Tänään vuonna 52 eKr. gallialaispäällikkö Vercingetorix (82-46 eKr) antautui roomalaiselle sotapäällikkö Julius Caesarille. Rooma oli saanut Gallian valloitettua. Tapahtumista kertoi Caesar itse tunnetussa teoksessaan Commentarii de bello Gallico (Gallian sota, suom. Gunnar Rancken, 1927). Nykyisin suomalaisille Vercingetorix lienee tutuin Asterixista, onhan tuon kuulun vastarintaa tekevän gallialaiskylän päällikön Aladobixin kilpi Vercingetorixin peruja.
Ennen kuin Vercingetorix päätyi Asterixiin oli Ranskassa tehty jo pitkään kansansivistystyötä. Historian hämäristä Vercingetorixin kansallissankariksi nosti keisari Napoleon III, apunaan historioitsijat François Guizot ja Augustin Thierry. Etenkin jälkimmäinen muistetaan romantisoivista historioistaan. Eri puolille maata pystytettiin pronssipatsaita, maalattiin tauluja ja kirjoitettiin historiallisia romaaneja. Vercingetorixista tuli osa koulujen historian opetusta. Gergovian sankarin voittoja muistettiin, ja samalla rakennettiin kansallisvaltiolle pitkiä historiallisia juuria.
1950-luvun lopulla Albert Uderzo ja Rene Goscinny suunnittelivat uutta sarjakuvaa perustettavaa sarjakuvalehteä varten. Kustantaja oli jopa teettänyt markkinatutkimuksen millaista sarjakuvaa lukijat odottivat. Markkinatutkimuksen tulos oli kovin ennalta-arvattava. Ihmiset olivat kertoneet ominaisuuksia sarjakuvista joista pitivät. Ilmeinen kopio olisi mielipiteiden noudattamisesta syntynyt.
Uderzo ja Goscinny päättivät tehdä kaiken päinvastoin kuin markkinatutkimus kertoi. Ei yksittäistä nokkelaa sankaria, vaan parivaljakko jne. Ilmeisesti siten päädyttiin myös kuivakkaana pidettyyn antiikin aikaan mielikuvituksellisen fantasiamaailman sijaan. Ensimmäinen Asterix-seikkailu Asterix gallialainen on piirretty hutiloiden ja hahmot hakevat muotoaan ja luontoaan koko seikkailun ajan. Ehkä tekijöilläkään ei ollut suurta uskoa sarjakuvansa mahdollisuuksiin.
Vercingetorix esiintyi ensimmäisen Asterix-albumin toisessa ruudussa. Hän heittää aseensa Caesarin jalkojen juureen, asetelma oli kaikille ranskalaisille tuttu Lionel-Noël Royerin (1852–1926) maalauksesta (yllä).
Uderzon sarjakuvaruutu on asettelultaan peilikuva Royerin maalaukseen verrattuna. Jos 1800-luvun ja 1900-luvun alun massakuvan levitystä ajattelee, niin mustavalkoiset, koulukirjoja varten kaiverretut painokuvat ovat luultavimmin myös olleet peilikuvia.
Goscinny ja Uderzo palasivat Vercingetorixin antautumiseen Asterix ja kadonnut kilpi -albumin alussa. Silloin sarjakuva ja sen hahmot olivat jo kasvaneet täyteen mittaansa. Siksipä antautumistilanne jatkui seuraavasti:
3 kommenttia:
Myös Alesian kaupunki, tuon antautumisen näyttämö, kaivettiin esiin Napoleon III:n aikana. Sen sijainnista käydystä debatista näyttää olevan
pitkähkö artikkeli ranskankielisessä wikipediassa.
Lapsena Asterixista jäi sellainen mielikuva, ettei Alesian oikeaa paikkaa tiedetä. Itse Asterixhan ihmettelee sotaveteraanien muistamattomuutta, mutta eipä täällä Suomessa osannut ihmettelyä yhdistää esiinkaivettuun kaupunkiin.
Turistikohde näkyy Alesia olevan. Tuskin kuitenkaan on niin suosittu kuin Asterixin teemapuisto.
Parc Asterixissa käytiin kesällä. Normit huvipuistolaitteet gallialais- ja roomalaisteemalla koristeltuina. Keskellä oli gallialaiskylä, jossa tietyllä kellonlyömällä esiintyi sarjan hahmoja vähän Naantalin Muumimaailman malliin. Kun Pariisi muutoin oli täynnä aasialaisturisteja, niin tämä oli sitten paikallisten nähtävyys, muuta ei kuullutkaan kuin ranskaa.
Lähetä kommentti