Uusi suunta turvallisuustyöryhmällä

Oletteko pistäneet merkille, että useissa kaupunkia tai asuntoja käsittelevissä Uuden Suomen jutuissa on kuvituskuvana Oulun kaupungin promokuva Kiikelinrannasta/Meritullista? Viimeksi tässä Niinistön Ylen haastattelua koskevassa jutussa.

Kuvan maisemaa sopii esitellä, onhan se palkittua asemakaava-arkkitehtoonista suunnittelua. Ydinkeskustassa oleva kanaalimainen satamapaikka, lähellä kaikkea kaupungin sykkivimmässä sykkeessä olevaa (yö)elämää.

Pahaksi onneksi arkkitehdeille grynderit hinnoittelivat asunnot niin, ettei kaupungin sykkeestä kiinnostuneilla ollut varaa hankkia yksiötäkään Kiikelistä tai Meritullista. Asunnon päätyivät työelämän loppuvaiheessa tai sen jo ansiokkaasti lopettaneiden varakkaiden haltuun. Sellaisten, jotka halusivat varmistaa lyhyen ostosmatkan kauppahalliin.

Oulun sykkivän sykkeen piti siis siirtyä. Iltapäivälehdetkin tapahtumista kirjoittivat ja alueen talojen kylkiin ilmestyi huomattava määrä ylläolevassa kuvassa olevia kylttejä. Välillä kylttien määrä oli niin suuri, ettei tiennyt saako talojen välistä kulkevaa tietä edes kulkea. Uuden Suomen käyttämässä promokuvassa oleva silta on öisin lukittu. Siitäkin kirjoitettiin: Oulussa julkinen kaupunkitila suljettiin kaupunkilaisilta.

Tätä arkkitehdit tuskin olivat ajatelleet tapahtuvaksi.

Kaupungin kulttuurijohtaja Risto Vuoria kirjoitti uusimpaan Rumputukseen pääkirjoituksen, että Oulun olisi otettava turvallisuus kehittämiskohteekseen:

Kun vajaa 30 vuotta sitten kaupunkimme kehitys sai uuden suunnan elektroniikkatyöryhmän perustamisesta olisi tänä päivänä aivan mahdollista saada uusi suunta ”turvallisuustyöryhmän” perustamisella eli tämän päivän käsitteillä konkretisoimalla turvallisuuden kehittäminen selkeillä strategisilla ratkaisuilla, joissa lähtökohtana eivät ole hallintokunnat vaan palveluiden kohde, asiakkaat ja asukkaat. Tämä onnistuu, kun meillä on roolinsa selkeästi tunnistava ydinkunta ja toteutuksensa hallitseva ja osaava palvelukunta.

Kun "turvallisuustyöryhmät" olivat hoitaneet jo Kiikelin siltojen lukitukset, niin päätin tehdä taiteellisen vastalauseen tätä kirjoitusta vastaan. Ymmärtäisin, jos joku kulttuurista mitään ymmärtämätön kaupungin tekninen johtaja esittäisi tällaista. Mutta eihän kulttuurijohtaja voi olla ymmärtämättä kaupunkikulttuuria? Eihän?

Pikaisesti ja pikaistuksissa tehdystä taiteellisesta kommentaarista ei valitettavasti tullut itsenäistä teosta. Se on luettava Vuorian pääkirjoituksen vastakirjoituksena.

-- Teos on tolkuton ja täynnä pistoolin kuvia, kertoo tekijä.

Teos on luettavissa pdf-dokumenttina "Uusi suunta turvallisuustyöryhmällä".

Painettuja kappaleita saattaa löytää kaupungin kulttuuritilojen mainosjakelupisteistä.

Konstantin Vaginov

Privaattidosetin kirjamessuostosten myötä tulin tietoiseksi, että Daniil Harmsilta on suomennettu uusi teos. Mika Rassin suomentama ja valikoima Perinpohjainen tutkimus (Savukeidas 2008) sisälsi myös Jukka Mallisen jälkisanat, joissa kerrottiin Harmsin kaltaisia kirjailijoita olleen Pietarissa/Leningradissa koko joukon. Yksi Mallisen mainitsema oli Konstantin Vaginov.

Nuorena kuolleen Vaginovin (1899-1934) tuotanto jäi Mallisen mukaan pitkään pimentoon. 1980-luvulla tehdyt käännökset nostivat miestä tuntemattomuudesta englannin kielisisessä maailmassa. Vaginov liittyi Harmsin porukoihin (Oberiutteihin) vuonna 1927 ja kirjallinen ilmaisutapa tarttui. Syntyi romaani Pukkilaulu (1928) ja siitä kertova romaani Svistonovin työt ja päivät (1929). Viittaus lauseissa on aivan oikein, Vaginov kirjoitti romaanin romaanista.

Julkaissut kirjailija Vaginov oli jo ennen Oberiutteihin liittymistä. Ryhmän manifestissa mainitaan, että Vaginovin "hengitys kuumentaa tämän maailman esineitä".

Siitä olkoon esimerkkinä kuvan heikosti valaistu patsas ja Vaginovin näkemästään kirjoittama tuokiokuva Pukkilaulun (Козлиная Песнь, englanniksi häveliäämmin Satyr Chorus tai The Tower) ensimmäisen luvun lopusta (suom. rv):

Lokakuun 25. päivän kadulla kaksi hyvin ruokittua nuorta, Kostja Rotikov ja Misha Kotikov nojasivat takorautaiseen kaiteeseen näyttäen toisilleen valoa tulitikuilla.

Entisinä aikoina, hieman myöhempään aikaan yhtä hyvin ruokitut nuoret olisivat olleet omin huulin päristettyjen unkarilaisten tanssien ja masurkkojen pyörteissä. Kuten hyvin tiedetään, entisinä aikoina katu olisi ollut täysin autio aamukolmen jälkeen. Lyhtyjen sammuttua naiset katosivat takapuoltaan keikuttaen iskijöidensä kanssa keskinäisiin tekemisiinsä.

Mutta nyt kello oli yhdeksän. Ainakin entisen kaupungintalon, nykyisen kolmannen luokan elokuvateatterin, kello näytti kymmentä yli yhdeksää. Nuoret eivät olleet vanhaa kaupungintaloa vastapäätä, vaan sillalla alastoman sotilaan ja takapuoli pystyssä olevan hevosen alla. Tai ainakin siltä silloin näytti.

Kuten ymmärtää saattaa, avantgardikot ystävineen eivät tulleet aikanaan ymmärretyiksi. Mikä aarreaitta noiden miekkosten elinpiiri vaikuttaa olleenkaan, ja miten huonosti vielä sitä tunnemme.


***


Konstantin Vaginov syntyi Pietarissa vuonna 1899. Hänen äitinsä oli varakkaan siperialaisen kauppiaan ja maanomistajan tytär, isä poliisimestari oli saksalaista, 1600-luvulla Venäjälle muuttanutta sukua. Konstantinin syntyessä suku käytti vielä Wagenheim -nimeä, se venäläistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana.

Isänsä toiveiden mukaisesti Vaginov aloitti lakiopinnot. Sisällissodan tiimellyksissä hän liittyi Puna-armeijaan ja palveli sekä Puolan että Uralin rintamilla. Palveluksesta vapauduttuaan Vaginov jatkoi opintojaan siirtyen taiteiden ja humanististen tieteiden pariin.

Runojen kirjoittamisen Vaginov oli aloittanut jo nuorena. Ensimmäinen kokoelma, Matkoja kaaokseen, ilmestyi vuonna 1921. Seuraavana vuonna 1922 ilmestyi kaksi proosakirjoitusta, Jumalamme Apollon luostari ja Betlehemin tähti. Ensimmäisen romaaninsa Pukkilaulun Vaginov kirjoitti vuosina 1925-1927 (julkaistiin 1928).

Pietarin kirjalliset piirit olivat 1920-luvulla rikkaat. Vaginov kuului vuonna 1921 ammutun runoilija Nikolai Gumiljovin muistoa vaalivaan ryhmään, tuossa ryhmässä Vaginov tapasi tulevan vaimonsa Aleksandra Ivanovna Fedorovan. Pari meni naimisiin 1926, myös Fedorova kirjoitti.

Vaginov kulki myös filosofi, kirjallisuudentutkija Mihail Bahtinin ympärille muotoutuneen intellektuellipiirin tapaamisissa.

Viimein 1927 Vaginov liittyi Daniil Harmsin ympärille muodostuneeseen Oberiutteihin (Oberiu – lyhenne Todellisen Taiteen Yhdistyksestä). Oberiun manifestissa (julkaistu suomeksi Rossin Harms-valikoimassa) Vaginovin kuvataan seuraavasti:

K. VAGINOV, jonka fantasmagoria maailmasta kulkee silmien edessä kuin usvaan ja vapinaan verhottuna. Kuitenkin tämän usvan läpi aistitte asian läheisyyden ja sen lämmön, tunnette ihmisjoukkojen lähestymisen ja puiden huojunnan, ne elävät ja hengittävät omaan tahtiinsa, Vaginovin tahtiin, sillä taiteilija on muovannut ne omin käsin ja kuumentanut ne omalla henkäyksellään.

Muita ryhmään kuuluneita oli Aleksandr Vvedenski, Igor Bahterev, Nikolai Zabolotski ja Boris Levin. Manifesti julisti tekijöiden olevan ”rehellisiä oman taiteensa työläisiä”.

Venäjän proletaarikirjailijoiden assosiaatio RAPP hyökkäsi voimakkaasti Oberiun manifestia vastaan. Loogisuuden hylkääminen, absurdi metodi ei sen mielestä ollut oikeaa aatteellista proletariaatin asian edistämistä. Oberiuttien töitä julkaistiinkin harvakseltaan ja taide levisi pääasiassa performansseina ja näytelmäesityksinä. Eräs huhtikuussa 1930 järjestetty tilaisuus johti siihen, että Oberiuttien suullisetkin esitykset kiellettiin.

Aikaisemmin 1920-luvulla leipäpuu Oberiuteille löytyi lastenkirjallisuuslehti Jozista (Siili). Absurdien ilveilijöiden tekstintuottotapa oli siihen mitä oivallisin.

Vaginov sai tekstejään julki. Vuonna 1929 ilmestyi romaani Svistonovin työt ja päivät, 1931 kertomus Bambotsada ja runokokoelma Kokeita sanojen yhdistelemisestä rytmin avulla.

Mallinen kuvaa Vaginovin teosten henkilöhahmoja oudoiksi ja hassuiksi jäänteiksi menneestä maailmasta, hahmot ovat eksyksissä vallitsevassa neuvostotodellisuudessa.

Tuberkuloosin heikentämä Vaginov jatkoi työtään, mutta viimeiset työt jäivät julkaisematta. Tauti vei miehen 1934. Käsikirjoituksina säästyivät kuitenkin 1932-33 kirjoitetut romaani Harpagoniada ja runokokoelma Äänenkaltaisuus.

Nykyisin Konstantin Vaginovin töitä pidetään osana Pietarin ”modernin laboratorion” parasta perinnettä, kulttikirjallisuutena, joka ollaan Venäjälläkin löytämässä uudelleen. Yhteiskunnan rajut muutokset ja uusiin ’lainalaisuuksiin’ totuttautuminen ovat nostaneet Vaginovin arvoa. Pukkilaulua on verrattu Alfred Dödlinin Berlin Alexanderplatziin.


Vaginovin teoksia ei ole julkaistu suomeksi.


Lisäys 31.10.

Katselin artikkelitietokantoja, josko Vaginovia olisi Suomessa aikakausjulkaisuissa käsitelty tai peräti julkaistu. Artossa oli vain yksi viitetieto, Carl-Johan Ljungberg oli kirjoittanut Horisontiin kaksisivuisen artikkelin Konstantin Vaginov - en rysk Kafka återuppväckt (1995:3, 44-45). Ljungberg esittelee Vaginovia 1990-luvun alkupuolella Saksassa julkaistun Konstantin Waginow Werke -teossarjan perusteella.

Sähköinen äänestäminen, osa 2

Ministeri Tuija Braxin olisi kannattanut uskoa ministeriönsä tilaamaa arviointiraporttia, jossa todettiin, että "kunnallisvaalien pilotointia ei tulisi tehdä ilman korjaavia toimenpiteitä." Nyt on 232 kansalaisen tahto bittien taivaassa, klappi ei tosin ollut viittä prosenttia kuten aikaisemmassa osassa aavistelin, vaan kaksi.

Mielestäni jo vaalipäivän sää osoitti, ettei sähköllä toimiviin järjestelmiin kannattaisi luottaa. Kymmeniätuhansia talouksia Etelä-Suomessa oli ilman sähköjä, vaalihuoneistoissakin varauduttiin toimimaan kynttilöiden valossa. Ilmeisesti yksikään vaalihuoneisto ei kuitenkaan jäänyt ilman virtaa.

Eilisen kauhistuttava vaaliuutinen oli siis 232 äänen hukkaaminen. Ministeri Braxia ei ole kiitelty, moitteisiin onkin aihetta, koska Brax varauksettomasti arviontiraportista huolimatta uskoi laitteisiin.

Usko järjestelmään ei mennyt eilenkään. Syy oli Braxin mukaan äänestäjissä.

Vaalipäivän iltana kaikkien kolmen puolueen puoluesihteerit kilvan kiittelivät kokeilua. Suuri yhteinen mantra oli 'nuoriso saadaan kiinnostumaan'.

Jos ajatellaan muita valtion sähköisiin härveleihin perustuneita hankkeita, niin Valtiontalouden tilintarkastajat voivat kertoa niihin syydetyn valtavasti rahaa ilman tuloksia, ilman 'nuorten' tai kenenkään innostumista. Sähköinen henkilökortti oli fiasko.

Jos 'nuoret' halutaan saada innostumaan, valtion pitää toimillaan osoittaa kuulevansa heidän ääntä, toteuttaa heidän vaatimuksiaa ja uskomalla heidän asiantuntemustaan. Työelämän ongelmiin on olemassa lait, asetukset ja sopimukset, pätkätöiden teettäminen on niiden kaikkien hengen vastaista, mutta silti ne vain yleistyvät. Tulevaisuus tarjoaa vain uhkia.

Sähköinen äänestys ja härvelit on jotain, joihin vetoamalla voidaan sanoa tehdyn jotakin nuoremman sukupolven hyväksi. Se on kuitenkin vain kuilun kasvattamista sukupolvien välille. Tehdään jotain, jota toisten oletetaan haluavan. Saajat ihmettelevät tällaistako höttöä meille tarjotaan.

Tässä pätee ministeri Braxin sanoma:

"järjestelmä ei ole ollut se ongelma, vaan sittenkin ihminen"

Aikanaan vallanvaihto sukupolvien välillä väistämättä tapahtuu. Tällä menolla siitä tulee raju.


***

Kokosin linkkilistan mitä blogeissa on kirjoitettu:

* Effin lehdistötiedote 28.10.2008

* Effi: Finnish e-voting fiasco: votes lost

* Jyrki JJ Kasvi: Vaalit uusittava sähköisen äänestyksen kokeilupaikkakunnilla

* Keskeneräisten ajatusten kaatopaikka: kynä ja paperi

* Oivallisia juttuja: Sähköisen äänestyksen käytettävyys… mikä on käytettävyys?

* Ihmisoikeudet ja valoisa tulevaisuus: Sähköisen äänestyksen kokeilukuntien vaalit mitätöitävä!

* Parempi maailma: demokratia

* Faust3: Kansa on puhunut, tuokaa suukapulat!

* Sähköä ilmassa (sähköisesti Vihdissä äänestäneen kokemuksia)

* Pilkku & Viila: E-voting

* Skrubu.net: Kuinkas sitten kävikään?

* Vaiheinen: Sähköinen moka

* Pinseri: Hupskeikkaa

* Kari Haakana: Enkö minä sanonut -tanssi

* Makarainen.net: VOI EI! Ääniä katosi sähköisessä äänestyksessä

* Vesilasi: Sähköinen äänestys meni yllättävänkin huonosti

* Erno Kuusela: Sähköisen äänestyksen kokeilu ei mennyt ihan putkeen

* Elämää banaanivaltiossa: Totuuden ministeriö: Äänestäjät tyytyväisiä sähköiseen äänestykseen

* Nettiäänestys: Sähköäänestys tulija meni

* Kuikanmäki: Brax olisi syytä erottaa

Yhdessä kirjoituksessa arvellaan, että järjestelmästä saatettaisi saada toimiva. Muut ovat sen hylkäämisen kannalla.

Suom. Risto Valta

Keväällä WSOY:n kustannustoimittaja lähestyi ja kyseli tietäisinkö sen Risto Vallan yhteystietoja, joka on suomentanut Filolaoksen Fragmentit. Kerroin kustannustoimittajan tavoittaneen ihan oikean henkilön, etunimi oli mennyt vain väärin. Pahoitteluiden jälkeen pääsimme asiaan, Umberto Econ toimittamaa Kauneuden historiaa oltiin suomeksi julkaisemassa ja yhtiö halusi tehdä kanssani sopimuksen parin sitaatin käyttämisestä.

Paperit allekirjoitettiin, vaikka mielestäni WSOY olisi kaksi lyhyttä pätkää aivan mainiosti voinut sitaatteina suomentajalta mitään kysymättä julkaista. Rahaakin lupailivat, mutta tuskinpa kirjan hankintahintaakaan tekijänoikeuskorvausta kertyy.

Valmiin kirjan kun kaupassa näin, niin piti tarkistaa millaisten kuvien yhteyteen Filolaoksen tekstit on laitettu. Tätä ominaisuuttahan Anna Kortelainen teoksessa Turun Sanomissa ylisti, "kirjallisuuden ja kuvataiteen katkelmien liittäminen yhteen [on] mosaiikkimaisen miellyttävää luettavaa". Kaupan hälinässä ehti vain tarkistaa yhteydet, ei juurikaan nauttia syntyneestä vaikutelmasta.

Suomennoslähteet oli koottu loppuun omalle sivulleen. Sielläpä Fragmenttien suomentajaksi kerrottiin edelleen Risto Valta...

Helsingin Sanomissa Marja-Terttu Kivirinta moittii, että taideteoksista kirjassa usein esitetään vain yksityiskohtia. Kivirinta äityy jopa pohtimaan, onko vanhojen maalareiden tekijänoikeuksia loukattu, kun teoksia ei esitetä kokonaisina.

Näin ei ole päässyt tapahtumaan. Vanhoissa mestariteoksissa yksityiskohdat useasti maalattiin nimenomaan erikseen katseltaviksi. Viime vuosisadalla taideteoriaa järkyttivät vanhalle taiteelle tehdyt röntgenkuvaukset: teosten tulkinnan avaimina pidetyt maalausten koriste- yms. yksityiskohdat paljastuivatkin viimeisenä maalatuiksi, rikkaiden tilaajien mielijohteiden mukaan tehdyiksi lisiksi. Siis varsinaisen teoksen päälle maalatuiksi myynninedistämistöiksi.

Siis erikseen katsottaviksi.

Ja toisekseen: jos tekstit on pilkottu, niin miksi maalauksia ei saisi?

Paljon uusia kunnanvaltuutettuja

Jo eilen ja vielä tarkemmin tänään on medioissa esitelty kunnallisvaalien eniten ääniä saaneita, ääniharavia Osmo Soininvaara ja Timo Soini etunenässä. Antaa muiden kirjoittaa suurimmista ääniensaajista. Keskittykäämme kahteen valtuutettuun, jotka saivat paikkansa alle kymmenellä äänellä.

Monissa pienissä Ahvenanmaan kunnissa on tavallista, että yli viidellä äänellä pääsee valtuustoon. Mutta manner-Suomestakin löytyy kuntia, joissa valtuustoon pääsee jopa alle kymmenellä äänellä.

Eilisissä vaaleissa Pelkosenniemen valtuustoon pääsi kahdeksalla äänellä Marko Poikela (kesk.) ja Kuhmalahden valtuustoon yhdeksällä äänellä Jukka Jokinen (kok.). Nämä ehdokkaat olivat alustavien tietojen mukaan pienimmillä äänimäärillä kunnanvaltuutetuiksi päässeet.

Molemmat ovat aikaisemminkin olleet kunnanvaltuutettuja. Maaliskuussa 2008 Marko Poikela vastusti Pelkosenniemen liittämistä osaksi Kemijärveä. Aamulehden haastattelussa Jukka Jokinen puolusti voimakkaasti Kuhmalahden kunnan itsenäisyyttä.

Pelkosenniemellä Keskusta kärsi rökäletappion. Aikaisemman seitsemän valtuutetun sijaan uudessa valtuustossa on vain neljä keskustalaista.

Kuhmalahdessa Kokoomus puolestaan voitti kolme lisäpaikkaa ja kohosi kunnan suurimmaksi puolueeksi. Uudessa valtuustossa on kahdeksan kokoomuslaista. Kuhmalahden aiemmin suurin puolue Keskusta menetti paikan ja jatkossa valtuustossa vaikuttaa viisi keskustalaista.

Alle kymmenellä äänellä valtuustoon päässeitä yhdistää kunnan itsenäisyyden puolustamisen lisäksi kouluasioista päättäminen. Poikela on ollut sivistyslautakunnan jäsen, Jokinen kuntansa koulutuslautakunnassa.

Suipa Oy:n toimitusjohtaja Jokisella on vankka puolue- ja yrittäjätausta: hän toimiin Kuhmalahden Kokoomuksen ja Yrittäjien puheenjohtajana. Poikela puolestaan harrastaa metsästystä.

Onnea Poikelalle ja Jokiselle tuleviin valtuuston kokouksiin, samoin kuin myös enemmän ääniä saaneille valtuutetuille ja rannalle jääneille. Onneksi kunnallisdemokratiaan kuuluu paljon muutakin kuin valtuusto. Lauta- ja johtokunnissakin voi vaikuttaa.


Lisäys 30.10.2008 tarkastuslaskennan jälkeen:

Tarkastuslaskenta ei muuttanut Poikelan tai Jokisen äänimääriä, ne oli laskettu aivan oikein. Poikela sai kunnanvaltuutetun paikan, mutta Jokinen ei. Kuhmalahden tarkastuslaskennessa ilmeni, että Jokinen ja toinen kokoomuslainen Juhani Penttilä saivat molemmat yhdeksän ääntä. Arvonnassa valtuustopaikan sai Penttilä.

Jokinen jäi varavaltuutetuksi.

Keskisuomalainen kertoi, että pihtiputaalainen Kalervo Kantola (kesk.) ja konnevetinen Laila Markkanen (kesk.) pääsivät varavaltuutetuiksi yhdellä äänellä. Kummankaan ei olisi tarvinnut saada yhtään ääntä tullakseen varavaltuutetuiksi, koska listalta meni niin monta ehdokasta läpi valtuustoon.

Myös kesälahtelaisen Raisa Kherralan (sdp) kohdalla kävi samoin. Hänestä tuli varavaltuutettu yhdellä äänellä. Varavaltuutetun paikka alustavan laskennan mukaan oli hänelle tulossa ilman ääniä (nolla ääntä), mutta tarkistuslaskennassa löytyi yksi Kherralaa äänestänyt.


***

Vaikka monet nettilehdet mainostivat, että niiden kautta voi seurata vaalituloksen kehittymistä, käytännössä se ei onnistunut. Paras vaali-illan seuralainen oli Yleisradion Teksti-Tv.

Hiljaa, karjaisi Juha Hurme

Kulttuuritalo Valveella on meneillään Kesäaika päättyy -teatterifestivaali. Aikuisten ohjelmistoon kuului Juha Hurmeen kolme vartin luentoa, joista viimeisessä hän puhui olennaista: kukaan ei voi astua tämän maailmanmenon ulkopuolelle.

Viimeisen luennon otsakkeena oli Johdatus kvanttimekaaniseen taideteoriaan. Kvanteista ja niiden mekaniikasta liikkeelle lähdettinkin. Nuo atomien osaset ovat törmäilleet maailmankaikkeudessa 13,7 miljardia vuotta ja jokainen törmäys on jättänyt jälkensä. Tästä päästiin nopeasti ihmisten touhuihin, Hurmeen sanoma oli hyvin totaalinen. Kukin meistä on vastuussa passiivisuudestaankin, omista sohvilla maakaamisistaan.

Aulassa lörpöttelevät ihmisetkin saivat osansa, kun eivät ymmärtäneet tekemisensä vaikutusta. "Hiljaa", karjaisi Hurme ja sai kerrottua sanottavansa loppuun. Ajattelemattomuuksistaankin joutuu ottamaan vastuun.

Vaalien alusiltana pidetty puhe johtaa ajatukset tietysti kunnallisvaaleihin. Illalla meille kerrotaan tarkat prosentit, kuinka moni äänesti ja kuinka moni jätti äänestämättä.

Hurmeen tarkoitus oli suurempi, kuin yhden äänestysteon tarkastelu. Kaikilla teoilla on vaikutuksensa, kvantit sinkoilevat vaikka yrittäisi makaamaan jäädä. Sohvalla makaamisen ja vaalien yli nukkumisenkin pitää olla tekoja, joista on oltava valmis vastaamaan.

Ja tietysti myös siitä, kenelle äänensä antoi.

Tikka (sananlaskuja)

Vahasta ne un vareksen silimät ja tikansilimät neulasista.

Nivala


Jos tikka on kirjava niin ihimisen ikä on kirjavampi.

Hailuoto


Kattoo kun tikka pökkää ja härkä uutta konttija.

Hausjärvi



Niin putojs, kun tikka.

Kiuruvesi


Kahtoo ku tikka pökkelöön.

Nivala



Tikka on kirjava van ihmisikä kirjavampi.

Paltamo


Tikka takkoo seinän rakkoo kolome akkoo juoksoo pakkoon.

Riistavesi



Keikkuu kun tintti varpusen nokassa.

Pälkäne


Ei se pahakaal lintu pesääsäp paskannak.

Eno



Ei tikka oo mikää vesilintu.

Isokyrö


Ei tiijä kalako seun vai lintu.

Hailuoto



Luonto se o joka tika poja puuhu vettää.

Laukaa


Äänellänsä kukin lintu laulaa.

Tyrvää



Tikka on metässä kirjava, vaen ihmisen elämä on vielä kirjavampi.

Kiuruvesi


Loppu ku tikal laolu.

Juva

[Enempi mietteitä, elämänviisauksia, sananlaskuja ja sanontoja Sanottua-sivuilla]

Syksyn paljastamaa

[Valokuvatorstain 107. haaste: silta nykyaikaan.]

Syksyllä horsmikon ja ruohikon lakastuttua metsän reunasta paljastuu näkyviin kaikenlaista. Auroja ja niittokoneita, täyttä rautaa, josta on viime vuosina kovasti oltu kiinnostuneita. Vielä elo-syyskuun vaihteessa romuraudasta maksettiin reipas satanen tonnilta ostajan romutarhaan vietynä, pörssien romahdettua enää puolet siitä, jos sitäkään.

Ylen Aamu-tv:ssä on esitetty mainiota Markus Lyyran sarjaa Mies ja auto. Isoisäihminen muistelee metsän laidassa vuosikymmeniä olleiden autojen äärellä mitä kaikkea niihin on liittynytkään.

Näille koneille ei taida enää muistelijaa löytää.

Freddy Milton ja Daan Jippes Oulussa

Iltapäivällä olivat Freddy Milton ja Daan Jippes signeeraamassa ja piirtämässä kuvia Oulussa. Saatiinkin uuteen Ankantekijät 10: Lannistumaton laivuri teokseen nimikirjoitukset ja Freddy Miltonin piirros.

Milton päivitteli, että kaksi tuntiako pitää signeerata ja piirtää. "Tämä on pisin signeeraussessioni" tanskalainen jutteli. Daan Jippesille eräs nuori oululainen poika esitteli omia töitään ja sai kannustusta eteenpäin.

Mietin, että olisiko pitänyt ottaa mukaan Freddy Miltonin Nakke Nakuttaja tai Lohikäärmeperhe Puff -albumeita mukaan, mutta Suomalaisen libristit olivat tiukkoina. "Signeerauksia saa vain kuittia vastaan", kerrottiin kyltein ja kuulutuksin.

1970-luvun jatkikset

Blogilistalta huomasin, että Matti Mattila oli kirjoittanut blogiinsa arvion Jarlan Fingerporista. Myönteisen, suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin. Samalla huomasin, että Mattila oli tehnyt myös sivut lapsuuden iki-ihanista sarjakuvalehdistä, Ruudusta, Zoomista ja Nonstopista.

Sivut ovat pitkät sisältäen kaikkien lehtien kansikuvat, tiedot ja yleistä esittelyä. Mattila on myös tehnyt graafit ja analyysit kunkin lehden irtonumero- ja tilaushintojen kehityksestä valitettavan lyhyeksi jääneiltä julkaisuajoilta.

Kun Nonstopin ilmestyminen yllättäen lakkasi alkuvuodesta 1978, Yhtyneet kuvalehdet tarjosivat mahdollisuutta saada tilausmaksu takaisin toisena lehtenä tai rahana. 11-vuotiaana poikana olin terhakkaasti päätöstä tekemässä. Tarjottujen lehtien listalla oli Suomen Kuvalehteä sun muuta kiinnostamatonta ja yksi täysin tuntemattomaksi jäänyt aikakausjulkaisu, Parnasso.

Koska lehteä ei tullut Niiralan sivukirjastoon, piti polkea aina torin toiselle puolelle Kuopion pääkirjastoon, joka oli tuolloin pitkälti yli normaalien liikkumisrajojeni ulkopuolella.

Parnasso oli pettymys. Ei sen tekstivoittoisuus lannistanut, vaan selailussa riveiltä esiin hypännyt valittamisen sävy. Väiteltiin asioista, joita en ollut ongelmiksi koskaan ymmärtänytkään. Aika pikkuvanha olisin ollut, jos olisin ollut ymmärtävinäni.

Tilausmaksun loppuosa saatiin takaisin rahana (näin toimi kolme neljästä tilaajasta Yhtyneiden suureksi hämmästykseksi). Tai äiti sai. Vastalauseista huolimatta en saanut ylimääräistä rahaa, vaan piti tyytyä tavalliseen viikkorahaan.

Robert Lieberman: Maameren tarinat

Pari päivää sitten 79-vuotta täyttäneellä Ursula LeGuinilla ei ole ollut onnea Maameren tarinoiden visualisoinneissa. LeGuin on kertonut antaneensa ohjaajille vapaat kädet, koska elokuvataide on oma lajinsa ja hänellä kirjailijana ei ole kykyä tai halua ryhtyä toisen taiteenalan ammattilaisia opastamaan. Pari vuoden takainen Goro Miyazakin animaatio (Gedo senki/Tales from Earthsea/Maameren tarinat, 2006) oli pettymys ja herätti polemiikkiakin ohjaajan kerrottua blogissaan LeGuinin pitäneen hänen näkemyksestään. LeGuin vastasi ohjaajalle sanomansa olleen ensi-illan kohteliaisuutta.

Eilen tytär löysi kirjastosta Maameren tarinat DVD:n (2004). Kovin suuria odotuksia ei herättänyt elokuva, jonka ohjaajan nimeä ei kotelossa mainita. Lisätietojen myötä Legend of Earthsea paljastui kaksiosaiseksi kaapelitelevisiolle tehdyksi minisarjaksi, jonka on ohjannut paljon tv-työtä tehnyt Robert Lieberman. Hänen saavutuksiinsa kuuluu muun muassa yksi Salaiset kansiot jakso ja samoin yksi jakso illalla Subilla alkannutta uutta Eureka -sarjaa.

Lieberman ja käsikirjoittaja Gavin Scott olivat muokanneet tarinan LeGuinin Maameren tarinoiden kahdesta ensimmäisestä osasta. Gontin Ged (Shawn Ashmore) ja Atuanin Tenar (Kristin Kreuk) esitellään molemmat rinnakkain alussa, näillä kahdella oli ollut side toisiinsa jo syntymästä alkaen. Atuanin holvihautojen ylipapitarta näytteli kuuluisin nimi, Isabella Rosselini.

Fantasia- ja seikkailuaineksista huolimatta kuva pelkistyi rakkaustarinaksi, jossa oli siteenä rauhanamuletin yhdistäminen erilaisine vaiheineen. Tarinan tunnisti, mutta aineksia tässä kirjasarjassa olisi paljon suurempaan.

Kolmetuntinen DVD:n parissa sateisena syyslomapäivänä kului kirja- ja minisarjan eroja kartoittaessa. Pahimpana mokana tekijöiltä tyttäret pitivät velhomme kutsuma- ja tosinimien sekoittamisen. Varpushaukka oli kutsumanimi, Ged tosinimi. Ei toisinpäin.

Täydelliset Tenavat

Linkkivinkki toisaalle: Agricolan kirja-arvosteluihin kirjoitin Charles Schulzin Täydellisistä Tenavista (ensimmäinen osa 1950–1952, Egmont 2007).

"Carmen et error"

Kaksituhatta vuotta sitten vuonna 8 keisari Augustukselta kävi käsky, että runoilija Publius Ovidius Nason (43 eKr-17 jKr) oli muutettava valtakunnan pääkaupunki Roomasta Mustameren rannalle Tomisiin (nykyinen Constanta Romaniassa). Augustus ei ollut huolestunut viisikymppisen kaunosanailijan terveydestä lähettäessään tämän aurinkorannikolle, vaan Rooman nuorison turmelemisesta kirjoituksillaan ja jostakin muustakin.

Ovidius itse kirjoitti syitä olevan kaksi: carmen et error, runo ja virhe. Runo oli tietenkin kirjoitus Ars Amatoria (Rakastamisen taito), jossa Ovidius opastaa kanssaihmisiään rakastamisen vaikeassa taidossa. Toisen hyvänä pitäminen ja nautinnon saaminen siitä on kautta historian ollut vaarallista, ainakin ääneen sanottuna, ja varsinkin kirjoitettuna.

Suomeksi Rakastamisen taito ilmestyi vuonna 1965 Seppo Heikinheimon suomentamana ja Rauno Westrén-Dollin kuvittamana. Heikinheimohan tuli kuuluisaksi Helsingin Sanomien pelättynä musiikkikriitikkona ja Westrén-Doll muun muassa Uuden Kuvalehden graafikko-kuvittajana.

Rakastamisen taidosta on otettu neljä painosta, viimeisin vuonna 2006 Gummeruksen julkaisemana. Aikaisemmat kolme kustansi Weilin & Göös (1966, 1988).

Virheen sisältöä Ovidius ei määrittele. Mutta hän kertoo sen olleen pahempi kuin murhan ja aiheuttaneen enemmän harmia kuin runouden.

On arveltu runoilijan sattuneen väärään paikkaan väärään aikaan. Samana vuonna Ovidiuksen kanssa Augustus määräsi sisäiseen karkoitukseen kaksi lapsenlastaan Agrippa Postumuksen ja Julia nuoremman, lisäksi hän teloitutti Julian aviopuolison keisarin vastaisesta vehkeilystä. Koska kansaa kiukutti vieläkin Caesarin vieraissakäymisen muuttaminen aviorikokseksi, juoruttiin mieluusti jotain sen suuntaista tapahtuneen. Ja 'sen' näkemisestä olisi Ovidiusta rangaistu.

Todennäköisemmin oli kuitenkin kyse keisarin vastaisten salaliittopuheiden kuuleminen ja niiden kertomatta jättäminen viranomaisille. Oman maan sisällä karkotetun ei parane vähätellä tekemisiään. Vuonna kahdeksan Ovidius oli saanut valmiiksi kuuluisimman teoksensa, Metamorphoses (Muodonmuutoksia), jossa yhteiskunnallisenkin muutoksen mahdollisuuksia käsitellään.

Suomen kansallisbibliografian mukaan Ovidiuksen tekstejä ensimmäisen kerran painettiin Turussa Frenckellin kirjapainossa kaksi sataa vuotta sitten 1808. Painokoneissa oli tuolloin Publii Ovidii Nasonis Metamorphoseon libri XV. : Editio nova diligentissime expressa. Yhteiskunnallisen muutoksen aikaan tarvittiin yhteiskunnallista muutosta käsittelevää kirjallisuutta. Tai: melkoinen sattuma.

Suomeksi Muodonmuutoksia saatiin vasta 1935 V. Artin käännöksenä. Uusi laitos syntyi 1997 Alpo Röntyn tekemänä (WSOY). Milleniumin kunniaksi ilmestyi Metamorphoses selectae, Päivö ja Teivas Oksalan suomennosvalikoima (Artipictura).


(kuva wikipediasta, Ovidiuksen patsas Constantassa)

Sotamies Sven Tuuvan patsas

[Valokuvatorstain 106. haaste: Suomalainen nuorallatanssi]

Iisalmen pohjoispuolella Koljonvirralla, Pohjois-Pohjanmaalle menevän tien varrella matkaajia tervehtii puinen sotamies Sven Tuuvan patsas. Aikoinaan virran yli kulkevalla sillalla Tuuva taiteili tunnetusti.

Japani ja sen kulttuuri länsimaisuuden peilinä

Eilen aamupäivällä olin Omake ry:n järjestämässä Animeseminaarissa Valveella ja sain kaipaamani rautaisannoksen japanilaisen kulttuurin maihinnoususta länsimaissa ja Suomessakin. Iltapäivä meni muun eksotiikan parissa, joten valitettavasti Tekno-Kekon esitys meni ohi. Japanilaisen animaation tuntemukseni on edelleen paljolti Muumilaakson tarinoiden varassa, mutta japanilaisuuden suosion tausta avautui.

Seminaarin avasi yleisen historian professori Olavi K. Fält katsauksella länsimaisen kulttuurin vaikutuksista Japaniin 1850-luvulta 1920-luvulle. Eristäytynyt Japani pakotettiin 1854 avautumaan länsimaille, Yhdysvallat tarvitsi Kiinan kaupalleen välisataman. Samalla tehtiin kauppasopimuksia muidenkin maiden kanssa, joiden ehdot olivat maalle epäedulliset.

Raha on aina tavalla toisella taustalla. Päästäkseen irti epäreiluista sopimuksista maan piti muuttua. Sisäpoliittisen myllerryksen jälkeen alkoi länsimaalaistaminen, eurooppalaisten arvojen ja kulttuurin omaksuminen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kaikki tehtiin omin voimin. Länsimaisten kauppiaiden sallittiin toimia vain rajatuilla alueilla muutamissa satamissa, mutta pian Yokohama alkoi muistuttaa mitä tahansa maailman kaupunkia mereltä katsottaessa. Julkinen alastomuus karsittiin, kylpylöihin tuli eri osastot sukupuolien mukaan ja julmista kuolemanrangaistuksista luovuttiin. 1868 vallanvaihdon jälkeen Kiotoon unohtunut keisari nostettiin valtakunnan keulakuvaksi ja maakuntien saaristo muuttui yhtenäiseksi Japaniksi.

Vallanvaihdossa asetettiin tavoitteeksi 'rikas maa, vahvat asevoimat'. 1900-luvun alussa tavoite oli jo saavutettu, joistakin vastareaktioista huolimatta. Ensimmäisessa maailmansodassa Japani kuului voittajavaltoihin ja sai kiitosta saksalaisalueiden miehityksestä. Samalla imperialismi oli saanut juuret.

Fält esitti kuvia länsimaisen kaupunkikulttuurin vaikutuksista, viimeiseksi jäi kuva 1920-luvun japanilaisneidoista, jotka olivat täysin maailman muodissa mukana.

Japania kulttuuriantropologisesta kulmasta lähestynyt Janne Kemppi keskittyi toisen maailmansodan jälkeisen ajan populaarikulttuuriin. Aivan samat tv-sarjat ja ilmiöt puhuttivat ja vaikuttivat japanilaisiin kuin meihin länsimaalaisiinkin.

Oleellista antropologiselta kannalta on kuitenkin miten ohjelmat ja ilmiöt nähtiin ja ymmärrettiin. Japanilaisten tapa on nähdä asiat enemmän harmaina. Populaarikulttuurin pahat eivät ole inhokkeja, vaan heilläkin on faninsa. Japanilaisilla supersankareilla ei ole arkkivihollisia, vaan hirviö vastustajia, jotka yleensä ovat syntyneet ihmisten ajattelemattomuudesta.

Japanilainen sankari ei koskaan selviydy tehtävistä yksin. Hän tarvitsee ja saa apua ja neuvoja. Apuna ovat kaverit ja neuvoja antaa viisas vanhus. Kuten Kemppi sanoi, japanilaisessa kulttuurissa perusarvot ovat olemassa, läsnä. Tarinoihin liittyy aina kasvaminen ja oman paikkansa löytäminen. Tilit menneisyyden kanssa tehdään aina selviksi, vaikka kuinka suuria voittoja tahansa saataisiin.

Yhteenvetona näistä kahdesta luennosta tekisi mieli sanoa, että reilut sata vuotta sitten japanilaiset omaksuivat länsimaisen kulttuurin ja nykyinen länsimainen nuoriso on sen tunnistanut sen. Siksi Japanin ihailu. Mutta pessimisti sanoo, että liekö meillä yhteisöllisyyttä ollut koskaan, tätä häpeän kulttuuria vain jonka seurauksena neljä oululaista on nyt vähemmän.

Joka tapauksessa, nuori polvi on löytänyt yhteisöllisyyden japanilaisesta kulttuurista. Kun Fält esitti kuvan 1920-luvun japanilaisnaisista, voin tähän lopuksi laittaa kuvan suomalaisista 2000-luvun nuorista naisista:

Fiktiivisiä kirjastoluetteloita: Pyhän Victorin kirjasto, Pariisi

Francois Rabelaisin, myöhemmin Ranskan kansalliskirjailijaksi korotetun, Pantagruel - Dipsodien kuningas (Kustannuskiila 1990) teoksessa esitellään pitkä liuta teoksia, joita päähenkilö pitkään ja hartaasti tutkiskeli Pariisissa opiskellessaan.

Erityisesti Pantagruel on mielistynyt Pariisin suuren yliopiston Pyhän Victorin kirjastoon. Rabelais kertoo kirjastoon kuuluvan seuraavat teokset:

- Bigua decretorum (Keppihevonen sielun pelastamiseksi)
- Bragueta juris (Oikeuden kalukukkaro)
- Tartelettus vitiorum (Paheen-harjoituksen neuvo-kokous)
- Teologian lankavyyhti
- Saarnamiesten karvasuti, kirjoittanut Nuohooja
- Urhojen norsunmulkku
- Piispojen jarru
- Marmotretus: De Babonis et Cingis, cum commento d'Orbellis (Marmotretus: Paviaaneista ja apinoista, des Orbeaux'n kommentoimana)
- Decretum Universitatis Parisiensis super gorgiasite muliercularum ad placitium (Pariisin yliopiston säädös iloluonteisten naikkosten rintavuudesta)
- Pyhän Gertrudin ilmestys Poissyn luostarin nunnalle, joka oli raskaana
- Ad honeste pettandi in societate, per M. Ortuinum (Taito pierrä säädyllisesti seurassa, kirjoittanut Hardouin Kölniläinen)
- Katumuksenteon lykkäämisestä
- Säärystimet eli kärsivällisyyden saappaat
- Eskolastiikan kompendio, kirj. veli André
- De brodiorum usu, et honestate Chopinandi, per Silvestrem Prieratem Jacospinum (Lihaliemen käytöstä ja siivollisesta ryypiskelystä, kirjoittanut dominikaaniveli Sylvestre de Prierio)
- Aisankannattaja hovissa
- Notaarien rötös
- Naimisen kalut
- Mietiskelyn ahjo
- Oikeuden jaaritukset
- Paavin aneista ja Paviaaneista
- Juustonkannus
- Decrotatorium scholarium (Koululasten saastaisuudesta)
- Roomanperän fanfaarit
- Bricot, De differentiis soupparum (Bricot, Liemiruoista)
- Vitsauksia pakaroille
- Nöyryyden kenkäraja
- Apotin liha-piirakka
- Jalomielisyyden kattila
- Rippi-isät kummissaan
- Kirkkoherrain luunappi
- Reverendi patris fratis Lubini, provincialis Bavardiae, de croquendis lardonibus, libri tres (Kolme kirjaa silavan järsimisestä, kirj. kunnianarvoisa isä, veli Luuletuinen, Pulinan maakunnasta)
- Pasquilli, doctoris marmorei, de Capreolis cum chardoneta comedendis, tempore papali ab Ecclesia interdicto (Muistopatsaan saanut tohtori Pasquino, Keino syödä paavillisena paastonaikana kirkon kieltämää vuohenlihaa, kun valmistaa sen artisokasta)
- Pyhän Ristin löytäminen, juonekas näytelmä kuudelle ovelalle klerkille.
- Excerpta ad usum papalem ex libris prohibitis
- Majoris, De modo faciendi boudinos (John Mair, Verimakkaran valmistuksesta)
- Prelaatin säkkipilli
- Beda, De optimitate triparum (Beda, Sisälmyssyltyn erinomaisuudesta)
- Asianajajain valitus maustereformijutussa
- Kanneviskaalin töherrykset
- Pavut läskillä, cum commento
- Lyhy neuvo aneitten ja indulgenssien kaupustelijoille
- Praeclarissimi juris utriusque doctoris Magistri Christoferi Penitarchi, de bobelidandis glosse Accursiane baguenaudis repetitio enucidiluculidissima (Molempien oikeuksien tohtorin, sangen kuuluisan mestari Riistofer Pennitarkan selitysteos, selkeä kuin päivän koitto, Accursiuksen kommentaarivyyhteen)
- Kardinaalimunakas
- Constabularia rusticana illustrata (Maalaismiliisi. Kuvitettu painos)
- De usu et utilitate escorchandi equos et equas, autore M. Nostro de Quebecu (Oriitten ja tammojen nylkemisen käytännöstä ja käytännöllisyydestä, kirj. hra. Duchesne)
- Prelaattien moukkamaisuus.
- M. N. Rostocienavittenberger, De moustarda post prandium servienda, lib. quatuordecim, apostilati per F. Lurius (Hra tohtori Rostockjenawittenberger, Aterian päälle tarjotusta sinapista; neljätoista kirjaa. Jälkipuheen kirjoittanut veli Luryus)
- Kaniikin huomenlahja.
- Questio subtilissima, utrum Chimera, in vacuo bombinans, possit comedere secundas intentiones? et fuit debatuta per decem hebdomadas in concilio Constantiensi (Mitä hienovaraisin kysymys koskien sitä, voiko tyhjyydessä pörisevä Houre niellä sekundaarisia attribuutteja; ja josta keskusteltiin kymmenen viikkoa Konstanzin kirkolliskokouksessa)
- Advokaattien kyltymättömyys.
- Lyrumlaria Scoti (Duns Scotuksen lörpötykset)
- Kardinaalin yömyssy.
- De calcaribus removendis decades undecim, per M. Albericum de Rosata (Yksitoista kirjaa kannusten riisumisesta, kirj. mestari Albericus de Rosata).
- Sama tekijä: Elementa linguae obscurae magistratibus iudicibusque
- Abbedissa Revagranden puutarha
- Marforio, Libro corale pasquale (Marforiuksen paskoraalikirja)
- Samalta tekijältä: Puolustuspuhe niitä vastaan, jotka väittävät, että paavin muuli syö ainoastaan rukoushetkinä
- Maailmanlopunennustus nimeltä Visio scatologica. Colloquia collecta synodi lateralis (Latriinisynodin kolehtihaavikeskustelut)
- Neitokaisten paskomiset
- Leskirouvien kynitty perä
- Munkkien kaavunhuppu
- Selestiini-isien litanianmutinat
- Keittiömunkkien veljeskunta kerjuulla
- Heittiöiden hampaankalistelu
- Teologien rotanloukku
- Maistereiden äänitorvi
- William Occamin partaveitsellä tonsuroidut kokkipojat
- Jehan a Kempis, Pekoraalikirjeiden selityksiä
- Magistri N. Fripesaulcetis, De grabellationibus horarum canonicarum, lib. quadraginta (Maisteri N. Isoruoka, tutkistelemuksia rukoushetkistä, neljäkymmentä kirjaa)
- Cullebutatorium confratriarum, incerto auctore (Munkkiveljeskuntien kellistymiskirja, tekijä tuntematon)
- Ahmattien ontelot
- Espanjalaisten haisuja, Fra Inigon henkevästi tulkitsemina
- Viheliäisten matolääkkeet
- Poiltronismus rerum Italicarum, authore magistro Bruslefer (Italian asiat hunningolla, kirjoittanut maisteri Bruslefer)
- R.Lullius, de Batisfolagiis principium (R. Lullius, ruhtinaitten perhosjahti)
- Callibistratorium caffardiae, actore M. Jacobo Hocstratem hereticometra (Ulkokultaisuuden koetin-keppi, kirjoittanut kerettiläismittari Jacob Hochstraten)
- Penisardius, de magistro nostrandorum magistro nostratorumque bibernis, !ib. octo galantissimi (Penisardius, maisterikandidaattien ja kandidaattimaisterien juoma-tavernoista, kahdeksan uljasta kirjaa)
- Paavillisten bullistien, kopistien, skriptoreiden, referaattoreiden ja dateeraajien kootut pieraisut, kirj. veli Regis.
- Ikuinen kalenteri luuvaloisille ja kuppatautisille
- Index lapsorum typographicorum, per M. Eccium (Panovirheiden luettelo, kirj. Johann Eck)
- Kaupustelijain narukerä
- Luostarielämän joutilaisuudesta
- Hurskastelijain himo ruoka
- Menninkäisten historia
- Kasarahaisten kurjuus
- Kirkkotuomareiden nenästäveto
- Rahakirstunvartijain kullista ja hopeista
- Verba juxta Sophistarum Sofistain harhautuspuheet
- Herhiläismunkkien Anteapudadadversuscircumcircacitracis
- Runo-Sepon riimisauva
- Alkemistien palkeet
- Mendikanttiveljien kadonneet eväät, haara pussista löytänyt veli Isokupu
- Uskonnon kahleraudat
- Kellonsoittajien kilkutin
- Vanhuuden käsinoja
- Herrasväen kuonokoppa
- Paviaanin isämeitä
- Hurskauden kytkyt
- Joka sään rukousnauha
- Kasuistinen florilegia
- Erakkojen kärpäslätkä
- Kapustaanimunkki rippituolissa
- Vääräinveljien kapulauta
- Tunarius, De vita et honestate elegantarum (Tunarius: Hienohelmojen elämästä ja kunniallisuudesta)
- Lyripipii Sorbonici Moralisationes, per M. Lupoldum (Moralisaatioita Sorbonnen tohtoreiden pää-kappaleista, kirj. maist. Lupoldus)
- Matkustavaisten killuttimet
- Piispanhiippalakit päissään
- Tarraballationes doctorum Coloniensium adversus Reuchlin (Kölnin tohtoreiden hyökkäilyt Reuchlinia vastaan)
- Aisakellot naisväelle
- Paskallakävijän luukkuhousut
- Virevoustatorum nacquettorum, per F. Pedebilletis (Pallopoikien metkut, kirj. Veli Puujalka)
- Uhkarohkeiden varsikengät
- Tonttujen ja menninkäisten naamiaiset
- Gerson, De Auferibilitate pape ab ecclesia (Gerson: Kirkon oikeudesta paavin viraltapanoon)
- Kandidaatti- ja maisteriluuta
- Jo. Dytebrodii, De terribilitate excommunicationum, libellus acephalos (Johannes Dytebrodius, Ekskommunikaation kauheudesta, kirja vailla päätä ja häntää).
- Ingeniositas invocandi diabolos et diabolas, per M. Guingollumo (Pirujen ja pirutarten manaamisen taito, kirj. hra. Guingollum)
- Litanianlukijoiden makkarahöystö
- Kerettiläisten fandango, kirj. isä Roviolus
- Kardinaali Cajetanuksen kainalosauvat
- Tomasonaso doctoris angelici, de origine patepelutarum et lorticollorum ritibus, lib. septem. (Doctor angelicus Kärsä-Tuomas: Kuvainkumartajien alkuperästä ja tekohurskaiden riiteistä, seitsemän kirjaa)
- Kuusikymmentäyhdeksän breviaariota, hyvin rasvaista asiaa
- Viiden kerjäläismunkkikunnan vatsanpalvelusmenot
- Kerjäläisveljestön karvat (eripainos Vaaleanpunaisesta Saappaasta), inkomifistibuloituna Summa theologicaan
- Harha-ajatuksia omantunnon kysymyksistä
- Ylituomarien paksupötsi
- Apottien sonninsuorosto
- Sutoris, adversus quemdam qui vocaverat eum fripponatorem, et quodfripponatores non sunt damnati ab Ecclesia (Pierre Couturier: Vastaus sille, joka oli häntä nimittänyt huijariksi, sekä siitä että kirkko ei tuomitse huijareita)
- Cacatorium medicorum (Lääkäreiden ulostusoppi)
- Astrologian sutimies
- Campi clysteriorum per. S.C. (Peräruiskeiden käytöstä, kirj. Symphorien Champier)
- Apteekkarien pierunkirvoitusoppi
- Kirurgian perseennuolenta
- Justinianus, de Hypocritibus tollendis (Justinianus, tekopyhyyden hävittämisestä)
- Antidotarium animae (Sielun farmakopea)
- Merlinus Coccaius, de Patria diabolorum (Merlin Coccaia, Paholaisten isänmaasta)

Tässä luettelossa teosten nimet ovat Erkki Salon suomeksi sanailemia.

Ka D'Argo, avaruuden kapteeni Haddock

Illalla kanavapujotellessa satuin uudelle Viisi-tv:lle, joka lähettää ohjelmiaan Voicen kanssa samalla kanavalla. Farscapen Ka D'Argo karjui Moyan komentosillalla tulta sylkeville avaruussammakoille siihen malliin, että sammakot peruvat hyökkäyksensä ja lopulta häviävät koko taistelun vaikkei Moyalla minkäänlaista aseistusta olekaan.

Mieleeni nousi heti kapteeni Haddock. D'Argo kiroili niin voimallisesti, että vihollinen perääntyi. Tintin seikkailuissa pari vastaavaa tapahtumaa on, tosin apujoukot ovat tulossa vaikka kapteenimme ei sitä sadattelultaan huomaa.

Farscape on amerikkalainen tv-sarja, jota tuotettiin 88 jaksoa vuosina 1999-2003. Astronautti John Crichton Farscape-aluksessaan sinkoutuu maata ympäröivästä avaruudesta madonreiän kautta jonnekin tuntemattomaan galaksiin ja saa valtaapitävistä rauhanturvaajista veti vihamiehiä.

Onneksi hän pääsee kaltaistensa etsittyjen hylkiöiden joukkoon elävään avaruusalus Moyaan. Aluksen joukko on monenkirjava, myös iholtaan. Mukana ovat luxanilaisen soturi D'Argon lisäksi entinen rauhanturvaajaupseeri Aeryn Sun, sininen pastori Zhaan, entinen Hinerian keisari Rygel XVI ja kokonaan harmaa viihdyttäjä Chiana.

Pääpahiksina Farscapessa ovat rauhanturvaaja Crais ja tutkijasekasikiö Scorpius, joka haluaisi leikellä Crichtonin aivot ohuiksi siivuiksi.

Näillä avuilla on saatu aikaan ihan kelvollinen avaruussaaga.

Sarjaa Suomessa aikaisemmin esitti Subtv aloittaen viitisen vuotta sitten. Viiden ohjelmistoon ei valitettavasti muita skifi-sarjoja näytä mahtuvan.

Farscapella on oma artikkeli wikipediassa.

Demokratian linnake

Alvar Aalto suunnitteli Säynätsalon kunnantalon 1940-luvun lopulla ja rakennus valmistui vuonna 1952. Aallon ajatuksena oli, että talosta tulisi demokratian linnake. Valtuustosali on korkea ja korkeimmalla rakennuksessa.

Valtuustosalissa ei enää kokoonnu kunnanvaltuusto päättämään paikallisista asioista. Kunta liittyi osaksi Jyväskylää vuoden 1993 alusta. Schauman uhkasi lakkauttaa tehtaan tehtaan ympärille rakentuneesta saaristokunnasta. Kuntaliitoksella turvattiin työpaikkojen säilyminen.

Kunnan lopettamisesta päätettiin demokratian linnakkeessa, mutta sysäys päätökselle tuli muista kokoussaleista.

Tuolloin 1990-luvun alussa laajaa Jyväskylän kaupungin, maalaiskunnan ja muiden ympäryskuntien kuntaliitosta markkinoitiin Jyvässeudun järvikaupunkina. Lokakuun 2008 kunnallisvaalimainokset kertoivat nyt toteutuvien kuntaliitosten synnyttävän Uuden Jyväskylän.

Maailman parlamentti

Viime viikonloppuna maailman johtajat kokoontuivat ja selvittelivät finanssikriisistä selviämistä. Päädyttiin pankkitoiminnan takaamiseen, vaikka aikaisemmin vaihtoehtoa oli pidetty huonona, koska näin tuetaan myös ongelmaluotoista pahiten kärsiviä. Johtajilla vaikuttaisi olevan myös suurempia suunnitelmia mielessään.

Ratkaisu oli onnistunut siinä mielessä, että usko palasi pörsseihin. Markkinavoimia edustava nimimerkki Kaniini kirjoitti maanantaina Arvopaperilehden AP Areenalle seuraavasti:

Hiihaa!
Harvoin näin varmaa paikkaa on ollut.

Kyllä nuo poliitikot on viisaita. Ongelmat johtuivat aika pitkälle liian alhaisesta korkotasosta ja rahan määrän kasvusta. Lääke on määrätty ja se on juuri sama. Pantiin vielä päälle takaukset.

Markkina on kuin alkoholisti ja lääkäri-setä määräsi krapulaan pullon viinaa ja takasi baari-laskut viela kavereillekin.

Tästä huolimatta finanssikriisin vaikutukset alkanat näkyä. Tiistaina Helsingin ja Tallinnan väliä liikennöivä SuperSeaCat jäi satamaan rahoituksen puutteen vuoksi.

Kaniinin maanantainen ilo saattaa jäädä lyhyeksi, jos vastaavia tapauksia tulee enemmän. Toivottavasti ei.

Viikonloppuna maailman johtajat ovat varmasti miettineet suurempiakin asioita kuin talouselämän pikaista rauhoittamista. Mitä tapahtuu rauhoittamisen jälkeen? Miten pysyvämpi vakaus saadaan aikaan?

Näistä keskusteluista ei julkisuuteen ole tihkunut muuta tietoa kuin Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn halu järjestää edelleen kansainvälinen konferenssi talouskysymyksistä. Alkukuusta hanketta tukivat ainakin britit, Italia ja Saksa.

Ajatuksena on pitää uusi Bretton Woods. Tuossa kokouksessahan 60 vuotta sitten päätettiin IMF:n ja Maailmanpankin luomisesta.

Mitä uudessa Bretton Woodsissa päätettäisi perustaa globaalin talousjärjestelmän pelastamiseksi? Vaihtoehtoja on aika vähän. IMF:n ja Maailmanpankin aseman vahvistaminen ei voi tulla kyseeseen, koska ne ovat enemmän syyllisiä nykyisiin ongelmiin kuin vastaus niiden ratkaisemiseen.

Ainoa mahdollisuus on kansainvälisen demokratian luominen, maailman parlamentin perustaminen. Maailman kansalaisten yhteisen lakia säätävän elimen luominen, joka voi päättää maailman asioista ja jonka lakeja kansallisten hallitusten ja hallitsijoiden on noudatettava. Näin monikansallisilla yrityksillä olisi vastavoima.

Maailman parlamentin kätilönä toimiminen olisi suuri sulka kenen tahansa poliitikon hattuun. Nicolas Sarkozylla tuntuisi olevan haluja sen saamiseksi ja Ranskalla olisi tarjota sille valmis rakennuskin, nykyinen EU:n parlamentin (pää)toimitalo Strasbourgissa.

EU:n parlamentti tekisi varmasti tilaa uudelle, itseään ylemmälle elimelle. Voisihan se jatkaa kokoustamistaan toisissa toimitiloissaan Brysselissä ja Luxemburgissa.


(kuvassa Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi raportoivat viikonloppuna päätetyn toteuttamisesta Suomessa Ylen nettilähetyksessä. Katainen kertoi markkinavoimien mielen järkkyneen ja sen tarvinneen pikaista lääkitystä. Jatkotoimista päätetään sairaan tilan tasoituttua.)

Väkivallattoman maailman puolesta

Tyttöjen Talot järjestivät eilen ilmapallokulkueita Helsingissä, Turussa ja Oulussa väkivallattoman maailman puolesta. Ideana oli liittää ilmapallon mukaan postikortti, johon on kirjoitettu kannanotto väkivallattoman maailman puolesta.

Oulussa väki marssi Torikadulta torille ja kulkueen päätteeksi kaikki pallot kortteineen laskettiin taivaalle. Sinne menivät monenlaisine viesteineen. Odotusten vastaisesti pallot eivät lähteneetkään merelle, vaan sisämaahan päin.

Parempi niin. Nyt on mahdollisuus, että useampi pallo saa vastaanottajan ja viesti menee perille.

Numerot unissa

[Unisarja jatkuu numeroiden parissa. Aikaisemmat osat Unien selityksiä, Mitä lintu unessa merkitsee ja Kääme unessa luikertaa. Seuraava osa Unet vedessä ja veden äärellä]

Kariston Unikirja/Unien avain kertoo myös merkityksiä unessa nähdyille numeroille. Yritin Pentti Lempiäisen Lukujen symboliikka -teoksen avulla liittää esitettyjä näkemyksiä johonkin uskomusjärjestelmään, mutta en yhteyttä löytänyt. Ei edes päinvastaisina, kuten ihmisten välisiin suhteisiin kuuluvat asiat unissa näyttäytyvät.

Numerologiaankaan eivät tulkinnat tunnu vastaavan, vaikka joku numero (esimerkiksi 22) onkin samoin nähty. Tosin numerollogiassa vain numeroille 1-9 ja niin sanotuille superluvuille 11, 22, 33 jne annetaan merkitys. Muut on supistettava näiksi erityisen laskutavan mukaan.

Nämä ovat siis ihan omaansa unien tulkintaan liittyvää 'tietoutta' Unikirjasta:

1 - hyvä enne, yksimielisyyttä
2 - henkistä taistelua
3 - tasapainoista elämää, menestystä
4 - sopusointua, oikeamielisyyttä
5 - pahaenteinen luku
6 - rauhaa, sovintoa
7 - hyvin ansaittua lepoa, kunniaa
8 - oikeutta, arkista onnea
9 - suurta menestystä
10 - onnea
11 - virheitä, ilkeyksiä
12 - myötätuntoa, sääliä
13 - rikkautta
14 - onnellisia tapahtumia, juhlia
15 - sairautta, kuolemaa, murhetta
16 - täydellistä rakkaussuhdetta
17 - vaatimatonta, mutta tyyntä elämää
18 - ikävää, rahapulaa
19 - onnea ja menestystä
20 - henkistä hyvinvointia, tyytyväisyyttä
21 - syntymää, luottavaista mieltä
22 - viisautta, tiedonhalua
23 - onnea, ystävyyttä
24 - uskollista rakkautta
25 - sairautta
26 - tyytyväisyyttä, onnistuneita valintoja
27 - hyvää terveyttä
28 - menestystä, arvonnousua
29 - onnea, vaurautta
30 - muutosta elinolosuhteissa
40 - voitettuja vaikeuksia
50 - onnistuneita valintoja, edistystä
60 - arkista onnea
70 - mielenrauhaa
80 - terveyttä, tyyntä onnea
90 - myönteisiä muutoksia
100 - hyviä tilaisuuksia, toiveiden toteutumista
1000 - aavistamatonta

Toivotan teille vaikkapa kolmosten näkemisiä.

Hyvää yötä!



[Aikaisemmat osat Unien selityksiä, Mitä lintu unessa merkitsee ja Kääme unessa luikertaa. Seuraava osa Unet vedessä ja veden äärellä]

Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta 50 vuotta

Perjantaina 10. päivä Jyväskylän yliopiston humanistinen tiedekunta juhli 50-vuotista taivaltaan. Aluksi tiedekunta keskittyi aineenopettajien koulutukseen, mutta laitokset pian laajensivat toimintaansa oppiaineittensa laajempaan tutkimukseen ja koulutukseen.

Sain kutsun juhliin, mutta samaan aikaan piti olla Muuramen työväentalolla juhlistamassa kirjaa. Saatu koulutus on käytössä. Matkalla Muurameen poikkesin kampuksella ottamassa muutaman kuvan Historica-rakennuksesta.

Historian opetus Jyväskylässä alkoi heti alkuvuosina. Harjoittelijana yliopiston arkistossa pääsin lukemaan monia mielenkiintoisia asiakirjoja. Kaikkihan olivat julkisia, mutta eipä niitä juuri kukaan osannut tulla kysymään.

Ensimmäisen professorin nimittäminen aiheutti kärhämää, kuinka ollakaan. Eino Jutikkala oli kirjoittanut väkevän lausunnon vahvana ehdokkaana pidettyä Mauno Jokipiitä vastaan. Jutikkalan mukaan Jokipiin kyvyttömyys historiantutkijana ilmeni muun muassa liian runsaana julkaisemisena.

Jutikkalan napinoista huolimatta istuimme Mauno Jokipiin tarjoamilla gradukahveilla Pekka Mervolan kanssa syksyllä 1991.

Yhteys tiedekuntaan ja historian ja etnologian laitokseen jatkuu, vaikkakin heikkona säikeenä enää. Oulussa asuvana on vaikea pysyä perillä tapahtuvasta.

Viimeiset lehdet

[Valokuvatorstain 105. haaste]

Merikosken silloilla osa puista on luovuttanut jo kaikki lehtensä tuulten vietäväksi. Näitä kuvia otettaessa latvassa oli vielä muutama taivaalle kurkottamassa.