Vuoden suosituimmat

Medioissa on tapana loppuvuodesta kerrata mitä melkein loppuun kulunut vuosi on tarjonnut ja puhuttanut. Yleisradion koosteessa muisteltiin vuoden meemejä, ja linkattiinpa jopa tähän blogiin Sofi Oksasen Nobel-toiveiden yhteydessä.

Näin vuoden päätteeksi listaan blogin luetuimmat tekstit. Nazisin taistelusta ja Oksasen palkitsemattomuutta käsittelevä kirjoitus oli vuoden kymmenen luetuimman joukossa jo aikaisemmin, mutta Ylen linkki nosti sen kärkeen.

Muut kärkikymmenikön tekstit ovat kestosuosikkeja aikaisemmilta vuosilta.


1. Nazisin taistelu 12.10.2012

2. Myytävät rautatieasemat 24.3.2008

3. Kädestä ennustaminen ja muuta sekalaista tietoa. 28.1.2009

4. Unet vedessä ja veden äärellä. 11.11.2008
5. Klovnin pippeli. 10.6.2011
6. Joulutarinoita. 23.12.2010
7. Mitä lintu unessa merkitsee. 29.9.2008
8. Onnitteluruno. 22.10.2007
9. Debit ja credit. 18.1.2009
10. Vinkki Kekkos-faneille. 17.8.2011

Lehtiä paholaisen kirjasta

Eilen Carl Theodor Dreyerin (1889-1968) mykkäelokuvaa Lehtiä paholaisen kirjasta (Blade af Satans Bog, Tanska n. 1920) katsoessa tuli vastaa Suomi. Neljästä episodista Saatanan elämässä viimeinen oli sijoitettu Hiirolan (tai Hirolan, kuten elokuvassa kyltit ja tekstit kertoivat) kestikievariin Kuopion ja Mikkelin välisen rautatien varrelle.

Elokuva perustuu löyhästi Marie Corellin romaaniin The Sorrows of Satan (1895), mutta sen innoittajana oli D.W. Griffithin elokuva Intolerance (Yhdysvallat, 1916). Dreyer halusi toteuttaa samanlaisen neliosaisen episodielokuvan kuin Griffith. Rakkauden sijaan osia yhdistäväksi teemaksi Dreyer nosti Saatanan.

Jumala lähetti Saatanan maan päälle koettelemaan ihmisiä. Mikäli joku voisi vastustaa kiusausta, niin Saatana saisi tuhannen vuoden helpotuksen omasta piinastaan Helvetissä. Ensimmäisessä jaksossa koeteltavana oli Jeesuksen opetuslapsi Juudas, joka tunnetuin seurauksin kavalsi Herransa.

Toisessa jaksossa Saatana oli inkvisiittorina 1500-luvun Espanjassa koettelemassa munkin siveyslupauksen kestävyyttä ja kolmannessa Ranskan vallankumouksen pyörteissä Marie Antoinetten lähipiirissä. Kaikissa tapauksissa ihmiset sortuivat Saatanan houkutuksiin.

Neljännessä jaksossa siirrytään käytännössä nykyaikaan. Saatana oli punaisia johtava munkki Ivan, ja hänen joukkojensa haltuun Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa Hirola oli päätynyt. Isänmaalliset suomalaiset kapinoivat, muun muassa Naimi-niminen nuori nainen vannoi mieluimmin kuolevansa kuin jäävän punaisten valtaan. Alkukuvana jaksossa oli Eetu Iston Hyökkäys (1899). Näkemässäni englanninkielisessä kopiossa taustamusiikkina oli Jean Sibeliuksen Finlandia (1899). Punaisten käsivarsinauhoissa oli tunnus PPK ja isänmaallisten ISK.

Hirolan kestikievari oli samalla rautatie- ja lennätinasema, lennättimen kylteistä paljastuu sijainti Kuopion ja Mikkelin välillä. Hieman Mikkelin pohjoispuolella on oikeastikin tämän niminen kylä ja rautatieasema. Elokuvassa kestikievaria ja asemaa hoiti Paavo Rahja vaimonsa Sirin (kuvassa yllä) ja renkinsä Rautamiemen (on varmaan haettu Rautaniemi-nimeä) kanssa.

Rautamiemi oli iskenyt silmänsä Siriin. Jos kahden lapsen äiti ei antautuisi hänelle, niin hän paljastaisi Paavon valkoiseksi Punaisille. Siri ei suostunut. Rautamiemi toteutti uhkauksensa, ja punakaarti Ivanin johdolla tuli kestikievariin. Saatana koetteli tällä kertaa Siriä.

Paavo kieltäytyi lähettämästä ISK-vastarintajoukoille heidät ansaan johdattavaa sähkösanomaa. Hänet passitettiin ulos teloituskomppanian eteen. Ivan yritti pakottaa Siriä lähettämään viestin, ja uhkasi tappaa hänen lapsensa. Siri pisti mieluimmin puukon sydämeensä. Naimi hiihti paikalle juuri sopivasti pelastaen Paavon varmalta kuolemalta.

Saatana riemastui hetkeksi Sirin kyvystä vastustaa häntä. Mutta mitä merkitsee yksi tuhat vuotta pois ikuisuudesta, tiedustelivat lopputekstit?

Dreyer käyttää elokuvassaan paljon kuvataiteesta tuttuja maisemia. Viimeinen ehtoollinen on kuin suoraan Leonardo da Vincin maalauksesta. Jeesus on juuri sen näköinen kuin taiteilijat ovat hänet 1920-luvun alkuun mennessä kuvanneet. DVD:n kansitekstien mukaan Dreyer valmisteli filmiään yli kaksi vuotta etsien kuvauspaikkoja ja hioen lavastusta ja käsikirjoitusta.

Neljännen episodin Suomi ja Hirolan kestikievari ovat hyvin uskottavan näköisiä paikkoja, joskin esittelyssä Siri on enemmän karjalainen kuin savolainen. Silti filmi lienee lähinnä hämmentänyt suomalaisia vuonna 1922, jolloin se tuli täällä ensi-iltaan. Mikkeli ja sen pohjoispuoli pysyivät 1918 valkoisten alueena, ja Rahja-nimi yhdistettiin junaileviin punaisiin veljeksiin.

Yksi eniten keskusteltuja koskaan valmistumattomia elokuvia on ollut Dreyerin Jeesus. Vuonna 1967 ohjaaja itse sanoi, ettei ole kulunut päivääkään ilman ajatusta siitä. Lehtiä paholaisen kirjasta on ainoa filmattu pätkä noista ajatuksista. Dreyer lunasti paikkansa elokuvan historiassa Ranskassa 1928 filmaamallaan Jeanne d'Arcin kärsimyksellä. Se oli tärkeä vaikuttaja muun muassa Ingmar Bergmanille ja Stanley Kubrickille.



* näyte Carl Th. Dreyerin nettisivuilla
* Hirola-osuus Youtubessa italialaisin tekstein

Napoleon Alpeilla

Tänään 1825 kuoli maanpaossa Brysselissä ranskalainen taiteilija Jacques-Louis David (s. 1748). Uusklassismin ja historiallisen maalauksen mestari on jäänyt taidehistoriaan etenkin Marat'n kuoleman (La Mort de Marat, 1793) ansioista, mutta monet muutkin hänen töistään ovat jääneet elämään.

David oli tutustunut sattumalta tutustunut erääseen Rose-Marie Josèphe de Tascher de Beauharnaisiin, joka myöhemmin tuli tunnetuksi keisarinna Joséphinena. Davidin tyyli miellytti tulevaa keisarinnaa, ja hän yritti tehdä maalauksia kansalainen Bonapartesta. Kiireisellä ja kärsimättömällä kenraalilla ei kuitenkaan ollut aikaa olla mallina, ja taulut jäivät kesken. Vuoden 1799 vallankaappauksen jälkeen aikaa sen sijaan riitti. Davidista tuli 1804 keisarin hovimaalari, David ikuisti muun muassa samana vuonna pidetyt kruunajaiset.

Yllä on Davidin maalaus Napoleon Sankt Bernhardin solassa vuodelta 1800. Samana vuonna Napoleon oli joukkoineen marssinut Alppien yli ja voittanut Itävallan joukot Italiassa käydyssä Marengon taistelussa.

Kuva kertoo mitä hovimaalarilta vaaditaan. Napoleon ratsasti Alppien yli muulilla, mutta sellainen realismi tuskin olisi lujittanut sidettä hallitsijaperheeseen.

Myöhemmin maailma sai nähdä "realistisen" kuvauksen samasta aiheesta. Sen aika tuli kuitenkin vasta vuonna 1850, jolloin Paul Delaroche laati teoksen Napoleon ylittää Alpit.

Peter Parker kuolee

Tapaninpäivänä amerikkalaiset aikakauslehdet kirjoittivat nettisivuillaan Peter Parkerin kuolemasta. Peter Parker on Hämähäkkimiehen arkiminä, jonka elämä mullistui elokuussa 1962 tiedenäyttelyssä. Radioaktiivinen hämähäkki puri tiedenörttiä ja tämä huomasi saaneensa erikoiset superkyvyt. Varsinainen oppitunti suurien voimien tuomasta suuresta vastuusta seurasi melkein heti. Julkisuudessa paistatellut Parker jätti erään murtovarkaan kiinniottamisen poliisille. Samainen varas surmasi hänen enonsa ja kasvatti-isänsä. Peter Parker piti kuolemaa omana syynään. Lisäksi supersankarille ilmaantui vastapariksi superroisto, Tohtori Mustekala.

Hämähäkkimiehen 50-vuotisjuhlinta alkoi jo kesällä ja se huipentuu Amazing Spider-Man -lehden numerossa 700. Käsikirjoittaja Dan Slott valotti sarjakuvapiireille tulevaa jo elokuussa. Pitkä juhlatarina alkoi jo numerosta 698 marraskuussa. Siinä Tohtori Mustekala palaa Hämähäkkimiehen harmiksi.

Hämähäkkimies on vuosien varrella viety useisiin erilaisiin universumeihin ja tarinajatkumoihin. John Byrne (s. 1950) yritti pari vuosikymmentä sitten uudistaa Hämähäkkimiestä samaan tapaan kuin hän oli palauttanut Lepakkomiehen juurilleen. Byrnen Hämähäkkimies ei kuitenkaan saanut suosiota, ja tarinat jäivät sivupoluksi varsinaisessa saagassa.

Dan Slott hahmottelee jo elokuussa numeroon 700 tulevaan "suurta tarinaa". Mitaltaankin se on iso, yli 50 sivua. Tammikuun alkupuolella kauppoihin tulevaa lehteä Slott on hahmotellut muun muassa USA Todayssa, josta juonipaljastuksiin perustuvat muiden nettilehtien otsikot ovat saaneet alkunsa.

Peter Parkerin kuolema on liioiteltu otsikko Slottin juonipaljastusten perusteella. Lähellä kuolemaa oleva Tohtori Mustekala onnistuu valtaamaan ja siirtämään oman mielensä Parkerin ruumiiseen. Superroisto pääsee lähelle Peterin rakkaita, May tätiä ja tyttöystävä Mary Janea.

Kiinnostavampi juonenkäänne on Slottin jo elokuussa paljastama. Eräs nykynuori saa tiedenäyttelyssä samanlaisen pureman radioaktiiviselta hämähäkiltä kuin Peter Parker taannoin. Käsikirjoittajat pääsevät jatkossa, mikäli sarjakuvia ostava amerikkalainen yleisö niin haluaa, tutkailemaan mitä suurien voimien tuoma suuri vastuu nykymaailmassa mahdollisesti tarkoittaa.

Tai ainakin saamme yhden rinnakkaisuniversumin lisää.


* Slott Prepares to Shock Spidey's World in Amazing Spider-Man #700. CBR.
* Peter Parker Dies in Amazing Spider-Man no 700. Hollywood Reporter.
* Landmark 700th issue brings new, 'Superior' Spider-Man. USA Today.

Black Peider @ Kellberg

Eilen Kellbergin baarissa järjestetyllä Humu-Klubilla pääesiintyjänä oli sarjakuvataiteilija Petteri Tikkasen supersankarihahmo Black Peider. Esiintyjä itsekin muistutti olevansa illan päätähti.

Black Peider saapui lavalle jouluisassa kuosissa. Alta kuoriutui esiin tutut trikoot.

* Sarjakuvamuodossa Black Peider seikkailee mm. omassa blogissaan.

Vuoden sanoja 1990

Reetta Laitisella on ollut tapana sarjakuvablogiinsa koota "kiellettyjä sanoja", eli sanoja, jotka muoti-ilmiönä ovat median ja ihmisten puheenparsiin vuoden aikana levittäytyneet. Vuoden 2012 sanoissa kärjessä ovat lemmenlukko, joukkoistaminen ja ES-jonne.

Vuoden sanojen kokoaminen on perinteisesti kuulunut Mitä-Missä-Milloin -vuosikirjan vakioartikkeleihin. MMM 1990 esitteli Aarre Huhtalan kokoamana edellisenä vuonna olivat tulleet uusina käyttöön tai muuten olivat laajasti esillä.

Huhtalan listan aloittaa aborttipilleri (raskaudenkeskeytystabletti). Se ja yllättävän moni muu luettelon sanoista on jäänyt elämään ja muuttunut normaaliksi kielenkäytöksi: ekomerkki, fatwa, GSM, hyperteksti, luomutuote, mediatapahtuma, nurkanvaltaus, otsoniaukko, petankki, sporalogia, turvaseksi, täsmälääke ja yrityspuisto, muutamia poimiakseni.

Invalidituki muuttui 1980-luvun lopulla vammaistueksi, työvoimaministeri työministeriksi ja sisäministeriön ulkomaalaistoimisto ulkomaalaiskeskukseksi.

Aika moni 1980-luvun lopun uudissanoista on kestänyt parikymmentä vuotta ja vähän päälle. Jotkut tuolloiset ideat ovat kyllä jääneet kuolleiksi. Työmarkkinatorista (tilaisuus, jossa yritykset esittäytyvät työttömille) ei olla pitkilleen kuultu, eikä viiru ole vakiintunut sarjakuvahahmon lyhyemmäksi nimeksi (yritys suomentaa englannin toon Kuka viritti ansan, Roger Rabbit? -elokuvasta).

Juppitauti on sittemmin muuttunut burnoutiksi, naispiispa todellisuudeksi. Muovihylsyt eivät ole korvanneet kondomeja. Aluksi ADDH-oireyhtymänä tunnettu tiedetään nyt paremmin ADHD:na. Käsilläparantaja ei ole muuttunut bioenergiahoitajaksi, vaikka sellaista kaavailtiin.

Kansakunnan lavoilla ei ole nähty näköisteatteria, vaikka Heikki Ylikangas omien näytelmiensä myötä termiä yrittikin lanseerata. Super-VHS on jäänyt viihde-elektroniikan historiaan.

Autotoimittajien hittisana 1980- ja 1990-lukujen taitteessa oli "sivistynyt". Sekin on jäänyt taakse. Sivistyneestä käyntiäänestä en muista pitkilleen kuulleeni.



* Päiväkuvitelmia: Kielletyt sanat.

Savolainen metsäkansa

"Risuäes on maailman paras äes tällaiseen peltoon."

Vuonna 1909 A. Ahlström Oy:n palvelukseen tullessaan metsäteknikko Ivar Ekström (1891-1971) aloitti valokuvaamisen. Ekströmin varsinainen toimipaikka oli Varkaudessa, ja sieltä hän kierteli ympäri Itä-Suomea, pääasiassa Savossa ja Kainuussa. Ekströmillä oli silmää sommitella kuvia, ja kun hän torpparivapautuksen jälkeen aloitti lopulta kuusi vuotta kestäneen kiinteistöjen erottamisurakan kenttätyön valokuvausharrastus oli kokemuksen kautta kehittynyt ammattilaisen tasolle.

A.Ahlströmillä oli jo 1910-luvulla suuri maaomaisuus. Torppareitakin oli suuri määrä. Ekström nopeasti ymmärsi millainen kansatieteellinen onnenpotku hänen kohdalleen oli sattunut. Hän alkoi ikuistamaan katoamassa olevaa elämäntapaa, metsäkansan torppia ja niiden asukkaita.

Kaikkiaan nykyisin Varkauden museossa olevassa Ekströmin valokuvakokoelmassa on noin yhdeksäntuhatta kuvaa. Ekström itse koosti 1918-1935 Metsäkansa -kokonaisuuden. Kaksi, kolme vuotta sitten kokonaisuudesta kerätty Ekströmin kuvien näyttely kiersi Suomea. Varkauden museo julkaisi Hanna-Kaisa Melarannan toimittaman teoksen Metsäkansa (Varkauden museo, 2009) näyttelymateriaalista.

Ekströmin kuvaamat torpat ja torpparit ovat pääasiassa Ylä-Savosta, Vieremältä, Sonkajärveltä ja Rautavaaralta. Joitakin kuvia on Kainuun puolelta, ja myös Savon varakkaammilta seuduilta.

Savutupien kansa oli tosiaan vähenemässä ja pääsemässä parempiin asuintiloihin. Eräässä kuvassa palaneen savutuvan raunioilla on hymyilevä, iloinen perhe. Pian he pääsisivät uloslämpiävään mökkiin.

Melarannan toimitus jakaantuu perinteiseen tapaan eri elämänalueita käsitteleviin kokonaisuuksiin. On metsätöitä, savottoja, uittoa, peltohommia, ruoanlaittoa, asusteiden tekemistä jne. Hyvä ratkaisu on ollut tuoda lukijoille Ekströmin omat kuvatekstit.

Hyvää joulua kaikille!

Sääennustajan lupaus hieman leudommista talvisäistä sai heti palelemaan.

Näille Savon nurkille tämän päivän ennuste oli noin viidentoista asteen luokkaa. Iltapäivällä.

Lämpimämmän kulkupelin puuttuessa olen vajaan viikon Oulussa liikkunut jalan. Ja kuten arvata saattaa, lähestyvä joulu on lisännyt tarvetta liikkua. Perjantaina viiden kilometrin ja vajaan tunnin reippailu yhteen suuntaan kahdenkymmenen asteen pakkasessa sujui ilman kirousta säästä.

Urakka on siis valmis. Kun joulupukin käyntiä ei enää tarvitse jännittää, niin voi jo rentoutua ja suoda ajatuksen valmistelujen vaikeuksille.

Pidentyvän päivän aurinko

Eilen oli ensimmäinen pitenevä päivä talvipäivänseisauksen jälkeen. Aurinko näyttäytyi joulumatkalaisten iloksi. Kovin korkealle taivaankappale vielä nouse valoa näyttämään.

Kramsun Runoelmien muistolaatta

Vuonna 1998 Oulu-seura kiinnitti Hallituskadun muistolaatan runokirjalle. Tänään 1855 syntynyt Kaarlo Kramsu painatti vuonna 1878 tuolla paikalla sijainneessa kirjapainossa runokokoelmansa Runoelmia. Oulu-seuran laatassa lausuman arvoarvostelman mukaan Runoelmia on kuuluisin Oulussa ilmestynyt runoteos.

Enpä muista missään muualla runokirjalle muistolaattaa seinään ruuvatun. Runoilijoita ja runonlaulajia on kyllä patsain, muistomerkein ja -laatoin kunnioitettu.

Ehkä joskus tulevaisuudessa Oulun katuja koristaa Miki Liukkosen Elisabetin tai Heli Slungan Orjan kirjan muistolaatat? Tosin nämä mainitut on taidettu Porvoossa painaa. Siellä samassa Werner Söderströmin kirjapainossa myöhemmin 1800-luvulla tehtiin useita painoksia Kramsun Runoelmistakin.

Muistettakoon tänäisessä blogikirjoituksessa runoilijan sijaan hänen teostaan tuomalla esille sen viimeinen runo.

Ei lauluista apua 

Sulle, Suomi, lempeänsä
laulaa sadat laulajat,
herätellä äänellänsä
onneasi koittavat.


Lapses sulle lauleloilla
uutta aikaa valmistaa:
sävelitten aaltoloilla
onnes linna kohoaa.


Laulurinnat kilvoitellen
toiveitansa helkyttää,
kunnes Suomi tuskitellen
vihdoin heille äännähtää:


"Laulajoista sulosuista
tok' ei hyödy onni maan.
Ei se synny lauleluista,
työtä siihen tarvitaan."

* Runoelmia Oulun kaupunginkirjaston sivuilla (pdf, 1887 Porvoossa painettu laitos)
* Kaarlo Kramsun runoja

Tuomaita

Tuomas

Jeesuksen opetuslapsi, apostoli

Tuomas Akvinolainen

skolastikko

Tuomas Celanolainen

fransiskaanimunkki, kirjailija ja runoilija

Tuomas Kempiläinen

mystikko

Tuomas Palaiologos

Bysantin keisari

Tuomas

Suomen piispa

Tuomas Ragvaldinpoika

virsirunoilija ja arkkiveisujen tekijä

Tuomas

yksi Jukolan veljeksistä

Aho

jalkapalloilija

Alatalo

vaikeavammainen, jonka on väitetty kirjoittaneen fasilitoidun kommunikaation avulla

Anhava

runoilija

von Boehm

taidemaalari ja taidegraafikko

Bryggari

kansanedustaja

Enbuske

juontaja, toimittaja

Forsberg

kansainvälisen politiikan tutkija

Gerdt

Mannerheim-ristin ritari

Grönman

jääkiekkoilija

Haapala

jalkapalloilija

Haapanen

viulisti

Hannikainen 

viulisti ja kapellimestari

Heikkilä

historiantutkija

Heikkinen

kitaristi ja musiikkituottaja

Holopainen

kosketinsoittaja

Hoppu

historiantutkija

Huhtanen

jääkiekkoilija

Huttunen

alppihiihtäjä

Hyrsky

heraldikko ja kunniamerkkien asiantuntija

Hyrskymurto

vallankumouksellinen

Iisalo

koripalloilija

Immonen

jääkiekkoilija

Kansikas

jalkapalloilija

Kantelinen

säveltäjä

Katajala

oopperalaulaja

Ketola

tennispelaaja

Kiiskinen

jääkiekkoilija

Kilpi

kirjailija, toimittaja ja suomentaja

Kivisaari

amerikkalaisen jalkapallon pelaaja

Koivuniemi

toimittaja

Korhonen

lentopalloilija

Kuparinen

jalkapalloilija

Kyrö

kirjailija

Kytömäki

näyttelijä

Laaksonen

keihäänheittäjä

Latikka

jalkapalloilija

Lehto

sellisti

Lehtonen

pääsihteeri

Lius

kirjailija

Lohi

rehtori

Lohtander

jääkiekkomaalivahti

Lukka

tietotekniikan kehittäjä

Marjamäki

toimittaja ja tietokirjailija

Mattila

näyttelijä

Maunula

jääkärimajuri

Mikkonen

jääkiekkoilija

Milonoff

televisiotoimittaja

Nevanlinna

filosofi

Nissinen

jääkiekkomaalivahti

Nurmela

poliitikko 

Nyholm

kirjailija ja uutistoimittaja

Näsi

pikajuoksija

Oksanen

näyttelijä

Peippo

rumpali

Peltonen

jalkapallomaalivahti

Pihlman

jääkiekkoilija

Planman

kosketinsoittaja

Pohjanpalo

talousneuvos

Pyrhönen

urkuri

Rajala

juontaja

Rannankari

jalkapalloilija

Rantanen

poliitikko

Reunanen

näyttelijä

Rousi

kapellimestari

Ruuska

lentopalloilija

Sallinen

elokuvaohjaaja

Sammelvuo

lentopalloilija

Santavuori

jääkiekkoilija

Saukkonen

muusikko

Suokas

kansanedustaja

Suominen

jääkiekkoilija

Tahvanainen

toimittaja

Takala

jääkiekkoilija

Tallbacka

pesäpalloilija

Tarkki

jääkiekkomaalivahti

Teppoinen

ratsumestari

Tihinen

lentopalloilija

Timonen

runoilija

Tuokkola

jääkiekkovalmentaja

Uusimäki

jalkapalloilija

Vanhalakka

muusikko

Veturi

veturi samannimisessä tv-lastenohjelmassa

Vimma

kirjailija

Virkkunen

urheiluselostaja

Vitikka

Eino Leinon esikoisromaanin päähenkilö

Vohlonen

keksijä

Vänttinen

jääkiekkoilija

Wäinölä

kitaristi

Vanhan kansan sääennustus vuodelle 2013

Vanha kansa tunnetaan siitä, että se tiettyjen päivien sääolosuhteista päätteli tulevien vuodenaikojen säätä. Tällaisia ennuksia vanhalla kansalla oli joulun ajan päivillekin. Mutta jos on Talon-pojan sää- eli ilma-kirjaa (20 painosta 1773-1875) uskominen, niin tulevan vuoden säätä ja satoa pystyi arvioimaan pelkästään joulupäivän viikonpäivän perusteella.

Tänä vuonna joulu sattuu tiistaiksi, joten  tuleva vuosi saa vanhalta kansalta seuraavan ennustuksen:

Jos joulu on tiistaina, niin sinä vuonna tulee kylmä talvi ja paljon lunta isoilla tuulilla. Märkä kesä ja keskin-kertainen vuoden-tulo. Voita, hunajaa ja pellavia saadaan parahultaisesti. Siat kuoleevat ja lampaat häviäävät. Laivat ovat merihädässä. Tänä vuonna ovat kuninkaat ja ruhtinaat hyvässä sovinnossa.

Samainen sää- eli ilma-kirja antaa jouluaatolle perinteisempiäkin ennustuskeinoja. Jos jouluaattona on sateeton ja tuuleton selkeä ilma, niin tuleva vuosi on hyvä.  "Joka henki saa kyllä elatuksensa", lupaa ilma-kirja.

Sen sijaan jos tuulee ja sataa, niin tulossa on katovuosi. Tuulen suunta vaikuttaa siihen kuka kärsii eniten. Itätuuli merkitsee sairautta ja kuolemaa kuninkaille ja ruhtinaille. Meri- tai etelätuuli lupailee tautia ja vaivaa ilman säätyrajoja. Sen sijaa pohjoistuuli lupaa hyvää vuotta.

Jouluaaton ja loppiaisen välisen ajan päivät vastasivat tulevan vuoden kuukausia. Joulupäivän sää ennakoi tulevan tammikuun säätä, tapaninpäivän tulevan helmikuun säätä ja niin edelleen.

Talon-pojan sää- eli ilma-kirja sisältää paljon yleisluontoisia ohjeita sään ymmärtämiseksi. Yle kertoi eilen nettisivuillaan, että punainen rusko aamu- tai iltataivaalla ei merkitse maailmanlopun tulemista. Jotkut kansalaiset uutisen mukaan olivat tästä huolestuneet. Vanha kansa tiesi moisesta iltapunerruksesta kertoa: "Jos päivä laskeissansa talvella on vähän punertavampi ja selkeämpi kuin muulloistin, niin on kiree pakkanen hankkeissa." Tosiaan onkin pakkanen ollut kiristymään päin.

Vanhan kansan sääennustusten perusteetkin ilma-kirjassa kerrotaan ja annetaan ohje oman sääkalenterin tekemiseen.

Yhdeksäntoista vuotta perästyksin on joka vuosi erinlaisia ilmoja, ja sitte 19 vuotta eteenpäin tulee taas samallaisia ilmoja, kuin niinä edellisinäkin 19 vuotena on ollut. Syy tähän on se, että kuu joka yhdeksäntenätoista vuotena syntyy saman nimisenä päivänä. Joka siis kirjoittaisi 19 vuotta perästyksin jokapäiväiset ilmat muistoonsa; hänellä olisi tulevista ilmoista kaikkein aikaisemmin tietoa antava Sää- eli Ilma-kirja.

* Talon-pojan sää- eli ilma-kirja, taikka Tarpeellisia tietoja maanwiljeliöille ilman-muutteista. Uusi, par. ja lis. p. [Turku]: [Frenckell], 1848. 15 s. (kirja on digitoituna SKS:n verkkosivuilla)

Tulevaisuuden Helsinki vuonna 2000

Conan O'Brien on televisio-ohjelmassaan jatkanut tulevaisuuden (mahdollisten) tapahtumien esittelemistä vieraidensa kanssa otsakkeella "Year 2000" vaikka vuosi ei enää tulevaisuutta olekaan. 1900-luvun mittaan vuosilukuun 2000 latautui paljon tulevaisuuden odotuksia ja ennustuksia, eivätkä ne kaikki ole vieläkään purkautuneet vaikka vuosi on jo ajat sitten menneisyydeksi muuttunut.

Kuuluisimpia vuoteen 2000 sijoittuvia utopioita on Edward Bellamyn Vuonna 2000 (engl. 1888, suomeksi 1902). Tuota kirjaa kirjaa luki tuntemattomaksi jääneen kirjoittajan luoma fiktiivinen hahmo, kotkalainen Malakias Mönkkänen junamatkallaan kohti Helsinkiä. Juttu on illalla kuudelta kokonaisuudessaan Jatkokertomuksissa luettavissa.

Malakias Mönkkäsen tulevaisuuden seikkailuja Helsingissa vuonna 2000 oli Raataja -kulttuurilehdessä kahteen otteeseen vuosina 1906 ja 1908 julkaistu jatkokertomus. Raataja oli ns. nuorten kravattisosialistien (Työmiehen antama haukkumanimi, kyseessä oli nuorsuomalaisten vapaamielinen ryhmä) perustama lehti, joka ilmestyi vuosina 1904-1910. Tunnetuimpia nimiä toimituksessa olivat Kyösti Wilkuna ja V.A. Koskenniemi.

Lehdessä ilmestyi 1906 kolme osaa Malakias Mönkkäsen ihmettelyjä. Vuoden 2000 Helsinki oli suurempi ja siellä liikuttiin automobiiliajureiden kyydissä. Tekniikkaan Mönkkänen ei tämän enempää puutu, tulevaisuuden ihmettelyn aiheet ovat enemmän kielellisiä ja kultturelleja. Esimerkiksi Malakias tilaa Kappelissa vanhasta muistista ruotsiksi, mutta tarjoilija ei ymmärräkään sitä sanaakaan!

Kolmen osan jälkeen tarina jää pahasti kesken. Ehkä omaa mahdottomuuttaan. Pari vuotta jatkoa mietittyään kirjoittaja jatkaa. Vuonna 1908 ilmestyi neljä osaa lisää. Jälleen pohditaan ruotsinkielisten kohtaloa ja kansallisen kulttuurin varaan rakennetun Suomen menestystä. Keskustelukumppanina Mönkkäsellä on akateemikko Simo Kalmaranta.

Oikeaan sattuneissa tulevaisuuden visioissa Suomi oli itsenäinen maa. Tosin todellisuudessa itsenäisyys tuli aikaisemmin kuin kuvitelmissa. Lisäksi Suomessa oli kokeiltu kieltolakia, mutta siitä oli jouduttu luopumaan käytännön mahdottomuuksien vuoksi. Ihan niin monta vuosikymmentä ei lain toteuttamisen mahdottomuuden toteamiseen tarvittu kuin kuvitelmassa oletettiin.



* Malakias Mönkkäsen tulevaisuuden seikkailuja Helsingissä vuonna 2000. Jatkokertomuksia -blogi.

Paul Kleen taulunnimiä

Paul Klee. Polyfonia, 1932.

Vuonna 2000 Bo Carpelan julkaisi kirjan Namnet på tavlan Klee målade (Schildts 2000). Teoksen nimen mukaisesti kirja sisältää sata proosarunoa, joilla on Paul Kleen (1879-1940) maalauksen nimet. Carpelan käytti aiheenaan nimenomaan taulujen nimiä, hän ei juurikaan välittänyt teosten kuva-aiheista.

Ajatus on kiintoista. Tänään 1879 Paul Klee syntyi. Siksi siis tunnin mittainen kirjoitusrupeama Kleen taulujen nimistä.


Aihe Hamametista

Monilla Afrikan länsirannikon valtioilla on siirtomaa-ajalta juontuvat nimet. Eurooppalaiset nimesivät rannikon tukikohtiaan sieltä saatavan kauppatavaran mukaan. Norsunluurannikko (Côte d’Ivoire) on näistä maiden nimistä edelleen käytössä. Aikaisemmin puhuttiin myös Kultarannikosta ja Orjarannikosta.

Tunisian rannikkon karttaa katsellessa huomio kiinnittyy Hamametin rantabulevardiin. Sille on annettu nimeksi Route Touristique.


Trumpetin ääniä

Kornetti on kiehtova orkesterisoitin. Vaskitorvi luo pastoraalimaisemaa sinfonian pauhuun, helähtää kuin paimentorvi tarvittaessa. Kornetti on muutakin, ratsuväen sotilasarvo tai saman aselajin osastosta käytetty nimitys. Suuria kornetisteja ei ole tainnut populäärimusiikki tuntea sitten Bix Beiderbecken (k. 1931). Eikä kornettia taideta oikein soolosoittimenakaan pitää.

Trumpetti sen sijaan on soolosoitin. Trumpetti jalostaa huulien pärisyttelyn aivan toiseen potenssiin.


Punainen ilmapallo

Vapun väri on punainen. Vaikka poliittiset värisuhteet ovat muuttuneet. Kun kolumnoija kirjoittaa iloisen värisestä ilmapallosta örisijäksi väsähtäneen juhlijan kädessä, pallon väri on joku toinen.

Kind of blue.


Kalamagiaa

Oulujärven kalat ovat kantasuomalaisia lajeja. Vaikka joki on padottu, elää vahvana usko, että jossakin järven syövereissä vielä elää oma lohikantansa.

Niinpä papin, parhaan luterilaisen kappalaisenkin, on nöyrryttävä. Syljettävä, ja pyydettävä Ahdilta antia.


Päätie ja sivuteitä


____________________________________________
  |               |                |                    |____          
  |
  |



Ilta

Aamulla piti aloittaa uusi elämä. Päivä ei sellaiseen ollut suosiollinen. Illalla voi antaa periksi. Aamulla voi aloittaa uuden elämän.


Hedelmiä punaisella

Punainen on vahva väri. Toimenpiteitä vaativa, ei sellainen illan sininen hetki.

Vahva punainen tausta hävittää muut värit. Mikä tahansa näyttää punaiselta, kun taustavalo, kuten tulivuoresta sykkivä laava, on riittävän jyrkkä.

Silti punaiset jouluomenat ovat maultaan parhaita.


Valloittaja

Kublai-kaani antoi vuonna 1271 valtakunnalleen nimeksi Yuán. Suuri valloittaja oli joukkoineen tehnyt melkoisen työn. Uurastanut, ratsastanut, voittanut.

Kiinan historiassa aika tunnetaan Yuan-dynastiana.


Polyfonia

Lampipolyypit ovat käytännössä kuolemattomia. Ne ovat myös huomaamattomia, eivät tee itsestään numeroa vaikka niitä on käytännössä kaikissa vesissä. Entisaikain luonnontieteilijät kavahtivat kasvia. He nimesivät sen hirviön mukaan hydraksi, monipäiseksi, joka kasvatti katkaistun pään tilalle kaksi uutta.

Hiljainen, huomaamaton ikuisuus.

1127 Walnut Avenue

Teeman elokuvafestivaalien päätöspäivänä esitettiin Ohukaisen ja Paksukaisen lyhytelokuvia. Niistä ikimuistoisimpia on Muuttomiehet pulassa (The Music Box, Yhdysvallat 1932), joka palkittiinkin Oscar-pystillä. Laurelin ja Hardyn kuljetusliike on saanut tehtäväkseen vielä automaattipianon osoitteeseen 1127 Walnut Avenue. Sinne näyttivät johtavan pitkät portaat (kuva yllä).

Lyhärissä mainittua osoitetta ei ole olemassa, mutta niissä kuljetut portaat ovat Los Angelesin Silve Laken kaupunginosassa. Googlen karttojen mukaan ne alkavat  946 North Vendome Streetin kohdilta, ja nousevat Descanso Drivelle.

Silver Lake on mäkistä maastoa. Elokuvan kuvaamispaikan lähistöllä on ainakin kolmet julkiset portaat. Nyttemmin kuvauspaikka tunnetaan Music Box Stairsina. Kuvausten aikaan portaiden oikealla puolella ollut asuinrakennus on edelleen paikallaan. Vasemmalla puolella olleelle tyhjälle tontille on nyttemmin rakennettu ja 131 askelman portaiden näyttävyys ei ole ennallaan.

Laurel ja Hardy eivät olleet ensimmäiset jotka kuvasivat portailla. Vuonna 1925 paikalla kuvattiin Charley Chase -lyhäri Isn't Life Terrible (Yhdysvallat 1932). Molemmilla elokuvilla oli sama tuottaja, Hal Roach, ja Oliver Hardy näytteli pärkässä Chasen lankoa. Vuonna 1925 ei oltu vielä kummallekaan puolelle portaita rakennettu. Roachin, Laurelin, Hardyn ja kumppaneiden kuvaustiimi kävi portailla kuvaamassa 1927 elokuvan Hats Off, mutta tuo filmi on kadonnut. Muuttomiehet pulassa perustui osin samaan käsikirjoitukseen kuin kadonnut filmi.

Los Angelesissa on portaiden elokuvahistoriallista merkitystä portaiden nimeämiseksi lisäksi muistettu Laurelin ja Hardyn puistolla (Laurel and Hardy Park), joka on lähellä Music Box Stairsin alapäätä.




Näytä suurempi kartta

"Saankö räpelöidä pullukkaanne"

Lupausten mukaisesti eilen avautuivat Niin & Näin -lehden sähköiset arkistot. Netissä on nyt vapaasti luettavissa ja ladattavissa kaikki lehdessä julkaistut jutut vuosilta 1994-2008. Vuoteen 2011 kaikki tekstit ovat artikkelitietokannassa. Lehdet ja artikkelit ovat pdf-muodossa.

Kiinnostavia juttuja arkistosta voi hakea, tai jos ei tarkkaan tiedä mitä etsii, voi käydä läpi lehtiä ja niiden sisällyksiä. Selata voi myös henkilöhakemistoa tai käsiteltyjen teosten hakemistoa.

Esimerkiksi Alan Sokalin Social Text -lehdessä julkaistun kvanttigratitaation hermeutiikkaa käsittelevään artikkeliin liittyvää suomalaista keskustelua on tarjolla. Testasinpa 1990-luvulla annettua linkkivinkkiä. Se toimi edelleen, ja keskustelu aiheesta tuntuu jatkuvan edelleen vaikka sivuston ulkoasulle ei dokumentin luomisen jälkeen ole tehty mitään.

Selaillessani lehteä ajankohtaista, tässä blogissa esiteltävää aihetta varten vastaan tuli Tommi Uschanovin numeroon 1/2004 kirjoittama listaus Kymmenen suomalaista tähtihetkeä. (pdf)

Uschanovin kirjoituksia tuntevat arvannevat "tähtihetkien" laadun. Toisena on suomalaisten into muuttaa Gustaviaan Länsi-Intian saaristoon alkuvuonna 1786. Suomalaiset olivat ymmärtäneet täysin väärin Kustaa III:n sinne muuttaville kansalaisille myöntämän suojan velkojia vastaan. Kansalaisten reaktioista ja sen vaatimista toimenpitäistä on mm. Kaisa Kyläkoski kirjoittanut.

Kahdeksas tähtihetki on Suomen mainitseminen Meet the Beatles! LP-levyn kansitekstissä.

Kymmenes, ja tälle kirjoitukselle otsikon antanut tähtihetki Uschanovin mukaan oli suomalaisen roolihahmon mukanaolo Coen veljesten elokuvassa Valtapeli (1994). Hulavanteen keksijä Norville Barnes tapaa kutsuilla yhtiönsä suomalaisen osakkeenomistajan Thorstenson Finlandsonin. Barnes kehui osaavansa suomea, mutta mongerrus sai Finlandsonin raivoihinsa. Elokuvan suomentaja oli päätynyt tulkitsemaan puheen otsikossa mainittuun muotoon.



* niin&näin -lehden arkisto

Pyhän diilerin ilmestys

Manu Larcenet
Blast 2 Pyhän diilerin ilmestys
suom. Heikki Kaukoranta
tekstannut Mika Lietzén
WSOY 2012
208 s.


[Blast 1][Blast 2]

Manu Larcenetin Pienien voittojen ja Maallemuuttajien alter egomaisten "sankareiden" vastapainoksi luoma Polza Mancini jatkaa tarinointiaan poliiseille Blast-sarjan toisessa osassa Pyhän diilerin ilmestys (WSOY 2012). Ensimmäisessä osassa Röykkiö ihraa Mancini tuotiin kuulusteltavaksi epäiltynä Carole Oudinotin pahoinpitelystä. Mancini on halukas puhumaan, mutta omilla ehdoillaan. Poliisien on kuultava koko tarina.

Toisen osan alussa poliisipäällikkö käy kertomassa Oudinotin kuolleen. Mancinilta olisi saatava tunnustus, muuten todisteita häntä vastaan ei olisi. Lisäksi tunnustus olisi saatava 48 tunnin pidätysajan kuluessa. Suomessahan pidätysaika voi olla yli kahden viikon, elokuvista ja tv-sarjoista tutusti briteissä ja Yhdysvalloissa maksimi on vuorokausi. Ranskassa siis voidaan kaksi päivää pitää kuulusteltavana.

Poliisit epäilevät Mancinin jorisevan omiaan tahallisesti, venyttääkseen varsinaiseen aiheeseen pääsemistä. Mancinin kertomus ei kuitenkaan tue poliisien epäilyjä. Kuulusteltava etenee omaa tahtiaan, hän kertoi yksin vietetystä kesästä, siitä millaiselta isä lapsena ollessa haisi pitkiltä työmatkoiltaan palatessa ja talvesta suuren kirjaston keränneen diilerin luona. Diileriä oli epäilty nuorten naisten murhista. Nyt poliiseilla oli todistaja, jonka avulla asiakkaitaan tappava huumekauppias saataisiin linnaan.

Blasteja metsästävä Polza Mancini ei toisessakaan paksussa albumissa ehdi olennaiseen. Larcenetin viipyilevä kerronta ei kuitenkaan kyllästytä tai saa turhautumaan. Se miten Pääsiäissaaren patsaat tarinaan liittyvät, ei selviä. Pienen johtolangan tulevaan Larcenet kuitekin antaa. Mancini ottaa diilerin kirjastosta mukaansa John Y. Ferrin teoksen Rapa Nuin mysteerit. (Nimi John Y. Ferri on viittaus Jean-Yves Ferriin, sarjakuvakäsikirjoittajaan, joka on työskennellyt yhdessä Larcenetin kanssa ja joka käsikirjoittaa tulossa olevan Asterix-elokuvan).

Näennäisestä tapahtumattomuudestaan huolimatta Blast on kiintoisa lukukokemus. Alkaa tuntua siltä, että vastauksia on odotettavissa mahdollisesti sarjan viidennessä tai kuudennessa osassa. Nautittavaa lukemista tämä on tälläkin tahdilla.

Väsähtävä yleisö

Yle Teeman elokuvafestivaalin ohjelmiston seuraaminen on osoittaunut hankalammaksi kuin kuvittelinkaan. Yleisradion puolesta kaikki on toiminut hyvin, festivaalijärjestelyissä ei ole moitittavaa. Mutta kotisohva festivaaleilla, se on molempina iltoina vienyt unielokuvien pariin.

Olosuhteet kotisohvalla ovat siis liian hyvät. Ei tarvitse kärsiä odottelusta, säästä, ulkoisista olosuhteista tai jonottaa kaljateltan pitkässä jonossa.

Kodin ulkopuolella järjestettävillä festivaaleilla olen harvemmin nukahtanut. On sellaistakin päässyt sattumaan. Pitkän seisomisen jälkeen lämmin, pimeä elokuvateatteri ja pehmeä istuin -- ja silmäluomet antavat periksi.

Kotisohvalla nukahtaa ilman uuvuttavia ennakkovalmistelujakin.

Festivaalien avauslyhärin, Lumiéren veljesten Juna saapuu asemalle (1896), sentään sain nukkumatta kokonaan katsottua.






* Teeman elokuvafestivaali.

Kvaakkiin kirjoitettua

Päivitys Kvaakkiin kirjoittamastani:

Karkuteillä katulapsena

Sunday Ngakama ja Sanna Hukkanen ovat haastatelleet tansanialaisen miljoonakaupunki Mwanzan katulapsia ja koostaneet kuulemastaan sarjakuva-albumin Karkuteillä. Se kertoo kaksitoistavuotiaan Shidan tarinan.
Lue koko juttu >>


Sieninevan kartano jälleen raunioina

Sieninevan kreivin kotina ja laboratoriona toimiva kartano on jälleen kerran kuin pommin jäljiltä. Ja kreivin pahimman hädän hetkellä jälleen kerran apuun kutsumat Piko ja Fantasio jäävät aluksi ilman tarkempaa tietoa hädän laadusta. Aivan kuten Fantasio matkalla arvelee, kreivi toteaa perillä – jälleen kerran – "Mitä oikein ajattelin? Puhelinsoittoni taatusti pelästytti teidät! Olen niin pahoillani, huolestutin teidät aivan turhaan! Tilkkanen vadelmalikööriä, niin unohdatte vaivanne?"
Lue koko juttu >>


Suomi-palkinto Matti Hagelbergille

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on jakanut Suomi-palkintoja. Yksi saajista on sarjakuvataiteilija ja kuvittaja Matti Hagelberg. Suomi-palkinto on niin sanottu ministerin oma palkinto. Arhinmäki palkintotyöryhmineen on valinnoillaan koettanut nostaa esiin taiteen ja kulttuurin kiinnostavia tekijöitä, ja helposti katveeseen jääviä alueita, jollaisiksi ministeri määrittelee esimerkiksi ääni- ja valosuunnittelun tai ruokakulttuurin.
Lue koko juttu >>

Karl Pavlovitš Briullov: Pompeijin viimeinen päivä

Tänään 1799 syntyi Pietarissa (juliaanisen kalenterin mukaan 23.12.1799) Karl Pavlovitš Briullov, joka nousi maineeseen historiallisten maalausten tekijänä. Hänen tunnetuin teoksensa on Pompeijin viimeinen päivä (1827).

Netistä Briullovin maalausten kuvia katsellessa mieleen tuli miten massakuvan aikakausi on kohdellut vanhempaa taidetta. Runsailla yksityiskohdilla ja harkituilla liikkeen suunnilla varustetut kuvat on pitänyt pilkkoa osiksi, jotta nykykatsoja osaisi pysähtyä niiden äärelle. Toki tällainen taiteen massakuviksi osittaminen on antanut monelle kuvalle ja aiheelle monia vuosia lisää.

Tässä on ensin neljä netistä poimittua yksityiskohtaa taulusta, sitten varsinainen Briullovin taidonnäyte.

Ryugyongin hotelli

Pohjois-Korean pääkaupungin Pjongjangin silhuetissa on iso torahammas. Valtavaa 330 metristä hotellia aloitettiin rakentamaan vuonna 1987 seuraavana vuonna järjestettäviä olympialaisia varten. Kim Il Sung oli haaveillut, että Etelä-Korean Soulille myönnetyt kisat olisi jaettu niemimaan kahden valtion kesken.

Ryugyong-hotellia alettiin rakentamaan toiveen epärealistisuudesta huolimatta. Olympialaiset pidettiin pelkästään Etelä-Koreassa. Pikaisesti rakennuksen tarkoitukseksi muuttui toimia vuoden 1989 Maailman nuorison ja opiskelijoiden maailmankonferenssin majoitustiloina. Sen betonirunko saatiin valmiiksi, mutta siihen hanke jäi. Jos rakennus olisi saatu valmiiksi näihin tapahtumiin, Ryugyongista olisi tullut maailman korkein hotelli.

Rakennuksen huomattavan korkea runko jäi rumentamaan kaupunkia. Tosin suuren johtajan epäonnistumista ei haluttu myöntää, ja Guy Delislen sarjakuva-albumissa Pjongjang (WSOY 2009) kysellessä pohjoiskorealaisilta rakennelmasta he eivät olleet sitä huomaavinaankaan.

Ehkä ensi vuonna pjongjangilaiset alkavat taas nähdä rakennuksen. Pitkän tauon jälkeen työmaalla alkoi tapahtua vuonna 2008. Kim Il Sungin satavuotisjuhliin 2012 ei hotelli valmistunut, mutta ehkä ensi vuonna rakennus saadaan osittain valmiiksi. Saksalais-sveitsiläinen hotelliketju Kempinski ilmoitti marraskuussa 2012, että sen hoitamat hotelli ja ravintola avautuvat rakennuksessa kesällä 2013.

Enää 105-kerroksisella ja 330 metrisellä rakennuksella ei korkeusennätyksiä rikota. Missään kategoriassa.

Bluffi, vampyyrintapaaja

Aku Ankan taskukirja ilmestyy kuukausittain, kussakin pokkarissa on 256 sivua ja lisäksi pari vuodessa on tupla- tai triplamittaisia. Kaikkiaan vuosittain siis ilmestyy 3500-3750 sivua uusia sarjakuvaseikkailuja.

Tällainen määrä ei tietenkään voi olla tasalaatuista. Onneksi Aku Ankan taskukirjalla, kuten Aku Ankka -lehdellä, on erinomainen toimitus joka ei suomennoskuluissa säästele. Niinpä heikommissakin tarinoissa on jujunsa, yleensä suomentajien kynästä lähtenyt.

Tuoreimman taskarin Jäljillä (n:o 396) avaustarinassa päästään irvailemaan viime vuosien tv-sarjoille ja viime vuosikymmenten suosikki elokuville. Aku Ankka ja hänen keinotekoinen Universumi 2.0 -hahmonsa taistelevat olemassaolosta. Vampyyriksi muuttunut Aku on jo varma voitostaan, mutta silloin hautakiven päälle ilmestyy otsikossa mainittu uhka, Bluffi, vampyyrintapaaja.

Osaavat ankantekijät Italiassakin (josta taskukirjan aineistot tulevat) leikitellä kielellä. Suomennokseenkin pari vuotta sitten kelpasi Tohtori Mouse, M.D.

Ankkalinnakkeessa Aku Ankan taskukirjoja arvioidaan säännöllisemmin ja tarkemmin. Tuoreimmasta on kirjoitus täällä.


* Ankkalinnake
* Ankkalinnan Pamaus

Lehmien nimeäminen

Valion on mainoskampanjassaan korostanut maidontuottajien olevan perhetiloja, ja kaikilla sille maitoa lypsävillä tuotantoeläimillä on nimi. Eläimet ovat kuin perheenjäseniä. Nimihän on siitä todiste, vai onko?

Vuonna 1996 Valio julkaisi Navetan nimipäivät -kirjasen, siis lehmien nimikalenterin, jonka mukaan esimerkiksi Heluna (tuolloin suosituin lehmän nimi) viettää nimppareitaan 20. helmikuuta. Kalenteri oli aikoinaan taitavaa mielikuvamarkkinointia, samoihin aikoihin Karjantarkkailu-järjestelmän vuoksi siirryttiin nimeämään kunakin vuonna syntyneet vasikat samalla alkukirjaimella.

Tarkkailuun ei ollut pakko kuulua, mutta käytännössä kaikki tuottajat kuuluivat siihen. Se helpotti asiointia meijerin ja teurastamon kanssa. Nykyisin karjantarkkailu on nimetty uudelleen tuotosseurannaksi, ja samalla järjestelmästä on kadonnut nimeämisen tasolla sen positiiviset piirteet (eläinten hyvinvoinnin seuraaminen yms.). Tuotosseuranta on keskittymistä "ydinosaamisalueeseen", siihen montako kiloa kukin yksilö vuosittain ja elinkaarensa aikana lypsää. Tokihan siihen hyvä terveys ja mukavat olosuhteet kasvattavasti vaikuttavat.

Valion mainonnassa käytetään vanhaa tarkkailutila-termiä tuotosseurantatilan sijaan.

Vasikoiden nimeäminen tietyllä alkukirjaimella on kuin kokeellista runoutta. On rajoite, jonka sisällä luovuus saa kukkia vapaasti. Moni tuottaja on ottanut nimeämiseen lisäsäännöksi, että emolehmän nimen tulisi jotenkin näkyä/tulla mieleen uuden vasikan nimestä. Esimerkiksi eräällä tilalla Vadelma Valkosukan (s. 2006) vasikat ovat saaneet nimet Hilla Harmaasukka (s. 2010) ja Ikinä Villasukka (s. 2011). Aikaakaan nimien miettimiseen ei ole paljon, syntynyt vasikka on ilmoitettava nautarekisteriin seitsemässä päivässä.

Tänä vuonna vasikat on nimetty J-kirjaimella alkavilla nimillä, vuonna 2013 nimet pitää antaa K-kirjaimella alkaviksi. Vuonna 2007 maidontuottajilla oli käytössään kolme kirjainta, Y, Ä ja Ö. Muutoin käytössä on ollut vain yksi.

Lehmien nimien alkukirjaimet eri vuosina:

1997 L
1998 M
1999 N
2000 O
2001 P
2002 R
2003 S
2004 T
2005 U
2006 V
2007 Y, Ä, Ö
2008 A
2009 E
2010 H
2011 I
2012 J
2013 K
2014 L

Vuosittain Nauta-lehti julkaisee nimiluetteloita maitotilallisten avuksi.


Kuvassa Eero Aarnion Valiolle suunnittelema maitopurkkikuosi.



* Navetan nimipäivät. Valio 1996.
* Ayrshire-foorumilla tuottajat ovat kertoneet antamiaan nimiä.

Vieraskirjapalautetta

Marraskuussa Valvegalleriassa olleessa sarjakuvaseuran Ruutuja! -näyttelyssä kävijöistä 559 jätti jonkinlaisen merkin vierailustaan paikalla olleeseen vieraskirjaan. Lyhyitä palautteitakin oli kirjoitettu.

Vieraskirjassa oli käyty myös keskustelua energiajuomien laaduista ja ominaisuuksista. Oulun seudulla pahaakin verta herättäneet ES-Jonnet osoittivat vieraskirjassa, että sarjakuvailmaisun alkeet ovat hallussa. Kaupungilta tuttu graffitikissakin oli vieraskirjaan ilmestynyt.

Kävijöiden joukossa oli myös Martti Pentti, sarjakuvasankari Esra Elovainion isä.