Hovikuvaaja Hoffman

Yllä olevan valokuvan tai jonkun muun samassa kuvaussessiossa otetun näkee usein netissä sopivasti rajattuna sellaisella kuvatekstillä varustettuna, jossa kerrotaan Hitlerin harjoittelevan puhetta peilin edessä. Se ei pidä paikkaansa. Oikeassa laidassa ei ole peili, vaan taustalla oleva oviaukko. Tarina kuvista on vielä karmaisevampi.

Vuonna 1924 nouseva puoluejohtaja Adolf Hitler valitsi hovikuvaajakseen Heinrich Hoffmanin (1885-1957). Hoffman oli saanut opin alalle isältään ja sedältään, ja ollut ensimmäisen maailmansodan aikana Baijerin armeijan valokuvaajana. Hitleriin hän tutustui 1919 ja liittyi mukaan tämän poliittiseen liikkeeseen. Hoffman sai yksinoikeuden myydä Hitlerin kuvia. Kuvat ja 1930-luvun alussa julkaistu kirja tekivät hänestä hyvin varakkaan miehen.

Nämä käsittelyssä olevat kuvat otettiin vuonna 1925. Ensimmäisen kerran näin ne 1920-luvun jazz-aikaa käsittelevässä kuvakirjassa. Koska taustalla on gramofoni, niin ajattelin tulevan johtajan innostuneen liikehtimään jatsin tahtiin. Kuvateksti kertoi kuitenkin gramofonissa olevan Hitlerin omasta puheesta tehdyn levytyksen. Omaa ääntään kuunnellessa Aatu innostui voimallisiin eleisiin. Ehkä liiankin.

Heinrich Hoffman lupasi Hitlerille hävittää tämän session kuvat ja niiden negatiivit. Kuten usein käy, valokuvaajalta se jäi tekemättä. Kuvat löydettiin uudelleen vuonna 1955.

Biafra

Tänään 1967 syntyi Biafran tasavalta. Lyhytikäinen Nigeriasta irrottautunut valtio nähtiin 1960-luvulla jatkona Afrikan itsenäistymiskehitykselle, 1960-luvun mittaan siirtomaavallasta irrottautuneiden uusien afrikkalaisten valtioiden rajat olivat pääsääntöisesti piirretty Euroopan valtakeskuksissa ja ne eivät vastanneet maanosan kansallisia rajoja. Biafra ainakin lännessä näyttäytyi igbo-kansan vapaustaisteluna.

Itä-Nigeriassa sijainneen Biafran pääkaupunki oli Enugu ja sen kansallislaulun sävelenä oli Sibeliuksen Finlandia. Nigeria ei koskaan hyväksynyt sen entisten upseerien perustamaa valtiota ja eristi Biafran. Seurasi nälänhätä ja kansanmurhia rajaseuduilla.

Nälänhädän helpottamiseksi perustettiin ilmasilta ruoan ja lääkkeiden saamiseksi maahan. Nigerialaiset pyrkivät estämään sen toiminnan. Ruotsalainen kreivi Carl Gustaf von Rosen perusti Biafran ilmavoimat suojelemaan avustuslentoja. Seikkailija-lentäjä von Rosen ei ollut asialla ensimmäistä kertaa. 1930-luvulta lähtien hän oli eripuolilla maailmaa osallistunut konfliktien ratkaisemiseen. Esimerkiksi hän taisteli talvisodassa vapaaehtoisena Suomen puolella. Suomi myönsi von Rosenille 3. luokan vapaudenristin, Biafra tarjosi kenraalin arvoa, mutta von Rosen hyväksyi ainoastaan everstin.

1960-luvun lopulla tiedotusvälineet pystyivät kertomaan ajankohtaisesti ja realistisin kuvin. Taisivat aliravitut biafralaislapset turvonneine mahoineen olla monelle ensimmäinen kosketus ilmiöön. Suomessakin sodasta ja sen seurauksista kirjoitettiin paljon. Kaksi kirjaakin julkaistiin, Frederik Forsythin pamfletti Biafran tarina (Karisto 1970) ja Carl Gustaf von Rosenin Biafra - Biafrasta nähtynä (Tammi 1969).

Pakolaisleirejä järjestettiin ja niillä asianmukaista hoitoa sitä tarvitseville. Kuva yllä on Yhdysvaltain terveysviranomaisten arkistosta, Biafrasta vuodelta 1968. CDC kertoo auttaneensa puolta miljoonaa aliravitsemuksesta kärsinyttä sodan aikana. Biafran sodan myötä syntyivät Lääkärit ilman rajoja. Sen työ on jatkunut ympäri maailman.

Biafran sotilasjohto antautui 15. tammikuuta 1970. Alue palautui osaksi Nigeriaa.

Nigerian merkittävimmät öljyntuotantoalueet sijaitsevat entisen Biafran alueella. Paikalliset asukkaat eivät juurikaan ole hyötyneet luonnonvaroista, päinvastoin. Perinteisten elikeinojen harjoittaminen on kärsinyt suuresti ympäristövahingoista. Nykyiset Nigerian valtiojohdon vastarintaliikkeet toimivat maan pohjoisosissa.

Salaviinanpolttajat

Tänään 1907 Helsingissä, Mikonkatu 5:ssä Maailman Ympäri -elokuvateatterissa oli ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan ensi-ilta. Näyttelijät olivat nähneet filmin jo ennakkonäytöksessä ja olivat "nauraneet ja käyttäytyneet kuin lapset" nähdessään itsensä valkokankaalla. Olihan tämä kaikille uutta, kansallisteatterin näyttelijöistä koostuvia esiintyjiä myöten.

Elokuvan tuotti insinööri K. E. Ståhlbergin valokuvausliike Atelier Apollo. Se oli edellisenä vuonna aloittanut lyhyiden dokumenttifilmien tuotannon ja kuvannut muun muassa Imatrankosken kuohuja.

Elokuvasta ei ole säilynyt kuvaakaan nykyaikaan saakka. Käsikirjoitusta filmiin haettiin kilpailulla, ja tekijöiden mukaan nimimerkki "J. V-s" voitti. Hänen taustalla sanottiin olevan erään nimismiehen, joka ainakin yleisön mielikuvituksessa kertoi omista kokemuksistaan. Agapetus eli Yrjö Soini muisteli 1972 osallistuneensa kymmenvuotiaana kilpailuun samanlaisella aiheella ja arveli ettei tuon ikäisen ole voitu sanoa moista viinajuttua kirjoittaneen. Tosin aihe ei ole suomalaisia ajatellen hirvittävän omaperäinen, kilpailuun osallistuneista joku muukin on voinut sitä käsitellä.

Salaviinanpolttajien juoni tiedetään hyvin. Se kun ylläolevassa elokuvateatterin mainoksessa selostettiin. Filmin on arveltu olleen 10-20 minuuttia pitkä. Yli 30 minuuttia se ei ole voinut olla, koska elokuvateatterissa alkoi uusi näytös puolen tunnin välein. Lisäksi näytäntöön kuului muita lyhytfilmejä, esimerkiksi sellaisia hauskuutuksia kuin Palvelijan kosto, Ensimäinen kerta polkupyörällä ja Naisten erilaisia pukuja.

Elokuvan käsikirjoituskilpailun ehtona oli, että se piti pystyä kuvaamaan Suomessa ulkona talvella. Tämä rajoitti jo käsiteltäviä aihepiirejä huomattavasti. Lisäksi toivottiin "suuren yleisön" mielenkiinnon herättämistä. Palkintotuomareihin vetosi siis parhaiten salaviinanpoltto.

Juonen perusteella aihe saattaisi edelleen antaa "suurelle yleisölle" hyvät naurut. Mistä tuleekin mieleen, että kesäteatterikausi on alkamassa.



* Salaviinanpolttajat. Elonet.

Thaleen auringonpimennys

Tänään vuonna 585 ennen ajanlaskun alkua antiikin Kreikassa näkyi auringonpimennys, jonka miletolaisen Thaleen sanotaan ennustaneen. Tarinoiden mukaan Thales oli käynyt Egyptissä ja oppineen siellä geometriaa. Thales soveltamalla oppimaansa sai mitattua muun muassa pyramidien korkeuden. Kun tietyllä hetkellä auringon varjo oli samanmittainen kuin seisova ihminen, niin silloin pyramidin varjon avulla sai selville sen korkeuden.

Ilmeisesti näitä kolmioita ja ympyröitä maailmankaikkeuden mittakaavaan soveltamalla Thales laskettua tulevan auringonpimennyksen hetken. Teko on varmin tieto Thaleen toimista. Muuten jo antiikin aikana hänestä kerrottiin keskenään vastakkaisia tietoja ja tarinoita. Auringonpimennyksen ennustamisesta kertoi Herodotos Historiateoksessa, jota pidetään luotettavana lähteenä.

Thalesta pidetään melko laajalti ensimmäisenä filosofina. Tosin hänen filosofiansa sisällöstä ei voida suuriakaan sanoa. Aristoteles Metafysiikassa kirjoitti Thaleen ajatelleen, että kaikki oli syntyisin vedestä. Elementeistä vesi oli ensimmäinen.

Aristoteles taisi olla ensimmäinen, tai ainakin arvovaltaisin filosofi, joka nosti Thaleen ensimmäisen filosofin asemaan. Thales tarkkaili luontoa ja havaintojensa perusteella selitti maailmaa. Aikaisemmin, ainakin jos uskomme filosofian historian pitkää traditiota, tapahtumien selittäjiksi oli otettu jumalat ja heidän oikkunsa. Thaleesta alkoi esi-sokraatikkojen ketju, joiden ajatusten pohjalta tieteellinen tapa tarkastella maailmaa kehittyi.

Onpa heitäkin, jotka aloittavat filosofian historian Platonista ja jättävät aikaisemmat pohdinnat omaan arvoonsa. Aristoteleen kaksi sataa vuotta Thaleen kuoleman jälkeen antama arvostus on kuitenkin säilynyt. Aristoteles jopa kehui Thaleen osanneen hyödyntää taitojaan talouselämässä. Kun Thales oli havainnut tulevan oliivisadon suureksi, hän oli hankkinut itselleen kaupungin kaikki mahdolliset öljynpuristimet. Näin hän puristinmonopolilla olisi hankkinut huomattavan voiton.

Platon ei näytä arvostaneen miestä samalla tavalla. Hän kirjoittaa Sokrateen vuorosanoiksi:

Ajattele vaikka Thaleen tapausta. Kerrotaan, että hän tähyillessään tähtitaivasta putosi kaivoon, ja eräs sukkelasanainen traakialainen palvelustyttö ilkkui silloin, että Thales oli niin innostunut tietämään taivaanilmiöistä ettei nähnyt omien jalkojensa eteen. (Theaitetos 174a, suom. Marja Itkonen-Kaila)

Laukaan kotiseutumuseo

Viime kesänä kiertelin museoita laajasti tavoitteena sadassa museossa käyminen. Ihan siihen en päässyt, loppusaldo oli 61 museota. Tänä kesänä taidan käydä perinne- ja taidelaitoksissa ihan ilman tavoitteita. Oman hankaluutensa laskemiseen tuovat Laukaan kotiseutumuseon kaltaiset paikat. Yleisölle se on ollut auki harvakseltaan, viimeksi kai heinäkuussa 2012. Laukaan kirkon viereisessä rinteessä oleva Kalluntalo ja vanha lainajyvästö vaikuttivat ulospäin ihan esittelemisen arvoisilta.

Huussi ei taida olla siirretty rakennus
vaan ihan uutta tuotantoa.

Äänestysprosentti

Kuten Lehti raportoi, Suomi on saamassa 13 edustajaa Europarlamenttiin. Tulevat eurokansanedustajat ovat eri poliittisista ryhmistä ja osa tietää jo etukäteen mistä. Muualla Euroopan Unionissa ääntenlaskenta vielä pahasti kesken, väkirikkaammissa maissa laskentaan kuluu aikaa enemmän kuin piskuisessa Suomessa. Äänestystuloksenkaan selviäminen ei vielä ratkaise Euroopan parlamentin voimasuhteita, sillä kaikkien valittujen pitää ennen työskentelyyn osallistumista päättää mitä poliittista ryhmää he edustavat.

Äänestysprosentti oli Suomessa ja koko Euroopassa surkean alhainen. Kuten Sami Borg Ylen vaalitulospalvelussa totesi, niin suomalaisista äänioikeutetuista on vain hieman yli 40 prosenttia valmiita äänestämään. Tämä taso on vakiintunut. Nyt suomalaisista äänesti 40,9 prosenttia.

Vaikka osallistuminen oli vähäistä niin se ei estänyt väistyvää pääministeriä kruunaamasta omaa uraansa omiensa keskuudessa vertaamalla oman puolueensa saamaa prosenttiosuutta koko vasemmiston saamaan. "Vaikka asialla ei ole väliä", lievensi Katainen sanomaansa, ja samalla tuli vahvistaneeksi, että juuri sillä oli väliä. Viimeiset vaalinsa vetäneeltä toteamus, että kokoomus on nyt suurempi kuin koko vasemmisto oli kuin viesti rahoittajille tavoitteen toteutumisesta. Ei kovin valtiomiesmäistä.

Soini kertoi tänään matkustavansa Brysseliin neuvottelemaan mihin poliittiseen ryhmään kaksi perussuomalaisten meppiä tulevat liittymään. Europarlamentin poliittisen ryhmän perustamiseen vaaditaan vähintään 25 eurokansanedustajaa vähintään neljäsosasta jäsenvaltioista (tällä hetkellä seitsemästä maasta). Mitä isompi ryhmä, sitä suuremmat europuoluetuet ja sitä parempipalkkaiset tehtävät parlamentissa. Kukahan tekee Soinille parhaan tarjouksen? Se jää nähtäväksi. Kolmella mepillä olisi kieltämättä saanut paremmat neuvotteluasemat.

Jere Vartiaisesta lavarunouden Suomen mestari

Jere Vartiainen

Jere Vartiaisen uurastus runopuulaakin osakilpailussa palkittiin eilen Kuopiossa. Vartiainen voitti lavarunouden Suomen mestaruuden. Toiseksi sijoittui Lassi Kalleinen, myös Oulusta, ja kolmanneksi kuopiolainen Riina Särkilahti. Pisteet finaalikierroksella olivat 27,5, 26,6 ja 26,1.

Jouni Tossavaisen ja Olavi Rytkösen laatimien lavarunoussääntöjen mukaan tuomaristo kilpailuihin valitaan paikalle saapuneen yleisön joukosta. Tällä kertaa kunnia olla yksi viidestä tuomariston jäsenestä lankesi osakseni. Siksi kisan ruodinta jääköön yllä mainituiksi numeroiksi.

* Runopuulaaki

Lassi Kalleinen

Riina Särkilahti

Ankkalinna-minisarjikset

Kvaakissa:

A6 Ankkalinna

Kesämökki kierrätysmateriaaleista

Matti ja Mikko Hiittu hankkivat loppuvuodesta 1988 Alarannan torpan. Tilalla oli 1,5 hehtaaria maata, jonne on sittemmin noussut liki parikymmentä erilaista rakennusta. Kierrätysmateriaalit kesämökkirakentamisessa (Alfamer 2014) kertoo miten ja millaisista materiaaleista Hiitut ovat kesäpaikallaan korjanneet ja rakentaneet. Rakennusalan ammattilainen Ensio Laaksonen kommentoi ja täydentää Hiittujen kuvauksia projekteistaan.

Kierrätysmateriaalien käyttö vaatii hyviä varastointitiloja. Harvoin oman tarpeen yllättäessä voi luottaa siihen, että joku toinen on luopumassa juuri silloin ylimääräiseksi jääneestä materiaalista tai on purkamassa/purattamassa toiveiden mukaista rakennusta. Kierrättämisen perusperiaatteena voisi pitää sitä, että voi ottaa talteen materiaaleja silloin kun niitä on tarjolla. Käyttökelpoisen tavaran etsimisessä on pidettävä jatkuvasti silmät ja korvat auki.

Iso lato tai autotalli on hyvä paikka säilöä tavaraa tulevaa varten. Pressukatoksiinkin rakennustarvikkeita voi tallettaa, mutta kuten Hiitut toteavat, pressut harvemmin vuotta kauempaa kestävät.

Hirsikehikko on hyvä lähtökohta monenlaiseen mökkirakennukseen. Siitä lähtee niin torppa, sauna, aitta tai keittiökatos nousemaan. Ikkunat, ovet ja rakennuslevyt määräytyvät tarkemmin tarkoituksen mukaan.

Hiitut suosivat myös perinteisiä rakennusmenetelmiä ja -tapoja. Torpan korjauksessa

Mitään vuorivillaa ja muovia emme käyttäneet seinissä ja katoissa, koska rakennus on talvella kylmänä, eikä kosteus näin pääse ulos kylmää kohti. Halusimme välttyä tällaiselta: Ulkona on -30 ja sisällä -15; viikkoa myöhemmin ulkona +5 nuoskakeli ja sisällä -10 pakkasta. Tällöin kosteus menee kylmää kohti kondensoituen sisäseinän muoviin ja kastelee villaeristeen.

Jos rakennuksia on tarkoitus pitää kylmillään, niin se kannattaa suunnitella niin.

Hiitut antavat monenlaisia käytännön vinkkejä ja ohjeita. Yksi niistä on kompostoivan käymälän tekeminen.

Tämäkin on toteutettu kierrätysmateriaalein. Käytetyt astiat ovat aikaisemmin olleet laastipaljuina.

Jos kesämökkejä toteutettaisiin laajemmin Hiittujen tapaan, niin tarvetta esimerkiksi Ilmo Massan käymälle keskustelulle ei juurikaan olisi.

Francis-turbiini

Joskus on hyvä muistuttaa itselle mieleen millaisista laitteista oikein kirjoittaa. Juuri kirjoitin tehtailija Antti Kekäläisen asennuttaneen Viannankosken länsirannalla olleeseen myllyyn 1920-luvun alussa kaksi Francis-turbiinia, joista toinen antoi voimaa myllylle, toinen pyöritti  30 kW 220/380 V vaihtovirtageneraattoria.

Vajaan vuoden sisään olen kahdessa paikassa nähnyt käytöstä poistettuja Francis-turbiineja. Englantilaissyntyinen insinööri James B. Francisin (1815-1892) mukaan nimetyn, 1850-luvulla kehitetyn turbiinin hyötysuhde oli aikaisempia huomattavasti parempi.

Suomessa Francis-turbiineja asennettiin 1890-luvulta 1930-luvulle runsaasti vesivoiman hyödyntämiseksi. Usein asennuspaikka oli jo olemassaoleva mylly tai voimalaitos. Helsingin kaupunki sai virtaa tällaisten turbiinien keräämästä energiasta, Kuusaankoskella saha ja mylly saivat käyttövoimansa pystyakselisella mallilla.

Viannankoskessa 1920-luvun Francis-turbiinit olivat käytössä vuoteen 2011, jolloin Savon Voima korvasi ne uudemmilla.

Kuusaankoskella Laukaassa näytillä oleva
pystyakselilla ollut Francis-turbiini.

Tekniikan museossa Helsingissä esillä olevat kaksi vaaka-akselilla
olevaa Francis-turbiinia.

Kello kahdentoista kuvat

Tänä vuonna kesä on tullut ajoissa, ajoissa siis aloitin kesäblogin pitämisen. Tänään puoleltapäivin kuvittaa kesäisiä kulkemisiani kuvin ja lyhyin selityksin.

Eilen olin kello 12 Rotuaarilla. Puolueiden vaalikojuilla kävi vilske. Nimekkäämmistä ehdokkaista Petri Sarvanmaa jakeli esitteitään hieman kauempana kadulla.


* Tänään puoleltapäivin

Tämän kesän alkukuva 3. toukokuuta kirjakaupasta.

Eurooppa-päivän liputus 9. toukokuuta.

Tietäjä tien päällä

Petri Hiltunen
Väinämöinen - tietäjä tien päällä
Arktinen banaani 2014
288 s.


Kalevalan päivänä julkaistiin uusi kokoelma Petri Hiltusen Väinämöinen-strippejä. Tietäjä tien päällä on ensimmäinen Arktisen banaanin julkaisema kokoomateos, lokakuussa on tulossa toinen, Väinämöinen - Hollywoodin lumoissa. Julkistaminen huomioitiin mediassa, saivathan toimittajat perinteiseen juhlapäivään muutakin puhuttavaa kuin muinaiset kansanperinneasiat.

Hiltusen Väinämöinen aloitti Suomen Kuvalehdessä vuonna 1999. Kalevalan lopussa tietäjä iänikuinen suuttuu ja lähtee, mutta lupaa palata.

"Annapas ajan kulua,
päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan,
katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi,
uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi,
uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa
eikä ilmaista iloa."

Hiltusen ensimmäisessä stripissä Väinämöinen palasi ja valitteli jääneensä suustaan kiinni...

Väinämöisen taitoja ei nykyajassa uuden sammon synnyttäjäksi tunnuta tarvitsevan. Muinainen sankari ja mestarilaulaja jää nykymaailmanmenon ihmettelijäksi. Kolmen ruudun stripeille tällainen on antelias jutunjuuri. Eikä Väinön lauluntaitojakaan muisteta. Häneltä tiedustellaan onko suurin suomalainen mieslaulaja Jore Marjaranta vai Antti Tuisku...

Aikaisemmin Jalava on julkaissut Väinämöistä yhdeksän albumin verran vuosina 2001-2009. Osa uuden kokoelman stripeistä on julkaistu jo aikaisemmin noissa albumeissa. Suuri osa on kuitenkin aikaisemmin kirjamuodossa julkaisematonta. Nykyajassa seikkailevan Väinämöisen tarinan alun kertaaminen on ihan paikallaan. Väinämöisen keskeiset seikkailukaverit ovat city-menninkäinen Jabe ja tyttöystävä, toimittaja Miriam.

Tietäjään tien päällä stripit on taitettu pystysuuntaan, yksi sivulleen. Lukeminen sujuu nopeasti. Teos on tarjolla myös ekirjana.

Pisimmät jaksot uutuudessa muodostavat vierailut Hölmölän kuntaan. Väinämöistä pyydetään kunnan viisipäiväiseen kehittämisseminaariin kertomaan säästövinkkejä. Aikataulujen vuoksi vinkeille ei kuitenkaan ole aikaa.

Myöhemmin kirjassa Väinämöinen palaa Hölmälään esiintymään Menestyjien seminaarissa. Asetelma on niin sama kuin kehittämisseminaarissa, että lukija hetken epäilee samojen strippien tulleen kahdesti samoihin kansiin. Näin ei sentään ole käynyt.

Peiton jatkamisestaan tunnettu Hölmölä tuntuu kehittäneen lukuisia nykyaikaiseen kunnallishallintoon soveltuvia keinoja perinteisestä kansatiedostaan.

Ajan ilmiöt asettuvat Hiltusen Väinämöisessä huvittaviksi tai tragikoomisiksi oivalluksiksi. "Tuloerot Suomessa kasvavat. Monet maanviljelijät elävät velkaorjuudessa. Sosiaalipalveluja supistetaan ja lakkautetaan. Köyhät joutuvat kohta kadulle ja kerjäämään.... Jukra! Ja sitten vielä sanotaan, ettei vanhoihin aikoihin muka olisi paluuta!"

Jos naapurisi voittaa, sinäkin voit voittaa

Kuten oli arvattavissa, Veikkauksen uusi Naapurit-peli herättää pahaa mieltä. Onhan tätä työmarkkinoilla tutkittu. Oma palkan viivan alle jäävä summa ei ole tärkeä, vaan se, että se on suurempi kuin naapurin saama. Veikkauksen peli perustuu pelaajan omaan osoitteeseen. Päävoiton saaneen lähistöllä asuvien peliin osallistuneiden kesken jaetaan koko joukko pienempiä voittoja. Jos naapuri voittaa satatuhatta, sinulla on viisi mahdollisuutta voittaa viisi tuhatta tai viisitoistatuhatta mahdollisuutta voittaa viitonen.

Naapurikateus on ollut merkittävä voima monessa asiassa. Tutun parkkipaikan autot vaikuttavat enemmän kuin mikään muu oman uuden auton valintaan. Maa oman tontin rajalla on arvokkaampaa kuin missään muualla. Verisiä oikeustaistoja on käyty muun muassa väärältä puolen rajaa kaadetuista joulukuusista.

Veikkauksen Naapureihin osallistutaan kuukausi kerrallaan. Peli maksaa kaksikymppiä seuraavaksi kuukaudeksi tai 0,75 € päivä kuluvan kuun päivien ajaksi. Arvontoja on joka päivä, ja rahat napsahtavat tilille jo samana päivänä. Vain Veikkauksen asiakkaaksi rekisteröitynyt voi osallistua väestörekisteriin merkityllä osoitteellaan. Omaa naapurustoaan ei vain peliä varten voi muuttaa.

Peli on siis jo herättänyt mielipiteitä. Martti Hiltunen Vaasasta on kirjoittanut omansa Pohjalaiseen. "Veikkauksella menee ihan överiksi" on hän otsikoinut. Pelien määrä on Hiltusen mukaan alkanut korvata niiden laadun.

Naapurit on saanut vaasalaisen hakkaamaan näppäimistöä. Naapurit on "ala-arvoinen".

Onhan se ärsyttävää, jos tilille tullut ylimääräinen viitonen kertoo jonkun lähinaapurustosta saaneen satatuhatta. Menikö arvonta varmasti oikein?

Hiltusen mielestä ennen oli paljon paremmin. Silloin kun veikkaus oli joka viikko ja palautuspäivä oli keskiviikko. Naapurit-peli suorastaan raivostuttaa:

Ja mihin tällaista peliä tarvitaan, joka ennenpitkää johtaa raastupaan erimielisyyksien tai epätietoisuuden vuoksi.

* Naapurit. Veikkaus.

Tuolta puolen

Kuten tunnettua, Kemppinen on lahjoittanut aineistoja ja julkaissut kirjallisen blogikirjoituksiaan. Pari päivää olen miettinyt miten kirjaa lähestyä. Lähes kaikki tekstit (46 kpl) olen lukenut aikaisemmin, siitä kokoamisen ja valikoinnin kohteena olleesta blogista. Nyt ne on uudelleen luettu kirjamuodossa. Hahmottuu, että keskimääräinen blogikirjoitus on kolme, neljä kirjan sivua. Yli 3500 blogimerkinnästä tulisi siis yli 76-osainen teossarja.

Olen viime viikot vältellyt blogiin kirjoittamista. Olen laittanut katseltavaksenne kuvia parin päivän reissulta uusiin maisemiin. "Verkkoon on kirjoitettava varta vasten" tai "verkkoon pitää kirjoittaa niin hyvin kuin ikinä osaa" ovat mietityttäneet.

Tiukasti ajankohtaan sitoen blogiin voi kirjoittaa omat kannanottonsa viittaamatta sanallakaan siihen mistä kantansa kertoi. Olin jo alkanut epäillä tämän paikkansa pitävyyttä. Turhaan.

Mutta kirja on toista. Kemppinen tuntuu valikoineen sellaisia tekstejä, joissa asiat sanotaan kirjaimellisesti tai kehotetaan ymmärtämään toisen kirjoittama juuri niin kuin se on sanottu. Ilman vertauskuvallisuutta tai taustalla olevia piilomerkityksiä.

"Hyvä kirjoittaja ei piilota tekstiinsä viestejä. Kirjoittaminen ei ole geokätkentää." Kun naapurimaan presidentti pitää puheita maailmalle, hän on sanonut mitä halusi. Ei siihen tarvita tulkitsijoita tai parhain päin selittäjiä.

Suora viesti taitaa olla parhain tapa piilottaa lukijoiltaan kirjoituksen todellinen sanoma. Tai siltä ainakin tuntuu. Lukijat ovat niin tottuneet etsimään, että täysin avoin, paljas, jää huomaamatta. Vaatii todella taitoa, että voi ilmaista asiansa suoraan. Siksipä poliisin viestintäkonsultit kehottivat vappuna puhumaan astaloista, koska julkisten rakennusten ja liiketilojen ikkunoiden rikkomisen pelko ei olisi ollut uskottava viesti.

Kemppisen kokoelma siis pitää sisällään uuden viestin, vaikka tekstit on aikaisemmin julkaistu eri yhteydessä. Kirjailijoita käsitteleviä lukuja on paljon, ja Seitsemää veljestä käsittelevä päättää teoksen. Kullakin ajalla on omat "terveet kaksinaismoralisminsa". Se saa aikalaisen olemaan huomaamatta selkeästi suoraan sanotun. Tulkitsemaan.

Tuolta puolen on kirjamuodon kunnioittamista. Kirjalla pitää olla sanoma, sanottavaa. Sellainen tällä kirjalla on.

Saukonlähde

Pitkän ja kapean Keiteleen kunnan pohjoisnurkassa Pyhäsalmentien varressa on Saukonlähde. Harjun kyljestä pulppuaa kylmää ja kirkasta vettä. On terveystarkastajakin joskus sen laatua tutkinut ja raporttinsa vedenottajille tuonut nähtäväksi. Vesi jatkaa matkaa puroa pitkin pariin lampeen.

Mansikkatytöt ja iskelmälaulajat

Julkisen muistamisen muodit heijastuvat Suonenjoen kaupungintalon pihalla hyvin. 1970-luvun alussa valmistuneen talon pihaan on vuonna 1981 pystytetty Raimo Heinon Mansikkatytöt. Mansikkapitäjä on näin halunnut muistaa Olavi Leskistä, joka aloitti 1920-luvulla mansikanviljelyn pitäjässä. Se kerrotaan jalustassa, ja samalla muistaminen on laajennettu kaupungille tärkeälle elinkeinolle.

Toisessa kuvassa näemme mansikanpoimijoiden taustalla hautapaasimaisen kiven. Se on Kari Tapion muistolle pystytetty muutama vuosi sitten. Muistokiven paikka on perusteltu kivessä: "Kari Tapio syntyi tällä torilla sijainneessa sairaalassa".

Jos iskelmähistoriaa ajatellaan, niin Kari Tapiota merkittävämpi Suonenjoelta lähtöisin ollut laulaja on ollut Erkki Junkkarinen. Jos muistokiven sijaan olisi tehty julkinen veistos, niin laulajia olisi voitu muistaa yhdessä. Ja ehkä ottaa mukaan myös The 69 Eyesin kitaristi Bazie, paikalliset muusikot laajempana ilmiönä.

Mutta toisin kävi. Yksilökeskeisyys näkyy nykyisin voimakkaana myös julkisessa muistamisessa.

Muurasjärven kirkko

Pihtiputaan seurakunnalla on Muurasjärvellä kyläkirkko, jossa pidetään jumalanpalveluksia kerran tai kaksi kuukaudessa. Kirkko valmistui vuonna 1963. Oma hautausmaa Muurasjärvellä on ollut jo 1930-luvulta lähtien.

Arkkitehti Esko Laitisen suunnittelema kyläkirkko istuu hyvin mäntykankaalle. Matala kellotapuli sopii hyvin yhteen rakennuksen kanssa.

Keitä me olemme

Eilen ensimmäistä kertaa pidin käsissäni teosta, jonka julkaisemiseen osallistuin viisitoista vuotta sitten. Kyseessä oli Aleko ja Èrik Ûzykajnin Marij... : kö me ulyna. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja (Kampus Kustannus) julkaisi tämän marilaisten tekemän lastenkirjan vuonna 1999 ja koko parinkymmenentuhannen painos lähetettiin suoraan kirjapainosta tulleilla lavoilla laatikoita avaamatta Marin tasavaltaan Venäjälle.

Osuuteni julkaisemiseen oli pieni. Toimituskunnassa käsittelimme käsikirjoitusta kuvituksineen ja päätimme ottaa sen julkaisuohjelmaan. Ylempänä ylioppilaskunnan hallintoa oli jo taidettu esittää, että tällainen päätös pitäisi tehdä. Halu auttaa veljeskansaa ja erityisesti sen lapsia oli suuri. Ystävällisesti teoksen lopussa on pari valokuvaa Jyväskylän yliopiston päärakennuksesta ja Villa Ranasta muistutuksena siitä missä teos on julkaistu.

Miten lienevät teokset levinneet marilaisten lasten luettavaksi, siitä ei ole tietoa. Suomessa ymmärtääkseni ei kirjasta ole muita kappaleita teoksista kuin kuusi vapaakappalekokoelmiin kuuluvaa.