Pois työpöydältä: heinäkuuta 2014

torstai 31. heinäkuuta 2014

Kasvot Marsissa ja Astuvansalmessa

Tänään 1976 NASA julkaisi joukon valokuvia, joita Viking 1 oli napsinut Marsista. Ehdottomasti tunnetuin ja eniten pohdituin kuva noista oli 25. heinäkuuta otettu kuva, jossa näyttäisi olevan kasvot. Kun vihreistä marsilaisista ja naapuriplaneetan kanavista on ollut halki vuosisatojen paljon puhetta, valokuvaan ikuistuneet kasvot saivat sen kaiken uuteen tarkasteluun. Vaikka NASA heti ensimmäisessä lehdistötiedotteessa kertoi kasvojen olevan valojen ja varjojen leikkiä.

Vuonna 2001 samoja Cydonian ylätasankoja kuvattiin uudelleen ja tarkemilla kameroilla. Kasvot eivät tarkentuneet, vaan osoittautuivat oikeastikin sopivasti heittäytyviksi varjoiksi.

Marsin kasvojen mystisiin merkityksiin uskovat eivät tästä hätkähtäneet. Pari vuotta aikaisemmin Libyan vuoriston ylätasangoilta olivat löytyneet toiset kasvot, jotka eivät kadonneet, vaikka valaistusolosuhteet muuttuivat. Marsin kasvoihin liittyvät parateorioita saattoi markkinoida kuin ennenkin, tosin sillä korjauksella, että niiden paikka oli ensin hahmotettu väärin.

Yksi ihmisen ominaisuus on pareidolia. Ihminen on taipuvainen näkemään heikoissa ja satunnaisissa merkeissä kaikenlaista, erityisesti ihmiskasvoja.

Arkeologille ja muinaishistoriaa harrastavalle tällainen hyvä hahmotuskyky on hyödyksi. Esi-isämme ovat kunnioittaneet ja pyhittäneet paljon sellaisia kiviä ja kallioita, joissa he ovat nähneet ihmisen tai eläimen piirteita.

Esimerkiksi Astuvansalmen kalliojumalaa kunnioitettiin kalliomaalauksin. Näitä maastonmuotoja on Suomessa käytetty apuna kalliomaalausten etsinnöissä. Sama ilmiö on havaittavissa kaikkialla maailmassa.

Ja näiden kallioprofiilien syntyynkin on paranormaalit ilmiöt usein liitetty.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Matti Pohdon kuolema

Wiborg 4.8.1857.

Tänään 1857 kuuluisa suomalainen bibliofiili ja kirjojen keräilijä Matti Pohto kuoli. Isossakyrössä puukkojunkkarin poikana syntynyt Pohto teki korvaamattoman työn suomalaisen kirjallisuuden keräilijänä Turun palon 1827 jälkeen. Palossa tuhoituivat suurelta osin myös yliopiston kirjaston kokoelmat, myös kokoelmaluettelot. Pippingin kirjaluettelon reilusta neljästätuhannesta nimekkeestä yli kolmetuhatta kuului Pohdon omaan kokoelmaan. Erityisen arvokkaaksi Pohdon työn tekevät pienpainatteiden ja kansan käsissä kuluneen populaarin kirjallisuuden pelastaminen. Niihin akateemisemmat keräilijät tarmoaan tuskin olisivat suunnanneet.

Pohdolle puuhataan omaa liputuspäivää. Juha Hurme ja kumppanit ovat halunneet korostaa Pohdon keräilyn merkitystä suomenkieliselle kirjallisuudelle. Kiertävä arkkiveisukauppias ja kirjansitoja retkillään ympäri Suomen luoden kansalliskokoelman uudelleen. Pohto oli kansallissankari.

Pohto kohtasi kuoleman retkellään Pietariin ja Inkeriin etsimään teoksia ja painotuotteita joita Suomesta ei ollut löytynyt. Kuoleman aiheutti samasta pitäjästä kotoisin ollut mies. Sanan-Lennätin kertoi tapahtuneesta näin:

- Murha-tapaus. Heinäkuun keskiaikoina karkulaiset tappoivat nais-ihmisen itä-puolla Viipuria Näätälän kylässä, ja nyt taas toisella puolen kaupunkia Nuoraan kylässä, Viipurin pitäjää, tapahtui torstaina, 30 p. viime Heinäkuuta, sydän päivällä, kauhia murha. Muuan mies, nimeltä Matti Pohto, Iso-kyröstä kotoisin, käveli täällä, kaikenlaisia pienempiä kirjoja kaupiten ja ostellen vanhoja. Tähän kauppaan oliki Pohtolla täydellinen lupa Helsingistä, ja oli hän myös siitä merkillinen että hänellä oli suuri suomenkielinen kirjasto ehkä suurin koko Suomessa. Mainitussa Nuoraan kylässä ollessansa, tuli Pohto erääseen taloon, jossa pyysi talonväeltä lupaa saadaksensa maata heidän tuvassa, sanoen olevansa väsyksissä. Tähän luvan saatuaan panikin Pohto-parka itsensä penkille pitkäksi, ei luullen siinä viimistä unta viruansa. Talonväki hävisivät mikä mihinkin, niinku tälläsena työ-aikana tavallisesti tapahtuukin. Eräs maalla kuleskenteleva ja niillä seutuin suutari-työtä työskentelevä mies, nimeltään Juhana Löfgreen, oli vaan jäänyt sen maata panneen kanssa tupaan. Kuin talonväki tulivat kotiin, saavutti heitä kauhea näkö, että Matti Pohto makasi kuolleena penkillä, iskettynä kirveellä ohalmukseen niin kauheasti, että kirves oli uponnut silmäänsä myöten pään sisään, jossa se murha-ase lepäis aina siksi kuin ruunun-palvelija sen sieltä ulos otti. Löfgreen oli myös hävinnyt talosta; vaan seuraavana lauvantaina saatiin tämä kiini 8 virstan päästä, kaupunnista Pietariin päin olevalla tienolla, jossa hän käveli vaan paljaalla paidalla.
Löfgreen kuuluu tunnustaneen itsensä syypääksi, eikä sanokkaan tätä vihasta tai rahan himosta tehneensä, vaan varsin rakkaudesta sen puolesta että olivat muka yksiltä tienoin kotoisin. Saadaanpa nähdä mitähän Löfgreen oikeuteen tultuansa puhunee puolestansa? Eiköhän tuolle toiset toverit linnassa, jonne hän samassa saatettiin, panne parempia sanojansa suuhun.
Karkulaisista ja vielä muista kummista ja murhatöistä puhutaan myös, mutta kuka niitä kaikkia uskoo. (Sanan-Lennätin 8.8.1857.)

Mitä lienevät kahden jääneet isokyröläiset keskenään puhuneet, vai vaipuiko Kirja-Matti samantien päiväunille? Se jää arvoitukseksi. Penkillä maannut Pohto sai kuitenkin kirveen ohimoonsa.

Jo ennen Sanan-Lennätintä ilmestynyt Wiborg kertoi mahdollisen motiivin surmatyölle. Wiborgin uutista Suomen Julkisia Sanomia siteerasi näin:

Murhaaja, joka on Isokyrön pitäjästä kotoisin, tunsi vanhastaan Pohton; kuitenkaan ei kaivata mitään Pohton rahoista taikka muista kapineista, jotta murhaamisen syy on käsittämätöin asia, jos ei sitä voi päättää kostonpyynnöksi, siinä että Pohto tullessansa Nuoran kylään oli ilmoittanut majatalonsa emännälle suuren kummastuksensa, kuinka tuonlainen kuuluisa pahantekiä, joka jo ennen kotopaikoillansa oli pahasti tunnettu, suvaittiin täällä. Murhaaja oli nimittäin jo kauvan aikaa palvellut renkinä kylässä. (Suomen Julkisia Sanomia 10.8.1857.)

Sanan-Lennättimen kertoma murhamiehen sukunimi ei ole sama kuin myöhempi aikakirjoihin kirjattu. Liekö isokyröläinen väärällä nimellä Karjalassa liikkunut vaiko pohjalaiseen tapaan vaihtanut sukunimensä uudelle seudulle tullessaan? Historioissa ja Wikipediassa murhaajan kerrotaan olleen Rein.

Mielenhäiriöksi, syyntakeettoman teoksi kirveenheilutus nykyisin yleensä arvioidaan. Olisi kansallissankarille toisenlaisen lopun suonut.

* Kirja-Matti on Suomen Robin Hood. Yle.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Yhdeksäs aalto

Tänään 1817 syntyneen Ivan Aivazovskin vuonna 1850 tekemää Yhdeksättä aaltoa on usein pidetty kauneimpana venäläisenä maalauksena. Yöllinen myrsky on aiheuttanut haverin ja aamun auringonsäteet paljastavat muutamien ihmisten sinnitelleen laivan rippeiden avulla hengissä.

Taivas ja meri on kuvattu lämpimin värein. Nimi viittaa vanhojen merenkävijöiden uskomuksiin, että yhdeksäs aalto on suurin. Sen jälkeen on luvassa taas pienempiä, helpompia aaltoja. Kuvan yhdeksäs aalto ei näytä enää hengenvaaralliselta. Myrsky on laantumassa päivän nousun myötä.

Meri ja myrskyt olivat armenialaissukuisen, Krimillä syntyneen Aivazovskin erikoisalaa. Venäjän laivasto teki pitkäaikaisen kontrahdin taiteilijan kanssa. Merta ja muuta Aivazonski kuvasi ahkerasti, yli kuudentuhannen teoksen verran. Silti häntä pidetään yhtenä eniten väärennetyistä venäläismaalareista.

Useimmiten Aivazovskin meri oli Mustameri. Mutta ei aina. Kolme vuotta sitten Tukholmassa huutokaupattiin Aivazovskin Bomarsundin taistelua kuvaava teos, joka hinta nousi peräti 7,6 miljoonaan kruunuun.

* Yhdeksäs aalto. Google Art.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ihmiset, nuo unikeot

Eilen televisiossa esitettiin Steven Spielbergin ohjaama A. I. - Tekoäly (Yhdysvallat 2001). Elokuva perustuu Stanley Kubrickin esitöihin, mestariohjaaja rakensi tarinaa Brian Aldissin lyhyen novellin Super-Toys Last All Summer Long (1969) ympärille. Spielberg, joka on viime aikoina paistatellut somessa dinosauruksien ja Bambin äidin metsästäjänä, on työstänyt lopputulokseksi hyvin koskettavan tarinan.

Eilen elokuvaa katsoessa tuli mieleen miten vanha on kansanperinne aikajatkumoiden rikkoutumattomuudesta. Elokuvassa robottipoika David odottaa vuosituhansia merenpohjassa Sinistä haltijatarta rukoillen muuttuvansa oikeaksi pojaksi. Tulevaisuuden robotit, Davidin kaltaisten jälkeläiset, ovat yrittäneet elvyttää ihmisrodun siinä onnistumatta. Kloonattu ihminen elää vain päivän.

Davidille päivä oli unelmien täyttymys. Se riitti.

Kloonauksen tutkijat ovat törmänneet samaan ongelmaan. Kloonattu kantaa geeneissä mukanaan aikaa, ikää. Vanhasta kloonattu ei elä samoin kuin "uusi", hedelmöitetty. Vaikka geenit on kartoitettu tarkkaan, on perintötekijöissä vielä paljon sellaista jota me emme ymmärrä.

Vanhat unikeot, joiden päivää juuri vietettiin, seitsemän viisasta Johannes, Constantinus, Maximianus, Malchus, Martianus, Dionysius ja Serapion, jotka vetäytyivät luoliin suojaan keisari Deciuksen vainoja, eivät vanhojen tarinoiden mukaan eläneet kuin päivän heräämisensä jälkeen.

Se riitti seitsemälle pyhälle. Deciuksen vainot olivat ohi ja kristinusko oli arvossaan. Sen näkeminen viisaille riitti.

Seitsemällä viisaalla on esikuvia antiikin hämäriin. Ajan voi voittaa nähdäkseen jonkun haaveen toteutuneen. Mutta sen enempää ei ole vara toivoa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viisisataa keskipäivän kuvaa

Vianta, Maaninka.

Kesäblogissa eilen oli 500. kuvan aika. Oulun Tuirassa napattu kuva on ensimmäinen kuva alla. Ensimmäiseksi nostin muutama päivä sitten Maaningalla otetun kuvan, joka tämän kesän otoksista tuntuu mukavimmalta.

Alempana pari kuvaa aikaisemmilta vuosilta, jotka ovat jääneet mieleen.

Tuira, Oulu.

Pyhäjärvi

Leppävirta

* Tänään puoleltapäivin.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Heinäkuun 26. päivän liike

Historiallisille tapahtumille annetaan usein nimiä ajankohdan mukaan. Suomen historiaan ovat vaikuttaneet muun muassa lokakuun vallankumous ja helmikuun manifesti. Kuluvan kuukauden mukaan nimetty tunnetuin tapahtuman on Ranskan vuoden 1830 vallankumous, joka oli vastareaktio silloisen kuninkaan antamiin heinäkuun ordonansseihin, joilla Kaarle X yritti kasvattaa valtaansa.

Kuuban vallankumousta ajanut, vuonna 1955 Meksikossa perustettu liike otti nimensä aikaisemmasta, epäonnistuneesta yrityksestä. Heinäkuun 26. päivä 1953 Fidel Castro ja noin 130 muuta yrittivät vallata Moncadan kasarmit Santiago de Cubassa. Yritys epäonnistui, 61 kuoli ja noin 50 jäi vangiksi. Batistan hallintoa edustaneista kasarmeja puolustaneista neljästä sadasta sotilaasta 19 sai surmansa.

Joulukuussa 1956 heinäkuun 26. päivän liike (Movimiento 26 Julio) aloitti sissisodan Batistaa vastaan. Kolme vuotta myöhemmin, erinäisten vaiheiden jälkeen Batista pakeni maasta ja liikkeen jäsenille oli vapaa tie marssia Havannaan.

Heinäkuun 26. päivän liike on nykyisin osa Kuuban armeijaa. Kuubalaiset sotilaat kuuluvat liikkeeseen ja sen lippu kuuluu osaksi univormua.

Vuonna 1960 Moncadon kasarmi muutettiin kouluksi ja sitä ympäröivä muuri purettiin. Vuoden 1978 juhlallisiin muistamisiin kuului muurien rakentaminen uudelleen vuoden 1953 asuun ja kasarmin toisen puolen muuttaminen liikkeen museoksi.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vapaata pudotusta

Lyhyet piipahdukset kesäfestivaaleille jatkuvat. Eilen olimme Pyhäjärvellä Täydenkuun tansseissa. Aikatauluun mahtui Panu Varstalan ja tanssiryhmä Off/Balancen Vapaa pudotus. Pohdin urheilutalo oli otettu kokonaan esityksen käyttöön, kun siihen oli nivelletty osaksi elävä musiikki ja Matti Häyrysen valokuvanäyttely.

Vapaan pudotuksen tanssijat latautuvat esitykseen.

Festivaalien aikana Panu Varstala työryhmineen on pitänyt nykytanssi- ja parkourkurssia. Paikkasidonnaiseksi suunnitellussa Vapaassa pudotuksessa oli elementtejä parkourista, liikkumisen taidosta. Kuitenkaan musiikki, valokuvat tai seinillä juokseminen eivät nousseet yli tanssin. Tämä oli selkeästi nykytanssiteos.

Vapaan pudotuksen tuottamia ruumiinkuvia oli tutkittu tarkasti. Tuolille yhden käden punnerrukseen noussut Varstala oli selkeästi samassa asennossa kuin tv-kuvissa nähty vapaassa pudotuksessa oleva ihminen. Aikaisemmin oli nähty muun muassa ilmavirtojen vaikutuksesta syntyviä kasvonilmeitä.

Urheilusalissa olleet, ikäänkuin kulttuurilta syrjään työnnetyt patjat ja muu rekvisiitta tulivat osaksi teosta. Ikkunakaan ei ollut auki pelkästään hellekelien vuoksi. Yksi tanssijoista hyppäsi siitä ulos. Painin harjoitusvastustajaa ei käytetty, vaikka sen sijainti näkyvällä paikalla toi odotusarvoja.

Torstain esitys oli toinen festivaaleilla. Festivaalien facebook-sivuilla iloittiin ensimmäisen esityksen katsojamäärästä. Toiseenkin riitti väkeä.

Eilen lisäksi harjoiteltiin ensi vuotta varten. Pilluralli on esitys, jossa katsojat pääsevät esiintyjien tuunattujen autojen takapenkillä tai esiintyjiä seuraamalla joutomaille, tienvarsille ja julkisille esiintymispaikoille. Mutta demoja tulevasta vuodesta en ehtinyt seuraamaan, se jää varsinaiseen esitykseen 2015.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Savolainen venevaja, osa 2

Suonenjoen Suonteella tielle pilkisti rannalla oleva venevaja. Juuri ukonilman jälkeen maisema oli seesteinen ja venevaja seisoi kuvauksellisena vastarannalla.

Aikaisemmin olen kuvannut Sorsakosken venevajoja.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Kullervo, Kalervon poika

Untamo laski lupaa kysymättä verkkonsa veljensä Kalervon kalavesiin. Kalervo kylvi kauransa Untamon maille, aivan pihapiirin tuntumaan. Siitäpä hyvin nopeasti päästiinkin veljesvihaan ja -sotaan. Tällaisessa ilmapiirissä kasvoi Aulis Sallisen Kullervo, joka esitettiin eilen Savonlinnan oopperajuhlilla. Esitys oli tältä kesältä viimeinen ja se esitettiin Yle Teemalla suorana lähetyksenä.

Viha synnyttää vihaa. Tämä on hyvin universaali viesti, vaikka tapahtumat olisivat sijoitetut muinaiseen, kalevalaiseen Suomeen. Kullervo kantaesitettiin Los Angelesissa vuonna 1992, ja se yhdistettiin heti kantaesityskaupungissa meneillään olleisiin rotumellakoihin. Neljä poliisia pieksi pidätyksen yhteydessä Rodney Kingin ja pääsivät asiasta kuin koira veräjästä. Kun Untamon uuhi söi Kalervon kauran, niin Kalervon kärtsä koira repi Untamon uuhen.

Kari Heiskanen lavastuksessaan korosti koston kierrettä. "Minä kostan" kirjoitettiin seinään ensimmäisen näytöksen aluksi, ja veren punainen suurin kirjaimin tehty kosto ilmestyi joukkotuhonnan aikana seinälle toisen näytöksen loppupuolella.

Mikään Kullervon elämässä ei tunnu sujuvan. Väkivalta, tapot ja murhat seuraavat toisiaan. Lemmen viesti tulee perille aivan väärin ymmärrettynä. Oman perheen tapaaminen pitkän orjuuden jälkeen ei pääty onnen kyyneliin, vaan surun. Ainoan ystävänsä Kullervo ajaa hulluuteen.

Kullervo ei osaa surra. Hän osaa vain kostaa ja vihata.

"On tämä hullu ja järjetön maailma.
Pahuutta se synnyttää,
kasvattaa ja hellii.
Ei vääryyttä se kosta.
Ei se kosta! Minä kostan!"

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Kaikkien aikojen kylmyysennätys

Kolme vuotta sitten heinäkuussa kirjoitin kaikkien aikojen lämpöennätyksestä. Tänä kesänä helle-ennätyksiä ei ainakaan Suomessa ole hätyytelty. Onkin aika muistella maailman kylmyysennätystä. Tänään 1983 Vostokin tutkimusasemalla mitattiin maailman toistaiseksi kylmin lämpötila, -89,2 celsiusta.

Etelänapamantereella sijaitseva Vostokin tutkimusasema avattiin joulukuussa 1957. Sen perustivat neuvostoliittolaiset, nykyisin asema on venäläisten, yhdysvaltalaisten ja ranskalaisten yhteinen. Asema sijaitsee lähellä magneettista etelänapaa ja maapallon kylmyyskeskusta. Paikka on vajaat 3500 metriä merenpinnan yläpuolella ja siellä on tehty maailman ilmastohistoriaa selvittäneitä jääkairauksia hyvin syvälle.

Eteläisellä pallonpuoliskolla on nyt talvi. Vostokin sääaseman mittausten mukaan keskilämpötila tähän aikaan vuodesta siellä on -65 astetta. Kesäisin, jolloin Vostokin asema perustettiin, lämpötila keskimäärin on -42 pakkasen puolella.

Epävirallisten mittausten mukaan korkein lämpötila Vostokissa on ollut vain -12,2 celsiusta. Nuo epäviralliset lukemat kertovat myös, että 1991 pakkanen olisi ollut -91 hujakoissa.

Maailman kylmimmän paikan määrittely on vaikeampaa kuin lämpimimmän. Virallisia mittausasemia ei kovin kylmiin paikkoihin ole tehty yhtä suurella innolla kuin lämpimiin. Laskennallisesti on selvitetty paljon kylmiä paikkoja ja alhaisia lämpötiloja, mutta virallisiin säätilastoihin ei noita lukuja ole hyväksytty. Elohopean on pitänyt oikeasti laskea mittarissa alas.

Siperiassa on kylmää, erityisesti Jakutiassa. Kanadan pohjoisosissa on kylmää, samoin kuin Alaskassa. Pohjoisnavallakin varmaan, mutta sehän on jäätynyttä merta.

Kun maailman kylmin lämpötila mitattiin alkoi kylmä sota olla lopuillaan. Sittemmin maapallolla ovat lämpimämmät virtaukset vaikuttaneet, toivottavasti kähinän Ukrainassa tähän trendiin muutosta tee.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Puiden varjossa Liebermannin kanssa

Tänään 1847 syntyi Max Liebermann (k. 1935), jota pidetään saksalaisen impressionismin keskeisenä tekijänä. Liebermannin kuva-aiheena oli useasti varjostavien puiden alla tapahtuva. Nämä maalaukset sopivat Suomen kesää juuri näinä päivinä.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kaikkea täytyy epäillä

Peter Singer
Marx
suom. Teppo Eskelinen
Into 2013

Viimeiset kaksikymmentä vuotta Karl Marxin ajattelusta on keskusteltu enemmän kuin koko edeltävänä vuosisatana. Nyt Marxin teoksia on todellakin luettu ja käsitys hänen filosofiastaan on muodostettu sen mukaan, eikä poliittisen tarkoituksenmukaisuuden tai oletusten perusteella. Aatehistorioitsijat ovat paljastaneet, että merkittävimmätkään 1900-luvun alkupuolen marxilaiset olivat perehtyneet vain pieneen osaan oppi-isänsä ajatusmaailmasta.

Marxin ajattelua on siis hyvä avata. Suomessa lähinnä moraalifilosofina ja eläinten oikeuksien ajajana tunnettu Peter Singer (s. ) kirjoitti jo 1980 "hyvin lyhyen esittelyn" (Marx: A Very Short Introduction) Oxford University Pressille. Alle 150-sivuinen ja pienikokoinen teos on alkujaan ilmeisesti kuulunut laajempaan filosofien ajattelua esittelevään kirjasarjaan.

Samoihin aikoihin kun Singer kirjoitti hyvin lyhyen esittelynsä, luin Marxin Saksalaisen ideologian. Tekstiä pidetään yhtenä keskeisimmistä Marxin kirjoittamista ja se oli tuolloisessa Suomessa helposti ja laajasti saatavilla. Kouluikäisenäkään en siitä tunnistanut silloin poliittisessa julkisuudessa ollutta Marxia tai marxilaisuutta laisinkaan. Osa Marxin ajatuksista tuntui jopa päinvastaisilta kuin kommunistien poliittiset tavoitteet esittivät. Filosofian tutkijat olivat tämän siis havainneet jo aikaisemmin, ja Singerin anglosaksisessa maailmassa tekemä popularisointien popularisointi sen vahvistaa.

Singer puolustaa vahvasti Marxin ajattelua totalitaarisia rakenteita vastaan. Suomentaja Teppo Eskelinen arvelee, että siinä näkyisi brittiläinen reaalipolitiikka, mutta oma suppeampi kokemukseni samalta ajalta puhtaan suomalaisesta näkökulmasta oli sama.

Marxiin liitetään usein ajatuksia siitä, miten rahojen jakaminen tasan kaikkien kesken ei onnistu. Varmaan tälläkin hetkellä joku kirjoittaa tuota jonnekin Uuden Suomen blogikommenttiin. Singer painottaa, että Marx ei ollut kiinnostunut jakamisesta vaan tuotannosta. Vain tuotannolla oli todellista merkitystä. Kun sitä on riittävästi, niin jakaminen hoituu omalla painollaan.

Talous on suhteellisuuden maailma. Talo muuttuu mökkirähjäksi, jos sen naapuriin alkaa nousta kartanoita ja palatseja. Palkkojen ja koroillaeläjien tulojen pitäisi kasvaa samassa suhteessa, jotta tyytyväisyys yhteiskunnassa säilyisi. Pääomatulojen suuremman kasvun myötä kateutta herättävien tulonjakosuhteiden lisäksi koroillaeläjien valta työläisiin kasvaa. Koroillaeläjät pääomillaan voivat entistä suuremmassa suhteessa voivat päättää mitä taloudessa tapahtuu.

Singerin mukaan kestävin osa Marxin työstä on ollut muuttaa ihmisten ymmärrystä omasta luonnostamme ja syventää käsityksiä siitä, mitä on olla vapaa. Liberaalit Marxin aikoina, samoin kuin nykyään, vastustavat valtion puuttumista markkinoihin. Näin vapaus toteutuisi parhaiten. Marxin mielestä asia on päinvastoin. Jos emme hallitse yhteiskuntaamme, niin emme ole vapaita. Parhaiten Singerin mukaan tämä näkyy arkisissa asioissa, esimerkiksi työmatkaliikenteessä. Yhteiset päätökset asioiden järjestämisestä vapauttavat ihmisiä enemmän kuin näennäinen valinnan vapaus.

Marx ajatteli, että ihmisluonto ei ole olemuksellinen vaan taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden myötä muuttuva. Tätä Singer pitää toiseksi tärkeimpänä antina modernille ajattelulle. Se on niin hyväksytty, että paluu aikaisempiin käsityksiin tuntuu mahdottomalta. Vaikka Marx sai ihmisluontoon vaikuttavat asiat määriteltyä, niin uuden yhteiskunnan rakentaminen niiden perusteella ei ollutkaan niin helppo homma kuin filosofi kuvitteli. Yliopistoissa on nykyisin kokonaisia tiedekuntia yhteiskuntatieteilijöitä pohtimassa näitä muuttuvia suhteita. Ja liberaalejakin on tuossa joukossa ihmettelemässä vaikutuksia ja niiden vastavaikutuksia. "Kaikkea täytyy epäillä", oli Marxin suosikkimotto. Sitä yhteiskuntatieteilijät nimenomaan tekevät.

Ihan aiheellista oli suomentaa Singerin Marx nyt. Toivottavasti teos on löytänyt oikeisiin käsiin.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Isokivi

Jalkaisin -blogissa kuljetaan pääasiassa Keski-Suomen kävelyreittejä. Eilen lähdin pienimuotoisesti blogia pitävän kengän jalanjälkiin ja poikkesin 1,7 kilometrin vaellusreitin päässä olevan Isonkiven luona.

Siirtolohkareelle kulkijaa ohjattiin väliaikatiedoin matkasta ja matkasuunnasta.

Viimein, kuin yllättäen männikön keskeltä näyttäytyi kohde, jääkauden kuljettama iso kivenmurikka.

Puut yrittävät kasvaa kaikkialla. Tämä paikka kiven kyljessä ei taanne mahdollisuutta näyttäviin mittoihin venymisessä.

Kiven juurella olivat nämä puuoliot.

Kiven päälle olisi ollut reitti kiivetä ilman erityisvälineitä. Päällä jäi kuitenkin käymättä, kun jalan livettyä luisuin metrin verran alaspäin kiven pintaa.

Varustus kiven luona oli mainio. Laavu, halkoliiteri puolillaan ja huussi.

Kiven silmää olisi voinut jäädä tuijottelemaan pidemmäksikin ajaksi.

Laavulla oli vieraskirjoina kaksi sinikantista vihkoa. Molemmat olivat aivan täynnä. Uusi vihko olisi tarpeen. Vieraskirjoista päätellen reitti ja laavu on tehty vuonna 2006.

Palatessa huomasin vielä yhden opasteen. Taimikon keskellä oli kynttiläkuusi, jota näin hoksautettiin katsomaan.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Purkki hernekeittoa, kiitos!

Tänään 1749 syntyi kondiittori Nicholas Appert, jonka myöhempi maailma muistaa säilömisen isänä. Kokkina ja sokerileipurina elantoaan hankkineen Appertin tarkoitus ei ollut tuhota kotien ruoanlaittoa, vaan säilömisen taustalla oli sotilaspolitiikka.

Armeija marssii vatsallaan, tietää vanha viisaus. Muinoin armeijat, niin vihollisen kuin omakin, keräsivät muonituksen kulkemiltaan alueilta. Jos vastapuoli käytti poltetun maan taktiikkaa, ei armeijalla ollut perään menemistä. Tai jos menikin, niin huollon oli toimittava.

Saadakseen taktista etua Ranskan armeija ja sen kenraali Napoleon Bonaparte julisti vuonna 1795 kilpailun, jonka avulla toivottiin saatavan paremmin säilyvää ruokaa. Appert otti kilpailun tosissaan. Hän kokeili kaikenlaista. Ja useaan kertaan. Viimein 1809 Appert keksi kokeilla, miten ruoan säilyttämiseen käytetyn lasipurkin kiehauttaminen ja sulkeminen ilmatiiviisti vaikuttaisivat.

Se keino tepsi ja Appert sai seuraavana vuonna 1810 armeijan lupaamat 12,000 frangia. Appert ei tiennyt bakteereista tai muistakaan pöpöistä. Käytäntö kertoi ruoan säilyvän ja keisariksi kehkeytynyt Napoleon saattoi marssittaa armeijansa 1812 kohti Moskovaa.

Purkkiruoka ei pelkästään ole ratkaisu elämän suuriin tai pienempiin haasteisiin. Ei Napoleonillekaan. Kun yksi ongelma on ratkaistu, ilmenee toinen.

Appertin idea siirrettiin välittömästi peltipurkkiin. Appert kertoi säilöntäkeinostaan julkaisemassaan kirjassa L'Art de conserver les substances animales et végétales (1810). Peltipurkin keksi tietysti kauppias, vieläpä britti. Peter Durant jopa patentoi tämän sylinterinmuotoisen säilytysastian.

Purkkiruoista hernekeitto on parasta. Nykyisen Jalostajan purkin kylki kertoo ruoan olevan sopivaa monista ruokavaivoista kärsiville.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ensimmäiset setelit

Tukholman pankin seteli vuodelta 1666.

Tänään 1661 Stockholms Banco, Johan Palmstruchin vuonna 1657 perustama yksityinen pankki laski liikkeelle ensimmäisen eurooppalaisen setelirahan. Kiinalaiset olivat kokeilleen painotuotteita maksuvälineinä ja arvon ilmaisijoina jo tuhat vuotta aikaisemmin. Tukholmassa toimittiin kuitenkin paikallisten rahaolojen innostamina. Ruotsissa virallinen valtion raha oli kuparista, ja kun vuosisadan mittaan kuparin arvo suhteessa hopeaan laski, niin kupariplootujen koko ja paino kasvoivat niin suuriksi, etteivät isommat rahat olleet helppoja käyttää.

Viidessä vuodessa Palmstruchin setelirahat tulivat hyvin suosituiksi. Niitä liikkui ja käytettiin myös Suomessa. Tukholman pankilla oli vuosina 1663-1667 haarakonttori Turussa.

Varhaisimmat setelit vastasivat lähinnä pankkivekseleitä, joka kirjoitettiin setelin nostajan haluamalle summalle. Tuotekehitys pian loi vakiosummaiset setelit (10, 25, 50 ja 100 taalaria hopeaa). Seteleissä oli sarjanumerot ja koko joukko pankin johdon allekirjoituksia takaamassa sen arvon.

Pankkitoiminta oli jo 1600-luvulla tiukasti valtion säätelemää toimintaa. Säätelystä ja valvonnasta huolimatta vaalittu luottamus Tukholman pankkiin meni suuremman suosion myötä. Kun suurempi joukko setelirahojen haltijoita ilmaantui haluamaan rahansa hopeassa tai kuparissa, niin pankin holvien varat eivät riittäneet.

Luottamus alkoi horjua jo 1664, kolme vuotta ensimmäisten seteleiden jälkeen. Oikeuslaitos otti pankin selvitettäväkseen ja 1668 sen toiminta lopetettiin. Palmstruch sai kuolemantuomion liian suurien riskien ottamisesta. Seuraavan kerran setelirahoja Ruotsissa tai Suomessa käytettiin 1800-luvulla. Palmstruchia ei mestattu, vaan hänen tuomionsa muutettiin vankeudeksi.

Stockholms Banco oli ensimmäinen pankki Ruotsissa. Kaarle X Kustaa antoi privilegion pankille toivoessaan rahoitusta meneillään olleelle Puolan sotaretkelle. Pamstruchin pankki sai 30 vuoden monopolin pankkitoimintaan.

Yksityinen ei saavuttanut kruunun ja valtion tuesta huolimatta sellaista luottamusta ja arvostusta, että olisi voinut hoitaa luotto- ja rahavälineasioita uskottavasti. Sen raunioille valtiopäivät päättivät perustaa Ruotsin valtionpankin. Se toimii edelleen.