Heil Trump, meil Sipilä

Uutisaamu on alkanut vilkkaasti. Suomen Kuvalehti kertoi, että pääministeri Juha Sipilä on painostanut Yleisradiota uutisoimasta ja arvioimasta enempää Sipilän sukulaisten yritysasioita ja hänen mahdollista esteellisyyttään päätöksenteossa.

Jo viime viikonloppuna muutamat viestimet ihmettelivät, että miksi Sipilä antoi jupakan oman esteellisyytensä ympärillä velloa koko lauantaipäivän. Hänhän oli jo aamulla pyytänyt oikeuskansleria selvittämään asian.

Tänäiset uutiset paljastavat syyn. Sipilä oli perjantain ja lauantain välisen illan ja yön lähetellyt sähköposteja Ylen toimittajalle. Viesteissä oli pääministerin saamaan kansalaispalautetta ja omia epäluottamuslauseita julkiselle uutisvälittäjälle. Viestien mukaan Sipilä ei luota Yleisradioon lainkaan.

Ylen uutisten päätoimittaja saatujen viestien perusteella päätti olla tekemättä jatkojuttuja Katera Steelista, Sipilän sukulaisista ja mahdollisesta esteellisyydestä. Ruben Stillerille annettiin varoitus linjauksen vastaisen ohjelman valmistelusta. Nyttemmin varoitus on peruttu. Stiller on ilmaissut itseään twitterissä erilaisin sanankääntein.

Tällainen viestittely on uutinen jo itsessään. Meilläkin on kauhisteltu Yhdysvaltain presidentiksi valitun Donald Trumpin yöllisiä tviittejä, joiden arveltiin loppuvan uuden aseman myötä. Eivät ole loppuneet. Trump tviittaa edelleen ja samanlaisia päättömyyksiä kuin kampanja-aikana.

Sipilä siis kirjoittelee sähköposteja toimittajille. Näin aivan koko kansalle ei paljastu pääministerin yölliset ajatukset. Ehkä kannattaisi kuitenkin nukkua yöt, että päivisin ajatus kulkisi kirkkaammin. Ja hoksaisi paremmin jäävätä itsensä lähipiiriä hyödyttävistä päätöksistä.

Sekä Trumpin että Sipilän mahdollisuutta toimia päätöksentekijänä on kyseenalaistettu suurien omaisuuksien vuoksi. Sipilän omistukset ovat vakuutuskuoressa, jonka sisältöä ei tunneta. Trumpilla on omistuksia ympäri maailman ja tuhansissa eri yhtiöissä. Tulevalle presidentille on suositeltu omaisuuden myymistä ja rahastoimista presidenttikauden ajaksi. Jos Trump ei tee niin, on arvioitu, että hän joutuu jonkun esteellisyyden vuoksi eroamaan virastaan kesken kauden.

Millaisia juttuja olisikaan voitu kirjoittaa jos Sipilän vakuutuskuoren sisältö tiedettäisiin?


* Pääministeri Sipilä vaiensi Ylen: Uutisten johto hyllytti Sipilä-jutut – Ruben Stiller sai varoituksen. Suomen Kuvalehti

Puhelin ei toimi

Eilen 11:43 puhelimeni lakkasi toimimasta. Vanha nokialainen ei ole löytänyt verkkoa vielä tätä kirjoitettaessakaan lähes 12 tuntia myöhemmin.

Olen yrittänyt tehdä vikailmoitusta operaattorille, mutta nettisivuilla ohjataan soittamaan asiakaspalveluun. Vikailmoitusta ei voi tehdä netissä.

Ja sitä en voi tehdä.

Verkko kun ei ole käytettävissä.

Iltapäivällä Soneran verkosta annettiin myös hätätiedote. 2G-verkosta kun ei päässyt soittamaan hätänumeroon.

En tiedä onko häiriötiedotesivu oikea paikka kertoa, että Soneralla on luotettava ja kattava matkapuhelinverkko.

Saattaa nostaa kovasti jonkin asiakkaan verenpainetta.

Ihmeotukset

Eilen olisi Euroopan parlamentti näyttänyt ilmaiseksi filmejä Studiossa, mutta kauppareissun venähtämisen vuoksi myöhästyin näytännöstä. Rahalla pääsi katsomaan Stariin J. K. Rawlingin uuden elokuvasarjan aloitusta, Ihmeotuksen ja niiden olinpaikat (Iso-Britannia 2016). Näennäisesti elokuva perustuu samannimiseen kirjaan, joka julkaistiin 2001 Comic Relief -hyväntekeväisyyskirjana. Kirja oli Tylypahkassa käytetty oppikirja, jonka marginaaleihin Harry, Ron ja Hermione olivat tehneet omia merkintöjään.

Sanakirjasta ei ole juonielokuvan pohjaksi. Ensimmäinen elokuva tapahtuu noin 70 vuotta ennen Harry Potterin tapahtumia. Rawling on kirjoittanut tarinaa suoraan viisiosaiseksi elokuvasarjaksi ja se näkyy. On ensimmäinen elokuva kuitenkin ehjempi kokonaisuus kuin esimerkiksi ensimmäisen trilogian jälkeiset Tähtien sodat.

Lisko Scamander matkustaa New Yorkiin ihmeotusten vuoksi. Amerikkalaisessa noitayhteisössä on erilaisia sääntöjä kuin brittiläisessä ja Scamander joutuu heti vaikeuksiin. Osa Scamanderin mukana olleista otuksista karkaa aiheuttaen hämmennystä. On New Yorkissa omiakin ongelmia, jotka ovat kaatua otusten pelastajan ja suojelijan niskaan.

Kaikki kääntyy kuitenkin onneksi, niin otusten kuin sydänten kannalta. Elokuva on suunnattu nuorisolle, joka saaneekiin siitä oivia mietinnän aiheita.

Vaikka alkuperäistä kirjaa ei ole elokuvan myötä julkaistu uudelleen, niin kaikenlaista muuta on julkaistu. Lisäksi Tammi on julkaisee elokuvan käsikirjoituksen.

Ivan Generalicin talvimaisemia

Näihin päiviin sopivat talvimaisemat. Tänään 1992 kuollut kroatialainen naivisti Ivan Generalic (s. 1914) maalasi sellaisiakin. Vuodenajasta huolimatta arkinen aherrus jatkuu.

* Studio Generalic

Viimeinen numero!

Yliopistolla huomion kiinnittivät Oulun ylioppilaslehden jakelupisteet. Viimeinen numero! viestiä vahvistettiin punavalkoisella nauhalla.

Ei ylioppilaslehti lakkaa. 23. marraskuuta ilmestynyt numero oli viimeinen paperille painettu numero. Lehti jatkaa digidiginä.

* Oulun ylioppilaslehti

Miten oululaiset äänestivät Yhdysvaltain presidentinvaaleissa?

Yhdysvaltain presidentinvaalien ääntenlaskennassa huomio on nyt kiinnittynyt Wisconsiniin. Vihreiden ehdokas Jill Stein on haastanut osavaltion tuloksen ja äänet lasketaan uudelleen. Stein on kerännyt rahaa kaikkien kolmen vaa'ankieliosavaltion tuloksen haastamiseen, ja tätä kirjoitettaessa vaikuttaa siltä, että varat saadaan lahjoituksina kasaan. Yhdysvalloissa vaalitulosta epäilevän on itse kustannettava uusi laskenta. Viranomaiset eivät tee sitä automaattisesti.

Muutamissa Wisconsinin piirikunnissa vaalitulos on jo muuttunut. Eräässä korjattiin vaalivirkailijan laskuvirheitä, ja sen seurauksena Trump menetti 1600 ääntä.

Vaalitilastot ovat eri puolilla Yhdysvaltoja hyvin erilaisia. Tämä käy ilmi liittovaltion nettisivun kautta.

Wisconsinissa on Oulun kaupungin kaima. Amerikan Oulussa vaalitulos oli melko tasainen, Trump voitti 166 äänellä Clintonin 148 ääntä vastaan. Tuloksen haastanut Stein sai Oulusta yhdeksän ääntä.

Trump/Pence 166

Clinton/Kaine 148

Castle/Bradley  3

Johnson/Weld 10

Stein/Baraka  9

(lähde)

Kymmenen muuta ehdokasta ei saanut Oulusta yhtään ääntä.

Enemmistö oululaisista äänesti republikaanien ehdokasta myös samaan aikaan järjestetyssä senaattorinvaalissa (170-158), mutta kongressiedustajaksi äänestettiin demokraattia (160-172).

Oulussa käytettiin sähköistä äänestyslaitetta. Lakien ja asetusten mukaan sitä testattiin ja vaalilautakunnan sihteeri Diana Reijo totesi laitteiston toimivan. Oulun sivuilla ei kerrota millainen laitteisto siellä on käytössä, mutta lehtien mukaan Wisconsinissa yleinen äänestyskone on Kaliforniassa kokonaan kielletty helpon manipuloinnin vuoksi.

Jos esitetyt sähköisten äänestyskoneiden 7-15 prosentit pitävät paikkansa, niin Oulussakin tulos helposti kääntyisi toisinpäin.

Suomennettu morsetus

Sarjakuvaruudussa paljastetaan pikkutietoja tuoreista Liken ja Otavan julkaisemista sarjakuvista. Uusimmassa jutussa käsitellään hiljan ilmestynyttä Sinisen lootuksen mustavalkoista laitosta.

Hergén perfektionismista Tintin tekemisessä on ollut paljon puhetta. Nyt kuitenkin suomenkielisen laitoksen tekijät ovat keksineet morsetusruutuihin lisäjipon. Sarjakuvaruudussa kirjoitetaan, että

huomionarvoinen seikka uudessa suomennoksessa on, että tässä mustavalkoisessa laitoksessa Tintin vastaanottamat morse-viestit on suomennettu, toisin kuin väriversiossa. Suomentaja siis suomensi tekstit, käänsi ne sitten morsemerkeiksi, minkä jälkeen latoja ja kustannustoimittaja hikoilivat omat tuskanhikensä, jotta homma saatiin toimimaan!

Värillisessä versiossa tila pieneni sen verran paljon, että oikeaa morsetusta ei siihen mahtunut. Väljemmässä mustavalkoisessa siis on!

Viesti on salakirjoitusta, jonka Tintti oivaltaa albumin loppupuolella. Koodi on yksinkertainen, sen nokkela nuori lukija on saattanut oivaltaa jopa ennen sankaria.



* Sarjakuvaruutu

Epäselvyyksiä sähköisessä äänestyksessä

Homer Simpson yritti äänestää Obamaa.

Yhdysvaltain presidentinvaalit eivät taidakaan olla vielä selvä tapaus. Amerikasta kantautuneiden uutisten perusteella Hillary Clintonilla olisi hyvät perusteet haastaa vaalien tulos. Tilastonikkarit ovat käyneet läpi osavaltioiden tuloksia ja havainneet esimerkiksi Wisconsinissa Trumpin saaneen sähköisiä äänestyslaitteita käyttäneiltä äänestyspaikoilta suhteellisesti enemmän ääniä kuin paperisia äänestyslippuja käyttäneiltä.

On perusteltua olettaa, että äänestäjien taustat huomioonottaen äänien jakauma olisi sama äänestystavasta huolimatta. Näin ei Wisconsinissa ehkä ole. Tilastoja penkoneet ovat arvelleet, että Clintonin olisi pitänyt saada 30 000 ääntä enemmän. Wisconsinissa Trump voitti 27 000 äänen marginaalilla.

Vaikka Trump esiintyy jo seuraavana presidenttinä, niin ääntenlasku on vielä pahasti kesken. Tämä on tavallista Yhdysvalloissa, vaalien virallisen tuloksen oletetaan olevan valmis ensi kesänä. Kuitenkin Michiganissa tilanne ehdokkaiden välillä on niin tiukka, että kumpaakaan ehdokasta ei ole vielä vahvistettu voittajaksi.

Äänestäjien oikeuksia valvova kansalaisliike on jo viime viikolla ehdottanut Clintonin kampanjalle äänestystuloksen haastamista Michiganissa, Pennsylvaniassa ja Wisconsinissa. Jos näiden osavaltioiden valitsijat tulisivat Clintonille, niin Trumpista ei tulisi presidenttiä.

Todisteita sähköisten äänestyslaitteiden manipuloinnista tai hakkeroinnista ei ole löydetty. Tilastot näyttäisivät kuitenkin jotakin erikoista tapahtuneen.

Clintonin kampanjasta ei mahdollista haastamista ole kommentoitu vielä mitenkään. Asia onkin poliittisesti kimurantti. Vaalikampanjan aikana Trump uhosi moneen otteeseen haastavansa vaalituloksen, ja hänen kampanjastaan raportoitiin väärinkäytöksistä äänestyspaikoilla vaalien kuluessa ja ääntenlaskun alkuvaiheessa. Olisiko demokraattien nyt sopivaa käyttää samoja keinoja? Ehkä vain odotetaan varmempia näyttöjä.






* Experts Urge Clinton Campaign to Challenge Election Results in 3 Swing States. New York magazine
* Hillary Clinton Has Grounds To Challenge Election Results, Activists Say. HuffPost

Kuinka Huizinga lausutaan?

Kun Elli Salo aloitti Yle Radio 1:ssä lukemaan Johan Huizingan Keskiajan syksyä, niin kuuluttajien oikeaoppinen historioitsijan nimen ääntämys hätkähdytti. Ensimmäisellä kerralla piti jopa miettiä kuka ˈjoːɦɑn 'ɦœyzɪŋɣaː oikeastaan olikaan.

Toki olin kuullut oikean ääntämyksen melkein kolmekymmentä vuotta sitten kulttuurihistorian luennoilla. Yliassistentti kertoi, että nimi lausutaan Häyzinhaa, mutta välittömästi sen jälkeen siirryttiin sujuvasti puhumaan Huizingasta.

Nyt kun nimen on kuullut oikein ja asianmukaisesti lausuttuna liki pari sataa kertaa ennen ja jälkeen arkipäivittäisen luennan, niin se tuntuu luontevalta. Niin kuin pitääkin.

Elli Salon luenta on edennyt jaksoon 99. Kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Yle Areenassa.



* Keskiajan syksy. Yle Areena.

Tänään on television päivä

Tänään vietetään Yhdistyneiden kansakuntien Maailman televisiopäivää. Otsikko 'tänään on television päivä' ei siis viittaa tv-formaattien maailmaan niin kuin SDP:n viestintä. Antin päivä oli lauantaina ja toisten päivät tulevat aikanaan.

Maailman televisiopäivän viettämisestä päätettiin vuonna 1996. Vaikka 1990-luvun lopulla televisio oli jo yleinen ja melko pitkäikäinen media, niin oman päivän nimeäminen ei saanut suuria taputuksia. Monet ajattelivat, että lehdistön vapaudenpäivä olisi riittänyt hyvin.

Olohuoneen valtiasta kutsutaan joskus sontalaatikoksi. Nykyisin televisiosta tulee aina jotakin, ja aina joku katsoo lähetyksiä. Siinä ohessa välittyy erilaisia maailmankuvia, viestejä ja kaupallisia tiedotteita. Joku katsoo aina, siksi aina lähetetään.

Laajan katselijakunnan tavoittaminen mahdollistaa myös laadukkaiden tv-ohjelmien tekemisen. Ohjelmiin kannattaa satsata, koska siten voi antaa todella monille ihmisille elämyksiä.

YK:n televisiopäivän tämän vuotisena teemana on todellisten tarinoiden kertominen. YK:lla on ollut omaa televisiotuotantoa vuodesta 1947. Televisiopäivänä YK:n tv-studioilla on avoimet ovet ja netin kautta voi katsoa erilaisia ohjelmia liki 70 vuoden ajalta.

Omaan huomiseen tv-rupeamaan kuulunevat ainakin Kolme muskettisoturia (1922) ja Game of Thrones-uusinta.



* World Television Day 21 November

Kvaakissa

Kuun kamaralla -originaalista huudettiin 1,55 miljoonaa euroa

Samin sarjan luoja on poissa

Merkityksen kyseenalaisuus

Ei ole kauankaan, kun kirjoitin Wikipediassa nykyisin pyrittävän ratkomaan ongelmat pääosin keskustelemalla. Ja äänestyksiä kartetaan ja pyritään kompromisseihin.

No, rauha on mennyttä. Artikkeleiden merkittävyydestä on taas alkanut uusi vääntö ja äänestyksiä taas käydään epäselvin motiivein. Enää ei tosin vedota siihen, että aihe ei tietosanakirjaan sopiva, koska deletionistit myös ymmärtävät wikipedioiden koon kasvaneen kirjamuotoisesti käsittämättömiin mittoihin. Wikipedian painaminen on taideprojekti, ja sellainen on viimeksi toteutettu Hollannissa.


By Photographer: Romaine Creator artwork: Michael Mandiberg - Own work, CC BY-SA 4.0, Link

Miten saisikaan noiden innokkaiden poistajien tarmon siirrettyä artikkelien sisällön parantamiseen? Tai itselle läheisistä aiheista kirjoittamiseen?

Muutamia vuosia sitten julkisuudessa todettiin, että nämä merkittävyydellä mellastajat harvoin tuottavat uutta. Keskusteluissa ja muissa toimissa he ovat aktiivisia, mutta eivät pääasiassa. Suomessakin on kampanjoitu sen puolesta, että useammat uskaltaisivat muokata ja kirjoittaa wikipediaan. Tällaiset poistouhkat ja äänestykset aikoinaan karkoittivat uskaliaat. Toivottavasti nyt ei käy samoin.



* Poistoäänestettyjen kyseenalaistukset?

SAGAS – Orchestral Fantasy Music

Eilen Madetojasalilla oli loppuunmyyty sali. Sama ohjelma on tarjolla tänä iltana, myös loppuunmyydylle salille. SAGAS – Orchestral Fantasy Music on ollut menestyksekäs konserttikonsepti. Suomessa Oulun ja Turun konserteissa ovat salit olleet täynnä, ilmeisesti samoin myös Ruotsissa ja Norjassa.

Sagas tarjosi fantasiaelokuviin, tv-sarjoihin ja peleihin sävellettyä musiikkia 1970-luvun lopulta tähän päivään. Kappaleiden valintaan oli käytetty aikaa, ei tyydytty pelkästään tuttuihin teemoihin ja hiteiksi nousseisiin esityksiin. Juontaja (ja samalla tuottaja) Orvar Säfström kertoi valinnoista ja nauratti yleisöä muistelemalla ensimmäistä serkkujen kanssa vuokraamaansa videota (Conan Barbaari).

Hyvä kokonaisuus siis. Mikä tärkeintä: mukana ollut nuoriso tykkäsi.

Onpa konserttikokonaisuudesta noussut yksi Youtube-hitti. Solisti Sabina Zweiackerin Ruotsin radio-orkesterin kanssa esittämä The Dragonborn Comes Skyrim-pelistä on saanut yli kaksi ja puoli miljoonaa katsojaa.

Uutta Suomenlinnaan

Suomenlinnaan on suunnitteilla uusia asuntoja. Järjestetty arkkitehtuurikilpailu keräsi ennätysmäärän osallistujia, historiallisesti tärkeä Unescon maailmanperintökohde ei ole mikään tavallinen rakennuspaikka. Lisäintoa suunnitteluun antoi rantatontti pääkaupungissa. Ehdotuksia kisaan tuli 157.

Suomenlinnan hoitokunta on julkistanut havainnekuvia arkkitehtien ehdotuksista. Pääosa on hillittyjä ja harkittuja, hyvin aikaisempaa rakennuskantaa kunnioittavia. Ylläoleva ehdotus 19 vie kauas saaren historiaan ja tuo mieleen 1800-luvun raunioromantiikan.

Hyvin suunnitellusta rakennuksesta kuitenkin näkee rakennusajan. Siksi oma suosikkini suunnitelmista on havainnekuvien perusteella ehdotus 96.

* Suomenlinnan hoitokunta: Arkkitehtuurikilpailun ehdotukset

Pojat elokuvissa

Ilmari Vesterinen
Viidakosta villiin länteen – Helsingin pojat leffassa
Jalava 2015

Ilmari Vesterinen tunnetaan etenkin Itä-Aasian kulttuurien tuntijana. Uutuusteoksen esittelytekstin perusteella oletin kulttuuriantropologian professori emerituksen siirtyneen muistelmien pariin, mutta Viidakosta villiin länteen on täyttä asiaa 8-15-vuotiaiden poikien elokuvaharrastuksesta 1950-luvulla. Vaikka tutkimus keskittyy yhteen helsinkiläiseen elokuvateatteriin, kortteliteatteri Bio Hesperiaan, niin tuskin tilanne on ollut kovin toisenlainen esimerkiksi Oulussa. Yhden teatterin kautta syntyy laajempi kuva nuorten elokuvaharrastuksesta.

Bio Hesperia toimi vuosina 1912-1965 ja oli erikoistunut erityisesti nuoriin ja varhaisnuoriin vetoavaan ohjelmistoon. Katsojia teatteri veti koko kaupungista. Vesterinen on keskittynyt vuosiin 1950-1965. Lopettaminen sopii ajankohtana kulttuuriantropologiselle tutkimukselle paremmin kuin hyvin. Vuotta 1965 on kutsuttu hyvivoinnin sukupolven ajan alkuvuodeksi. Lisäksi teatterista oli saatavilla arkistomateriaalia, jota on täydennetty muistikeruulla ja syvähaastatteluilla.

Esityskertojen perusteella Bio Hesperian suosituimpia elokuvia olivat Tarzan-, Zorro- ja Viidakko-Jim-elokuvat. Muisteluissa sarjaelokuvat ovat yhtä suurta massaa, ainoa nimeltä poikien mieleen jäänyt Tarzan-elokuva on Lex Barkerin tähdittämä Tarzanin maagillinen lähde (1949). Joka tapauksessa poikien suurin sankari Johnny Weissmuller. Bio Hesperiassa oli vain yksi elokuvakamera, joten esitykseen tuli tauko kelan vaihtamisen ajaksi. Sinä aikana pojat ehtivät käydä piha-aidalla leikkimässä tarzania. Zorrot muistettiin paremmin, erityisen vaikutuksen oli tehnyt Zorron taisteleva legioona (1939).

Monet elokuvien suosikit olivat muutenkin populaarikulttuurista tuttuja, erityisesti sarjakuvista. Julkaistujen sarjakuvalehtien määrä liki kolminkertaistui vuoden 1953 kymmenestä viidessä vuodessa. Jotkut sankarit siirtyivät sarjakuvista filmille, toiset päinvastoin. Myös Otavan Poikien seikkailukirjastolla oli menekkiä. Pojat halusivat kokea tutuksi tulleen uudestaan ja uudestaan.

1950-luvulla syntynyt nuorisokulttuuri oli myös yhtenäiskulttuuri. Sen virikkeet eivät olleet lähtökohdiltaan sisäsyntyisiä, suomalaisia vaan ulkomailta tuotuja. Elokuvista oltiin eniten kiinnostuneita 13-14-vuotiaina. Nykyisin tuon ikäiset taitavat olla elokuvamarkkinoiden tärkein kohderyhmä. Ikärajamuutosten myötä tuon ikäisillä nyt ei taida olla samoja ongelmia elokuviin pääsemisessä kuin 1950-luvun kollegoillaan.

Vesterisen Itä-Aasian kontaktit näkyvät elokuvakirjassakin. Teos on kuvitettu japanilaisen Chujo Watanaben Helsingin olympiakisojen aikaan ottamilla valokuvilla. Noita kuvia ei ole Suomessa aikaisemmin nähty ja ne tuovat mukavaa vaihtelua monesti jo nähtyihin kuvakulmiin.

Julkaistu Kaltiossa 1/2016.

Rummutettu superkuu

Paljon mainostettu superkuu jäi suuressa osassa Suomea näkemättä. Kapealla vyöhykkeellä Oulun korkeuksilla se kuitenkin näkyi. Oulujoen ylittävällä Patosillalla olikin vajaat kymmenen kuvaajaa ikuistamassa taivasta.

* Katso myös vuoden 2014 superkuu.

Murnaun Nosferatu Iikissä

Hetki sitten julkistettiin Iik!! kauhuelokuvafestivaalin ohjelmisto. Tänä vuonna tapahtumaa vietetään hieman tavallista myöhemmin, joulukuun alussa 2.-4.12.2016.

Iik!! järjestetään nyt 15. kerran. Juhlavuoden kunniaksi päänumerona on F. W. Murnaun Nosferatu (Saksa 1922). Helsinkiläinen vÄäristymä-duo loihtii analogisoittimillaan vampyyriklassikolle minimalistisen elektronisen ääniraidan.

Muita festivaalilla nähtäviä elokuvia ovat muun muassa Joe Danten Gremlins - riiviöt (USA 1984), John Carpenterin Prince of Darkness (USA 1987) ja H. G. Lewisin The Gruesome Twosome (USA 1967). Yhteistyö Night Visionsin kanssa tuo nähtäväksi uunituoretta amerikkalaista indiekauhua: mukana ovat yliluonnollinen kauhudraama We Go On (2016), runollisen raaka splatterkomedia Tonight She Comes (2016), hykerryttävä kasariretrofiilistely Beyond the Gates (2016) ja Rob Zombien brutaali uutuus 31 (2016).

Tarjolla on myös 1970-luvun eurokauhua: House of Mortal Sin (Iso-Britannia 1976) ja Count Dracula’s Great Love (Espanja 1974).

* Iik!! 2016

Avantgarde on kadonnut Norjasta

Kuvahaku "Noreg avantgarde" tarjoaa tuloksena Biohortin puutarhavajoja.

Viime viikkoina Suomessa on keskusteltu Taiteen edistämiskeskuksen uusista taidetoimikunnista ja niiden alajaostojen lakkauttamisesta. Osa taiteenaloista on huolestunut tulevasta rahoituksestaan, koska toimikunnissa omien alojen edustajien määrä on pieni.

Suomessa Norjaa on pidetty kulttuuriasioissa monissa suhteissa mallimaana. Erityisesti on hehkutettu maksettujen lainauskorvausten määrää ja kirjallisuuden laajaa hankkimista kaikkiin maan kirjastoihin. Rikkaalla öljymaalla on varaa tukea taidetta ja kulttuuria, ainakin rajan takaa katsoen.

Oulussa Arktisessa sarjakuvaseminaarissa marraskuun alussa vieraillut Pohjois-Norjassa Lemmijoella asuva ja työskentelevä kuvittaja ja taiteilija Øyvind Lauvdahl (s. 1978) antoi kokolailla toisenlaisen kuvan maansa taide-elämästä. Lauvdahlin mukaan Norjassa kirjallisuuden normaalit kustannuspäätökset ovat siirtyneet taidetoimikunnille. Mikäli joku hanke ei saa julkista rahoitusta, niin kustantajat eivät ole valmiita ottamaan sen lopputulosta julkaistavakseen. Markkinaehtoista kirjojen kustantamista ei Norjassa enää ole, ainakaan sarjakuvien osalta.

Lauvdahlin mukaan viime vuosina norjalaisisten sarjakuvien aihekirjo on kaventunut. Eniten on käsitelty historiallisia aiheita, merkkihenkilöitä ja ajankuvia. Toki esimerkiksi moneen kertaan palkittu Steffen Kvernelandin Munch (2013) on erinomainen sarjakuva, mutta kukaan ei kommentoi nykyistä norjalaista yhteiskuntaa sarjakuvan keinoin. Tästä katsauksesta Lauvdahl pääsi otsikkoon nostettuun väitteeseen. Nykyistä menoa kommentoiva taiteen eturintama, avantgarde, on kadonnut Norjasta.

Kuusi vuotta sitten Elina Jokinen väitteli apurahojen vaikutuksesta kirjailijoiden työhön. Väitöskirjassa Vallan kirjailijat (Avain 2010) hän havaitsi, että apurahajäjestelmä vaikutti kirjailijoiden työn tuloksiin vaikka kirjailijat itse eivät sitä hyväksyneetkään. Apuraha tuli ongelmalliseksi mutkan takaa. Vallan säilymiselle ja yhteiskuntarauhalle on eduksi, että niitä aika ajoin haastetaan. Ammattikirjoittaja tekee työtä käskettyä, saa aikaan keskustelua, joka ei kuitenkaan johda uudistuksiin, korjauksiin tai valtarakenteiden muutoksiin. Valta on saanut näytetyksi, että kansalaisyhteiskunta pelaa.

Jokinen toivoi tutkielmansa lopussa, että apurahajärjestelmän vaikutuksia tutkittaisiin laajemmin. Tutkielman aineiston jälkeen Opetus- ja kulttuuriministeriö on ottanut selkeästi aktiivisemman otteen myönnettyjen apurahojen käyttöön. Nykyisin useimmissa hakemuksissa joutuu perustelemaan hankkeensa yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja merkitystä. Avantgarde ei ole kovin vahvoilla Suomessakaan, joskaan sitä ei kokonaan ole suljettu tuetun taiteen ulkopuolelle.

Taiteen edistämiskeskus seuraa ja tutkii apurahojen vaikuttavuutta. Tosin esimerkiksi Tomi Mertasen selvitys Taiteilija-apurahajärjestelmän toimivuus ja koettu vaikuttavuus (2012) ei tee Jokisen toivomia kysymyksiä. Mertasen mukaan ”neljä viidestä selvityslomakkeen palauttaneesta taiteilijasta ei löytänyt järjestelmästä mitään huomauttamista” ja ”yhdeksän kymmenestä vastaajasta ilmoitti, ettei apurahasta ollut koitunut minkäänlaisia ongelmia” (s. 60). Selvityksessä apurahaa pidetään mahdollistajana, ei taiteen sisältöihin vaikuttavana asiana. Mertasen mukaan ”taidetoimikuntalaitos on pystynyt kohtuullisen hyvin vastaamaan ajan haasteisiin”, vaikka ”apurahojen jaossa [ei] juuri rikota jo pitkään vallinneita taiteenalakohtaisia tai muitakaan käytäntöjä” (s. 60-61).

Kulttuurialojen markkinalogiikka on hyvin hataralla pohjalla Suomessakin. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ”markkinat” ovat olemassa ainoastaan Taikelle ja muille rahoittajille tehdyissä tuen käytön selvityksissä.

Norjan esimerkki on otettava vakavasti.

Kolme iloista rosvoa, Juha, Timo ja Petteri

Kotimaan politiikka on jäänyt vähälle huomiolle. Pääministeri Sipilän piti verrata Antti Rinnettä Donald Trumpiin ennen kuin media huomasi eduskunnassa tapahtuneen: SDP:n varjobudjetissa puhuttiin kolmesta iloisesta rosvosta.

Thorbjørn Egnerin tunnetussa lastenkirjassa kolme iloista rosvoa hyödynsivät Kardemumman kaupunkia omien tarpeidensa tyydyttämiseen. Puutteen kohdatessa he kävivät ryöstöretkellä ja ottivat mitä tarvitsivat.

Eduskunnassa Sampo Terho oli kiukustunut kolmen keskeisen ministerin ja hallituspuolueen nimittämisestä rosvoiksi. Ehkä Terholle ei ole koskaan lapsena luettu? Iloiset rosvothan osoittivat selkeää yhteiskuntakelpoisuutta. Kun heidät omista ennakkoluuloistaan huolimatta otettiin kaupungin asukkaiksi, niin iloiset rosvot palauttivat kaiken viemänsä.

Lisäksi pahat teot annettiin anteeksi ja entiset rosvot hyväksyttiin yhteisön jäseniksi. Juhasta tuli kaupungin palopäällikkö, Timosta sirkustirehtööri ja Petterista leipuri. Kaikki kunniallisia ja tärkeitä ammatteja.

Jos itse on nuiva muille, niin se ei tarkoita, että muut olisivat nuivia sinulle.

Benjamin Rabier: Sifoni (1906)

Lähde: Fond du sac

Oljenkorsi

Puhe Yhdysvaltain vaalituloksesta jatkuu ja jatkuu. Nettimediat saavat ilmeisesti hyvin lukijoita jatkamalla keskustelua. Esimerkiksi New York Postin juttu Hillary Clintonin teoreettisesta mahdollisuudesta tulla presidentiksi on kerännyt yli kymmenen kertaa enemmän lukijoita kuin oletetusti tulevan presidentin puolison Melania Trumpin alastonkuvat.

New York Postin väläyttelemä oljenkorsi on valitsijakokous. Eri osavaltioista tulevat valitsijamiehet kokoontuvat 19. joulukuuta äänestämään tulevasta presidentistä. Tällä tietoa Trumpin takana on 290 ja Clintonin 228 ääntä, 270 riittää enemmistöön. Tätähän uutiset ovat toistelleet.

Periaatteessa, hieman osavaltiosta riippuen, valitsijat voivat äänestää oman halunsa mukaan. Joidenkin osavaltioiden edustajat saattavat saada pienet sakot jos eivät äänestä oletetusti, mutta useimmille ei ole sanktiota väärin äänestämisestä. Järjestelmä on rakennettu poliittiselle luottamukselle. On ajateltu, että sen menettää, jos ei kunnioita osavaltionsa äänestäjien enemmistön tahtoa.

Viimeksi valitsija on äänestänyt toisin kuin olisi pitänyt vuonna 2004. Tuo toisen puolueen ehdokkaalle mennyt yksi ääni ei muuttanut lopputulosta ja yleisesti sitä on pidetty kömmähdyksenä. Yhdysvaltain presidentinvaalien historian aikana valitsijoista yli 99 prosenttia on äänestänyt oletetusti. Lopputulosta valitsijakokous ei ole muuttanut.

Toki se on mahdollista. Mutta historiallista taustaa vasten ajatellen erittäin epätodennäköistä. Yhdysvaltain perustajaisät eivät pitäneet suoraa vaalia maan kannalta hyvänä. Heidän ajatuksissaan sellaisessa joku populistinen öykkäri saattaisi nousta presidentiksi. Valitsijakokous saattaisi katkaista vääränlaisten ihmisten pääsyn maan johtoon.

Donald J. Trumpista tulee viides Yhdysvaltain presidentti, joka ei ole saanut enemmistöä kansan antamista äänistä. Aikaisemmat ovat George W. Bush, Benjamin Harrison, Rutherford B. Hayes ja John Quincy Adams.

Asian kanssa on elettävä

Sen asian kanssa on elettävä ja piste.

Kavereita ei tosiaan ole, mutta asian kanssa on elettävä.

Ihminen on moniavioinen. Sen asian kanssa on elettävä. Eikä erottava.

Murhenäytelmä on tapahtunut ja asian kanssa on elettävä ja tehtävä töitä sen eteen, että radikaalit tyypit saadaan kiinni.

Varmaankin asian kanssa on elettävä askel ja päivä kerrallaan.

Hyvin on mennyt sitten kun osasin ottaa niin, että tämän asian kanssa on elettävä.

Tämä kuuluu kuitenkin hevosbisnekseen, joten asian kanssa on elettävä.

Hyvin ruma ja ikävä kokemushan sellainen on, mutta asian kanssa on elettävä.

Varsinkin, jos teillä on yhteisiä lapsia, hän pysyy elämässäsi pitkän aikaa ja asian kanssa on elettävä.

Ei ole mitenkään väärin olla jotain muuta seksuaalisuudeltaan tietenkään, mutta sen asian kanssa on elettävä, että heteroita on suhteessa niin hemmetisti enemmän kuin muita seksuaalivähemmistöjen edustajia, että heteroudesta on muodostunut normi.

Vaan kaiken tuon ja monen muun asian kanssa on elettävä.

Jos tentti hylätään, asian kanssa on elettävä ja otettava opiksi: mitä teen ensi kerralla paremmin?

Näyttää vahvasti, että saamme kokoomuslaisen presidentin. Ei ole minun valintani, mutta sen asian kanssa on elettävä.

Sydäntä raastaa mutta asian kanssa on elettävä.

Mul on kans toi ongelma E kadetissa takana on kuulema samat ko 1.6 mut edessä on jotain pikku eroo tietääkö joku varmaks millai sen asian kanssa on elettävä?

Sihteerillä on kiire ja hän on kipeä ja saattaa kuolla hetkenä minä hyvänsä, mutta asian kanssa on elettävä ja hän on jo hyväksynyt kohtalonsa.

Vanhempana en tule koskaan antamaan lapseni kiusaajille anteeksi, mutta asian kanssa on elettävä.

normaalissa yrityksessä työntekijöitä tulee ja menee, ja asian kanssa on elettävä

Muutamat ovat jääneet vähän kalvaamaan mieltä, mutta asian kanssa on elettävä.

Mies puhuu vaikeistakin asioista avoimesti, asian kanssa on elettävä.

Onko minun vain hyväksyttävä, että suhde ja mies on tällainen, ja asian kanssa on elettävä tai lähdettävä eri suuntiin?

Sen asian kanssa on elettävä vaikka kuinka ottaisi päähän.

Victoria huomaa olevansa fyysisesti erilainen kuin muut lapset, mutta senkin jälkeen asian kanssa on elettävä.

Tämän asian kanssa ymmärtääkseni toisetkin painivat ja asian kanssa on elettävä!

Toiveemme ei aluehallintouudistuksessa toteutunut, mutta sen asian kanssa on elettävä, sanoi maakuntahallituksen puheenjohtaja.

Kyllähän ne seuraa mua, loppuelämän mutta sen asian kanssa on elettävä ei sille voi mitään.

Minäki pelkään niitä, ja sen asian kanssa on elettävä, koska niitä asuu mökkimme tyhjällä vintillä.

Kuumalla ajettaessa itikkaverkko lisää hikoilua, mutta tämän asian kanssa on elettävä jos haluaa suojautua itikoilta kypärässä.

Jos sopeutumisella tarkoitetaan sitä, että jonkin vaikeasti muutettavan asian kanssa on elettävä, olen samaa mieltä.

Kvaakissa

Marjutta Hasanen 

Ossin juhlakirja 

2016 

Pimeyden oppitunteja

Päivän uutiset kertoivat, että Isis on sytyttänyt ainakin yhdeksän öljylähdettä. Palavat öljylähteet eivät ole ainutlaatuinen tilanne Lähi-idässä. Kuwaitin sodan jälkitunnelmissa saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog lähti kuvaajineen jälleen kerran kuolemaa uhmaavalle elokuvareissulle. Syntyi dokumenttielokuva Lektionen in Finsternis (Pimeyden oppitunteja, 1992).

Episodielokuvassa on pitkiä lentokoneesta kuvattuja pätkiä, jotka näyttävät autiomaan muuttuneen öljymereksi. Maisemat ovat niin outoja, että aiheesta ohjaaja on sanonut elokuvan olevan enemmän tieteiselokuva kuin dokumentti.

Yhdessä pitkässä episodissa seurataan öljylähteiden sammutustöitä. Räjähdyspanos on saatava liekehtivän tulipatsaan juureen. Näillä palomiehillä on hengenvaarallinen työ.

Elokuvasta käy ilmi millainen ympäristökatastrofi on kyseessä. Suosittelen tutustumaan.

* Lessons of Darkness - Werner Herzog (1992). Vimeo, reilun kuuden minuutin katkelma.

Lisää kuvia Oulun sarjakuvafestivaalilta 2016

Arktisessa sarjakuvaseminaarissa kuultiin muun muassa Jessica Jonesista ja Aku Ankasta.

Jussi Hukkasen Maailman paskin nalle.

Oulun kirjallisuudentalolla haastateltavina olivat Lauri Ahtinen, Mari Ahokoivu ja islantilainen Lóa Hjálmtýsdóttir.

Ilpo Koskela esittelee näyttelyään.

Lauantai-iltapäivänä Kulttuuritalo Valveella oli kuhinaa.

Tiina Molander ja Keijo Ahlqvist.

Petri Hiltunen esitelmöi elokuvien sarjakuvaversioista.