torstai 31. toukokuuta 2018

Rinnevarjostus paljastaa


Keväällä televisiossa kerrottiin, että Maanmittauslaitoksen Karttapaikan aineistojen avulla voi tehdä kotiarkeologin hommia. Karttapaikan tarjoaman rinnevarjostuksen avulla pääsee tarkastelemaan maanpinnan muotoja. Ne paljastavat ihmisen kaikenlaista toimintaa vuosisatojen ja -tuhansien takaa.

Heti piti tarkastaa, että millaisia jälkiä muinaiset mökkinaapurit ovat Jynkänlahden asuinpaikan maastoon jättäneet.

Ensin ei erottunut kuin myöhempien aikojen teitä ja ojia, mutta kun kartan kokoa näyttöllä vaihteli ja katsoi näyttöä eri kulmista, niin Viitamäen rinteestä sattui silmiin talonpohja, jonka halki kulkee polku.

Karttapaikassa voi mitata etäisyyksiä. Talonpohjan pisin, pohjoiseen oleva seinä oli 48 metriä. Siinäpä muinaisilla naapureilla on tainnut olla rivitalo! Pohjaratkaisussa ei ole noudatettu suoria kulmia, vaan etelään päin on ollut kiilamainen iso erkkeri. Sisäänkäyntien paikkoja ei pohja paljasta.

Kohollaan olevan möykyt ovat myöhempien aikojen tervahautoja. Paikalla tiedetään 1600- ja 1700-luvuilla aktiivisesti poltetun tervaa. Käräjilläkin on käyty selvittelemässä tervaspuiden omistussuhteita.



Maanmittauslaitoksen Karttapaikka

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 10






Tähän päättyi sarja sovituksia Milan Kunderan pienestä sanakirjasta 63 sanaa. Sen Kundera teki Meksikossa lomaillessaan avuksi teostensa kääntäjille. Suomeksi se on julkaistu osana Kunderan Romaanin taidetta (WSOY 1987).

tiistai 29. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 9

maanantai 28. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 8

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Uutisvuoto loppui


Eilen oli Uutisvuodon viimeinen lähetys. Lauantai-illan humoristinen tietovisailu pysyi Yleisradion ohjelmistossa todella pitkään, vuodet 1998-2018. Muihin Ylen tv-ohjelmiin verrattuna Uutisvuoto on pysynyt paikallaan kuin tatti, henkilövaihdoksista huolimatta.

Uutisvuodon alkaessa syksyllä 1998 kirjalijat olivat tv:ssä kovaa valuuttaa. Jari Tervo ja Tommy Tabermann päätyivät Uutisvuotoon ja Kari Hotakainen MTV3:n Ensi-ilta-ohjelmaan. Hotakaisen valinta tuntui tuolloin kirjailijalle sopivammalta ja luontevammalta.

Uutuselokuvia esittelevä ja arvioiva Ensi-ilta jäi nopeasti tv-historiaan. Ohjelma ei Hotakaisesta huolimatta on saanut edes omaa sivua wikipediaan. Nytteminhän Hotakainen on takaisin televisiossa nuorempien kollegoiden kanssa Uutisvuoto-duplikaatissa Pitääkö olla huolissaan.

Kevyt tietokilpailumaisuus salli Uutisvuodolle kehittyä ajankohtaisia asioita käsitteleväksi ja rakentua Tervon, Tabermannin ja tuomari Peter Nymanin persoonien ympärille. Kuten Tervo totesikin, ohjelman suurin valtti oli lähetyspaikka.

Ohjelman olisi voinut lopettaa jo vuosikymmen sitten ja se olisi jäänyt kansalaisten mieliin mukavana launtai-illan viihteenä.



* Uutisvuoto. Yle Areena


lauantai 26. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 7

perjantai 25. toukokuuta 2018

Juhlapäiviä

Toukokuun toisella viikolla voi tuntua, että juhlapäiviä on joka toinen päivä. Niitähän on, mutta Eurooppa-päivän, suomalaisuuden päivän ja äitienpäivän liputtaminen tekee asian tiettävämmäksi.

Ja jos ehditte ajatella, että selviää ilman juhlapäiviä juhannukseen, niin tässä tämän ja tulevien päivien listaa.



Afrikka-päiväperjantai25.05.2018
Kansainvälinen kadonneiden lasten päiväperjantai25.05.2018
Pyyhepäiväperjantai25.05.2018
Steppauspäiväperjantai25.05.2018
Pyhän Kolminaisuuden päiväsunnuntai27.05.2018
Amnesty Internationalin vuosipäivämaanantai28.05.2018
Hampurilaispäivämaanantai28.05.2018
Kansainvälinen rauhanturvaajien päivätiistai29.05.2018
Keskiajan loppumisen päivätiistai29.05.2018
Maailman MS-päiväkeskiviikko30.05.2018
Kansainvälinen tupakaton päivätorstai31.05.2018
Suojele kuuloasi -päivätorstai31.05.2018
Heitä lanttia -päiväperjantai01.06.2018
Pukeudu hameeseen -päiväperjantai01.06.2018
Rohkeuspäiväperjantai01.06.2018
Toistopäiväsunnuntai03.06.2018
Halaa kissaasi -päivämaanantai04.06.2018
Kansainvälinen väkivallan viattomien lapsiuhrien päivämaanantai04.06.2018
SuomiPuolustusvoimain lippujuhlan päivämaanantai04.06.2018
Vanhojen piikojen päivämaanantai04.06.2018
Maailman ympäristöpäivätiistai05.06.2018
Jojopäiväkeskiviikko06.06.2018
Venäjän kielen päiväkeskiviikko06.06.2018
Suklaajäätelön päivätorstai07.06.2018
Maailman valtamerien päiväperjantai08.06.2018
Aku Ankan päivälauantai09.06.2018
Jääteepäiväsunnuntai10.06.2018
Helsinki-päivä (Helsinki)tiistai12.06.2018
Lapsityövoiman vastainen päivätiistai12.06.2018
Punaisen ruusun päivätiistai12.06.2018
Ompelukonepäiväkeskiviikko13.06.2018
Maailman verenluovuttajien päivätorstai14.06.2018
Hymypäiväperjantai15.06.2018
Lennätä leijaa -päiväperjantai15.06.2018
Maailman tuulipäiväperjantai15.06.2018
Oulun päivät (Oulu)perjantai15.06.2018
Maailman jonglöörien päivälauantai16.06.2018
Kansainvälinen kuivuuden ja autioitumisen vastaista päiväsunnuntai17.06.2018
Syö vihanneksesi -päiväsunnuntai17.06.2018
Autistipäivämaanantai18.06.2018
Kansainvälinen paniikkipäivämaanantai18.06.2018
Kansainvälinen picnic-päivämaanantai18.06.2018
Kansainvälinen siirtolaisten päiväkeskiviikko20.06.2018
Musiikin juhlatorstai21.06.2018
Juhannusaattoperjantai22.06.2018
SuomiJuhannuslauantai23.06.2018



torstai 24. toukokuuta 2018

Miksi varainsiirtovero on tavalliselle asujalle eduksi



Kokoomuksen puoluekokoukselle on tehty ehdotus varainsiirtoveron poistamiseksi. Puheenjohtaja Orpo on julkisuudessa käsitellyt ehdotusta puolueen mahdollisena vaalilupauksena. Orpon puheissa syntyvä 780 miljoonan aukko verotuksessa paikattaisiin muun muassa veropohjaa tiivistämällä.

Varainsiirtoveroa on talouslehdissä esitelty kaikkein haitallisempana ja tyhmimpänä verona. Se estää ihmisiä muuttamasta ja saa ihmiset hankkimaan ensiasunnokseen aivan liian suuren ja kalliin asunnon. Lehtijuttuja ovat ruokkineen muun muassa VATTin käsitykset verolajista.

Varainsiirtoveroa alettiin Suomessa periä vuonna 1997. Aikaisempi leimavero on poistettu kokonaan suuren verouudistuksen yhteydessä vuonna 1993. Veron uudelleen perimiseen johtivat käytännön syyt. Tunnetuin yksittäinen tapaus oli valtakunnanoikeuteen joutuneen ministeri Kauko Juhantalon tapaus. Juhantalo kävi Interbankin kanssa kauppaa samasta kiinteistöstä useaan kertaan yhden ja saman päivän aikana. Kiinteistön arvo nousi kauppojen seurauksena viidesta miljoonasta 12,5 miljoonaan markkaan. Kaupoilla avitettiin Interbankin vakavaraisuutta ja Juhantalo sai vastineeksi kuitattua osan veloistaan.

Juhantalon talousasiat joutuivat tarkkaan syyniin hänen yritettyään koplata omat ja valtion raha-asiat. Vähemmän tunnetut kiinteistötoimijat vedättivät varmasti kiinteistöjen hintoja samaan tapaan noina leimaverottomina vuosina 1993-1996. Sama kiinteistö voitiin kaupata ilman lisäkuluja saman päivän aikana jopa kymmeniä kertoja, ja näin saada kaikkien kyseisen alueen kiinteistöjen arvoa nostettua keinotekoisesti huomattavasti. Grynderit saattoivat iloisesti siirtää keinotekoisen arvonnousun myymiensä asunto-osakeyhtiöiden tontin hintaan.

Varainsiirtovero on tehokkaasti kitkenyt kiinteistökeinottelua. Jos vero poistettaisiin, niin asunnonvaihtajalla olisi yksi maksu vähemmän. Mutta keplottelu nostaisi asunnosta maksettavaa hintaa moninverroin enemmän.

Taloushistorian ja yksittäisen asunnonostajan näkökulmasta varainsiirtovero on hyödyllinen ja kiinteistömarkkinoita hillitsevä vero. Sitä ei pidä poistaa.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Sarjakuvat ympäristötietoisuutta levittämässä



Joskus omien opiskelujen alkuaikoina 1980-luvun puolivälin jälkeen iltapäiväkaljalla ollessa suurta riemastusta herätti iltapäivälehdessä julkaistu Teinimutanttininjakilpikonna-sarjakuvan strippi, jossa yksi kilpikonnasankareista opasti leikkaamaan auki sixpackejä kasassa pitävien muovirenkuloiden reiät etteivät linnut jäisi niihin kiinni kun muovi päätyy luontoon. Strippi oli vakavissaan tehty ympäristötietoisuuden lisäämiseksi, mutta päätyykö muoviroska aina väistämättä sinne minne se ei kuulu, luontoon?

Teinimutanttininjakilpikonna-sarjakuvan ympäristötietoisuus tuotti tahatonta huumoria. Jari Lyytimäki on käsitellyt hiljan hyväksytyssä väitöskirjassaan Huumori ympäristönsuojelussa (Syke 2018) huumoria ympäristönsuojelun apukeinona. Lyytimäen aineisto on pääasiassa muuta kuin pilakuvia tai sarjakuvia, koska – kuten kaikki sarjakuvia jäljittäneet tietävät – systemaattisen aiheenmukaisen aineiston kokoaminen sanoma- ja aikakauslehdistä vaatii digitoiduista lehdistäkin valtavan työn. Lehdet on käytävä läpi numeroittain eikä hakutoiminnoista ole apua. Myös mainokset leikkautuvat hakutuloksista pois.

Tästä huolimatta Lyytimäki käyttää joitakin sarjakuvia ja pilakuvia täydentävänä aineistona ja esimerkkeinä ympäristönsuojeluteemoista. Vaikeuksista huolimatta pilakuvia on tutkittu huumoria laajemmin. Rainer Korhonen ja Tapio Tolmunen ovat kirjoittaneet artikkelin Helsingin Sanomien pilapiirrokset ja ympäristö: kolme maailmaa (1993), jossa on kartoitettu Kari Suomalaisen ympäristökäsityksen muuttumista. Lyytimäki luonnehtiikin, että pilakuvat ja sarjakuvat tarjoavat helppokäyttöistä tutkimusaineistoa pitkältä aikaväliltä (jos siis aineisto on valmiiksi kasattu kuten Suomalaisen tapauksessa). Pilakuvat ja sarjakuvat ovat olleet näkyvä osa ympäristökeskustelua, ja ne huumorin kautta tiivistävät eri aikakausien käsityksiä kohtalaisen helposti tulkittaviksi. Esimerkkinä Lyytimäki mainitsee Ekokem Oy:n Riihimäellä. 1970-luvulta 2000-luvun alkuun yhtiön kuva paikallisissa pilapiirroksissa on muuttunut saastuttajasta ylpeyden aiheeksi.


Ihminen ei ole erillään muusta luonnosta

Huumoria pidetään hyvin inhimillisenä asiana, mutta se ei ole ainoastaan ihmisen ominaisuus. Virheellinen, vai pitäisikö sanoa Lucky Luken villin lännen mukaan erheellinen, käsitys on heijastumaa suuremmasta väärinymmärryksestä, jonka mukaan ihminen ei olisi osa luontoa. Ihmisen ja muun luonnon välillä on eroja, mutta raja on epäselvä, liukuva. Lyytimäen nostaa kotimaisen huumorisarjakuvan saralta Juba Tuomolan Viivin ja Wagnerin esimerkiksi inhimillisen ja ei-inhimillisen häilyvyydestä. Viivi elää parisuhteessa sian kanssa, siis Wagneriksi nimetyn sus scrofa domestican kanssa, ei haukkumanimellä varustetun homo sapiens sapiensin kanssa. Lyytimäki kirjoittaa (s. 24):

Sarjakuva avaa ja jäsentää uudelleen suhteita miehen ja naisen, mutta myös luonnon ja ihmisen väliltä. Mies on sarjakuvassa sekä konkreettisesti että vertauskuvallisesti biologisten viettiensä viemänä toimiva sika, jonka sikamaisuus tosin esitetään useimmiten ymmärtävässä ja sympaattisessa valossa.

Ihminen kohtelee maapalloa huonosti ja on siitä tuskallisen tietoinen. Tämä on ollut vuosien varrella yksi ilmastonmuutokseen liittyvien vitsien vakioaihe. Bill Wattersonin Lassissa ja Leevissä on teemasta yksi variaatio, jonka Lyytimäki esittää kirjallisena sitaattina (s. 28):

– Valtameremme ovat täynnä jätteitä. Me olemme saaneet aikaan reiän otsonikerrokseen ja sen kautta koko planeetta kärventyy. Radioaktiivinen jäte lisääntyy eikä meillä ole turvallista keinoa päästä siitä eroon...
Lassi keskeyttää esitelmän kyllästyneesti:
– (hik) tarkoitan että yllätä minut (hik)

Huumori ei toimi vain ympäristönsuojelun puolesta. Simpsoneissa ja etenkin South Parkissa on ajoittain nostettu suojelun vastaisia teemoja, vaikka perussävy molemmissa on luonnolle myönteinen.


Susi, kumppani ja vihollinen

Suden ja ihmisen suhde on ollut viime vuosina kärjistynyt. Vaikka suurpeto on ensimmäisiä ihmisen kumppanikseen kesyttämiä eläimiä, niin suhtautuminen siihen on saanut Suomessa jopa hysteerisiä piirteitä. Suteen on liitetty positiivisia ja negatiivisia ominaisuuksia. Jälkimmäisiä edustaa Walt Disneyn animaatio- ja sarjakuvamaailman Isoksi pahaksi sudeksi nimetty Sepe Susi, joka on ”tosiasiassa surkuhupaisa ilkimys, joka aina epäonnistuu yrityksissään napata porsaat suupalakseen” (s. 68).

Vaikka Sepe Susi on lähes kadonnut nykyisen Aku Ankan sivuilta ja päähenkilöksi noussut Pikku Hukka on porsaiden ja luonnon ystävä, niin susiviha koituu luonnonvaraisten susiemme turmaksi. Vaikka nettihuutelua on parodisoitu, niin huumori on yleensä keskusteluista kaukana. Tunnepitoisessa kohussa ja moraalisessa paniikissa myönteiset puolet sudesta unohtuvat. Silti Lyytimäki on positiivinen ja uskoo huumorin estävän pahimmat ylilyönnit.

Ehkä jatkossa suden muodostaman todellisen riskin muuttaminen vitseiksi laukaisisi tilanteen. Siihen voisi valjastaa myös Kummelin ympäristöviranomaiskuvan. Kun sudet vaanivat saalista, niin hirvet eivät uskalla tulla syömään istutettuja taimia hakkuuaukioille.

Ristipaineistakin on tehty huumoria. Kotimainen klassikko on Veikko Huovisen Ympäristöministeri (1982). Uusi ympäristöministeri jo ensimmäisenä työpäivänä joutuu idealismin ja asetettujen vaatimusten paineeseen. Sudella on ehkä toivoa. Karin piirroksissa karhu oli julma peto (oikea tai verokarhu), mutta enää karhuun ei suhtauduta samalla kauhulla.


Huumori ympäristönsuojelussa toimii kahta kautta. Se oivallisten tiivistysten kautta tekee asioita tunnetuiksi laajoille yleisöille ja tarjoaa ympäristönsuojelun puolestapuhujille itseymmärryksen lähteen. Kirjan viimeissä kappaleessa Lyytimäki kirjoittaa (s. 161):

Parhaimmillaan ympäristönsuojelu on komediaa, jossa olennaisinta on oman erehtyväisyyden myöntäminen ja oman toiminnan näkeminen uudessa valossa.

Tietomme maailmasta ovat edelleen vajavaiset ja opimme koko ajan uutta. On ihan hyvä, että emme kirkasotsaisuuttamme tule tuhonneeksi jotakin oleellista.




* Jari Lyytimäki. Huumori ympäristönsuojelussa. Helda

tiistai 22. toukokuuta 2018

Avoin Aperitiff


Joku vuosi sitten Jyväskylän yliopistolla oli seminaari Kari Aronpuron Aperitiffin 50-vuotisjuhlien kunniaksi. Nyt seminaarin esitelmien pohjalta on julkaistu kirja Avoin Aperitiff : kirjoituksia Kari Aronpuron kollaasiromaanista Aperitiff – avoin kaupunki (TamPub 2018).

Pikaselauksella artikkelikokoelma vaikutti hyvältä johdatukselta kollaasiromaaniin ja etenkin Aronpuron teokseen. Kirja on vapaasti netissä luettavissa.


Avoin Aperitiff : kirjoituksia Kari Aronpuron kollaasiromaanista Aperitiff – avoin kaupunki. TamPub.

maanantai 21. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 6

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Kiitorata


Eilen onnistuin viimein näkemään Terry Gilliamin 12 apinaa (1995) innoittaneen ranskalaisen, Chris Markerin ohjaaman lyhytelokuvan Kiitorata (La Jétee, 1963). Filmi on kuukauden Areenassa katsottavissa.

Vajaan puolen tunnin mittainen dystopia- ja aikamatkustuselokuva on antanut juonen puolesta paljon 12 apinalle. Toisin toteutettuna siitä olisi Markerin käsittelyssäkin tullut pitkä, niin sanottu koko illan elokuva. Käsittely on kuitenkin tiivis ja dokumentinomainen.


Liikkuvaa kuvaa ei Markerin lyhärissä ole. Filmillä on valokuva toisensa jälkeen ja selostaja hoitaa kaiken puhumisen. Liike jää katsojan aivoissa muodostuvaksi, pitkiä ottoja ei tarvita.

Marker luetaan elokuvataiteen kehittäjiin ja kokeilijoihin. Kiitorata on kokeiluna varsin onnistunut, ja tässä muodossa tarina pysyy selkeänä ja skarppina.

Kiitoradan valokuvat on melko hiljan (2010) julkaistu kirjana.  Olisi mielenkiintoista nähdä miten kirjamuodossa samat kuvat ja tekstit vaikuttavat. Tuskin yhtä hyvin kuin valkokankaalta.



Kiitorata. Areena


lauantai 19. toukokuuta 2018

Vortex



X-sukupolvesta tunnetuksi tullut Douglas Coupland on viime vuodet ollut lähinnä kuvataiteilija, kuvanveistäjä. Eilen avautui Vancouverin akvaarioissa hänen näyttelynsä Vortex. Nimi viittaa Tyynenmeren suureen roskapyörteeseen ja yrittää havahduttaa katsojat muovijätteen määrään. Coupland googlaillessaan ei löytänyt juurikaan kuvallista materiaalia siitä miltä tuo valtava roskapyörre näyttää tai on konkreettisesti. Näyttely on yksi keino konkretisoida asiaa.

Couplandin veistokset on pääasiassa tehty muoveista. Materiaalina on ollut legoja ja muovipulloja. Toisaalta Coupland on ihastunut Kuningatar Charlotten saariin (Haida Gwaii) Kanadan länsirannikolla. Kuusi vuotta sitten Japaniin iskenyt tsunami toi saarten rannalle veneen Japanin pahimmin tuhoutuneelta alueelta. Veneen omistaja oli onnekseen poissa kotoaan ja selvisi tsunamista. Nyt tuo vene on osa Couplandin näyttelyä.

Kuningatar Charlotten saaret ovat olleet koko historian ihmistoiminnan syrjäalueita. Siellä ei ole koskaan ollut laajamittaista painetta luonnonvarojen hyödyntämiseen tai muuhunkaan. Saarten eteläosat ovat nykyisin kansallispuistoa.

Muovit tunkevat kaikkialle. Edes Kuningatar Charlotten saarten kaltainen syrjäinen, luonnonkaunis maailmankolkka ei ole säästynyt niiltä. Siinä on syytä ympäristötietouden heräämiseen.

Couplandin Vortex on esillä Vancouverissa vuoden ajan.



* Vortex


perjantai 18. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 5

torstai 17. toukokuuta 2018

Sinisten suuret tavoitteet


Muistanette miten perussuomalaiset ajoivat taannoin Itämeren nimen muuttamista Länsimereksi. Pertti "Veltto" Virtasen ajatuksesta syntynyttä aloitetta käsiteltiin eduskunnassa kaksi kertaa, mutta se ei saanut laajempaa kannatusta. Lokakuussa 2010 aloitetta toista kertaa käsiteltäessä sitä Virtasen lisäksi ehdottivat Raimo Vistbacka, Pentti Oinonen, Pietari Jääskeläinen, Pirkko Ruohonen-Lerner ja keskustalainen Risto Autio.

Itämeri on idässä ainoastaan Tanskasta ja Ruotsista katsoen, perusteltiin nimen muuttamista. Itämeri muistuttaa vanhasta valtapolitiikasta ja Ruotsin vallan ajasta, jota ilmeisti pidettiin jonkinlaisena sortoaikana. Nimen muutoksen suunnitteluunkaan ei annettu rahaa.

Eilen uuden logon lanseeranneet siniset ovat perussuomalaisten linjoilla omissa aloitteissaan. Sampo Terho ja Jussi Niinistö olivat ehdottaneet Helsingissä sijaitsevan Lenininpuiston nimen muuttamista. Aloitteen tekijöiden mukaan ”väkivaltainen, bolsevistinen hirmuhallitsija” ei ansaitse mukaansa nimettyä aluetta Suomen pääkaupungissa. Helsingin valtuusto tyrmäsi aloitteen.

Näistä aloitteista näkee, että sinisillä on perussuomalainen tausta. Tosin uusi pienpuolue aloittaa toimintansa maailman muuttamiseksi hieman pienemmistä hankkeista, kuten yksittäisen puiston nimestä.

Mutta sekään ei onnistunut.

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Bruno Brazil, salaisten agenttien kuningas


Suru-uutinen kertoi, että William Vance on kuollut. William Vance oli belgialaisen William van Cutsemin nimimerkki, joka toi lisää uskottavuutta hänen piirtämilleen agenttisarjakuville. Suomalaisille Vance tuli tutuksi jo 1970-luvun alussa, ja maine säilyi aina eläkkeelle jäämiseen 2010 saakka. Vancen piirtämät Bruno Brazil ja Bob Morane olivat suosittuja lähinnä ranskankielisissä maissa, pitkään suunniteltu XIII löi läpi myös englanninkielisessä maailmassa.



Uutisen myötä kaivoin hyllystä Bruno Brazilin seikkailun Kuolemankaruselli Sacramentossa (Lehtimiehet 1979). Albumissa Brazil ja Kaimaanien iskuryhmä päättävät puhdistaa Sacramenton mafian ikeestä. Puhdistus aloitetaan kertomalla tarvoite paikallistelevisiossa. Haastattelussa Brazil julistaa, että Pascal Scampan ja Leone Adosimon perheiden aikakausi on loppumassa.



Sopivia sytykkeitä käyttämällä Kaimaanit saavat Scampan ja Adosimon perheet sotaan toisiaan vastaan. Mafiapomojen ymmärrykseen ei tunnu mahtuvan, että jollakin voi olla motiivina muu kuin raha. Paikallinen virkavalta ei pidä syntyneestä sodasta, mutta lopputulos lienee kuitenkin senkin mieleen epäortodoksista toimintatavoista huolimatta.



Vance piirtää 1970-luvun lopun hienoimpia autoja, loisteliaita kasinoja ja tyylikkäästi pukeutuneita miehiä. Ruskeaverikkö Ruoska edustaa kranaatteja korkokengissään kantavaa naiskauneutta.



12-vuotiaasta tämä Bruno Brazil tuntui hyvin jännittävältä ja ovelalta seikkailulta. Nyt juonen suoraviivaisuus ei enää tunnu uskottavalta, ei kai roistopomoksi kovin heikoilla hoksottimilla pääsisi. Mutta tuolloinhan oli 1970-luku ja amerikkalaiset eivät muutenkaan olleet tunnettuja älynlahjoistaan.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Nostalginen perjantai-ilta 1980-luvulta



Jukka Takalo
Kuoleman nimi on Saab 96
Nisperon kahvilakirjat 2018


Haukiputaalainen Jukka Takalo (s. 1967) tunnetaan muusikkona ja taannoisen Aknestikin keulakuvana. Nyt hän debytoi kirjailijana, uutuusromaani Kuoleman nimi on Saab 96 vie 1980-luvun nostalgisiin vuosiin. Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuoden lyhyempään päivään ja pisimpään yöhön. Päähenkilö, joka voisi olla kirjailijan alter ego, on 18-vuotias abiturientti. Tuona vuonna 20.12. sattui olemaan viimeinen koulupäivä ennen joululomaa, joten ilmassa on juhlahumua.

Tapahtumat alkavat klo 13.55 lukion oppitunnilla ja päättyvät seuraavana aamuna 9.15. Tuossa välissä tulee esitellyksi Oulun seutua ennen teknologiabuumia ja vasta täysi-ikäistyneiden illanviettotapoja. Oulun tuolloiset nuorisobaarit ja Haukiputaan alaikäisille tarjoamat perjantai-iltaiset palvelut tarjoavat nostalgisen hetken tuolloin seudulla nuoruuttaan viettäneille. Takalo selvittää tarkasti myös eri yhteyksissä soineet biisit. Päähenkilölle tärkein oli Sielun Veljet.

Päähenkilö kavereineen valvoo ensin teineille monitoimitalolla järjestettyä diskoa. Sen loputtua yhdeksältä suunnataan Ouluun isän Saab 96:lla, matkajuomana koulun jälkeen Alkosta hankittu Kulkurin Valssi. Juomaa trokattiin muutama pullo ei vielä täysi-ikäisyyttä saavuttaneille. Oulussa kapakkajonoissa aktiiviset lukiolaiset myivät pienlehteään saadakseen muutaman drinkin enemmän.

Ajankuva tuntuu uskottavalta, ja samantapaista kasarimeinikiä lienee ollut muuallakin Suomessa. Elettiinhän tuolloin sos.demien ja yhtenäiskulttuurin kultakautta. Romaanin keskeisten hahmojen kannalta ilta oli normaalia perjantaita merkityksellisempi, sillä saattoihan päähenkilö lauantaina tehdä kirjoituspöytäänsä neljännen viillon.

Kokonaisuudessaan Kuoleman nimi on Saab 96 on hyväntuulinen muistelus nuorista, joita ahdisti Merikosken Alakanavan sillalla korkeintaan se, ettei heitä ahdistanut. Viimeaikaisista lukukokemuksista tulee lähinnä mieleen Erkka Mykkäsen Something not good (WSOY 2018). Takalon tarkoituksena ei kuitenkaan ole kasvukertomus, vaan nostalginen matka nuoruuden perjantai-iltaan.

maanantai 14. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 4

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Isälle


Lauantaina oli isän hautajaiset. Joulukuussa 1940 syntynyt isä kuoli huhtikuun lopulla vakavan, mutta onneksi lyhyen sairastamisen jälkeen.

Ymmärtääkseni isä lähti sovussa maailman kanssa. Keskeneräisiä asioita ei tietääkseni jäänyt, muistotilaisuudessa isää kiiteltiin toimeentulemisesta kaikkien kanssa. Meidänkin välit olivat hyvät, ja parin viime vuoden aikana yhdessä rakentaessa kaikki mahdollinen tuli selvitettyä ja puhuttua.

Kepeät mullat!


perjantai 11. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 3







torstai 10. toukokuuta 2018

Lauran gradu


Kansanedustaja Laura Huhtasaaren Jyväskylän yliopistoon tekemä gradu on herättänyt paljon keskustelua. Huhtasaari itse totesi, että käsittely ”tuntuu tarkoituksenmukaiselta”, joskin muun haastattelussa puhutun mukaan käsittely on ”ajojahtia”. Gradun tarkastelu on kuitenkin ”tarkoituksenmukaista”.

Opiskelin Jyväskylässä ja 1990-luvulla olin hetken siellä töissäkin. Tehtävien kautta seurasin läheltä myös eettisen toimikunnan tekemisiä. Vuosikymmenen lopulla julkisuuteen tuli liikuntatieteellisessä monin osin kopioitu gradu, joka päätyi toimikunnan käsiteltäväksi. Se antoi gradun tehneelle mahdollisuuden vastineeseen, kuten asialliseen käsittelytapaan kuuluu.

Ajatuksena toimikunnalta kai oli, että tekijälle annetaan moitteet ja mahdollisesti gradun arvosanaa lasketaan samaan tapaan kuin Oulun yliopistossa toimittiin myöhemmin Jari Vilénin kasvatustieteen gradun suhteen. Olihan työssä omaa panosta kaikesta plagioinnista huolimatta. Vastineelta ilmeisesti odotettiin tunnustusta, pahoittelua tai muuta vastaavaa.

Vastineessaan liikuntatieteellisestä valmistunut kuitenkin totesi toimineensa professorin ohjeiden ja ”normaaliin akateemisen käytännön” mukaisesti. Kopiointi oli tehty toisesta gradusta, ja vastineessa mahtipontisesti kerrottiin, että niistä voi kopioida tekstiä siinä käytettyyn lähteeseen viitaten. Eettinen toimikunta päätyi suosittamaan gradun hylkäämistä ja annetun tutkinnon purkamista. Niin ilmeisesti tapahtuikin.

Olen koettanut pohtia mistä käsitys toisten gradujen käyttämisestä lähteenä ilman viittaamista on syntynyt. Opiskeluajoilta muistan Terveydenhoito-oppilaitoksessa käytetyn tällaista ohjeistusta. Huonosti vierasta kieltä lukevia ohjattiin yliopistonkirjastolle sellaisten gradujen pariin, joiden teoreettinen osuus pohjautui toivottuihin muun kielisiin tutkimuksiin. Mutta yliopistolla opetushenkilöstö ei tällaisia kehotuksia ainakaan julkisesti tehnyt, ainakaan yhteiskuntatieteellisessä tai humanistisessa tiedekunnassa.

Voi olla, että ”tieto” ”akateemisesta käytännöstä” on kulkenut opiskelijasukupolvelta toiselle. Sen tyyppisiä vinkkejä saattoi baareissa ja kahviloissa kuulla. Että miten gradun saa nopeiten kasaan.

Huhtasaaren puheet ”silloisista käytännöistä” eivät siis pidä paikkaansa. Ennakkotapauskin tällaiselle räyhäkkäälle esiintymiselle on olemassa. Luultavimmin tulee siis käymään niin, että Huhtasaaren gradu hylätään ja tutkinto puretaan.

tiistai 8. toukokuuta 2018

#63sanaa, osa 2

maanantai 7. toukokuuta 2018

Tintti Kongossa, sanastoa


Lehtimies Tintti -sarjan Tintti Kongossa -albumia lukiessa piti useammin kerran tarkistaa sanojen merkityksiä ja paikkojen sijaintia. Tässä teillekin avuksi tuloksia.

Tintti lähti Kongoon m/s Thysvillellä. Laiva oli saanut nimen Kongossa sijaitsevan Thysvillen mukaan, joka taas oli saanut nimensä belgialaiselta liikemieheltä Albert Thysiltä (1849-1915). Nykyisin kaupunki tunnetaan nimellä Mbanza-Ngungu.


Laivalla Milou sai psittakoosi-tartunnan. Tauti tunnetaan myös papukaijakuumeena ja ornitoosina, ja kyseessä on hengitystieinfektio. Ihmisillä oireet ovat samantapaiset kuin flunssassa.


Matadi oli ja on edelleen Kongon tärkein satamakaupunki Kongojoen varrella. Samalla se on Keski-Kongon hallinnollinen keskus. Matadista kulkee Kinshasaan Kongon ainoa rautatie, joka rakennettiin 1890-1898 armottomana orjatyönä. Rata uusittiin kokonaan 1930-luvulle tultaessa. Uusittu rata otettiin käyttöön vuosi Tintin vierailun jälkeen 1932.


Aniotat, Leopardi-seura oli 1900-luvun alkupuolella Länsi- ja Keski-Afrikassa vaikuttanut salaseura. Pitkään Tintti Kongossa -albumin kuvausta leopardimiehistä pidettiin Hergén mielikuvituksen tuotteena, mutta nyttemmin on löydetty hänen lähteenä käyttämänsä unohduksiin jääneen kansatieteilijän kirjoitus. Zairen aikoina aniotat olivat arvossa siirtomaavallan vastustajina.


Autofagi, itsensä syöjä. Koiran syövä boa on ollut yleinen aihe sarjakuvissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Ouroboros on hyvin vanha myytti.


Kalabelouta ei löydy edes vanhentuneista kartastoista. Hergén keksimä paikkakunta.



* Tintti Suomessa (viime vuosina päivittämättä jäänyt bibliografia)


Syttende mai


Tänään 1905 norjalaiset päättivät personaaliunionin Ruotsin kanssa purkautuneen. Norja itsenäistyi täysivaltaiseksi valtioksi, jolla oli oma hallitsijansa. Norjan kansallispäivää ei kuitenkaan vietetä tänään, vaan vasta 17. toukokuuta. Syttende mai on vapaa päivä koko maassa ja koululaisten marssit juhlistavat kansallispäivää laajasti.

Napoleonin sotien loppuvaiheissa Norja ehti laatia oman perustuslain ja valita oman kuninkaan. Huhtikuun alkupuolelta 1814 istunut perustuslakiasäätävä kokous äänesti lopputuloksesta 17. toukokuuta ja kuningas otti vallan vastaan 19. päivä. Kokous päättyi seuraavana päivänä.

Uusi valtio oli syntynyt ja pitkä yhdysside Tanskaan oli katkaistu. Tästä oli sovittu jo Kielissä tammikuussa 1814. Kielin rauhansopimuksessa Ruotsin ja Tanskan välillä ei kuitenkaan oltu annettu norjalaisille oikeutta valita omaa kuningasta, vaan maan johtoon piti valita Ruotsin kuningas Kaarle XIII.

Kun ruotsalaiset joukot palasivat Keski-Euroopasta toukokuun lopulla, niin kuningas määräsi ne valmiuteen Norjan rajalle. Kansainvälisen diplomatian avulla pyrittiin saamaan Norjan tuore kuningas Kristian Frederik luopumaan kruunustaan, mutta hän ei suostunut. Lukumäärältään tai taidoiltaan ylivoimaiset ruotsalaiset marssivat maahan ja lyhyen kesäsodan päätteeksi Norjan oli taivuttava Kielissä sovittuun.

Laadittu perustuslaki jäi kuitenkin voimaan. Ruotsi-Norjasta tuli suunnitelmien mukaan personaaliunioni, jossa maita yhdisti vain yhteinen kuningas.


* 17 mai. nrk.no