Roald Dahl 100 vuotta

Syksyllä tulee sata vuotta brittiläisen Roald Dahlin syntymästä. Satavuotisjuhlinta on maailmalla jo käynnissä, kuten käy ilmi twitterissä #roalddahl100. Suomessakin kuulua lasten kirjailijaa muistettaneen uusintapainoksin ja kesällä ensi-iltaan tulevan Steven Spielbergin Dahlin kirjaan perustuvalla elokuvalla Iso kiltti jätti. Elokuvan pääosissa ovat Mark Rylance, Ruby Barnhill ja Penelope Wilton.

Lapsuudessa Roald Dahl jäi tuntemattomaksi tekijäksi, vaikka hänen teoksiaan on suomennettu vuodesta 1961. Pentti Saarikoski suomensi Rakkaani, kyyhkyläiseni (1961) ja Joku kaltaisesi (1970) teokset. Mutta nuo jännityskertomukset eivät aivan pienelle lukijalle sopineetkaan.  Myöhemmin elokuvan myötä laajasti tunnetuksi tulleen Jalin ja suklaatehtaan suomensi Aila Nissinen 1971.

Suunnattoman suuren krokotiilin (1978) muistan, mutta eihän melkein 12-vuotias voinut myöntää siitä tykkäävänsä.

Laajassa mitassa Dahlia on suomennettu vasta tekijän kuoleman 1990 jälkeen. Nyt elokuviin tulevan Ison kiltin jätin suomensi Tuomas Nevanlinna 1989. Se piti käydä kirjakaupassa silmäilemässä.

Suomennokset eivät siis sattuneet oikein kohdalleen ikäkehityksen kannalta. Onneksi aikuisena voi lukea ihan mitä haluaa.


#roalddahl100

Mitä sosialisoiminen tarkoittaa?

Sosialistista realismia Bulgariasta.

Viime aikoina olen useamman kerran pistänyt merkille, että sosialisoiminen on saanut uuden merkityksen. Sosialisoimista käytetään yhteyksissä joissa aikaisemmin olisi puhuttu kohteliaisuuskäynneistä tai ajan viettämisestä. "Emme tulleet pelkästään kohteliaisuuskäynnille ... "

Arvatenkin sanan uusi käyttötapa on anglismi. Joskus on samassa tarkoituksessa ruotsin vaikutuksesta puhuttu sosialiseeraamisesta, mutta tuo sana on tainnut jäädä vanhoihin suomalaisiin elokuviin.

Sosialisoimisella on  poliittisessa kielessä ja slangissa paha kaiku. Urbaani-sanakirja selittää sosialisoimisen toisen omaisuuden anastamiseksi: Varastaa, viedä luvatta, ottaa omaan käyttöön. "Eilen mä sosialisoin pari pyörää." Tämä juontuu sanan poliittisesta merkityksestä. Matkalla kohti kommunismia yksi tärkeä vaihe oli tuotantovälineiden sosialisoiminen. Tässä prosessissa kaikki tuotantoon sopiva omaisuus siirrettiin yksityisten hallusta yhteisomistukseen.

Sosialisoimisessa esimerkiksi metsät ja pellot siirtyivät talonpojilta kolhooseille, tehtaat osakkeenomistajilta poliittisten päättäjien hallintaan. Näin toimittiin laajasti 1900-luvun aikana ns. sosialistisissa maissa.

Nuorisolle siis varoitukseksi. Älkää sanoko mummon tai ukin luona vieraillessa, että tultiin nyt sosialisoimaan. Moisesta isovanhemmat saattavat järkyttyä ja mummo pitää lompakon sisältävän piironginlaatikon tiukasti lukossa.

Pohjois-Korean auringon alla

Eilen Yle TV1 esitti venäläisen Vitali Minskin dokumentin Saman auringon alla (Tsekki 2015). Filmin ajatuksena on kuvata pohjoiskorealaisen koulutytön päivää. Minski kuitenkin leikkasi työnsä toisin kuin isännät olivat ajatelleet.

Pohjois-Koreasta on tehty dokumentteja ja reportaaseja yllättävän paljon. Useimmissa niistä kerrotaan tai viitataan maan tiukkaan sensuuriin tai länsimaisten toimittajien tarkkaan kontrolliin. Päällystakit ja kuvatun aineiston tarkistaminen joka ilta on tullut länsimaiselle yleisölle tutuksi.

Pohjois-Korean propagandakoneisto piti tiukasti kiinni siitä mitä Minski sai kuvata, ja he tuntuivat huolehtivan kaikesta aina dokumentin henkilöiden ohjausta myöten. Tämä kaikki jäi Minskin kuvaamaan raakamateriaaliin. Tekijä ottikin koulutytön sijasta dokumentin aiheeksi propagandakoneiston toiminnan. Korealaiset eivät tainneet osata ajatella, että heidän puuttumisestaan tai ohjauksestaan voisi tehdä filmin.

Koulutyttö Zin-mi oli kertonut filmiryhmälle, että hänen isänsä on toimittaja ja äiti töissä kahvilassa. Minskille pariskunta esiteltiin aivan toisin: isä oli kangastehtaan insinööri ja äiti töissä soijamaitotehtaalla. Dokumenttiin lavastettiin tilanteita molempien työpaikoilta. Kangastehtaalla laadunarvioimiskokouksessa isä meni sanomaan, että olisi puutetta tietyistä varaosista. Korealainen "ohjaaja" puuttui tähän. Ei ole sopivaa puhua siitä, että jotakin puuttui. Lisäksi olisi parempi puhua osastosta kuin tehtaasta ja suuresta läpimurrosta läpimurron sijaan. Tilanne kuvattiin uudelleen, mutta sen Minski oli leikannut pois.

Dokumentti tietysti satuttiin kuvaamaan päivänä, jolloin Zin-mi hyväksyttiin suuren johtajan Kim Il-Sungin perustaman Korean Lasten Liiton jäseneksi. Kouluun oli kutsuttu sotaveteraani kertomaan johtajan suurista teoista amerikkalaisia vastaan. Kovin tytöillä silmät luppasivat sotamuisteloiden aikana. "Ohjaaja" puuttuikin muisteluihin ja kehotti veteraania siirtymään suoraan onnitteluihin.

Kun väkijoukot kaupungilla, metrossa ja toreilla liikkuivat elokuvan tekemistä avustavien korealaisten käskystä, niin tuli tunnelma kulissikaupungista. Onko Pjongjangissa tavallista elämää lainkaan? Jos on, niin me emme siitä tiedä mitään.



* Saman auringon alla. Yle Areena

Paljonko Wassberg söisi mämmiä?

Pääsiäisen uutisaiheet ovat olleet tavallista synkempiä. Illalla Tuomas Kyrö viritteli kepeämpiin tunnelmiin. Twitterissä hän kysyi kuinka paljon mämmiä Wassberg söisi?

Hiihtäjälegenda Juha Miedon mämmi-innostus on tullut vuosi vuodelta tutummaksi suomalaisille. Mieto on syönyt mämmiä innolla lapsesta saakka. Äiti oli toppuutellut Juhaa, että ainoastaan yksi rove päivässä. Viime vuonna Ylen haastattelussa Mieto kertoi syövänsä pääsiäisen aikoihin 40 rovetta ja säästävänsä neljä juhannukseksi.

Siis onkin aiheellista kysyä kuinka paljon mämmiä Miedon kilpakumppani, nelinkertainen olympiavoittaja Thomas Wassberg söisi? Suostuisiko edes maistamaan?

Twitterissä arveltiin, että mikrogramman enemmän.

Kuinka paljon mämmiä Wassberg söisi?

— Tuomas Kyrö (@TuomasKyr) 27. maaliskuuta 2016

Ylivieskan kirkkopalo

Ylivieskan kirkko ja sankarihaudat 2015 By Hotarju 

Eilen illalla Ylivieskan 1700-luvulla rakennettu kirkko tuhoutui täysin tulipalossa. Poliisin mukaan kirkon sytytti palamaan "kantasuomalainen" nuorehko mies, joka alustavissa kuulusteluissa on tunnustanut teon. Ilman tuhontekijää kirkossa olisi meneillään pääsiäisyön messu.

Eilen iltapäivällä muun muassa Kaleva uutisoi arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelusta. Jutussa kerrottiin muun muassa kirkon tarjoavan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaville apua, esimerkiksi lyhytaikaista majoitusta ja asianajajan palveluja. Kirkko on toiminut aikaisemmin samoin ja toimintamuoto on havaittu hyväksi.

Kun lukee tuon jutun kommentteja, niin viha on niin sakeana, että voisi helposti kuvitella kirkonpolttajan saaneen sytykettä teolleen.

Vastaavia kommentteja saa lukea melkein päivittäin. Mutta kun kirkko palaa, niin on vaikeaa olla pohtimatta niiden vaikutusta tuhopolttajan tekoon.

Hansinsaari

Twitterissä kerrottiin, että Tanskalla ja Kanadalla on rajakiistoja. Lyhyessä viestissä kiistan kerrottiin ilmenevän ajoittaisena lippujen vaihtamisena. Yleensä lipun juurelle jätettiin oman maan tuotantoa oleva viinapullo terveisiksi "vihollisen" joukoille.

Pienen etsiskelyn jälkeen paljastui, että Tanskalla ja Kanadalla on tosiaan rajankäynti kesken Grönlannin ja Ellesmerensaaren välisessä Kennedynsalmessa. Vuonna 1973 raja saatiin sovittua Hansinsaaria lukuunottamatta. Vesiraja on sovittu saaren länsi ja itäpuolelle, ja jos nuo pisteet yhdistettäisi suoralla viivalla, niin Hansinsaari olisi puoliksi Kanadaa ja puoliksi Grönlantia.

Jos ja kun joskus rajakiistassa päästää ratkaisuun niin tietokilpailuihin saadaan uusi hämmennystä herättävä kysymys: Paljonko Tanskalla ja Kanadalla on yhteistä maarajaa?

Tietokilpailujen rajakysymysten klassikko on paljonko Suomella ja Ruotsilla on yhteistä maarajaa. Kun Tornio- ja Muoniojoet lasketaan vesirajaksi, niin Muoniojoen lähteeltä on 230 metriä kolmen valtakunnan rajapyykille. Lisäksi Suomella ja Ruotsilla on maarajaa Märketin saarella Ahvenanmaan ja Ruotsin välissä. Märketillä rajaa on peräti 467 metriä, sillä vuoden 1981 rajatarkistuksessa päädyttiin suomalaisten saarelle rakentaman majakan vuoksi perin mutkittelevaan ratkaisuun.

Hansinsaarella ei ole rakennuksia tai vakituista asutusta. Kalliosaarella käyneet alkuperäisasukkaat, tutkijat ja omistusta miettivien maiden ministerit seurueineen. Kunhan asioita on selvitelty, raja saattaa saada mutkikkaankin kulun.


By Toubletap - Own work, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=20695570

Hansinsaari on aikoinaan 1879 nimetty poikkeuksellisesti. Grönlantilainen Hans Hendrik (tunnettu myös nimellä Suersaq) opasti 1870-luvulta lähtien useita tutkimusretkikuntia pohjoisille vesille. Saari sai siis nimen oppaan mukaan eikä jonkun Euroopan kuninkaallisen. Eskimot ovat nimenneet saaren Tartupalukiksi, inuiitit sanovat ᑕᕐᑐᐸᓗᒃ.

Näkyvä kiista saaren omistuksesta alkoi, kun Tanskaan tuli porvarihallitus 1980-luvun alussa. Hallituksen keskustademokraattinen Grönlannin asioiden ministeri Tom Høyem vieraili helikopterilla saarella heinäkuussa 1984. Neljä vuotta myöhemmin Tanskan laivasto pystytti saarelle maan lipun.

Heti kohta heinäkuussa 2005 Kanadan puolustusministeri Bill Graham vieraili saarella. Pari viikkoa ennen vierailua rajavartijat kävivät vaihtamassa Tanskan lipun Kanadan lippuun. Samalla kivistä koottiin lipulle tukevampi jalusta.

Vierailun seurauksena Grönlannin edustaja Josef Motzfeldt antoi tiukkasanaisen lausunnon, jota Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussen kevensi huumorilla kertoen lippujen ja viinapullojen vaihtamisesta. "Lippusodasta" haluttiin kuitenkin eroon ja selvittelyiden jälkeen vuonna 2012 valmistui ehdotus saaren jakamiseksi.

Se on edelleen käsittelyssä. Mitään kiirettä rajankäynnissä ei ole pidetty. Silti asiaan ei mitään skismaa liity.

Kvaakissa

Kovien kohtaloiden Kullervo

Limingan taidekoulu 50 vuotta

Eilen Oulun pääkirjastossa ja Kulttuuritalo Valveella avattiin Limingan taidekoulun 50-vuotisjuhlanäyttelyt. Kirjastolla on maalauksia ja veistoksia, Valveella valokuvia. Kirjaston avajaisissa oli performanssi erikoisin äänin ja vessapaperirullin.

Jukka Valtakari. Kultataulu ja kultalevy, 2006.

Juhlakirja on sarjakuva.

* Kulttuurikuvia: Limingan taidekoulu

Je suis Bruxelles

Eilisen tapahtumat Brysselissä ovat saaneet kuvallisia ilmaisuja. Näissä esiintyvät kaupungin tunnuspatsas Manneken Pis ja Belgian tunnetuin sarjakuvasankari, Brysselissä pitkään asunut Tintti (tai hollaniksi Kuifje). Tintti ilmaisee surunsa, mutta Manneken Pis tietää vuosisatojen kokemuksella miten hyökkääjiin tulee suhtautua.

Juminkeossa

"Kiertää päivän, kiertää kuun, vaan ei kierrä juminkekoa" tietää vanha kansa. Siitä mitä vanha kansa tarkoitti juminkeolla on useita kilpailevia teorioita. Kuhmossa Juminkeko on Kalevalan ja kalevalaisen kulttuurin informaatiokeskus. Juminkeko pitää yllä ja tuo esille kalevalaisia aiheita muun muassa näyttelyin.

Parhaillaan Juminkeossa on esillä syyrilaissyntyisen Jan Jwam Kurimin (s. 1975) näyttely. Suomessa kymmenisen vuotta asunut Kurimi oli löytänyt kalevalaisen mytologian jo synnyinmaassaan. Hänen maalauksissaan on Gallen-Kallelan luoma kuvamaailma vahvasti läsnä. Kurimin käyttämä sekatekniikka kangaspaloineen ja koruineen toi tuttuun kuvastoon uutta säväystä.

Juminkeossa oli myynnissä hyvä valikoima alaan liittyvää kirjallisuutta. Tarjolla oli myös Juminkeon kustantama Kalevala-värityskirja, joka oli kuuleman mukaan viime aikoina myynyt hyvin. Värityskirja on julkaistu jo vuonna 2010, joten Kainuussa on osattu ennakoida tulevia trendejä hyvin.

Näyttävästi olivat esillä myös Juminkeossa työskentelevän Marko Raassinan Kalevala ja Kullervo -sarjakuvakirjat. Raassinan Kalevala yllätti nousemalla viime vuoden myydyimpien suomalaisten sarjakuvien joukkoon.

Mitä Juminkeko lieneekään, niin kannattaa kiertää sen kautta.


* Juminkeko

Ihminen ja kosmos

Viikonlopun olin Kaltion mukana Kuhmossa Ihminen ja kosmos -tapahtumassa. Hyvin laajasti nimetty kulttuuritapahtuma piti sisällään keskustelua tieteen ja taiteen käsityksistä tuloksesta. Alustajina oli maamme johtavia tieteentekijöitä, taiteen tutkijoita ja ekonomisti Sixten Korkman. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1996, ja sen järjestäjinä ovat Pro Kuhmo ja Suomen Akatemia. Alustusten tauotukseksi kuultiin kamarimusiikkia, josta vastasi pääasiassa nuorista muusikoista koostuva Borea-kvartetti.

Kuhmo-talon Pajakka-salissa oli tiivis tunnelma. Lauantain alustustuksissa kaikki istumapaikat olivat täynnä, käytävillä oli väkeä ja lisäistuimia tuotiin lavan reunallekin. Akatemiatutkijat ja professorit alustivat napakasti ja yleistajuisesti. Tiedetoimittaja Jari Mäkinen juonsi taidolla ja yleisö pääsi kysymään heränneitä kysymyksiä. Kovia tieteitä edustivat Kaisa Hartikainen, Ilpo Vattulainen ja Minna Huotilainen. Taiteen tutkimusta ja tekemistä toivat esille Eeva Anttila, Markku Valkonen ja Jari Perkiömäki.

Tiedemaailmassa tulosten saavuttamiseen ja niiden mittaamiseen on viime vuosikymmeninä totuttu. Tutkimusryhmien johtajina toimivat joutuvat tekemään paljon töitä rahoituksen eteen, joten mittareiden käytöstä on tullut rutiinia. Biofyysikko Vattulainen ei kyennyt nimeämään sellaista tulosta, jota ei voisi mitata. Taiteen puolella mittaaminen ei ole niin tuttua. Useammalla suulla puollettiin taiteen itseisarvoa. Jos taidetta alettaisi tehdä "hoitotaiteena", niin luultavasti siitä katoaisi esteettinen ydin ja sen mukana myös hoitovaikutukset.

Eniten väkeä veti paikalle talousvaikuttaja Sixten Korkman. Hän puhui ideoista ja instituutioista länsimaisen yhteiskunnan perustana. Valtio, lait ja vastuullisuus ovat mahdollistaneet mielekkään taloudellisen toiminnan ja onneksi Suomi sai 1700-luvulla Ruotsin osana nuo instituutiot. Pohjoismainen, kaikki mukaan ottava hyvinvointivaltio on ollut siunaus myös taloudelliselle toiminnalle.

Nykyaikaa Korkman moitti näköalattomuudesta. Laajempi keskustelukulttuuri Ruotsin tapaan olisi Suomelle hyödyksi, näin uusia ideoita tulisi paremmin. Yrityksissä tulisi luottaa paljon enemmän lattiatason osaamiseen, suomalaiset ovat koulutettuja ihmisiä.

Moni nykyajan ongelma johtuu Korkmanin mukaan siitä, että kansallisvaltiolla ei ole mahdollisuuksia niitä ratkaista. Tarvittaisiin toimivaltaisia kansainvälisiä instituutioita niitä ratkomaan.

Loppukeskustelussa sunnuntaiaamuna summattiin mitä oli kuultu ja opittu. Keskusteluja oli käyty hyvässä hengessä ja toisia ymmärtäen. Sellaisia keskusteluja olisi hyvä laajemminkin jatkaa.

* Alustuksia voi kuunnella jälkikäteen Youtubesta

Finlandioiden päivä Tampereella

Tänään on Tampereella jaettu kaksi Finlandia-palkintoa. Aamupäivällä Sarjakuva-Finlandian sai Kati Närhen Seitsemäs vieras (WSOY). Kari Hotakaisen Henkireiän (Siltala) lause "Varokaa heikkoja" sai puolestaan illalla Lause-Finlandian.

Sarjakuva-Finlandia jaettiin meneillään olevilla Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilla. Esiraadin valitsemista kymmenestä ehdokkaasta näyttelijä Heli Sutela valitsi voittajaksi siis Närhen teoksen. Seitsemäs vieras on Agnes-trilogian kolmas osa. Sen ensimmäisen osan kustannusoikeudet on hiljan myyty Ranskaan.

Lause-Finlandia jaettiin myös meneillään olevilla Vihtorin kirjamessuilla. Lause-Finlandian yhden miehen esiraatina ja diktaattorina on useamman vuoden ollut kirjailija Marko Kulmala. Kuuden ehdokkaan joukosta Kulmala valitsi voittajaksi Hotakaisen ajankohtaisia ajatuksia herättävän lauseen.

Hotelli Ilveksessä järjestettävät Vihtorin kirjamessut kutsuvat itseään maailman pienimmiksi kirjamessuiksi. Siitä on Lause-Finlandiakin saanut alkunsa: pienimmillä messuilla on hyvä palkita kaunokirjallisen teoksen pienin yksikkö, lause.

Hotakainen oli viime vuonna myös Finlandia-palkinnon ehdokkaana. Sen kuitenkin sai Laura Lindstedtin Oneiron. Asetelmaa täydentää se, että Lindstedt oli myös Lause-Finlandian ehdokas.

Lumimiilun räjäytys

Kajaanin linna antautui venäläisille 24. helmikuuta 1716. Maaliskuussa uusi isäntä räjäytti linnan ettei siitä enää olisi enää uhkaa. Raunioina linna onkin pysynyt viimeiset 300 vuotta.

Sattuneen tiimoilta Kajaanissa on vietetty Ruotsi-päiviä (Sverigedagar i Kajana). Eilen Suvantorantaan rakennetussa lumilinnassa nähtiin kuvaelma vuoden 1716 tapahtumista. Ruotsin lippu vaihtui Venäjän lipuksi. Räjähdys toteutettiin ääniefektein, jota en valokuvin saa välitetyksi.

Ruotsi-päivät jatkuvat tänään Pohjoisen kivilinnat -seminaarilla, Yhdeksän jälkeen Kajaanin kirjastolla aloittaa Henrik Meinander ja ohjelmaa riittää iltapäiväneljään saakka.

Hyperloop ja esikuvat

Yle Uutiset kertoivat eilen, että amerikkalaisen Hyperloop-yhtiön edustajat ovat käyneet tekemässä tunnusteluja Suomessa olisiko heidän huippunopealle magneettijunalleen kysyntää Pohjoismaissa. Edustajat ovat pohtineet Helsingin ja Tukholman välistä junatunnelia, jossa matka kaupunkien välillä taittuisi puolessa tunnissa.

Hyperloop etsii sopivaa kohdetta ensimmäiselle radalleen. Netin perusteella yhtiössä on ollut esillä ainakin Los Angeles - San Francisco ja Montreal - Toronto -linjat. Yli 1200 km/h kulkeva junaa yhtiön nokkamies Elon Tusk on tarjonnut myös Marsin liikenneinfrastruktuuriratkaisuksi. Siellä Hyperloop-junat kulkisivat pienemmän ilmanvastuksen ansiosta vieläkin nopeammin.

Hyperloopin kehittelemä tunnelijuna tuo monet skifissä käytetyt liikkumisratkaisut. Ensimmäisenä tulee mieleen Roger Leloupin Yoko Tsuno, jossa vinealaiset ovat maankuoreen ja ympäri maailmankaikkeutta tehneet omia huippunopeita liikenneverkostoja.

1900-luvun tieteistarinoiden kehittelijöille oli esikuvia oikeasta maailmasta. 1800-luvulla kehitettiin useita pneumaattisiin tunneleihin perustuvia liikennevälineitä. Pisimmälle kehittelyissä pääsi Alfred Beach, joka rakennutti New Yorkiin Broadwayn alle vajaan sadan metrin mittaisen koeradan 1870.

Vuoden 1873 pörssiromahdus ja sitä seurannut pitkä talouden stagnaatio veivät sijoittajilta tulevaisuuden uskon ja laajempi alipaineeseen perustuva metroverkosto jäi toteutumatta. Ainoa pätkäkin suljettiin. Tekniikka jäi elämään putkipostijärjestelmissä.

Ylen uutisen mukaan Hyperloopin edustaja kertoi, että kaikki ovat olleet innostuneita heidän visioistaan. Toivottavasti tämä heijastuu konkreettisiin päätöksiin asti. Viimeisten vuosisatojen aikana uudet teknologiat ovat olleet helpoiten laajoja kansalaispiirejä yhdistäviä ja tulevaisuuden uskoa luovia keinoja. Tulevaisuuden uskoa nyt todella kaivattaisiin.

Vakuutuskuoret

Juha Sipilän noustua pääministeriksi erilaiset pankkien varakkaammille ihmisille tarjoamat palvelut ovat tulleet laajempaan keskusteluun. Sipilän vakuutuskuoret Nordeassa ovat saaneet toimittajat selvittelemään mitä nämä kuoret ovat ja mitä ne voivat sisältää. Näin on tehnyt muun muassa Seuran Jarno Liski.

Viime viikolla Ylen MOT ohjelma sai Sipilän paljastamaan, että hänen vakuutuskuorensa eivät sisällä osakkeita. Sipilä pääsi läksyttämään toimittajia: kun ei ole osakkeita, ei ole osinkoja ja siten ei myöskään tarvitse maksaa osinkoveroja.

Toimittajat tuskin olisivat tehneet virhettä, jos Sipilä olisi sidonnaisuusilmoituksessaan eritellyt mitä hänen kuorissaan on. Ongelma on edelleen, ettei tiedetä millaista Sipilän omaisuus on.

Seuran Liski pohtii, että jos kuorissa ei ole osakkeita, niin omaisuuden täytynee olla rahastosijoituksia. Vakuutuskuoren säilyttäminen pankissa ei ole halpaa. Pankki perii sellaisista hyvän korvauksen, samoin kuin rahastosijoitusten hoidosta. Sipilä maksaa tavallaan kaksinkertaiset hoitopalkkiot omaisuudestaan. Kuten Liski kirjoittaa:

Olipa Sipilän motiivi vakuutuskuorien käyttöön verosuunnittelu, varallisuustietojen salaaminen tai joku aivan muu, on järjestelyyn oltava jokin syy. Sipilä nimittäin maksaa joka vuosi selvää rahaa vakuutusyhtiölle vakuutuskuoristaan. Menestyneen liikemiehen on vaikea uskoa maksavan täysin turhasta.

Sipilän hallitus on päättänyt, että vähempivaraisenkin kansan pitää maksaa vakuutuskuoristaan. Kela ohjeisti sairausvakuutuskorvausta toivovaa viime viikolla seuraavasti:

Toinen vaihtoehto on, että postitat hakemuksen Kelaan. Tällöin maksat itse postikulut.

Hyvästi Kela-kuoret. Hyvästi ilmainen asiointi.

Vakuutusyhtiö Kullervo

Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistiin vuonna 1905 kohdennettu mainos. Vakuutusyhtiö Kullervo varoitti tiedemiehiä kaikenlaisista tapaturmista ja kehotti hankkimaan vakuutuksen niiden varalta.

Suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat suosineet kalevalaista nimistöä, edelleen toimivat Sampo ja Pohjola. Nimet huokuvat varakkuutta ja vaurautta. Toisaalta on suosittu vakautta ja turvallisuutta henkiviä nimiä kuten Suomi ja Turva. Vakuutusyhtiön nimenä Kullervo tuntuisi olevan toista maata. Kullervo oli toki voimakas, mutta samalla epävakaa, kostonhimoinen ja äkkipikainen hahmo. Ne eivät tunnu vakuutustoimintaan positiivista uskoa antavilta piirteiltä.

Kullervo oli tapaturmavakuutusosakeyhtiö. Sen perustivat Pohjola ja sen ympärille ryhmittäytyneet suomenmieliset vuonna 1895. Samana vuonna työnantajille tuli pakolliseksi ottaa työntekijöilleen työtapaturmavakuutus. Pohjola ei halunnut tuota mahdollisesti riskialtista vakuutustoimintaa omaan yhtiöön.

Tapaturmavakuutuksen riskejä oli vaikea arvioida, koska täsmälliset tilastot puuttuivat. Tietysti suuntaviittoja saatiin ulkomailta, mutta kotimaisen tuntuma puuttui ja siksi turvallisemmaksi katsottiin erillisen yhtiön perustaminen. Myöhemmin 1930-luvulla Kullervon lakisääteinen tapaturmavakuutus siirrettiin osaksi Pohjolan toimintaa. Tuolloin riskit jo tunnettiin ja työturvallisuustyö oli saatu hyvään alkuun. Siirtoon vaikutti myös uusi vakuutuslaki, jonka vuoksi Kullervon osakepääomaa olisi pitänyt nostaa huomattavasti. Keskinäisellä Pohjolalla varmuusrahastoja oli riittävästi.

Vuodesta 1935 lähtien Kullervo myönsi ainoastaan yksityisiä tapaturmavakuutuksia. Koululais- ja lastentapaturmavakuutuksia sopikin kaupata Kullervon nimellä. Yhtiö jatkoi toimintaa vuoteen 1976, jolloin se sulautettiin osaksi Pohjolaa. 1970-luvun alun hyvinvointivaltio tuntui monista riittävältä turvalta vahinkoja vastaan.

Pohjola oli alkujaan pelkästään palovakuutusyhtiö. Kalevalassa Pohjola palaa roihahti oikein kunnolla. Oli siis siinäkin nimessä aikoinaan muistutus minkä varalta vakuutus kannattaa ottaa.


* Tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervon arkisto on Elkassa.

Senaattori Alix

Caesarin ajan Roomaan sijoittuva Jacques Martinin (1921-2010) Alix-sarjakuva on siirtynyt uusien tekijöiden käsiin vaiheittain 1990-luvun lopulta lähtien. Uusiksi tekijöiksi on kiinnitetty isompi joukko tekijöitä ja viime vuodet ranskaksi on tullut uusi albumi vuosittain.

Varsinaisen Alix-sarjan rinnalle käsikirjoittaja Valerie Mangin ja piirtäjä Thierry Demarez ovat luoneet Alix Senator-sarjan, jossa päähenkilö on siirretty ajassa eteenpäin vuoteen 12 eKr. Viisikymppinen Alix on senaattori ja maan johdossa on ensimmäinen keisari, Augustus. Alixilla on kaksi teini-ikäistä poikaa, Titus ja Khephren.

Viikon kuluttua ilmestyy suomeksi Apollon kustantamana ensimmäinen osa senaattori Alixin seikkailuja. Alkuteos on ilmestynyt 2012, ja sarjassa on viime vuonna ilmestynyt neljäs osa.

Verikotkien kannesta käy ilmi, että Alix on ikääntynyt tyylikkäästi. Valkoisine hiuksineen Alix tuo ensimmäisenä mieleen David Byrnen, entisen Talking Headsien nokkamiehen. Tiedä sitten miten Demarez on tuohon ulkonäköön päätynyt.

Tällainen "kuin kaksi marjaa" havainto maanantaiksi.

 
* Alix Senator: Verikotkat. Apollo Kustannus

Mór Jókai

Jatkokertomuksissa on nyt kokonaan luettavissa Mór Jókain (1825-1904) kertomus Tuhat toinen yö. Alkujaan suomennos on ilmestynyt Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1877. Unkarilainen kirjailija oli Suomessa esillä 1800-luvulla jonkin verran, häntä suomennettiin kohtalaisen paljon elinaikana ja 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Uusintapainoksia Jókain kirjoista ei kuitenkaan 1940-luvun jälkeen ole otettu, jos ei lasketa Elisa Kirjojen ejulkaisuja 2012-2013.

Tuhat toinen yö on eksoottinen kuvaus turkkilaisesta pakolaisesta. Entisellä ottomaanien valtakunnan eliittiin kuuluneella oli maanpaossakin paljon pelättävää. Englannissa, Lontoon liepeillä toivoi hän saavansa turvan.

Suomalaisittain kirjailijaa kutsuttiin Mauri Jókaiksi. Tämä nimi on säilynyt hänestä kertovassa wikipedia-artikkelissa. Kansallisbibliografiassa nimi on hakujen helpottamiseksi yhdenmukaistettu alkuperäiseen asuun.

Jatkokertomuksissa on myös kolme Jókain novellia.

* Mór Jókai. Galdarian. (Wiipurin Uutiset 1888)
* Mór Jókai. Kerjäläispoika. (Uusimaan joulukynttilöitä 1902)
* Mór Jókai. Pelaaja. (Savonlinna 1889)
* Mór Jókai. Tuhat toinen yö. (kahdeksan lukua, Kirjallinen Kuukauslehti 1877)

Kvaakissa

Kvaakissa

Heikki Porkolan

muistokirjoitus

Lucy Liu, taiteilija

Seventy Two, 2009.

Toissapäivänä facebookissa Mäntän kuvataideviikkojen tämän vuoden kuraattori Anssi Kasitonni kertoi nähneensä unta, että Geena Davis tai Lucy Liu olisi kuvataiteilija. Asia selvisi yöllä herätessä samantien, googlaus kertoi jälkimmäisen todellakin olevan taiteilijan. Ally McBealista tutuksi tullut ja nykyisin Joan Watsonina kotikatsoimoissa piipahtava näyttelijä on maalannut ja valokuvannut viisitoistavuotiaasta lähtien. Hän on pitänyt muutamia näyttelyjäkin ennen tähdeksi tulemista.

Kasitonni kävi sähköpostikirjeenvaihtoa Liun managerin kanssa ja syy unen kertomiseen oli, että ensi kesäksi Mänttään on tulossa ainakin kaksi Liun suurikokoista työtä. Useat mediat ovat kertoneet tarinan, muun muassa Ylen Uutiset.

Joan Watson.

Lucy Liun kotisivut ovat nykyisin taidepainotteiset. Avaussivun videossa hän maalaa. Vasta vuonna 2011 hän piti ensimmäisen näyttelyn suuren yleisön tuntemalla nimellä, sitä ennen hän esiintyi taidemaailmassa vanhempiensa antamalla Yu Ling -nimellä. Katselin millaisia arvioita maailmalla hänen töistään ja näyttelyistään on kirjoitettu. Muutamat olivat haastatteluja, joissa taustoitettiin tekemistä ilman taidearvostelmia. Viime vuoden lopulla San Franciscon taideinstituutin professori Mark Van Proyen arvioi useita kuvataiteita harrastaneita Hollywood-tähtiä, esimerkiksi Johnny Deppiä, Rosie O'Donnellia ja Sylvester Stallonea. Ainoastaan Liu läpäisi Van Proyenin seulan selvästi. Viggo Mortensenin työ menisivät mukana nykytaiteen yhteisnäyttelyissä. Professori kehui erityisesti Liun kalligrafiaa ja siveltimen käyttöä.

Mänttään ei ole siis tulossa Hollywood-tähden töitä, vaan varteenotettavan taiteilijan teoksia.


* Lucy Liu
* Mäntän kuvataideviikot