lauantai 31. toukokuuta 2008

Haljennut täti


[Tänään kirja-arvio, päivitetty versio Laiva -lehteen 1/2006 kirjoittamastani.]

Pietarsaarelainen lehtimies K-G Olin on viimeisten parin kymmenen vuoden aikana kirjoittanut koko joukon teoksia, jotka ovat suomenkielisiltä jääneet vähälle huomiolle. Olinin teokset valottavat suomalaisten emigranttien vaiheita maailmalla, erityisesti Pohjois-Amerikassa. Teoksiin liittyviä laajoja, osin erikseen julkaistuja nimiluetteloita suosittelen kaikille sukututkijoille.

Ainoa Olinin suomennettu teos on Aselaiva John Grafton, joka käsittelee aktivisti Konni Zilliacuksen kapinahanketta Suomen itsenäistämiseksi Venäjästä. 1890-luvulla laajasti maailmaa kiertänyt Konni sortokausien alettua alkoi järjestellä aseellista kapinaa tsaaria vastaan. Ystäviä hän löysi eri puolilta maapalloa ja sotkeutui myös vakoilupiireihin.

Eri piirien rahoittamina aktivistit hankkivat aseita, jotka oli tarkoitus tuoda Suomeen japanilaisten ostamalla höyrylaiva John Graftonilla. Osa lastista oli tarkoitettu venäläisten anarkistien käyttöön. Pahaksi onneksi laiva ajoi karille Pietarsaaren edustalla ja kapteeni Nylander päätti räjäyttää aluksen etteivät aseet joutuisi tullin (eli venäläisten) käsiin. Matka päättyi suureen jysäykseen 8.9.1905 kello 16.00. Niin halkesi täti (kuten sähkeitse aktivistien johdolle ilmoitettiin) eli Newcastlessa vuonna 1883 valmistunut 80 hevosvoimainen, 158 jalkaa pitkä John Grafton. Vain osa aselastista voitiin pelastaa.

Juoni kuitenkin paljastui venäläisille ja juttu leviää maailman sanomalehtiin. Venäläisten kasvaneesta valppaudesta huolimatta seuraavana vuonna 1906 uusi aselasti saatiin Suomeen höyrylaiva Peterissä.

Ruotsinkielisillä markkinoilla Grafton äffaren on edennyt jo viidenteen painokseen. Nettisivuillaan K-G Olin kertoo, että häntä innoittaa poikakirjojen taustojen selvittäminen. John Graftonista ensimmäinen sellainen ilmestyi jo syksyllä 1905. Tässä tapauksessa oikeat tapahtumatkin ovat kuin vakoilujännäri.


K-G Olin. Aselaiva John Grafton. Suom. Seija ja Matti Ingman. Ase-lehti, Kangasala 1994. 302 sivua. ISBN 952-90-5260-X

K-G Olinin sivut, joiden kautta hänen teoksiaan voi tilata.

perjantai 30. toukokuuta 2008

Manskupiat ja minkkiset


[Kevät, runsaiden vesien aika. Kuva Valokuvatorstain haaste 92: "Jo joutui armas aika...". Kuva samalta reissulta, jonka kuvia eilen esittelin -- taitaa parhaat otokset olla siellä. Päivän teksti Eero Riikosen keski-iän kevättä käsittelevästä Minkkiset minussa pienoisromaanista]

Kirjailija-psykiatri Eero Riikonen tuli julkisuudessa tutuksi Hullun työn taudista (2002). Samana vuonna hän julkaisi myös pienoisromaanin Minkkiset minussa (Loki). Yksi alkavan kesän merkki on, että alan lukea alennuslaareista löytyvää suomalaista runoutta ja muuta vähäiseen tekstimäärään perustuvaa sanataidetta.

Riikosen esikoinen Pommetiikan perusteita (2000) ensilukemalta jätti ihmettelemään, en saanut teoksesta otetta. Minkkiset minussa heti kirjakaupan laarista kurkistaessaan osasi kertoa paremmin missä mennään. Innoitusta on haettu Etelä-Amerikan lyhyitä, hitaasti aukenevia tekstejä kirjoittavilta.

Minkkinen toi mieleen Julio Cortázarin manskupiat. Erilaisiksi olennoiksi minkkiset paljastuivat, armeliaimmiksi, sellaisiksi, joihin tulee tarve pitkän manskupioiden vaikutuksen alaisena olemisen jälkeen.

Cortázar esittelee manskupiat Kefaalia -novellissa, joka löytyy Bestiario -kokoelmasta (Loki 1999). Manskupiat ovat omistajiaan piinaavia olentoja. Ne eivät ole helppohoitoisia, vaan hoitajien on jatkuvasti oltava tarkkailemassa niitä, tartuttava välittömästi pieneenkin poikkeamaan, lämpötilaa on jatkuvasti mitattava ettei se nousisi yli 37 asteen. Öisin saa onneksi pienen levähdyshetken. Manskupiat on käärittävä huolella karvan vaurioitumisen estämiseksi, ne on pidettävä erillään toisistaan, etteivät ne raatelisi toisiaan ja niitä ei saa päästää liian oikullisiksi tai rauhattomiksi.

Ilman jatkuvaa valvontaa ja huolta manskupiat kärsivät ja kituvat. Ainakin novellin omistajat niin uskovat.

Minkkiset armahtavat omistajaansa, kantajaansa. Ne valtaavat keski-iän kriisiin joutuneen mielen, sinkovat hänet arjesta kuvitteellisten matkojen maailmaan, herättävät aistit, ja -- mikä tärkeintä -- saavat näkemään tylsien kerrostalon nurkkien läpi poikkikatua pitkin tulevan kaunottaren... Minkkiset nostavat pois kaivosta johon vajottu.

Keväisin minäkin näen kaunottaria nurkkien läpi, keski-iän kriis(e)istä en vielä tiedä, olen aina nähnyt.

Tärkeintä on löytää, katsoa uusin silmin. Löytää intohimonsa uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.


Sitä kai Riikonen sanoo. Ainakin arvion mukaan pari vuotta myöhemmässä Menestyjäluuserissa (2004).

torstai 29. toukokuuta 2008

Vanhasen asema käy yhä vaikeammaksi

Julkaistu 29.05.2008, klo 18.13 (päivitetty 29.05.2008, klo 23.44)


Suomen pääministerin Matti Vanhasen asema käy yhä tukalammaksi vaalirahaepäilyjen vuoksi.

Maan ulkomaankauppaministeri ja Vanhasen puoluetoveri Paavo Väyrynen sanoi torstaina, että Keskustapuolueen olisi syytä valmistautua ennenaikaisiin vaaleihin ja puoluejohdon vaihtumiseen.

Väyrynen ei kuitenkaan suoraan vaatinut Vanhasen eroa. Vanhanen itse on ilmoittanut, ettei hänellä ole aikomustakaan erota sen enempää Keskustapuolueen johdosta kuin pääministerin virastakaan.

Tuoreimpien mielipidekyselyjen mukaan 60 prosenttia suomalaisista ei enää luota Vanhaseen. Vanhasen suosio on romahtanut sen jälkeen, kun häntä vastaan on esitetty vaalirahoitussyytöksiä.

HTT

(Vrt. YLE Uutiset)

Hupisaarten vedet


Pari päivää sitten iltapäivän valo oli oikein otollinen. Kuvailin Hupisaarten tavallista runsasvetisempiä puroja ja kivikoita.




keskiviikko 28. toukokuuta 2008

K-rapun viikon kuvat


Yleisradion televisiokanavien kulttuuri- ja taidekeskustelujen tärkeimpiä ohjelmia on K-rappu. Inari Uusimäen ja Axa Sorjasen johdolla viikottaisissa suorissa lähetyksissä käsitellään ajankohtaisia aiheita ja annetaan myös tekijöille, taiteilijoille tilaa esitellä tekemisiään ja -- mikä tärkeintä -- tekemisen tapoja.

Ohjelma on jo jäänyt kesätauolle, mutta nettisivuilla vielä viime viikolla tapahtui. Kevään aikana ohjelma tilasi viideltä sarjakuvataiteilijalta neli- tai kolmiosaiset sarjakuvat, joista julkaistiin viikoittain Viikon kuva.

Tekijät ovat uusia, nousevia suomalaisia kykyjä. Joukosta Milla Paloniemi onkin jo myyntimenestynyt ja ensimmäisellä Sarjakuva-Finlandialla palkittu.

Myös ensimmäinen viikon kuvien tekijä, Sami Makkonen, on palkittu. Hän voitti voitti Helsingin sarjakuvafestivaalien Sarjis 2007 -kilpailun. Muita kevään sarjakuvataiteilijoita olivat Terhi Ekebom, Aapo Rapi ja Mari Ahokoivu.

Käykää katsomassa. "Tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin yksi kuva", kuten yksi K-rapun aforismeista (Zeb Bartonin lausuma) filosofoi. Viisi sarjakuvaa kertoo enemmän kuin yksi mihin suuntaan nuoret sarjakuvataidetta vievät.

tiistai 27. toukokuuta 2008

Valaiseva piirros Tsushiman meritaistelusta


Huominen on merisotahistorian kannalta kahdessakin suhteessa tärkeä päivä. Vuonna 1588 toukokuun 28. päivä Espanjan Filip II varustama Voittamaton armada lähti Lissabonista matkaan tavoitteenaan tehdä maihinnousu Brittein saarille. 28. toukokuuta 1905 Venäjän Itämeren laivasto oli taistelussa Tsushiman salmessa kaukana kotoaan Korean ja Japanin välillä. Aamulla 10:34 venäläiset lähettivät antautumisviestin, jonka japanilaiset hyväksyivät noin puolta tuntia myöhemmin.

Kuningatar Elisabethin joukot ja Atlantin syysmyrskyt tekivät selvää espanjalaisten laivastosta kesän ja alkusyksyn mittaan. Kuuluisa on Elisabethin Tilburyssä elokuussa pitämä puhe, jossa hän sanoi "I know I have the body of a weak and feeble woman; but I have the heart and stomach of a king - and of a king of England too".

Venäjän Itämeren laivasto oli päätynyt kauas Kaukoitään Afrikan kiertäen ja Intian valtameren halki tarkoituksenaan livahtaa Vladivostokiin. Sieltä käsin laivasto olisi häirinnyt japanilaisten huoltoliikennettä auttaen meneillään olleen Venäjän-Japanin sodan tsaarille myönteiseen lopputulokseen.

Yrjö Karilaan toimittamassa Pikku Jättiläisessä (13. painos, 1946) on "valaiseva piirros" 27. toukokuuta alkaneesta taistelusta (kartake yllä). Kuten M. Golovinin mukaan tehdystä piirroksesta käy ilmi, taistelu oli hyvin sekava. Paksut viivat kuvaavat Venäjän laivaston liikkeitä ja katkoviivat vähälukuisempien ja pienemmillä aluksilla (torpedoveneillä) liikkeessä olleiden japanilaisten ahdistelua.

Kartakkeeseen merkityt kellonajat eivät erotu, mutta taistelut aloivat 14:16 iltapäivällä. Jo 15:10 linjalaiva Osljaba upposi, toinen linjalaiva Suvorov kesti alkuiltaan, seitsemään saakka.

Kuten voittamattoman armadan tapauksessa, Itämeren laivaston tappio oli täydellinen. Voittajan menetykset olivat alle kymmenesosa voitetun.

Pääkaupungin Pietarin suojaksi tarkoitettu laivasto oli siis melkein kokonaan menetetty. Tämä johti toimenpiteisiin Suomenlahden pohjoisrannallakin, linnoitustöihin ja sotilaspoliittisen aseman uudelleenarviontiin. Pietarin ei voinut ajatella tulla suojatun pelkästään (Baltiaan sijoitetun) laivaston avulla.

Tsushiman meritaistelu oli myös Venäjän-Japanin sodan ratkaisutaistelu. Voitto japanilaisille.

***

Kun tuli puhe Venäjän-Japanin sodasta, en voi olla mainitsematta Corto Maltesea. Hugo Pratt sijoittaa Rasputinin ja Maltesen ensitapaamisen tuon sodan jälkinäyttämöihin. Ei tosin merelle, vaan maalle Mantsuriaan (Corto Maltese: Nuoruus 1904-1905. Jalava 1987).

maanantai 26. toukokuuta 2008

Suojaudu sontiaismolottajia vastaan!


Pyyhe, tietää Linnunradan käsikirja liftareille, on mitä erinomaisin suojautumiskeino Traal-planeetan verenhimoisten sontiaismolottajien katsetta vastaan. Pyyhkeellä on mitä moninaisimpia käyttömahdollisuuksia Linnunradalla. Sekä käytännöllisiä että imagollisia.

Eilen vietettiin kansainvälistä pyyhepäivää. Sitä vietetään Douglas Adamsin kunniaksi, ensimmäistä pyyhepäivää vietettiin 2001 kaksi viikkoa kirjailijan kuoleman jälkeen.

Pyyhkeen käytännöllistä arvoista tiedetään, että siihen on hyvä kääriytyä Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla kulkiessa. Pyyhkeen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla. Sitä voi käyttää peittona nukahtaessa Kakrafoonin erämaissa. Pyyhettä voi käyttää myös purjeena, kun purjehtii Mothin raskasvetisillä joilla.

Pyyhe kasteltuna on erinomainen lähitaisteluase. Märkä pyyhe on myös hetkellinen suoja myrkyllisiä kaasuja vastaan.

Pyyhkeen avulla voi myös suojautua hyökkäyksiltä. Traalin sontiaismolottajat (engl. Ravenous Bugblatter Beast of Traal, suomennos Pekka Markkulan) uskovat, etteivät he kykene näkemään olentoja, jotka eivät näe heitä. Elämänmuoto vaikuttaisi olevan samanlainen, jota vastaan strutsit ovat kehittäneet päänsä pensaaseen laittamisen.

Linnunradan käsikirja liftareille ei ole tunnettu poliittisesta korrektiudesta. Sontiaismolottaja on sen mukaan "tyhmä kuin saapas".

Koska olio on erittäin verenhimoinen, Traaliin liftaavalla on hyvä olla pyyhe mukana. Kietaisemalla kuivausvälineen päänsä ympärille on näiltä raatelijoilta hyvin turvassa.

Pyyhe tuo kantajalleen jos ei varakkaan, niin kuitenkin varustautuneen imagon. Tavan kulkuri ajattelee, että pyyhkeen haltijalla on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, kompassi, kartta, narukerä, hyttysöljypullo, sadevarusteet, avaruuspuku ja kaikenlaista muuta pientä. Vaikka ei olisikaan niin toiset uskovat selityksen, että pyyhkeen haltija on vain vahingossa kadottanut omansa, ja lainaavat mielellään omaansa tilalle.

Pyyhkeen kantaja on selvästikin hyvä tyyppi, selviytyjä, jota kannattaa auttaa.


Menneen juhlapäivän kunniaksi maailmankaikkeuden huonointa runoutta, Douglas Adamsin koulutoveri Paul Neil Milne Johnstonen (1952-2004) luomus, johon Käsikirjassa viitataan:

Kuolleet joutsenet kelluivat altaan seisovassa vedessä.
Kelluivat. Pilaantuivat. Kääntyivät
satunnaisesti.
Lihan palasia putosi pois
aika ajoin.
Upoten osaksi altaan pohjamutaa.
Ne haisivat aika paljon.


Pyyhepäivä - Älä hätäile

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Pohjois-Pohjanmaan Talouspoliittinen seura


Suurin viestintäministeri Suvi Lindén eduskuntavaalikampanjan tukija oli hänen vaalirahoitusilmoituksensa mukaan Pohjois-Pohjanmaan Talouspoliittinen seura, joka lahjoitti 40047 euroa ja 90 senttiä kaikkiaan muutamaa euroa vaille 53000 euroa maksaneeseen kampanjointiin. Pohjois-Pohjanmaan Talouspoliittinen seura keräsi varat ilmoituksen mukaan järjestämällä ohjelmallisia iltamia (18597,90) ja talousseminaarin (21450,00).

Kampanjan toinen rahoittaja oli Oulun Tulevaisuuden tekijät (12800 e), jos jätetään 150 euroa lahjoittanut yksityishenkilö pois laskuista. Oulun tulevaisuuden tekijöiden kautta Lindén sai varoja muun muassa Kehittyvien maakuntien Suomelta 6000 euroa. Oulun Tulevaisuuden tekijätkin järjestivät ohjelmallisia tilaisuuksia (2800 e). Lisäksi tämä yhteenliittymä sai suoraa tukea yrityksiltä neljä tuhatta. Koska yritysten nimiä ei ole ilmoitettu, niitä on ollut vähintään kolme.

Kaleva kertoi Lindénin rahoittajista vaalien jälkeen. Tuolloin ajattelin, että kuuluisammalla Kokoomuksen Talouspoliittisella Seuralla on siis alaosasto Oulussakin.

Yhdistysrekisteri ei kuitenkaan tunne lainkaan Pohjois-Pohjanmaan Talouspoliittista seuraa. Se tuntee ainoastaan valtakunnallisen Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran ja Oulun talouspoliittisen seuran. Rekisteriin edellinen on merkitty 1995 ja jälkimmäinen 1996.

Kokoomuksen Talouspoliittisella Seuralla on joltinenkin maine taloustaitajia ja poliitikkoja yhdistävänä keskustelukerhona. Seuralla on omat nettisivutkin, joiden mukaan toimintansa seura on aloittanut 1990. Kymmenvuotisjuhlissa 2000 juhlapuhujana oli Sauli Niinistö. Seuran kantavana hahmona vaikuttaisi olevan Martti Tiuri. Sen nykyinen puheenjohtaja on Ari Konttas.

Oulun talouspoliittisesta seurasta ei netistä tietoja löydy. Yhdistysrekisteriin se on merkitty 12. syyskuuta 1996.

Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran jäsen Suvi Lindén ei ole. Yhdistyksellä oli vuoden 2007 lopussa 125 jäsentä, joista kahdeksan oli eduskuntavaaliehdokkaina viime vaaleissa. Viisi ehdokkaista tuli valituiksi eduskuntaan:

Helsinki: Sirpa Asko-Seljavaara 6265 (valittu), Sanna Perkiö 5625 (valittu), Hannele Luukkainen 2908, Jere Lahti 2323
Pirkanmaa: Arto Satonen 6679 (valittu)
Satakunta: Anne Holmlund 3893 (valittu), Arto Lahti 681
Uusimaa: Eero Akaan-Penttilä 3971 (valittu)

Kokoomuksen Talouspoliittisen Seuran eduskuntaan valitut jäsenet ovat vaalirahoitusilmoitusten mukaan rahoittaneet kampanjansa pääasiassa omilla rahoillaan. Kaikilla viidellä omien varojen käyttö on huomattavan suurta. Sanna Perkiö esimerkiksi on 52480 kuluista maksanut 48930 euroa omasta pussistaan. Perkiötä on avustanut muun muassa Helsingin Talouspoliittinen Kansallisseura ry 1050 eurolla.

Lindén ei rinnastu talouspoliittisen seuran jäseniin. Hän ei käyttänyt senttiäkään omaa rahaa kampanjaansa.

Kokoomuksen Talouspoliittisella Seuralla on oululaisiakin jäseniä. Kunnallisvaaleissa 2004 silloinen kansanedustaja Esko Kurvinen tuli valtuutetuksi 446 äänellä ja tekniikan tohtori Timo Lindborg varavaltuutetuksi 137 äänellä.

Lindénin toinenkin tukija, Oulun Tulevaisuuden tekijät on yhdistysrekisterille yhtä tuntematon kuin Pohjois-Pohjanmaan Talouspoliittinen seura. Yhdistysrekisteri tuntee neljä järjestöä, joiden nimessä on tulevaisuuden tekijät. Tulevaisuuden tekijät ry on Tampereella 1999 rekisteröity yhdistys.

Oulussa ja Pohjois-Suomessa "tulevaisuuden tekijät" on Oulun yliopistoon ja paikalliseen 'teknologiaihmeeseen' liitetty sanapari. Oulun yliopisto käyttää sitä esitteissään, samoin jotkut muut tekniikan ylioppilaita kouluttavat.

Hienot nimet Suvi Lindén on antanut tausta"yhdistyksilleen". On toisaalta omilla rahoillaan tuleen istuvia poroporvareita ja toisaalta teknologiaihmettä.

Että sellaisiin on haluttu samaistua.

_________

Katso myös aiemmin vaalirahoituksesta kirjoitettua blogimerkintää.

Lisäys 27/8.5.2008:

Kokosin pienen linkkilistan blogeissa vaalirahoituksesta kirjoitetusta:

Kemppinen
* Kalli lipputankoon!

Sedis blog
* Luotettavaa rahoitusta poliitikoille
* Vaalirahoituksen tämän hetkinen tilanne

Soininvaara
* …sen lauluja laulat
* Vaalirahoitus ja jääviys?

Oksa merkintöjä
* Vaalirahoitus

Jukka Hankamäki
* Suomalainen korruptio

Jarmo Ryyti
* Pankkiiriliike Öhman ostolaidalla

Tuhat sanaa
* Kansanedustaja: Laista viis, toimin oman tunnon mukaan

Jokisipilä
* Kenen leipää syöt jne
* Vielä vaalirahoituksesta

Parlamentti
* Vaalirahoituksista

DOsome
* Toivo(to)n urakka

Googlen blogihaulla enempi.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Ruumiin ja sielun hoito


Uusimmassa Pedossa Hillo Suhteetonta -sarjakuvassaan pohtii mielenterveyshoidon saatavuutta. Pillereitä on kyllä tarjolla, mutta jutteluun aikaan on vain munakellon vahtiessa.

Olisi helppoa ajatella, että nykyinen tuhokapitalismi olisi johtanut ajan kallistumiseen ja sielunhoidon katoamiseen. Kyseessä taitaa kuitenkin olla laajempi ihmiskäsitykseen perustuva juttu.

Kesäkuussa Marke Ahonen väittelee Helsingin yliopistossa antiikin filosofien mielisairauskäsityksistä. Paljoa tekstejä ei pääkopan hoidosta ole nykypäivään säästynyt, mutta jotain Aristoteleeltä, Platonilta ja Galenokselta etenkin.

"Mielisairaudella" Ahonen tarkoittaa häiriötiloja, jotka olivat ruumiillista alkuperää, mutta joiden oireet olivat henkisiä tai sielullisia. Sairauksia hoidettiin ruumista lääkityksellä, ruokavaliolla ja liikunnalla hoitaen. Ajateltiin mielisairauden poistuvan sen ruumiillisen syyn hoitamisella.

Mutta oli toisenlaisiakin henkisen heikkoustiloja, joita pyrittiin parantamaan eräänlaisen "psykoterapian" keinoin.

Mielisairauksia Ahosen mukaan käsitellään filosofisissa lähteissä vain harvoin mainintaa laajemmin. Silti muinaiset filosofit pitivät näitä sairauksia merkittävänä osoituksena sielun ja ruumiin keskinäisestä riippuvuudesta ja ihmismielen hauraudesta.

Käsitykset vaihtelivat, määrätäänkö lääkkeitä, liikuntaa vai keskustelua. Perusasetelma on pysynyt yllättävän samana.

Lisäksi Ahonen on tutkinut mielisairauksien ja niitä muistuttavien ei-lääketieteellisten tilojen välistä eroa. Ei-toivottuja tunnetiloja saatettiin kutsua "sielun sairauksiksi", ja filosofit julistivat olevansa sielun "lääkäreitä".

Jo tuolloin ero mielisairauksien ja sielun sairauksien välillä oli merkittävä, sillä se määritti lääketieteen ja filosofian välistä rajaa. Samalla se ihmiskäsityksissä määritti yksilön moraalisen vastuun rajaa, vaikkakin rajan määrittelyyn liittyviä ongelmia käsiteltiin antiikin filosofiassa varsin vähän. Aristoteles siteeraaa Filolaosta todeten ihmisen joissakin tiloissa olevan syyntakeeton.

Ahosen mukaan antiikin filosofien ahdas käsitys onnellisuudesta vähensi tarvetta pohtia tunne-elämän ja ulkoisen käytöksen yksilöllisen vaihtelun hyväksyttävyyttä.

Nietzschen mukaan me modernit ihmiset emme osaa olla kannustavan kateellisia toisillemme, niin kuin antiikin kreikkalaiset osasivat. Ehkä meillä on liian laaja käsitys onnellisuudesta ja ahdas käsitys mieli- ja sielun sairauksista.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Elämän oppitunnit

[Kirjoitukset Pieniä voittoja -sarjasta: Pieniä voittoja, Elämän oppitunnit, Millä on väliä ja Kukin parhaansa mukaan]

Manu Larcenetin Pieniä voittoja viehätti niin, että piti etsiä toinen osa heti käsiin. Viime vuonna suomeksi ilmestynyt Elämän oppitunteja jatkaa siitä mihin ensimmäisessä albumissa jäätiin. Marco etenee näennäisen pienin askelin, Emilielle ensimmäisen osan lopussa luvattu uusi, yhteinen koti hankitaan toisen osan lopussa.

Marco löytää taiteelliset muusansa palaamalla Halli 22:n lapsuudesta tuttujen työläisten, isän työkavereiden luo. Tekeillä on kuvakirja ja yhteisnäyttely Marcon arvostamien kollegojen kanssa. Osoittautuu, että taiteilijan luonne ja hänen työnsä arvo eivät ole yhteismitallisia. Ainakaan herkän kollegan mielestä. Marco arpoo avaijaisiin menemistä ja lähteekin sieltä näyttävästi kesken pois.

Isän sairaus paljastuu, ja sairaus johtaa äkkinäiseen ratkaisuun.

Marco päättää palata psykoanalyysiin.

Ystävänsä Gilbertin kanssa ei Marco vielä sopuun pääse.

Lapsuudesta tutut työmiehet todistavat maailman muuttumisesta. Äärioikeiston vaikutusvallan kasvusta keskustellaan, rakentavasti, taustoja ymmärtäen. National Frontia äänestänyt Bastounet toivoo muutosta, ja ainoa muutoksen tarjoaja tuntuu olevan äärioikeisto. Hän tietää olevansa väärässä, mutta Len Penin pääsy toiselle kierrokselle Ranskan presidentinvaaleissa kertoi ainakin heidän olemassaolostaan, ahdistuksestaan ja arvostuksen puutteesta. Ei Bastounet tai muukaan Halli 22:n väki halua passittaa työtovereitaan Ümitia ja Pabloa maasta pois.

Lopussa on vahva anteeksiannon ja ymmärtämisen tunnelma. Sopu Gilbertin kanssa löytynee. Se vaikuttaisi olevan yksi avain Marcon omien demonien tunnistamiseen.

Mitä lienee sotakuvaajana Marco kokenut? Liian paljon, mutta vieläkään ei siihen saada valotusta. Erinomaisen miellyttävää ja ajatuksia tuovaa on kuitenkin Marcon elämänkulussaan saamia pieniä voittoja seurailla.

Elämän oppitunteja


[Kuva Valokuvatorstain 91. haaste "2". Pari viikkoa sitten nappasin tuon, ja sopivaa aihetta olen odotellut. Ehkä hieman kevyesti menee, mutta tämä on toinen osallistumiseni? Tai huoneistossamme on kaksi parveketta, kuva toiselta (eilen on lasit pesty, ei enää toisintoja voi kuvata). Kuvassa esiintyy jälkikasvustamme nuorempi.]

torstai 22. toukokuuta 2008

EU:n kulttuuriministerit keskustelivat netin luovista sisällöistä


Jo useammissa blogeissa on leikitelty Googlen uudella käännöskojeella. Lehtien uutistoimituksissakin on, ainakin Uuden Suomen. Kehitys kehittyy, ja avuliaan yleisön avulla kojeesta ehkä joskus toimivakin saadaan. Suuntaa antavia vastauksia saa jo nyt, toisin kuin ensimmäisillä vastaavilla.

Näin pitkään yleisöä palvellut, Altavistalta Yahoolle siirtynyt Baabelin kala on haastettu ja haastaja on kivasti julkisuutta saanut.

Mutta leikittelyt on tehty suomi-englanti-suomi linjalla. Käännöskojehan tuntee koko joukon muitakin kieliä.

Eilen Opetusministeriö tiedotti, että EU:n kulttuuriministerit ovat keskustelleet luovista verkkosisällöistä. Paikalla oli luonnollisesti kulttuuriministeri Wallin. OPM:n tiedotteessa hän tiivisti luovuudesta käydyn keskustelun näin:

– EU:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi nyt tarkkaan arvioida, mitä on tehtävissä laittoman verkkosisällön levityksen vähentämiseksi, jotta laillisille markkinoille syntyy tilaa. Olen parhaillaan asettamassa erityisryhmää tutkimaan, millaisin vapaaehtoisin ja muin toimin laitonta jakelua verkossa voitaisiin rajoittaa, Wallin sanoi.

EU:ssa kääntäminen kieliltä toisille ja takaisin on arkipäivää. Testatkaamme Wallinin lausuntoa luovien verkkosisältöjen lisäämiseksi, ihan laillisin keinoin.

suomi-bulgaria-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden on tarkkaan harkittava, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisältöä voidaan lyhentää siten, että oikeutetut markkinoiden tilaa. Olen tällä hetkellä määritellään työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen tuen ja muita online-levityksen laitonta toimintaa voidaan rajoittaa, sanoi Wallin.

suomi-espanja-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden on nyt tarkkaan arvioitava, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisällön vähentämiseksi siten, että oikeutetut markkinoilla alueella. Olen tällä hetkellä työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen tuen ja muiden laittomien toimien on-line-levityksen voidaan rajoittaa, sanoi Wallin.

suomi-hollanti-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden on nyt tarkkaan arvioitava, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisältöä voidaan hyödyntää siten, että oikeutetut markkinoilla on tilaa. Olen tällä hetkellä työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen tuen ja muiden laittomien toimien online-jakelu voitaisiin rajata, Wallin sanoi.

suomi-kreikka-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden on nyt huolellisesti arvioida, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisältöä voidaan vähentää, siten, että oikeutetut markkinoilla alueella. Olin kerran työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen tuen ja muiden laittomien toimien online-jakelua voidaan rajoittaa, Wallin sanoi.

suomi-puola-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden tulisi huolellisesti arvioida, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisällön vähentämiseksi siten, että oikeutetut markkinoiden tilaa. I vahvistetun työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen ja muita laittomia online-toimintaa voidaan rajoittaa, Wallin sanoi.

suomi-ruotsi-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden on nyt tarkkaan arvioitava, mitä voidaan tehdä laittoman leviämisen Web-sisällön määrää vähennetään siten, että oikeutetut markkinoilla on tilaa. Olen juuri nyt, koska työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen avun ja muiden laittomien toimien online-jakelu voitaisiin rajata, sanoi Wallin.

suomi-tsekki-suomi:
-- EU: n ja sen jäsenvaltioiden pitäisi nyt huolellisesti arvioida, mitä voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisällön lyhentää siten, että oikeutetut markkinoiden alalla. Olen tällä hetkellä työryhmä perustettiin tutkimaan vapaaehtoisen tuen ja muita laittoman toiminnan on-line-levityksen voitaisiin rajoittaa, Wallin sanoi.

Erityinen ongelma on siis "jotta laillisille markkinoille syntyy tilaa", jota muut käsitellyt viralliset EU-kielet eivät tunne lainkaan.

Eilen myös Helsingin käräjäoikeus linjasi Wallinin lausunnon mukaisesti, että luova sisällöntuotanto "voidaan tehdä laittoman jakelun Web-sisältöä voidaan hyödyntää siten, että oikeutetut markkinoilla on tilaa". Suomen taidemarkkinathan ovat ankarasti kilpaillut, joten niillä ei ole tilaa eli "toimintaa voidaan rajoittaa". Luovaa tuotantoa olisi siis suitsittava, mutta ei rangaistuksin.

Onneksi Wallin on asettamassa "työryhmän tutkimaan vapaaehtoisen tuen" antamiseen taitelijoille, joiden luovaa toimintaa ollaan rajoittamassa. Työryhmän arvio on tärkeä, koska luovan työn tekemisen mahdollisuuksia käsitellään kohdakkoin myös hovioikeudessa. Lisäksi Wallinin lausunnon mukaisesti "pitäisi nyt huolellisesti arvioida" toteutuuko taiteilijoiden luovassa työssä perustuslain 16 §:n takaama taiteen vapaus.

Jatkossa pitäisi tutkia myös erityisen tarkkaan, onko museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén syyllistynyt virkavelvollisuuksiensa laiminlyöntiin ja lain rikkomiseen, koska hän ei yrittänytkään estää poliisia poistamasta Neitsythuorakirkko -taideteosta johtamastaan museosta ja siten turvata Karttusen perustuslaillisia oikeuksia.


(Kuva: Ulla Karttunen. Puhelimessa, digitaalinen vedos kankaalle 50 x 70. Rauman taidemuseon lehdistökuvia)

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Larcenet: Pieniä voittoja



[Kirjoitukset Pieniä voittoja -sarjasta: Pieniä voittoja, Elämän oppitunnit, Millä on väliä ja Kukin parhaansa mukaan]

WSOY:n Lista -sarjassa on julkaistu jo pari vuotta sitten Manu Larcenetin (s. 1969) Pieniä voittoja. Teos on sarjakuva psykoanalyysinsä lopettavasta valokuvaajasta, joka kokoaa elämäänsä. Sarjakuva palkittiin Angoulêmessa vuoden 2004 parhaana albumina.

Lista -sarja on WSOY:n nettisivujen mukaan "laadukasta viihdettä ja hyvää kertomakirjallisuutta — aikuiselta aikuiselle", aikaisemmin on tarkennettu, että nimenomaan nuorille aikuisille. Sarja tuntuisi olevan julkaistujen 16 nimekkeen perusteella melkoista sillisalaattia, sarjakuvien lisäksi on keitto- ja kaavakirjoja, elämänhallintaa, kuvakirjoja (Jenni Ropen Mitä teet viikonloppuna?), Shakespearea (Myrsky) ja Nalle Puhia.

Toinen sarjassa julkaistu sarjakuva on Lewis Trondheimin ja Ville Rannan Julkimot. En kyllä sitä lukiessa noteerannut albumin kuulumista mihinkään sarjaan.

Aikaisemmin Larcenetilta on suomennettu Robin Hood, metsien ikämies (2005). Vaikka WSOY on senkin julkaissut, niin albumi ei kuitenkaan kuulu Lista -sarjaan.

Pieniä voittoja alkaa stereotyyppisellä kuvauksella analyytikosta, joka ei puhu, ei vastaa. Sittemmin tarinan mittaan paljastuu, että on analyysisuhteessa ollut äänessä analyytikkokin hoidettavan lisäksi.

Analyytikon professio esitetään humoristisesti, mutta se analyysinsä lopettavalle sallittakoon. Anylyysille turvallisen ympäristön luominen vaatii, että lopettaessakin se jatkuu, analyysiin on aina mahdollista palata.

Lopettamispäätös on tehtävä itse.

Valokuvaaja Marco on työssään sotatantereilla kokenut hieman liikaa. Töiden vähentäminen (lopettaminen) ja maaseudun rauhaan muuttaminen sysäävät väistämättä Marcon elämää uusille urille.

Rauhallisuudesta löytyy ystävä ja tyttöystävä. Ennen sitä Marco tyhjentää valokuvaseinänsä yhtä lukuunottamatta. Pikku hiljaa, pienien askeleiden kautta se alkaa täyttyä uudelleen.

Päästäkseen elämässä eteenpäin on tehtävä valintoja. Paikoilleen ei voi jäädä, sen Marcokin joutuu kokemaan.

Askeleita on otettava pysyäkseen mukana.

____
Lisäys:

WSOY:n nettisivu Lista-julkaisujen osalta ei ollutkaan ajan tasalla. Lista -sarjassa on viime vuonna ilmestynyt Pienien voittojen toinen osa, Elämän oppitunteja.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Paloon Stenvallit


Sain viimein eilen hankkittua käsiini Jaakko Puokan Paloon Stenvallit (Otava 1979). Kirja on oikeastaan esseistiikkaa, vaikka samantyylisellä 1970-luvun sananparrella on historiantutkimuksiakin kirjoitettu. Puokan synnyinympäristöstään omaksumat tarinat ja vakaat uskomukset tekevät tämän tyylillisen muutoksen.

On teoksella vahvat lähteet, ainakin niiltä osin kuin olen samoihin tutustunut.

Kyse on siis Aleksis Kivestä. Puokan konna on Tarkiainen, joka on kirjoittanut niin kuin hänen on haluttu kirjoittavan. Madaltavan Kiven lähtötasoa, unohtaen Nurmijärvellä tunnetun Stenvallien taustan.

Aateliset huolehtivat omista ruokoistaan, ja se on kansalliskirjailijan kuvaa luodessa pyritty unohtamaan. Ja ylipäätään koko 1800-luvun Nurmijärven kuvaa on synkemmäksi muutettu.

"Hän eli syksystä jouluun". Sitähän meille on koulussa korostettu.

Puokan vakaa usko on, että Aleksis Kivemme isoisä oli laamanni Carl Henrik Adlercreutz, eikä merimies Stenvall, kuten kirkonkirjoihin merkittiin. Adlercreutzit myös pitivät huolen syrjähypyn tuotoksista aina kolmanteen polveen, siitä Puokka esittää vakuuttavat todisteet.

Kiven synnyintalo vuodelta 1824 on edelleen paikoillaan ja tallessa, Puokan mielestä 1950-luvulla väärinkorjattuna, mutta sitä harvemmin muistetaan. Paljon vaatimattomampi kuolinmökki on sen sijaan muistokulkueiden kohteena, pienennettynä painoksena.

Museoviraston nykyisin hoitamasta kuolinmökistäkinhän on purettu osa, iso porstua "koska se ei ollut alkuperäinen". Tästä käytiin 1990-luvulla Helsingin Sanomissa yleisönosastokirjoittelua, kun nuoremmalle museologipolvelle asiakirjoista paljastui mökin alkuperäinen isompi koko.

Tarkiaisen mukaan iso synnyintalo olisi rakennettu varastetuilla rahoilla, mitä väitettä Puokka pitää "lapsellisena".

En tunne Puokan muuta tuotantoa, tohtorismies hän takakannen mukaan on. Vahva palooslaisuuden puolustus hänen teoksensa on.


Olen joutunut pitämään koulussa esitelmän Kiven Seitsemästä veljeksestä, niin kuin varmaan kaikki sukupolvestani, ja edellisistä ja seuraavista (tai ainakin lukemaan ja ainekirjoittamaan). Puokan kirjasta ilmestymisajalta minulla ei ole mitään mielikuvaa, liekö noteerattu? Veijo Meren aiheuttaman kohun Kiven ja Lönnqvistin suhteesta hyvin muistan.

Yläasteella esitelmät Seitsemästä veljeksestä oli jaettu veljeksittäin. Kohdalleni sattui Lauri (poika metsäs häärii, katseleepi väärii säärii). Luin kirjan, tein esitelmän ja tarkalla valmistautumisella sain suuren ujouteni kumottua ja luokan edessä puhuttua.

Opettajan mielestä olin jättänyt pois paljon oleellisia asioita. Niinpä hän puhui esitelmäni jälkeen pitkästi Laurista.

Mielestäni Seitsemän veljeksen viimeinen luku, jossa käsitellään veljesten myöhempää elämää, oli jokin kummallinen lisäke kirjassa. Esitelmässäni en siis siihen puuttunut ollenkaan, kerroin ainoastaan Laurin osuuksista veljesten yhteisissä kommelluksissa.

Opettaja kertoi sen, mitä loppuluvussa kerrottiin. Ja piti sitä oleellisimpana.

Sehän tiedetään, että Kivi kirjoitti Seitsemän veljeksen ainakin kolmeen kertaan, mutta yhtään käsikirjoitusta ei ole säilynyt.

Kriittinen laitos lienee kuitenkin tulossa, kirjeenvaihdon ja arvostelujen perusteella tiedetään sanankulkujen olleen toisenlaisissa muodoissa joiltakin kohdin. Voisiko olla niin, että viimeinen luku ei ole Kiven käsialaa lain? Olisiko "loukattu kirjailijankunnia" (mistä syystä hänet mielisairaalaan sisäänkirjoitettiin) syntynyt juuri Seitsemän veljeksen viimeisestä luvusta?

Ei sitä voi koskaan tietää.

Mutta sen tiedämme, että laamanni Carl Henrik Adlercreutz iski silmänsä merimies Stenvallin kanssa naimisiin menneen Maria Johanintyttären jälkeen Hedvig Bergmaniin, josta tuli hänen taloudenhoitajansa. "Yhdyselämää" viettänyt pariskunta sai seitsemän lasta ennen kuin meni naimisiin vuonna 1822. Tsaari Aleksanteri I hyväksyi liiton ja siitä aikaisemmin syntyneet lapset 1825.

Silloin noista seitsemästä kirkonkirjojen äpärälapsesta tuli samantien aatelisia, Adlercreutzeja.

"Ei sitä voi koskaan tietää". Yrjö Hirnin Elias Lönnrot -kirjoituksista Puokka teoksensa esipuheeseen on lauseen lainannut. "Ei sitä voi koskaan tietää".


***
Aikaisemmat Kivi-kirjoitukset:
- Belgian Aleksis Kivi
- Toimintaympäristöt

maanantai 19. toukokuuta 2008

Vanhanen: Vaalirahoituskohu vähentää pääministerin uskottavuutta

Julkaistu 18.05.2008, klo 11.25 (päivitetty 19.05.2008, klo 00.01)

Synkät pilvet kerääntyvät pääministeri Matti Vanhasen poliittisen tulevaisuuden ylle.

Pääministeri Matti Vanhanen myöntää, että vaalirahoituskohu on vähentänyt politiikan uskottavuutta. Hän uskoo, että kohu kolhii hänen uskottavuuttaan pääministerinä.

Limasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomeen palanneen Vanhasen mukaan luottamuksen palauttaminen on mahdollista vain, jos hän ilmoittaisi rahoittajansa heti avoimesti.

Vanhasen mielestä myös vaalirahojen antajat voisivat kertoa, keitä ovat avustaneet ja millä summalla. Lisäksi vaalirahoituslaki pitää Vanhasen mielestä uudistaa niin, että rahoitus on edelleen mahdollinen, mutta lain rikkomisesta pitäisi seurata rangaistus.

Vanhanen pitää vaalirahoituskohun seurauksia erittäin vakavina poliittiselle tulevaisuudelleen, koska siinä on mukana niin hallituksen ministereitä kuin hallituspuolueen kansanedustajakin. Hänen mielestään on surullista, että monet hänen laillaan ovat pimittäneet rahoittajiaan peitejärjestöjen taakse.

Vanhanen uskoo, että hänen uskottavuutensa pääministerinä kärsii vaalirahakohusta. Hän pitää matalamielisinä väitteitä, joiden mukaan hänen kansa hyväksyisi poliitikkojen ostettavuuden.

- Tällaisia väitteitä on esitetty, mutta olen menettänyt koko poliittisen urani. Vaalirahoitussalailusta ei pitäisi sellaista seurata. Lakia tulisikin muuttaa niin, ettei tällaisia asioita julkisuudessa saisi ollenkaan käsitellä, ainoastaan yleisöltä suljetuissa oikeussaleissa, Matti Vanhanen lisäsi.

HTT Uutiset

(Vrt. YLE Uutiset)

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Litinää vesirajassa


Oulun kaupunginteatterin, Sinfonian, Oopperan ja konservatorion yhteistuotantona tekemä Leena Salosen ohjaama Gluckin Orfeus & Eurydike -ooppera (1762) ilahdutti eilistä iltapäiväämme. Taustallahan on vanha tuttu antiikin kreikkalaisten tarina kuoleman erottamista rakastavista, ja miten jumalat suopuvat yhdistämään kuoleman virran erottamat rakastavaiset -- yhdellä ehdolla.

Gluckin versiossa tarinasta Amor armahtaa sääntöjen rikkojan ja rakkaus voittaa.

Esityksessä rakkaus on läsnä eri muodoissaan: vakavana ja ankarana kaipuuna, hupakehtelevana amorina ja fyysisenä läheisyytenä.

Kaksi jälkimmäistä muotoa tulevat esiin tansseissa, joiden koreografian Jorma Uotinen on laatinut. Jousellaan ampuva Riku Lehtopolku toi esitykseen kepeyttä, eikä laulaja-Amorin roolissa ollut Katriina Leppänenkään mikään tosikko ollut.

Ensimmäinen siis Orfeuksen (Virpi Räisänen-Midth) ja Euridyken (Hanna-Leena Haapamäki) lauluissa.

Maija Tuorilan lavastuksessa hyödynnettiin kaupunginteatterin pyörivää lavaa hyvin. Lavalle tehty vesielementti, kuolemanjoki (Lethe), virkisti katsojain aisteja. Veden pintaa höydynnettiin heijastuksiin, vedessä tanssittiin, sitä loiskittiin ja roiskittiin.

Tärkein veden tuoma lisäarvo oli siinä liikkumisen äänet. Ne toivat kivan lisän Dmitri Slobodenioukin johtaman pienen orkesterikokoonpanon soiton ylle.

Litinä vesirajassa. Se kuuluu rakkauteen.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Netin alkuperäislähteet


Vaalirahoitusjupakkaa seuratessa on tullut monta kertaa mieleen, että toimittajilla ei ole valmiuksia ja taitoa etsiä alkuperäismateriaaleja netin uumenista. Historioitsijoille alkuperäisyyden ja lähdekritiikin ammattilaisina kohu on taas ollut maineeksi: Markku Jokisipilän vajaan vuoden takainen, korkealla googlen hakutuloksissa ("Kehittyvien maakuntien Suomi ry") oleva blogikirjoitus on tullut paljon luetuksi juuri nyt.

Jokisipilän vinkkien avulla on päästy materiaalin äärelle: vaalit.fi ja yhdistysnettiin.

Vaalit.fi on oikeusministeriön virallinen vaalisivusto, josta skannattuina asiakirjoina löytyvät kansanedustajien tekemät vaalirahoitusilmoitukset.

Yhdistysnetti on puolestaan Patentti- ja rekisterihallituksen hakupalvelu, josta voi maksutta selata kaikkien rekisteröityneiden yhdistysten perustietoja. Yhdistysnetin hakusivu ei ole helppo löytää. Googlaten tiedot vastaavasta maksullisesta palvelusta löytyvät paljon helpommin.

Jos esimerkiksi Yleisradion toimituksessa (jossa vaalit.fi oli nopeasti löydetty, oli varmaan entuudestaan tuttu) olisi yhdistysnetti tunnettu, ei olisi uutisissa tarvinnut ihmetellä kahta lähes samannimistä "Kehittyvien maakuntien Suomi" ja "Kehittyvien maakuntien tuki" yhdistyksiä.

Mutta ei printtimedia, niiden nettilehdet tai pelkästään netissä ilmestyvät lehdetkään yhtään paremmin pärjänneet.

Yhdistysnetti kertoo, että jälkimmäistä ei ole olemassakaan.

Vaalirahoitusilmoituksissa on käytetty kuitenkin molempia nimiä. Lahjoituksen saaja on siis muistanut lomaketta täyttäessään lahjoittavan yhdistyksen virallisen nimen väärin. Näin esimerkiksi Paavo Väyrynen. Puhumattakaan siitä, miten moni kirjoitti yhdistyksen nimessä olevan maakunnan isolla alkukirjaimella.

Yhdistysnetin sisältö ja vaalirahoitusilmoitusten sisältö on Googlen hakujen ulottumattomissa. Yhdistysnetin sisältö on tietokantana, ja kuviksi skannatuista sanoista eivät automaattiset tiedonkerääjät sanoja löydä.

Tunnettu esimerkki hakupalveluiden merkityksestä on Yhdysvaltalainen oikeuskäytäntö. Netistä löytyvät julkisena palveluna vapaasti kaikki oikeuden istuntojen päätökset, mutta siitä huolimatta kaikilla itseään arvostavilla lakiasiaintoimistoilla on käyttössään huikean kalliit maksulliset palvelut.

Hakuominaisuuksien vuoksi. Löytyvät esimerkkitapaukset helposti monia hakuja yhdistellen. Ilmaisessa palvelussa sellainen ei ole mahdollista.

Siksipä Suomessakin on ilmainen finlex.fi ja maksullinen edilex.fi.

____
Lisäys 19.5.

Toimittajat ovat terävöityneet vaalirahanantajia esitellessään: HS kertoo "Keskustan Hannu Hoskonen ilmoitti perjantaina saaneensa Ilomantsin keskustan kunnallisjärjestöltä 5 000 euroa, Metsäalan asiantuntijat ry:ltä 2 200 euroa sekä 2 000 euroa yhdistykseltä, jota Hoskonen kutsuu nimellä Kehittyvät maakunnat ry."

Yhdistysnetti ei "Kehittyviä maakuntia" tunne.

Vaalirahailmoitusten lisäksi Uutispäivä Demari muistutti tänään paperilehdessään (ja jo perjantaina nettilehdessään) kansanedustajien velvollisuudesta tehdä selkoa sidonnaisuuksistaan. Nämä sidonnaisuusilmoitukset löytää eduskunnan sivuilta kunkin kansanedustajan henkilökohtaisen esittelyn yhteydestä: kuvan alta "sidonnaisuudet kansanedustajana" linkin takaa.

Kaikki eivät sidonnaisuusilmoituksia ole ollenkaan antaneet (esim. Tanja Saarela), osa on jättänyt tyhjän lomakkeen (esim. Sauli Niinistö) ja osa on jättänyt ilmoittamatta yleisesti tiedossa olevaa omaisuuttaan (esim. Eero Lehti) tai luottamustoimia järjestöissä (esim. Janina Andersson).

Tiedä sitten tulevatko sidonnaisuusilmoituksetkin täydennetyiksi kun vaalirahailmoitukset on saatu täydennettyä.

___________

Katso myös kirjoitus Suvi Lindénin vaalirahoituksesta.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Demiurgin muuraama liesi


Tänään alkavat Oulussa Yöttömän yön kirjamessut, huomisen myös jatkuvat. Kävin avustamassa huutomerkkiläisiä tavaroiden kuskaamisessa ja kantamisessa, samalla näin vilahduksen rakenteilla olleista osastoista. Hyvältä näytti. Kirjallista tuotantoaan on tulossa esittelemään muun muassa Paavo Lipponen, Sofi Oksanen, Anna Kortelainen ja Hannu Mäkelä muutamia pitkänmatkalaisia mainitakseni. Paikallisista löytyy Joni Skiftesvik, Ville Ranta, Hanna Hauru, Jii Roikonen, taas vain muutamia mainitakseni.

Tarkempi ohjelma tuolla.

Erikseen mainostettakoon Paavo J. Heinosen Matkalaukkurunoutta -esitystä, joka on tänään 15.15 Teuvo-lavalla (C).

Huutomerkin osastolla on joitakin kirjojani myynnissä, käykää katsomassa, jos paikalle satutte.

Iltasella olin Pohjois-Suomen Safan ja Oulun yliopiston järjestämässä Pecha Kucha -illassa. Oikein mainosjulisteeseen oli nimi painettu (kuva).

Pecha Kucha on japanilaisten arkkitehtien kehittämä esitelmöintitapa, jossa puhujalla on mahdollisuus esittää 20 kuvaa ja puhua kustakin 20 sekunnin ajan. Yhteensä siis 6 minuuttia 40 sekuntia.

Puhuin aiheenani 'filosofian historia'.

Innoituksen esitelmöinnille antoi taannoin Jyväskylässä käymäni Seppo Sillmanin filosofian historian kurssi, jolla pääsimme juuri ja juuri Platoniin. Esisokraatikoista puhuin minäkin, minolaisten raunioista kasvavan klassisen kreikkalaisuuden ihmetyksen kohteena, sivuten Diogenes Apollonialaisen herne-teoreemia (aikalaisvastaanotosta kertoo esimerkiksi Aristofaneen Pilvet -komedia) ja pythagoralaisten papu-antipatioita.

Ja kun yleisö oli pääasiassa arkkitehtejä ja alan ylioppilaita, niin piti tietenkin kertoa pythagoralaisten mielestä mittasuhteiltaan täydellisimmästä rakennelmasta: kuution muotoisesta liedestä, jonka ammattitaitoinen rakennusmestari (demiurgi) muurasi maailmankaikkeuden alussa.

Siihen sytytetty tuli oli maailman alku.

torstai 15. toukokuuta 2008

Kansanedustaja on yhtä ahkera kuin keskivertoteini

00:03 (Luotu: 00:03)

Hevosmiesten tietotoimisto

Keskimääräisen kansanedustajan normipäivä ei poikkea paljon ihmisten aikataulusta: kahdeksalta ylös, illallinen kuudelta ja yhteentoista mennessä nukkumaan.

Vaikka tämä aikataulu ei kuulostakaan järin hektiseltä, se on paljon kiireisempää kuin aiemmin on kuviteltu. Kansanedustajat käyttävät paljon aikaa vaalirahoittajiensa asioiden hoitamiseen.

Parlamenteissa tehdyt tutkimukset antoivat aihetta olettamukseen, jonka mukaan kansanedustajat nukkuisivat kaksi kolmasosaa vuorokaudesta. Ensimmäiset tehdyt aivotoiminnan tutkimukset kertovat kuitenkin, että edustaja uinuu alle kymmenen tuntia.

- Kuusi tuntia on hyvin suuri ero, kommentoi asiaa tutkinut Nils Ratenborg, siinä ajassa ehtii hyvin antaa lausuntoja Ruukki Groupin, Ajannan ja sekalaisen liikemiesporukan hankkeiden tukemiseksi.

Ratenborg ja hänen kollegansa kiinnittivät Eduskunnassa majailevien ryhmien edustajiin kymmenen gramman painoisia laitteita, jotka mittasivat niiden aivotoimintaa. Edustajilla oli myös laite, joka kartoitti niiden liikkeitä.

Liikesensori osoitti, että edustajat pureskelivat ruokaa pääasiassa auringonlaskun jälkeen. Aivotoimintaa mitattaessa paljastui, että lähestulkoon kaikki kansanedustajat nukkuivat aamuneljän ja -kuuden välillä.

Ratenborg arvelee, että kansanedustajat nukkuvat vähemmän, koska niiden pitää turvata seuraavien vaalien rahoitus ja vältellä toimittajia.

(Vrt. Aamulehti-lehden juttua)

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Hyvää nimipäivää, Kotivalo!


Kotivalo on yksi suomalaisuusinnostuksissa syntynyt etunimi. Jos nimi olisi yleistynyt, tänään vietettäisi Kotivalon nimipäivää, suomalaiseen kalenteriin nimi otettiin vuonna 1929 ja sieltä se poistettiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

Väestörekisterikeskuksen mukaan 1900-2007 välisenä aikana kaikkiaan 239:n ihmistä on Kotivaloksi nimetty. Heistä 167 on miehiä ja loput 72 naisia.

Suosituin nimi on ollut 1920- ja 1930-luvuilla, silloin 70 miestä ja 42 naista on saanut rekistereihin tuon nimen. 1960-luvulta lähtien on keskimäärin yhtä ihmistä vuosikymmenessä muistettu tuolla nimellä.

Erikoiselta vaikuttaa, että 2000-luvulla sekä tyttö että poika on saanut tuon nimen.

Periaatteessahan Suomessa kukin nimi on määritelty miehen tai naisen nimeksi, eikä tuota rajaa saa ylittää. 'Poika nimeltä Päivi' ei ole voinut saada nimeään Suomessa. Kotivalo on käsittääkseni sittemmin miehen nimeksi määritelty.

Eihän nimilakien mukaan pojalle saa antaa samaa etunimeä kuin isälle, mutta onhan noita junioreita Suomessakin, ilmeisimmin ulkomaanvierailujen seurauksina.

Ennen Suomea Kotivalo -nimi on otettu käyttöön Inkerissä. Siellä rinnakkaisnimenä on käytetty myös Mesivaloa. Kotivalo otettiin Inkerin kalenteriin 1914, Mesivalo jo 1909.

Tuore Kotivalo -niminen tyttö saattaa olla inkeriläistaustainen?

Monilla keskustelupalstoilla Kotivalo mainitaan erikoisena ja outona nimenä. Muistellaan Kankaanpäässä ollutta tällä etunimellä varustettua kauppiasta, hämmästellään ja arvostellaan moisen nimen antamista.

Kotivalo näyttäisi olleen käytössä myös sukunimenä.

Tutuin Kotivalo nimi on kuitenkin sarjakuvista. Aku Ankan taskukirjassa 55 (Mikki kummitusjahdissa) seikkaili Floyd Gottfredsonin luoma Kotivalo -kummitus (kuvassa), joka oli viettänyt 150 vuotta kellariin muurattuna. Tuo samainen Kurja kummitus -tarina on julkaistu myös Ruotsalaiset tulitikut -kokoomassa.

tiistai 13. toukokuuta 2008

Talonvaltaus


Amerikkalaiset tv-sarjat ja elokuvat ovat opettaneet, että talon valtaaminen olisi joissakin olosuhteissa laillinen teko. Omistajan hylkäämään asumukseen majoittuneet jopa joissakin tilanteissa saavat valtaamansa omaksi omaisuudekseen.

Jos se onkin Yhdysvalloissa mahdollista, se ei ole sitä missään olosuhteissa Suomessa tai Pohjoismaissa.

Kuuluisin Pohjoismainen vallattu alue on Christiania Kööpenhaminassa. Christianian alue oli vuoteen 1967 saakka armeijan käytössä, silloisen Tanskan lain mukaan armeijan käyttämät maa-alueet eivät olleet muun yhteiskunnan lainsäädännön alaista. Armeijan hylkäämän alueen 1971 asuttaneet hipit siis olisivat voineet tulla häädetyiksi laillisesti ainoastaan sotilaallisin toimin ja sotilaslakien mukaan.

Sellainen ei tietenkään voinut tulla Pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kyseeseen, ja yhteisökokeilu on jatkunut.

Sittemmin Tanskassa kaikki armeijan alueet on liitetty kuntiin ja siviiliyhteiskunnan lainkäytön piiriin.

Yhdysvaltain valtaajille oikeuksia antavat lait tulevat Englannista. Toissa viikonlopulla Aidensfieldissäkin vallattiin talo. Mike Bradley ja Phil Bellamy tuntuivat olevan nuorien valtaajien puolella, olihan lakikin heidän puolellaan.

Myös vanha jäärä Oscar Blaketon puolusti oikeutta vallata: 1940-luvun lopulla se oli ollut monelle sotaveteraanille ainoa mahdollisuus saada jonkinlainen katto pään päälle.

Englannin talonvaltaamislakeja on muutettu viimeksi vuonna 2002. Edelleenkin on periaatteessa mahdollista, että vallattu rakennus siirtyisi valtaajien omistukseen. Käytännössä toteutuneet tapaukset ovat edellyttäneet 30 vuoden asumista tiloissa.

Uuden lain mukaan valtaajan on ilmoitettava teostaan viranomaisille, jotta "aika" lähtisi juoksemaan ja viranomaisen on ilmoitettava valtaajan olemassaolosta kiinteistön maakirjaan merkitylle omistajalle. Ilmoitus omistajalle on tehnyt oman asunnon hankkimisen näin käytännössä mahdottomaksi, ellei omistaja halua lahjoittaa omaisuuttaa pois.

Englannissa, Walesissa ja joissakin osissa Yhdysvaltoja (käytännöt vaihtelevat valtavasti osavaltioittain ja kaupungeittain, Bostonissa tai jossakin muualla Uudessa Englannissa saattaisi onnistua) valtaamalla voi saada oikeutta ja omaisuutta.

Skotlannissa ei.

Eikä Pohjoismaissa, eikä Suomessa.

Englannissa on tunnetusti maanomistajilla tiukat oikeudet määrittää mitä heidän maallaan saa tehdä. No trespassing -kylttejä on noudatettava. Ei tietoakaan jokamiehenoikeuksista.

Ehkä tässä on oikeuskäsitysten ero. Kun täällä on hyvinkin paljon ollut sallittua tehdä toisen mailla, niin toisen huoneet ovat pyhät. Ja kun mailla ei saa edes läpikulkea ilman lupaa, niin huoneisiin saa tunkeutua.

Kiintoisa on käsitysten rajan kulku Skotlannin ja Englannin välillä.

Sillekin ehkä on selitys: kun Englanti oli suurimmaksi osaksi puutonta nummea, Skotlanti oli pohjoista havumetsävyöhykettä. Läpikulkija saattoi havumetsässä pikaisesti tekaista laavun tai vaikka hitaammin hirsitalon yösijakseen.

Puuttomilla nummilla ei suojaa tai kivitaloa hetkessä kasattu. Siispä heitteille jätettyjen huoneiden käyttö ei suuri rikos voinut olla.

maanantai 12. toukokuuta 2008

Puuhoroskooppi


Eräässä sarjakuvastripissä Viivi tiedustelee Wagnerilta hänen horoskooppimerkkiään. -- Saksanpähkinä, vastaa sika. Nainen ei tiedä, ollako vihainen vai ihastunut puolisonsa tietämyksestä.

Saksanpähkinä on yksi Druidien puuhoroskoopin merkeistä. Atena on julkaissut tällaisen Reija-Tuulia Heinonen-Rivaston oppaan, itse teoksen perusteella en osaa sanoa onko puuhoroskoopilla mitään taustaa, kirjoittaja puhuu esipuheessa kelteistä.

Samalla formaatilla Atena on julkaissut Sirkku Linnean Suomalaisen eläinhoroskoopin, jolla ainakaan ei ole mitään historiallista taustaa.

Puuhoroskooppi lienee ollut joltisenkin suosittu: hallussani on teoksen neljäs painos vuodelta 2003.

Puuhoroskoopissa on kaikkiaan 22 merkkiä, kaikki eurooppalaisia lehti- tai havupuita. Arvostetuimpien puiden, tammen, koivun ja oliivipuun merkkeihin pystyy syntymään vain yhtenä päivänä vuodessa. Tavallisemmilla puilla on kautensa kaksi kertaa vuodessa.

Druidien puuhoroskoopin merkit

* Omenapuu 23.12.-1.1. ja 25.6.-4.7.
* Pihtakuusi 2.1.-11.1. ja 5.7.-14.7.
* Jalava 12.1.-24.1. ja 15.7.-25.7.
* Sypressi 25.1.-3.2. ja 26.7.-4.8.
* Poppeli 4.2.-8.2. ja 5.8.-13.8.
* Keltis 9.2.-18.2. ja 14.8.-23.8.
* Mänty 19.2.-29.2. ja 24.8.-2.9.
* Paju 1.3.-10.3. ja 3.9.-12.9.
* Lehmus 11.3.-20.3. ja 13.9.-22.9.
* Pähkinäpensas 22.3.-31.3. ja 24.9.-3.10.
* Pihlaja 1.4.-10.4. ja 4.10.-13.10.
* Vaahtera 11.4.-20.4. ja 14.10.-23.10.
* Saksanpähkinä 21.4.-30.4. ja 24.10.-2.11.
* Jasmiini 1.5.-14.5. ja 3.11.-11.11.
* Hevoskastanja 15.5.-24.5. ja 12.11.-21.11.
* Saarni 25.5.-3.6. ja 22.11.-1.12.
* Valkopyökki 4.6.-13.6. ja 2.12.-11.12.
* Viikunapuu 14.6.-23.6. ja 12.12.-21.12
* Tammi 21.3.
* Koivu 24.6.
* Oliivipuu 23.9.
* Pyökki 21.12. ja 22.12.

Wagner saksanpähkinänä on siis syntynyt huhtikuun lopulla tai loka/marraskuun vaihteessa.

Saksanpähkinän luonteesta Heinonen-Rivasto kirjoittaa muun muassa näin: "Saksanpähkinä pyrkii pois arkipäiväisyyksistä. Hän ei pelkää riskejä, ei pyri miellyttämään, ei tee kompromisseja, ei kulje valmiita polkuja." Toisaalta "saksanpähkinä-henkilö korostaa tyyliä, hienoja käyttäytymistapoja, hienostuneita maneereja" ja "hän ei arvosta luonnollisuutta."

Eli hyvinkin tavallisen tähtitaivaan merkkeihin perustuvaa horoskooppitekstiä.

Minä ja tyttäreni olemme vaahteroita. Puuhoroskoopin mukaan me olemme "täynnä suunnitelmia, jotka ovat eriskummallisia ja epätavallisia". Lisäksi vaahtera "rakastaa kaikenlaisia uutuuksia, puolustaa innolla uusia ideoita".

Esimerkiksi puuhoroskooppia :-)



[Päivittäinen länsimainen horoskooppi on esimerkiksi linkin takana]

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Imago-ongelma


Gallup-kyselijä soitti. Tiedusteli mitä yrityksiä luulen Sampo-konserniin kuuluvan. Tiesin, että Sampo Pankki ei enää kuulu, sehän on myyty tanskalaisille. Toimintojen yhdistämisestähän on huomattavan paljon uutisoitu.

Pulkkaan ei ole toimivan systeemin muuttaminen toiseksi mennyt.

Ettei vaan nimenkäyttöoikeuden myynti olisi omia brändejä alentanut, pohdittaneen pääkonttorissa.

Ei ole pulkkaan mennyt blogilistankaan uudistus.

Omassa yhden miehen firmassani imago-ongelmat ovat ihan omia ongelmia. Vieläkin harmittaa, kun kovassa kuumeessa viitesen vuotta sitten vastasin puhelimeen ja jotain sekavaa selostin asiallisella asialla olleelle.

Eikä muutoin terveenäkään tahdo aina päästä heti jyvälle siitä, mihin toinen pyrkii.

Mutta sellaistahan elämä on.

Pari päivää sitten ihmettelin miten ei Heinleinin kirjoista juuri mitään ole muistiin jäänyt. Illalla tulleen Mobergin romaaniin perustuvan Jan Troellin ohjaaman Maastamuuttajien katsominen osoitti toista: tarina oli tuttu, paljon yksityiskohtia ja juonenkulun muisti oivasti.

Se onkin muisto 1970-luvulta. Elonetin mukaan Maastamuuttajat on televisiossa esitty edellisen kerran 3. elokuuta 1978.

lauantai 10. toukokuuta 2008

Ulko-Hebridit


Melkein joka lauantai klo 15.00-15.40 ministeriön erikoisosaston virkamiehet Hannibal Hamilton-Jones ja Richard Lamm pelkäävät, että alivaltiosihteeri sir Henry Pitkin lähettää heidät Ulko-Hebrideille hoitamaan valtiolle kuuluvia tehtäviä.

Vanhemman ja nuoremman virkamiehen pelko tuli mieleeni seuratessa T-Klubin erikoislähetystä Langinkoskelta. Historioitsijat pohtivat Jukka Relanderin johdolla millainen Suomi olisi, jos se olisi säilynyt osana Ruotsia vuoden 1809 jälkeen.

Inserttinä esitettiin Henrik Meinanderin mielipide: Suomelle olisi käynyt kuin Skotlannille. Siitä ne Ulko-Hebridit, Skotlannin Atlannin valtameren puolella oleva ulkosaaristo.

Vaihtoehtohistorioiden pohtimisen perussääntönä voisi pitää sitä, että jos on tyytyväinen nykyiseen olemiseen, niin silloin kaikki historiassa tapahtunut on ollut hyvästä.

Ja mehän olemme.

Valistuneiden mielipiteiden mukaan suomen kielelle ei olisi käynyt aivan yhtä surkeasti kuin gaelin kielelle, jota ei enää juuri kukaan puhu.

Tuskin Saimaan saarien viimeiset suomalaiset olisivat Tukholmasta pyytäneet apua ja lupaa muuttaa mannermaalle niinkuin viimeiset 36 St. Kildan ulkohebridiläistä pyysivät ja saivat vuonna 1930.

Valtion tehtäviä Ulko-Hebrideillä edelleenkin on: yleisten erikoistehtävien lisäksi esimerkiksi parikin hoidettavaa ja vaalittavaa villilammaskantaa, jollaisia ei missään muualla maailmassa ole.

Että Ulko-Hebridit aiheellinen pelko ainakin Natura-asioista vastaaville EU-virkamiehille on.

[Kuten lapselliset tietävät, Knalli ja sateenvarjo on se kuunnelma, jossa Niiskuneiti ja Timon seikkailevat aikuisten hassuttelujutuissa]

perjantai 9. toukokuuta 2008

Viivi ja Wagner, sian ja naisen tarina


Kaupan lehtipisteeseen oli ilmiintynyt uusi lehti, uusi suomalainen sarjakuvalehti! Sellaisilla ei viime vuosikymmenen aikana ole lukevaa yleisöä juurikaan kosiskeltu, toisin kuin esimerkiksi uusilla naistenlehdillä. Kannen ylälaidassa kerrotaan, että "jo ensimmäinen numero!"

Vitsi on aiheellinen. Uusiruutu -lehteä ei ehtinyt ilmestyä yhtään numeroa ennen sen lopettamista.

Kun viime syksynä Ville Ranta arvosteli suomalaista kirjojen (ja sarjakuvien) jakelu- ja jälleenmyyntikentän jättiläisiä, joissakin puheenvuoroissa kehotettiin arvon taiteilijoita ja piirtäjiä tekemään suositumpia sarjakuvia, sellaisia kuin Viivi & Wagner.

Tämä tuli mieleen uutta lehteä lehtihyllystä ihastellessa. Siinä se on: suuri suomalainen suosittu sarjakuva omana lehtenään!

Nyt tulee testatuksi se, miten suositut suomalaiset hahmot ankarilla lehtimarkkinoilla pärjäävät. Toivottavasti hyvin.

Viivi ja Wagner -lehden rakenne on perinteinen sarjakuvalehden. On pääsankareiden johdantosarja, muita sarjakuvia, yksi juttu ja pääsankarien "uusintaseikkailu", tässä tapauksessa varhaisia Viivi ja Wagner -strippejä.

Muiden sarjakuvien osasto on hieno: kotimaisista Juho Juntusen Manala ja Milla Paloniemeltä sekä Kiroileva siili että kakkiva hiiri (Shit happens). Ulkomaisista suuruuksista mukana ovat Lewis Trondheim Pikkujutuillaan ja Gilbert Sheltonin Picin kanssa tekemä Not Quite Dead.

Se yksi kirjallinen juttu, jonka sarjakuvalehti kestää ei ole (vielä ainakaan) lukijakirjepalsta, vaan Madista tutun The Metsäsen sikataustoitus.

Klassisilla aineksilla on aikaansaatu kelpo lehti.

Tällaiselle kaikista kohderyhmistä uloskasvaneelle viehkoin osa lehteä oli Lewis Trondheim.

torstai 8. toukokuuta 2008

Robert A. Heinlein


Tänään on kulunut 20 vuotta Robert A. Heinleinin (1907-1988) kuolemasta. Aikoinaan nuorena runsaasti hänen teoksiaan ahmin, skifiin innostuneena. Wikipedian mukaan Heinlein oli science fictionin yksi "kolmesta suuresta" Isaac Asimovin (1920-1992) ja Arthur C. Clarken (1917-2008) ohella.

Kolmikosta ensimmäisenä kuollut Heinlein oli ahmintaskifikolmikon heikoin lenkki. Wikipediasta luin hänen suomennettujen teosten nimiä, Galaksin kansalainen, Kapina 2100, Maan hylkäämät, Mies joka myi kuun, Kissa muurin läpi, Kuu on julma, Tuomiopäivän komedia, Yli-ihmisen aika, Rakettilaivan kadetti, Seitsemän miehen sota, Taistelu Venuksessa ja Panoksena tulevaisuus.

Suuri osa nimekkeistä tuntui täysin oudoilta. Tuttu oli vain Seitsemän miehen sota, Taistelu Venuksesta tuo hämärästi kannet mieleen.

Tarkistan Fennicasta, että tuoreita (1980-luvun jälkeisiä) suomennoksia oli vain osa. Kissa muurin läpi, Kuu on julma, Panoksena tulevaisuus, Tuomiopäivän komedia ja Yli-ihmisen aika on varmasti tullut luetuksi aikanaan.

Ei mitään muistikuvaa.

Seitsemän miehen sodan muistan. Teos on suomennettu jo 1954, uusintapainos otettu 1992. Toinen painos on hyllyssäni. Tarina kertoo tulevaisuuden Yhdysvalloista, jonka idän väheksytty vihollinen valloittaa. Vastarintaliike jäi vain seitsemän miehen suuruiseksi.

Seitsikko pääsi kuitenkin taistelussaan pitkälle, viholliset laivattiin takaisin kotimaahansa. Seitsemän miehen taistelu on amerikkalaista arroganssia, vastustajan aliarviointia ja ylimielistä halventamista.

Tällainen juonenkulku kertonee, miksi teos on päätetty kustantaa 1950-luvun alun Suomessa.

Ei tästä häävi muistonkunnioittamiskirjoitus tullut.

Kolmikon tunnetumpien Asimovin ja Clarken teoksista muistan paljon enemmän. Mutta silti useissa muutoissa harventunut ja jalostunut kirjahyllyni ei enää tunnista Asimovia lainkaan. Clarken ainoa on 2001 Avaruusseikkailu.

Ehkä Fahrenheit 451:n kirjaihmisten muistinpalautuskeinojen avulla enempi Heinleinin kirjoista muistaisin.

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Kansalaisten ja yritysten sananvapaus


Suomen tietotoimiston kertoman mukaan eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta havaitsi uuden valmistelussa olevan valmiuslain (HE 3/2008 vp) kirjoitetuissa pykälissä sananvapausongelmia.

Aikaisemmin eduskunnan valiokunnat ovat olleet huonoja sananvapausongelmia huomaamaan, ongelmia ei ole esimerkiksi löydetty paljon kansalais- ja kansalaisjärjestökritiikkiä saaneista Lex Nokiasta (HE 48/2008 vp) tai lapsipornon suodatuksesta (1.12.2006/1068).

Valiokunta kiinnitti erityisesti huomiota maan rajojen yli kulkevien sähköpostien tai tekstiviestien kulun mahdolliseen katkaistavuuteen. Lisäksi radiolupia saatettaisi perua ja antaa taajuudet esimerkiksi puolustusvoimien käyttöön.

STT:n mukaan liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenet on sananvapausongelmista tehnyt tietoiseksi Viestinnän keskusliitto. Se on viestintäalan yritysten edunvalvontajärjestö, työnantajaliitto, joka solmii muun muassa yhdeksän eri työehtosopimusta.

Viestinnän keskusliiton lakiasiainjohtaja Satu Kankaan mukaan lain perusteluista ei ole löytynyt mitään järkeviä syitä sille, miksi kriisiaikoina pitäisi kansainvälisten yritysten sisäistä viestiliikennettä suitsia tai miksi kaupallisen paikallisradion pitäisi antaa radiotaajuutensa armeijan käyttöön.

Valmiuslain tarkoitus on määritellä yhteiskunnan toimintaedellytykset poikkeusoloissa, esimerkiksi sodan aikana.

Viestinnän keskusliiton lobbaamat kansanedustajat ovatkin valiokuntakäsittelyssä penänneet, mitkä ovat ne tietoturvasyyt, joiden takia kriisin aikana valtio saisi puuttua viestintäyritysten toimintaan.

Maaliskuussa antamassaan lausunnossa Viestinnän keskusliitto on erityisesti kokenut ongelmaksi seuraavat lakiehdotuksen kohdat:

* Valmiuslakiehdotuksen 9 lukuun sisältyvät säännökset sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuuden turvaamisesta. Osa ehdotetuista toimenpiteistä koskee sananvapauden käyttämistä. Sananvapautta rajoittavia toimenpiteitä ovat erityisesti seuraavat: verkko- tai viestintäpalveluyhteyksien katkaiseminen määräajaksi tai toistaiseksi tiettyyn maahan tai kansainvälisiin verkko- ja viestintäpalveluihin liikenne- ja viestintäministeriön päätöksellä (59 §:n 1 momentin 7-kohta); radiotaajuuksiin kohdistuvat Viestintäviraston toimenpiteet (60 §), kuten radioluvan peruuttaminen tai sen ehtojen muuttaminen sekä radiolähettimen tai radiojärjestelmän käytön kieltäminen; sekä liikenne- ja viestintäministeriön päätös velvoittaa teleyritys estämään tilapäisesti viestien lähettäminen, välittäminen tai vastaanottaminen (61 §:n 1 momentin 1-kohta). Mainitut toimenpiteet voidaan toteuttaa sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien toimivuuden ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi lakiehdotuksen 3 §:ssä määritellyissä poikkeusoloissa.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on puolestaan huhtikuun lopulla teroittanut jatkokäsittelylle seuraavien kohtien ongelmallisuutta:

* Valmiuslakiehdotuksen 9 luvussa säännellään sähköisten tieto- ja viestintäjärjestelmien turvaamista poikkeusoloissa. Kun ehdotettujen säännösten perusteella voi esimerkiksi verkko- tai viestintäpalveluyhteydet katkaista määräajaksi tai toistaiseksi tiettyyn maahan tai kansainvälisiin verkko- ja viestintäpalveluihin (59 §:n 1 momentin 7 kohta), peruuttaa radiolupa, muuttaa luvan ehtoja sekä kieltää radiolähettimen tai radiojärjestelmän käyttö (60 §) sekä velvoittaa teleyritys estämään tilapäisesti viestien lähettäminen, välittäminen tai vastaanottaminen (61 §:n 1 momentin 1 kohta) voitaisiin tällöin vaikuttaa merkittävällä tavalla sananvapauden käyttämiseen. ... Valiokunta kiinnittää puolustus- ja perustuslakivaliokuntien huomiota siihen, että erityisesti lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa määriteltyjen poikkeusolojen ... osalta ... toimivaltuuksien käyttötarve jää ilman selkeää perustelua.

STT:n jutun loppuarvioiden perusteella näin elinkeinovapauteen kajoava laki tuskin tultaneen säätämään tavallisena lakina.

Kansalaisten sananvapautta kaventanut lapsipornon suodatus säädettiin tavallisena lakina. Samoin aiotaan säätää työntekijöiden oikeuksia kaventava Lex Nokia.

tiistai 6. toukokuuta 2008

30 vuotta roskapostia


Viikonloppuna tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun ensimmäiset roskapostit lähetettiin. Hesarikin vasta eilen muisti juhlapäivää. Merkkipäivän juhlinta jäi hieman sen varjoon, että uutisena kerrottiin enää 15 prosenttia emailista olevan sitä varsinaista, aika iso osa on siis spamia.

Synkimpien arvioiden mukaan sähköpostien lähettelyn olisi pitänyt jo loppua kokonaan roskapostitulvan alle, mutta onneksi niin ei ole käynyt.

Vappuna 1978 Gary Thuerk kirjoitti kutsun edustamansa DECin (tuotemerkki Digital) tietokoneperheen uusimpien tuotteiden, Decsystem 2020 -koneiden esittelytilaisuuksiin. Lähetysverkko oli arpanet, jota piti yllä Yhdysvaltain hallitus. Ensimmäinen viesti löytyy Brad Templetonin sivuilta.

Eri lähteiden mukaan Thuerk olisi kutsuviestinsä lähettänyt 300-600 vastaanottajalle. Arpanet mahdollisti vain viestin lähettämisen 320 henkilölle kerrallaan ja itse lähettämisen suoritti Thuerkin puolesta DECillä aikaisemmin työskennellyt insinööri Carl Gartley 3. toukokuuta 1978.

Arpanetissä oli aikaisemmin lähetelty kaikenlaisia viestejä, kuten arvata saattaa, vauvauutisista ties mihin ryyppäjäiskutsuihin, mutta Thuekin kirjoittama kutsu oli ensimmäinen kaupallinen viesti. Sinänsä asiallinen, eikä sitä nykyisin roskapostiksi varmaan laskettaisikaan.

Mutta insinööriyhteisö oli tuolloin tarkka. Valtion rahoilla tehtyä valtion systeemiä ei Yhdysvalloissakaan saanut kaupallisiin tarkoituksiin käyttää. Keskustelussa löytyi viestille puoltajiakin, osa oli loukkaantunut koska ei ollut saanut kutsua.

Joka tapauksessa Arpanetin johtaja Raymond Czahor päätti ettei verkko ollut kaupallisia viestejä varten. Ärhäkän keskustelun päätteeksi kukaan ei vuosiin ajatellutkaan lähettävänsä kaupallisia tiedotteita.


Spam?

Roskapostille annettu spam -nimitys on huomattavasti nuorempi, vaikka Monty Python -sketsi onkin ensimmäistä roskapostia vanhempi. Spam, siis säilykeliha, jota sisältyi viikinkien suosiman pubin aamiaismenun jokaiseen ruokalajiin, eräänlainen aamiaisen pubissa syömisen sine qua non.

Templetonin mukaan 2003 olisi vietetty spam -termin roskapostimerkityksen kymmenvuotisjuhlia. Vuonna 1994 alkoivat usenetin valtavat massapostitukset, joiden alle usenet raunioitui.

Spam tuntuu sellaiselta termiltä, joka on keksitty monessa paikassa yhtä aikaa. Me nörtithän tykkäämme Monty Pythonista, yksi digitelevision autuuksista oli se, että sarjan saattoi uudelleen televisiosta katsella.

Joskus tuolloin 1994/95 spam -termin ensimmäistä kertaa näytöltä lukiessani korvissani alkoi kaikua viikinkien laulu: "Spam, spam, spam, spam, spam, spam, spam, spam, lovely spam! Wonderful spam!"



Alun harmituksen jälkeen tiettävästi säilykelihan valmistaja Hormel Foodskin on ollut tyytyväinen, tuotteen kysyntä on kasvanut.

maanantai 5. toukokuuta 2008

Getheniläinen kalenteri


Ursula K. LeGuin loi hainilaiseen kaikkeuteen mielenkiintoisen ajanmittaamistavan. On aina vuosi 'yksi'. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajanlaskusta olisi luovuttu, vaan kuluvaa nyt-hetkeä korostettiin nostamalla se ajanlaskun lähtökohdaksi.

Hainilainen kaikkeus tuli tutuksi Pimeyden vasen käsi -romaanista, joka myös nosti LeGuinin kuuluisaksi. Gethenin (Talvi-planeetan) asukkaat olivat kaksineuvoisia, tarpeen mukaan kuka tahansa saattoi olla isä tai äiti. Ratkaiseva oli kuukausittaisen kiiman, kemmerin aika, jolloin sukupuoli määrittyi suhteessa partneriin.

Tällä voisi olettaa olevan vaikutuksen ajanlaskun syntyyn: merkityksellistä oli se, mitä (joku) on nyt, ei se mitä oli ollut tai tulee olemaan.

Uudenvuodenpäivänä (Getheny thern) vuoden vaihtuessa entisestä vuodesta tulee 'vuosi sitten' ja jokaiseen aikaisempaan menneeseen vuoteen lisätään yksi. Tulevaisuus määritellään samoin, seuraava vuosi on 'vuosi edessäpäin' ja kaukaisemmat tulevat yhtä vuotta lähemmiksi.

On ymmärrettävää, että järjestelmä tuotti hankaluuksia asiakirjahallinnolle ja historiankirjoitukselle, erityisesti kronikoinnille. Ajanlaskun hallintaa olikin helpotettu erilaisin muistisäännöin, viittaamalla tunnettuihin tapauksiin, kuninkaiden valtakausiin jne.

Gethenin vuosi on 8401 maan tunnin mittainen (0,96 vuotta). Vuorokausi on taas 23.08 maan tuntia. Kaikkiaan Gethenin vuosi jakaantuu neljääntoista kuukauteen ja 364 vuorokauteen. Kussakin kuukaudessa on 26 getheniläistä päivää. Vuorokausi, joka alkaa meidän keskipäivästämme, jakaantuu taas kymmeneen tuntiin.

LeGuin on tehnyt kuukausien ja päivien nimissä tarkkaa työtä ja antanut niille karhidenkieliset nimet.

Gethenin kuukaudet karhideksi:

Thern (talvi)
Thanern
Nimmer
Anner
Irrem (kevät)
Moth
Tuwa
Osme (kesä)
Ockre
Kus
Hakanna
Gor (syksy)
Susmy
Grende

Gethenin kuukaudenpäivät karhideksi:

Ensimmäinen puolikuu
1. Getheny
2. Sordny
3. Eps
4. Arhad
5. Netherhad
6. Streth
7. Berny
8. Orny
9. Harhahad
10. Guyrny
11. Yrny
12. Posthe
13. Tormenbod

Toinen puolikuu
14. Odgetheny
15. Odsordny
16. Odeps
17. Odarhad
18. Onnetherhad
19. Odstreth
20. Odberny
21. Odorny
22. Odharhahad
23. Odguyrny
24. Odyrny
25. Odposthe
26. Ottormenbod

Vuosi jakaantuu siis neljään vuodenaikaan, joista talvi ja kesä kestää neljä kuukautta ja syksy ja kevät kolme. Kuukausi jakaantuu puolestaan kuunkierron mukaan kahteen puolikuuhun, joista Odgethenynä on täysikuu. (LeGuinin selvityksen mukaan 'getheny' tarkoittaa pimeyttä, etuliite od- muuttaa merkityksen epäpimeydeksi).

Karkauspäiviä Gethenissä tarvittiin vain parin sadan vuoden välein, sillä säännöllistä oli planeetan kulku radallaan läpi avaruuksien, aurinkonsa ympäri.