perjantai 29. helmikuuta 2008
Gungl ja kiitokset yleisölle
(jatkoa eiliseen)
Appletons' Journal jatkaa Josef Gunglin Pohjois-Euroopan kiertueen uutisointia syyskuun 16. päivä 1871. Gungl oli nyt saanut kiertueensä päätökseen ja oli loppuarviointien aika.
Gungl kehui ruotsalaisia ja tanskalaisia, he olivat orkesterinjohtajan mielestä maailman eniten musiikkia rakastavia kansoja. Gunglin jäähyväiskonsertti Kööpenhaminan Tivolissa oli suuri tapaus. Yleisöä paikalla oli tuhatmäärin, lehtitiedon mukaan jopa kuusituhatta.
Jäähyväiskonsertin juhlallisuutta lisäsi paikallisen kuuluisuuden, Gunglin ikätoverin, säveltäjä Hans Christian Lumbyen (1810-1874, kuvassa) osallistuminen. Konsertin lopuksi Lumbye nousi lavalle osoittamaan suosiota vieraalle. Taputuksiin yhtyi koko yleisö.
Lumbye tunnettiin myös valsseista, polkista ja masurkoista. Hän myös orkesterinjohtaja: Lumbyen orkesteri oli talvisin Själlannin sinfoniaorkesteri, kesäsin Tivolin orkesteri.
Lumbyen tunnetuimpiin teoksiin kuului Copenhagen Steam Railway Galop.
Appletons' Journal ei kerro miten Gungl olisi suomalaisia arvioinut musiikin kuuntelussa. Ehkä 1871 Suomessa ei osattu vielä arvostaa junan ääniä matkivaa sävellystyötä ja soitantoa. Olihan Suomessa vasta kaksi rataa: Helsinki-Hämeenlinna ja Riihimäki-Viipuri-Pietari.
Ei ainakaan oltu Gunglin mielestä maailman eniten musiikkia rakastavien kansakuntien joukossa.
torstai 28. helmikuuta 2008
Gungl ja junassa viihtyminen
Elokuun viides päivä vuonna 1871 yhdysvaltalainen kirjallisuuden aikakauslehti Appletons' Journal kertoi, että Josef Gungl ja hänen jäljittelemätön orkesterinsa ovat parhaillaan viihdyttämässä Pohjois-Ruotsin asujaimistoa ja kiertue tulisi seuraavaksi jatkumaan Pohjois-Suomeen. Uutinen oli niin sanottuja koottuja pikku-uutisia, joita lehdissä tuohon aikaan tapasi olla. Gunglin kiertueesta kerrottiin neljällä rivillä, 'Foreign Items' otsakkeen alla.
Josef Gungl (1810-1889) oli unkarilainen säveltäjä ja orkesterin johtaja, joka tuli erityisen kuuluisaksi masurkoistaan, tansseistaan ja erityisesti valsseistaan. Encyclopædia Britannican yhdennentoista laitoksen mukaan Gunglin orkesteri olisi ensiesittänyt Mendelssohnin Kesäyön unelman. Gungl työskenteli muun muassa Itävallan ja Saksan sotilassoittokunnissa.
1848-49 Gungl 28-jäsenine orkestereineen kävi kiertueella Amerikoissakin, saaden suurta suosiota. 1871 Gungl oli pinnalla pari vuotta aikaisemmin tekemästään Railroad Galopista, joka juhlisti rautateiden rakentamista halki mantereen.
En löydä lehtitietoja siitä, miten (Pohjois-)Suomessa Gunglin kiertue olisi otettu vastaan. Liekö miten todellisuudessa kulkenut. Toisaalta "Gungl" on haastava hakusana, se menee helposti kuninkaallisen kanssa sekaisin.
Noihin aikoihin musiikki levisi konsertteina ja nuotteina. Viipurilaisen Oscar Cloubergin kirjakauppa tuon tuostakin mainosti J. Gunglin nuotteja olevan saatavissa heiltä. "En flyktig tanke, Polka Mazurka af J. Gungl 1 mk 13 p."Wiborgs Tidningin mukaan tammikuussa 1871 Viipurin Raatihuoneen salissa esitettiin Straussin ohella Gunglia, kesäkuussa 1872 Åbo Underrättelser etusivullaan mainostaa, että Runsalassa järjestetyssä konsertin ohjelmistossa Haydnin ja Herzogin lisäksi olisi ollut muun muassa Gunglin Philadelphian polkka.
Eli oli tuttu ja suosittu tuolloin joka tapauksessa täälläkin, kävi itse paikalla tai ei.
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
Tila olen minä
Jörn Donner on kirjoittanut kaikenmoista. Yksi hänen teoksistaan on Olotiloja (Otava 1993), jossa Donner esittelee ja kertoo paikoista joissa on asunut, lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Teoksessa kiehtoo hänen Helsingin Pohjoisrannan kodistaan syntymävuonna 1933 ja 63 vuotta myöhemmin 1986 otetut kuvat. Kirjastohuoneen hyllyt ovat ehkä vaihtuneet, mutta tila ja tunnelma vaikuttaa samalta. Kirjailijan työhuoneelta.
Näkyy Donnerin kirjaa luetun paikallishistoriallisestikin, ainakin Hyvinkään kaupunginkirjastossa. Hyvinkään Ahdenkalliolla teini-ikäisellä Donnerilla oli käytössään ullakkohuone, ja kuinkas muutenkaan, ullakolla oli myös kirjasto. "Pääasiassa helppohintaista kirjallisuutta", toteaa Donner.
Oikea kirjastohan oli Pohjoisrannassa, oletan.
Olotiloja väistämättä johdattaa miettimään omia asuinpaikkojaan. Synnyinpaikkarakennustani ei enää ole, syntymäkoti kuitenkin, vaikka näinä hometalojen aikoina siitäkään ei voi olla varma. Kotkankallionkadun huoneistoissa ei tosin enää asu ketään, huoneistot on muutettu toimistoiksi. Osoitteen perusteella noissa varhaislapsuuden huoneissa näytettäisi nykyään toimitettavan erilaisia yritysjulkaisuja ja -internetsivuja.
Eipä meillä suurta kirjastoa ollutkaan, jonkinlainen kuitenkin, enempi nimekkeitä kuin useimmilla luokkatovereilla. Tärkein oli maalle ullakkohuoneeseen kokoamani sarjakuva- ja skifipokkarikokoelma. Siellä se edelleen pääosin on.
Nykyiseen kotiin Valtatielle pitäisi hankkia lisää kirjahyllyjä.
Pitäisi pystyä Donnerin tavoin toteamaan 'tila olen minä'.
Ehkä pystyn siihen parin, kolmen vuosikymmenen päästä Kotkankallionkadun kodissani.
tiistai 26. helmikuuta 2008
Selain 17 v.
Vuoden päästä tänään selain ylittää 18-vuoden suojaikärajan. Siis 26. helmikuuta 1991 Tim Berners-Lee esitteli Cernissä kollegoilleen WorldWideWebiksi nimeämänsä hypertekstitiedon jakamiseen soveltuvan selaimen.
Aluksi ajateltiin, että tällainen internetin käyttöliittymä olisi erinomaisen mainio Cernin sisäiseen käyttöön, sen avulla kun valtavan laitoksen sisäisen puhelinluettelon käyttö helpottui huomattavasti. Sittemmin selaimelle on oivallettu muitakin käyttötarkoituksia ja heti syntymästään lähtien selain on ollut oleellinen osa internetin kehitystä.
Berners-Leen selainta en ole koskaan käyttänyt. Ensimmäinen kosketus selaimiin, niin kuin monilla muillakin, oli graafinen käyttöliittymä Mosaic. Siitä näki heti, että nyt tulee jutut muuttumaan.
Ja ovat muuttuneetkin.
Nykyisin kuljen tiedonvaltateitä K-Meleonilla. Se on sopiva karvalakkimalli keski-ikäiselle miehelle, joka ei tarvitse lukuisia erilaisia ominaisuuksia ja haluaa sivustojen latautuvan nopeasti.
Ylen Areena ja Elävä arkisto kuitenkin pakottavat vielä tuota markkinajohtajan (vai onko enää Suomessa?) tuotettakin rinnalla pitämään. Muutoin Ylen sivustot K-Meleonillakin hyvin avautuvat.
Hyviä selaamisia kaikille synttäripäivänä.
maanantai 25. helmikuuta 2008
Ikä- ja kehitystason mukaan
Poliisin lapsipornoennakkosensuurista on sitten viime kirjoittaman noussut suuri kohu. Suvi Lindénin lausuntojen vuoksi häntä eroamaan kehottavan addressin on parissa päivässä allekirjoittanut lähes 10000 huolestunutta kansalaista. Kaikki keskusteluun osallistuneet, myös minä, ovat tuominneet lapsipornon. Mutta näin laaja yksiselitteinen jonkin asian tuomitseminen saa skeptikon heräämään. Miksi ja kenelle lapsiporno on haitallista?
Alan järjestöt, suomalainen Pelastakaa lapset ja englantilainen Internet Watch Foundation molemmat laittavat ”lapsipornografian” aina lainausmerkkeihin. Järjestöt käyttävät teksteissään termejä ’lapsen (seksuaalinen) hyväksikäyttökuva’ ja ’child sexual abuse image’. Näin järjestöjen mielestä tulee paremmin sisällöllisesti kuvattua se, mistä on kyse.
Tampereen yliopistolla järjestettiin Lapset ja tietoyhteiskunta –seminaari tämän vuoden helmikuussa. Lapsillehan ikä- ja kehitystason mukaan ovat erilaiset asiat haitallisia. Psykologi Tarja Salokoski kertoi seminaarissa, että erityisesti vanhempien ja kasvattajien mediakasvatus olisi ensisijaisen tärkeää. Lapsia tulee suojella ikätason mukaan ja lisäksi tulee huolehtia, ettei medioista tulisi liian hallitsevia lapsen elämässä.
Sirkku Kotilaisen mukaan lapsillakin on sananvapautensa, heilläkin on oikeus saada tietoa, tuottaa itse tietoa, ilmaista itseään, tutustua kulttuurielämään ja tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Sanan- ja ilmaisunvapaus ei Kotilaisen mielestä ole vastakkainen suojelulle. Nämä näkökulmat voidaan yhdistää luontevasti. Kotilainen korostaa osallistumisen mahdollisuuksia myös tärkeänä osana kansalaisidentiteetin kasvamisessa, yhteiskuntaan osallistuvan yksilön kehittymisessä.
Näitä asioita ei voida valtakunnallisesti ohjeilla tai lainsäädännöllä valvoa ja määrätä, vaan ne ovat vanhempien ja kasvattajien asioita. Meillä televisio ja tietokone ovat koko perheen yhteisissä tiloissa (olohuoneessa), lastenhuoneessa virikkeinä ovat ainoastaan lelut ja kirjat. Näin me vanhemmat pystymme valvomaan ja seuraamaan, mitä ohjelmia televisiosta ja mitä sivustoja netistä lapsemme seuraavat ja mihin osallistuvat. Ja tarvittaessa puuttumaan ja keskustelemaan esille tulleista sisällöistä.
Seminaarissa puhunut Mannerheimin lastensuojeluliiton nuorisotyön suunnittelija Suvi Tuominen korosti myös, että ”toisen tuotoksia saa kopioida omaan käyttöön”. Tämä tekijänoikeuslain sallima oikeushan ei liian usein ole julkisuudessa ole esillä. Tietoisuus tästä saa lapsenkin harkitsemaan sitä, mitä itsestään nettiin ja mitä itse tekemäänsä siellä esittelee.
Jos eri ikäisille ja kehitystasoisille lapsille eri sisällöt ovat haitallisia, niin miksi ylipäätään on yhtä ja ainoaa asiaa ryhdytty valtakunnallisesti ennakkosensuroimaan? Lasten hyväksikäytön tutkijat ovat esittäneet, että seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi lapsina joutuneet saattavat voimakkaasti traumatisoitua nähdessään kuvia omasta hyväksikäytöstään. Erityisen vaarallista tämä on niille nuorille ja aikuisille, joilla on vain tukahdutettu muisto omasta hyväksikäytöstään.
Pelastakaa lapset kritisoi poliisia siitä, että hyväksikäyttötapausten tutkinnassa se selvittää pääasiassa vain tekijän ja saattaa hänet vastuuseen teostaan. Hyväksikäyttökuvissa olevien lapsien henkilöllisyys sen sijaan jää useimmiten selvittämättä. Interpolin tietokannassa on hyväksikäyttökuvia todisteena yli 20000 lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toukokuussa 2006 vain vajaa 500 näistä uhreista oli tunnistettu ja saatu suojelu- ja hoitotoimien piiriin. Mahdollisimman varhainen hoito (terapia) tuottaa parhaimman tuloksen ja estää kasvun ja kehityksen vääristymiä.
Mari Laihon mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö jää käsittämättömän usein paljastumatta. Laihon aineistossa 95 prosenttia kantoi enemmän tai vähemmän salaisuuden tuhoavaa taakkaa koko lapsuusaikansa hyväksikäytöstä lähtien.
Lapsella on lain mukainen oikeus saada hyvää hoitoa ja kasvatusta sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellista valvontaa ja huolenpitoa. Kasvatuksessa lapsen tulee saada osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen alistaminen, ruumiillinen kuritus sekä muu loukkaava kohtelu on kiellettyä (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 8.4.1983/361). Lapseen kohdistuva väkivalta voi olla fyysistä, kemiallista, psyykkistä, seksuaalista, sosioekonomista tai rakenteellista väkivaltaa. Toivoisinkin, että lapsiin kohdistuvan fyysinen, kemiallinen, psyykkinen, sosioekonominen ja rakenteellinen väkivalta otettaisi yhtä vakavasti.
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
Ei enää nuku
Oulun nuoriso- ja kulttuurikeskus Nuku on vaihtanut nimensä. Mainoslauseen mukaan se ei enää nuku, vaan Valve, virallisia nimeäjäisiä vietettiin eilen. Paljon ohjelmaa talossa oli tarjolla, ja kaikesta tarjolla olleesta päädyimme katsomaan nukketeatteri Akseli Klonkin Tät-tät-tää, sanoi prinsessoista ruusuisimman polkupyörä -näytelmää.
Samalla Akseli Klonk työnmerkeissä vietti kymmenvuotisjuhlia. Esitys oli myös osa Lasten ja nuorten teatteripäiviä. Klonk ei olekaan mikä tahansa nukketeatteri, vaan se käyttää paljon välineteatterin keinoja. Akseli Klonkin tyyli on omanlaisensa, hyvin tunnistettavissa oleva. Mainio, erinomainen.
Aikoinaan piti mennä merta edemmäs kalaan Kemiin, että saimme ensimmäisen kosketuksen tähän oululaiseen teatteriin. Kemin sarjakuvapäivien lastenohjelmistoon kuului Oi ihana Panama! Sen jälkeen ollaankin yritetty pysyä ajan tasalla tarjonnassa.
Tät-tät-tää sopi hyvin päivän teemaan. Prinsessa ei suostunut vaipumaan edes seitsemän vuoden uneen haltian loitsuista, vaan napakasti karkoitti moisen höpöttelijän. Sen sijaan prinsessa päätti pelastaa värttinän käyttöohjeisiin tutustumattoman prinssin, joka oli lumottu sadan vuoden unosiin.
Ei enää nuku.
lauantai 23. helmikuuta 2008
Alcazar ja Castro
Tintti ja picarot -albumin perusteella tekisi mieli sanoa, että kenraali Alcazarin esikuvana olisi toiminut Kuuban Fidel Castro. On kuitenkin niin, että Alcazar syntyi Fidel Castron (s. 1926) ollessa vasta kymmenvuotias naskali, hänen kumoukselliset taitonsa tuskin olivat vielä tuolloin Brysseliin saakka kantautuneet.
Yksi yhteys vallankumousjohtajien väliltä löytyy.
Pitkä, yhtenäinen valtakausi se ei ole. San Theodorosissa valta usein vaihtui kenraalien Alcazarin ja Tapiocan välillä. Viimeksi tavatessa Tintti ja picarot -albumissa valtaan jäi Alcazar. Ensitapaamisen yhteydessä Särkyneessä korvassa Alcazar noustuaan valtaan nimittää Tintin everstiksi ja adjutantikseen. Johtaja ja hänen adjutanttinsa ystävystyvät shakkia pelaten.
Myöhemmin kenraali Tapiocan vastavallankumouksen jälkeen Alcazar pakeni Eurooppaan ja hankki elantonsa veitsenheittäjänä. Hän esiintyi taiteilijanimellä Ramon Zarate ja hänen avustajanaan toimi Chiquito. Alcazar palasi Etelä-Amerikkaan Chiquiton kadottua, tuli kuitenkin takaisin Eurooppaan järjestelemään asekauppoja Seikkailussa Punaisella merellä. Investointi aseisiin tuolloin auttoivat hänet jälleen San Theodorosin johtoon.
Ennen picaroita kenraali Tapioca Bordurian Plekszy-Gladzin tuella syöksi hänet hetkeksi takaisin sissipäälliköksi. Albumissa tarkasti dokumentoiduin vaihein Alcazar palaa San Theodorosin johtoon.
Alcazarin ja Castron välinen yhteys on kielellinen. Kenraali Alcazarin nimi tulee espanjan linnaa tarkoittavasta alcazar -sanasta. Arabiasta tullutta lainasanaa käytetään erityisesti arabityylisistä eteläespanjalaisista linnoista. Espanjassa tavallisempi linnaa (tarkemmin kelttiläistyylistä linnoitettua kylää) tarkoittava sana on castro, laina latinasta.
Alcazar – Segovian linna.
Castro – Pyhän Yrjön linna Argostolissa.
Maailma on sattumuksia täynnä!
Yksi yhteys vallankumousjohtajien väliltä löytyy.
Pitkä, yhtenäinen valtakausi se ei ole. San Theodorosissa valta usein vaihtui kenraalien Alcazarin ja Tapiocan välillä. Viimeksi tavatessa Tintti ja picarot -albumissa valtaan jäi Alcazar. Ensitapaamisen yhteydessä Särkyneessä korvassa Alcazar noustuaan valtaan nimittää Tintin everstiksi ja adjutantikseen. Johtaja ja hänen adjutanttinsa ystävystyvät shakkia pelaten.
Myöhemmin kenraali Tapiocan vastavallankumouksen jälkeen Alcazar pakeni Eurooppaan ja hankki elantonsa veitsenheittäjänä. Hän esiintyi taiteilijanimellä Ramon Zarate ja hänen avustajanaan toimi Chiquito. Alcazar palasi Etelä-Amerikkaan Chiquiton kadottua, tuli kuitenkin takaisin Eurooppaan järjestelemään asekauppoja Seikkailussa Punaisella merellä. Investointi aseisiin tuolloin auttoivat hänet jälleen San Theodorosin johtoon.
Ennen picaroita kenraali Tapioca Bordurian Plekszy-Gladzin tuella syöksi hänet hetkeksi takaisin sissipäälliköksi. Albumissa tarkasti dokumentoiduin vaihein Alcazar palaa San Theodorosin johtoon.
Alcazarin ja Castron välinen yhteys on kielellinen. Kenraali Alcazarin nimi tulee espanjan linnaa tarkoittavasta alcazar -sanasta. Arabiasta tullutta lainasanaa käytetään erityisesti arabityylisistä eteläespanjalaisista linnoista. Espanjassa tavallisempi linnaa (tarkemmin kelttiläistyylistä linnoitettua kylää) tarkoittava sana on castro, laina latinasta.
Alcazar – Segovian linna.
Castro – Pyhän Yrjön linna Argostolissa.
Maailma on sattumuksia täynnä!
perjantai 22. helmikuuta 2008
Opettaja ja oppilas
Helsingin Sanomat tiedusteli eräältä kemiläiseltä 13-vuotiaalta pojalta, joka on ehdolla Ilta-Sanomien toimittajatiimin osana Suuren journalistipalkinnon saajaksi: kumpaan luotat enemmän, kuviin vai tekstiin? "Tekstiin, koska kuvia voi muokata tietokoneella."
Katsokaapa yllä olevaa keskiaikaista kuvaa, joka löytyy suomenkielisestä wikipediasta Platon-artikkelista kuvatekstinään "Platon Sokrateen oppilaana keskiaikaisessa kuvassa". Samalla kuvatekstillä se löytyy lukuisista eri teoksista.
Yllä se on tietokoneella muokatussa muodossa, tekijän opettajan ja oppilaan päiden yläpuolelle kirjoittamat nimet on piilotettu. Mitä luulette, kumpi on kumpi?
Alkuperäinen muokkaamaton kuva kertoo, että takana seisova tiukkailmeinen setä onkin (oppilas) Platon ja istuva, kiltisti kirjoittava on (opettaja) Sokrates.
Tarina kertoo, että erään kerran 1970-luvun lopulla kun Jacques Derrida oli Bodleianissa (kirjastojen kirjasto Oxfordissa), hän näki piirroksen myynnissä olevassa postikortissa. Hän hätkähti: "nimethän ovat menneet sekaisin!"
Havainnostaan Derrida kirjoitti kirjan (engl. The Post Card, 1980, 521 s.). 1400-luvulla piirroksen tehnyt Matthew Paris olikin tarkoittanut aivan jotain muuta kuin kuvatekstit ovat vuosisatoja väittäneet. Paris oli oivaltanut, että dialogeissa kirjoittaa Platonin sormenpää, vaikka sille Sokrateen muoto on annettu.
Tämä nyt siksi, koska ministeri on lasten mediakasvatuksesta ja -lukutaidosta huolissaan ja asettanut foorumeita. Siksi, että mielestäni mediakasvatuksen tulisi olla sellaista, että lapsi säilyttäisi taitonsa nähdä mitä kuvassa on, eikä tukeutuisi sen alla olevaan selitystekstiin.
torstai 21. helmikuuta 2008
Sarjakuvan varjo-Finlandia
Eilen julkistettiin palkintoehdokkaat ensimmäisen Sarjakuva-Finlandian saajaksi. Mainittakoon ehdokkaat tässäkin:
* Tapani Bagge – Samson: Kekkonen vasta-alkaville ja edistyville (Kustannus Jalava)
* Juba: Viivi ja Wagner Juhlakirja (Arktinen Banaani)
* Pauli Kallio – Kati Kovács: Väritetyt unet (Arktinen Banaani)
* Mikko Ketola – Anssi Rauhala: Bosporin helmi (Minerva Kustannus Oy)
* Anne Muhonen: Ada 4 – Kaikki menee hyvin (Kustannusliike Robustos)
* Tommi Musturi: Toinen Toivon kirja (LIKE)
* Milla Paloniemi: Kiroileva Siili (Kustannusosakeyhtiö Sammakko)
* Johanna Sinisalo – Ilkka Ruokola: Muumimamman vaarallinen nuoruus (Egmont Kustannus)
* Tiitu Takalo: Kehä (Suuri Kurpitsa)
* Petteri Tikkanen: Kanerva ja yks juttu (LIKE)
Kuten nykyisin Finlandia-palkintojen jakoon kuuluu, esiraadin valikoimista teoksista varsinaisen palkinnonsaajan valitsee joku julkisuuden kulttuurihenkilö, tässä tapauksessa Jorma Uotinen.
Sarjakuva-Finlandia jaetaan nyt siis ensimmäisen kerran. Palkintoon on latautunut odotuksia, jotka laukesivat heti ehdokasluettelon tultua julki. Mikä on ymmärrettävää.
Finlandia-palkitsemisjärjestelmä edellyttää varjopalkinnon olemassaoloa. Sellaiset vakiintuneilla finlandioilla jo on.
Ei hätää. Saatiin eilisen aikana varsinaisen Sarjakuva-Finlandian rinnalle Varjo-Sarjakuva-Finlandiakin. Paavo on ehdottoman oikea varjopalkintojen jakaja.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Ferengien kauppasäännöt
Star Trekin Deep Space 9 -asemalla piti ravintolaa Quark, ferengi, joiden kulttuuri pohjautui kaupankäynnille. Koko yhteiskunnan perusta oli voiton tekeminen, kullalla päällystetyn latinumin kerääminen. Yhteiskuntaa on kuvattu ultrakapitalistiseksi. Ferenginyhteisöjen toimintaa ohjasivat kauppasäännöt, eräänlaiset avaruuden Hammurabin lait, joita syntyi lisää sitä mukaa kuin tarve vaati.
Kauppasäännöt pysyivät kulttuurin historiallisina tuotoksina aina samoina. Yhteiskunnan muuttuessa Keskuskauppakamarilla (Commerce Authority) ja siihen kuuluvalla Konsulttien neuvostolla (Council of Economic Advisors) on mahdollisuus määritellä mitä sääntöjä kulloinkin pidetään tärkeinä noudattaa.
Televisiosarjassa on esitelty koko joukko kauppiassääntöjä, numeroltaan suurin on 299.
Neljä ensimmäistä ovat seuraavat:
1. Kun olet saanut rahan, älä koskaan anna sitä takaisin.
2. Paras kauppa on se, joka tuottaa eniten voittoa. (On esitetty myös muodossa: Raha on kaikki.)
3. Älä koskaan käytä hankkimiseen enempää kuin on pakko.
4. Vaatteita käyttävä nainen on kuin keittiössä oleva mies.
Viimeisten tietojen mukaan säännöt 1 ja 3 ovat virallisesti voimassa, kursivoidut 2 ja 4 Konsulttien neuvosto on katsonut aiheettomiksi noudattaa.
Kapitalismi on käytännössä mahdoton, jos sen toiminta-alaa ei ole yhteiskunnallisesti jotenkin rajattu. Kauppasäännöt rajasivat naisilta vaatteiden käyttöoikeuden eli oikeuden tehdä voittoa. Näin naisten toiminta oli järjestelmän ylläpitävä osa, alue, jolle voitontavoittelua ei saanut tuoda.
Ohjelmasarjan aikana kuitenkin Konsulttien neuvosto kumosi neljännen säännön. Naisille suotiin oikeus käyttää vaatteita eli käydä kauppaa. Perusteena säännön kumoamiselle oli se, että sääntö sulki puolet yhteiskunnasta pois kapitalistisesta voitontavoittelusta.
Mutta säännön kumoamisella oli seurauksensa. Naisten kauppaoikeuksien myötä kapitalismin alaa piti kaventaa toisin, työntekijöiden asemaa parantamalla. Syntyi sääntö 299:
299. Sen jälkeen kun olet käyttänyt hyväksi jotakuta, kiitos ei ole pahasta. Se helpottaa hyväksikäyttöä seuraavalla kerralla.
Kun ferenginaiset alkavat käyttää vaatteita laajemmin, sääntö 299 tuskin enää riittää.
tiistai 19. helmikuuta 2008
144 000
Tänäänkin olen kiitellyt, että tuli aikoinaan hankittua Pentti Lempiäisen Lukujen symboliikka nollasta miljoonaan (wsoy 1995). Teos on runsas kokoelma lukujen kulttuurihistoriaa, siitä mitä merkityksiä milloinkin ja missäkin päin maailmaa eri numeroille on annettu. Pääpaino kuitenkin tässä meidän juutalais-kristillisessä.
Luvut kahteentoista saakka vievät reippaasti yli puolet kirjasta, ja kun kaksikymmentä on saatu käsiteltyä, ollaan jo sivulla 306 neljäsataasivuista kirjaa.
Sormet ja varpaat ovat riittäneet paljoon ja pitkään. Tuhat on ollut paljon monille, ja kymmenentuhatta käsittämättämän paljon muun muassa kiinalaisille ja kreikkalaisille.
Kun aikoinaan Johanneksen ilmestykseen taivaaseen pääsevien määräksi kirjattiin 144 000, se oli monta kertaa käsittämättömän paljon. Apostolien määrä toiseen potenssiin kerrottuna paljolla.
Mutta eipä tunnu paljolta nyt, kun on tarkat väestönlaskennat ja yli kuuden miljardin popula pallolla. Jos ajatellaan kuin mormonit, niin harvalla miehellä taivaaseen on asiaa. Naisilla on sattuman kautta ehkä parempi mahdollisuus, koska nuo 144 000 miestä pääsevät taivaaseen vaimoineen.
Johannes, Patmoksen kotka, tuskin ilmestyksiä sanellessaan tarkoitti karsintaa olevan tulossa. Enemminkin sellaista kuin pastori Antti Kylliäinen tulkitsi, Kaikki pääsevät taivaaseen.
maanantai 18. helmikuuta 2008
Ahtisaaren toinen maa
Eilen Kosovo julistautui itsenäiseksi maaksi. Kansallislaulua ei vielä maalla ole, mutta Beethovenin Oodia ilolle soitettiin tapahtuman kunniaksi. Kosovo itsenäistyi ja ottaa ensimmäiset askeleensa valtiona Martti Ahtisaaren laatimien suunnitelmien pohjalta.
Ahtisaarihan tuli kuuluisaksi toimittuaan Namibian kätilönä. Itsenäisyyden Namibia sai 21.3.1990.
Etelä-Afrikka miehitti Namibiaa pitkälti siksi, että sen pohjoisessa naapurissa Angolassa oli kuubalaisia (ja neuvostoliittolaisia) joukkoja hallituksen tukena. Lisäksi Etelä-Afrikka (ja Yhdysvallat) tukivat Angolan sissiliikettä. Yksi Kylmän sodan lukkiutuneista rintamista piti purkaa ennen kuin Namibia saattoi itsenäistyä.
Tilanne laukesi 1989, kun kuubalaiset joukot vetäytyvät Angolasta. Siten Etelä-Afrikkakin saattoi vetäytyä Namibiasta.
Kosovo sai itsehallinnon sosialistisen Jugoslavian osana vuonna 1974. Tito halusi rauhoittaa maataan sisäisesti ja onnistuikin siinä. Toukokuussa 1989 seuraajaksi noussut Slobodan Milošević ei siihen kyennyt.
Suuri symbolinen tapahtuma kosovolaisille ja muillekin jugoslaaveille oli Miloševićin ja serbienemmistön kesäkuussa 1989 järjestämä Poljen taistelun 600-vuotisjuhla. Se oli avoin hyökkäys Kosovossa 15 vuotta johdossa olleille albaaneille. Väkivaltaisuudet olivat alkaneet jo maaliskuussa.
600-vuotisjuhlissa pitämässään puheessa Milošević korosti Kosovon olevan Serbian sydän. Puheessa ei jäänyt epäselväksi ketkä olisivat tärkein Jugoslavian kansoista.
Jugoslavian sodissa liittovaltion eri osat irtautuivat Serbiasta. Nyt siis autonominen Kosovokin.
Veikkauksen syntymänumerolaskimen mukaan Kosovo on kolmonen. Uuden valtion tunnussanat ovat luovuus, ilo ja optimismi.
Namibia sai syntymänumerokseen kahdeksan. Veikkauksen mukaan kahdeksikko on "vaikea, kummallinen numero. Numero 8 saattaa merkitä surullisuutta, mutta se yhdistetään usein myös maailmaa syleilevään menestykseen."
Ammattitaito kasvaa tehdessä.
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Odottavat talot 3/3
lauantai 16. helmikuuta 2008
Odottavat talot 2/3
perjantai 15. helmikuuta 2008
Odottavat talot 1/3
Inarin terveyskeskuksen itsehoitosivuilla kerrottaan, että terve ihminen sairastaa 1-10 flunssaa vuodessa. Pitää juoda paljon ja levätä, ainakin ensimmäiset kolme päivää. Onneksi on äidin tekemää mustaviinimarjamehua.
Niinpä seuraavat kolme päivää on tarjolla valokuvia tulevaisuudeltaan avoimista oululaisista rakennuksista. Tämä Tuiranpuistosta.
torstai 14. helmikuuta 2008
Päivi Räsänen ja lapsiporno
[Lue myös rikoslain muuttamista pornon osalta käsittelevä kirjoitus Liian pienet tissit]
Vuonna 2003 Suomen markkinoille tullut japanilainen Dragon Ball herätti kohun. Sen seurauksena Päivi Räsänen teki eduskunnassa lakialoitteen (LA 33/2003 vp) rikoslain 17 luvun 18 §:n muuttamisesta. Räsänen halusi kiellettäväksi myös "piirretyssä muodossa" olevan lapsipornon.
Sarjakuvia tunteva edustaja Jyrki Kasvi puhui esitystä vastaan, ja eduskunta hylkäsi kesäkuussa 2004 Räsäsen aloitteen. Samana vuonna rikoslakia uudistettiin ja rangaistavana pysyi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän "valokuvan, videonauhan, elokuvan tai muun todellisuudenmukaisen kuvatallenteen" levitys ja hallussapito.
Sittemmin on säädetty Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (1.12.2006/1068). Lain mukaan poliisi "voi laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista". Telealan yrittäjät voivat halutessaan estää asiakkaittensa pääsyn poliisin listalle.
Poliisi on halunnut tehdä tuollaisen luettelon ja osa yrittäjistä on halunnut estää asiakkaittensa pääsyn luettelossa mainituille sivuille.
Sananvapausaktivisti Matti Nikki on puolestaan seurannut, mitä poliisi on luetteloonsa kirjannut. Tästähän on viime päivinä ollut paljon puhetta. Poliisi laittoi Nikin luettelon estolistalleen. Vaikka lain mukaan poliisin luettelossa saisi olla vain "ulkomailla ylläpidettäviä" sivustoja.
Helsingin Sanomien kirjoitettua sensuurista asia on saanut suurta julkisuutta.
Sarjakuva-aktivistina törmäsin poliisin estosivulle viime vuoden lopulla. Säikäytti. Linkin mukaan olisin päätynyt sarjakuvia, piirrettyjä kuvakertomuksia sisältävälle sivustolle. Ei siis "valokuvaa, videonauhaa, elokuvaa tai muuta todellisuudenmukaista kuvatallennetta" sisältävälle sivustolle.
Koska linkittävä sivu ei ollut entuudestaan tuttu, ja kokemus on osoittanut ettei linkitykset johda aina sinne minne väitetään, jätin asian tuolloin siihen.
Nyt en tietenkään enää samaa linkittävää sivustoa löytänyt, mutta vastaavan kuitenkin. Linkkien mukaan olisin siis ollut menossa muun muassa Milo Manaran ja Serpierin sarjakuvia esitteleville sivuille. Molempiahan on julkaistu suomeksikin ja albumeita on myynnissä ja kirjastoissa lainattavissa.
Mutta netissä päätyy poliisin estosivulle. Vaikka eduskunta hylkäsi Päivi Räsäsen lakialoitteen.
Kun päästiin alkuun, niin jatkettakoon vielä hakukoneista. Niiden estoillahan on netin käyttäjälle paljon suurempi merkitys kuin poliisin luettelolla.
Muhammed-kuvakohuja seuratessa olen tehnyt Googlen kuvahakuja. Joskus hakutulossivun alalaitaan ilmestyy teksti "Googlelle lähetetyistä oikeudellisista pyynnöistä johtuen olemme poistaneet 2 tulosta tältä sivulta. Halutessasi voit lukea enemmän pyynnöstäsi ChillingEffects.org". Googlelle kuitenkin kiitos, että kertoo asiasta löytyvän enemmän, muttei sen avulla.
"Enemmän pyynnöstäsi" linkin takana kerrotaan, että Internet Watch Foundation on ilmoittanut tuon poistetun kohteen sisältävän lapsipornoa.
Jos olen oikein päätellyt, mikä poistettu kohde on, niin voin kertoa ettei sivustolla ole sellaista. Ei edes "aikuisviihdettä". Mutta ihminenhän on erehtyväinen. Voi olla, että olen päätellyt väärin.
Lisäys 25.2.2008: Päivän tekstinä jatkoa aiheeseen, Ikä- ja kehitystason mukaan.
Korjaus 7.3.2008: Eri operaattoreilla on käytössään erilaisia listoja, Nikin sivut ovat edelleen estossa joillakin. Meillä Oulun Puhelimessa Nikin sivut eivät ole estossa, mutta monet muut ovat. Kummallista. Eikö samat sivut pitäisi olla estossa kaikkialla, ei kai laki jätä operaattoreille varaa valita -- siis jos päättävät suodattaa, operaattorithan voivat olla suodattamatta ilman seuraamuksia -- mitä listalla olevaa estävät ja mitä eivät?
Työryhmä selvittämään toimintamalleja
Itä-Lapin tilanteen vuoksi Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän arviomaan erityisiä toimintamalleja, joilla edistetään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua Barentsin alueen kehittämiseen. Barentsin alueen kansainvälinen yhteistyö on ymmärtääkseni Suomessa hoidettu tähän asti virkamiesverkostoja luomalla, joihin nimetyt osallistuvat toimintaan oman toimensa ohella.
"Erityisten toimintamallien arviointi" ei kuullosta kovin nopeasti mihinkään toimintaan johtavalta tekemiseltä.
Norjassa pohjoisten alueiden ja Barentsin alueen yhteistyöhön on panostettu. Eikä pelkästään yritysten hyötyä ajatellen.
Posti toi ystävältäni Tromssasta yhden osoituksen siitä, että Norjassa ja Venäjällä ollaan kiinnostuttu myös alueen kulttuurista ja menneisyydestä. Norjan Barentsin alueen yhteistyön sihteeristö on rahoittanut Tromssan yliopiston ja Pietarin Eurooppalaisen yliopiston teoksen In the North My Nest is Made - Studies in the History of the Murman Colonization 1860-1940 (2005).
Suomikin voisi pysyvän sihteeristön palkata ja sijoittaa sen vaikka Itä-Lappiin. Norjan sihteeristö sijaitsee Kirkkoniemessä. Syntyisi muutakin kuin kehittämisen edistämistä (oto).
In the North My Nest is Made -teoksen motto on kiinnostava: "The history of Russia is the history of a country being colonized".
Suomenkin historiaa tutkittiin ja tarkasteltiin 1920-luvulle saakka asuttamisen kautta. Näin ainakin ison, mustan Tietosanakirjan artikkeleiden perusteella. Vielä 1920-luvulla Jalmari Finne pisti alulle Suomen asutuksen yleisluettelon kokoamisen, jonka tarkoituksena oli selvittää suomalaisten asutus vuoteen 1809 saakka. Finnen kuoleman jälkeen työ jäi, mutta edelleenkin siitä on apua monelle sukututkijalle.
Asuttamisesta tai kolonisaatiosta puhuminen on Suomessa ollut sittemmin vaikeaa. Taustalla ovat pohjoisen maanomistusoikeudet.
Norjassa ongelma on saatu poliittisesti ratkaistua ja pohjoisen asuttamisen historiaa voidaan tutkia ilman, että tutkimustuloksilta odotettaisiin vastausta muuhun kuin tutkimusongelmaan.
Tatjana Schraderin artikkelissa on lyhyt luettelo vuodelta 1864 Murmannin rannikolle muuttaneista ulkomaalaisista. Joukossa on joitakin suomalaisiakin.
Listattakoon heidät tähän [paikannimet englantilaisittain, Uuraa ja Pummangia lukuunottamatta en suomenkielisiä vastineita löytänyt]:
Johan Erik Vanga (30 v.), asui Pummangissa (Zemlianaiassa) vaimonsa Anneta Kaisan (30) ja 7- ja 5-vuotiaiden Johan Henrik ja Johan Carl poikiensa kanssa. Perhe oli lähtöisin Kuopion läänistä (muuttaneet 1862).
Alexander Tulio (38), poikamies, lähtöisin Oulun läänistä, josta Vadsön kautta 1861 Malaia Motovskajaan ruotsalaisen Maurits Bergströmin palvelukseen. Bergströmillä oli useita kalastusaluksia, karjankasvatusta, maanviljelystä ja veneveistämö, jossa voitiin rakentaa jollia 400 puudan kokoon saakka. Bergströmin palveluksessa oli myös 1863 Kittilästä tullut 17-vuotias Johan Tobias Suvanto ja samana vuonna Turtolasta tullut 18-vuotias Eva Gustava.
Pummangissa asui Tornion seuduilta 1863 tullut Johan Jakob Gilander (34) Eva Katerina (42) vaimoineen ja 7- ja 5-vuotiaiden lapsien Carl Vilhelm ja Sofia Josefina kanssa. Lisäksi perheeseen kuului kuusikuukautinen Jakob Alexander.
Gilanderin renkinä toimi 24-vuotias Joel Nilsen Nelimarkka Oulun läänistä.
Kolmas suomalaissiirtolaispaikka oli Ura-Guba (Uura). Siellä asui kaikkiaan seitsemän suomalaista tai suomensaamelaista perhettä ja heidän palvelusväkeään. Torniosta olivat Johan Henrik Pibulja (63), Abraham Carlsen (50) ja Solomon Carlsen (41), Sompiosta Johan Jakob Arvonen (38), Tervolasta Johan Hansen Pelto (62) ja tarkemmin määrittelemättömästä Oulun läänin osasta Peter Marjavaara (32) ja Johan Yegorov Aikio (-).
Kalastaja-viljelijä Solomon Carlsenilla oli kaksi renkiä, joista toinen Suomesta (Gustav Stold, 36). Seppä Peter Marjavaaralla oli myös kaksi apulaista, Thomas Törmänen (28) ja Moses Matveev Kumpula (36), molemmat Suomesta.
keskiviikko 13. helmikuuta 2008
Marx ja Veblen
Sanotaan, että vakavasti otettavia kapitalistista järjestelmää arvostelevia taloustieteilijöitä on ollut vain kaksi, Marx ja Veblen. Edellisen kaikki tuntevat, mutta jälkimmäisestä harva tietää mitään. Vielä harvempi suomalainen tietäisi, ellei Sulevi Riukulehto pitäisi häntä esillä. Viimeksi viime viikolla Ilkassa.
Klassiselle taloustieteelle hyöty kokonaisuudelle ei ole sama kuin hyöty yksittäiselle kapitalistille, pääomanomistajalle. Mutta markkinoilla kaikki lopulta päätyvät ajamaan kaikkien yhteistä hyötyä, yksittäisen omistajan ei kannata ryhtyä häiriköksi, koska lopulta se kostautuisi hänelle itselleen. Kaikki markkinoilla yhdessä toimiessaan tuottaisivat yhteiskunnan, joka dynaamisesti muuttuisi kaikkien edun mukaisesti.
Ronskisti yksinkertaistaen Marx halusi kaikille yhtä suuren omistusosuuden maailman pääomista, jotta kaikki voisivat vaikuttaa markkinoilla yhtälailla.
Thorstein Veblenin (1857-1929) ajattelu vaatii hieman pohjustusta. Veblen hämmästeli aikoinaan, samaan tapaan kuin me nyt, markkinavoimien epäjohdonmukaisuutta. Hänen mielestään yhteiskunnan ongelmaksi oli muodostunut pörssissä pikamenestystä kalasteleva, omistajuudesta irronnut palkkajohtaja.
Palkkajohtajan tehtävä oli maksimoida voittoa, ei ajatella järjestelmää kokonaisuutena. Palkkajohtaja ei istu tulessa omalla perseellään. Hänen henkilökohtainen menestyksensä oli irrotettu markkinoista, hänen tehtävänsä oli tuottaa spekulatiivisia odotuksia, ei palvella tuotantoa.
Palkkajohtaja havaitsi hyvin pian, että suurimmat voitot tehtiin heittämällä hiekkaa markkinoiden rattaisiin. Jos temppu onnistui, tuotanto ei määräytynyt kysynnän tai tarjonnan mukaan, vaan johtajalle tuottoisimman hinnan perusteella. Markkinoista sai suurimman osuuden häiritsemällä kilpailijoita, harhaanjohtavalla mainostamisella tai itse aiheutetuilla tarjonta/kysyntäheilahteluilla.
Käytännön esimerkkejä tuskin on tarve mainita.
Veblen määrittelee ilmiön kapitalistiseksi sabotaasiksi. Sabotaasiksi siksi, koska tuotanto alenee. Kapitalistiseksi siksi, koska aiheuttaja on kapitalisti(n edustaja).
tiistai 12. helmikuuta 2008
Voimailijauros Tuhatkauno
Lento 714:ssä professori Tuhatkaunon savate-esitys päättyi epäonnisesti. "Taito on kai vähän ruostunut" arvelee professorimme. Hän on kuitenkin vakuuttunut, että pienellä harjoittelulla pääsisi jälleen teräkuntoon.
Juuri ennen esitystä Teophilus oli kertonut Laszlo Carreidasille urheilullisesta nuoruudestaan, miten hän oli harrastanut ratsastusta, tennistä, uintia, jalkapalloa, miekkailua, luistelua, painia, englantilaista nyrkkeilyä ja savatea, ranskalaista nyrkkeilyä.
Iskikö Tuhatkaunoon jokin ylenpalttinen itsekehukohtaus? Ei. Tottahan Tuhatkauno oli jo ensimmäisellä retkellä Tintin ja kumppaneiden kanssa kertonut urheilullisesta menneisyydestään.
Rakham Punaisen aarteessa Tuhatkauno kertoi Haddockille harrastaneensa voimailua nuoruudessaan (35:7). Pitihän tarinassa selvittää, miksi Tuhatkauno soutaa raskaan oloista pelastusvenettä. "Sen takia varmaan minulla on säilynyt tämä urheilijan ryhti", Tuhatkauno kiittelee nuoruuden aktiviteettejaan. Pääasiassa hän oli harrastanut juoksua.
Briteille Tuhatkauno oli ihan olympiatason urheilija, ainakin Haddock haukkuu häntä olympia-atleetiksi (Olympic athlete). Professorin olympiaurheilulaji ei selviä englanninkielisillekään. Ehkäpä se oli savate, josta Tuhatkauno halusi antaa näytöksen. Savatehan oli Pariisin kesäolympialaisissa 1924 näytöslajina.
Heikki ja Soile Kaukorannan suomennoksessa Tuhatkauno on voimailijauros (RP 52:10).
maanantai 11. helmikuuta 2008
Nauru pidentää ikää
[Tämä teksti ei sisällä vitsejä, vaikka humoristisemman maailman puolesta liputtaakin. Vitsejä löydät esimerkiksi Avun Nitrodiskosta.]
Ilmastonmuutos on ankara asia torjuttavaksi. Viimeisin uutuus alalla ovat kierrätettävät PET-kertakäyttöpullot. Niitä ovat useat juomavalmistajat vuoden alusta lähtien mainostaneet, meidän talon nurkalla kuvan mukaisesti.
Tuotemerkki on ilmeisesti sijoitettu paikkaan, johon kansan(edustajan) katseen arvellaan kiinnittyvän.
Tässä hiljan tutustuin Litaniaan. Tai tuttuhan se entuudestaan oli, mutta Bjørn Lomborgin sille antama nimi oli uusi. Siis tämä ilmastonmuutos, globaalin ympäristön huono, koko ajan pahenemassa oleva tila, raaka-aineiden loppuminen, ilman ja veden saastuminen, metsien ja hedelmällisten peltojen häviäminen, eliölajien sukupuuttoon kuoleminen samaan aikaan kun ihmisten määrä vain eksponentiaalisesti kasvaa. Ollaan kasvun rajoissa. Vain määrätietoinen ja valveutunut toiminta voi pysäyttää kehityksen ja pelastaa maailman.
Litania on kertomuksena romanssi, jonka lopuksi uljas prinssi tulee ja pelastaa.
Mutta kuten Lomborg huomauttaa, ehkei kannata jäädä vain odottelemaan prinssiä. Ruususen unille ei ole aikaa.
Lomborg rakentaa tarinansa toisin. Lähdetään siitä, miten paljon hyvää on saatu aikaiseksi. Olemme saaneet nostettua ihmisten keskimääräisestä elinikää yli kaksinkertaiseksi, ja ruokaa on riittävästi yhä useammille. Köyhyys on vähentynyt lähes jokaisessa maailman maassa. Väestönkasvu on hidastumassa. Kaupungistuminen kerää ihmiset yhteen rajatuille alueille, joissa on tehokas viemäröinti, jätehuolto ja puhdas juomavesi. Koulutus järjestyy lähes kaikille. Ihmisten määrän kasvusta huolimatta emme menetä 25-50% eliölajeista elinaikanamme, vaan ainoastaan noin 0,7%. Ilmanlaatu paranee ja happosateet eivät enää tuhoa metsiä. Energiaa riittää, kunhan otamme jo luodut teknologiat käyttöön. Vaikka ilmaston lämpenee, siihen voidaan sopeutua.
Ihmisten ja muun luonnon tila on huomattavasti parantunut toimiemme ansiosta. Ei ehkä vielä tarpeeksi, mutta jatkamalla samalla tiellä se paranee entisestään. Eli toimimalla taloudellisen, teknisen ja poliittisen kehityksen edistämiseksi koko maailmassa.
Lomborgin tarinaa sanotaan komediaksi. Sanottakoon miksi tahansa, se ainakin sallii jokaisen osallistumisen ja mikä tärkeintä, erehtymisestä oppimisen. "Jollet ole valtatie, ole vain polku. Jollet voi olla aurinko, ole tähti." Eikä siinä ole tilaa fanaattisille meidän puolestamme päättäville prinsseille. Ja lisäksi, hyvä komedia naurattaa.
Nauru pidentää ikää.
***
Uuden teknologian käyttöönotosta vielä: seurasin illalla Mediksen blogiTV:n ensilähetystä. Laitteisto taitaisi olla käyttövalmista. Melkein lähetykseenkin pääsin, Huutomerkki ry:n Musteklubilla kuvatun pätkän kautta. Mutta en kuitenkaan, peräseinällä istuin ja sinne ei kamera käänny.
sunnuntai 10. helmikuuta 2008
Oma maa mansikka
Tuore Aku Ankan taskukirja, numeroltaan jo 338, on nimetty vanhan, hokemaksikin jo muotoutuneen säeparin alkuosan mukaan. Siis Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Myös ensimmäinen taskukirjan tarina on nimetty samoin. Siinä Roope Ankka (taas kerran) päättää perustaa oman valtion välttääkseen verojen maksamisen, mutta eihän se tietenkään onnistu.
Oma maa mansikka / muu maa mustikka runoilu on oululaisen Samuli Kustaa Bergin (käytti myös Kallio -nimeä, 1803-1853) kehitelmä Oma maa runon motoksi tai johdannoksi. Ensimmäisen kerran se julkaistiin Oulun Wiikko-Sanomissa huhtikuussa 1834.
Bergin tuotanto ei ole järin laaja, seitsemän runoa ja tutkielma runomitoista. Ei se määrä vaan laatu. Bergiä pidetään yhtenä 1800-luvun tärkeimmistä lyyrikoista.
Perässä seuraavaa kotiseutukaipuuta on kehuttu siitä, ettei se äidy imeläksi, ummehtuneeksi isänmaan ylistykseksi. Ehkäpä siksi, ettei tarkoituskaan ollut isänmaata ylistää, vaan omia synnyinseutuja.
Ei vielä tuohon maailman aikaan ollut suomalaisille mitään 'isänmaata' jota olisi voitu patrioottisesti ihailla ja ylistää. 1809 tapahtunut "kohottaminen kansakunnaksi" keksittiin vasta myöhemmin. Professori Israel Hwasser neljä vuotta Bergin runoa myöhemmin 1838 heitti tuon ajatuksen ilmoille, että Suomi voisi olla oma itsenäinen maansa, mutta ei Hwasserin puheista kukaan juurikaan välittänyt. Samainen mieshän oli todennut, että naisen oli huolehdittava lisääntymisestä ja suvunjatkamisesta, eikä kilpailtava miehen kanssa työelämässä.
Suuriruhtinaskunnan eliitti moiset heti kättelyssä tyrmäsi, ja palasi ajatuksiin vasta puolueiden synnyttyä ja puoluepolitikoinnin alettua.
Oma maa
Oma maa mansikka;
muu maa mustikka.
Vallan autuas se', jok' ei nuorena sortunut maaltaan,
hyljätty, onnensa kans', urhoin hauvoilta pois.
- Ei sopis' miehenä näin mun nuhtella taivahan töitä;
kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,
nousevat silmiini nyt vielä'in viljavat veet.
Ei mun mielestä, ei, mee Pohjolan tunturit, joilla
lassa ma kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi.
Siell' eli toimessa mies, ja Väinöstä lausuvat urhoot,
poijat ja karhut puun juurella painia löit.
Raittihit talviset säät, revon tult' ovat taivahat täynnä,
kauniimmat kattoa kuin aamulla alkava koi.
Oi Te' pohjolan kesäiset yöt, jona aurinko loistaa
myötensä päillyen veen vienosa taivahan kans'!
Teille jos Onnitar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki
saaret ja salmet ja myös taivaalla tähet ja kuun.
Siellä mun huoleni on, ja siellä ne muinosat muistot,
- sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävät myös. -
Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks';
kauniimpi, kalliimpi on mulla mun syntymämaa.
lauantai 9. helmikuuta 2008
Aku Ankan lisääntymistarpeet Hamiltonin sukulaisvalintateorian valossa
Varmasti jokainen meistä on joskus pohtinut, miksi Aku Ankka ei mene Iineksen kanssa naimisiin ja hanki omia lapsia. Eikö tikanpoika osaa kiivetä puuhun? Nykyinen tilanne, jossa Aku hoitaa veljenpoikiaan Tupua, Hupua ja Lupua vaikuttaa pinnallisesti tarkasteltuna perin epäitsekkäältä, mutta William D. Hamiltonin sukulaisvalintateorian mukaan se onkin Akulle ihanteellinen keino taata oman perimänsä säilyminen.
Hamilton loi sukulaisvalintateoriansa pohtiessaan, millaisin ehdoin luonnonvalinta voi suosia perinnöllisiä ominaisuuksia, joiden avulla eliö tekee uhrauksia toisen eliön hyväksi. Miksi isoäiti rakastaa lastenlapsiaan, miksi työläismuurahainen huolehtii kekonsa munista ja toukista? Kummassakaan tapauksessa huolehdittavat eivät ole omia jälkeläisiä, mutta kuitenkin lähisukulaisia.
Hamiltonin teorian peruslause kuuluu Heikki Sarmajan muotoilemana seuraavasti: ”luonnonvalinta suosii mutaatiota, jonka vaikutuksesta eliö auttaa lähisukulaistaan lisääntymään, kunhan tästä uhrautuvasta käyttäytymisestä koituva haitta omalle lisääntymisnäkymälle on pienempi kuin autettavalle lähisukulaiselle koituva etu.” Kaavana esittäen Br > C, jossa Br on etu/hyöty kerrottuna sukulaisuusasteella ja C haitta/kustannus.
Olennaista veljenpoikien hoitamisessa on se, että tosiasiassa Tupu, Hupu ja Lupu ovat sisarenpoikia. Tällöin Aku voi olla varma poikien perimän samankaltaisuudesta, sillä veljen pojathan voisivat hyvinkin olla jonkun kolmannen osapuolen siittämiä. Kukin Akun siskonpoika kantaa neljänneksen (25 %) samaa perimää. Oma lapsi taas kantaisi 50 % samaa perimää.
Kolmen siskonpojan hoitaminen toteuttaa kaavan 3 x 25 % > 50 %, eli Akun lisääntymisnäkymien kannalta nykytila on edullisempi. Yksi siskonpoika ei riittäisi ja kaksi asettaisi puntit tasan. Jos taas Aku voisi olettaa saavansa Iineksen kanssa kaksi tai enemmän lapsia, lisääntymisnäkymien kannalta siskonpojat jäisivät tappiolle. Ankathan saavat kerralla kokonaisen pesueen poikasia, joten eikö avioliiton tavoittelu olisi Akulle edullisempaa? Pelkääkö Aku Hannu Hanhen mahdollista väliintuloa, joka hyvän onnensa avulla saisi Akun kasvattamat perilliset?
Tilannetta mutkistaa se, että ankkoja on olemassa kahta eri lajia. Toinen on Euroopassa sinisorsasta jalostettu tavallinen ankka ja toinen Amerikasta peräisin oleva myskisorsa (Muscovy duck). Eri ankkalajit voivat risteytyä keskenään, mutta hedelmöittymisen mahdollisuus on pieni. Nämä mahdolliset jälkeläiset ovat kokonaan lisääntymiskyvyttömiä.
Akun tiedämme olevan skotlantilaista sukujuurta. Iineksen tausta on hämärän peitossa: ensitapaamisen aikoihin Iines oli tulinen meksikolainen, siis ilmeisesti amerikkalaista syntyperää. Aku ja Iines ovat eri ankkalajeja. Näin ollen sukulaisvalintateorian kustannuspuoli (C) on oleellisesti pienempi kuin 50 %. Akun ja Iineksen perhe tuottaisi ainoastaan steriilejä lapsia. Kokonaan hedelmätön Iines ei voi olla, koska hänen sisarensa on muninut Leenun, Liinun ja Tiinun. Siskonpoikien kasvattaminen on siis Akun lisääntymisnäkymien kannalta kaikin puolin kannattavampi vaihtoehto, ainakin Hamiltonin teorian mukaan. Saavathan kaikki siskonpoikien lapset 12,5 % Akun perimästä.
Hamiltonin kaavassa sukulaisuuden aste (r) on selkeä ja pysyvä kerroin. Sukulaisen saama hyöty (B) ja auttajalle koituva kustannus (C) ovat sen sijaan mutkikkaita asioita, kuten esimerkiksi Roope-sedän tapaus osoittaa.
Hamiltonin teoriasta tarkemmin: Heikki Sarmaja. Ihmislajin perheenmuodostuksen evoluutiopsykologinen perusta. Yhteiskuntapolitiikka 68(2003):3, 223-243.
[julkaistu aiemmin Ankkalinnan Pamauksessa n:o 18]
perjantai 8. helmikuuta 2008
Kenelle perusturvaa?
Kansaneläkelaitos, tuttavallisemmin Kela, aloitti toimintansa 1.1.1938 voimaan tulleen kansaneäkelain toimeenpanemiseksi. Laitos juhli viime vuonna, olihan voimaantuloon valmistauduttava. Luotiin koko maan kattava organisaatio, piiriasiamiehistä, tutkintalautakunnista aina pääjohtajaan saakka. Mittava prosessi. Vakuutusmaksuja kerättiin kaikilta töissä olevilta 18-55 -vuotialta, sitä vastaan vuonna 1884 tai sen jälkeen syntyneet saivat vanhuuseläkettä vanhoiksi tultuaan, tarvitseville maksettiin työkyvyttömyyseläkettä ja leskille hautausavustusta.
Aluksi laissa oli paljon ehtoja. Varakkaat eivät tietenkään saaneet mitään, koska heillä oli omia varoja. Kätensä sahalla menettänyt ei tietenkään saanut työkyvyttömyyseläkettä, koska hän saattoi työllistyä toisessa ammatissa, esimerkiksi portinvartijana. Ja jos oli maksueriä joskus syystä tai toisesta jäänyt tilittämättä, ei tietenkään voinut odottaa mitään saavansakaan.
Kansaneläkelaitoksen virkailijoiden oli luonnollisesti tarkastettava eläkettä tai muuta korvausta hakevan tilanne. Tarkkaan syynättiin varat, asuintilat ja muut mahdollisesti eläkekelpoisuuteen vaikuttavat seikat. Muutoksista omissa olosuhteissa oli luonnollisesti raportoitava Kelalle. Eihän yhteiseksi hyväksi kerättyjä varoja saanut haaskuun vääränlaisille ihmisille antaa.
Vuonna 1947 Kela keräsi 2,2 miljardia maksuina, mutta palautti siitä vain 0,0089 miljardia tarvitseville. Siis nuo tarkat seulat läpäisseille.
Yleistä oikeustajua alkoi jurppia tällainen pakkomaksusysteemi, josta juuri kukaan ei tuntunut hyötyvän. Lakiin alettiin ajaa muutosta.
Todellinen kansaneläke syntyikin lakimuutoksen jälkeen vuoden 1957 alusta. Vakuutusmaksu muuttui osaksi veroja. Eläkettä alkoi saada ilman tarkkaa syynäystä ja tutkintaa täytettyään 65 vuotta, olessaan vanha.
Nykyisin pohditaan toimeentulotukea, erityisesti työttömille. Sosiaaliturvaan kuluu hyvinvointiyhteiskunnassamme huikeita määriä rahaa. J. P. Roos pohtii lukuja Sosiaalitapaus -blogissaan.
Kovasti on toimeentulotukitilanne samanlainen kuin kansaneläkejutut 50-70 vuotta sitten. Ja siis kaikista sosiaaliturvaan käytetyistä varoista vain alle prosentti, Roosin sanoin, "ruhtinaalliset 0.9% kuluu toimeentulotukeen".
Mediaa seuraava kuvittelisi osuuden olevan isompi.
torstai 7. helmikuuta 2008
Gräfenbergin piste
[Tuoreemmin aihetta käsitellään merkinnässä G-pistettä ei ole?]
Kun Raamatun käännöskomitea istui ja laati nykyistä virallista Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottamaa suomennosta, niin yksi keskustelua herättänyt sana oli 'neitsyt'. Käännöskomitea ehdotti sen korvaamista uuteen suomennokseen sanaparilla 'nuori nainen', joka vastaisi nykykielessä paremmin muinaista heprean sanaa. Kirkolliskokous kuitenkin päätti seurata traditiota, ja käyttää vakiintunutta 'neitsyttä'.
Syyn muistaakseni sanottiin olevan opilliset.
Ihan ymmärrettävää. Neitsyt Maria on ihan eri asia kuin nuori nainen Maria.
Katselin illalla G-pistettä, tyttöjen omaa ohjelmaa, ehehehee, seksistä. Kovin laimeaksi jäi siihen verrattuna, mitä sain kuulla koti-isyyttä aloittaessani vuosikymmen sitten. Hiekkalaatikon äärellä korvat (ja posket) punotti monesti.
Jotkut pitävät koko g-pistettä olemattomana. Wikipediassa tiedetään, että sen olemassaoloa ei ole "tieteellisesti todistettu". Ei tietenkään. Ei sellaisia asioita tieteellisesti todisteta, joita ei tieteellisesti tutkita. Liekö Kinseyn jälkeen seksuaalianatomiaa tutkittu lainkaan? Ernst Gräfenberg (1881-1957) teki tutkimuksiaan samoihin aikoihin ja julkisti löytämänsä pisteen 1950. Kinseyn instituutin toiminta näyttää nykyisin keskittyvän pelkästään seksuaalisuuden kokemiseen.
Hiekkalaatikolla sen sijaan tiedettiin g-pisteen todellinen olemus. Raamatun mukaan paratiisista karkoituksen jälkeen synnyttämisestä tuli raskas homma (engl. labour). Hiekkalaatikolla oletettiin g-pisteen olevan homman keventäjä, eihän muutoin järkevä olento toistamiseen moiseen alkaisi.
Pentti Saarikoskikin olisi halunnut osallistua käännöskomiteaan, mutta elämä kulki toisin. Matteuksen evankeliumi Saarikoskelta on kuitenkin (1969):
Jeesus Kristus tuli maailmaan näin. Hänen äitinsä Maria oli annettu vaimoksi Joosefille, mutta jo ennen kuin he olivat muuttaneet yhteen, huomattiin Marian olevan selittämättömästä syystä raskaana. Kun hänen miehensä Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei kuitenkaan halunnut saattaa Mariaa julkisesti merkityksi, hän ajatteli kaikessa hiljaisuudessa purkaa avioliittosopimuksen. Niin hän oli jo päättänyt tehdä, kun hänen luokseen unessa tuli herran lähetti sanoen:
-- Joosef Daavidin poika, älä arastele ottaa kotiisi asumaan Mariaa, sillä ei häntä ole tehnyt raskaaksi kukaan mies vaan jumalan tahto. Maria saa pojan, ja sinä annat sille nimeksi Jeesus - hän näet maksaa kansansa puolesta sen velat.
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Robin Hood, esitaistelija
Valtakunta tuntui joutuneen häiriötilaan. Kuningas oli ristiretkellä Pyhällä maalla ja valtionhoitaja prinssi Juhana apureineen tuntui käyttävän tilannetta hyväkseen. Sherwoodin metsistä Robin Hood iloisine joukkoineen taisteli veroja kiskovaa Juhanaa ja Nottinghamin sheriffiä vastaan. Robin miehineen odotti hyvää kuningas Rikhardia takaisin, hän tekisi lopun alaistensa riistämisestä.
Sillä välillä Hood tekisi valtionhoitajien tehtävän mahdollisimman vaikeaksi.
Rikhard Leijonamielen (1157-1199) toimet Jerusalemin pelastamiseksi länsimaiden haltuun sujuivat heikosti. Saladin pääsi niskan päälle ja hän oli riitautunut liittolaistensa kanssa. Perääntyessään takaisin kohti valtakuntaansa Itävallan herttua Leopold otti Rikhardin vangiksi ja luovutti hänet keisari Henrikille. Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan Henrik VI oli saanut tarpeekseen riitelevästä Rikhardista ja ajatteli pääsevänsä hänestä eroon vaatimalla sellaiset lunnaat, joita Englanti ei kykenisi maksamaan.
Lunnassumma oli 150 000 markkaa, kaksi kertaa Englannin kruunun vuosittainen tulo.
Hovi alkoi kerätä huimia veroja. Ensin määrättiin neljänneksen omaisuusvero, ja sen päälle vielä pari kolme muuta veroa. Viimein 1194 Rikhard saatiin lunastettua Henrikiltä sadallatuhannella markalla.
Jos valtion johdolla ja kansanliikkeellä on sama tavoite, niin miksi ne eivät kyenneet toimimaan yhteisen päämäärän toteuttamiseksi?
No, käytännön hallintotoimia johtanut Juhana keräsi veroja, jotta Henrik pitäisi Rikhardin vankeudessa ja valtakunnan äiti Eleonoora Akvitanialainen keräsi veroja hänen vapauttamisekseen. Juhana sai kasaan 80 000, eli vähemmän kuin äiti. Juhanan vallankaappaussuunnitelma epäonnistui.
Rikhard palasi, ja hänen kuolemansa jälkeen (Rikhardin hautapaasi on muuten Angoulêmessa, josta eilen oli puhetta) tuli Juhanan vuoro nousta valtaan, tosin vain puolessa valtakuntaa. Mantereen puoleisen osan johtoon tuli veljenpoika Arthur.
Juhana oli katkera ja pitkävihainen. Hän myrkytytti kansanliikkeen johtaja Robin Hoodin, vaikka tämä oli armahduksen saanut ja haudannut jousensa ja nuolensa.
Ei voi Juhanasta koko kansan presidenttiä tulla.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Niiskun lentohärveli
Angoulêmen klassikkopalkinnon myötä Muumit ovat kiistatta nousseet erottamattomaksi osaksi maailman keskeistä sarjakuvaperintöä. Muumien sarjakuvaseikkailuista on kirjoitettu vähän verrattuna siihen mitä kirjoista tehty. Juhani Tolvanen on kuitenkin uurastanut kiitettävästi saralla.
Muumien maailmanmaine syntyi kiistatta sarjakuvien myötä. Tove Jansson palkattiin englantilaiseen The Evening Newsiin kesällä 1954 ja ensimmäinen strippi ilmestyi 20. syyskuuta mainoskampanjan saattelemana. Parhaimmillaan Muumit seikkailivat yli 40 maan sanomalehdissä.
Scott McCloudin teorian mukaan hyvässä sarjakuvassa on realistiset taustat ja ikonimaiset hahmot. Näin lukija pääsee parhaiten mukaan. McCloud mainitsee parhaina esimerkkeinä tästä tietysti Hergén ja mangan.
Kun Hergé rakenteli pienoismalleja ja niistä otettujen valokuvien pohjalta teetätti taustoja, niin miten samanlainen realististen taustojen tekeminen näkyy Muumeissa? Ovatko Muumit poikkeus McCloudin säännöstä?
Eivät.
Vaikka tekniset laitteet Muumeissa ovat mitä ovat (otsikon Niiskun lentohärveli on aavistuksen harhaanjohtava, koska se on tuttu animaatiosarjasta, mutta kuvaava esimerkki kuitenkin -- aamun Pikku Kakkosissa on Niisku jo sinikopioita tehnyt, laaksolaiset talkoilla työpajan rakentaneet ja härvelin runkoakin on vilautettu, tästä huolimatta menee vielä pari kuukautta kun lentohärvelin toiminnassa näemme. Tänään tulee jakso 26, jaksossa 75 lentohärveli on valmis koelennolle), niin realistinen taustoitus ei jää puuttumaan. Katsokaapa ompelutarvikkeita, keittiövälineitä, huonekaluja jne, se on vain toisaalla.
Se on rikkautta.
maanantai 4. helmikuuta 2008
Rasvaisia juttuja
Modesty Blaisesta paremmin tunnetun Romeron (s. 1930) Axa joutuu ydinsodan jälkeisessä tulevaisuudessa tuon tuostakin vaarallisiin ja uhkaaviin tilanteisiin ja taisteluihin niin mutanttiarmeijoita kuin -petojakin vastaan. Kun meno käy kovaksi, vastustaja raastaa kynsillä, hampaillaan tai aseillaan vähäiset asusteet Axan päältä. Eksyneen ja onnea etsivän sankarin iholle ei kuitenkaan koskaan piirry minkäänlaista naarmua tai haavaa, eikä niin ole koskaan päässyt tapahtumaankaan. Arpia Axan vartalosta on turha hakea.
Axa ilmestyi alkujaan brittiläisessä The Sunissa 1970- ja 1980-luvuilla. Suomessa tarinoita on julkaistu Agentti X9 -lehdessä.
The Sunin maineen varmaan tunnette. Nykyisin se on (wikipedian mukaan) maailman laajalevikkisin englanninkielinen sanomalehti. Aina se ei sellainen ole ollut. Lehti perustettiin vuonna 1964 pelastamaan brittiläinen vasemmistolehdistö, mutta hanke epäonnistui, ammattiyhdistysliike möi lehden Robert Murdochille.
Murdoch muutti lehden tabloidiksi ja loi kolmossivun tytön. Myös sarjakuvissa vilahti entistä useammin -- 1978-1986 ilmestynyt Axa oli huipentuma lehden sarjakuvatoimituksellisessa linjassa.
Rasvaus auttaa luutunutta ja hiipuvaa instituutiota uuteen eloon. Varmaan myös missikisoja. Mutta se kääntää organisaation sielun ja johtoajatuksen päälaelleen. Axan alkaessa ilmestyä aiemmin Labourin tukijoihin kuulunut The Sun kävi vaalitaistelua täysin rinnoin Margaret Thatcherin valinnan puolesta.
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
Kautokeino, muodin mekka
[Kuvia Poroferiasta 2008, 2009, 2010, 2011 ja 2013]
Eilen iltapäivällä Oulun torilla oli osana Poroferia -festivaaleja saamelaisten kansallispukujen ja nykymuodin näytös. Lapinpuvut ovatkin värikkäitä ja näyttäviä, alle kouluikäisinä tyttäreni olisivat sellaiset halunneet, ja pettymys olikin, kun kerroin niiden olevan vain saamelaisille tarkoitut. Katseltiin silloin savolaisia kansallispukuja, mutta ne eivät samanlaista kiinnostusta herättäneet. "Meillä on ihan tylsät puvut".
Samanlaisia keskusteluja lienee käyty muuallakin. Kun kansallispuvuista (gáktečájáhus) näytöksessä siirryttiin saamelaiseen nykydesigniin (modearna sámi desing), niin juontaja Outi Länsman selvensi näiden uusien asujen olevan aivan kenen tahansa käytettävissä.
Ainakin lapinpukuihin kuulumattoman luhkan voisi hyvin lantalainenkin ylävartalonsa suojaksi vetää.
Esitelty uusi, Inga Porsangerin suunnittelema saamelainen vaate on perinneuskollinen, sen tunnisti erityisesti värien valinnoista ja koristelusta. Mitä Helmen muotisivuilta katselin, taitaa trendinä nyt olla nostalgia ja kestävä kehitys. Eli trendissä mukana, nämä.
Lisäys 9.2.2009:
Kuvia vuoden 2009 Poroferiasta.
lauantai 2. helmikuuta 2008
Aika on metageometriaa
Viikon päästä Jyväskylän yliopistossa tarkastetaan Diego Meschini väitöskirja A metageometric enquiry concerning time, space and quantum physics. Väitöstiedotteen mukaan siinä tehdään mielenkiintoisia aikatarkasteluja. Väitös kuuluu teoreettisen fysiikan alaan.
Aika ei ole sitä miltä se vaikuttaa. Nyt Meschini on on kyennyt löytämään luonnontieteellisen selityksen sille, mitä kirkkoisä Augustinus selitti. Ei ole liukuvaa ja mitattavaa nykyhetkeä menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, nämä kaikki kolme ovat yhtä.
Meschinin mukaan "fysiikassa aika ymmärretään yleensä vain piirteettömäksi matemaattiseksi parametriksi, jonka numeeriset arvot kytketään fysikaalisen laitteiston, kellon, antamiin lukemiin". Tuollainen ei vastaa ihmisen kokemusta ajasta.
Koska geometria on ollut ainoa todellinen fysiikan käyttämä kieli, niin täytynee todeta ettei se sovi ajan kuvaamiseen. Aikaa ei voi ymmärtää geometrisesti, toisin sanoen muotoon ja kokoon liitettävien mielikuvien avulla. Ainoa potentiaalinen esitys on tietääkseni J.E. Salomaan särmikäs möhkäle, muttei sellaisella liene vakiintunutta asemaa geometriassa.
Aika on jotain geometrian ulkopuolista eli metageometriaa.
Aika on metageometriaa. Jotain kvanttimekaniikkaan liittyvää, ja kvanttien maailmassahan tapahtuu kaikenlaista arvoituksellista ja ihmeellistä. Niin kuin ihmiselossa.
Englanninkielisen wikipedian kirjoittajat ovat tarkkaan seuranneet, että Sydämen asialla tv-sarjassa ei koskaan lipsahdetakaan viittaamaan johonkin 31.12.1969 jälkeen tapahtuvaan. Ja se on hyvä. Voi luottaa siihen, ettei Gina Ward jonakin päivänä maksimekossa tule pubiinsa töihin. Ei sovi geometrinen aika televisioonkaan.
perjantai 1. helmikuuta 2008
Ennen varis kun vaivan nähnyt
Kyllä vanha kansa tietää. Enossa sanoa paukautettiin otsikon mukaisesti, Joutsenossa taas tiedettiin, että "ennehä varis enneko vaiva näkijä". Vuonna 1932 Juvalla kansanperinteen kerääjälle todettiin "ennen varis, enneku vaeva nähnyt". Sama todettiin Kiuruvedellä toiselle kerääjälle samana vuonna. Kurkijoella sanottiin "ennehä varis ko vaivan näkköö", Laukaalla taas "enne varis ku vaiva nähny" ja Nivalassa myös samansuuntaisesti "ennen vares ku vaivannäkijä".
Maailmalla taruissa ja myyteissä varis ja korppi tarkoittavat usein samaa lintua. Peruskertomuksen mukaanhan lintu oli alkujaan valkoinen, mutta jätettyään ahneuden vuoksi saamansa käskyt ja ohjeet noudattamatta, jumalat muuttivat sen kokonaan tai osittain mustaksi. Tämän tyyppisesti kertoilivat jo muinaiset babylonialaiset.
Suomessa kuitenkin, kuten Paltamolla sanotaan, "kettu on koiralle sukua, korppi havukan heimolainen". Vanhan kansan sananlaskuissa korpilla ja variksella on eri roolit, vaikkakin samansuuntaiset. Kuten Riistavedellä sanottiin: jos korppi tuomarina ja varis laatamiessä, niin eipä mon mies hevosellaan ajasi (Jos korppi tuomarina ja varis lautamiehenä, niin eipä moni mies hevosellaan ajaisi).
Varis ei ole tekosissaan niin laskelmoiva kuin koko musta kumppaninsa. Korppi on julmempi, haukan sukua, selustansa suojaava. "Ei korppi korpin silmää puhkase." Kariston Unikirja (1929) tietää kertoa, että unessa varis merkitsee huonoa onnea, korppi taas hautajaisten tuloa.
Taidettiin aloittaa jo eilisen Varis -uutisissa tarinan korpin etsintä.