Aloin elokuussa kirjoittaa päivittäin. Syyskuussa olen joka päivä kirjoittanut. Ovat sen jotkut huomanneet ja olen Privaattidosentin linkkilistallekin päässyt.
Muutoin blogeissa on ollut esillä kapteeni Haddockin haukkumat kokoava Turskatti! -sanakirja. Elokuun lopulla Aristoteleen kantapäässa oli hadokismeihin liittyen kaksikin Heikuran kirjoitusta: Kapteeni Haddockin haukkumasanojen loisto ei himmene ja Kiroile kuin kapteeni Haddock! Tuo jälkimmäinen ei kyllä minuun mitenkään liity, Haddockiin ja toimittajan työhön vain.
Kiroilusta ja hadokismeista kirjoittaa myös Riku Korvenpää.
Korvenpää listaa City-lehden äänestyksessä törkeimmiksi kirosanoiksi valitut. Kaivoin Kainon sananparsikorpuksesta mistä nuo sanat kumpuavat. Toivottavasti tällainen aineiston käyttö on Kotuksen mielestä "kunniallinen tarkoitus", johon annetaan lupa. (Luvan voi saada aineistoille, joiden käyttö "ei edellytä erillistä lupaa".)
1930-luvulla nuo törkeimmät näyttäisivät pääosin olleen asiallisessa käytössä. Elina M. Reenkolahan toteaa Intohimoinen nainen tutkielmassaan (Yliopistopaino 2004) vitun ja pillun olleen asiallisia ja arvostettuja vielä 1800-luvulla. 1930-luvulle tultaessa negatiivistakin on noihin liittynyt.
1. Kyrpä
Se on paha kun ruumist naitattaa, mut ei seiso kyrpä.
Se on paha, kun ruumista naitattaa, mutta ei seiso kyrpä.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)
Et sie maata hävitä niin kauvalle kun min pään pystys pysyy, sano kyrpä pirulle.
"Et sinä maata hävitä niin kaualle kuin minun pääni pystyssä pysyy", sanoi kyrpä pirulle.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)
Sehän seisoo kun sinaatin päätös ja Korjan miehen kyrpä.
Sehän seisoo kuin senaatin päätös ja Korian miehen kyrpä.
--Korja: kylä Valkealassa.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)
Seisoo kun kyrpä häissä.
Seisoo kuin kyrpä häissä.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)
Vittu viitassa viheltää kyrpä karjuu kankahal.
Vittu viidassa viheltää, kyrpä karjuu kankaalla.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)
Ei sovi kyrpä kalja tuoppii.
Ei sovi kyrpä kaljatuoppiin.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)
Suur kyrpä on kun halko vitus.
Suuri kyrpä on kuin halko vitussa.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)
Seisoo kun kyrpä ilman jalkoi.
Seisoo kuin kyrpä ilman jalkoja.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)
2. Vittu
Wieras vittu on kyrvän herkkuu.
Vieras vittu on kyrvän herkkua.
(Eno, I. Kärki, )
Eijjou persep poloven piässä, eikä vittu varpaan nenässä.
Ei ole perse polven päässä eikä vittu varpaan nenässä.
(Eno, I. Kärki, )
Silimä on kun varsan vittu, eikä niäs sittääk.
Silmä on kuin varsan vittu, eikä näe sittenkään.
(Eno, I. Kärki, )
Sillä valta jolla vittu.
Sillä valta, jolla vittu.
(Eno, I. Kärki, )
Ei vittu viljellen lopu, eikä kyrpä piätä kastellen.
Ei vittu viljellen lopu eikä kyrpä päätä kastellen.
(Eno, I. Kärki, )
Ei vittu vihkiin parane.
Ei vittu vihkien parane.
(Eno, I. Kärki, )
Oma vittu ja oma yö talon leipä ja talon työ.
Oma vittu ja oma yö, talon leipä ja talon työ.
(Eno, I. Kärki, )
Vuotahan vittu iltaa kyllä se kyrpä kotiin tuloo.
Vuotahan vittu iltaa, kyllä se kyrpä kotiin tulee.
--Tämä on sanottu sille jolle meinataan jotaki kostaa.
(Eno, J. Tolonen, )
Haista perse perjantaina vittu viimmessä pyhänä suutarin mulukku sunnuntaina.
Haista perse perjantaina, vittu viimeisenä pyhänä, suutarin mulkku sunnuntaina.
(Eno, V. Räty, )
Sinun vittu sijan vittu minun vitun suhteen.
Sinun vittusi sian vittu minun vittuni suhteen.
(Eno, V. Räty, )
Pien kun itikan vittu.
Pieni kuin itikan vittu.
(Eno, A. Heiskanen, )
Vittu ei vihkiin parane
Vittu ei vihkien parane.
(Eno, O. Härkönen, )
3. Pillu
Ku on perse perintöä ja pillu kalavettä.
Kun on perse perintöä ja pillu kalavettä.
(Paltamo , Matti Lehtola , 1933 - 34 )
Hellerei! Se on pillu ruohtiksi.
Hellerei! Se on pillu ruotsiksi.
(Paltamo , Matti Lehtola , 1933 - 34 )
Kupsakka kun kupparin pillu.
Kupsakka kuin kupparin pillu.
(Paltamo , H. Möttönen , 1933 )
Ne on yhtä herttaset kun lesken pillu ja kissan poekaset.
Ne on yhtä herttaiset kuin lesken pillu ja kissanpoikaset.
(Paltamo , V. Tolonen , 1933 )
Sananlaskut: Kaino - Kotuksen aineistopalvelu
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
lauantai 29. syyskuuta 2007
Montako vaimoa?
Yhdysvalloilla on islamilaiseen maailmaan sama pitkäperinteinen epäluuloisuuden suhde kuin eurooppalaisilla. Aikoinaanhan keskiajalla kalifaatit levisivät laajasti Etelä-Eurooppaan, Balkanille ja Mustanmeren pohjoispuolelle.
Euroopan menneisyydessä on vihamielisyys joitakin kansoja kohtaan voitu osoittaa avoimesti ja suoraan. Maahanmuuttokielloin ja -rajoituksin.
Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa perustuslaissa syrjintä syntyperän vuoksi kielletään. Asenteita tai asenteiden esiintuloa ei eivät kuitenkaan mitkään kiellot voi estää. Ihminen keksii keinot olematta avoimesti syrjivä. 1800-luvun lopulla Yhdysvaltoihin pyrkivät suomalaissiirtolaisetkin joutuivat vakuuttamaan, etteivät he ole moniavioisia. Jos oli, maahan ei ollut tulemista.
Taidetaan nykyisin kysyä koko liuta vastaavia kysymyksiä.
Lopputulos oli sama: islamilaisten laaja maahanmuutto pystyttiin kätevästi estämään syyllistymättä perustuslain loukkaamiseen.
Nykyisin Atlantin molemmin puolin taidetaan käyttää molemmista perinteistä kumpuavia keinoja.
-- Kuvassa Pikku prinssin asteroidin 1909 löytänyt turkkilainen tähtitieteilijä, jonka havaintoon ei uskottu ennen kuin hän pukeutui eurooppalaisesti.
perjantai 28. syyskuuta 2007
Reilu peli
Kaikki pelaavat samoilla ehdoilla ja säännöillä. Sehän on oikeudenmukaisuuden ydin. Meillä Suomessa kaikille on samat lait ja säännöt, siitähän todistaa, että me olemme maailman vähiten korruptoitunut maa. Edelleen, vaikka kouluarvosana on pudonnut 0,2 pistettä viime vuotisesta 9,6:sta (siis 9½ molemmille vuosille).
Oikeudenmukaisuuden eetos on kummallista. Ensin on säännöt ja sitten poikkeukset säännöistä. Ajateltakoon vaikka sairastavaa urheilijaa, josta doping-merkeissä on viikolla puhuttu. Antidoping-toimikunnan puheenjohtaja arvosteli sairauden vuoksi myönnettyjä erivapauksia. Joku toimikunnan jäsen puolusti niitä. Sitten joku urheilujohtaja paljasti, että yksin Suomessa on viisi tuhatta sairasta urheilijaa, joille erivapaudet on myönnetty. Nämä eivät siis voi doping-testeissä kärähtää, koska heillä on lupa.
En tiennyt, että Suomessa edes olisi noin monta ammattilaisurheilijaa.
On säännöt, ideaali, ja sitten on niin sanottu hiljainen tieto, jonka avulla voi pärjätä ja menestyä. Mutta toivokaamme, että urheilu on vain poikkeus säännöstä.
torstai 27. syyskuuta 2007
Huoltosuhde
Nimekkäiden filosofien kuolemat ovat uutisten arvoisia. Eilen Helsingin Sanomat kertoi André Gorzin (1923-2007) ja hänen syöpäsairaan vaimonsa itsemurhista. Harvemmin edes negrologin omaisesti pyritään hahmottamaan mitä suurta ja hienoa filosofi on ajatellut esiin.
Suomeksi Gorzin kirjoja on kaksi. Toisen niistä, Eläköön työttömyys! (1982) olen lukenut. 1990-luvun alussa teos pohditutti kovasti. Paremmin ja selkeämmin pohdintoja kuvaa Markus Termosen kirjoitusMegafonissa. Päädyin tuolloin kansalaispalkan/perustulon vastustajaksi, vaikka sellainen olisi omaa taloudellista asemaa kohentanutkin.
Gorzin ajatuksiin, tai samankaltaisiin kehitelmiin, olen sittemmin törmännyt tutkijoiden omakohtaisiin kokemuksiin perustuvissa toimenpide-ehdotusmielipiteissä. Kun on toivottu, että saisi toimeentuloa apurahattomiksi katveajoiksi.
Toivoisin, että näitä ongelmia pohtineet ja niistä kirjoittaneet Gorzin muiston kunniaksi kaivaisivat jostakin esiin Keijo Rahkosen toimittaman Eläköön työttömyys! kirjoituskokoelman. Ihan vain pohjaksi sille, mitä on jo ajateltu, ja mistä pitäisi lähteä eteenpäin.
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Laivat yössä
Havahduin huomaamaan, että netin kautta voi seurata mitä aluksia on, on tulossa ja on hiljattain lähtenyt Oulun satamista. Näkyy netin tietojen mukaan oleva Ruotsin lipun alla kulkeva ro-ro-alus Transpulp Oritkarin pohjoislaiturissa. Tiedot on päivitetty 22.09.07 17:25, on lähtenyt Kemistä 17. syyskuuta määränpäänään Göteborg. Miksi lienee tänne pysähtynyt?
Terrorismin ehkäisemisen vuoksi ei taida suurimpaan osaan satamia enää päästä laivoja bongaamaan, mutta kiva on tällainen seurantakin.
Jos vaikka joskus tulisi tarvetta lähteä rahtilaivan matkaan toiselle puolelle maailmaa.
Oulun sataman liikenne
tiistai 25. syyskuuta 2007
Taloushistorian merkkihetkiä
Nyt oli uutistoimituksissa havahduttu tajuamaan, että StoraEnso teki viime viikolla Suomen taloushistorian suurimman yksittäisen tappion myydessään Pohjois-Amerikan tehtaansa. Ostettiin viidellä miljardilla, myytiin 1,8 miljardilla. Laskekaa siitä. (Soneran Saksan ilmatilan kaupoista tappio ei ymmärtääkseni ole realisoitunut muutoin kuin kirjanpidossa).
Mutta ollaan armeliaita toimittajille. Eihän yhtiöt tuollaisia tiedotteissaan kerro. Sen kertoivat, että paperin kysyntä on laskussa.
Olen miettinyt, olisiko se kauan povattu paperiton konttori vihdoin tulossa? Siitähän on puhuttu jo 1960-luvulta lähtien. Tälle ajatuksellehan on naureskeltu jo pitkään, samaan aikaan kun lisääntyneet kotitietokoneet tulostimineen, paksunevat lehdet, suoramainonta ja moninkertaistunut kirjanimekkeiden määrä on länsimaissa 1970-luvun alusta lähtien lisännyt paperikulutusta.
Harva naureskelija tietää, että metsä- ja paperiteollisuudessa paperiton konttori otettiin todellisena uhkana. Suomalainen paperikoneteollisuus, joka oli noussut vasta jaloilleen 1960-luvulla, ei halunnut todeta nousseensa kohta kuihtuvan toimialan huipulle. Seitsemästä alan kansainvälisestä toimijasta (Beloit, Black Clawson, Voith, KMW, Valmet, Wärtsilä kone ja silta ja Tampella) oli kolme suomalaisia. Suomesta paperikoneita toimitettiin 1960-luvulla jo kaikkialle maailmaan, Pohjois-Amerikan markkinoille suomalaiset suorastaan kutsuttiin.
Pelko sai vipinää aikaiseksi suunnitteluosastoilla ja vuonna 1973 saatiin aikaiseksi peräti kolme merkittävää käännekohtaa itse paperikoneessa: perälaatikon (kuvassa) kuituorientaation säätö, kaksoisviira ja kolmenippipuristin. Mullistavin näistä oli kaksoisviira, joka korvasi kaksi sataa vuotta vanhan fourdriner-perusrakenteen.
Jo 1960-luvun puolella oli tapahtunut suuri muutos, kun prosessinohjaukseen otettiin avuksi automaattinen tietojenkäsittely. Vuosina 1969-71 automaatioaste nousi nopeasti. Tuotanto tehostui huomattavasti ja paperin hinta saatiin sellaiseksi, ettei kannattanut etsiä sille korviketta näyttöpäätteistä.
Paperikoneiden kehitystyössä oli mukana monia, mutta yksi diplomi-insinööri nousee automaatiossa yli muiden: Kari Kairamo (1932-1988). Noilla ansiolla hän nousi siihen asemaan, josta hänet nykyisin paremmin tunnetaan.
Kuten Panu Nykänen Telan ympäri (2005) teoksessaan tiivistää: teknologian kehitys on mahdollistanut sen, että paperi on pysynyt riittävän halpana, laadukkaana ja toimivana hyödykkeenä. Ilman muutoksia paperintuotannon teknologiassa paperiton konttori saattaisi hyvinkin olla todellisuutta.
maanantai 24. syyskuuta 2007
Kapteeni Capun haukkumat
Kapteeni Haddock seikkaili Suomessa välillä Capu -nimisenä. Tähän on koottu nuo Capun haukkumat wsoy:llä ollessa. Otavan Haddockin haukkumat löytyvät Turskatti! -teoksesta.
a
Alkulima eli protoplasma. Kaiken elollisuuden
pohja ja kasvualusta. Tällaisesta niljakkaasta solunesteestä mekin olemme saaneet alkumme. (MA 28:12)
Ankerias (Anguilla vulgaris) on niljakas, käärmemäinen, pienisuomuinen, vatsaevätön, rakkosuisiin kuuluva rasvainen luukala. Se voi kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja viiden kilon painoiseksi. Ankeriaat kutevat ainoastaan Sargassomerellä Atlantin valtameressä. Asuttuaan viidestä kymmeneen vuoteen makeissa vesissä naarasankeriaat suuntaavat kohti Atlantin syvänteitä urosten luo. (IH 30:1)
b
Brestin jyräys Brestin kaupungissa, Ranskan länsi-rannikolla Bretagnessa on ollut yksi Ranskan merivoimien tärkeimmistä tukikohdista jo vuosisatojen ajan. Kapteeni Capun haukkuma on capitaine Haddockin suussa alkukielellä “tonnere de Brest”. Marcel Proust (1871-1922) kysyy Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaan kuuluvassa romaanissaan (osa 7) Sodoma ja Gomorra (Sodome et Gomorrhe II, 1922, suomeksi 1989 Inkeri Tuomikosken kääntämänä): “Mitä varten kiroillaan ‘Brestin ukkosen nimeen’? (Pourquoi: Tonnerre de Brest?)” Proustin mukaan muisti on tärkeä osa nykyisyyttä. Hän käsitteleekin pitkässä kirjasarjassaan todella paljon paikannimien alkuperää. Mutta mistä tämä kirous? Vuoden 1750 rakennustöiden yhteydessä Brestin asevarastoon sijoitettiin merkinantokanuuna. Jos paikallisesta vankilasta karkasi joku, niin ammuttiin merkki, joka kaikui kuin ukkonen pitkin Brestin katuja. Kaikki kynnelle kykenevät jättivät työnsä ja lähtivät jahtaamaan karkuria: vangin nappaajalle oli tiedossa palkkio hopearahana. Eräs Vidocq -niminen vanki onnistui silti pakenemaan peräti kahdesti Brestin vankilasta. Osa hadologeista kuitenkin kiistää tämän kaunokirjallisen selityksen, sillä Capun esi-isä Robert de Capu albumissa “Sarviaisen” salaisuus käyttää tätä samaa haukkumaa jo vuonna 1698! Brestin sotaisasta historiasta löytyy varhaisempiakin mahdollisuuksia tämän haukkuman selitykseksi. Kaupungista tuli sotilassatama jo vuonna 1631. Satamassa kaikui merkinantokanuuna päivittäin ilmoittaen sen porttien sulkemisesta. (IH 17:3, 19:4, 21:5, 25:16, 26:6, 34:9, 35:2, 36:2, 41:9, 43:9, SS 5:10, 28:7, 45:12, MA 2:4, 20:4, 28:6, 30:6, 31:12, 32:5, 35:11, 37:4, 41:2, 47:9, 49:4, 49:9, 50:6, 50:11, 58:3, 60:2, 61:7) Myös Jyräys (SS 46:6, 61:5), Brestin jyräyksen jyräys (IH 29:14, SS 5:12) ja Voi Brestin jyräys (IH 62:11). Robert de Capun käyttämänä (SS 16:5). Tuhannen tuhatta Brestin jyräyksen tykinreikää (MA 7:5), Jyräyksen jyräys (MA 23:3, 53:15), Tuhat jyräystä (MA 20:1), Tuhannen miljardin tykinreiän Brestin jyräys (MA 48:10)
d
Dynamiittipukari Dynamiitti on ruotsalaisen Alfred Nobelin (1833-1896) vuonna 1867 keksimä räjähdysaine. Sitä valmistetaan sekoittamalla nitroglyseriiniä jähmeään, huokoiseen aineeseen (esimerkiksi piimaahan), jolla ei ole kemiallista vaikutusta varsinaiseen räjähtävään aineeseen. Dynamiitti on nitroglyseriiniä huomattavasti vaarattomampaa kuljettaa. Tästä syystä se valtasi markkinat ja tuotti Nobelille suuren omaisuuden. Tiede, taide ja rauhan edistäminen saavat edelleenkin vuosittain nauttia dynamiitin tuottaman pääoman korkoja tunnustuspalkintoina. Taloudellisen käytön lisäksi myös erilaiset väkivaltaisesti yhteiskuntarauhaa horjuttamaan pyrkivien aatesuuntien edustajat ottivat uuden räjähdysaineen innokkaasti käyttöön. (IH 16:8)
g
Gansteri (engl.) Aseistetun rikollisjoukkion jäsen. Useimmiten gangstereista puhutaan 1930-luvun Chigacon yhteydessä, mutta riittää heitä Brysseliinkin. (SS 31:6)
h
Haisunäätä on pohjoisamerikkalainen haisueläimiin (Mephitis) kuuluva näädänsukuinen petoeläin. Kissankokoinen, pitkä- ja tuuheahäntäinen haisunäätä on saanut nimensä kyvystään ruiskauttaa peräsuolestaan pahanhajuista eritettä jopa viiden metrin päähän. (IH 40:13)
Helvetinkone Pelottava maailmanlopun aiheuttaja. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse Kierron pienoissukellusveneestä. Capu kauhistuu kun hänen malspiikkinsä onkin vaihdettu outoihin peltilevyihin. (MA 17:4, 18:1)
Himskatti Kevennetty sadatus. (IH 38:6)
Hirtehinen Erään huumorilajin esittäjä. Hirtehishumoristi (SS 14:3)
Hullu Kansan käyttämä termi mieleltään vinoutuneista. Yleinen haukkumasana. (IH 26:3)
Hulttio Vastuuntunnoton vetelehtijä. (IH 16:10)
Hunsvotti Ajattelematon keppostelija. (IH 40:13)
Hupsu Höpsö. (MA 52:6)
Hylky Meren tai järven pohjaan syystä tai toisesta uponnut alus. Myös haaksirikkoutunut, rannalle ajautunut laiva tai muu alus on hylky. Joskus puhutaan myös hylkytavarasta, joka on keskilaadultaan heikkoa, mutta sen joukosta saattaa löytyä priimaakin. (IH 44:2) Myös Voi hylky (MA 18:11)
Hyypiö Outo kanssaeläjä. (MA 7:16, 20:4). Myös Hyypiölauma (MA 5:1)
Häntäniekka Hännällinen olento. Capu nimittää häntäniekoiksi pitkähäntäisiä apinoita, jotka seuraavat turhan uteliaasti ihmisten puuhasteluja hänen esi-isänsä aikoinaan asumalla saarella. (MA 30:10)
Hävytön Sopimattomia ehdotteleva tyyppi. (IH 28:11)
Höpö höpö (SS 61:2)
Höskä “Vie koko höskä” saatetaan todeta kun halutaan päästä eroon turhista tavaroista. (SS 13:4)
i
Ihmissyöjä Kannibaali. (MA 29:1)
Ilkiö Kiusaaja. (SS 31:6)
j
Jalkarätti Ennen sukkien keksimistä käytettiin jalkarättejä jalkaterän suojaamiseksi hankautumilta ja myös kenkien suojelemiseksi ylenmääräiseltä jalkahieltä. Monien maiden armeijoiden mielestä jalkarätit olivat pitkään huomattavasti sukkia parempi asuste. (SS 29:2)
Jo-ho-hoo! Ja pullo malspiikkia! Huh-hah-hei ja rommia pullo. Klassinen merirosvon lausahdus, joka saattoi johtaa “iljettäviin juominkeihin”. (SS 25:7)
Juoppolalli Henkilö, joka uhraa elämästään kanssatovereiden mielestä liian suuren osan alkoholipitoisten juomien nauttimiseen. (SS 53:11) Juopporatti Robert de Capun käyttämänä (MA 29:4)
Juupeli Kevyt harmittelu. (IH 31:2)
Jänishousu Pelkuriraukka. (MA 29:7) Robert de Capun käyttämänä (MA 29:6)
k
Kaalinpää Kaali on suosittu ruokakasvi. Pohjanmeren rannoilla aikoinaan kasvaneesta kantamuodosta (Brassica oleracea) on vuosisatojen jalostettu useita eri lajikkeita. Lukuisat eri kaalilajit voidaan jakaa seitsemään eri päälajiin: lehti-, ruusu-, Savoijin-, kupu-, kukka-, parsa- ja kyssäkaaleihin. “Kaalinpään” kasvattaa kupukaali, jonka sileät lehdet sulloutuvat tiiviiksi palloksi. Kupukaalin suosituimpia alalajeja ovat valko- ja punakaali. (IH 30:1, SS 29:2)
Kaistapää Henkilö, joka ei kykene muuttamaan käsityksiään, vaan antaa ajatustensa mennä touhottaa samaa rataa pitkin ympäröivästä maailmasta huolimatta. (MA 49:3)
Kauppasaksat Keskiajalla Keski-Euroopasta haluttiin ostaa Pohjoismaiden ja Suomen tuotteita (turkiksia, vuotia, vahaa, hunajaa, hylkeenrasvaa, kuivattua kalaa, puuta jne) enemmän kuin täkäläisillä oli halukkuutta myydä. Kiertävillä hansakauppiailla, kauppasaksoilla olikin täysi työ miettiä millä pohjoisten erämaiden asukkaat mahdollisesti haluaisivat täydentää kotitalouksiaan. Usein kauppasaksojen tarjoamat tuotteet olivatkin järjettömiä tuolloiseen suomalaiseen arkeen: hienoja kankaita, mausteita, viiniä, aseita ja suoranaista rihkamaa. Pitkien välimatkojen päähän haluttiin myydä pientä ja kallista tavaraa. (IH 30:1)
Kelmi Lupauksensa inhottavasti pettävä liero. (IH 40:13)
Kirottu rakki Koiraeläin, jonka ylle on langetettu pahantahtoinen sadatus. (IH 32:14)
Kirottu rakkine Laite tai koje, jonka ylle on langetettu pahantahtoinen sadatus. (MA 36:2)
Konna Rikollinen. Myös sammakko (mm. rupikonna) ja piikikäs kalalaji. (IH 26:3)
Korppupuuro Koviksi kuivatetuista leipomotuotteista tehty ruokalaji. Ei liene mikään makunautinto. (IH 30:5)
Kurlaus Kurkun sisäiseen puhdistamiseen käytetty keino. Ainakin mainosten mukaan kurkkunsa hienolla suuvedellä kurlaava herrasmies saa helposti ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. (SS 29:4)
Kurpitsa (Cucurbita) Kurkkukasvien sukuun kuuluva rento ruohokasvi, jolla on keltaiset kukat ja tavallisesti suuret, pöhöttyneet hedelmät. Capu tarkoittanee kurpitsalla vanhan maailman kuumissa osissa luonnonvaraisena kasvavaa pullokurpitsaa, jonka hedelmällä on kivikovat seinämät. Niistä valmistetaan muun muassa astioita ja hienosti kumisevia kalebasseja. (SS 29:3)
l
Laastari Arkipäivän kohelluksessa syntyneiden haavojen sidetarve. (SS 29:4)
Laiskiainen (Bradypodidae) Vajaahampaisten heimoon kuuluva imettäväinen. Puiden oksissa pää alaspäin roikkuva, hitaasti liikkuva kasvissyöjä. Ei mikään turhan takia hötkyäjä. Norsunkokoiset jättiläislaiskiaiset kuolivat sukupuuttoon jo pleistoseeniajalla. (MA 30:10)
Laivanupottaja Merimiehelle hänen aluksensa on pyhä. Niinpä laivaa vasten rikkominen on suuri synti. (IH 16:8)
Lampaat (Ovis) Onttosarvinen märehtijä, jonka ihminen on kesyttänyt kotieläimekseen jo esihistoriallisella ajalla. Kotieläinlampaatkin viihtyvät villien esi-isiensä tapaan laumoina, jotka vaaran tullen yhtenä miehenä ryntäävät pakoon. Robert de Capun käyttämänä (SS 23:13)
Lattajalka Henkilö, jolta puuttuu jalkapohjasta holvi tai se on madaltunut. Joskus lattajalkaisuus vapautti miehen armeijapalveluksesta. (IH 40:13, SS 29:4)
Lauhkeat lampaat Lampaiden teurasautoon kuljettaminen ei ole niin vaivalloista kuin monien muiden kotieläinten. Siitä tämä Robert de Capun käyttämä kuvaannollinen haukkuma. (SS 23:5)
Lehtitäi on toinen nimitys lehtikirvalle. Kirvat (Aphidina), joihin lehtikirva kuuluu, ovat hyönteisryhmä nivelkärsäisiä. Kirvat imevät ravintonsa suoraan kasvista aiheuttaen ruokailun kohteensa lakastumisen ja/tai äkämien muodostumisen. Lisäksi kirvat levittävät useita kasvien virustauteja. Lehtikirva erittää mesikastetta, jota muurahaiset lypsävät ja käyttävät ravinnokseen. (IH 40:13, SS 29:3)
Liero 1. Onkimato. 2. Tahallaan toisia ihmisiä valehtelulla ja vääristelyllä jostakin syystä kiusaava ihminen. (IH 30:1, 37:8, 41:1, SS 29:1)
Lude (Acanthia l. Cimex lectularia) Nivelkärsäisten heimoon kuuluva hyönteinen, josta on ollut ihmisunille suunnatonta haittaa. Onneksi lutikat ovat sivistyneissä länsimaissa harvinaisia, kiitos perheenäitien uutteran työn. Mutta luteet odottavat koko ajan tilaisuutta päästä imemään ihmisverta kolminiveleisellä kärsällään aivan kuten julkisuuden kipeät tilaisuutta esiintyä televisiossa tai lehtikuvissa tullakseen julkkiksiksi. (SS 29:2)
Lurjus Piittaamaton liero. (IH 16:7, 26:3, SS 56:2) ritari Capun käyttämänä (MA 29:2)
Lätäkkörosvo Sisävesillä vaikuttava > merirosvo. Huomattavasti meriveljeään vaarattomampi. Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7). Myös Uljaat lätäkkörosvot (MA 4:5)
Lörppölintu Robert de Capun käyttämä, lörppölintujen nykyaikaan asti säilyttämä haukkuma. Kuvannollisesti sellainen henkilö, joka ei kykene säilyttämään salaisuutta. (MA 29:4)
m
Maakrapu Merimiesten käyttämä nimitys ihmisistä, jotka eivät ole merimiehiä. (IH 26:3, MA 43:12)
Marakatti Räkättävä apina. (SS 14:2) Ritari Capun käyttämänä (MA 29:2, 29:4, 51:3)
Merirosvo Merta kyntävien alusten vaara. Merirosvot hyökkäsivät sopivan tilaisuuden tullen jonkin kauppa-aluksen kimppuun ja veivät sen lastin. Merirosvous oli yleistä 1800-luvulle saakka. Eräitä Pohjois-Afrikan ruhtinaskuntia jopa kutsuttiin länsimaissa merirosvovaltioiksi, koska näissä maissa ei merirosvouteen suhtauduttu yhtä tuomitsevasti kuin länsimaissa. Tunneimmat merirosvot lienevät Punaparta ja Mustaparta, jotka saalistivat Karibian alueella 1600-luvulla. (IH 26:3, SS 14:3, 53:11)
Merisissi Katso > Sissi (SS 14:1, MA 4:10)
Mokoma lotjauuno Hidasliikkeisen ja vaikeasti ohjattavan tavaran kuljettamiseen tarkoitetun lotjan tai proomun miehistöstä käytetty pilkkanimi. (IH 26:3) Lotjauuno Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7, MA 29:6, 51:3)
n
Nahkoineen karvoineen ritari Capun käyttämä sadatus (MA 28:3, 28:7) Myös Syökööt nahkoineen karvoineen, niin ikään Robert de Capun käyttämänä (SS 23:5)
Nilviäinen (Mollusca), eläinkunnan pääjakso. Iho pehmeä ja limainen, osa ihosta on muuttunut vaipaksi, jonka pinnalla on kuori. Nilviäisiä tunnetaan yli 40000 lajia, joista suurin osa elää merissä. Muun muassa simpukat, kotilot ja mustekalat ovat nilviäisiä. Megacity 1:ssä oli erääseen aikaan Judge Dreddin toimikaudella muotia molluskoituminen. (IH 40:13)
o
Olmi (Proteus anguineus) Krainin, Kärntenin ja Balkanin niemimaan karstimaiden maanalaisissa vesissä elävä, 25-28 senttimetriä pitkä, vaaleankellervä, neoteeninen pyrstösammakko. Olmi on tunnettu surkastuneista silmistään ja darvinistisissa keskusteluissa niihin viitattiin usein. Syö muun muassa matoja ja pikkuäyriäisiä. (IH 41:1)
Olutkuski Mäyräkoirien kuljettaja. (SS 56:2)
p
Palkkasoturi Ammatikseen sotiva henkilö. Sotilaasta palkkasoturi eroaa moraaliltaan: hän ei taistele isänmaan tai ihanteidensa puolesta vaan pelkästään rahasta. (SS 14:2)
Papualainen Uudessa-Guineassa ja monilla sen lähisaarilla elävän kansanryhmän edustaja. Muinaisten frenologien mukaan tyypillinen papualainen oli tummaihoinen, pitkäkalloinen, korkea- ja käyränenäinen. Hiukset ja parta ovat käheriä. Joskus muinoin antropologien mukaan papualaiset olivat sotaisia ja ihmissyöjiä. (IH 40:13)
Paviaani Iso häntäapina, jolla on punaiset pakarat. (MA 30:10)
Piippu vieköön Kapteeni Capun paheisiin malspiikin juonnin lisäksi kuului tupakointi. Capu poltti piippua, joka silloin tällöin ei suostunut toimimaan kapteenin tahdon mukaan tai aiheutti muutoin kommelluksia. Katso myös > tupakan tupsahdus. (IH 20:1)
Pitkäkynsi eli > Rosvo. (MA 17:3)
Pöhkö Capun mielestä Kierto oli pöhkö, koska hän oli siirtänyt malspiikkipullot pois laivasta. (MA 20:12)
Pölhö Poliisikaksikko Dupond ja Dupont ovat kapteeninin mielestä pölhöjä.(MA 45:3)
Pölvästi Capun mielestä Dupond ja Dupont ovat myös pölvästejä. (SS 29:3, MA 43:12)
r
Retku Toisia huomioimaton törppö, jolla on mielessä ainoastaan oma etu. Robert de Capun käyttämänä (SS 20:3)
Riiviö Kiusanhenki. Usein nuorista keppostelevista koltiaisista käytetty nimitys. (IH 26:4, MA 29:8) Robert de Capun käyttämänä (SS 20:1)
Rikkaruoho Puutarhurin mielestä väärässä paikassa väärään aikaan kasvava kasvi. (SS 29:4)
Roikale Pahoille poluille eksynyt nuori mies, jonka ystävät voivat vielä auttaa kaidalle polulle. (MA 28:12) ritari Capun käyttämänä (MA 28:11, 29:6)
Roisto Paatunut > rosvo. Käyttää myös väkivaltaa, uhkauksia ja kiristystä yms. tavoitteisiinsa pääsemiseksi. (SS 19:5, 31:6, MA 30:1) ritari Capun käyttämänä (MA 29:2)
Rosvo eli varas. Henkilö, jota anastaa toisen omaisuutta omaan käyttöönsä tai edelleen myytäväksi. Suomen lain mukaan varastetun tavaran ostaminen on laitonta. Jos ja kun poliisi löytää varastetut esineet, ne palautetaan alkuperäiselle omistajalle. Ostettaessa tavaraa tulisikin aina varmistua siitä, että myyjä todella omistaa kaupitsemansa tavaran. Katso myös > konna ja > kelmi. Aristoteleen mukaan rosvous on yksi ihmisen luonnollisista ammateista. (IH 16:6, 30:2, 40:13)
Rumilus Kauneusihanteesta runsaasti poikkeava olio. Ritari Capun käyttämä (MA 28:11)
Ryysypekka Ulkoiseen habitukseensa välinpitämättömästi suhtautuva henkilö. (SS 20:4)
Ryökäle Katso > roikale. (MA 29:1)
s
Sapper... [mentti?] Kevennetty sadatus. (IH 29:8)
Sarvijaakko (Lamia aedilis) iso, hoikka kovakuoriainen. Kuuluu hapsenkakkiaisten heimoon. (SS 19:5)
Seinähullu Täysin höpsö. (MA 20:12, 41:3)
Semafori Rautateillä käytetty siipiopastin. Useissa elokuvissa ja sarjakuvissa junien järjestyssääntöjä rikkovat saavat tuta semaforeista. (IH 29:6)
Senkin syöpäläinen Hyönteinen tai punkki, joka imee ravinnokseen verta ihmisistä ja kotieläimistä. Levittävät usein tartuntatauteja: ruttoa, toisinto- ja pilkkukuumetta. (IH 32:14)
Senkin tossut Capulla riittää haukkumasanoja Dupondille ja Dupontille. (MA 43:12)
Senkin varkaat Katso > rosvo. (IH 30:1)
Siamilaiset kaksoset ovat identtiset kaksoset, jotka ovat syntyneet kiinni toisissaan. Kuuluisa amerikankiinalainen kaksospari Chang ja Eng Bunker (1811-74) syntyi Siamissa, nykyisessä Thaimaassa. Siksi nykyisin kaikkia toisissaan kiinni olevia kaksosia kutsutaan siamilaisiksi kaksosiksi. Kapteeni Capu kutsui näin Dupondia ja Dupontia. (MA 53:7)
Sissi Sotilas, joka tuottaa vahinkoa ja tekee pikaisia yllätyshyökkäyksiä vihollisen linjojen takana. (SS 19:3)
Suolasilli Ennen aikaan suosittu ruokakala, nykyisin lähinnä kuuluisa krapulan karkoittaja. Silliä kalastettiin keskiajalla Juutinraumasta, ja silli oli yksi silloisen Tanskan tärkeimmistä vaurauden lähteistä. Rahantulo loppui kun silliparvet katosivat Juutinraumasta. Robert de Capun käyttämänä (MA 29:4)
Suupaltti papukaija Papukaijat ovat suosittuja lemmikkieläimiä. Ne pysyvät kaikesta älykkyydestään, oppivaisuudestaan ja mahdollisesti jo kunnioitettavasta iästään huolimatta esikoululaislapsen älykkyystasolla. Papukaija voi myös käydä hermoille. Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7)
Säkkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alunperin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-Idästä kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan. Säkkipillin leviämiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset sekä erityisen merkittävästi Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Keskiajalla säkkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tällä hetkellä Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista säkkipilliä alkukantaisesta huippunykyaikaiseen. Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yhä yleisesti ylämaan säkkipilliä (Great Highland Bagpipes), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vähän. Skotlantilainen musiikki ja säkkipillinsoitto on levinnyt brittiläisen imperiumin ja skottirykmenttien mukana laajalti ympäri maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Intiaan, Pakistaniin sekä takaisin alkuperäisille juurilleen Lähi-Itään. Suomessa harrastajia on noin kymmenen ja yhtyeitä yksi. (SS 14:3)
t
Tolvana (SS 14:2). Robert de Capun käyttämänä (SS 20:3)
Tonttu Tavallisesti miespuolinen, pieni ja hyväntahtoinen kodin tai kotipiirin haltija. Tunnetaan muun muassa koti-, mylly- ja riihitontut, mutta kuuluisimpia lienevät joulutontut, jotka työskentelevät joulupukin apuna. (MA 52:7)
Tuhatjalkainen Hyönteisiä. Tuhatjalkaisten epäyhtenäinen ryhmä koostuu lajeista, joilla on lukuisa määrä raajapareja. Osa on petoja ja osa syö kasvijätteitä. Tuhatjalkaiset hakeutuvat kasvi- ja perunavarastoihin, joista ne saattavat juuresten mukana kulkeutua asuntoihin. Ne saattavat tulla sisätiloihin myös suojaa hakiessaan. Tuhatjalkaiset eivät aiheuta vahinkoa.(SS 20:5)
Tuhat tykinreikää Merisotaa käydään pääasiassa kahdenlaisilla aluksilla: linjalaivoilla ja risteilijöillä. Linjalaivat ovat vahvasti panssaroituja ja niissä on voimakas aseistus. Risteilijät sensijaan ovat panssaroimattomia tai kevyesti panssaroituja ja aseistettuja. Nopealiikkeisiä risteilijöitä käytetään pääasiassa tiedustelu- ja huoltotehtäviin. Mutta tulipa sitten linjalaivaan, risteilijään tai muuhun tykistökeskityksen kohteeksi joutuneeseen alukseen tuhat tykinreikää, voi olla varma, että se uppoaa meren pohjaan. (IH 19:14, 34:6, SS 61:2, MA 3:7, 9:12, 12:3, 16:13, 17:1, 18:9, 19:8, 19:12, 23:13, 27:7, 29:5, 41:3, 42:5, 47:11, 49:14, 52:6, 53:10, 58:1, 62:4) Myös Tuhannen tuhatta tykinreikää (IH 32:14, 40:12, MA 2:5, 20:3, 37:9, 43:11), Tuhannen tuhatta miljardia tykinreikää (MA 11:6), Tuhannen miljardin tykinreiän Brestin jyräys (MA 48:10), Hurjan Rakhamin tykinreikä (MA 61:4)
Tupakan tupsahdus Savukkeen sinertävä savukiehkura häipyy hetkisessä kevyessäkin tuulessa. Nykypäivänä jos tupakan tupsahdus sattuukin menemään sisään yläkerran naapurin avoimesta parvekkeen ovesta, seuraukset eivät ole hetkellisiä vaan saattavat johtaa pitkäänkin vihanpitoon. Ainakin näin tapahtuu Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie -romaanissa. (IH 25:13)
Turkanen Kevennetty sadatus, mutta myös sukunimi. Turkasia on vaikuttanut ainakin Vetelissä. Iso-Kainon taloon Juho Heikinpoika Turkaselle ja hänen vaimolleen Anna Eljaantyttärelle syntyi 7. toukokuuta 1826 Liisa -niminen tytär. (MA 43:13, 51:12, 52:12)
Turkkilainen Turkin kansalainen. Kuvannollisesti uhka länsimaiselle kulttuurille. Edelleenkin Ranskassa Turkkia kohtaan tunnetaan tiettyä epäluuloisuutta, vaikka pelätty kalifaatti lakkautettiin jo vuonna 1924. (SS 56:2)
Törppö Töppäilevä koheltaja. (IH 29:7, SS 29:3, 54:1)
v
Vanha tossu Robert de Capu nimitti näin verivihollistaan Hurjaa Rakhamia. (SS 24:10)
Vietävä Pois kuljetettava. (MA 29:9)
Voi kehno Kevennetty sadattelu. Vanhaksi kehnoksi nimitetään joskus lukuisia erilaisia lempi- tai pilkkanimiä saanutta paholaista. (MA 18:8)
ä
Ämmä Halventava nimitys naisesta. (SS 20:6)
Ääliö Toimissaan vähä-älyinen koheltaja. (SS 29:1, MA 7:10, 20:12, 43:12). Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7)
Lyhenteet: OV - Ottokarin valtikka (wsoy 1961), IH - Ihmeellinen tähti (wsoy 1961), SS - "Sarviaisen" salaisuus (wsoy 1962) ja MA - Merirosvon aarre (wsoy 1962).
a
Alkulima eli protoplasma. Kaiken elollisuuden
pohja ja kasvualusta. Tällaisesta niljakkaasta solunesteestä mekin olemme saaneet alkumme. (MA 28:12)
Ankerias (Anguilla vulgaris) on niljakas, käärmemäinen, pienisuomuinen, vatsaevätön, rakkosuisiin kuuluva rasvainen luukala. Se voi kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja viiden kilon painoiseksi. Ankeriaat kutevat ainoastaan Sargassomerellä Atlantin valtameressä. Asuttuaan viidestä kymmeneen vuoteen makeissa vesissä naarasankeriaat suuntaavat kohti Atlantin syvänteitä urosten luo. (IH 30:1)
b
Brestin jyräys Brestin kaupungissa, Ranskan länsi-rannikolla Bretagnessa on ollut yksi Ranskan merivoimien tärkeimmistä tukikohdista jo vuosisatojen ajan. Kapteeni Capun haukkuma on capitaine Haddockin suussa alkukielellä “tonnere de Brest”. Marcel Proust (1871-1922) kysyy Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjasarjaan kuuluvassa romaanissaan (osa 7) Sodoma ja Gomorra (Sodome et Gomorrhe II, 1922, suomeksi 1989 Inkeri Tuomikosken kääntämänä): “Mitä varten kiroillaan ‘Brestin ukkosen nimeen’? (Pourquoi: Tonnerre de Brest?)” Proustin mukaan muisti on tärkeä osa nykyisyyttä. Hän käsitteleekin pitkässä kirjasarjassaan todella paljon paikannimien alkuperää. Mutta mistä tämä kirous? Vuoden 1750 rakennustöiden yhteydessä Brestin asevarastoon sijoitettiin merkinantokanuuna. Jos paikallisesta vankilasta karkasi joku, niin ammuttiin merkki, joka kaikui kuin ukkonen pitkin Brestin katuja. Kaikki kynnelle kykenevät jättivät työnsä ja lähtivät jahtaamaan karkuria: vangin nappaajalle oli tiedossa palkkio hopearahana. Eräs Vidocq -niminen vanki onnistui silti pakenemaan peräti kahdesti Brestin vankilasta. Osa hadologeista kuitenkin kiistää tämän kaunokirjallisen selityksen, sillä Capun esi-isä Robert de Capu albumissa “Sarviaisen” salaisuus käyttää tätä samaa haukkumaa jo vuonna 1698! Brestin sotaisasta historiasta löytyy varhaisempiakin mahdollisuuksia tämän haukkuman selitykseksi. Kaupungista tuli sotilassatama jo vuonna 1631. Satamassa kaikui merkinantokanuuna päivittäin ilmoittaen sen porttien sulkemisesta. (IH 17:3, 19:4, 21:5, 25:16, 26:6, 34:9, 35:2, 36:2, 41:9, 43:9, SS 5:10, 28:7, 45:12, MA 2:4, 20:4, 28:6, 30:6, 31:12, 32:5, 35:11, 37:4, 41:2, 47:9, 49:4, 49:9, 50:6, 50:11, 58:3, 60:2, 61:7) Myös Jyräys (SS 46:6, 61:5), Brestin jyräyksen jyräys (IH 29:14, SS 5:12) ja Voi Brestin jyräys (IH 62:11). Robert de Capun käyttämänä (SS 16:5). Tuhannen tuhatta Brestin jyräyksen tykinreikää (MA 7:5), Jyräyksen jyräys (MA 23:3, 53:15), Tuhat jyräystä (MA 20:1), Tuhannen miljardin tykinreiän Brestin jyräys (MA 48:10)
d
Dynamiittipukari Dynamiitti on ruotsalaisen Alfred Nobelin (1833-1896) vuonna 1867 keksimä räjähdysaine. Sitä valmistetaan sekoittamalla nitroglyseriiniä jähmeään, huokoiseen aineeseen (esimerkiksi piimaahan), jolla ei ole kemiallista vaikutusta varsinaiseen räjähtävään aineeseen. Dynamiitti on nitroglyseriiniä huomattavasti vaarattomampaa kuljettaa. Tästä syystä se valtasi markkinat ja tuotti Nobelille suuren omaisuuden. Tiede, taide ja rauhan edistäminen saavat edelleenkin vuosittain nauttia dynamiitin tuottaman pääoman korkoja tunnustuspalkintoina. Taloudellisen käytön lisäksi myös erilaiset väkivaltaisesti yhteiskuntarauhaa horjuttamaan pyrkivien aatesuuntien edustajat ottivat uuden räjähdysaineen innokkaasti käyttöön. (IH 16:8)
g
Gansteri (engl.) Aseistetun rikollisjoukkion jäsen. Useimmiten gangstereista puhutaan 1930-luvun Chigacon yhteydessä, mutta riittää heitä Brysseliinkin. (SS 31:6)
h
Haisunäätä on pohjoisamerikkalainen haisueläimiin (Mephitis) kuuluva näädänsukuinen petoeläin. Kissankokoinen, pitkä- ja tuuheahäntäinen haisunäätä on saanut nimensä kyvystään ruiskauttaa peräsuolestaan pahanhajuista eritettä jopa viiden metrin päähän. (IH 40:13)
Helvetinkone Pelottava maailmanlopun aiheuttaja. Tässä tapauksessa on kuitenkin kyse Kierron pienoissukellusveneestä. Capu kauhistuu kun hänen malspiikkinsä onkin vaihdettu outoihin peltilevyihin. (MA 17:4, 18:1)
Himskatti Kevennetty sadatus. (IH 38:6)
Hirtehinen Erään huumorilajin esittäjä. Hirtehishumoristi (SS 14:3)
Hullu Kansan käyttämä termi mieleltään vinoutuneista. Yleinen haukkumasana. (IH 26:3)
Hulttio Vastuuntunnoton vetelehtijä. (IH 16:10)
Hunsvotti Ajattelematon keppostelija. (IH 40:13)
Hupsu Höpsö. (MA 52:6)
Hylky Meren tai järven pohjaan syystä tai toisesta uponnut alus. Myös haaksirikkoutunut, rannalle ajautunut laiva tai muu alus on hylky. Joskus puhutaan myös hylkytavarasta, joka on keskilaadultaan heikkoa, mutta sen joukosta saattaa löytyä priimaakin. (IH 44:2) Myös Voi hylky (MA 18:11)
Hyypiö Outo kanssaeläjä. (MA 7:16, 20:4). Myös Hyypiölauma (MA 5:1)
Häntäniekka Hännällinen olento. Capu nimittää häntäniekoiksi pitkähäntäisiä apinoita, jotka seuraavat turhan uteliaasti ihmisten puuhasteluja hänen esi-isänsä aikoinaan asumalla saarella. (MA 30:10)
Hävytön Sopimattomia ehdotteleva tyyppi. (IH 28:11)
Höpö höpö (SS 61:2)
Höskä “Vie koko höskä” saatetaan todeta kun halutaan päästä eroon turhista tavaroista. (SS 13:4)
i
Ihmissyöjä Kannibaali. (MA 29:1)
Ilkiö Kiusaaja. (SS 31:6)
j
Jalkarätti Ennen sukkien keksimistä käytettiin jalkarättejä jalkaterän suojaamiseksi hankautumilta ja myös kenkien suojelemiseksi ylenmääräiseltä jalkahieltä. Monien maiden armeijoiden mielestä jalkarätit olivat pitkään huomattavasti sukkia parempi asuste. (SS 29:2)
Jo-ho-hoo! Ja pullo malspiikkia! Huh-hah-hei ja rommia pullo. Klassinen merirosvon lausahdus, joka saattoi johtaa “iljettäviin juominkeihin”. (SS 25:7)
Juoppolalli Henkilö, joka uhraa elämästään kanssatovereiden mielestä liian suuren osan alkoholipitoisten juomien nauttimiseen. (SS 53:11) Juopporatti Robert de Capun käyttämänä (MA 29:4)
Juupeli Kevyt harmittelu. (IH 31:2)
Jänishousu Pelkuriraukka. (MA 29:7) Robert de Capun käyttämänä (MA 29:6)
k
Kaalinpää Kaali on suosittu ruokakasvi. Pohjanmeren rannoilla aikoinaan kasvaneesta kantamuodosta (Brassica oleracea) on vuosisatojen jalostettu useita eri lajikkeita. Lukuisat eri kaalilajit voidaan jakaa seitsemään eri päälajiin: lehti-, ruusu-, Savoijin-, kupu-, kukka-, parsa- ja kyssäkaaleihin. “Kaalinpään” kasvattaa kupukaali, jonka sileät lehdet sulloutuvat tiiviiksi palloksi. Kupukaalin suosituimpia alalajeja ovat valko- ja punakaali. (IH 30:1, SS 29:2)
Kaistapää Henkilö, joka ei kykene muuttamaan käsityksiään, vaan antaa ajatustensa mennä touhottaa samaa rataa pitkin ympäröivästä maailmasta huolimatta. (MA 49:3)
Kauppasaksat Keskiajalla Keski-Euroopasta haluttiin ostaa Pohjoismaiden ja Suomen tuotteita (turkiksia, vuotia, vahaa, hunajaa, hylkeenrasvaa, kuivattua kalaa, puuta jne) enemmän kuin täkäläisillä oli halukkuutta myydä. Kiertävillä hansakauppiailla, kauppasaksoilla olikin täysi työ miettiä millä pohjoisten erämaiden asukkaat mahdollisesti haluaisivat täydentää kotitalouksiaan. Usein kauppasaksojen tarjoamat tuotteet olivatkin järjettömiä tuolloiseen suomalaiseen arkeen: hienoja kankaita, mausteita, viiniä, aseita ja suoranaista rihkamaa. Pitkien välimatkojen päähän haluttiin myydä pientä ja kallista tavaraa. (IH 30:1)
Kelmi Lupauksensa inhottavasti pettävä liero. (IH 40:13)
Kirottu rakki Koiraeläin, jonka ylle on langetettu pahantahtoinen sadatus. (IH 32:14)
Kirottu rakkine Laite tai koje, jonka ylle on langetettu pahantahtoinen sadatus. (MA 36:2)
Konna Rikollinen. Myös sammakko (mm. rupikonna) ja piikikäs kalalaji. (IH 26:3)
Korppupuuro Koviksi kuivatetuista leipomotuotteista tehty ruokalaji. Ei liene mikään makunautinto. (IH 30:5)
Kurlaus Kurkun sisäiseen puhdistamiseen käytetty keino. Ainakin mainosten mukaan kurkkunsa hienolla suuvedellä kurlaava herrasmies saa helposti ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. (SS 29:4)
Kurpitsa (Cucurbita) Kurkkukasvien sukuun kuuluva rento ruohokasvi, jolla on keltaiset kukat ja tavallisesti suuret, pöhöttyneet hedelmät. Capu tarkoittanee kurpitsalla vanhan maailman kuumissa osissa luonnonvaraisena kasvavaa pullokurpitsaa, jonka hedelmällä on kivikovat seinämät. Niistä valmistetaan muun muassa astioita ja hienosti kumisevia kalebasseja. (SS 29:3)
l
Laastari Arkipäivän kohelluksessa syntyneiden haavojen sidetarve. (SS 29:4)
Laiskiainen (Bradypodidae) Vajaahampaisten heimoon kuuluva imettäväinen. Puiden oksissa pää alaspäin roikkuva, hitaasti liikkuva kasvissyöjä. Ei mikään turhan takia hötkyäjä. Norsunkokoiset jättiläislaiskiaiset kuolivat sukupuuttoon jo pleistoseeniajalla. (MA 30:10)
Laivanupottaja Merimiehelle hänen aluksensa on pyhä. Niinpä laivaa vasten rikkominen on suuri synti. (IH 16:8)
Lampaat (Ovis) Onttosarvinen märehtijä, jonka ihminen on kesyttänyt kotieläimekseen jo esihistoriallisella ajalla. Kotieläinlampaatkin viihtyvät villien esi-isiensä tapaan laumoina, jotka vaaran tullen yhtenä miehenä ryntäävät pakoon. Robert de Capun käyttämänä (SS 23:13)
Lattajalka Henkilö, jolta puuttuu jalkapohjasta holvi tai se on madaltunut. Joskus lattajalkaisuus vapautti miehen armeijapalveluksesta. (IH 40:13, SS 29:4)
Lauhkeat lampaat Lampaiden teurasautoon kuljettaminen ei ole niin vaivalloista kuin monien muiden kotieläinten. Siitä tämä Robert de Capun käyttämä kuvaannollinen haukkuma. (SS 23:5)
Lehtitäi on toinen nimitys lehtikirvalle. Kirvat (Aphidina), joihin lehtikirva kuuluu, ovat hyönteisryhmä nivelkärsäisiä. Kirvat imevät ravintonsa suoraan kasvista aiheuttaen ruokailun kohteensa lakastumisen ja/tai äkämien muodostumisen. Lisäksi kirvat levittävät useita kasvien virustauteja. Lehtikirva erittää mesikastetta, jota muurahaiset lypsävät ja käyttävät ravinnokseen. (IH 40:13, SS 29:3)
Liero 1. Onkimato. 2. Tahallaan toisia ihmisiä valehtelulla ja vääristelyllä jostakin syystä kiusaava ihminen. (IH 30:1, 37:8, 41:1, SS 29:1)
Lude (Acanthia l. Cimex lectularia) Nivelkärsäisten heimoon kuuluva hyönteinen, josta on ollut ihmisunille suunnatonta haittaa. Onneksi lutikat ovat sivistyneissä länsimaissa harvinaisia, kiitos perheenäitien uutteran työn. Mutta luteet odottavat koko ajan tilaisuutta päästä imemään ihmisverta kolminiveleisellä kärsällään aivan kuten julkisuuden kipeät tilaisuutta esiintyä televisiossa tai lehtikuvissa tullakseen julkkiksiksi. (SS 29:2)
Lurjus Piittaamaton liero. (IH 16:7, 26:3, SS 56:2) ritari Capun käyttämänä (MA 29:2)
Lätäkkörosvo Sisävesillä vaikuttava > merirosvo. Huomattavasti meriveljeään vaarattomampi. Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7). Myös Uljaat lätäkkörosvot (MA 4:5)
Lörppölintu Robert de Capun käyttämä, lörppölintujen nykyaikaan asti säilyttämä haukkuma. Kuvannollisesti sellainen henkilö, joka ei kykene säilyttämään salaisuutta. (MA 29:4)
m
Maakrapu Merimiesten käyttämä nimitys ihmisistä, jotka eivät ole merimiehiä. (IH 26:3, MA 43:12)
Marakatti Räkättävä apina. (SS 14:2) Ritari Capun käyttämänä (MA 29:2, 29:4, 51:3)
Merirosvo Merta kyntävien alusten vaara. Merirosvot hyökkäsivät sopivan tilaisuuden tullen jonkin kauppa-aluksen kimppuun ja veivät sen lastin. Merirosvous oli yleistä 1800-luvulle saakka. Eräitä Pohjois-Afrikan ruhtinaskuntia jopa kutsuttiin länsimaissa merirosvovaltioiksi, koska näissä maissa ei merirosvouteen suhtauduttu yhtä tuomitsevasti kuin länsimaissa. Tunneimmat merirosvot lienevät Punaparta ja Mustaparta, jotka saalistivat Karibian alueella 1600-luvulla. (IH 26:3, SS 14:3, 53:11)
Merisissi Katso > Sissi (SS 14:1, MA 4:10)
Mokoma lotjauuno Hidasliikkeisen ja vaikeasti ohjattavan tavaran kuljettamiseen tarkoitetun lotjan tai proomun miehistöstä käytetty pilkkanimi. (IH 26:3) Lotjauuno Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7, MA 29:6, 51:3)
n
Nahkoineen karvoineen ritari Capun käyttämä sadatus (MA 28:3, 28:7) Myös Syökööt nahkoineen karvoineen, niin ikään Robert de Capun käyttämänä (SS 23:5)
Nilviäinen (Mollusca), eläinkunnan pääjakso. Iho pehmeä ja limainen, osa ihosta on muuttunut vaipaksi, jonka pinnalla on kuori. Nilviäisiä tunnetaan yli 40000 lajia, joista suurin osa elää merissä. Muun muassa simpukat, kotilot ja mustekalat ovat nilviäisiä. Megacity 1:ssä oli erääseen aikaan Judge Dreddin toimikaudella muotia molluskoituminen. (IH 40:13)
o
Olmi (Proteus anguineus) Krainin, Kärntenin ja Balkanin niemimaan karstimaiden maanalaisissa vesissä elävä, 25-28 senttimetriä pitkä, vaaleankellervä, neoteeninen pyrstösammakko. Olmi on tunnettu surkastuneista silmistään ja darvinistisissa keskusteluissa niihin viitattiin usein. Syö muun muassa matoja ja pikkuäyriäisiä. (IH 41:1)
Olutkuski Mäyräkoirien kuljettaja. (SS 56:2)
p
Palkkasoturi Ammatikseen sotiva henkilö. Sotilaasta palkkasoturi eroaa moraaliltaan: hän ei taistele isänmaan tai ihanteidensa puolesta vaan pelkästään rahasta. (SS 14:2)
Papualainen Uudessa-Guineassa ja monilla sen lähisaarilla elävän kansanryhmän edustaja. Muinaisten frenologien mukaan tyypillinen papualainen oli tummaihoinen, pitkäkalloinen, korkea- ja käyränenäinen. Hiukset ja parta ovat käheriä. Joskus muinoin antropologien mukaan papualaiset olivat sotaisia ja ihmissyöjiä. (IH 40:13)
Paviaani Iso häntäapina, jolla on punaiset pakarat. (MA 30:10)
Piippu vieköön Kapteeni Capun paheisiin malspiikin juonnin lisäksi kuului tupakointi. Capu poltti piippua, joka silloin tällöin ei suostunut toimimaan kapteenin tahdon mukaan tai aiheutti muutoin kommelluksia. Katso myös > tupakan tupsahdus. (IH 20:1)
Pitkäkynsi eli > Rosvo. (MA 17:3)
Pöhkö Capun mielestä Kierto oli pöhkö, koska hän oli siirtänyt malspiikkipullot pois laivasta. (MA 20:12)
Pölhö Poliisikaksikko Dupond ja Dupont ovat kapteeninin mielestä pölhöjä.(MA 45:3)
Pölvästi Capun mielestä Dupond ja Dupont ovat myös pölvästejä. (SS 29:3, MA 43:12)
r
Retku Toisia huomioimaton törppö, jolla on mielessä ainoastaan oma etu. Robert de Capun käyttämänä (SS 20:3)
Riiviö Kiusanhenki. Usein nuorista keppostelevista koltiaisista käytetty nimitys. (IH 26:4, MA 29:8) Robert de Capun käyttämänä (SS 20:1)
Rikkaruoho Puutarhurin mielestä väärässä paikassa väärään aikaan kasvava kasvi. (SS 29:4)
Roikale Pahoille poluille eksynyt nuori mies, jonka ystävät voivat vielä auttaa kaidalle polulle. (MA 28:12) ritari Capun käyttämänä (MA 28:11, 29:6)
Roisto Paatunut > rosvo. Käyttää myös väkivaltaa, uhkauksia ja kiristystä yms. tavoitteisiinsa pääsemiseksi. (SS 19:5, 31:6, MA 30:1) ritari Capun käyttämänä (MA 29:2)
Rosvo eli varas. Henkilö, jota anastaa toisen omaisuutta omaan käyttöönsä tai edelleen myytäväksi. Suomen lain mukaan varastetun tavaran ostaminen on laitonta. Jos ja kun poliisi löytää varastetut esineet, ne palautetaan alkuperäiselle omistajalle. Ostettaessa tavaraa tulisikin aina varmistua siitä, että myyjä todella omistaa kaupitsemansa tavaran. Katso myös > konna ja > kelmi. Aristoteleen mukaan rosvous on yksi ihmisen luonnollisista ammateista. (IH 16:6, 30:2, 40:13)
Rumilus Kauneusihanteesta runsaasti poikkeava olio. Ritari Capun käyttämä (MA 28:11)
Ryysypekka Ulkoiseen habitukseensa välinpitämättömästi suhtautuva henkilö. (SS 20:4)
Ryökäle Katso > roikale. (MA 29:1)
s
Sapper... [mentti?] Kevennetty sadatus. (IH 29:8)
Sarvijaakko (Lamia aedilis) iso, hoikka kovakuoriainen. Kuuluu hapsenkakkiaisten heimoon. (SS 19:5)
Seinähullu Täysin höpsö. (MA 20:12, 41:3)
Semafori Rautateillä käytetty siipiopastin. Useissa elokuvissa ja sarjakuvissa junien järjestyssääntöjä rikkovat saavat tuta semaforeista. (IH 29:6)
Senkin syöpäläinen Hyönteinen tai punkki, joka imee ravinnokseen verta ihmisistä ja kotieläimistä. Levittävät usein tartuntatauteja: ruttoa, toisinto- ja pilkkukuumetta. (IH 32:14)
Senkin tossut Capulla riittää haukkumasanoja Dupondille ja Dupontille. (MA 43:12)
Senkin varkaat Katso > rosvo. (IH 30:1)
Siamilaiset kaksoset ovat identtiset kaksoset, jotka ovat syntyneet kiinni toisissaan. Kuuluisa amerikankiinalainen kaksospari Chang ja Eng Bunker (1811-74) syntyi Siamissa, nykyisessä Thaimaassa. Siksi nykyisin kaikkia toisissaan kiinni olevia kaksosia kutsutaan siamilaisiksi kaksosiksi. Kapteeni Capu kutsui näin Dupondia ja Dupontia. (MA 53:7)
Sissi Sotilas, joka tuottaa vahinkoa ja tekee pikaisia yllätyshyökkäyksiä vihollisen linjojen takana. (SS 19:3)
Suolasilli Ennen aikaan suosittu ruokakala, nykyisin lähinnä kuuluisa krapulan karkoittaja. Silliä kalastettiin keskiajalla Juutinraumasta, ja silli oli yksi silloisen Tanskan tärkeimmistä vaurauden lähteistä. Rahantulo loppui kun silliparvet katosivat Juutinraumasta. Robert de Capun käyttämänä (MA 29:4)
Suupaltti papukaija Papukaijat ovat suosittuja lemmikkieläimiä. Ne pysyvät kaikesta älykkyydestään, oppivaisuudestaan ja mahdollisesti jo kunnioitettavasta iästään huolimatta esikoululaislapsen älykkyystasolla. Papukaija voi myös käydä hermoille. Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7)
Säkkipilli on useita tuhansia vuosia vanha, alunperin ruokosoitin, joka on levinnyt Lähi-Idästä kaikkialle maailmaan, erityisesti Eurooppaan. Säkkipillin leviämiseen ovat vaikuttaneet kansainvaellukset sekä erityisen merkittävästi Rooman imperiumi vuosituhannen alussa. Keskiajalla säkkipilli sai Euroopassa erilaisia kansallisia ja paikallisia muotoja soitinrakenteen, virityksen ja soittotavan mukaan. Tällä hetkellä Euroopassa tunnetaan yli 80 erilaista säkkipilliä alkukantaisesta huippunykyaikaiseen. Skotlannissa soitettiin ja soitetaan yhä yleisesti ylämaan säkkipilliä (Great Highland Bagpipes), joka on aikojen saatossa muuttunut vain vähän. Skotlantilainen musiikki ja säkkipillinsoitto on levinnyt brittiläisen imperiumin ja skottirykmenttien mukana laajalti ympäri maailmaa, mm. Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan, Intiaan, Pakistaniin sekä takaisin alkuperäisille juurilleen Lähi-Itään. Suomessa harrastajia on noin kymmenen ja yhtyeitä yksi. (SS 14:3)
t
Tolvana (SS 14:2). Robert de Capun käyttämänä (SS 20:3)
Tonttu Tavallisesti miespuolinen, pieni ja hyväntahtoinen kodin tai kotipiirin haltija. Tunnetaan muun muassa koti-, mylly- ja riihitontut, mutta kuuluisimpia lienevät joulutontut, jotka työskentelevät joulupukin apuna. (MA 52:7)
Tuhatjalkainen Hyönteisiä. Tuhatjalkaisten epäyhtenäinen ryhmä koostuu lajeista, joilla on lukuisa määrä raajapareja. Osa on petoja ja osa syö kasvijätteitä. Tuhatjalkaiset hakeutuvat kasvi- ja perunavarastoihin, joista ne saattavat juuresten mukana kulkeutua asuntoihin. Ne saattavat tulla sisätiloihin myös suojaa hakiessaan. Tuhatjalkaiset eivät aiheuta vahinkoa.(SS 20:5)
Tuhat tykinreikää Merisotaa käydään pääasiassa kahdenlaisilla aluksilla: linjalaivoilla ja risteilijöillä. Linjalaivat ovat vahvasti panssaroituja ja niissä on voimakas aseistus. Risteilijät sensijaan ovat panssaroimattomia tai kevyesti panssaroituja ja aseistettuja. Nopealiikkeisiä risteilijöitä käytetään pääasiassa tiedustelu- ja huoltotehtäviin. Mutta tulipa sitten linjalaivaan, risteilijään tai muuhun tykistökeskityksen kohteeksi joutuneeseen alukseen tuhat tykinreikää, voi olla varma, että se uppoaa meren pohjaan. (IH 19:14, 34:6, SS 61:2, MA 3:7, 9:12, 12:3, 16:13, 17:1, 18:9, 19:8, 19:12, 23:13, 27:7, 29:5, 41:3, 42:5, 47:11, 49:14, 52:6, 53:10, 58:1, 62:4) Myös Tuhannen tuhatta tykinreikää (IH 32:14, 40:12, MA 2:5, 20:3, 37:9, 43:11), Tuhannen tuhatta miljardia tykinreikää (MA 11:6), Tuhannen miljardin tykinreiän Brestin jyräys (MA 48:10), Hurjan Rakhamin tykinreikä (MA 61:4)
Tupakan tupsahdus Savukkeen sinertävä savukiehkura häipyy hetkisessä kevyessäkin tuulessa. Nykypäivänä jos tupakan tupsahdus sattuukin menemään sisään yläkerran naapurin avoimesta parvekkeen ovesta, seuraukset eivät ole hetkellisiä vaan saattavat johtaa pitkäänkin vihanpitoon. Ainakin näin tapahtuu Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie -romaanissa. (IH 25:13)
Turkanen Kevennetty sadatus, mutta myös sukunimi. Turkasia on vaikuttanut ainakin Vetelissä. Iso-Kainon taloon Juho Heikinpoika Turkaselle ja hänen vaimolleen Anna Eljaantyttärelle syntyi 7. toukokuuta 1826 Liisa -niminen tytär. (MA 43:13, 51:12, 52:12)
Turkkilainen Turkin kansalainen. Kuvannollisesti uhka länsimaiselle kulttuurille. Edelleenkin Ranskassa Turkkia kohtaan tunnetaan tiettyä epäluuloisuutta, vaikka pelätty kalifaatti lakkautettiin jo vuonna 1924. (SS 56:2)
Törppö Töppäilevä koheltaja. (IH 29:7, SS 29:3, 54:1)
v
Vanha tossu Robert de Capu nimitti näin verivihollistaan Hurjaa Rakhamia. (SS 24:10)
Vietävä Pois kuljetettava. (MA 29:9)
Voi kehno Kevennetty sadattelu. Vanhaksi kehnoksi nimitetään joskus lukuisia erilaisia lempi- tai pilkkanimiä saanutta paholaista. (MA 18:8)
ä
Ämmä Halventava nimitys naisesta. (SS 20:6)
Ääliö Toimissaan vähä-älyinen koheltaja. (SS 29:1, MA 7:10, 20:12, 43:12). Robert de Capun käyttämänä (SS 24:7)
Lyhenteet: OV - Ottokarin valtikka (wsoy 1961), IH - Ihmeellinen tähti (wsoy 1961), SS - "Sarviaisen" salaisuus (wsoy 1962) ja MA - Merirosvon aarre (wsoy 1962).
sunnuntai 23. syyskuuta 2007
On est grand par l'amour
Eilen vaimon ja anopin kanssa käytiin katsomassa Hoffmannin kertomuksia. Oopperan valinta jo tuo hymyn suupieleen, sillä edellinen Oulussa esitetty ooppera oli Don Giovanni. Hoffmannin kertomuksien ensimmäisessä näytöksessä Hoffmann jää Don Giovannin väliajalla kellaribaariin ryyppäämään....
Hoffmannilla on sydänsuruja. Eihän ryyppäämisessä ja naimisessa sinänsä ole mitään vikaa, mutta ei niitä(kään) voi vääristä motiiveista tehdä.
Oikein hyvin jännitteensä säilytti teos, tempasi mukaansa, enkä tekstitystäkään tarvinnut kuin satunnaisesti.
Oopperasta pois tullessa Tuiran silloilla käveli vastaan Olli mieslössin kanssa. Tervehdimme. Olli käveli peräjoukoissa, enkä nähnyt häntä ennakolta. Lössin nähdessä kiihdytin (vai olivatko ne edes yhtä porukkaa, voi tätä mielen laukkaa) ja jätin tyttären äitinsä kanssa keskustelemaan selkäni taakse. Nyt Olli varmaan kuvittelee, että häpeän vaimoani ja anoppiani?
Ehkä ei kuitenkaan.
De gustibus non est disputandum.
lauantai 22. syyskuuta 2007
Apinatarha
Tänään toimin mainosmiehenä:
Florent Ruppert & Jérôme Mulot
APINATARHA
"On harvinaisen palkitsevaa löytää taiteilijoita, jotka ovat paneutuneet näin syvällisesti teoksistaan kumpuaviin filosofis-teoreettisiin kysymyksiin ja tästä huolimatta pystyvät pitämään teoksensa mukaansatempaavan kevyinä." - Bart Beaty, Comics Reporter
"Ruppert ja Mulot ovat oikeasti uutta. Nämä tyypit tekevät sarjakuvalla mitä haluavat siinä kun muut sen mitä osaavat." - Johanna "Roju" Rojola, sarjakuvataiteilija
Tarina alkaa kahden valokuvaajan murtautuessa eläintarhaan keräämään todisteita mahdollisesta elefanttien seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Sävy käy siis selville heti ensimmäisestä sivusta alkaen.
Apinatarha on ihmeellinen ja absurdi sarjakuva-albumi, jossa terävä huumori yhdistyy nerokkaaseen piirrokseen ja mestarilliseen kerrontaan. Albumi koostuu useista episodeista, joissa mainitut ei-aina-niin-kovin-mukavat valokuvaajamme (tekijöiden alter egot) esittelevät työnsä eri puolia. Kirjan sisällä viitatataan useasti web-sivustoon, jossa albumin tapahtumat ja taittelutehtävät heräävät eloon animaatioiden muodossa.
Siinä missä useimmat sarjakuvataiteilijat vastaavien lähtökohtien äärellä kadottaisivat kerronnan kokonaan, onnistuvat Ruppert ja Mulot luomaan valaisevan sarjakuvakokemuksen. Tämä kirja on ainutlaatuinen, kiehtova ja inspiroiva niin sarjakuvaa lukevalle kuin sitä tuntemattomalle. Bart Beatya toistamiseen siteeraten "Ainoa asia, mikä voi suistaa tämän duon on se, että he tietävät olevansa tulevia neroja."
Sarjakuvafestivaalin ranskalaisvieraat kertovat hillittömiä tarinoita
Huuda Huuda
perjantai 21. syyskuuta 2007
Mies jonka takia John Calesta tuli J.J. Cale
Velvet Undergroudin muusikoista tunnetuin on Lou Reed. Hänen biisejään kuulee jo tv-ohjelmien tunnareina. Varsinkin nelosella. Kauko Röyhkä on Velveteistä ja Reedistä kirjankin tehnyt. Uutisissa oli, että Reed on muusikon uraa laajentanut ryhtymällä valokuvaajaksi. New York on varmasti kuvauksellinen paikka, en epäile yhtään.
Itsekin sinne joskus kuvaamaan haluaisin.
Tähän Ouluun olen saanut tyytyä. Mutta kuvia näette toiste.
Koska Velvet Underground hajosi ja Reedin lisäksi soolouralle lähti John Cale, otti eräs toinen John Cale artistinimekseen J.J. Cale. J.J. on tullut paljon kuuluisammaksi. Mutta erityisesti Johnin tulkinta Elviksen Heartbreak Hotelista on jäänyt poistumattomasti mieleeni:
Mutta Cale ei ole pelkkä cover-artisti. Youtubesta löytyy esimerkiksi Jumbo:
torstai 20. syyskuuta 2007
Uusintavat järjestelmät
Helsingin Sanomissa kerrottiin Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamasta miesasia-antologiasta. En ole kirjaa lukenut, mutta kovin kritiikki uutisen perusteella tuntuisi kohdistuvan niihin yhteiskunnan piireihin, joita naistutkimuksessa pidetään patriarkaalisen yhteiskunnan matriarkaalisina alijärjestelminä.
Täysin miehinen yhteiskunta ei voi toimia. Siksipä on naisille varattu omat alansa, ne perinteiset naisten matalapalkka-alat. Nämä matriarkaaliset järjestelmän osaset mahdollistavat patriarkaalisuuden uusintumisen.
Ehkä meidän tasa-arvoa tavoittelevien miehien onkin aiheellista osoittaa malka naisten silmissä.
Yksi matriarkaalinen alijärjestelmä, jonka toimintaan mielestäni pitäisi ensimmäisenä puuttua, on työvoimatoimisto. Työelämään pyrkivän nuoren miehen psyykelle ja työllistymiselle ei tee hyvää joutua naisten jyräämäksi. Sellainen ei ole edes kiintiötasa-arvoa. Se luo ainoastaan naisvihaa.
***
Tasa-arvoon ja uusintaviin järjestelmiin liittyen pitää kommentoida myös pieksänmaalaisten (nyk. pieksämäkeläisten) hoitajien aiheuttamaa kuolemantuottamusta. Oikeus on asian tutkinut ja parhaiten päin päättänyt.
Mutta naisten ja miesten tasa-arvon kannalta päätös kammottava. Ajateltakoon rekkamiestä, jonka auto alkaa Konginkankaalla hetken herpaantumisen johdosta heittelehtiä. Tulee kuolemia. Mies saa rangaistuksen.
Pieksänmaalla kuntoutuskeskuksessa hoitajanaiset herpaantuvat hetkeksi, potilas unohtui. Tulee kuolemia. Naiset eivät saa rangaistusta.
Tällä vertauksella tahdon ainoastaan osoittaa sitä, että naisten tekemää työtä ei arvosteta samalla lailla kuin miesten. Naisen tekemä työ ei lähtökohtaisestikaan ole samanarvoista kuin miehen. Tuollaiset päätökset uusintavat esimerkiksi Erkki Mielosen Luonneopissaan (1959) kuvaamaa:
Miehelle muodostaa työ hänen elämänsä pääsisällön ja tarkoituksen. Mies tekee -- mikäli hänellä on vain siihen mahdollisuuksia -- työtään itse ammatin, so. kutsumuksensa vuoksi ja sen innoittamana. Joskin perhe merkitsee miehellekin paljon, niin hänen yksinomaisena kutsumuksenaan ei silti ole vaimon tai lapsen saaminen, vaan hänen elämäntyönsä. Tärkeintä miehen elämässä on menestyminen hänen valitsemallaan uralla.
Vastaavia kutsumusammatteja on naisilla paljon vähemmän. ... ammatti on vain "jotakin väliaikaista" tärkeimmän, so. perheenäidin, kasvattajan, hoivaajan ja huolehtijan aseman rinnalla. Vastaavasti pojille ammatti on päämäärä, kun taas tytöille se on vain välikappale tai välivaihe ennen lopullista tavoitetta, avioliittoa. (Erkki Mielonen. Luonneoppi. Helsinki: Tietomies 1959, 102-103)
keskiviikko 19. syyskuuta 2007
Vihta-Paavon runoja
Tämä on viisas Vihtapaavo
joka runon rustaileepi
joka laulun laitteleepi
sekä virren veisaaleepi
Noh! miehet, miehet veikkoset
näin näitä häitä juoaan
tuoss' on viel' loput entiset
toisia aina tuoaan
vaan ei tääll' kauan eletä
ei päälle tämän päivän
jollei vaan poikia laiteta
kihloja kylään viemään
kyll' pian tästä paikasta
ukot uralleen joutuu
kohmelon saavat palkasta
kuin se käypi laatuun?
kyll' sanoisin viel' sanoja
jotk' toinen toistans' vastaa
eik' olis suinkaan vanhoja
jos noita kuulla lystää
vaan ellei ensin eholle
nyt panna paloviinaa
niin minä sanon miehille
olkoonpa se nyt sinään
tämä ompi kulkullen
kuin rattahille ihra
nyt laulu lankee nuotilleen
eik yhtään kaipaa kirjaa
(Helsingfors Morgonblad n:o 11, 10.2.1832)
joka runon rustaileepi
joka laulun laitteleepi
sekä virren veisaaleepi
Noh! miehet, miehet veikkoset
näin näitä häitä juoaan
tuoss' on viel' loput entiset
toisia aina tuoaan
vaan ei tääll' kauan eletä
ei päälle tämän päivän
jollei vaan poikia laiteta
kihloja kylään viemään
kyll' pian tästä paikasta
ukot uralleen joutuu
kohmelon saavat palkasta
kuin se käypi laatuun?
kyll' sanoisin viel' sanoja
jotk' toinen toistans' vastaa
eik' olis suinkaan vanhoja
jos noita kuulla lystää
vaan ellei ensin eholle
nyt panna paloviinaa
niin minä sanon miehille
olkoonpa se nyt sinään
tämä ompi kulkullen
kuin rattahille ihra
nyt laulu lankee nuotilleen
eik yhtään kaipaa kirjaa
(Helsingfors Morgonblad n:o 11, 10.2.1832)
tiistai 18. syyskuuta 2007
Noudattaako vaiko ei?
§
"Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään." (Tieliikennelaki 24a § 2 mom. 24.5.2002/423)
Hyvän lainsäätämisen yhtenä perusteena pidetään sitä, että lait ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sellaiset lait, joiden rikkomisesta ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta (esim. polkupyöräilijöiden kypäräpakko) ovat lisääntyneet. Tällaiset ja rangaistuksellisetkin huonosti valvottavissa olevat lait ovat omiaan rapauttamaan yleistä lainkuuliaisuutta.
Eilen liikennepoliisi oli huolissaan ajaessa kännykän kädessä pitämisen kieltätävän lain yleisestä liikenneturvallisuutta rapauttavasta vaikutuksesta. "Kännykän käyttö on lähtenyt täysin käsistä [hieno kielikuva tähän yhteyteen, pitäisiköhän ilmiantaa Aristoteleen kantapäälle?] eikä sen yhteydessä piitata lainsäädännöstä lainkaan. Lisäksi rajut ylinopeudet ja rattijuopumustapaukset ovat nousussa. Ja summana pohjalla on se, että liikenneturmissa kuolleiden määrä on viimevuoteen verrattuna kasvanut. (STT 17.9.2007 18:54)"
Alkujaan kännykkäkielto säädettiin liikennekuolemien vähentämiseksi. Laki hyväksyttiin eduskunnassa käytännössä yksimielisesti (kuusi vasemmistoliiton kansanedustajaa vastusti sitä, mutta vain sen takia ettei sitä säädetty koskemaan kaikkia ajoneuvoryhmiä). Operose nihil agunt.
Joitakin vuosia sitten tällaisista laeista keskusteltiin YLE Radio 1:n Pikkuparlamentti -ohjelmassa. Eräs keskustelijoista kannatti rangaistuksettomien lakien säätämistä, siten ihminen voi itse tarkkailla itseään noudattaako hän yhteiskunnan sääntöjä ja vaatimuksia. Varsin antifoucaultilainen teesi.
Oikeistolainen vastateesi tällaiseen olisi valvonnan lisääminen ja rangaistusten koventaminen. Että tulisi tenttikirjat, kuten Foucault'n Tarkkailla ja rangaista, lukemisen lisäksi ymmärrettyä. Tiukempi arvostelu tentteihin ja tenttimahdollisuuksien rajoittaminen. Fraasirikokset heti ilmiantoon.
Tieliikennelakia eduskunta voisi muuttaa.
"Moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja ei saa ajon aikana käyttää matkapuhelinta siten, että pitää sitä kädessään." (Tieliikennelaki 24a § 2 mom. 24.5.2002/423)
Hyvän lainsäätämisen yhtenä perusteena pidetään sitä, että lait ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana sellaiset lait, joiden rikkomisesta ei ole säädetty minkäänlaista rangaistusta (esim. polkupyöräilijöiden kypäräpakko) ovat lisääntyneet. Tällaiset ja rangaistuksellisetkin huonosti valvottavissa olevat lait ovat omiaan rapauttamaan yleistä lainkuuliaisuutta.
Eilen liikennepoliisi oli huolissaan ajaessa kännykän kädessä pitämisen kieltätävän lain yleisestä liikenneturvallisuutta rapauttavasta vaikutuksesta. "Kännykän käyttö on lähtenyt täysin käsistä [hieno kielikuva tähän yhteyteen, pitäisiköhän ilmiantaa Aristoteleen kantapäälle?] eikä sen yhteydessä piitata lainsäädännöstä lainkaan. Lisäksi rajut ylinopeudet ja rattijuopumustapaukset ovat nousussa. Ja summana pohjalla on se, että liikenneturmissa kuolleiden määrä on viimevuoteen verrattuna kasvanut. (STT 17.9.2007 18:54)"
Alkujaan kännykkäkielto säädettiin liikennekuolemien vähentämiseksi. Laki hyväksyttiin eduskunnassa käytännössä yksimielisesti (kuusi vasemmistoliiton kansanedustajaa vastusti sitä, mutta vain sen takia ettei sitä säädetty koskemaan kaikkia ajoneuvoryhmiä). Operose nihil agunt.
Joitakin vuosia sitten tällaisista laeista keskusteltiin YLE Radio 1:n Pikkuparlamentti -ohjelmassa. Eräs keskustelijoista kannatti rangaistuksettomien lakien säätämistä, siten ihminen voi itse tarkkailla itseään noudattaako hän yhteiskunnan sääntöjä ja vaatimuksia. Varsin antifoucaultilainen teesi.
Oikeistolainen vastateesi tällaiseen olisi valvonnan lisääminen ja rangaistusten koventaminen. Että tulisi tenttikirjat, kuten Foucault'n Tarkkailla ja rangaista, lukemisen lisäksi ymmärrettyä. Tiukempi arvostelu tentteihin ja tenttimahdollisuuksien rajoittaminen. Fraasirikokset heti ilmiantoon.
Tieliikennelakia eduskunta voisi muuttaa.
maanantai 17. syyskuuta 2007
Nykyajan kulakit
Outi Nyytäjän Menestys ja moraali (2007) teoksesta on otettu jo toinen painos. Harvemmin näistä yhteiskunnallisista otetaan. On hämmentävää lukea kaikki Nyytäjän kokoama yhteiskunnasta samojen kansien välistä. Kyllähän asiat yksittäisinä ovat jo tuttuja, mutta silti.
Pelottelu ja ahdistuksen tuottaminen on tosiaan joka päiväistä. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen maailma on markkinataloudellisine suurorganisaatioineen ottanut niskalenkin yhteiskunnasta.
Jos ajatellaan wallersteinilaisittain, että kommunistiset valtiot olivat (monopoli)kapitalistisia suurorganisaatioita, niin Nyytäjän kirja nostattaa mieleen olisiko nyt meneillään vastaava "kulakkien tuhoaminen luokkana" kuin 1920- ja 30-lukujen Neuvostoliitossa.
Suurorganisaatiot, tällä kertaa kansainväliset suuryritykset, pyrkivät "luokkien" poistamiseen. Kokoomuksen presidenttiehdokas on "työväen presidentti", Nicholas Sarkozy on ranskalaisuuden puolustaja "kulttuurien kriisissä" (jota käydään Pariisin lähiöissä).
Ne ryhmät, jotka eivät täytä uuden markkinatalouden ehtoja, sopeutetaan, uudelleenkoulutetaan, -organisoidaan, tempputyöllistetään jne. Hyväksyttyjen jäsenten täytyy koko ajan "valmentautua", jotta pysyisivät menestyksessään kiinni.
Olisiko niin, että nykyiset suuryritykset ovat toistamassa samat virheet kuin "kommunistiset" edeltäjänsä jo aikoja sitten? Toivottavasti kuitenkaan ei.
Kuka sitten on nykyajan kulakki, yhteiskuntaan sopeutumaton? Kuka tahansa. Kulakiksi määrittyminen on täysin sattumanvaraista.
sunnuntai 16. syyskuuta 2007
Kirjavisa
Aika kuluu. On kohta kulunut 15 vuotta Demarin, nykyisen Uutispäivä Demarin kirjavisan alkamisesta. Olen näköjään seurannut visaa alusta pitäen, enpä ole aiemmin pohtinut milloin se mahdollisesti olisi alkanut.
Kirjavisassa en ole ollut osallistuva jäsen. Useimmiten sitaatin alkuperän pohtiminen on riittänyt. Kerran alkuvuosina kuitenkin postikortilla osallistuin. Tuolloin arvattavana oli Albert Camus'n Sivullinen. Wikipedian mukaan kirja on ollut tärkeä monille muillekin: 1970-luvulla ranskalaiset ylioppilaat nimesivät Camus'n kirjailijaksi, joka on eniten vaikuttanut heidän elämäänsä. Kirjallisuuden Nobelin juuri Sivullinen sai 1957.
Sivullinen on äärimmäisen monitahoinen ja jättää lukijalle paljon tulkinnanvaraa. Vähän niin kuin hienot sarjakuvat.
Kirjavisassa tunnistin Rolf Bambergin valitseman tekstikatkelman välittömästi ja korttiin kirjoitin:
Luin teoksen aikanani lukiolaispoikana ja se muutti kovasti omaa tulevaisuuskuvaani. Se mitä minä pidän tärkeänä ei välttämättä koskaan ole sitä muiden ihmisten silmissä. (Demari 16.9.1993)
Kirjavisa
lauantai 15. syyskuuta 2007
Painavat sohvat
Taloussanomien mukaan "tutkimus K-kauppiaista kuohuttaa". Että on visiot ja missiot Keskolla hukassa, ehkäpä vielä pahemmin kuin kirjapainoilla. K-keskusjohdossa on taidettu konsultteja palkata tutkimuksen alustavien tulosten selvittyä.
Olen monesti ihmetellyt markkinatalouden suuntaa Berliinin muurin ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. 1980-luvun alussa, jolloin kaupan tasapainottamiseksi itänaapurista tuotiin kaikenlaisia kulutustuotteitakin Suomeen, ihmeteltiin naapurin sohvien valtavaa painoa. Lisäksi niissä oli tukipuita, jotka olivat rakenteen kannalta täysin tarpeettomia.
Kiersi juttu, että Moskovan keskusjohto mittasi huonekalujen tuotannon tuloksellisuutta sen mukaan, miten paljon puuta niihin käytettiin. Ei sen mukaan kuinka monta niitä meni kaupaksi tai miten ihmiset niitä arvostivat. Paljon tukirakenteita sisältävän sohvan valmistamiseen kului puuta paljon.
Moiselle naurettiin. Että annettiin mittareiden ohjata tuotantoa, eikä käytetty järkeä.
Hieman hienostuneemmin antiikin Kreikassa Zenon piruili mittareihin luottajiin paradokseissaan. Arkitodellisuuden mahdolliseksi osoittama muuttui mahdottomaksi, kun tekoa alettiin pilkkoa osiin ja mitata.
1990-luvulla eurooppalaiseen markkinatalouteen on tullut monenlaista tuloksellisuuden mittaria. Neuvostoliittolainen sohva on noussut monesti mieleen. Eikö niiden tulosmittareiden pitänyt olla markkinatalouden kannalta naurettavia ja typeriä?
Kapitalismia koskevissa asioissa Immanuel Wallerstein on oiva selittäjä. Niin tässäkin tapauksessa. Hänen mukaansa niin sanotut kommunistiset maat eivät olleet kommunistisia, vaan monopolikapitalistisia suurorganisaatioita. Esimerkiksi Saksan Demokraattinen tasavalta oli kaikilla toimialoilla toimiva suuryritys, jolla ei ollut päämarkkina-alueellaan lainkaan kilpailijoita.
Suuret, monilla eri aloilla toimivat yritykset tarvitsevat toimiakseen keskusjohdon, josta koordinoidaan toimintoja. Keskusjohdolla täytyy olla mittareita, jotta se voi arvioida yrityksensä toimintaa. Esimerkiksi huonekalujen tuotantoa voitaisi mitata puun kulutuksen mukaan, jotteivat sohvia valmistavat joutuisi eri asemaan yöpöytävalmistajien kanssa. Jotta keskusjohdosta voitaisi tasapuolisesti arvioida eri osa-alueiden toimintaa.
Mikä on keskusjohdolle hyvä ja helppo, se on paikallistasolle typerä ja järjetön.
Jari Paulamäki. Kesko ei hyödynnä konseptin kehittämisessä kauppiaiden tietoa paikallisesta kaupankäynnistä. Väitöstiedote 14.9.2007
perjantai 14. syyskuuta 2007
Istumiskokemus
Turskatti! Olen vanhusautoilija! 39-vuotiaana. Olen parin päivän ajan seurannut kuinka yleensä menen autoon sisään. Frankfurtin automessuihin liittyen kun uutisissa kerrottiin ja demonstroitiin kuinka 'normaali-ikäiset' ja vanhat menevät autoonsa istumaan. Normaalit astuvat jalka edellä, vanhat takapuoli.
Paras auto istua -- rajallisen kokemukseni puitteissa -- on Volvo PV tai Duett (siis PV:n farmarimalli, kuvassa). Ihastuttavan korkea etuistuin pitkäjalkaiselle kuljettajalle.
En tiedä millaisia istuimia nykyisissä tila-autoissa on, mutta kuvittelisin niiden olevan samantyyppisiä kuin PV:ssä. Kai sitten olen vanhus, koska yleensä samanlaista päähinettäkin käytän kuin kuvan Volvon kuljettaja.
torstai 13. syyskuuta 2007
Elämä verkossa
Yksi netin alkuaikojen suuruuksia oli Jennifer Ringley, joka ylläpiti 1996-2003 JenniCam.org -sivustoa. Alaotsakkeen ’elämä, verkossa’ mukaisesti kyseessä oli vasta käyttöönotettujen nettikameroiden hyväksikäyttö nuoren naisen elämän kuvaamiseksi suorana netissä. Kyseessä oli, ainakin aluksi, Ringleyn sosiologinen koe siitä miten ihmiset suhtautuvat tuntemattoman ihmisen elämän avoimeen esittämiseen.
Kaikki sai alkunsa, kun 20-vuotias yliopisto-opiskelija Jennifer Ringley (s. 1976) asensi nettikamerat kotiinsa ja alkoi välittää minuutin välein päivittyvää kuvaa elämästään netin kautta. Opinnäytteen aiheeksi aiottu koe oli JenniCam.org -sivustolla. Org-osoitteen Ringley valitsi kuvaamaan elämän esittämisen sosiologista luonnetta.
Koska Ringley antoi kameroiden kuvata elämäänsä juuri sellaisena kuin se tapahtui ympäri vuorokauden kaikkina viikon päivinä, siis hänet saattoi nähdä myös alastomana, masturboimassa tai seksiaktissa, tieto sivustosta kiire nopeasti. Pian Ringleyn elämää seurasi moni ympäri maailman, vaikka pääasiassa kunnon nörtin tavoin hän istui tietokonepäätteensä ääressä. Suomalaisetkin tietokonelehdet kertoivat sivuista jo vuoden 1996 aikana.
Laitteistojen ja netin kehityksen myötä sivusto kehittyi ja siitä tuli Ringleylle työ: JenniCam jakaantui julkiseen ja vain maksaville jäsenille tarkoitettuihin osastoihin. Periaatteessa molempien osien sisältö oli sama, mutta maksua vastaan sai useammin päivitetyn kuvan ja laajemmat arkistot selailtavikseen. Sivuille tuli videokuvaa ja Ringley järjesti myös erityisiä ohjelmanumeroita.
Aiheesta suunniteltu opinnäyte taisi jäädä tekemättä kameran suosion myötä.
Vuonna 2000 Ringley määritteli sivustonsa ”ikkunaksi eläintarhaan, jossa on ihmisiä”. Sivuston konseptina oli, että hän ei ole ekshibitionisti, vaan hänelle ei ole merkitystä sillä katseleeko joku vai ei. Sivujen avulla saattoi seurata hänen elämäänsä, hän ei ottaisi toiveita suuntaan tai toiseen huomioon.
Ringley sai nopeasti jäljittelijöitä ja pornoteollisuus hyödynsi ideaa omiin tarkoituksiinsa. Tosin monikaan muu ei toiminut 24/7 periaatteella ja puhtaasti kaupallisista periaatteista lähteneet sivut järjestivät tilaajilleen ohjelmaa. Alkuperäinen ’pelkkää elämää’ idea unohtui muilta.
Televisioon ideaa sovelsi hollantilainen John de Mol. Ensimmäinen hänen kehittämänsä Big Brother -ohjelma esitettiin Alankomaissa syksyllä 1999.
JenniCam toimi alkuperäisellä ideallaan aina vuoden 2003 loppuun saakka. Syyskuun 11. päivän tapahtumat 2001 merkitsivät suurta muutosta myös JenniCamille, josta oli tullut rekisteröity tavaramerkki ja tuote. Toisen elämän seuraaminen netin kautta sai terroristijahdin ja -pelon kautta uusia merkityksiä, tekivät arkielämän seuraajan, ’tirkistelijän’ roolista vähemmän kiinnostavan.
Kiinnostavammaksi tuli tarkkailluksi tulleen rooli. Siitä kaikki julkisuus puhui, siitä käytännön toimet todistivat. Big Brother tv-formaatti pystyi muuttumaan, mutta kolmijäseninen (Ringley, hänen poikaystävänsä ja kissansa) JenniCam ei.
Nykyisin Ringley työskentelee Kaliforniassa netin kehittäjänä.
Kuva (c) Jennifer Ringley, JenniCamin ensimmäinen kuva 3.4.1996.
keskiviikko 12. syyskuuta 2007
Aika rakastaa
Yleisradio tarjoaa palveluitaan päivin öin. Päivisin olen seurannut, miten asiat ovat mallillaan 1960-luvun lopun briteissä Sydämen asialla (Heartbeat) tv-sarjan avulla. Pettymyksekseni huomasin uusintakierroksen alkaessa, että olin jo ensimmäisellä esityskerralla aloittanut katsomisen ensimmäisestä jaksosta. Sellaista sattuu, pidän televisiota (liian) usein auki.
Maalaiselämä 'pienine' murheineen ja kuumimman Lontoon sykkeen hitit yhteenliitettyinä muistuttavat Immanuel Wallersteinin toteamasta kapitalismin (tai selkeämmin sanottuna markkinatalouden) luomasta harhakuvasta, että asiat tapahtuvat ajassa peräkkäin. Ensin on maatalous, sitten teollisuus ja seuraavaksi ollaankin modernissa ja post-. Eivät ne noin kulje, niin annetaan vain ymmärtää. Ei Ashfordly edes kovin teollistuneeltakaan vaikuta vaikka 1960-lukua elää.
Eilen 'kutsumuksesta' palkatta työtään tekevän hoitajan epärehellisiä juonia seuratessa luin myös Eero Ojasen Ajan filosofiaa (2007). Maanantaina oli se Oulun yliopiston kirjaston uutuushyllyköön tuotu. Ojasella on taito arkikielestä lähtien lähestyä tuttuina pidettyjä monimutkallisia asioita. Ajan vaatimusten esittäjästä opponoisin Ojasta: ne eivät ole 'ajan', vaan ihmisten esittämiä. Aina on ollut olemassa niitä, jotka haluavat määrätä miten toisten pitäisi elää.
tiistai 11. syyskuuta 2007
Nukkumatti vs. Punahilkka
Yksi osa DDR:ä, jota kohtalaisella kaiholla muistellaan on Nukkumatti (Sandmann). Itsellekin animaatiot olivat tärkeitä Lasse Pöystin iltasadun ympärillä ja myöhemmin koko Pikkukakkosen. DDR:n lakattua erinomaisen hieno brändi pilattiin ymppäämällä se muinoisiin Grimmin satuihin. Se ei toiminut. Sanotaan, että animaatioiden valmistaminen lopetettiin epäselvien tekijänoikeuskysymysten vuoksi, mutta luulen oikean syyn olleen kehnon laadun. Ei kannattanut.
Luetut tai kerrotut Grimmin sadut eivät tuoneet unta niin hyvin kuin Nukkumatin monet erilaiset kulkupelit. Sankari ajoi joka päivä erilaisella koneella ja kävi kuussakin. Joistakin saduista oli vaikea ymmärtää, kuka oli sen sankari ja miten tuon sankarin rooliin tulisi samaistua. Esimerkiksi Punahilkassa. Vaikka metsästäjä pelasti lopulta Punahilkan ja isoäidin suden vatsasta, jotenkin metsästäjäksi samaistuminen ei tuonut tyydytystä.
Kesällä luin Erich Frommin (1900-1980) vasta suomennettua Unohdettua kieltä. Sieltä löytyikin selitys pientä mieltä kaihertaneelle ongelmalle:
Sadulla vaikuttaa siis olevan yksi ainoa selkeä moralistinen teema, joka koskee seksuaalisuuden vaaroja. Kyse on kuitenkin huomattavasti monimutkaisemmasta asiasta. Mikä on miehen rooli ja millaisena seksuaalisuus kuvataan?
Miestä kuvataan säälimättömäksi ja kavalaksi eläimeksi, ja sukupuoliyhteyttä puolestaan kannibalistiseksi teoksi, jossa mies nielee naisen. Näin eivät ajattele naiset, jotka pitävät miehistä ja nauttivat seksistä. Kyse on miehiä ja seksiä kohtaan tunnetun syvän vihamielisyyden ilmaisusta. Miehiä kohtaan tunnettu viha ja suvaitsemattomuus tulevat ilmi erityisen selvästi tarinan lopussa. On pidettävä mielessä, aivan kuten babylonialaisessa myytissäkin [luomismyytti Enuma Elish], että naisen ylemmyys perustuu hänen kykyynsä saada lapsia. Kuinka susi siis tehdään naurunalaiseksi? Osoittamalla kuinka hän yritti esittää raskaana olevaa naista pitämällä eläviä olentoja vatsassaan. Punahilkka asettaa steriiliyttä symbolisoivat kivet suden vatsaan, jonka jälkeen se kompastuu ja saa surmansa. Susi saa primitiivisen verikoston mukaisesti rikostaan vastaavan rangaistuksen: steriiliyttä symbolisoivat kivet surmaavat hänet, pilkaten hänen yritystään omaksua raskaana olevan naisen rooli.
Päähenkilöinä tässä miesten ja naisten välisestä konfliktista kertovassa sadussa ovat kolme naista (lopussa esiintyvä metsästäjä on perinteinen isähahmo vailla todellista painoarvoa). Satu on tarina miehiä vihaavien naisten voitosta (Erich Fromm, Unohdettu kieli, 2007, suom. Mika Pekkola, 217-218).
Eipä siis mikään pikkupoikien satu, tuo Punahilkka, eikä oikein -tyttöjenkään.
maanantai 10. syyskuuta 2007
Tulkinnan uni
Sunnuntain hämäävässä joutilaisuudessa löysin Jukka Laajarinteen blogin. Ja kas kummaa: privaattidosentti oli muokkaillut Anaksagoraan Fragmenteista anagrammeja. Blogista löytyi Anagrasokaan fragmentit 21 ja 22. Laitettakoon tähän fragmentti 22 ennen kirjainten paikkojen vaihtelua: "Linnunmaidoksi kutsuttu on munan valkuaista".
Anaksagoraan Fragmentit olivat ensimmäinen käännökseni. Näin jälkikäteen tarkastellen arvostin liikaa noita katkelmia ja niiden kirjoittajaa, alkupäästä opusta en saanut aikaiseksi vapautunutta tulkintaa. Siksi teosta ei olekaan enää saatavilla.
Anaksagoras kokoelman pohjana on, kuten muidenkin fragmenttikokoelmieni, kolme-neljä välikielistä tekstiä. Se alkuperäinenkin oli, vilkuilin sitä epävarmoissa kohdissa. Suoraan siitä en olisi tehtävään kyennyt.
Haastattelupyynnön vuoksi olen pohtinut miksi noita taannoin aloin ylipäätään tekemään. Tuolloin olin koti-isä (jota vieläkin olen, mutta lasten kasvettua sillä on nyt jo aivan toinen merkitys) ja oletan piilotajunnan ohjanneen pienten ihmistainten vaippojen vaihtajaa pohtimaan koko länsimaisen sivistyksen alkujuuria. Olihan fragmentteja edeltänyt filosofinen työni J.E. Salomaan Historian ja nykyajan toimitus Riitta Koikkalaisen kanssa. Salomaa esittelee siinä koko joukon ihmiselämästä analogioita hakevia kulttuurikausiteorioita. Ja parjaa maailmansotia käyvää ihmiskuntaa "nulikkavuosiaan" eläväksi.
Mutta pirhana! tehkää toki anagrammifragmenttikokoelma. Tulee ainakin vapautunutta ilmaisua.
sunnuntai 9. syyskuuta 2007
Yksilö on vallan tuote
Monet tahot ovat suositelleet, että Tiitisen lista pitäisi julkaista. Viime päivinä suosittajien joukkoon ovat liittyneet Martti Ahtisaari ja älymystöstä koostuva HS-raati. Mutta lakien mukaan listaa ei voi julkaista. Kieltäjä on Henkilötietolaki 22.4.1999/523.
Yksilönsuoja on tuon lain mukaan huomattava. Merkittävin muutos lain voimaantultua oli ns. juorukalentereiden julkaisemisen loppuminen. Verotiedot ovat henkilörekisteri, jota rekisterinpitäjä ei voi luovuttaa kokonaisuudessaan. Sen sijaan yksittäisen verotettavan tiedot ovat julkisia. Siksi edelleen voimme iltapäivälehdistä lukea kuinka paljon kukin on veroja maksanut. Myös tv-luvan maksaneiden rekisteri on salainen kokonaisuudessaan, mutta yksittäisten luvan maksaneiden tiedot ovat julkisia. Näin saatiin vuosi sitten iltapäivälehdistössä selvitettyä ministereiden ja kansanedustajien tv-lupa-asiat.
Jos Supo päättäisi, että Tiitisen lista olisi julkinen asiakirja, arvellusta lyhyydestään huolimatta se olisi henkilörekisteri. Henkilörekisteriä kokonaisuudessaan ei voisi julkistaa, mutta siihen voitaisi vastata, onko joku yksittäinen, nimellä yksilöity ihminen mainittu tuolla listalla.
Esimerkki tällaisesta yksilöidystä kysymyksestä voisi olla onko Alpo Rusi mainittu Tiitisen listalla? Tähän Supo sitten vastaisi kyllä tai ei, sen mukaan onko henkilö listalla mainittu.
Jos listalla on julkisuudessa tuntemattomia henkilöitä, niin kaikkien oletetun 18 henkilön selvittämiseen menisi toimittajilta huomattava aika. Mutta saataisi ainakin joidenkin epäiltyjen maine puhdistettua.
Henkilötietolaki on tehnyt sukututkimuksesta tällä vuosituhannella erittäin hankalaa. Sopivaksi suoja-ajaksi kun on harkittu sata vuotta.
Tällaisesta vallitsevasta suomalaisesta henkilösuojasta nousee mieleen Michel Foucaultin esipuhe Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teokseen Anti-Oidipus. Siinähän Foucault tiivisti kommentoimansa teoksen yhden keskeisen periaatteen:
Älä vaadi politiikalta, että se palauttaa yksilön "oikeudet", kuten filosofia on määritellyt ne. Yksilö on vallan tuote. Se mitä tarvitaan on "de-individualisointi" monistamisen ja pois-paikoiltaan-asettelemisen keinoin, niiden erilaisin yhdistelmin. Ryhmän ei tule olla orgaaninen sidos, joka yhdistää hierarkkisoituneita yksilöitä, vaan jatkuva de-individualisaation synnyttäjä. Johdanto Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teokseen Anti-Oidipus (suom. Mikko Jakonen).
Siis politiikan tuottama 'yksilö' tuottaa pahoja ongelmia, niin kuin Tiitisen listan esimerkki osoittaa. Ihmisten ollessa kyseessä, suosikaamme ainutkertaista.
lauantai 8. syyskuuta 2007
Sarjakuva kirjallisuutena
Tänään olen tavoitettavissa tuolta:
"Lauantaina 8.9.
Klo 15 Sarjakuva kirjallisuutena -keskustelutilaisuus
Kirkkotorin koulutuskeskus, Asemakatu 5
Huutomerkki ry / Oulun sarjakuvaseura
Sarjakuva on kirjallisuuden muoto, joka kuitenkin harvoin mielletään kirjallisuudeksi. Jo 1990-luvulta lähtien ovat suomalaisetkin sarjakuvataiteilijat kirjoittaneet ja julkaisseet sarjakuvaromaaneiksi nimettyjä teoksia. Kotimaisen vastaanoton nihkeys ja suomalaisten kehno sarjakuvalukutaito ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, että usein teokset – kuten Matti Hagelbergin Kekkonen – tunnetaan ulkomailla paremmin. Monet maailmalla palkitutkin tekijät joutuvat huolehtimaan kirjojensa kustantamisesta Suomessa itse, koska suurten kustantamojen julkaisuohjelmaan sarjakuva ei tunnu mahtuvan
Mistä johtuu suomalaisten kustantamojen uskalluksen puute julkaista laatusarjakuvaa? Miksi sarjakuvaa ei käsitellä mediassa muun kirjallisuuden tavoin? Millä tavoin sarjakuvaromaania tulisi lukea? Näistä ja muista keskustelemassa mm. Ville Ranta, Reijo Valta ja Jenny Kangasvuo."
***
Tilaisuuden jälkeen:
Keskustelimme sarjakuvista tunnin jahka saimme tilaan tunkeneet kaupunkikävelyllä olleet poistumaan. Jälkikäteen huomaan ajatuksen katkeilleen, jäi sitten puhumatta se mihin olin puhettani johtamassa. Tulevia paneeleita varten tuli opittua, ettei siis liian pitkiä johdantoja: in medias res.
Koska tilaisuus oli osa Huutomerkki ry:n Muusajuhlia, niin paneelipöydässä oli myös kuvan muusa. Ohjelman mukaan lauantain muusa oli Polyhymnia (kuoromusiikki).
perjantai 7. syyskuuta 2007
Toisaalle mieli tekisi
Tänään haluaisin olla Tromsassa. Opiskelutoverini Jukka on siellä jo eilen aloittanut tohtoriksi väittelyn. Norjassa kuninkaallisena maana tilaisuuksista tehdään tilaisuuksia: väittelyyn kuuluu neljä osiota ja siihen kuluu kaksi päivää. Meillähän tohtoriksi pääsee yhdellä respondeerauksella.
Kerran olen Tromssassa käynyt. Viemässä Jukan sinne. Hitto vie, miten viehko tuo kaupunki oli. Jäämeri ja vuoret. Enemmän eksotiikkaa kuin savolaispoika saattaa sulattaa. Kohtalaisen hyvin uudisrakentamiselta säilynyt keskusta ja uudisrakennusten mahtavuus: kirkko.
Kuvassa olevat Perämeren aallot jäävät toisiksi Jäämeren vastaaville.
Jukka Nyyssönen. “Everybody recognized that we were not white”. Sami identity politics in Finland, 1945-1990.
torstai 6. syyskuuta 2007
Vaaralliset aiheet
August Strindberg varoittelee teoksessaan Tunnissa taiteentuntijaksi taiteesta puhumisen vaaroista. Erityisen vaarallisena hän pitää taidearvioijille perspektiivistä puhumista. Tämän olinkin sisäistänyt, mutta olin ehtinyt unohtaa yleisperiaatteen, ettei taiteen yksityiskohtiin saisi liian tarkasti pureutua.
Niin. Yritin esiintyä taiteentuntijana, mutta sorruin piirtämisen liian yksityiskohtaiseen arviointiin. Metsään meni. Onneksi tämä tapahtui vain yksityisesti, onneksi julkiseen versioon saan kömpelön yritykseni korjattua.
Jotta tästä olisi jollekin oppia, liitän lopuksi Strindbergin satiirisen ohjeistuksen:
Piirtämistaidolle ja perspektiiville on yhteistä se, että piirtäminenkin on niin vaikeaa, että monet taiteilijat eivät ymmärrä siitä yhtään mitään. Taiteentuntija ei sen vuoksi saa puuttua yksityiskohtiin, vaan hänen tulee rajoittua yleisiin huomautuksiin ja tyhjiin fraaseihin: maalarin ei pidä piirtää pensselin kärjellä, vaan värivivahduksin; kuva saattaa olla hyvin piirretty, mutta kehnosti maalattu; tässäkin suhteessa 'vanhat' [mestarit] voivat toimia esikuvina. Näihin huomautuksiin voi varsin hyvin ujuttaa sen tyyppisiä sanoja kuin 'linjaperspektiivi', 'lyhennys' jne. Tuntijan ei tarvitse ymmärtää niiden merkitystä, mutta jos häneltä pyydetään selitystä, on soveliainta vastata, että näitä ilmauksia on mahdoton selittää henkilölle, joka ei ole tarkoin opiskellut perspektiivioppia tai edes sen peruslakeja. Asian selittäminen veisi liian kauan, jotta... jne.
keskiviikko 5. syyskuuta 2007
Pimeän piirrot
1970-luvulla erilaiset ajankohtaispokkarit olivat suosittuja. Kaikilla suurilla kustantajilla oli omat sarjansa, joissa julkaistiin erilaisia ajankohtaiskatsauksia. Sittemmin nuo sarjat ovat jääneet unhoon, muutamat pienemmät kustantajat ovat koettaneet elvyttää tuota perinnettä, mutta Hanki ja jää -kustantamoa/sarjaa lukuunottamatta ne ovat jääneet yrityksiksi.
Joskus 1980/90-lukujen taitteessa joltisenkin hajanaisesti keräilin noita 1970-luvun ajankohtaispokkareita, pääasiassa vasemmistolaisia. Niitä sai halvalla paljon, markan tai 50 penniä kappale antikvariaattien ja divareiden alennuskoreista. 1990-luvun puolivälissä keräily sai jäädä: noista pokkareista tuli retrokamaa, jota ei enää oikein vitosellakaan tahtonut saada. Eikä taatusti alennuslaarista.
Kirjayhtymällä oli 1960/70-lukujen taitteessa Omega -sarja. Vuonna 1971 siinä julkaistiin Demarin pakinoitsija Simo "Simppa" Juntusen pamfletti ...ja katto korkealla. Kirjaseen sisältyy aivan erinomainen ajankuvaus "Joensuun teatterikriisi tuoreelta tulkittuna" kevättalvelta 1971. Joidenkin kommunistien tarkoituksenahan oli, että Joensuun teatteri toimisi vallankumouksen alkusoluna.
Toinen samanaikainen oli alkusolu Lappeenrannan teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnassa, tosin se tyrehtyi alkuunsa. Ylioppilaskunta päätti, etteivät sen jäsenet allekirjoita luennoilla kulkevia vetoomuksia tai adresseja. Jos jotakin ylioppilaskunnan nimissä aiotaan, sellaisesta päätettäisi ylioppilaskunnan kokouksissa yhteisesti.
Joensuu ja Lappeenranta olivat molemmat pakkoliitoskaupunkeja. Valtioneuvosto oli 1960-luvun lopulla yhdistänyt kaupunkeihin naapurikuntia, vaikka molemmin puolin kuntalaiset olivat liitoksia vastustaneet. Kaupungeissa oli siis oletetusti paljon epätyytyväisyyttä ja oikein ohjattuna vallankumouksen aloittavaa voimaa.
Kuten tiedämme, ei Joensuustakaan vallankumous alkanut.
Juntusen kirja nousi mieleeni sosialidemokraattisen puolueen vaalitappion selvittelystä. Vuonna 1970 oli myös kärsitty vaalitappio. Juntunen nostaa vaalitappion syyksi 'piiruista' puhumisen. Vuonna 1966 oli saatu komea voitto, joka sitten pilattiin muuttamalla puolueen suuntaa "pari piirua vasemmalle".
Silloin ei, eikä nytkään, piiruista puhuminen puolueelle menestystä tuonut.
***
On toinenkin syy, miksi näistä ajankohtaispokkareista halusin kertoa. Kohta puoleen tulee täältäkin sellainen, Ville Rannan Muhammed, pelko ja sananvapaus -sarjakuvasta noussutta kohua käsittelevä pikku opus (sarjakuvaformaattimitassa: 48 sivua). Tosin en pääse aivan samanlaiseen ajankohtaisuuteen kuin Simppa Joensuun teatterikriisin suhteen, onhan tapahtuman alusta jo kulunut puolitoista vuotta, mutta ajankohtaisena länsimainen Muhammedin kuvaaminen on pysynyt.
Kuva (c) Disney
tiistai 4. syyskuuta 2007
Tieverkko
Sunnuntaina kävimme Hailuodossa. Pakkasimme eväät ja lautat kuljettivat. Vahinko vain, että saaressa oli meneillään tietyö: meidän matala maavaraisella Mazdalla ei siten ollut juurikaan Huikan kalasatamaa kauemmaksi menoa. Navakassa tuulessa joimme kahvit, juodessa piti olla nopea, juoma jäähtyi nopeasti.
Lautan odottelu luo hailuotolaisille omanlaistaan yhteisöllisyyttä. Siksi en ihmettele, että osa luotolaisista kiivaasti vastustaa sillan rakentamista. Kalevan mielipidesivuilla on epäilty sillan lisäävän rikollisuutta saarella ja on moitittu niitä autottomia luotolaisia, jotka ovat oman lautan käyttöä helpottavan etuajo-oikeuskorttinsa jollekin manterelaiselle antaneet.
Hailuodon lautta on tuonut meidän perheelle elämyksiä (ja säästöä). Taannoin lapset moittivat siitä, etteivät he koskaan ole päässeet risteilylle kuten luokkakaverit. Lupasin korjata puutteen ja seuraavana viikonloppuna kävimme lautalla Hailuodossa.
Se oli hieno risteily.
maanantai 3. syyskuuta 2007
Rekisteröidyt parisuhteet
Historiallista kapitalismia laajasti tutkinut Immanuel Wallerstein on tarkastellut "modernin" ja "perinteisen" välistä skismaa. Talousjärjestelmämme sisältää maailmanlaajuisen kulttuuritaistelun (Galilei vastaan kirkko, modernisoija vastaan mullah), joka sisältää julkilausumattoman premissin ajallisuudesta: "Modernisuuden" katsottiin olevan ajallisesti uutta ja "perinteen" ajallisesti vanhaa, modernisuutta edeltävää. Jotkut ovat pitäneet perinnettä historiattomana ja siksi ikuisena. Tämä premissi oli historiallisesti virheellinen ja siksi täysin harhaanjohtava. (Wallerstein, Historiallinen kapitalismi, 65-66)
"Perinteillä" on tietenkin jonkinlaisia yhteyksiä historiallisiin todellisuuksiin (tervaporvarin työtä on jatkanut perinnön saanut poika, mestarilla on ollut kisällinsä ja työläiset ovat tehneet työtä yhdessä), mutta yhteyksiä on usein konstruoitu tarkoitushakuisesti ("asuntovelallinen on pankin torppari"). Wallersteinin mukaan useimmat perinteet eivät ole tosiasiallisesti traditionaalisia.
Yhteiskunnallisia perusjärjestelmiä muutettaessa tavoiteltujen uudistusten lisäksi tapahtuu myös sellaisia muutoksia, jotka kokonaisuuden, erityisesti työntekijöiden kannalta ovat olleet epäsuotuisia. Eurooppalaisia hyvinvointivaltioita analysoiva kokoomateos The Welfare State: Past, Present, Future (2002) nostaa esille yllättäviä muutoksia työmarkkinoilla. Eric Vanhauten osoittaa belgialaista työmarkkinapolitiikkaa käsittelevässä artikkelissaan, että naisten työssäkäynti oli 1800-luvulla yleisempää kuin 1900-luvulla. Perhe- ja sosiaalipolitiikan syntyminen 1800-luvun lopulla vahvisti miesten asemaa perheenelättäjänä: seurauksena tästä oli, että äidit saattoivat jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Tässä tapauksessa sosiaalipolitiikan vahvistuminen ei edistänyt sukupuolten tasa-arvoa.
Suomalaiset talous- ja sosiaalihistorioitsijat Tapio Bergholm ja Kari Teräs käsittelevät samassa teoksessa kotkalaisia satamatyöläisnaisia. Artikkelin valossa näyttää siltä, että suomalainen sukupuolijärjestelmä on muuttunut hyvinvointivaltion synnyn myötä 1960- ja 1970-luvuilla, koska vasta tällöin syntyi selkeä jako "miesten ja naisten töihin". Siihen saakka naiset olivat kuuluneet Kotkan sataman työvoimaan, mutta teknologinen muutos teki satamasta puhtaasti miesvaltaisen työpaikan naisten joutuessa siirtymään palvelusektorin puolelle. Perinteisestihän olemme ajatelleet, että sukupuolten roolit työelämässä ja miesten vastuu perheen elättämisestä ovat olleet ikuisia malleja, joita aktiivinen naisasialiike ja yhteiskunnan muuttuminen ovat pystyneet murtamaan vasta viime vuosikymmeninä. Työmarkkinoiden historia ei tue tätä myyttiä.
Vielä yllättävämmästä seikasta modernin ja perinteisen tasa-arvon maailmassa luin lauantaina iltapäivälehdestä: miesten väliset rekisteröidyt parisuhteet eivät ole mikään tämän ajan keksintö. Niitä solmittiin ja hyväksytettiin tuomioistuimissa jo keskiajalla!
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Sun kukoistukses kuorestaan / kerrankin puhkeaa
YLE Teemalta eilen katsoin Nirvana/Kurt Cobain ohjelmia, joita lähtettiin 40-vuotissynttäreiden kunniaksi. Cobain (1967-1994) on itsemurhansa jälkeen kasvanut myyttisiin mittoihin, kuten esimerkiksi Jim Morrison, myös 27-vuotiaana kuollut tähti.
Jos jossakin, niin Nirvanaa käsittelevissä musiikkidokumenteissa haluaisin kuulla kerrottavan muustakin kuin musiikin erinomaisuudesta. Siitä, että musiikillakin on sosiaalinen tilaus. Teeman esittämässä Kurt Cobain - viimeiset 48 tuntia ohjelmassa päästiin aika lähelle tätä.
Cobain syntyi Aberdeenissa, metsäteollisuuskaupungissa jolla ei ollut tulevaisuutta. Hänen vanhempansa erosivat Kurtin ollessa yhdeksänvuotias, ja sen jälkeen hän asui vuorotellen isänsä, äitinsä, rehtorinsa ja sukulaistensa luona. Ties missä, eikä oikein kukaan peräänkatsomassa.
1991 hänestä tuli maailmantähti.
Kopioin tähän listan wikipediasta mitä tuona vuonna tapahtui:
* 4. tammikuuta – YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi yksimielisesti Israelin väkivallan palestiinalaisia kohtaan.
* 13. tammikuuta – Neuvostoliiton joukot valtasivat Vilnaan tv-keskuksen Liettuassa tunkeutuen tuhannen sitä puolustavan siviilin muurin läpi.
* 15. tammikuuta – YK:n turvallisuusneuvoston asettama takaraja Irakin vetäytymisellä Kuwaitista umpeutui.
* 16. tammikuuta – Persianlahden sota alkoi massiivisilla ilmaiskuilla ja ohjusiskuilla Irakia vastaan kello 03 Irakin aikaa.
* 17. tammikuuta – Irakin presidentti Saddam Hussein julisti "kaikkien taistelujen äidin olevan käynnissä." Irak ampui kahdeksan Scud-ohjusta Israeliin ja Saudi-Arabiaan.
* 19. tammikuuta – Ainakin kolme Scud-ohjusta räjähti Tel Avivissa surmaten 17. Israel vannoi puolustautuvansa, mutta pidättäytyi hyökkäyksestä. Yhdysvallat siirsi Patriot-ohjuksia Israeliin.
* 20. tammikuuta – Irakin televisio haastatteli alas ammuttuja koalition lentäjiä. Saudi-Arabiaan ammuttiin kymmenen ohjusta, joista ohjustentorjunta ampui alas yhdeksän ja yksi putosi mereen.
* 22. tammikuuta – Irakilaiset sytyttivät tulee Kuwaitin ölylähteitä ja öljysäiliöitä. Kuusi ohjusta ammuttiin Saudi-Arabiaan ja yksi osui Tel Aviviin.
* 26. tammikuuta – Ensimmäisessä ilmataistelussa Yhdysvaltain F-15-koneet pudottivat kolme Irakin MiG-23-konetta. Irakilaiset koneet laskeutuvat turvaan Iraniin. Persianlahteen päästetty öljy uhkaa Saudi-Arabian teollisuutta, suolanpoistolaitoksia ja meren eliöstöä.
* 27. tammikuuta – Siad Barre pakeni Mogadishusta.
* 30. tammikuuta – Irakin joukot etenevät panssarivaunuin Saudi-Arabian puolelle, missä niitä ovat vastassa Yhdysvaltain merijalkaväki, Saudien ja Qatarin joukot. Yhdysvallat menetti 11 sotilasta. Saudit ja qatarilaiset valtaavat seuraavana päivänä takaisin Khafjin kylän.
* 6. helmikuuta – Yhdysvaltain F-15-koneet pudottivat neljä Irakin hävittäjää, jotka yrittivät paeta Iraniin 120 muun irakilaisen koneen tavoin.
* 13. helmikuuta – Häivepommittajien pudottamat laserohjatut pommit tuhosivat bunkkerin Bagdadissa. Irakin hallitus väittää 500 siviilin saaneen surmansa. Yhdysvallat väitti bunkkerin olleen sotilaskohde.
* 15. helmikuuta – Irak tarjoutui vetäytymään Kuwaitista, jos Israel vetäytyisi miehitetyiltä arabien mailta, Irakin velat annettaisiin anteeksi ja liittouma maksaisi Irakin jälleen rakennuksen. Presidentti Bush tyrmäsi tarjouksen huijauksena.
* 16. helmikuuta – Yhdysvaltain USS Tripoli ja USS Princeton vaurioituivat miinoista Persianlahdella.
* 21. helmikuuta – Neuvostoliitto ilmoitti päässeensä sopimukseen Irakin kanssa sen vetäytymisestä. Presidentti Bush hylkäsi tarjouksen.
* 22. helmikuuta – Irakilaiset sytyttivät tuleen kuudenneksen Kuwaitin 950 öljylähteestä.
* 23. helmikuuta – Persianlahden sota: lyhyt maasotavaihe alkoi 04 Saudi-Arabian aikaa joukkojen ylitettyä Kuwaitin rajan Saudi-Arabiasta. Ainakin 200 öljylähdettä ja varastoa sytytettiin tuleen.
* 25. helmikuuta – Persianlahden sota: Saddam Hussein ilmoitti joukkojen vetäytyvän Kuwaitista Neuvostoliiton rauhanehdotuksen mukaan. Scud-ohjus osui parakkiin Saudi-Arabiassa ja surmasi 28 yhdysvaltalaista sotilasta.
* 26. helmikuuta – Saddam Hussein ilmoitti joukkojen vetäytyvän täydellisesti. Irakilaisia on otettu vangiksi 30 000 ja päivän aikana lukema nousee 63 000.
* 27. helmikuuta – Persianlahden sota päättyi tulitaukoon Irakin ja liittouman joukkojen välillä.
* 3. maaliskuuta – Amatöörikuvaaja George Holliday nauhoitti Los Angelesin poliisin pahoinpitelemässä Rodney Kingia. Vuotta myöhemmin jury hylkäsi syytteet LAPD:n poliiseja vastaan, mikä johti nelipäiväisiin mellakoihin Yhdysvalloissa, joissa kuoli 55 ihmistä ja tuhottiin omaisuutta miljardin dollarin arvosta.
* 9. maaliskuuta – Belgradissa puhkesi mielenosoituksia Slobodan Miloševićia vastaan. Kaksi ihmistä kuoli armeijan panssareiden tukahduttaessa mielenilmauksen.
* 13. maaliskuuta – Yhdysvaltain oikeusministeriö julisti Exxonin suostuneen miljardin dollarin korvauksiin M/S Exxon Valdezin öljyvuodosta Alaskassa 1989.
* 14. maaliskuuta – Yhdistyneessä kuningaskunnassa vapautettiin kuusi miestä, joita pidettiin 16 vuotta vankilassa tuomittuina IRA:n pommi-iskusta Birminghamissa, kun havaittiin poliisin väärentäneen todisteita.
* 15. maaliskuuta – Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton miehitysjoukot luopuivat virallisesti lopuista oikeuksistaan Saksassa.
* Maalis–huhtikuu – Irakin tasavaltalaiskaarti ja armeija tukahduttivat kansannousut maan etelä- ja pohjoisosissa Irakin sodan jälkeen.
* 3. huhtikuuta – YK:n turvallisuusneuvoston päätös 687 määräsi Irakin purkamaan kaikki joukkotuhoaseensa ja ballistiset ohjuksensa.
* 18. huhtikuuta – Irak luovutti kemiallisten aseiden materiaalia YK:n tarkastajille ja ilmoitti, ettei sillä ole biologisia aseita.
* 26. huhtikuuta – Pääministeri Esko Ahon hallitus aloitti työnsä.
* 21. toukokuuta – Intian pääministeri Rajiv Gandhi murhattiin pommi-iskussa.
* 26. toukokuuta – Thaimaassa Lauda Airin Boeing 767 putosi lähellä Bangkokia. Onnettomuudessa kuoli 223 ihmistä.
* 7. kesäkuuta – Suomen markka sidottiin yksipuolisesti seuraamaan Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttayksikköä ecua.
* 12. kesäkuuta – Boris Jeltsin valittiin Venäjän federaation presidentiksi.
* 17. kesäkuuta – Apartheid: Etelä-Afrikka lopetti ihmisten rodun mukaisen rekisteröinnin syntymässä.
* 25. kesäkuuta – Kroatia ja Slovenia julistivat itsenäistyvänsä Jugoslaviasta.
* 1. heinäkuuta – Varsovan liitto hajotettiin virallisesti.
* 1. heinäkuuta – Ruotsi jätti jäsenhakemuksen Euroopan yhteisöön.
* 7. heinäkuuta – Brionin sopimus päätti kymmenpäiväisen sodan Slovenian ja Jugoslavian välillä ja viivytti Slovenian ja Kroatian itsenäistymistä kolmella kuukaudella.
* 8. elokuuta – Varsovan radiomasto, kaikkien aikojen korkein rakennelma, romahti.
* 18. elokuuta – Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšovin ilmoitetaan olevan "sairaana" ja hänet asettiin arestiin loma-asunnolleen Krimillä. Kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmä asetti varapresidentti Gennadi Janajevin Neuvostoliiton johtoon.
* 20. elokuuta – Viro julistautui itsenäiseksi. 100 000 ihmistä kerääntyi Moskovassa parlamenttitalon edustalle tukemaan presidentti Mihail Gorbatšovia.
* 21. elokuuta – Latvia julistautui itsenäiseksi. Neuvostoliiton vallankaappaus päättyi armeijan joukkojen tukiessa Gorbatšovia.
* 24. elokuuta – Venäjä ja Ukraina julistautuivat itsenäisiksi.
* 29. elokuuta – Neuvostoliiton kommunistinen puolue lopetettiin.
* 19. syyskuuta – Pankkikriisi alkoi, SKOP joutui Suomen Pankin haltuun.
* 21.–30. syyskuuta – IAEA:n tarkastajat löysivät Irakin salaisen ydinohjelman dokumentit, jotka viranomaiset takavarikoivat estäen tarkastajia lähtemästä elleivät he luovuttaisi kaikkia dokumentteja. Tästä seurasi nelipäiväinen pattitilanne. Irak luovutti, kun YK:n turvallisuusneuvosto uhkasi seuraamuksilla.
* 23. syyskuuta – Armenia julistautui itsenäiseksi.
* 8. lokakuuta – Kroatia katkaisi suhteet Jugoslaviaan.
* 11. lokakuuta – YK:n turvallisuusneuvoston päätös 715 määräsi Irakin hyväksymään kaikki komission asettaman tarkastajat. Irak protestoi päätöstä kutsuen sitä laittomaksi.
* 12. marraskuuta – Indonesian joukkojen tekemässä verilöylyssä Dilin Santa Cruzin hautausmaalla tapettiin ainakin 271 itätimorilaista ja saman verran ihmisiä katosi.
* 14. marraskuuta – Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta syyttivät Libyaa Lockerbien pommi-iskusta 1988.
* 14. marraskuuta – Kambodžan prinssi Norodom Sihanouk palasi Phnom Penhiin 13 vuoden maanpaon jälkeen.
* 14. marraskuuta – Suomen markka päästettiin devalvoitumaan 14 %.
* 27. marraskuuta – YK:n turvallisuusneuvosto päätti rauhanturvaajien lähettämisestä Jugoslaviaan.
* 1. joulukuuta – Ukrainalaiset äänestäjät päättivät maan itsenäistymisestä.
* 25. joulukuuta – Mihail Gorbatšov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta.
* 26. joulukuuta – Neuvostoliiton Korkein neuvosto kokoontui ja päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
* 27. joulukuuta – SAS:n lentokone MD-81 syöksyi maahan Etelä-Ruotsissa. Koneessa oli 122 matkustajaa ja 7 miehistön jäsentä.