Pulmuset, myös sarjakuvana

Nelonen pyörittää puolenyön jälkeen uusintoina Pulmusia. Tv-sarjaa chicagolaisen perheen lähiöelämästä tehtiin amerikoissa yksitoista tuotantokautta 1987-1997. 1990-luvun alkupuolella tv-komedia oli suosituimmillaan, tuolloin myös Suomessa julkaistiin Pulmuset -sarjakuvalehteä.

Yhdysvalloissa Married... with children sarjakuvalehti alkoi ilmestyä 1990. Lehteä julkaistiin säännöllisesti, seitsemän numeroa vuodessa, kahden vuoden ajan. Sen jälkeen parin vuoden ajan jatkettiin erilaisten extra- ja spesiaalinumeroiden julkaisemista.

Suomessa Pulmuset -lehti alkoi ilmestyä 1992. Kustantajana oli Semic, ja päätoimittajana monista muista sarjakuvalehdistä tuttu M. Tulosmaa. Vuonna 1992 ilmestyi kolme numeroa ja 1993 yksi. Tv-sarjan suosio ei heijastunut valintoihin lehtipisteissä. Ei rapakon takana ja vielä vähemmän täällä.

Parin vuosikymmenen takaisten sarjakuvien suurkuluttajien näkökulmasta sarjakuvassa ei oltu osattu hyödyntää aihepiirin kiinnostavinta osaa, Kelly Bundya (Christina Applegate). Toki Kelly (valokuvana) oli useimpien lehtien kansikuvassa, mutta itse tarinoissa hän oli pienissä sivurooleissa. Eivätkä piirtäjät saaneet oikein otetta hahmoon.

Tom Richmondin Kelly.

Toki markkinatutkijat tämän saivat selville. Amerikoissa ilmestyi 1993 kolme Kelly Bundy -extraa. Sarjakuvassa perheen ja seksikkään nuoren naisen yhdistäminen ei vain onnistunut yhtä luontevasti kuin televisiossa.

Potentiaalia olisi ollut. Graafisen internetin alkuaikoina 1990-luvun lopulla useampina vuosina peräkkäin "Christina Applegate nude" oli suosituimpien hakujen joukossa. Turhia olivat ne haut. Applegate ei riisunut toppiaan kuvaajien läsnäollessa.

Dave Schwartz tarjosi otollisempia näkökulmia. 

* Mikko Anttonen on koonnut sarjakuvalistaussivuilleen Pulmuset-lehdissä julkaistut tarinat. Niitä oli kaksi lehdessään (1/1992: Psyko-isi ja Lastenhoito - raaka bisnes, 2/1992: Lemmen linja ja Kenkäkierre, 3/1992: Mamma Bahama ja Viva las Bundys, 1/1993: Makea kosto ja Uranainen iskee)

Pilviä hipovat rahakasat

Eilen sarjakuvavarastojen syövereitä penkaistessa käteeni sattui Aku Ankka-lehden kreikkalainen vastine. Se joskus kirpputorilta tarttui mukaan, kuriositeetiksi. Kuten Italiassa, Kreikassakin Disney-sarjakuvien päälehti on nimetty Mikki Hiiren mukaan. Italiassa Topolino, Kreikassa Miky (oikeastaan Μίκυ, mutta latinalaisilla nimi on kanteen painettu).

Nykyistä Kreikkaa ajatellen hassu sattuma on, että ainoan omistamani kreikkalaisen Mikyn (n:o 122 lokakuulta 1977) johtotarinana on Carl Barksin Pilviä hipovat miehet (The Giant Robot Robbers). Tarina nimittäin päättyy silloin tällöin siteerattuun Ankkalinnan pormestarin toteamukseen:

 Jonkun on maksettava robottien vahingot -- ja vain te olette siihen kyllin rikas, herra Ankka!

Ruutu on nostettu esiin puhuttaessa Barksin käsityksistä amerikkalaisesta yhteiskunnasta, tämä ruutu on ollut osoituksena siitä millaiseksi Barks Yhdysvaltain oikeuslaitoksen käsitti.

Pilviä hipovat miehet on  Barksin myöhäistä tuotantoa. Leppoisat eläkevuodet jo odottivat lähellä, sarjakuvan Barks on kirjannut valmistuneeksi 13. joulukuuta 1964. Se julkaistiin Yhdysvalloissa seuraavana vuonna.

Carl Barksin kootuissa (osa XXVII) Goeffrey Blum arvioi, että Barksin 1960-luvun tuotannossa yhtenä keskeisenä teemana oli huoli uuden teknologian joutumisesta vääriin käsiin. Tiedettä, tutkimusta ja insinööritaitoja vastaan Barksilla ei ollut mitään, mutta jotkut asiat olisi voinut jättää toistaiksi silleen ja vasta huolellisen harkinnan jälkeen tuoda julkisuuteen ja käyttöön. Samaa ovat ajatelleet jotkut teknologian historioitsijat (katso esim. Teknologian vaikutuksen tiiviissä paketissa).

Tarinan alussa pormestari kutsuu kaikki ankkalinnalaiset Kaakattipuistoon. Tarjolla olisi ihme, joka ällistyttäisi kaikki! Kiltti ja sävyisä keksijä, kunniallinen tiedemies Urho on kehittänyt valtavan suuren robottimiehen, joita on Hällävälin tehtailla valmistettu neljä kappaletta. Kaikki valmiina palvelemaan ihmiskuntaa.

Karhukopla oivaltaa heti, mihin robottimiehet olisivat sopivia. Roope-setäkin aavistelee yöuniensa menemistä ainakin viikoksi.

Kiltti. sävyisä ja kunniallinen tiedemies Urho ei ole soveliain robottimiehen ohjaimiin. Hän on harhautettavissa typerällä ja kuluneella vitsillä:

- Knock, knock.
- Kuka siellä?
- Matti.
- Kuka Matti?
- No Nukkumatti tietysti.
  Klop.

Karhukopla terrorisoi koko kaupunkia ja varastaa Roopen rahat. Veljenpoikien nokkeluudella konnat saadaan kuriin. Ja kaikki tuhot tulevat Roopen korvattaviksi.

Jos olette ihmetelleet nykyisen Karhukoplan tyhmyyttä ja luumunhimoa, niin ilmeisesti molemmat ovat perua tästä tarinasta. Barksin 1950-luvun tarinoissa Barksin itsensä luoma Karhukopla on varteenotettava vastustaja. Barks siis itse tämän tarinan juonenkulkuja vahvistaakseen antoi mahdollisuuden kehittää hahmoja nähtyyn suuntaan.

Ne Kreikan tuhoa aiheuttavat velat. Menisivätköhän nekin Roope Ankan maksettaviksi?