Ori Eino

Kansanrunoilija Olli Kymäläisen lisäksi Leppävirran keskustassa näkyvästi muistettu paikkakuntalainen on Ori Eino (Eino 680, s. 1888, kantakirjattu 1910). Herman Joutsenen toteuttama veistos on valtion virastotalon edessä. Eino on yksi neljästä suomenhevosten edelleen suorina isälinjoina vaikuttavista kantaoriista.

Runoniekka Olli Kymäläinen

Leppävirran kirkon kupeessa on kansanrunoilija Olli Kymäläisen (1790-1855) patsas. Sen on lahjoittanut samaan sukuun kuulunut WSOY:n johtaja Yrjö A. Jäntti vuonna 1969. Veistos on Veikko Nuutisen varhaista tuotantoa.

Kymäläinen oli mökkiläisen poika, elantoa hän hankki Palokin sahalla ja myöhemmin myllärinä. Jonkin ajan hänellä oli myös torppa, mutta maatyöt eivät häntä kiinnostaneet. Paremmin hän viihtyi koneiden kanssa.

Runoilijaksi Kymäläinen ryhtyi vanhemmalla iällä. Kirjallisuushistorian kertovat hänen ensimmäiseksi runokseen 47-vuotiaana tehdyn Leppävirtain puolustuksen. Kymäläinen osasi lukea, mutta monien ajan kansanihmisten tapaan ei kirjoittaa. Niinpä runoilija elää vain puheittensa kautta, kirjallista jäämistöä ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole.

Vuonna 1845 Kymäläinen kävi parin muun kansanrunoilijan kanssa Helsingissä esittelemässä runoilijan taitojaan. Tuolloin kirjattiin ylös muun muassa tähän loppuun liitetty runo. Se lienee tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen, koska Kymäläiselle kerättiin rahalahja.

Suomess' ei elä runoilla.

Kuulkahatte kuulut herrat,
Suomen ruhtinaat suloiset,
Minä huuan huolissani,
Valittelen vaivoissani:
Suomess' ei elä runoilla,
Ei tule leipä laulamalla,
Työstä on Suomessa surua,
Leivänsaaliista Savossa.
Maat on kaikki kankahia,
Kaikki kallioperiä,
Toiset korpia kovia,
Synkkiä syänsaloja,
Pellonpaikat on pahoja,
Kivikoita, kallioita;
Niiss' on työtä tyhjän kanssa
Saaha einettä etehen,
Ruvetessani runoille.
Viel' on raskas Herran vitsa,
Tauti päälle painavainen,
Kaikki tässä kappelissa,
Joitten joukossa minäkin
Olen saanut outo olla,
Parvessa parasna miesnä,
Kaikki on kattoni kulunna,
Kaikki pääni paljastunna;
Ei ole soittoni soreat,
Eikä kuulu kanteleeni,
Nyt ei kanna köyhän koppa,
Pää paljas puhua paljon,
Suru soittoni hajoitti,
Katkoi kielet kanteleeni. 

Savolainen venevaja

Sorsakoskella on useita venevajoja. Vesirajaan tehdyt rakennukset ovat alttiita luonnon rasituksille, vedelle, kosteudelle ja erityisesti keväällä jäiden lähdölle. Nämä vajat ovat käytössä ja hoidettuja.

Museossa ja museotiellä Leppävirralla (24-25/100)

Etukäteen ajatus kunnan vanhaan, vuodelta 1848 olevaan viljamakasiiniin sijoitetusta Leppävirran kotiseutumuseosta ei herättänyt suuria odotuksia. Viime vuonna olleen museon 50-vuotisjuhlan kunniaksi kulttuurihistoriallinen näyttely oli kokonaan uusittu, ja oli positiivinen yllätys ennakkoajatuksiin verrattuna. Näyttelyn johdannoksi jopa pohdittiin näiden vain kesäisin auki olevien paikallismuseoiden yleistä merkitystä ja sudenkuoppia. Museon tulisi olla osa elävää yhteiskuntaa, eikä vain jäänne jostakin tai esineiden varasto.

Näyttely esitteli laaja-alaisesti erilaisia leppävirtalaisia elämänmuotoja alkaen kartanointeriööristä päätyen pinoon vanhoja torikauppamittoja, kappoja. Pääpaino oli 1900-luvun elämässä ja tapahtumissa. Uusittu perusnäyttely täytty rakennuksen molemmat kerrokset. Ehkä pienikin vaihtuvien näyttelyiden tila olisi tehnyt kokonaisuudelle terää.

Kartanoissa sisutuksen uutuudet olivat käytössä jo varhain.

Talonpoikaistuvan tunnelma oli synkkä.

Hackmanin Sorsakoskella valmistamilla aterimilla
söi moni suomalainen.

Sisävesiliikenteessä S/S Leppävirta I & II olivat tärkeitä aluksia.

Viinaa poltettiin Leppävirrallakin.

Leppävirran kirkonkylän laidalta lähti 2,4 kilometriä pitkä Nikkilänmäen museotie. Informaatiopisteessä tielinjauksen sanottiin olevan 1600-luvulta, Museoviraston tiedoissa 1740-luvulta. Toki tätä ennen oli jo postilinjat ja talvitiet. 1770-luvulta aina 1950-luvulle saakka tienpätkä oli osa Savon halki kulkevaa päätietä. Museotieksi Nikkilänmäen kylän läpi kulkeva väylä nimettiin vuonna 1985.

Museotiellä tien olemuksen muutos viimeisten kuudenkymmenen vuoden aikana käy hyvin ilmi. Useat tievarren pihat avautuvat tielle, kulkeepa tie yhden pihapiirin läpi väistäen navetan nurkkaa. Tallista ulos tultaessa oltiin suoraan tiellä. Nykyisten pääteiden varrella tällaiset ratkaisut olisivat mahdottomia edes huoltoasemien kohdalla. Museotie viestii, että ennen tien konsepti oli toinen.

Tien alkupäässä oli Leppävirran suojeluskunnan vuonna 1933 pystyttämä Kalmalahden taistelun muistomerkki. Näkyville paikoille Suomen sodan muistelukset haluttiin sijoittaa.

Savon kesämenoja

Varkaudessa Taulumäen torin ilmoitustaulua tutkiessa kävi ilmi, että (onneksi) suuri osa kesäjuhlista tällä seudulla on jo ohi. Varkaus Pop ja Leppävirtapäivät on vietetty jo kesäkuun 7-8. päivä, Mikkeli on soinut seuraavana viikonloppuna. Myös Pieksämäen erikoisuus Goodmoodstock - Peace, Love & Jesus -festivaalit ovat menneet.

Syksyllä on tulossa kuningaskomedia Kekkonen. Sen ensi-ilta on 7. syyskuuta.

Paukarlahden Rainbow-hippien vastainen liike

Iltapäivälehdet kirjoittivat eilen nettilehdissään leppävirtalaisten, savolaisten ja ylipäätään suomalaisten olevan järkyttyneitä Leppävirran Paukarlahden kylän syrjäiseen Kuivastenniemeen kokoontuneista Rainbow-hipeistä, jotka ilman päihteitä ja vaatteita ovat naturalistisesti leirillään.

Hippejä, jotka eivät polta tai juo! Onko moisesta kuultu?

Eilen Paukarlahden läpi ajaessa tilanne vaikutti rauhalliselta. Tosin eräälle pellolle olivat paikalliset asukkaat koonneet dinosauruksen munia Salpa-linjaa muistuttavaan järjestykseen.

Pinnan alla siis kuohuu, ja jos hipit niemestään pyrkivät munasillaan muualle, niin puolustuslinja on valmiina. Paukarlahden kylän nettisivuilla kyläläisiä neuvotaan opastamaan tietä etsivät hautausmaan tienristeykseen.

Esihistoriallisten eläinten munat ovat olleet Savossa ja Suomessa muutoinkin tapetilla. Hiljan kuopiolaiset häätivät Oulun Ylikiimingistä kaupunkiin vierailulle tulleen mammutin.

Mammutin esiin pilkahteleva muna järkytti asuntomessujen johtajia, ja niin entismaailman iso nisäkäs kuohittiin. Toimenpidettä ei kuitenkaan pidetty riittävänä, koska mammutti oli seissyt lasten leikkipaikan läheisyydessä.

Mammutin munien entinen sijaintipaikka peitettiin ja koska tulos ei näyttänyt edelleenkään soveliaalta, se häädettiin takaisin Pohjois-Pohjanmaalle.

Kotiseudullaan mammutti on esillä seuraavan kerran Oulun kuninkuusraveissa. Korjausleikattuna.

Itä-Suomen yliopiston päivystävä kulttuuriantropologi Janne Rantala on rauhoitellut savolaisia ja suomalaisia Yleisradion uutisten välityksellä. Rantalan mukaan Paukarlahteen kokoontuneet ihmiset eivät ole hippejä, vaan tavallisia työssäkäyviä.