Gergijev Mikkelissä

Tämän vuotisilla Mikkelin musiikkijuhlilla on neljä Valeri Gergijevin johtamaa konserttia. Esitettävät kappaleet ovat perinteistä ohjelmistoa ja solistitkin usein kapellimestarin kanssa Mikkelissä esiintyneitä. Pääosassa oli Brahms. Sunnuntai-illan konsertissa oli pelkästään Brahmsia, viulukonsertto ja kolmas sinfonia.

Sunnuntain konsertti oli Martti Talvelan muistokonsertti. Nyt heinäkuussa tulee 25 vuotta basson kuolemasta. Mikkelissä on muutenkin muistettu Talvelaa, Mikaelin pääsali on nimetty hänen mukaansa. Leski oli paikalla konsertissa.

Ennakkoon musiikkijuhlia on mietitty Gergijevin poliittisten kannanottojen kautta. Lähinnä kysymys on tullut polttavaksi, koska Karita Mattila on kieltäytynyt esiintymästä Putinin tukijana tunnetun maailman kuulun kapellimestarin kanssa. Helsingin Sanomat julkaisi Vesa Sirénin tekemän Gergijevin haastattelun. Sen perusteella Gergijev ei vaikuta kovin poliittiselta henkilöltä. Hän tuntui mitä ilmeisimmin toistavan Venäjän mediassa esitettyjä, osin tunteellisiakin näkemyksiä Ukrainassa ja Krimillä tapahtuneesta. Viesti tuntui olevan, että hän on merkittävän venäläisen taidelaitoksen taiteellinen johtaja, ja siinä asemassa on oltava maan kulttuurihallinnon osanen. Ja tuo kulttuurihallintohan on Putinin hallinnon osa. Se haastattelusta selvisi, ettei Gergijev ole erikseen Suomessakin julkisuudessa olleita Putinia tukevia adresseja kirjoittanut, niihin on ilmeisimmin nimilistat kulttuuriministeriöstä toimitettu.

Mikkelissä Gergijevin boikotointi ei näkynyt. Turvamiehiä oli tilaisuudessa näkyvästi läsnä aikaisempia vuosia enemmän, mutta ei siltikään suuremmalti esimerkiksi urheilutilaisuuksiin verrattuna. Enemmän nuo valvovat korvanappimiehet olisivat olleen tarpeen iäkkäämpien kuulijoiden auttamisessa. Yleisöä oli kuten aikaisempina vuosina. Lippuja sunnuntain konserttiin sai vielä samana päivänä, mutta maanantain ja tiistain konsertit olivat loppuunmyydyt.

Yleisö oli tyytyväistä kuulemaansa. Musiikki soi hienosti, viulukonserton solistina ollut Leonidas Kavakos sai erityisesti ihmiset osoittamaan suosiotaan. Kavakos palkitsi sen kahdella ylimääräisellä. Gergijevkin heltyi ylimääräiseen konsertin päätteeksi. Väliajalla tunnuttiin mainittavan boikottiuhka, mutta yleensä puheenaiheet olivat jotakin aivan muuta.

Vielä maanantaina Sirén palasi Gergijevin haastatteluun ja nosti sieltä eri maiden medioiden erilaisia tarinoita koskevan kohdan. Gergijev ihmetteli miten edelleenkin mediat kertovat asioista eri maissa eri tavalla. Se onkin kiinnostava kysymys. Länsimaissa lehdistöllä on vapaus kirjoittaa niin kuin he haluavat, mutta ulkopoliitikassa harvoin omaperäisiä kantoja nähdään.

Länsimaisen käytännön mukaan kulttuuri-ihmisiltä, laajemmin henkisen työn tekijöiltä odotetaan omantunnon noudattamista omassa työssään. Myös toimittajat laajasti lasketaan mukaan tähän ryhmään. Pitäisi kieltäytyä toimimasta käskyjen mukaan, jos käskyt edellyttävät ihmisoikeuksien loukkaamista tai ovat muuten moraalin vastaisia. Tietenkään ei voi vedota toisten tekemisiin, jos on kyse omasta asiasta. Liput olivat lahja, enkä halunnut loukata niiden antajaa.

Länsi-Savossa kirjoitettiin Gergijevistä ja musiikkijuhlista kepeämpään sävyyn. Konserttisalissa ei politikoida, oli lehden viesti. Kerrottiin, että Gergijev aikoi saunoa konserttien päälle ja sitten seurata jalkapallon maailmanmestaruuskisoja.

Niinpä tuli itsekin tehtyä.

Kevätuhrin ymmärtämisestä

Eilen Mikkelin XXI musiikkijuhlilla oli venäläinen ilta, Tsaikovskia, Sostakovitshia ja Stravinskia. Puoliajan jälkeen Valery Gergiev johti viimeksi mainitun Kevätuhrin, jonka kantaesityksestä toukokuussa tuli kuluneeksi sata vuotta. Alkujaan Kevätuhri oli baletti, mutta sitä nykyisin esitetään paljon konserttiversiona. Niin kuin eilenkin.

Kevätuhrista on tullut yksi modernin taiteen symboleista. Ensi-illassa yleisö alkoi osoittaa mieltään ja lehtiarvioissa musiikki tuomittiin "meteliksi" ja "kakofoniaksi". Hesarin Ilkka Malmbergin aloittamassa keskustelussa modernin taiteen ymmärtämisestä Kevätuhrin ensi-iltayleisö oli vertailukohtana. Malmberg arveli, että moni ei uskalla osoittaa mieltä uusia teoksia kohtaan koska tulisi samalla tavoin leimatuksi kulttuurivihamieliseksi ja moukiksi kuin ranskalaiset vuonna 1913.

Eilen Mikaelin konserttisalissa yleisö osoitti suosiotaan pitkin ja voimakkain aplodein, osa jopa seisten. Suosio tuntui loppuunmyydyssä salissa aidolta, teeskentelemättömältä. Niin ei toimita pelkästään oman kulttuuritietämättömyyden paljastumisen pelossa.

Konsertissa pohdin mikä aikoinaan sai yleisön niin tolaltaan. Kevätuhrissa on keskeistä rytmi, melodiaa soittivat puhaltimet, tuttua viulujen sävelmattoa ei teoksessa ole. Jousisoittimet ovat hakkaavia, baletin tanssijan pakonomaista suorittamista korostavia.

Ehkä ällistyttävintä oli kuitenkin sisältö. Musiikissa oli aikaisemmin kautta vuosisatojen kuvattu uhrautumista rakkauden ja vaikkapa isänmaan puolesta. Uhri oli tehty toisen ja yhteisön puolesta. Uhrautuminen oli ollut ylevää, henkeä nostattavaa.

Kevätuhrissa uhrautuminen tapahtui yksinomaan oman pakkomielteen vuoksi. Periaatteessa Kevätuhrin ideana on yhden tytön uhraaminen kevään jumalalle vanhojen viisaiden johdolla, mutta kohtalon valitsema ei olekaan uhrauksen välikappale vaan sen aktiivinen toteuttaja. Valittu ei alistu yhteisön tahtoon, vaan tekee tehtävänsä innolla, omalla halulla. Tanssii itsensä kuoliaaksi.

Maailman ja asenteiden  muuttuminen oli tuotu lavalle. Yleisö oli sellaisen näkemiseen ollut varautunut.Se halusi musiikkia, ei maailman muuttumisen kuvausta.



* Mariinski-teatterin sinfoniaorkesteri, joht. Valeri Gergijev, sol. Ildar Abdrazakov, basso. Pjotr Tshaikovski: Voivodi. Dmitri Shostakovitsh: Sarja Michelangelo Buonarrotin runoihin. Igor Stravinsky: Kevätuhri. - Toimittajana Lotta Emanuelsson. (Suora lähetys Mikkelin Mikaeli-talon Martti Talvela -salista.) Yle Areenassa 3.8.2013 saakka.

Savon kesämenoja

Varkaudessa Taulumäen torin ilmoitustaulua tutkiessa kävi ilmi, että (onneksi) suuri osa kesäjuhlista tällä seudulla on jo ohi. Varkaus Pop ja Leppävirtapäivät on vietetty jo kesäkuun 7-8. päivä, Mikkeli on soinut seuraavana viikonloppuna. Myös Pieksämäen erikoisuus Goodmoodstock - Peace, Love & Jesus -festivaalit ovat menneet.

Syksyllä on tulossa kuningaskomedia Kekkonen. Sen ensi-ilta on 7. syyskuuta.

Kenkäveron käsityömarkkinat

Mikkelin Kenkäverossa torstaina ja perjantaina käsityömarkkinat. Lapsuuden Kuopion torilta on jäänyt sitkeä mielikuva, että käsityöt olisivat naisvoittoinen ala. Korut, koriste-esineet ja vaatteet olivat laajasti esillä Kenkäverossakin, mutta kiertely osoitti mielikuvat vääriksi.

Kohti auringonlaskua

Ravintola Hilla, Mikkeli.

Mikkelin eli Gergijevin musiikkijuhlat

Musiikkipakinakokoelmassa Musiikki on vakava asia (Loki 1998) Minna Lindgren piirtää aukeamassa kapellimestarin työvälineen historian. Aina se ei ole ollut sellainen pieni sievä tikku kuin nykyisin. Varhaisemmat mestarit paukuttelivat orkesterille tahtia vallan valtavilla kepakoilla. Mutta eräs työtapaturma muutti kaiken.

Olipa käynyt niin, että kevään 1687 aikana Ranskan kuningas Ludvig XIV sairastui ja parantui. Tervehtymisen kunniaksi järjestettiin konsertti, jota johti hovikapellimestari Jean-Baptiste Lully.

Kappaleena on johtajan säveltämä Te Deum. Lully paukutti parimetrisellä saarnisauvallaan lattiaan tahtia seisten selkä orkesteriin päin. Kappaletta ei päästy läheskään loppuun kun Lully löi saarnensa varpaaseensa.

Orkesterin johtamisessa tapahtunut työtapaturma oli fataali.

Lisäksi kun yleisö oli valittanut sauvan paukutuksesta syntyvää ääntä, alettiin etsiä turvallisempia tapoja työskennellä. Ludwig Spohrin (1784-1859) keksimä tai ainakin lanseeraama tikku vakiintui käytännöksi.

Lindgren mainitsee muutamia harvoja, jotka ovat uskaltautuneet luopua puikosta: Leopold Stokowski, Mikki Hiiri ja Jorma Panula.

Viime viikolla kahdessa Mikkelin XIX Musiikkijuhlien konsertissa olleena lisäisin listaan jatkoksi Valeri Gergijevin. Maestro on johtamineen Mariinskin-teatterin orkestereineen juhlille niin keskeinen hahmo, että englanniksi musiikkijuhlat ovat Gergiev Festival Mikkeli.

Kapellimestarina Gergijev on kehittänyt käyttöön eräänlaisen orkesterinjohtamisen kymmensormijärjestelmän. Kaikki sormet toimittavat jotakin viestiä soittajille. Taittuvat, nousevat erilleen, heristävät, leijuvat, hyväilevät.

Välillä Gergijevin peukalo ja etusormi tarttuvat yhteen ikäänkuin nostaakseen jotain ja kun sormien ote heltiää putoaa kuulijoille orkesterin takarivistä jonkin lyömäsoittimen pamahdus seurauksena irrottamisesta.

Päätöskonsertissa torstai-iltana Gergijev hämmensi musiikinteoriaa huonommin tuntevaa yleisöä. Alkusoittona oli XIX festivaalin nimikkosäveltäjän Rodion Stšedrinin (s. 1932) Sinfoninen diptyykki (2009). Gergijeville omistettu sävellys.

Kuultiin kappale, jossa oli selkeästi kaksi erilaista kuvaa, yhteensoitettuna. Yleisö aplodeerasi ja maestro poistui lavalta palatakseen samantien johtamaan toisen.

Penkissä istuva mietti, että onko diptyykki sittenkin kaksiosainen sävellys? Oltiinko moukkia kun väärässä kohdassa taputettiin? Ei kai ylimääräisiä soiteta noin vain kesken ohjelman?

Viimein lauantaina Helsingin Sanomain musiikkikriitikko Hannu-Ilari Lampila vapautti epätietoisuuden tuskasta. Kyllä soitettiin ylimääräinen heti ensimmäisen jälkeen, oli
kyseessä saman Stšedrinin biisi Taikahepo-oopperasta vuodelta 1960.

Yleisökin ymmärsi saman säveltäjän olevan kyseessä, sillä Stšedrin tuli lavalle taputettavaksi kappaleiden jälkeen.

Mikkelin musiikkijuhlien käsiohjelmassa on käytetty erilaisia litterointitapoja rinnan. Gergijev on Gergijev, mutta Stšedrin oli englantilaisittain Shchedrin.

Olisivat käyttäneet saksalaista tapaa. Schtschedrin olisi lamaannuttanut yrittämästäkään lausua nimeä. Kumma kyllä, venäläiset selviävät yhdellä konsonantilla alussa: Щедрин.

Nuijamiehet - Kenkäveron alentamisen vaatijat

Jatkoa eiliseen. Eeva Maria Närhi liittää Kenkäveron nimen synnyn Nuijamiehiin. Kenkäveron pappilan pihalla on muistomerkki, jonka avulla pidetään yllä 23. tammikuuta 1597 menehtyneiden kapinallisten muistoa.

Nuijamiehethän vastustivat verotusta ja siten verojakeräävän pappilan piha olisi ollut oiva paikka osoittaa mieltä. Asiakirjoissa Kenkävero-nimi mainitaan ensimmäisen kerran 1664, joten se on ehkä tapahtumien jälkeen syntynyt.

Tämä jälkimmäinen osa Närhen selityksestä menee liian pitkälle. Nuijasodan merkityksien supistaminen paikallisestikaan kenkä- eli kinkeriverojen vastustamiseksi tuntuu ontuvalta.

Tammikuussa 1597 Kenkäveron pappila oli tyhjillään, kirkkoherra Hannu Mikonpoika oli jättänyt talonsa tyhjilleen ja matkannut seurakuntansa pohjoisempiin osiin. Saaressa ja pappilan umpipihalla nuijamiesten asemat olivat hyvät Pietari Juustenin johtamia kruunun joukkoja vastaan, mutta ylivoima voitti.

Yli kaksisataa nuijamiesta tapettiin, kaikki johtajia lukuunottamatta. Verilöylyyn päättyi tämä kahakka Suur-Savossa.

Nuijamiesten muistomerkki on vuodelta 1939, Eino Räsäsen (1902-1970) käsialaa.


* Nuijasota Savossa. Mikkelin kaupunki.

Kenkäveron kenkärajat

Mikkelin Kenkäveronniemessä on ollut pappila 1400-luvulta lähtien. Virka-asuntoedun verottamisen myötä monet papit luopuivat työn puolesta saatavasta asunnosta, niin Mikkelin maaseurakunnassakin vuonna 1968. Sittemmin Vanhasta pappilasta on tullut matkailukohde ravintoloineen ja käsityöläisten ja Marttojen myynti- ja neuvontapisteineen.

Kenkäverolla on hyvin erikoinen nimi. Alueen opasteet tarjoavat selitykseksi, että paikassa olisi laitettu kengät jalkaan matkalla jumalanpalvelukseen. Kenkien kulutus l. verotus olisi alkanut tältä paikalta.

Selitys ei tunnu uskottavalta, koska vanhempina aikoina niemi on ollut saari. Miksi olisi poikettu pappilan saaressa tällaisessa toimituksessa? Kirkkovaatteiden ja -kenkien vaihtopaikkoja toki tunnetaan monilta paikkakunnilta.

Eeva Maria Närhen mukaan keskeisempi sana on kuin onkin vero. Muinaisruotsin kenkä- ja kinkeriverosanat ovat samaa juurta, suomeen on jälkimmäinen on selkeämpänä juurtunut paremmin (ks. internetix). Kyse oli siis piispalle maksetuista veroista.

Kenkä-nimestä saa monenlaista hauskaa väännettyä. Kuten kukkivia kenkärajoja.

jatkuu


* Mikkelin maaseurakunnan pappilat. Internetixin oppimateriaalit.