Mustaselja ja 34 muuta suomalaista puuta

Mustaselja.

Pari päivää sitten Yle uutisoi Suomessa kasvavan 35 puulajia. Uutinen perustui kasviensuojelujärjestö BGCI:n listaukseen. Sen mukaan maailmassa on yli 60 000 puulajia, joista lähes joka kuudes on uhanalainen. Vakavasti uhanalaisia on vajaat 300 lajia. Näitä kasvaa luonnossa alle viisikymmentä kappaletta.

GlobalTreeSearchissa voi hakea puita myös maittain. Haun listaus antaa puiden latinankieliset nimet. Seuraavassa listassa Finton mukaiset hyväksytyt suomenkieliset nimet:

euroopanmarjakuusi Taxus baccata
(viita)halava Salix pentandra
harmaaleppä Alnus incana
hieskoivu Betula pubescens
huurrepaju Salix acutifolia
jokipaju Salix triandra
kataja Juniperus communis
kaunopihlaja Sorbus teodori
korpipaatsama Frangula alnus
kotipihlaja Sorbus aucuparia
kynäjalava Ulmus laevis
metsähaapa Populus tremula
metsäkuusi Picea abies
metsälehmus Tilia cordata
metsäomenapuu Malus sylvestris
metsäsaarni Fraxinus excelsior
metsätammi Quercus robur
mustaselja Sambucus nigra
mustuvapaju Salix myrsinifolia
(metsä)mänty Pinus sylvestris
orapihlaja Crataegus monogyna
oratuomi Prunus spinosa
pähkinäpensas Corylus avellana
raita Salix caprea
rauduskoivu Betula pendula
ruotsinpihlaja Sorbus intermedia
suippuorapihlaja Crataegus rhipidophylla
suomenpihlaja Sorbus hybrida
tervaleppä Alnus glutinosa
tunturipaju Salix glauca
tuomi Prunus padus
tyrni Elaeagnus rhamnoides
(metsä)vaahtera Acer platanoides
valkosalava Salix alba
vuorijalava Ulmus glabra

Luken tietojen mukaan Suomessa kasvaa noin kolmekymmentä puumaiseksi kasvavaa puulajia. Kaikkiaan puuvartisia kasveja on kuutisen sataa.

Puulajienkin määrittely on rajankäyntiä. Kansainvälisellä listalla oleva huurrepaju on suomalaisten biologien mielestä yksi härmäpajun alalaji. Entisen Metlan pitkällä listalla on molemmat, mutta huurrepaju on eri latinalaisella nimellä.

* Puulajinimiluettelo. Metla/Luke

Paisuvat hedelmät

Eilisen sateen jälkeen huomasin, että omenasadosta taitaa tulla runsas.

Istuttaisin omenapuun

Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun! Tämä Martin Lutherin suuhun sijoitettu, toisen maailmansodan jälkeen laajalti levinnyt sanonta tuli mieleen Teemu Takatalon Tampereen keskustorille viime viikonloppuna toteuttamasta installaatiosta Vihreä vapaa-aikayhteiskunta (2013).

Facebookissa leviää tiedote, jonka mukaan Tampereen kaupungin katulupaosasto ei ollut yhtään ilahtunut torille tulleesta taideteoksesta. Se pitäisi poistaa heti, oli virastosta tiedotettu. Installaatioon kuuluu omenapuun lisäksi puistonpenkki ja tekstitaulu.

Kaupungin reaktio teokseen on odotettu. Takatalon mukaan vallan keskittyminen katulupaosastojen kaltaisille virastoille on ongelma, joka luo vaihtoehdottomuutta ja estää ihmisiä toimimasta asioiden hyväksi.

Ympäristökatastrofi on nurkan takana, eikä edes saa istuttaa tulevaisuuden uskoa luovia puita!


* Lisää kuvia teoksesta (limppu.galleria.fi, josta yllä oleva kuva on)

Jääkäripuiston antia

[Valokuvatorstain 256. haaste: syksy]

Kulunut kesä on ollut omenoiden kannalta erinomainen. Uutisetkin kertoivat omenasadon olevan mitä mainioin. Omat havainnot eri puolilta maata tukevat tietoa.

Oulun Jääkäripuistossa vielä pienet omenapuut ovat saaneet oksilleen runsaan lastin.

Ruskakuvia: koristeomenapuu

[Ruskakuvia: vaahterat, koristeomenapuu, etupihan pensaat, Tuira sumussa]

Elzéard Bouffier, puiden istuttaja

Viime vuonna Basam Books on ottanut uusintapainoksen Jean Gionon alunpitäen Valituille Paloille kirjoittamasta novellista Mies joka istutti puita. Novellin ovat Ina Kallis ja Satu Kontinen saattaneet pikkukirjasena julkaistavaan muotoon (64 s.) työssään kauniisti onnistuen. Tuukka Kangasluoman suomennos on julkaistu alkujaan 1994.

Elzéard Bouffierin tarina on edelleen ajankohtainen, rauhoittava ja tulevaisuuteen uskoa antava. Puiden istuttamista koskevat kirjalliset ilmaisut mietelauseita myöten tapaavat sellaisia olla.

Martti Lutherin suuhun aseteltu "Vaikka tietäisin että huomenna tulee maailmanloppu, niin silti tänään vielä istuttaisin omenapuun" ei taida hänen tuotantoaan olla, vaan jotakin toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan keksittyä.

Bouffier istuttaa tammia, koivuja ja pyökkejä Ranskan Alppien rinteille. Vaahteriakin hän kymmenentuhatta istutti, mutta ne kuolivat kaikki. Mutta erityisesti pyökit menestyivät hyvin. Roomalaisaikoina ihmisten toiminnan vuoksi paljakoituneet rinteet alkoivat Bouffierin ansiosta kukoistaa ja metsä toi mukanaan purojen solinan ja tuhatkertaiset mahdollisuudet ihmisille elää ylätasangoilla, suojeltujen metsien keskellä.

Alkuun työ oli turhauttavaa: sadastatuhannesta terhosta vain joka kymmenes pääsi edes alkuun. Jyrsijöitä riitti. Mutta viidentoista, kahdenkymmenen vuoden jälkeen työ alkoi ruokkia itseään. Metsät levisivät.

Bouffier alkoi istuttamaan puita ennen maailmansotaa. Hän jatkoi kuolemaansa 1947 saakka, eikä hän ollut kiinnostunut kenen maille istutti. Puut ja metsä olivat hänelle tärkeitä. Sodista tai muista vähäisemmistä maailman kriiseistä hän ei välitänyt.

Valitut Palat olivat suorastaan innostuneita saadessaan tällaisen tarinahelmen käsiinsä. Tosin lehti osoitti nurjamielisyytensä kun paljastui, ettei Elzéard Bouffier ollut todellinen henkilö ja jätti novellin julkaisematta.

Todellisuustausta tarinalla kuitenkin on, puita istuttavia ihmisiä on ollut ja heidän työnsä on tuottanut paljon hyvää.

Kirjailija Giono oli tarinan kirjoittanut ja kerta Valitut Palat sitä ei huolinut, niin hän julisti tarinan olevan vapaan kaikille julkaisijoille (copyleft). Ensimmäisenä sen julkaisi Vogue 1954.

Sittemmin tarina on innostanut useita puiden istuttajia eri puolilla maailmaa. Se lienee ilahduttanut Gionoa enemmän kuin mahdolliset tekijänoikeuskorvaukset.

Oulun Hietasaaressa kasvaa aikoinaan eri maiden edustajien istuttama Rauhanmetsä. Sen ansiosta merituuli ei tuiverra keskustan kerrostalojen välissä niin ankarasti kuin voisi. Senkin metsän arvoa voisi joskus paremmin muistaa.


* Jean Giono: Mies joka istutti puita

Menneisyyden jäljillä Kemissä

[Valokuvatorstain 104. haaste: kiltti. Oli Museovirastolta kilttiä antaa nuorisolle opastusta arkeologian saralla]

Syyskuun alussa olleiden 11. Arkeologian päivien tapahtumista yksi oli Kemissä. Siellä ala-asteikäiset lapset saivat kokeilla arkeologin työtä käytännössä vanhan tullimakasiinin takapihalle tehdyssä koekaivannossa. Kiltisti oli maahan siroteltu "aarteita", että löytöjä tekivät kaikki.

Kun jotakin löytettiin, museoviraston asiantuntijat opastivat mitä tehdään. Otetaan mitat, kolme erilaista kaikkiaan ja sitten pussitetaan löydetty talvea ja tarkempia tutkimuksia varten.

Yksi innostuksen kipunan saanut jälkikasvusta löytyi. Lastenkulttuurikeskus Sarjiksessa tarjolla olleista keskiaikaisista herkuista mantelirouhe sai paremman suosion kuin sokeroidut omenat.

Juhannusmaisemia

Omena kukassa. Kuvat on otettu keskiviikkona 18. päivä, jolloin juhannusruusussa ei vielä ollut kukkia, ja niitä joutunee yli juhlien odottamaan. Olkoon siis nämä tämän juhannuksen kukat.

Kun selkänsä kääntää

Ranskalaisessa elokuvassa Le Lièvre de Vatanen (2006, perustuu Arto Paasilinnan romaaniin Jäniksen vuosi) Vatasen lemmikiksi ottama jänis käyttää hyväkseen miesten huomion kiintymistä toisaalle.

18. heinäkuuta varoittelin surffaavia jäniksiä, että suojaisin omenantaimeni. Kanaverkko valitettavasti loppui kesken ja osa taimista jäi ilman suojaa. Älkää silti syökö noita hedelmäpuun alkuja. Monta muutakin uhkaa on niillä edessään.

Le Lièvre de Vatanen - Extrait 2 (Français) "Bières" - Tom Vatanen (Christophe Lambert) et son lièvre sont pris à parti dans un bar.

Jänis!

Turskatti! -hakuteoksen jänis -hakusanan kohdalla pari vuotta sitten sadattelin tuon metsiemme nisäkkään intoa tyrehdyttää haluni kasvattaa vaahteroita Maaningan kunnan Onkiveden kylän Nallikalliolla.

Vaahterametsiköstä haaveilun olen lopettanut. Piste jäniksille.

Sen sijaan haaveilen omenapuutarhasta. Tontilla kasvaa nyt lähemmäs neljäkymmentä tainta, joista kaikkia ei ole vielä suojattu.

Te surffaavat jänikset! Nyt teillä on viimeinen yö kuluttaa jatkuvasti kasvavia hampaitanne taimikossa. Huomenna suojaan kanaverkolla loputkin.

Metsäntutkimuslaitos: Jänikset