sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Bachia piirroskonsertissa


Eilen Tuiran kirkossa järjestettiin sello-piirroskonsertti Intian orpolasten hyväksi. Seurakuntasali olikin lähes täynnä kun sellisti Pekka Haahti soitti ja sarjakuvataiteilija Ville Ranta kuvitti Johann Sebastian Bachin soolosellosarjoja.

Ohjelmassa olivat sarjat no 5 C-molli ja no 3 C-duuri. Ranta piirsi kuvia, jotka elivät ja kehittyivät musiikin mukana. Esimerkiksi no 5:n preludissa ja fuugassa käytiin läpi elämänkaari vauvasta vanhaksi mieheksi.

Haahti esitteli teokset. Hän musiikin kulttuurihistorian sijaan keskittyi musiikin sisältöön, mikä oli virkistävä poikkeus musiikinteoriasta täysin pihalla olevalle.

Lopuksi kuultiin vielä Pekka Jalkasen Glubnyi (Syvyydet) soolosellolle (2012). Vienankarjalaiset teemat saivat Rannan sijoittamaan soiton muistorikkaaseen, uneliaaseen mökkiin.




lauantai 29. marraskuuta 2014

Huone 237


Teeman elokuvafestivaalien yksi kohokohdista on Stanley Kubrickin Hohto (Yhdysvallat ja Iso-Britannia 1980). Se esitetään lauantai-iltana klo 21.50. Keskiviikkona perehdyttiin filmin fanien kehittelemiin teorioihin elokuvasta ja sen merkityksestä Rodney Ascherin dokumentissa Huone 237 (Yhdysvallat 2012). Erityisesti Hohdon dvd-julkaisu on saanut monet katsomaan elokuvan tarkkaan, todella tarkkaan.

Ascherin dokumentissa esitetään yhdeksän erilaista teoriaan elokuvan tarkoituksesta. Ascher lähtee liikkeelle varovasti, ensin pohditaan intiaanien ja valkoisten suhdetta, holokaustia ja länsimaiden rappiota. Metodit ovat kirjallisuudentutkimuksesta tuttuja, ja minotauruksen ja labyrintin yhdistäminen tuntuu ihan pätevältä taustoittavalta havainnolta. Se saattaisi olla ohjaajan tarkoituksella elokuvaan ymppäämä sivujuonne katsojien iloksi.

Mitä pidemmälle dokumentissa mennään sitä kummallisemmiksi teoriat muuttuvat. Erään haastatellun mukaan Hohdon tarkoitus oli paljastaa, että kuukävely oli lavastus. Kohtalaisen suositun salaliittoteorian mukaan ihminen ei olisi käynyt kuussa, vaan lähetys tuli elokuvastudioilta. Hohto olisi Kubrickin tunnustus siitä, että hän ohjasi Nasalle tuon valtavasti katsojia saaneen ohjelman "kuusta". Todisteina tästä on muun muassa hotellin kokolattiamatto ja Dannyn villapaita. Ja tietenkin se, että maan ja kuun välimatka on noin 237 000 mailia.

Asioita voi yhdistellä mielensä mukaan. Vääristäkin premisseistä voi päästä oikeaan lopputulokseen, kertovat logiikan totuusarvotaulukot. Mutta joskus totuus karkaa kauaksi ...





* Huone 237. Yle Areena, katsottavissa vielä 11 päivää.



perjantai 28. marraskuuta 2014

Missä tietosanakirjat?


Siihen aikaan, kun aloitin kirjastonkäyttäjänä, tietosanakirjat olivat jokaisessa kirjastossa esillä näkyvällä ja helposti löydettävällä paikalla. Eri tietosanakirjojen rivistöt olivat helposti löydettävissä ja selailtavissa. Ajat ovat muuttuneet.

Eilen piti tarkastaa miten 1900-luvun alun Tietosanakirjassa oli eräs tuolloin ajankohtainen asia määritelty. Käveleksin aikani ympäri Oulun yliopiston kirjastoa, tietosanakirjojen hyllyjä ei enää ollut tutuilla paikoilla. Tosin pitkilleen en ole tarvinnut mitään uudemmasta tai vanhemmasta tietosanakirjasta katsoa, joten muistikuvat noiden kirjasarjojen sijainnista saattoivat olla vaikkapa kymmenen vuoden takaa.

Lopulta sijainti piti tarkistaa tietokoneelta. Kirjastoluettelo opasti ryhmätyöhuone 253:en. Siellä hieman orpoina, erillään muista kokoelmista olivat kirjaston tietosanakirjasarjat.

Uusi hyllypaikka toi mieleen, että näitä fyysisiä kirjasarjoja ei todellakaan kovin paljoa enää käytetä. 1980-luvulla ei kai olisi tullut mieleenkään sijoittaa faktaopuksia tilaan, joka ei ole koko ajan yleisön helposti käytettävissä. Tai ainakaan kukaan ei olisi mennyt työskentelemään tilaan, jossa tietosanakirjat ovat. Eihän siinä olisi hetken rauhaa saanut.


* Tietosanakirja. Wikipedia.


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Klassikot ja kuvitetut klassikot Hugleikurin tapaan

Kirjallisuudessa on klassikoita ja sitten on klassikoita, joista lähinnä vain puhutaan. Suomalaisen kirjallisuuden kanonisoiduin klassikko lienee Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Wikipedia tietää, että tänään 1954 kirja valmistui sitomosta. Klassikko synnyttää myös ympärilleen oheiskirjallisuutta, tuorein Tuntemattomaan liittyvä lienee Pasi Heikuran Aika velikultia (WSOY 2014), joka käsittelee Linnan teoksesta yleiseen kielenkäyttöön levinneitä sitaatteja.

Islantilaisen Hugleikur Daginpojan Kuvitetuissa klassikoissa (Atena 2014) klassikoissa ollaan maailmakirjallisuuden keskeisten teosten äärellä. Hugleikur on saavuttanut suosiota sarjakuvataiteilijana ja stand up -koomikkona. Kuvituksissaan hän on niukka. Uudessa kokoelmassakin huumori revitään tunnettujen teosten nimistä.

"Tämä kirja ei tee sinusta yhtään sen viisaampaa", luvataan Kuvitettujen klassikojen takakannessa. Se pitää paikkansa. Kirjan ideasta tulee mieleen ensimmäisenä joku vuosi sitten suomennettu Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille (WSOY 2009). Lange yritti tiivistää klassikot neljää sarjakuvaruutuun. (Kirjakaapun kummitus on Langen ja Hugleikurin kirjat yhdessä). Hugleikur sen sijaan pitäytyy tiukasti klassikon nimessä. Jos Idiootti sanoo, että ei nimi miestä pahenna, niin se ei tosiaankaan lisää tietoamme kirjasta yhtään.

Herman Melvillen Moby Dickiä tai mitään muutakaan maailmankirjallisuuden klassikkoa Hugleikur ei edes yritä Langen tapaan avata lukijalleen. Hugleikur näkee vain sanan dick, jonka alakulttuurinen merkitys saa nousta viestin pääasiaksi.

Suomentaja Ville Tiihonen on itsekin kunnostautunut samantapaisten vitsien nikkarina.

Karo Hämäläisen marraskuisen lukuhaasteen tällä kirjalla sai nopeasti täytettyä. Ja siinä ohessa ehkä muutaman hyrähdyksenkin harmauden iloksi.


tiistai 25. marraskuuta 2014

Viktor Tihonov ja muut eilisen suosikit

(kuva: wikimedia commons)

Wikipedian tarkasteluun on tarjolla erilaisia välineitä. Yksi niistä on fiwikistats, joka listaa viimeisimmän tunnin tai vuorokauden käytetyimmät sivut.

Eilen etu- ja toimintosivut poislukien katsotuin sivu oli Viktor Tihonov. Neuvostoliiton punakoneen pitkäaikainen päävalmentaja nukkui eilen pois 84-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana.

Muita paljon käytettyjä sivuja eilen olivat

Pete Parkkonen (laulaja)
Suomi
Ville Oksanen (juristi)
Tuberkuloosi
Tanssii tähtien kanssa
24. marraskuuta
Freddie Mercury
Nikita Fouganthine
Anu Sinisalo
D. B. Cooper
Vasili Tihonov
Nelson Mandela
Madeira
Loch Nessin hirviö
Roast
Helsinki
Kiitospäivä
Vauvaluukku
Viktor Tihonov (nuorempi)
Venäjä
Messierin luettelo
Kimi Räikkönen
Band Aid
X-Men Origins: Wolverine
Luettelo joululauluista
Naiskohtaloita
Toinen maailmansota
Saksa
Kiiltokuvia
Salatut elämät
Yhdysvallat
D-vitamiini
Talvisota
Jean Sibelius
Luettelo vuonna 2014 kuolleista henkilöistä


maanantai 24. marraskuuta 2014

Kolme saksalaista Sherlock Holmes -tarinaa

Sherlock Holmesista, maailman kuuluisimmasta salapoliisista, on moneksi. Jo 1890-luvulta lähtien hahmoon ovat tarttuneet monet tekijät. Tammikuussa 1907 berliiniläinen Verlagshaus für Volksliteratur und Kunst alkoi julkaista omaa kioskikirjasarjaa, jonka pääosissa olivat mestari Sherlock Holmes ja oppipoika Harry Taxon. Suomessa näitä tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti. 

Tämä kokoelma sisältää kolme saksalaisen Sherlock Holmesin juttua: Kuningattaren pitsileninki, Kullankaivajan majan salaisuus ja Lady Ruthin avioliitto.

YKL 84.2

paperback, 476 s.

Virallisesti tämä teos ilmestyy ensi vuonna, mutta lulu.comin kautta sen voi hankkia vaikka heti.

* Kolme saksalaista Sherlock Holmes -tarinaa. lulu.com

Ja myös:

"Eräänä iltana ratsastin Frascatiin. Jo aikaisin aamulla oli ollut helteistä ja kun levähdin Tusculumissa huvilan raunioilla, huomasin vaalean, suuren pilven, joka kohosi meren ylitse etelässä: sirokko!"

Saksalainen kirjailija Richard Voss (1851-1918) eli suuren osan elämästään Italiassa, Rooman lähellä sijaitsevassa Frascatissa. Noille seuduille hän sijoitti monien teostensa tapahtumat.

Frascatiin sijoittuu myös fantasiaromaani Amata - aavetaru. Etelätuuli sirokko, antiikin ajan rauniot ja kuumeiset mielenliikkeet ovat tämän fantasian rakennusaineet.

YKL 84.2

paperback, 136 s.


* Richard Voss. Amata - aavetaru. lulu.com


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Uumajan Elektra televisiossa


Eilen illalla Yle Femiltä näytettiin Uumajan kulttuuripääkaupunkivuoden suursatsaus, Norlannin oopperan esittämä Richard Straussin Elektra. Siitä kirjoitin aikaisemmin, ja myös Kaltioon. Television innoittamana päivän blogina lisää kuvia esityksestä. Oopperan voi katsoa SVT Playstä joulukuun 22. päivään saakka.







* Elektra. SVT Play. 22.12.2014 saakka.


lauantai 22. marraskuuta 2014

Saksalainen Sherlock Holmes

Jatkokertomuksissa on parhaillaan menossa saksalaisen pulp-Sherlock Holmesin seikkailu Kullankaivajan majan salaisuus. Alkujaan tarinan julkaisi suomeksi Wiipuri-lehti syksyllä 1909. Kirjoitin näistä tarinoista jo aikaisemmin otsikolla Sherlock Holmes ja kaanon, mutta tuolloin moni asia näihin julkaisuihin liittyen jäi selvittelemättä.

Berliiniläinen Verlagshaus für Volksliteratur und Kunst aloitti tarinoiden julkaisemisen tammikuussa 1907. Opukset olivat 32-sivuisia, pehmeäkantisia kioskilukemistoja, joihin kannet teki Alfred Roloff. Kaikkiaan tarinoita ilmestyi 230 kappaletta, viimeiset kesällä 1911.

Sarjan nimenä oli Detectiv Sherlock Holmes und seine weltberühmten Abenteuer. Nimeksi vaihtui pian Aus den Geheimakten des Welt-Detektivs kun Arthur Conan Doylea julkaiseva stuttgartilainen Robert Lutz-kustantamo huomautti asiasta. Sarjassa Sherlock Holmesin apurina oli nuori ja innokas Harry Taxon, jonka nimissä kioskisarjaa jatkettiin 1920-luvulla. Harry Taxon und sein Meister oli nimenä tuolloin.

Kioskikirjat levisivät laajalle. Kirjasina niitä julkaistiin ainakin ranskaksi, espanjaksi, tanskaksi ja norjaksi. Suomen tapaan lehtijuttuina niitä julkaistiin ainakin Portugalissa. Ranskalaiselta Holmes-fanisivustolta käy ilmi, että näitä tarinoita tehtailivat Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Edelliseltä on suomennettu 1907-1910 neljä seikkailuromaania, kaikki eri kustantamoilta (Tsaarin kavaltajat, F. Österlund 1907; Suletut huulet : salapoliisiromaani, H. W. Marjamaa 1908; Kun kuolleet puhuvat, Karisto 1910; Kuolleet vaikenevat, Otto Andersin 1910). Kurt Matull ei ole päässyt Suomen kansallisbibliografiaan. Myöhemmin hän on kirjoittanut ainakin Haary Dicksonin ja Lord Listerin seikkailuja.

Kun seikkailut levisivät maailmalle, Alfred Roloffin tekemät kansikuvat seurasivat mukana. Samoja kuvia käytettiin useissa eri maissa. Tässä ohessa kuvituksena on kolmen ranskalaisen Fernand Lavenin julkaisun kannet, jotka liittyvät Jatkokertomuksissa uudelleen julkaistuihin tarinoihin. Kullankaivajan majan salaisuuden alkuteoksen kantena oli toinen kuva (Le Sosie du Banquier). Kuva saa epäilemään, että tarina köykäisesti sovitettiin sopimaan taiteilijalta saatuun kanteen.

Jatkokertomusten saksalaiset Sherlock Holmes tarinat:


Kuinka Jack-halkaisija vangittiin
Kullankaivajan majan salaisuus
Kuningattaren pitsileninki
Lady Ruthin avioliitto
Orjakauppiaan aarre



perjantai 21. marraskuuta 2014

Valoa Hupisaarilla


Marraskuista Oulua piristämään Hupisaarille on tehty useampia valoteoksia. Valoa Oulu! -valofestivaalin avajaiset ovat tänään klo 18 Rotuaarilla.










* Ohjelma ja valoteokset


torstai 20. marraskuuta 2014

Lahjakirja pukinkonttiin


Carl Barks - Don Rosa
Kielletyn laakson tarinat ja muita klassikoita
Sanoma Media Finland 2014
240 s.


Syksyllä ilmestynyt uusi kovakantinen Aku Ankka -kirja on ajatukseltaan sellainen, jota olen jo pidemmän aikaa odottanut. Ei sillä, että haluaisin sen välttämättä omaan sarjakuvahyllyyni, vaan ajatus koota Carl Barksin klassikkoja ja Don Rosan niihin piirtämiä jatko-osia peräkkäin yksiin kansiin on niin itsestään selvä. Jo pidempään on vähemmän aktiiviset ankistit keskustelupalstoilla toivoneetkin tämän kaltaisten koosteiden tekemistä. Olisi helpompi lukea tarinat samalla kerralla.

Kaikki tarinat ja kuvat on julkaistu Suomessa Aku Ankka -lehdessä ja erilaisissa koosteteoksissa lukuisia kertoja. Etenkin Barksin klassikot vetävät edelleenkin puoleensa. Teokselle nimen antaneen Barksin Kiellettyn laakson lukeminen tuo mieleen 1970-luvun ja omat reaktiot tarinaan. Petkunterä tahtoo tuhota Ankkalinnan kurkkusadon saadaakseen myytyä 23 miljoonaa tölkkiä hillottua lanttua, jotka hän oli säilönyt vuonna 1948.

Carl Barks osasi rakentaa tarinan, jonka pienikin lukija ymmärsi oman kokemusmaailmansa kautta. Paha ruoka on pahaa ruokaa! Ja sitä oli vielä miljoonia tölkkejä.

Uutta kirjassa on Don Rosan sivun mittainen esipuhe. Siinä hän aiheellisesti kysyy julkaistaanko koskaan jatko-osia, jotka ovat parempia kuin alkuperäinen? Ehkä niitä on joitakin ollut, elokuvamaailmasta Rosa mainitsee Frankensteinin morsiamen ja Aliensin. Lähinnä Rosa kertaa jo toisissa yhteyksissä kertomaansa.

Viimeisen kappale tiivistää kirjamarkkinoita: "No niin ... jos piditte tästä kirjasta, ehkä vielä joskus julkaistaan toinenkin kokoelma jatko-osia. Jatko-osajatko-osa!" Luultavimmin julkaistaankin. Onhan teos Ankkalegendat 1.

Aku Ankan nettisivuilla Lataamon tilaajille tarjotaan toisenlainen vaihtoehto. Sinne on koottu linkit kirjassa julkaistuihin tarinoihin.


* Kaksi suosikkia yksissä kansissa.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Perusteellisesti entisajan kaupungeista

Suomen kaupunkirakentamisen historia I-II
Henrik Lilius ja Pekka Kärki (toim.)
SKS 2014


Ennen 1970-lukua suomalaiset kaupungit olivat väkiluvultaan ja pinta-alaltaan pieniä. Niiden merkitys talouden, sivistyksen ja hallinnon keskuksina oli suuri. Kaupungit olivat pitkään leimallisesti porvariston ja virkakunnan yhteisöjä. Suomalaisia kaupunkeja on tutkittu paljon, yhdessä ja erikseen. Tämä todetaan myös Suomen kaupunkirakentamisen historian esipuheessa. Toimittajat Henrik Lilius ja Pekka Kärki mainitsevat nimeltä Suomen kaupunkilaitoksen historia (1981-84), Suomen kulttuurihistoria (2002-2005) ja Ars Suomen taide (1987-1990) -teossarjat. Lisäksi käytännössä kaikki kaupungit ovat kirjoituttaneet omat historiansa.

Toimittajat määrittelevät kaupunkirakentamisen historian tehtäväksi koota yhteen kaupunkitutkimuksen uusin tieto. Kaikki kirjoittajat ovat tunnettuja alan tutkijoita, joten lopputulos on enemmän kuin pelkkää jo tiedetyn summaamista. Tekijät ovat hyvin perillä uusimmista kaupunkiarkeologisista tutkimuksista ja niihin on osattu vedota jo ennen kaivausraporttien valmistumista. Artikkeleiden lähdeviitteissä mainitaan paljon alkuperäisaineistoa, mikä onkin luontevaa kun otetaan kantaa eri näkemysten väliltä.

Kahteen niteeseen jaetussa teoksessa käydään läpi suomalaisten kaupunkien rakentumista ja rakentamista keskiajan hämäristä 1800-luvun lopulle. Aikarajaus kattaa siis suomalaisen puutalokaupunkien ajan aina Aleksanteri II valtakauteen saakka. Ihanteena tosin oli jo varhain kivitalokaupunki, mutta käytettävissä olevat resurssit ja materiaali ohjasivat toisin. Rakennuksia koskevissa erityisartikkeleissa käsitellään pääasiassa julkisen vallan kivestä toteuttamia kirkko-, hallinto- ja muun muassa koulurakennuksia. Katsauksin huomioidaan myös teollisuusarkkitehtuuria.

Pyrkimystä pois puusta selittää tulipalojen pelko. Se oli aiheellinen, käytännössä kaikki vanhemmat kaupungit ovat joskus palaneet, useimmat monta kertaa. Kivitaloista koostuva oli paloturvallisempi. Palojen ehkäisemiseksi oli käytössä eri keinoja, muun muassa asemakaavoitus. Suurien palojen jälkeisissä suunnitelmissa tulipalojen mahdollisuus otettiin vakavasti, joissakin tapauksissa riskien kannalta ylimitoitetusti. Tällaiset suunnitelmat jäivät yleensä toteutumatta. Esimerkiksi Oulun vuoden 1822 palon jälkeen tehdyn kaavaehdotuksen tsaari jätti lopulta hyväksymättä. Kaupunkien ulkomuoto ja toimivuus oli koko valtakunnan asia, ei pelkästään paikallisten asukkaiden.

Teos on jaettu osiin perinteisten taiteen tai poliittisen historian aikakausien mukaan. Ne heijastelevat hyvin eri aikojen ihanteita ja toimintakulttuureja. Välillä pääluvut puhuvat pohjoisesta renessanssista tai rokokoosta, välillä suurvalta-ajasta ja autonomian ajasta. Jaot ovat toimivia.

Suomalainen kaupunki on ollut aina suunniteltu ja rakennettu. 1900-luvulla hellitty ajatus suomalaisista muinaiskaupungeista olisi Janne Harjulan mukaan unohdettava. Turkukin on aikoinaan päätetty 1200-luvun lopulla rakentaa pellolle, vaikka asiakirjalähteitä ei päätöksistä tai kaavoituksesta ole säilynyt. Kaupunkiarkeologia ei tue ajatusta saksalaisen kauppiasyhteisön tai markkinapaikan ympärille vapaasti rakentuneesta kaupungista.

Vapaasti rakentuneita urbaaneja ympäristöjä on Suomessa oikeastaan vain kaupunkien ulkopuolella, merkittävimpinä Tampereen ja Savonlinnan keskustojen liepeillä olevat työläiskaupunginosat. Kaupunkirakentaminen oli monenlaisten kompromissien summa. Paikallisten toiveet toimivista ja kruunun ajatukset edustavista kaupungeista ristesivät usein. Kuningas saattoi vierailullaan jopa määrätä kaupungin tiettyjen katujen oikaisemista, näin kävi esimerkiksi Viipurissa 1540-luvulla Kustaa Vaasan käynnin yhteydessä. Talojen siirtäminen kuninkaan esteettisten näkemysten mukaiseen järjestykseen ei ollutkaan mikään yksinkertainen operaatio.

Teoksen päättävä Pekka Kärjen artikkeli kertoo siitä mitä eri aikakausien kaupungeista on jäljellä samalla summaten koko työn antia. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen mittava purkaminen ja uudelleenrakentaminen on vienyt paljon menneestä. Yhtä järjestelmällistä vanhan hävittämistä ei aikaisempina aikakausina ollut tapahtunut. Silti keskiaikaisista kaupungeistamme on jäljellä vain kivikirkkoja ja arkeologisia löytöjä.

Suurvalta-ajalta on säilynyt lähinnä katujen linjauksia ja torien paikkoja, esimerkiksi Tornion pitkittäiskadut ja Raahen tori. Myöhemmiltä aikakausilta on säilynyt enemmän, mutta silti ennen 1900-lukua tehtyjen rakennusten osuus koko rakennuskannasta on vain muutama prosentti.

Suomen kaupunkirakentamisen historia on perusteellinen katsaus vanhaan suomalaiseen kaupunkiin. Kaupunkikulttuurimme on nuorta ja ohutta verrattuna Keski-Eurooppaan, mutta silti sitä on ollut jo sydänkeskiajalta lähtien.




Julkaistu Kaltiossa 3/2014.


tiistai 18. marraskuuta 2014

Kirjoitus todistaa kirjoitusta


Kari Aronpuro
pelkkää barnumia - cargo
ntamo 2014
320 s.


Kari Aronpuro (s. 1940) on 1960-luvun alkupuolelta saakka julkaissut runoteoksen parin vuoden välein. Nyt edellisestä teoksesta Kihisevä tyhjä (ntamo 2010)  on kulunut jo neljä vuotta. Uutuus, Aronpuron 22. kokoelma pelkkää barnumia (ntamo 2014) on mitaltaan aikaisempia mittavampi, yli kolmesataa sivuinen. Kihisevän tyhjän jälkeen on lisäksi ilmestynyt kaksi suomennosta, Werner Aspenströmin Vuosikertomus (ntamo 2011) ja Hans Magnus Enzensbergerin Mausoleumi (ntamo 2013). Barnumin lisäksi ntamo on nyt julkaissut uusintapainoksen Aronpuron esikoiskokoelmasta Peltiset enkelit (Kirjayhtymä 1964) ja kokoelman muita kirjoituksia Pyydettyä (ntamo 2014).

Aronpuro on pysynyt uskollisena tavalleen tuottaa runoutta. Viisikymmentä vuotta sitten julkaistu Peltiset enkelit hämmästytti aikoinaan, ja edelleenkin. Runoilijalta usein kysytään, miten hän sai teoksen aikoinaan läpi kustantamojen seuloista. Aronpuro on kertonut, että kustantaja pyysi häneltä kokoelmaa. Kollegojen suositukset olivat saaneet portinvartijat suopumaan.

Uutuuden Suomalainen runoilija, kirjallisuusarvosteluista koottu teksti, tarjoaa useita mahdollisuuksia kuvata Aronpuron kirjoittamaa. ”Hän on kokeilija, kielellä leikkijä.” ”Hän korostaa kirjoittamisen epäautonomisuutta, kytkeytymistä oleviin ja menneisiin tekstimassoihin, kirjallisuutta merkkien ja merkitysten leikkinä.” ”Hän on älyllisen metodinsa herra.” ”Hänen runonsa linkittyvät ympäröivään tekstiavaruuteen moninaisin yllättävin tavoin.” ”Hänen runoudessaan kaikki palautuu kielen materiaalisuuteen.”

Nimen ”barnum” ei ole pelkästään viittaus ihmisen vähemmän kiinnostavaan tuotokseen, vaan se viittaa myös amerikkalaiseen sirkustirehtööri Phineas T. Barnumiin (1810-1891). Barnum ja hänen sirkuksensa vilahtelevat siellä täällä teksteissä. Barnum antaa myös aikarajat teoksen pisimmälle, wikipediasta koostetulle Kelaathan alkuun -runolle.

”Kulttuuriteollisuuden arkkitehti Phineas Taylor Barnum syntyy 5. heinäkuuta pienessä Bethelin kaupungissa, Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa.” Gregoriaanisen kalenterin mukaiset tavalliset ja karkausvuodet rytmittävät tirehtöörin elämää. ”1847 P. T. Barnum ja kenraali Touko Peukalo seurueineen palaavat Euroopasta Amerikkaan helmikuussa.” Ohessa kerrotaan ajan ilmiöitä ja tapahtumia, esimerkiksi Samuel Coltin ensimmäisten pistoolien myynti ja Tanskan muuttuminen perustuslailliseksi monarkiaksi. Barnumin elämää esitellään myös dokumentein. Rahan tekemisen ja säilyttämisen taito (Emil Hagelberg 1884) teoksen nimiösivu ja teksti muistuttavat Barnumin myös kirjoittaneen ja yhden hänen kirjansa tulleen suomennetuksi.

Runojen motot kertovat Aronpuron hakeneen innoitusta ranskalaisilta filosofeilta. Keskeisin tämän kokoelman kannalta on ollut Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin Anti-Oidipus (1972). Barnum oli tarkkasilmäinen ihmisten halujen täyttäjä. Hän tarjosi ihmisille humpuukia. ”Minä pohdiskelin maailman humpuukeja, niiden lajeja ja määrää. / Minä loin työtä etsiskelevistä neitosista tsherkessiläisiä kaunottaria. / Minä vuokrasin Robert Houdinin lämmintä ja punaista verta tulvivan Kuolevan zuavin.” ”Minä tein humpuukista liiketoimieni kulmakiven.”

Aronpuron skitsoanalyysi esittää barnumin aksiomaattisen rahatalouden yhteiskuntaruumiina. Ja toden totta, Barnumin friikkisirkus ei ollut vain amerikkalainen, paikallinen ilmiö, vaan se ulotti lonkeronsa aina Tampereelle saakka tietokirjallisena, henkistä kasvua edistävänä ilmiönä. ”Analyyttisesti virnistäen hän järjestelee vanhoja tekstejä uuteen uskoon. / Hän ei kirjoita minästä, vaan maailmasta.”





[Kiiltomadossa julkaistiin eilen Maaria Ylikankaan arvio samasta kirjasta. Tämä ylläoleva on Kaltiosta 4/2014. Aika erilailla ollaan teosta lähestytty.]

maanantai 17. marraskuuta 2014

Napoleon Bellerophonilla


Tänään 1793 syntyi englantilainen taidemaalari Sir Charles Lock Eastlake (k. 1865). Yksi hänen tunnetuimpia töitään on heti tuoreeltaan 1815 tehty ja esitelty Napoleon Bellerophonilla Plymouthinlahdessa. Mannermaanaapurin Ranskan keisari oli kukistettu heinäkuussa 1815 ja hänet oli tuotu HMS Bellerophonilla Plymouthin edustalle odottamaan päätöstä kohtalostaan.

Eastlake tarttui aiheeseen ja pian Lontoossa oli "silminnäkijäkuvaukseen" perustuva maalaus ajankohtaisesta aiheesta. Charles Turner teki maalauksen perusteella painokuvan, jota tosin myytiin Eastlaken nimellä.

Vaikka Eastlaken "aito" kuva Napoleonista olikin keinotekoisen oloinen, niin kiinnostus sitä kohtaan oli suuri. Sitä käytiin katsomassa paljon ja painokuva kävi kaupaksi. Eastlake tuli tunnetuksi ja hän myös rikastui huomattavasti.

Myöhempi maailma on kuvittanut historiateokset toisella kuvalla. Vuonna 1880 Sir William Quiller Orchardson teki aiheesta jännitteisemmän maalauksen, joka nykyisin mieluimmin valitaan tätä tilannetta kuvittamaan.



* Sir Charles Lock Eastlake. Napoleon Bonaparte on Board the 'Bellerophon' in Plymouth Sound (1815)
* Sir William Quiller Orchardson. Napoleon on Board the Bellerophon (1880)


lauantai 15. marraskuuta 2014

Juutinrauman tullitilastot


Itämeri on kapean salmen takana. Tämä aiheuttaa meren ekologialle erikoisuuksia ja omalaatuisuuksia. Samoin se on vaikuttanut sen kulttuuripiirissä eläviin ihmisyhteisöihin. Juutinraumaa, tuota kapeaa salmea, ovat tanskalaiset valvoneet vuosisatojen ajan. Ja samalla perineet osansa kaikesta Itämereltä muualle maailmaan meritse viedystä ja tuodusta.

Kaikki Juutinraumasta kulkeneet laivat ovat joutuneet maksamaan tullia. Vuodesta 1497 asti nämä tullikirjat ovat säilyneet ja osa noista digitoitu tietokantaan, jota voi käyttää netissä. Digitoitua aineistoa on vuodesta 1634 lähtien. Kaikki aineisto on tarkoitus saada tietokantaan, sitä varten projekti etsiikin vapaaehtoisia.

Puhtaaksikirjoittaminen vapaaehtoisena tekisi hyvää kaltaiselleni, jolta vanhojen käsialojen taito uhkaa rapistua käytön puutteessa. Mutta mistäpä ottaa aika kaikkeen höydylliseen?

Tietokanta on nykyiselläänkin mielenkiintoista selattavaa. Hakuja voi tehdä monin eri tavoin. Lähtö- ja määräsatamien nimiä on vakioitu hakujen helpottamiseksi. Kaikkiaan tietokannassa on nyt 1 483 976 kauttakulkua 4 258 198 rahdin kanssa. Jos joku asia tuntuu puhtaaksikirjoitetun väärin, niin oikeinkirjoituksen voi välittömästi tarkistaa mikrofilmiltä digitoidusta kuvasta.

Esimerkiksi tietokannasta käy ilmi, että raahelainen kapteeni Gustav Baars kuljetti Juutinrauman kautta 9. syyskuuta 1776 terva-, piki- ja puutavaralastissa olevan laivan. Lähtösatamana oli Oulu ja määränpäänä Marseille Välimerellä.



* Soundtoll registers online


perjantai 14. marraskuuta 2014

Maito olutkauppoihin!


"Maito on saatava olutkauppoihin" otsikoi vastuullinen maidonjuoja Rolf Moberg eilen Kalevassa julkaistun mielipidekirjoituksensa. "Koetin ostaa Ouluun avatusta uudesta sekatavarakaupasta maitoa, mutta sitä ei saanutkaan siellä myydä", kirjoitti Moberg. "Hyllyt ja hyllyvälitkin sen sijaan notkuivat olutta ja siidereitä."

Mobergin kirjoituksen perusteella kaavamääräykset kieltäisivät elintarvikkeiden myymisen uudessa Ideaparkissa. Ravintoloita toki kauppakompleksissa saa olla.

Eivät kaavamääräykset Oulussa ole elintarvikkeiden myymistä ennenkään estäneet. Kuuluisa esimerkki tästä on Limingantullissa olevan rautakaupan Prisma-osasto. Ehkä kyse on kuitenkin kauppiaan valinnasta, joka on muodikasta sysätä valvovien viranomaisten syyksi. Oluessa ja siiderissä on parempi kate kuin maidossa.

Paradoksaalista kuuluu myös tiedemaailmasta. Huomenna entinen europarlamentaarikko, ilmastonmuutoskriittisenä tunnettu Eija-Riitta Korhola väittelee Helsingin yliopistossa ilmastotieteiden tohtoriksi. Hänen puolustamansa opinnäytteen nimenä on Climate Change as a Political Process: The Rise and Fall of Kioto Protocoll. (Ilmastonmuutos poliittisena prosessina: Kioton sopimuksen nousu ja tuho).

Tarkemmin väitös kuuluu ympäristöpolitiikan ja teoreettisen filosofian aloille. Tekijä on hyödyntänyt opinnäytteessään niin sanotun toimintatutkimuksen metodeja: kirjoittaja on itse osallistunut kuvaamaansa asiaan aktiivisena lainsäätäjänä, esimerkiksi päästökaupan kohdalla.

Luotu päästäkauppajärjestelmä ei ole osoittautunut toimivaksi. Maailmantalouden laman myötä niiden hinta on laskenut aivan liian alas, jotta ne ohjaisivat energiankäyttöä pois hiilestä. Korhola väitöksessään esittää uutta mallia: päästökattojen sijasta tulisi puhua "päästölattioista" ja epäsuorasti ohjata yhteiskuntia vähemmän kuluttavaan suuntaan.

Tiivistelmän perusteella opinnäytteessä on kuitenkin puhe ilmastopuheesta: "laaja kokonaiskuva paljastaa sen, kuinka paljon ilmastonmuutoskeskustelu perustuu toisten osapuolten tietämystä ja kompetenssia koskeviin oletuksiin ja virheellisiin mielikuviin."



torstai 13. marraskuuta 2014

Valintoja


Oulun III sarjakuvafestivaalin pienlehtikeitaasta valikoitui mukaani kaksi Limingan taidekoululaisten tekemää lehteä. Tarjolla oli paljon enemmänkin, mutta nämä kaksi miellyttivät silmää pikaisella selauksella.

Siiri Viljakan Ricky on lokakuussa 2014 tehty 24 tunnin sarjakuva.  Rosaliellä oli tavallista lyhyempi työpäivä ja kotiin palatessa paljastui millainen niljake poikaystävä Ricky olikaan. Sarjakuvassa on paljon Thelma & Louise -henkeä, loppukohtauksen maisemia myöten. Rosalie toimii kuitenkin yksin ja hänen ratkaisunsa ei ole lainkaan itsetuhoinen.

Sarjakuvan laveeratut mustan sävyt toimivat mukavasti. Mutta miksi nimenä on Ricky? Rosalie olisi sopinut teoksen otsikoksi paremmin. Hänen ratkaisujahan sarjakuvassa käsitellään.


Saara Holapan ja Aleksi Remeksen Makwa on kulutuskriittinen sarjakuva. Miten käykään alkuperäiskansalle, joka hylkää perinteiset tapansa ja siirtyy kauppakeskusten asiakkaiksi? Pilkan kohteena ollut "eräjormaileva" pariskunta osoittautuu koko heimon pelastukseksi.

Sarjakuvassa on käännetty sukupolvistereotypioita päälaelleen. Nuorissa on muutoksen alku, kuten aina.





* Siiri Viljakka
* Saara Holappa
* Aleksi Remes



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ödeemasta öylättiin


Ödeema, öinen, öisin, öklö, öky, ökyillä, ökyily, ökyrikas, ökytalo, ölinä, ölistä, öljy, öljyalue, öljyesiintymä, öljyhamppu, öljyhappo, öljyhiekka, öljyhoito, öljyinen, öljyjohto, öljyjäte, öljykakku, öljykalvo, öljykamiina, öljykangas, öljykangastakki, öljykanisteri, öljykankainen, öljykannu, öljykastike, öljykasvi, öljykatastrofi, öljykenttä, öljykerrostuma, öljylamppu, öljylautta, öljyliitu, öljyliuske, öljylähde, öljyläikkä, öljyläiskä, öljylämmitteinen, öljylämmitys, öljylöytö, öljymaa, öljymaalaus, öljymaali, öljymäinen, öljynetsintä, öljynjalostamo, öljynjalostus, öljynjalostusteollisuus, öljynkeräin, öljynkeräysalus, öljynkulutus, öljynpaine, öljynpainemittari, öljynporaaja, öljynporaus, öljynporauslautta, öljynporaustorni, öljynsuodatin, öljyntorjunta, öljyntorjunta-alus, öljyntuonti, öljyntuotanto, öljyntuottaja, öljyntuottajamaa, öljynvaihto, öljynviejä, öljynviejämaa, öljynvienti, öljypalmu, öljypastelli, öljypellava, öljypisara, öljypitoinen, öljypohatta, öljypohja, öljypohjainen, öljypolitiikka, öljypoltin, öljypumppu, öljypuomi, öljypuu, öljypuukasvi, öljysampoo, öljysatama, öljyšeikki, öljyshampoo, öljysora, öljysorapäällyste, öljysorapäällysteinen, öljysorastaa, öljysorastus, öljysoratie, öljysuoni, öljysäiliö, öljytahra, öljytakki, öljytankkeri, öljytankki, öljyteollisuus, öljytila, öljyttyä, öljytuho, öljytuikku, öljytuote, öljytynnyri, öljytä, öljyvahinko, öljyvalaistus, öljyvalo, öljyvaranto, öljyvarasto, öljyvarat, öljyväkirehu, öljyväri, öljyväriliitu, öljyvärimaalaus, öljy-yhtiö, öljyyntyä, Ö-mappi, örinä, öristä, örkki, örvellys, örveltää, örähdys, örähtää, ötökkä, överiksi, öykkäri, öykkärimäinen, öykkärimäisesti, öykkärimäisyys, öykkäröidä, öykkäröinti ja öylätti. 

Ilman öljyä suomen ö-kirjaimella alkavien sanojen lista olisi lyhyt.


* Kielitoimiston sanakirja verkossa

tiistai 11. marraskuuta 2014

Juicen sarjakuvat


Netissä on luettelo Juice Leskisen kotikirjastosta, joka sittemmin on lahjoitettu tamperelaiseen Viola-Kotiin. Kokoelma on esillä Juicen kirjastoksi nimetyssä tilassa. Luettelon mukaan Juicen kokoelmiin kuului 2321 teosta ja joukossa oli myös sarjakuvia.

Erityisesti Juice näyttäisi pitäneen Asterixista ja Lucky Lukesta. Näitä albumeita hyllyssä on ollut pitkät rivit. Lucky Luken sivusarjan Ran-tan-planin seikkailuja on ollut kokoelmassa kolmen albumin verran. Madin Don Martin on näköjään ollut Juicen mieleen. Yksittäisinä teoksina luettelosta silmiin sattuu Harald Hirmuista ja Mauri Kunnaksen Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus.

Juice tai hänen levy-yhtiönsä käyttivät sarjakuvataiteilijoita myös L-levyjen kansien tekijöinä. Mainittu Mauri Kunnas teki Slamin Kuusessa ollaan -kannen ja varhaisemman kokoelman Tähän asti piirsi Juho Juntunen.




* Juicen kirjasto
* Juicen kirjat, luettelo


maanantai 10. marraskuuta 2014

Hello Kitty 40 vuotta



Uutiset kertoivat, että japanilaisen söpöyden symboli Hello Kitty täyttää 40 vuotta. Ensimmäisen kerran törmäsin tyyppiin 1970-luvulla Tiimarissa. Myynnissä olevissa kynissä, kumeissa ja penaaleissa oli uusi kissamainen hahmo.

Vaikka en varsinaisesti kohderyhmään kuulunut, niin hahmo herätti kiinnostusta. Oliko Suomeen tulossa joku uusi sarjakuvalehti tai animaatiosarja? Sellainen aina kiinnosti.

Varsin pian paljastui, että hahmo oli Hello Kitty ja mitään varsinaista päätuotetta ei ollut olemassakaan. Oli vain tällainen kiva hahmo, jota saattoi reppuihin yms. painaa.

Hahmo on varsin persoonaton, tarkoituksella. Tarinalla tai luonteenpiirteillä ei hahmon mahdollisia käyttökohteita haluttu rajoittaa. Vasta hiljakkoin suunnittelija paljasti, ettei kyse ole japanilaisesta kissasta, vaan lontoolaisesta pikkutytöstä. Persoonattomuus löi läpi erinomaisesti.

Hello-hahmo on hivuttautunut taiteeseenkin. Yksi esimerkki tästä on oululaisen Elina Niirasen Hello Paavo, päätoimittaja Paavo J. Heinoseen viittaava hahmo.

Elina Niiranen, Hello Paavo (2010).

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kuvia Oulun kolmannelta sarjakuvafestivaalilta #2


Lauantaina Valvesalin aulaan oli levittäytynyt sarjakuvan myyjiä.


Jessi ja Esa pääkirjastolla hieman ennen sarjakuvapajan alkamista.


Ville Hänninen kertoi sota-ajan sarjakuvista ja kuvituksista.


Myymässä olivat myös Turun sarjakuvakauppa, Suuri kurpitsa ja Kumiorava.


Valveellakin pidettiin pajoja, tosin hieman isommille osallistujille.


Vastarannan siili soitti Kahvila Mintussa.


Petri Hiltunen kertoi nuoruuden sarjakuvasuosikeistaan.


JP Ahonen kertoi Perkeroksesta ja muista sarjakuvistaan.


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset