42. Politiikasta tai poliitikosta kertova sarjakuva

Christopher Blainin ja nimimerkki Lanzacin Ulkoministeriö antaa yhdenlaisen kuvan siitä millaista ulkopolitiikan tekeminen on Euroopan ytimissä. Sarjakuvalle painoarvoa antaa lisää se, että käsikirjoittaja on itse pieni viranhaltija noissa samoissa ympyröissä, joka sanoittaa ulkoministerin tekemisiä.

Olen kirjoittanut arvion teoksesta aikaisemmin tähän blogiin.

Pääsinpä blogitekstilläni teoksen toisen osan takakansisuosittelijaksi.

41. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama ja/tai piirtämä sarjakuva

Jos ei ajatella sarjakuvaa ahtaana määritelmänä, niin Pirkko Saision Lokikirja sopii hyvin tähän haasteen kohtaan. Nimensä mukaisesti Lokikirja on lokikirja, johon on kirjattu Saision perheen veneretkiä mahonkivene Dianalla.

Vene tuli hankituksi hetken mielijohteesta. Perhe risteilee niin Ahvenanmaalla kuin Saimaallakin. Lokikirjaan on piirretty ja kirjattu tapahtumia ja sattumuksia, ei niinkään perinteisiä lokikirja-asioita. Joskus toki niitäkin.

Kirjan huumori tempaa mukaansa.

40. Sarjakuvan kansi on mielestäsi kaunis

Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni Ville Rannan Kyllä eikä ein kansi on kaunis, ja muutenkin sarjakuvakirja on miellyttävä pitää kädessä. Samaa mieltä aikoinaan oli Suomen Kirjataiteen Komitea, joka palkitsi teoksen yhtenä vuoden 2013 sarjakuvana.

Jos haluaa saada vinkkejä ammattilaisten arvostamista kauniista kansista, niin kannattaa tutustua Kauneimmat kirjat -sivustoon. Sarjakuva ei ole omana kategorianaan mukana joka vuosi, itse asiassa kategoria luotiin vasta vuonna 2012. Silloin kunniakirjalla huomioitiin Mauri Kunnaksen Piitles ja Kaisa ja Christoffer Lekan Expedition n.o 3. Sarjakuvia on palkittu myös taidekirjojen kategoriassa.

Kyllä eikä ei sai sisällöllään huomaamaan millaisia vätyksiä me olemme konservatiivisia voimia vastaan. Sarjakuva suorastaan kiukutti aluksi. Sattuva ajankuvaus kaikesta historiallisuudestaan huolimatta se on.

38. Sala- tai taiteilijanimellä tehty sarjakuva

Kaunokirjallisuudessa on tavattu tehdä töitä ja julkaista omalla nimellä. Sala- tai taiteilijanimen käyttämisellä on yleensä ollut joku peruste, mahdollisesti jopa teoksen sisältöön liittyvä.

Sarjakuvataiteilijat ovat vasta myöhempinä aikoina alkaneet käyttää omaa nimeään teoksen kannessa. Sarjakuvat olivat alempaa populaarikulttuuria, ja esimerkiksi Herge teki sarjakuvansa nimimerkillä, koska halusi säästää oman nimensä sitä aikaa varten kun hän olisi oikea taiteilija. Aina 1970-luvulle saakka Euroopassa sarjakuvat tehtiin nimimerkeillä ja Amerikassa suuri osa tekijöistä jäi kokonaan pimentoon.

#satasarjista2019 -haaste kärsii laajemminkin suorasta kirjallisuusajattelusta. Tämä on yksi ongelmallisista kohdista.

Laitan tähän kohtaan Peyon Johanneksen ja Pirkaleen. Niistä kirjoitin kesällä 2018 laajasti.

37. Suomalainen klassikkosarjakuva

Yksi suomalainen klassikkosarjakuva, jota viime aikoina olen lukenut, on Junnu. Suomen Kuvalehdessä 1920- ja 1930-lukujen taitteessa ilmestynyt sarjakuva oli Pekka Puupään porvarillinen vaihtoehto. Sitä käsikirjoitti Veli Giovanni, joka vastasi Suomen Kuvalehden viihdesivuista, ja piirsi Pietarista Suomeen vallankumouksen jälkimainingeissa tullut Alexander Tawitz.

Junnusta kirjoitin laajemman jutun Kvaakkiin.

36. Sarjainfossa arvosteltu sarjakuva

Tämä uusintana #Satasarjista2019 -haasteeseen liittyen.

Kaisa Leka & Christoffer Leka

Place of Death

Absolute Truth Press, 2015

Pitkään yhdessä työskennelleiden Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvat ammentavat heidän omasta elämästään ja elämäntavastaan. Pariskunta on tehnyt laajoja teoksia pyöräilystä ja hindulaisuudesta. Kokonaisuudet painoasua myöten ovat olleet hiottuja ja tarkkaan harkittuja. Hindumytologiaan sukeltaneen Time After Timen (Absolute Truth Press 2014) Suomen kirjataiteen komitea valitsi Vuoden kauneimmaksi sarjakuvakirjaksi.

Lekojen uutuudessa Place of Death ollaan tekijöille tutuissa teemoissa, vaikka perusrakenteeltaan kirja on lapsille suunnattu. Hyvän lastenkirjan tapaan teemat laajenevat myös aikuisille virikettä antaviksi. Jälkisanat liittävät käsitellyn hindulaiseen teologiaan.

Kaisan ja Lekan tavallinen, rauhallinen arki muuttuu kun vilkkaat veljenpojat tulevat temmeltämään. Kaisa haluaisi työrauhaa ja Leka ohjaa pojat kuuntelemaan kertomusta Venäjän pyöräretkeltä. Kerran eräällä niitylle majoittuessaan paikallinen mies sanoi heillä, että tämä on Kuoleman paikka. Väsyneinä he kuitenkin jäivät siihen yöksi ja myöhemmin illalla samainen mies toi heille lahjoja, teetä ja hilloa. Lekan kertomuksen sisällä kertoma kauhutarina sai Kaisan ja veljenpojat löytämään jotakin yhteistä. Ehkä.

Tämä maailma, jossa elämme on paikka, jossa kuollaan. Me kaikki tulemme joskus kuolemaan. Miten kertoa tästä käsityksestä lapsille? Lekojen kirja on yksi ratkaisu.

Place of Death on huolellisesti paketoitu kokonaisuus, johon varsinaisen teoksen lisäksi kuuluu pienlehti ja tekijöiden esittely. Vaaleanpunaiseen pienlehteen ovat sarjakuvataitelijakollegat piirtäneet kuvia pariskunnasta ja heidän polkupyöristään. Polkupyörän piirtäminen on tunnetusti vaikea, osa tekijöistä tehnyt kuvaansa vitsin tätä ajatellen. Pienlehti on nimetty René Magrittea mukaellen This is not a bicycleksi. Paketti on rusetoitu yhteen mustalla silkkinauhalla.

Tämän kirjan ottaa mielellään luettavaksi tai selailtavaksi. Porvoossa Bookwellillä painatettu teos on tasapainoinen luomus marmoroituja esilehtiä myöten. Grafia on aiheesta nimennyt Place of Deathin yhdeksi Vuoden huippu-ehdokkaaksi julkaisugrafiikan sarjassa.

Julkaistu Sarjainfossa 1/2016

35. Haluaisit olla sarjakuvan päähenkilö

Tämä oli vaikea valinta. Sarjakuvissa on monia hahmoja, joiden housut tahtoisi ainakin ajoittain jalkoihinsa vetää. Päädyin lopulta Corto Malteseen, jonka seikkailuissa on paljon eksoottisia paikkoja ja ajatusmaailmoita.

Laivattoman kapteenin asemassa vastuu olisi minimaalinen. Voisi keskittyä suurempiin ja yleisinhimillisiin asioihin, kadonneiden mantereiden etsimiseen ja mielikuvituksellisiin yhteyksiin. Voisi tutustua Jack Londonin ja Rudolf Steinerin kaltaisiin ihmisiin. Rasputinin kanssa en ehkä tulisi samallalailla toimeen kuin Corto.

Muistikuvat Corto Maltesesta ovat pitkät. Aikoinaan sarjakuva oli NonStopin inhotuin sarja, lukijakirjeissa sen vaihtamista johonkin "parempaan" usein toivottiin. Mutta onneksi päätoimittaja Soile Kaukoranta piti päänsä. Osa nuorista kirjoittajista aikuistuessaan on varmaan mielensä muuttanut.

34. Sarjakuva kerrotaan lapsen näkökulmasta

Lapsen näkökulmasta kerrottuja sarjakuvia ei tullut äkkiseltään mieleen yhtään. Sitten muistin Pikku Pikon, mutta sen huumori perustuu aikalailla tietyllä tavalla värittyneeseen aikuisen näkökulmaan. Pienenä ja viattomana asiat näyttäytyvät toisin.

Pikku Pikosta ajatukset juontuivat Kid Luckyyn, lapsiversioon Lucky Lukesta. Viimein päädyin näiden lasten näkökulmasta tehtyjen sarjakuvien esikuvaan, Pikku Pieliseen.

Pikku Pielinen ei ole Niilo Pielinen lapsena. Pikku Pielinen on Niilon veljenpoika (kuinkas muutenkaan) Nipa Pielinen, joka muutaman kerran nähtiin myös setänsä nimeä kantavassa sarjakuvassa.

Nipa käy koulua ja keksii kavereineen kaikenlaista opettajien harmiksi. Asetelma on Pikku Pikoon otettu melkolailla samoin, mutta Pikku Pielisestä puuttuu edellistä värittävä pikkutuhmuus kokonaan.

Nipan kekseliäisyys ja toimeliaisuus tuottaa kaikenlaista lukijaa hauskuuttavaa. Opettajat ovat tulilinjalla, milloin tahattomasti, milloin tarkoituksella. Jälkimmäisessä tapauksessa alkusyy on kuitenkin opettajassa itsessään.

33. Sarjakuvan nimessä on vain yksi sana

Mari Ahokoivun viime vuonna ilmestynyt Oksi oli yksi vuoden kehutuimmista sarjakuvista. Teos on nyt myös ehdokas Sarjakuva-Finlandian saajaksi.

Nimessä on vain yksi sana. Kotimaista karhumytologiaa penkovan teoksen nimi on yksi näkökulma aiheeseen. Vanhan kansan ei ole sopinut sanoa karhua karhuksi. Siksi tuolla metsien kuninkaalla on hämmästyttävän paljon erilaisia kiertonimiä, otso, mesikämmen, mömmö ja niin edelleen. Oksi on yksi monista peiteilmauksista.

Oksi on sukua liivinkielen sanalle okš. Sana taipuu oksi - ohden, tai kuten me savolaisen sanotaan, oksi - ohen. Itä-Suomen paikannimistössä on jonkun verran Ohensalmia ja Ohenniemiä, joten kontiota on kunnioitettu tälläkin tavoin.

Oksi on arkaainen nimi. Sen juuret ovat hyvin kaukana menneisyydessä.

32. Sarjakuva liittyy johonkin peliin

Pelisarjakuvista tulee ensimmäisenä mieleen Miha Rinteen Matkailua pelialalla. Siinä kuitenkin keskiössä ovat omalaatuiset ihmiset tietokonepelien takana. Valinnaksi tuli pelien pelin, jalkapallon, sarjakuvaversio Buster.

Aikoinaan sarjakuvalehtenä ilmestynyt Buster ei ollut nuoruudessa suosikkejani. Lehdet tulivat kuitenkin luetuiksi, ja moni luokkakaveri niitä hehkutti. Innokkaita urheiluihmisiä kun muutenkin olivat.

Kun perustimme Oulun Sarjakuvakeskusta Kulttuuritalo Valveelle talon virastomestarit kyselivät usein Bustereista. Mikä sarjakuvakeskus se sellainen on, jossa ei ole edes Bustereita? Hommasin divarista muutaman, silloin aika hintavan Busterin. Nyttemmin lehtien hinnat ovat laskeneet, kun markkinoille tuli 2016 ja 2017 kaksi näköispainosta. Yllä kuva ensimmäisen kannesta.

31. Suomalainen sarjakuva, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle

Suomalaisia sarjakuvia on kiitettävästi käännetty eri kielille. Ilpo Koskelan alppareita on saatavissa jopa berberiksi. Tuorein tulokas rintamalla on vuoden 2017 Sarjakuva-Finlandia-voittaja Voro. Yhdysvalloissa Janne Kukkosen Lily the Thief  englanninkielisen nimen saanut kirja ilmestyy vasta marraskuussa 2019, mutta suomeksihan se on jo luettavissa.

Kukkosen Voro (Like 2016) vetosi parhaiten vuoden 2017 Finlandia-diktaattoriin A. W. Yrjänään. Eikä valinnassa ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Esikoisteos nousi siis suoraan kotimaisen sarjakuvan huipulle.

Amerikoissa sarjakuvan julkaisee Macmillan. Toivottavasti ostava yleisö löytää teoksen.

30. Sarjakuvan nimessä on adjektiivi

Hyvä, parempi, paras. Tai parhain, vanhahtavasti parahin. Alison Bechdel on tehnyt sarjakuvaromaanit vanhemmistaan. Ensin syntyi omaa identiteettiä isän kautta etsinyt Hautuukoti, sittemmin äitisuhdetta ja naiseutta ruotinut Äideistä parhain.

Kirja avasi naiseuden merkityksiä laajasti. Vaikka Bechdelin suhde omaan äitiinsä ei ollut parhaimpia, niin se ei tahtonut millään avautua tarkasteltavaksi. Mutta D. W. Winnicot oppaanaan Bechdel pääsee sovinnolliseen loppuun.

Tuoreeltaan kirjoitin sarjakuvaromaanista arvion Kvaakkiin. Sen päätteeksi totesin: "Äideistä parhain on paradoksi. Bechdelin piti tehdä tämä kirja, että pystyisi tekemään tämän kirjan."

29. Valitse sarjakuva sattumanvaraisesti

Työpöydälläni on viime ajat ollut paljon vanhoja suomalaisia sarjakuvia. Niistä sattuma valitsi käsiteltäväksi Ismo Lennon, Ami Hauhion sota-aikoina tekemän rajaseudun pojan. Lentoa julkaistiin koko joukossa eri lehtiä 1940-luvulla.

Laikku 05 -antologiassa oli mukana hänen ensimmäinen seikkailunsa. Ismon kotikylä poltettiin ja nuori mies vannoin kostoa sen tekijöille. Silmitön tappaminen ei kuitenkaan kuulunut sarjakuvaan, päinvastoin. Lento kavahti tappamista, vihollisenkin. Ismo Lennon sisko jäi kotikylän polttamisessa ryssien vangiksi. Neuvokas Lento tovereineen pelastaa hänet.

Sarjakuva leimautui voimakkaan sotapropagandan vuoksi. Sotien jälkeen Hauhio jatkoi sarjakuvaa ja Lento siirtyi armeijasta poliisin palvelukseen. Mutta rauhan aikana uudessa tilanteessa ei sotaprogandamuistutuksia kaivattu ja sarja jäi kesken.

Aikaisemmin olen blogiin kirjoittanut Ami Hauhion uudelleenjulkaistusta Maan mies Marsissa -sarjakuvasta.

28. Sarjakuvassa on lemmikkieläin

Lemmikkieläimiä sarjakuvissa on pilvin pimein. Tunnetuimpia lienee Karvinen, jonka ensimmäinen nimikkojulkaisu ilmestyi Suomessa 1984. Sittemmin julkaisuja on tullut huomattavasti lisää, ainakin 176 kappaletta. Aivan kaikki eivät taida olla Kansallisbibliografiaan kirjautuneet, viimeinen kirjattu on vuodelta 2015.

Tämän ensimmäisen taisin divarista ostaa. Sittemmin into sarjakuvaa kohtaan on hiipunut. Jutut on jo nähty ja koettu.

Strippien vakioaiheena oleva maanantain vihaaminen ei ole koskaan iskenyt. Maanantai on mukava päivä aloittaa uusi viikko uusin toimin.

27. Sarjakuvan kannessa on kulkuneuvo

Juho Maurisen Rontticomics on etsinyt paikkaansa suomalaisten lehtien sarjakuvasivuilta. Valitettavasti strippien ostajat eivät ole suopuneet ajatukselle. Albumin verran mustan huumorin sävyttämiä sarjakuvia on kuitenkin julkaistu. Ja netissäkin on jotakin luettavissa.

Maurinen on panostanut käsikirjoituksiin, ja jutut rullaavat. Sarjassa ei ole vakiohahmoja, vaan pikemminkin vakioasenne. Tuttujen hahmojen puute on saattanut vierastuttaa joitakin.

Tuoreeltaan kirjoitin Kvaakkiin albumista. Ja kannessahan on haasteessa kysytty kulkuneuvo.

26. Runo on sarjakuvassa tärkeässä roolissa

Ensin tämän kertaisesta haasteen aiheesta tulee mieleen seikkailusarjakuvia, joissa etsitään aarteita tai ratkotaan salaisuuksia värssyjen avulla. Keskusteluissa on ehdotettu laulujen sanoituksiin pohjautuvia sarjakuvia. Mutta värssyt on värssyjä ja laulut lauluja.

Solja Järvenpää toimitti joku vuosi sitten suomalaiseen nykyrunouteen ja -sarjakuvaan perustuvan kokoelman Tappajamummo ja muita runosarjakuvia. Nimiruno on Tapani Kinnusen ja sen kuvallinen versio Jupu Kallion.


Kokooman runoista ja sarjakuvaversioista parhaiten mieleen jäi J. K. Ihalaisen ja Jukka Tiluksen Ostoksilla. Siitä on olemassa myös Sándor Vályn säveltämä versio.

25. Entisen itäblokin maasta kertova sarjakuva

Like aloitti vuonna 1993 julkaisemaan Philippe Franqin ja Jean van Hammen Largo Winch -sarjaa. Largo Winch oli tennareissa kulkeva 26-vuotias multimiljardööri, joka tuolloin vaikutti olevan muodikasta ja uutta. Nyttemmin nuoret rikkaat eivät taida poiketa juurikaan muusta samanikäisestä porukasta.

Toisessa, vuonna 1994 ilmestyneessä albumissa Yhtymä W paljastuu, että Winch on adoptoitu ja häntä on 10-vuotiaasta lähtien koulittu suuryhtiön johtajaksi. Opetus tapahtui Jugoslaviassa, salaisella ja kartoissa olemattomalla saarella. Saareen liittyen tehdään James Bond -viittaus itse sarjakuvassakin.

Albumin lopussa palataan saarelle ja loppukohtaus tapahtuu siellä. Adrianmeren maisemat on piirretty ihastuttavan kauniiksi. Tämän pidemmälle suomalaiset lukijat eivät sarjaa saaneet seurata. Vaikka takakanteen painettiin tieto kolmos ja nelosalppareista, niin niitä ei koskaan ilmestynyt.

24. Sarjakuvassa syntyy tai luodaan jotakin uutta

1960-luvulla syntyneenä kasvoin siihen, että insinöörit ovat niitä ihmisiä, jotka luovat jotakin uutta. Insinööritaito loi Eiffelin tornin ja vei ihmisen kuuhun. Niinpä tähän haasteen kohtaan sopii japanilainen insinööri Yoko Tsuno.

Roger Leloupin sarjakuvasankari luo harvemmin itse jotakin uutta. Hän on erinomainen käsittelemään kaikenlaisia koneita, ja osaa arvostaa niiden mekaanista kauneutta. Usein seikkailuissa ihailun kohteena ovat kaukaisen avaruuden vinealaisten laitteet ja avaruusalukset.

Tsunon seikkailuista tähän kohtaan sopii Vinean kolme aurinkoa. Vinealaiset ovat kerran hylänneet kotiaurinkokuntansa, mutta tekevät sinne paluuta. Yksi keino saada kotiplaneetta jälleen asuttavaksi on luoda uusi aurinko.

Vinealle on rakennettu tässä seikkailussa kaikenlaista suurta ilmastoa muokkaavaa. Albumin nimeen päässyt kolmas aurinko on valtava aurinkokenno, jonka avulla valoa ja lämpöä saadaan suunnattua sinne missä sitä tarvitaan.

23. Selvitymistarina

Selvitymistarinasta tulee mieleen dickensiläinen kohoaminen kadun kurjuudesta yhteiskunnan parempiin piireihin. Sellaistakin tapahtuu, mutta paljon harvemmin kuin siitä kerrotaan. Siksi valitsinkin tähän haasteen kohtaan Sunday Ngakaman ja Sanna Hukkasen Karkuteillä (2012).

Karkuteillä sijoittuu Viktoria-järvelle Tansaniaan. Tarinan sankari on 12-vuotia Shida, joka karkaa kotoaan Mwanzan miljoonakaupunkiin parempaan elämään. Maaseudulla orpolapsen kohtalo on kova, ja kaupungin orpokoti vaikuttaa olevan ratkaisu ongelmiin. Mutta vapaus ja ystävät löytyi vasta kaduilta.

Sarjakuva perustuu katulapsien omiin tarinoihin. Tekijät ovat haastatelleet poikia, ja teos on syntynyt niiden pohjalta.

Shidalle ja muille pojille selviytymistarinan huippu oli päästä kadulle. Tiedä sitten ovatko aikuisina enää samaa mieltä.

Kirjoitin tästä arvion Kvaakkiin tuoreeltaan.

22. Sarjakuvassa käydään koulua tai opiskellaan

Koulusta ensimmäisenä tulee mieleen Carl Barksin tarina Aku Ankka koulusalapoliisina. Mutta siinä lähinnä vältellään koulua ja opiskelemista. Robert Crumbin kouluun sijoittuvat omaelämäkerralliset sarjakuvat muistelevat lähinnä luokkakavereiden muotoja ja fantasioidaan.

Opiskelulla on keskeinen osa Craig Thompsonin massiivisessa Blankets-sarjakuvaromaanissa. Thompsonin omaa lapsuuteen ja nuoruuteen perustavassa sarjakuvassa tärkeässä osassa on pyhäkoulu ja Raamattuleirit. Kirja kertoo ensirakkaudesta ja aikuiseksi kasvamisesta. Thompson kasvaa irti uskonnollisuudesta.

Blanketsia ei ole suomennettu. Thompsonilta on suomennettu ainoastaan yhtä massiivinen Habibi, osin kuvitteelliseen islamilaiseen maailmaan sijoittuva monisäikeinen kertomus.

Blankets (2004) on saanut kaikki mahdolliset palkinnot, mitä amerikkalainen sarjakuva voi saada. Tämä sopisi myös haasteen kohtaan 46. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut sarjakuva.