Planet Z Mäntässä

Eilen käytiin kotimatkalla näyttelynavajaisissa. Maria Björklundin Aleksanteri Goes Planet Z on esillä Mäntän Aleksanterin linnassa varsin lyhyen aikaa, viimeinen päivä on 28. tätä kuuta.

Björklund on ollut taiteilijaresidenssissä Mäntässä. Näyttelyssä ei ole uutta, Mäntässä tehtyä, koska Björklund on keskittynyt sarjakuvanovellien käsikirjoittamiseen. Uutta on luvassa siis myöhemmin piirtämisen jälkeen.

Residenssipaikkaan liittyy mahdollisuus pitää näyttely. Ja miksi ei pitäisi näyttelyä, kun on tarjolla hyvä tila ja asiantuntevat näyttelynrakentajat. Kelpaa näitä strippejä katsella.

MuNA-pipo

Mäntän uudessa Göstassa yksi ensimmäisistä näyttelyistä on Riiko Sakkisen MuNA - Museum of No Art. Näyttelyhuoneeseen on rakennettu museokauppa, jossa on myynnissä erilaisia MuNA-tuotteita: mukeja, pipoja, nalleja, avaimenperiä, tuotteita esittelevä taidekirjoja ja mittanauhoja. Lisäksi esiteltiin kartoin suunnitelmia MuNA-museoiden leviämisestä eri markkina-alueille ympäri maailman.

Ajatus museokaupasta oli viety loppuun saakka. Taideteosmuseokaupassa oli MuNA-henkeen pukeutunut museomyyjä ja kaikki tuotteet olivat oikeasti myynnissä. MuNA-museokaupan omaan paperikassiin sujahti MuNA-pipo tuliaisiksi kotiin. Muutamien eurojen hintainen pipo MuNA-logolla maksoi 16 euroa, mutta tuohan se selkeää lisäarvoa käyttäjälleen.

Sakkisen ajatus museosta ilman taidetta tuo mieleen erään Helsinkiin suunnitellun kansainvälisen museon. Silläkinhän on suunnitelmat laajentua ympäri maailman brändinsä varassa.

Mutta enemmän MuNA tuo mieleen taidemuseoiden tarkoituksen. Suomessa museokaupoista käytiin keskustelua 1990-luvulla kun museoille asetettiin laman varjolla vaatimuksia hankkia enemmän tuloja. Myyntipisteitä vastustettiin, mutta silti ne tulivat.

Muistan keskustelusta erään museonjohtajan yrityksen kääntää museokaupat museoiden kannalta positiiviseksi asiaksi. Ihmisethän ovat tottuneet aina ostamaan jotakin, museokaupan olemassaolo saattaa houkutella kulttuurilaitoksiin uusia asiakkaita. Puhujan mielestä moni oli kokenut museot ahdistavina paikkoina, koska niistä puuttui tavaran ostamiseen liittyvä elementti.

Voin uskoa, että meneminen museoon "vain" tutustumaan taiteeseen tai näyttelyesineisiin voi joistakin tuntua ahdistavalta. Juuri tällaisen kulutuskeskeisyyden rikkominen ja pysäyttäminen taiteen tai museon muun tarkoituksen herättämiin ajatuksiin lienee kuitenkin yksi museoiden toiminnan yhteiskunnallisista tarkoituksista. Ehkä ei ole tarkoituksenmukaista päästä irti noista mieleennousseista kierroksen jälkeisellä ostosrituaalilla.

Näyttelyssä tehty ostosrituaali pohdituttaa vieläkin.

Gösta

Viime viikonloppuna avautui uusi taidemuseo, Serlachiuksen museo Gustaf Mäntän keskustassa sai parikseen Göstan saman suvun Joenniemen kartanolle. Uudet näyttelytilat ovat kartanoon tehdyssä puurakenteisessa lisäsiivessä. Vanhaa suomalaista arvotaidetta on esillä 1930-luvulla rakennetussa kartanossa, lisäksi Joenniemen puistossa on paljon veistoksia.

Kansainväliset mitat täyttävässä Göstan uudessa puolessa on kolme näyttelyä, koti- ja ulkomaista pop-taidetta esittelevä Superpop, Eija-Liisa Ahtilan Tutkimuksia draaman ekologiasta ja Riiko Sakkisen Museum of No Art. Vanhalla puolella on parissa näyttelyssä suvun ja sen perustaman taidesäätiön tekemiä taidehankintoja, pääosassa Akseli Gallen-Kallelan muotokuva Sissi Serlachiuksesta ja Albert Edelfeltin Porilaisten marssi.

Göstan uuden puolen näyttelyt on tarkkaan valitut. Esillä oli nimekkäitä tekijöitä Suomesta ja maailmalta, mutta uudelle arkkitehtuurille jäi tilaa tulla tutuksi. Kulttuurinavigaattori Heikki Kastemaa on ehtinyt jo ruotia näyttelyitä. Kaikkiaan ensimmäisestä vierailusta jäi positiivinen, lupauksia antava mielikuva. Tänne tulee mielellään uudelleen.

Oikealla Gösta Serlachius Bror Börjesonin ikuistamana.

Taidemuseon puistossa on paljon Harry Kivijärven töitä.

Mäntän kuvataideviikkojen avajaisista

Perjantaina Mäntässä juhlittiin uutta museota ja lauantaina Mäntän kuvataideviikkojen avajaisia. Hetkinen on viikkojen teemana ja Pekilossa olevan päänäyttelyn on kuratoinut Ylestä tuttu Minna Joenniemi. Näissä kuvissa hetkisiä avajaisista.

Samuli Putro lausui.

Joenniemi esitteli taiteilijat.

Väkeä riitti.

Tervetulotoivotus pihalla.