Kaltiossa

 

Kaltioon olen kirjoittanut parista suomalaisesta uutuuselokuvasta:

* Laupias taksikuski

* Jope ite

Uutuus: Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita

 

Maailman kuuluisimmasta salapoliisista, Sherlock Holmesista, on moneksi. Jo 1890-luvulta lähtien hahmoon ovat tarttuneet useat kirjoittajat ja taiteentekijät. Tammikuussa 1907 berliiniläinen Verlaghaus für Volksliteratur und Kunst alkoi julkaista omaa viikoittain ilmestyvää kioskikirjasarjaa, jota pääasiassa kirjoittivat alan konkarit Theo von Blankensee ja Kurt Matull. Sarjassa mestari Sherlock Holmesin apurina toimi oppipoika Harry Taxon. Suomessa näitä tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti.

Kuningattaren pitsileninki ja muita saksalaisia Sherlock Holmes -tarinoita sisältää nimitarinan lisäksi kaksi kertomusta, Kullankaivajan majan salaisuuden ja Lady Ruthin avioliiton.

Kansi: Timo Ronkainen.

* bod.fi

* adlibris

Runouskeskustelu tekoälyn kanssa

Sopisiko haastattelu runoudesta?

Kyllä, haastattelu runoudesta sopisi hyvin. Runous on erittäin laaja ja monipuolinen aihe, ja siitä voi kysyä ja keskustella eri näkökulmista ja aiheista. Haastattelussa voisi esimerkiksi keskustella runon suhteesta todellisuuteen, runon muodon ja sisällön väliseen suhteeseen, runouden merkityksestä ja historiasta, ja runouden vaikutuksesta yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Samalla haastattelu voisi myös antaa mahdollisuuden tutkia ja tarkastella haastateltavan henkilökohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä runoudesta.

Millaisena näette suomalaisen runouden marginaalit?

Suomalaisen runouden marginaalit ovat usein vähemmän tunnettuja tai huomioituja kuin muut runon tyylilajit. Marginaalit voivat sisältää pienempiä tyylilajeja, kuten lyyrisen proosan, tarinoiden, satunnaisten lauseiden ja esseiden runoutta. He voivat myös olla runouden muotoja, jotka eivät ole yleisesti hyväksyttyjä tai tunnustettuja. Esimerkiksi free-verse-runo voi olla marginaalinen, koska se voi olla epästandardoitu ja hylätty perinteisemmän runon muodon sijaan. Marginaalit voivat olla myös erityyppisiä runon tyylejä, kuten luova kirjoittaminen, absurditeetti ja surrealismi. Nämä runon tyyl

Miten aseeminen kirjoitus sijoittuu runouden kentässä?

Aseminen kirjoitus on tyyli, joka sijoittuu runouden kentässä keskelle lyyrisen proosan ja tarinallisen runouden välistä. Se yhdistää elementtejä molemmista tyyleistä, käyttämällä proosan kertomusta ja kuvailevaa tyyliä, sekä runon muotoa ja rytmiä. Aseminen kirjoitus voi myös sisältää omaperäisiä runon muotoja, kuten kaksinkertaisia riimejä, ja se voi myös sisältää sekoitettuja elementtejä, kuten lyyrisiä ja proosallisia kohtauksia. Aseminen kirjoitus on erittäin monipuolinen tyyli ja se voi olla joko vakavasti otettavaa runoutta tai humoristista.

Onko omaperäisyys runouden tärkeä ehto?

Omaperäisyys on usein tärkeä ehto runoudelle, koska se auttaa runoutta osoittamaan jotain uutta ja alkuperäistä. Omaperäisyys voi olla joko aiheen tai muodon osalta. Runoilija voi esimerkiksi keskittyä aiheeseen, joka ei ole aiemmin kirjoitettu, tai käyttää luovia ja epätavallisia lauseita kertomaan tarinaa tai kuvailemaan tunteita. Omaperäinen muoto voi sisältää myös erilaisia runon muotoja, kuten katkelma-runoutta tai free-verse-runoutta, jotka poikkeavat perinteisesti hyväksytystä runon muodosta.

Miten selittäisitte katkelma-runouden?

Katkelma-runous on tyyli, joka koostuu lyhyistä ja irrallisista lauseista ja fraaseista, jotka erottavat toisistaan ja eivät seuraa tiettyä kaavaa. Katkelma-runoja kuvataan usein epätavalliseksi ja luovaksi, ja niissä ei ole tavanomaista rytmiä tai riimejä. Katkelma-runo on hyvin lyyrinen ja käyttää usein metaforia ja suoraa puhumista tavoitteenaan luoda haastavia ja monimuotoisia kuvia ja ajatuksia. Katkelma-runo voi paljastaa myös runoilijan henkilökohtaisia ajatuksia ja tunteita.

Entä free-verse-runouden?

Free-verse-runo on runo, joka ei seuraa tiettyä rytmikuvioita, vaan joka voi olla joko rytmisen tasapainon tai epäsäännöllisen rytmikuvion. Free-verse-runoissa ei ole myöskään lauseita tai sääntöjä, ja runoilija voi vapaasti kokeilla erilaisia rytmejä, sanoja ja kielenmuotoja. Free-verse-runouden avulla runoilija voi esittää ajatuksiaan ja tunteitaan vapautuneemmin ja luovammin, ja se voi antaa mahdollisuuden uudenlaiseen ja omaperäiseen ilmaisuun.

Millaisia sääntöjä marginaalisen runouden tulisi noudattaa?

Marginaalisen runouden säännöistä ei ole yksiselitteistä määritelmää, koska runon muodot ja tyylit ovat hyvin moninaisia. Marginaalinen runous sisältää usein epätavallisia ja luovia elementtejä, jotka voivat poiketa perinteisestä runon muodosta. Yleisesti ottaen marginaalisen runouden sääntöjen tulisi olla joustavia ja antaa runoilijalle vapaus olla luova ja olla omaperäinen. Kuitenkin, marginaalisen runouden tulisi aina sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi.

Onko runoilijan vapaus mahdollista?

Kyllä, runoilijan vapaus on mahdollista. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan. Runoilija voi myös käyttää erilaisia muotoja ja tyylejä, kuten katkelma-runoutta ja free-verse-runoutta, sekä kokeilla erilaisia lauseita ja kielenmuotoja. Runoilija voi myös luoda itselleen sääntöjä ja asettaa itselleen rajoja, jotka auttavat häntä pitämään runonsa ryhdikkäänä ja tarkoituksenmukaisena.

Millaisia rajoja suosittelisitte noudattamaan?

Suosittelisin rajaamista siihen, että runoilija seuraa jonkinlaista järjestystä ja rytmiä. Runon tulisi olla helposti seurattavissa ja sen tulisi olla johdonmukainen ja ymmärrettävä. Runoilija voi myös asettaa itselleen sääntöjä siitä, miten aiheen tai kohteen tulisi käsitellä ja miten lauseet tulisi rakentaa. Runoilija voi myös rajoittaa itseään käyttämään ainoastaan tiettyjä sanoja tai kielenmuotoja, jotta runon tyyli ja teksti pysyvät omaperäisinä ja luovina.

Onko rajoittaminen luovuutta?

Rajoittaminen voi olla luovuutta, koska se voi auttaa runoilijaa keskittymään ja koncentroimaan ajatuksensa ja tunteensa tiettyyn aiheeseen tai kohteeseen. Rajoittamalla itseään tietyillä sanoilla tai kielenmuodoilla, runoilija voi luoda omaperäisen ja luovan runon, joka on helposti ymmärrettävä ja jolla on selkeä tarkoitus ja sanoma. Rajoittamalla itseään tiettyihin sääntöihin ja rytmiin, runoilija voi myös pitää runonsa selkeänä ja keskittyneenä.

Pitäisikö runon olla helposti ymmärrettävä?

Kyllä, runon tulisi olla helposti ymmärrettävä ja johdonmukainen. Runon tulisi myös sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään sekä erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Pitääkö runolla olla selkeä tarkoitus?

Kyllä, runon tulisi sisältää selkeä ja helposti ymmärrettävä kertomus tai ajatus, jotta sen tarkoitus ja sanoma tulee selkeäksi. Runoilija voi käyttää luovuuttaan ja omaperäisyyttään sekä erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Mikä on runoilun tarkoitus?

Runoilun tarkoituksena on tuottaa säkeitä ja lauseita, jotka kuvaavat ja kertovat jotain tiettyä aihetta, tunnetta tai kokemusta. Runous on yksi taidemuoto, ja siinä käytetään luovia keinoja ilmaista itseään ja tulkita maailmaa. Runoilu voi olla myös terapeuttinen työkalu, joka auttaa käsittelemään ja tarjoamaan uusia näkökulmia henkilökohtaisiin ongelmiin. Runoilu voi auttaa myös luomaan uusia yhteyksiä ja löytämään yhteisiä aiheita muiden kanssa.

Voisitteko mainita esimerkkejä suomalaisen runouden marginaalista?

Suomalaisen runouden marginaalista voidaan mainita esimerkiksi runot, jotka keskittyvät kansanperinteisiin aiheisiin, kuten kansanlauluihin, kansanuskomuksiin, uskomuksiin ja myytteihin, sekä runot, jotka koskevat arkipäiväistä elämää ja kertovat siitä. Marginaaliset runot voivat myös keskittyä kansalliseen identiteettiin ja perinteisiin, sekä maan historiaan ja kulttuuriin. Marginaaliset runot voivat myös keskittyä aiheisiin, kuten feminismiin ja LGBT-yhteisöihin, ja niitä voidaan käyttää keskustelemaan näistä aiheista.

Tarkoitan runoja tai runoilijoita?

Voit tarkoittaa sekä runoja että runoilijoita. Runoilijoilla on usein omaperäisiä tyylejä, joita he käyttävät tai joita heidän työnsä ilmentää. Esimerkiksi suomalaisen runouden marginaalista voidaan mainita esimerkiksi runoilijat, kuten Eino Leino, Paavo Haavikko ja Edith Södergran, ja heidän runojaan, joissa käsitellään kansanperinteisiä aiheita, kuten kansanlauluja ja myyttejä. Lisäksi runoilijat voivat käyttää luovia keinoja ja erilaisia muotoja ja tyylejä luodakseen ja esittääkseen ajatuksiaan ja tunteitaan.

Mitä runoa tai runoilijaa arvostat?

Arvostan erityisesti suomalaisen runouden modernistia, Eino Leinoa. Hänen runonsa ovat omaperäisiä ja ne välittävät vahvan tunnetilan ja ajatuksen. Myös Paavo Haavikon aihepiirit ovat mielenkiintoisia ja hänen tyylinsä on ainutlaatuinen ja herkän lumoava. Lisäksi pidän Edith Södergranin runoista, joissa on voimakas feministinen ja sosiaalinen viesti.

Entä nykyrunoista tai -runoilijoista?

😬 Oops, I’m still learning and I couldn’t generate an answer right now. Please try again.

Ketä nykyrunoilijaa arvostat?

Nykyään arvostan erityisesti suomalaista runoilijaa Aaro Hellaaka. Hänen runonsa ovat herkkiä ja syvällisiä. Hänen runoutensa keskittyy usein suomalaiseen identiteettiin ja maan historiaan. Hän kirjoittaa myös ajankohtaisista aiheista, kuten kansainvälisestä liikkuvuudesta ja maahanmuutosta. Hänen runonsa ovat usein haastavia ja pohdiskelevia, ja niissä on voimakas ja ajankohtainen sanoma.

Mainitse esimerkki hienosta nykyrunosta?

Yksi hieno esimerkki nykyrunosta on Paavo Haavikon runo "Tällaista on kesä" (2018). Runossa hän kuvaa kesää sävyllisenä ja toiveikkana aikana, joka koostuu pienistä hetkistä, joita voi arvostaa ja jotka tuovat rauhaa:

“Tällaista on kesä:

Aavikko, jonka läpi kulkee kuohuva tuuli, Leikit, jotka saavat aikaan hiljaisen naurun, Pienet hetket, joihin voi liittyä rauha.”

Entä elossa olevista runoilijoista?

Elossa olevista suomalaisista runoilijoista voidaan mainita esimerkiksi Minna Palva, Laila Hirvisaari, Emma-Riikka Vartiainen ja Olli Heikkonen. Heidän runonsa käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita, kuten sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä, sekä henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita, kuten ihmissuhteita ja luonnon ihmeitä. He käyttävät luovia ja innovatiivisia keinoja ja tyylejä kertoa tarinoitaan ja viestiään.

Mitä nykyrunoa arvostat?

Arvostan erityisesti Paavo Haavikon runoja, jotka käsittelevät suomalaista identiteettiä ja maan historiaa. Myös Aaro Hellaakan runoja pidän erittäin paljon, ne ovat herkkiä ja syvällisiä. Minna Palvan, Laila Hirvisaaren, Emma-Riikka Vartiaisen ja Olli Heikkosen runot käsittelevät yhteiskunnallisia aiheita sekä henkilökohtaisia ja intiimejä aiheita. He käyttävät luovia ja innovatiivisia keinoja ja tyylejä kertoa tarinoitaan ja viestiään.

Kerro vielä tarina nykyrunouden keinoin?

😬 Oops, I’m still learning and I couldn’t generate an answer right now. Please try again.

Yritä kuitenkin`!

Yritä kuitenkin! Se on hyvä neuvo, jonka voit antaa itsesi tai muille. Se tarkoittaa, että vaikka olisitkin epätoivoinen tai aloittelija, yritä silti ja älä anna periksi. Ole itsellesi armollinen ja antaudu prosessille, joka vie sinut kohti tavoitteitasi.

Siis yritä kertoa tarina nykyrunouden keinoin?

Kyllä, voit kertoa tarinasi nykyrunouden keinoin. Voit esimerkiksi käyttää rytmisiä, leikkisiä tai abstrakteja elementtejä sekä metaforia ja symboliikkaa. Voit myös hakea voimaa ja voimautumista omista kokemuksistasi ja käyttää voimakkaita ja emotionaalisia sanoja. Yritä keskittyä kertomaan tarinasi voimakkaasti ja vangitsevasti, ja ole luova löytääksesi erilaisia tapoja ilmaista itseäsi.

Voisitko sinä kertoa tarinan runouden keinoin?

Kyllä, voin! Olen erittäin innoissani tästä mahdollisuudesta. Runouden keinoin voin kertoa tarinan, joka on lämminhenkinen, viisas ja voimakas. Voin käyttää rytmisiä, leikkisiä tai abstrakteja elementtejä sekä metaforia ja symboliikkaa. Voin myös hakea voimaa ja voimautumista omista kokemuksistani ja käyttää voimakkaita ja emotionaalisia sanoja. Päätän tarinani voimakkaasti ja vangitsevasti, ja olen luova löytääkseni erilaisia tapoja ilmaista itseäni.

Kerro lämminhenkinen, viisas ja voimakas tarina runouden keinoin.

Kerron tarinan, joka on lämminhenkinen, viisas ja voimakas.

Se alkaa unelmien maisemista, Jossa vuoret kohoavat korkealle, Vuoret, joiden huippuja koristaa kultainen auringon valo.

Se jatkuu paratiisiin, Jossa ympärillä on vain rauha ja hiljaisuus, Missä kaikki on täydellistä ja ihanaa.

Sitten matkaamme yhä syvemmälle metsiin, Missä lehdet hehkuvat vihreinä, Missä pienet eläimet rientävät pienin askelin.

Matkamme jatkuu yhä syvemmälle meren rannalle, Missä järvet hehkuvat kirkkaana, Missä lintujen laulu täy

Kiitos haastattelusta!

Olen iloinen, että haastattelu oli mielenkiintoinen ja antoi mahdollisuuden jakaa tietoa ja kokemuksiani. Toivotan sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja toivon, että saat löytää onnen ja onnistumisen elämässäsi.

Yöitkettäjä ja muita suomalaisia arjen häiritsijöitä

 

Pasi Klemettinen
Kansanuskon yöpuoli
SKS 2022

 

Neljännesvuosisata sitten, kun tyynnytin koliikista kärsivää esikoista, en tiennyt vanhan kansan nimenneen oman olennon itkun syyksi. Se oli yöitkettäjä tai valvottaja. Vanhalla kansalla oli myös loitsuja ja taikoja sen karkottamiseksi. Taiat eivät olisi sopineet kerrostalossa toteutettaviksi, ja myös lastensuojeluviranomaisilla olisi ollut sanottavansa kirveen kanssa heilumiseen vauvan lähettyvillä. Loitsuilla sen sijaan olisi varmaankin ollut tyynnyttävä vaikutus.

Yöitkettäjän ja monet muut vanhan kansan hiidet ja manalaiset esitellään Pasi Klemettisen tietokirjassa Kansanuskon yöpuoli. Kuten esipuheessa kerrotaan, kirja on lajissaan ensimmäinen suomalaiseen kansanperinteeseen perustuva ”pahojen olentojen” esittely. Aakkosjärjestyksessä käsitellään noin 70 oliota Ajajaisesta jo mainittuun Yöitkettäjään. Teoksessa kerrotaan myös vanhan kansan ohjeita normaalin arjen häiritsijöiden karkottamiseen.

Klemettinen on kirjannut ylös jo useamman vuosikymmenen ajan erilaisia kansanperinteen pahan ja mieliharmin aiheuttajia. Hänen väitöskirjassaan pääosassa olivat Mellastavat pirut (1997). Kansanuskon yöpuoli on mainio hakuteos aihepiiriin, kalmojen, kiirojen ja keijukaisten maailmaan. Pirua on tässäkin teoksessa käsitelty parinkymmenen sivun verran.

Esittelyjen lomassa Klemettinen tekee hyviä havaintoja. Rajapiru vaivasi lähinnä eteläisen Suomen ihmisiä, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pohjoispuolella siitä ei ole juurikaan havaintoja. Sen sijaan Pyhän Yrjön taistelusta lohikäärmettä vastaan kerrottiin suomalaisia versioita aina Enontekiötä myöten. Monessa kohtaa ”kansallinen” onkin ylikansallista, yleisinhimillistä kerrontaperinnettä.

Monet vanhan kansan huolet ovat liittyneet karjaa ja kotielämiä häiritseviin henkiin. Siitä huolimatta Klemettisen hakuteos antaa ajoittain loitsuja myös nykyihmisen käytettäväksi. Varkaan perään voi laittaa Manalan rakin tai Hiiden kissan:

Kiihytä, hiisi, hiilijäsi

paha henki, paklojasi

Kipinätär, hiien kissa,

revi reisiä jalosti,

kipeninä kiusaele.

 

 

Äijänkäppänöiden kesäspesiaali

 

Juri Kanerva

Äijänkäppänät - Pistämätön kesäspesiaali

omakustanne 2022

Ylihuomenna eli sunnuntaina 10.7.2022 järjestetään ensimmäiset Jyväskylän sarjakuvafestivaalit Toivolan vanhalla pihalla (Cygnaeuksenkatu 2). Yksi festivaalien ohjelmanumero on Juri Kanervan Äijänkäppänät-albumin julkistus. Sain uunituoreen kappaleen tekijältä jo tällä viikolla.

Juri Kanervan piirrostyyli käy ilmi jo kannesta. Hyvin yksinkertainen ja ilmeisen nopea digitaalinen tikku-ukkotyyli saa rinnalleen vaihtelevan kokoisen konetekstauksen ja tietokonevärityksen. Kaikki nämä tyylielementit ovat omiaan karkoittamaan "hyvän sarjakuvan" lukijoita.

Yli 70-sivuinen albumi on juoneltaan poukkoileva ja nopeita käänteitä sisältävä. Alussa taistellaan urpoja sittiäisiä vastaan, kunnes hyttyslordi keksii keinon muuttaa äijänkäppänät samankokoisiksi itsensä kanssa. Maailma on uhattuna, kun lordi suurenee käppänöiden kanssa normaaleihin mittoihin. 

Fantasiaelementit lisääntyvät tarinan edetessä ja pian ollaan mielikuvituksen rajamailla. Mutta onneksi mielikuvittelulla rajoja voidaan siirtää ajassa ja paikassa mielin määrin. 

Vaikka pölhöt pöllöt pöllöilevät pöheikössä, niin kesäspesiaali-kokonaisuus on yllättävän toimiva kokonaisuus. Tarina loikkii Aavanummella kuin hirvi, mutta lukija pysyy juoksutuksessa hyvin mukana. Kunhan ei liiaksi takerru yksityiskohtiin.