lauantai 10. huhtikuuta 2021

Todellinen Hergé

 


Sian Lye 

The Real Hergé

White Owl 2020


Viime vuoden lopulla ilmestyi brittiläisen vapaan toimittajan kirjoittama teos Hergéstä, Tintin luojasta. Kirja on tekijänsä ensimmäinen, ja siinä ei avata tekemisen syitä tai perusteita. Lopputulos on journalistinen katsaus Hergén eli Georges Remin (1907-1983) elämään.

Paljon Tintistä ja sen tekijäkaartista lukeneena ja kirjoittaneena olen alkanut kaivata teosta, jossa paneuduttaisiin Hergén elämään henkilönä. Lyen kirjan otsikko antaa luvan odottaa tällaista käsittelyä, mutta sisältö kytkee Tintin Hergén elämään aina kun se on mahdollista. Jo ensimmäisessä luvussa, jossa käsitellään Georges-pojan syntymää ja perhettä, on lukuisia viittauksia Tintin seikkailujen hahmogalleriaan ja tapahtumiin. Lienee niin, ettei Tinttiä ja Hergéä voi erottaa toisistaan.

Sian Lyen teoksen lähdeluettelo on lyhyt. Kun siitä poistetaan Tintti-albumit, jäljelle jää tusina Tinttiä enemmän harrastaneelle hyvin tuttuja teoksia. Näistä Michael Farrin teos Tintin – The Complete Companion on myös suomennettu. Kokonaisuutta ajatellen Lye on tehnyt koronakirjan, kun vuosi sitten työmahdollisuudet kaventuivat, hän tarjosi osaamistaan kirjamarkkinoille.

Kirja on suunnattu englanninkielisille markkinoille. Nähtävästi sen on ajateltu korvaavan vuonna 2005 edesmenneen Harry Thompsonin (s. 1960) Tintin – Hergé & His Creation (1991) teoksen uusintapainosten paikan englantilaisten kirjakauppojen hyllyillä. Lye kirjoittaa sujuvammin, eikä takerru niin paljon sarjakuvien eri laitosten muutoksiin kuin Thompson. 

Lyen kirjaa lukiessa nousi ajatus Hergén ”ajattelemattomuudesta”, jolla hänen toimintaansa toisen maailmansodan aikaisessa Belgiassa on usein perusteltu. Hergé ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, että yhteistyö natsien sympatisoijien kanssa olisi väärin. Lye kertoo aikaisempia kirjoja monisanaisemmin Hergén vuonna 1948 tekemästä lomamatkasta Sveitsiin ja Italiaan. Matkakumppaneina hänellä oli vaimo Germaine ja nuori rakastajatar Rosane. Matkan alussa vaimo ei tiennyt miehensä ja Rosanen intiimistä suhteesta. Millainen ihminen kuvittelee selviävänsä tällaisesta lomasta salaisuudet säilyen? 

Niille, jotka etsivät hyvää elämäkertaa Hergén vaiheista, Lyen kirjan sijaan suosittelen Bênoit Peetersin Hergé – Son of Tintin (Johns Hopkins University Press, 2012) teosta. Se on kattavampi ja analyyttisempi, ja pohtii terävämmin aihettaan.


* Lyen kirjan sisältöä laajasti esittelee Martin Tyrrell Dublin Review of Booksissa.

tiistai 6. huhtikuuta 2021

Suomen Kuvalehdessä

 


Reilu viikko väittelyn jälkeen Virpi Salmi soitti Suomen Kuvalehden asialla. Hän oli tehnyt jutun siitä, miksi auto on meille niin rakas. Sain lyhyesti kertoa omat kommenttini, pääosan jutun tutkimuksellisesta puolesta vastasivat Tiina Männistö-Funk ja Timo Kalanti.


Juttu on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 5/2021.

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Oivallinen, hienovarainen etsaaja

 


Yksi ensimmäisistä kerroista, jolloin belgialainen sarjakuvataiteilija Hergé mainitaan suomalaisessa lehdistössä, sattui elokuussa 1934. Tuolloin nimimerkki "V.J." kirjoitti saaneensa belgialaiselta kollegaltaan Paul Werrieltä lahjakappaleen tämän kirjoittamasta Albert I:n elämäkerrasta La légende d'Albert 1er, Roi des Belges (Casterman 1934). Werrie oli vieraillut Helsingissä syksyllä 1933 belgialaisen näyttely- ja turistilaiva Leopoldvillen mukana, ja tutustunut suomalaisten urheilijoiden harjoitusmenetelmiin kollegan opastuksella. Siitä kiitokseksi vuotta myöhemmin ilmestynyt kirja.

Karjalaan (19.8.1934) kirjoittamassa pitkässä Albert I:n elämää esittelevässä arviossa tulee mainituksi myös kirjan kuvittaja.

"Hänen teoksensa on kustantanut Casterman Editeurs (Paris-Tournai) ja antanut sille upean kirjapainollisen asun, käyttäen apunaan taiteilija Hergé'tä, oivallista hienovaraista etsaajaa."

Werrien teosta muuten kuvataan lapsille ja nuorille suunnatuksi "muistelma- ja ylistysteokseksi". Runsaan tietosisältönsä vuoksi kriitikko suositteli sitä vanhemmillekin lukijoille.


Tarkempia tietoja taiteilija Hergén tuotannosta ei tässä yhteydessä tuotu julki, mutta nimi tuli sentään mainituksi.


perjantai 6. marraskuuta 2020

Oululaiset olisivat halunneet Trumpin jatkavan


Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulosta on odotettu hartaasti. Laskennasta puuttuu erityisesti suurien kaupunkien postiääniä, ja niiden perusteella on arvioitu kisan lopulta menevän demokraattien Joe Bidenin hyväksi. 

Pienemmille maaseutupaikkakunnilla äänet on saatu jo laskettua. Yksi näistä paikkakunnista on Oulu Wisconsinissa. Tuossa noin 540 asukkaan kylässä äänioikeuttaan käytti 380 asukasta. Oululaisten antamat äänet presidentinvaaleissa jakautuivat seuraavasti:

Biden / Harris                                 178
Trump / Pence                                200
Jorgensen / Cohen                              1
Charles / Wallace                                1

Oululaiset olisivat siis halunneet Donald Trumpin jatkavan Yhdysvaltain presidenttinä. 

Neljä vuotta sitten edellisissä vaaleissa oululaiset äänestivät myös Trumpia. Silloin parivaljakko Trump/Pence sai 166 ääntä ja toiseksi tulleet Clinton/Kaine 148 ääntä. Äänestysaktiivisuus on noussut suhteellisesti paljon, koska edellisissä vaaleissa kaikkiaan äänesti 336 henkeä.

Bayfieldissä, johon piirikuntaan Oulu kuuluu, äänestettiin pääasiassa Joe Bidenia. Hän päihitti Trumpin selkein äänin 6155 - 4617.




LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset