maanantai 11. huhtikuuta 2022

Drive My Car

 


Sunnuntai-ilta vilahti elokuvateatterissa kolmituntisen Ryusuke Hamaguchi ohjaaman Drive My Carin (Japani 2021). Keskeinen rooli elokuvassa oli punaisella Saabilla, jolla 23-vuotias nuori nainen kuljetti pääosassa ollutta näyttelijä ja teatteriohaaja Kafukua. Elokuva oli yhdeltä tasoltaan vuosimalli 1990 (tai 1991) Saab 900 Aeron ylistyslaulu.

Elokuva perustuu Haruki Murakamin samannimiseen novelliin, joka on julkaistu suomeksikin kokoelmassa Miehiä ilman naisia (Tammi 2016). Murakamin novellisissa auto on keltainen Saab 900 Convertible, eli siis Uudessakaupungissa valmistettu avoautomalli.


Suomalainen Saab-malli olisi sopinut elokuvaan erinomaisesti. Henkilöhahmot eivät turhia toisilleen lörpöttele, keskustelu on pikemminkin Aki Kaurismäen elokuvista tuttua lyhytsanaista ja merkityksellistä kommunikointia.

Jos Anton Tsehovin Vanja-eno on tuttu, niin elokuva kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

 

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Toisen koronavuoden arkea

 


Ensimmäisen koronakevään aikana pohdittiin, että seuraavana syksynä ilmestyy varmasti paljon koronaa käsittelevää kirjallisuutta. Sitä ei loppujen lopuksi tainnut paljoakaan tulla, uusi tilanne jatkuessaan vaati enemmän aikaa tulla käsitetyksi ja käsitellyksi. Tosin jo ensimmäisen kevään aikana ilmestyi Slavoj Žižekin Pandemic (OR Books), joka pääosin koostui filosofin viikottaisista kolumneista. Žižek arveli, että pandemiasta selviäisivät parhaiten maat, jotka säilyttäisivät demokraattiset rakenteensa eivätkä sortuisi perusoikeuksien perusteettomiin loukkauksiin. 

Harri Hertellin Tiedän sen olevan rakkautta (Enostone 2022) alkaa tammikuusta, toisen koronavuoden alusta. Tuolloin oli jo kaikille selvää, että viruksen kanssa tullaan elämään pidempään kuin aluksi toivottiin ja kuviteltiin. Elämä on jo asettunut tiettyihin raameihin.

Runoissa Hertell on kotona lasten kanssa. Aika rytmittyy vuodenaikojen mukaan, runoihin kirjautuu mukaan muun muassa Helsingissä hiihtävä Wolt-kuski. Päiväkoti ja Tukkutorin Lidl ovat muuttuneet suurien retkien määränpäiksi.

Hertell kertoo, että hänellä on jääkaapinovessa ohjelista lasten kasvattamiseen. Ensimmäisenä asiana listassa mainitaan, että "sanoita tunteita". Se on myös tämän runokokoelman keskeisin anti. Monissa kohdin pystyin samaistumaan runoihin, esimerkiksi ystävien ja kavereiden tapaaminen on muuttunut sellaiseksi, joka pitää perustella itselle aina uudestaan ja uudestaan.

mietin hetkellisyyttä

miten tärkeää on voida välillä kohdata ystävä

nauraa himmeässä valossa

kuunnella musiikkia

puhua asioista joita haluaa tehdä


Tiedän sen olevan rakkautta on rehellinen ja avoin kuvaus poikkeusoloissa elämisestä. Kun katsoo maailmaa uusin silmin niin näkee rakkautta paljon enemmän kuin on aikaisemmin uskonutkaan.


Harri Hertell
Enostone 2022

  

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Länsipohjan ensimmäinen auto

 


Länsipohjan museossa Uumajassa on esillä ensimmäinen läänin alueelle hankittu automobiili. Auto on vuoden 1899 mallia oleva Benz Victoria, ja sen hankki vuonna 1900 apteekkari Jon H:son Hedin. Museoon auton lahjoitti hänen leskensä vuonna 1928.

Hedin sai ensikosketuksen autoihin kylpylämatkalla Etelä-Saksaan 1890-luvulla. Uusi kulkuväline vaikutti olevan juuri sopiva Hedinin tarpeisiin: hän asui Lyckeselenissä, mutta työpaikka oli 75 kilometrin päässä Degerforsissa (nyk. Vindeln). Vuonna 1900 hän koeajoi Tukholman kivetyillä kaduilla Benzin, ja se tuntui sopivalta matkavälineeltä. Kaupat syntyivät ja auto lastattiin junaan kohti uutta kotia. Kauppahinta oli 5000 kruunua (nykyrahassa n. 30000 euroa).


Keskisen Västerbottenin tiet eivät kuitenkaan olleet kivettyjä ja muutenkin kunnoltaan aivan toista luokkaa kuin pääkaupungissa. Tämä paljastui ensimmäisellä matkalla. Teiden kunnon vuoksi sitä ei voinut käyttää ajateltuun tarkoitukseen.

Hedinin Benz Victoria vietti suurimman osan ajastaan autotallissa. Silloin tällöin se nähtiin Lyckelen pääkadulla Storgatanilla, muttei juurikaan muualla.


* Länets första bil

 

maanantai 7. maaliskuuta 2022

The Batman (2022)

 


Uusi Lepakkomies-elokuva The Batman on synkkäsävyinen kuvaus sateisesta Gotham Citystä. Läpi koko pitkän, liki kolmituntisen elokuvan on hämärää tai pimeää, ja runsaat syksyiset sateet tuovat kuvailmaisuun oman lisänsä. Lisäksi monin paikoin kamera ei tarkenna teräväksi katsojalle näkyvää, joten hämärä synkkyys korostuu tätäkin kautta. 

Tarinaltaan elokuva sijoittuu jonnekin Year One ja Year Two -sarjakuvien maisemiin. Batman on saanut jonkinlaisen jalansijan Gotham Cityn poliisilaitoksen avustajana, mutta oma missio tai osuus kaupungin rikoksentorjunnan osana ei ole vielä vakiintunut. 

Elokuvan alkumetreillä Alfred kertoo kirjanpitäjien olevan tulossa käymään, koska Bruce Wayne ei ollut suostunut asioimaan heidän kanssaan. Sankarimme kivahtaa, ettei ole kiinnostunut rahasta. Kosto on tärkeämpää. Raha-asiat ovat aivan toissijaisia.


Jos Wayne olisi ollut tilikirjoista kiinnostuneempi, niin elokuva olisi ollut lyhyempi ja paljon vähemmän toiminnallinen. Elokuvaa katsellessa tuli vahva mielikuva, että olisi samantyyppisen sarjakuvan joskus lukenut, mutta en nyt pysty asiaa tarkastamaan. Oma Batman-sarjakuvakokoelmani on varsin pieni.

Elokuvan mittaan Batmanin kuva maailmasta laajentuu. Jatkossa hän tutkinee isänsä perustaman säätiön ja muutkin tilit huomattavasti tarkemmin. Vastustajat saavat hänen silmänsä avautumaan ja muuttamaan toiminta-ajatuksia. Vaikka elokuvan lopussakin sataa ja tulvii, niin gothamilaisille näyttäytyy uudenlainen supersankari.


  

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset