maanantai 18. kesäkuuta 2018

Johannes ja Pirkale: Musta nuoli

Edellinen Jumalten lähde


Musta nuoli ilmestyi alkujaan Spiroussa 1957 (albumi 1959). Suomeksi se julkaistiin ensin NonStopissa (3-6/1977) ja sitten Otavan albumina (1979). Tarinassa tapaamme Johanneksen ja Pirkaleen kotonaan kuninkaanlinnassa. Linnan hierarkiassa sankarit eivät ole korkealla, Johannes on palvelija ja Pirkale hovinarri. Pirkale lienee uransa huipulla, mutta Johannes ehkä ylenee kuninkaalle tekemiensä palvelusten kautta ritariksi.

Johannes ja Pirkale elävät nimeämättömässä sydänkeskiajan (1000-luvun) kuningaskunnassa. Musta nuoli rakentuu linnan ns. arjen ympärille, lähestyviä turnajaisia häiritsee metsissä asuva roistojoukko. Järin suurelta kuningaskunta ei vaikuta, ennemminkin pittoreskilta.


Tarinan alussa Pirkaleesta kehkeytyy trubaduuri Johanneksen ja koko hovin harmiksi. Suurempi harmi ovat kuitenkin systemaattisesti toimivat roistot, jotka saavat sisäpiiritietoa linnasta.

Peyo on rakentanut tarinan hyvin, sillä petolliset kuninkaan miehet paljastuvat vasta tarinan lopussa. Tosin petollisuuden syyt jäävät lukijan arvailtaviksi.


Musta nuoli nautittavaa luettavaa. Peyon ammattitaito on hioutunut ja hän oli noussut keskeiseksi Spiroun sarjakuvantekijäksi. Pirkaleen rooli on tässä albumissa korostuneen narrimainen. Hänen ratsunsa Esmeralda (kuvassa yllä) painottaa tätä.


Seuraava Aarnihovin valtias



sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Johannes ja Pirkale: Jumalten lähde


Tästä alkaa Johanneksen ja Pirkaleen seikkailuja käsittelevä kesäsarja. Käyn läpi kaikki suomeksi julkaistut seikkailut aloittaen vanhimmasta. Peyon klassisen sarjakuvan Johannes sai seikkailla vuodet 1947-1953 (albumisarjassa kahden albumin verran) ilman pientä ja sisukasta kumppaniaan.

Noita varhaisia seikkailuja ei ole suomennettu, eikä myöskään Johanneksen ja Pirkaleen ensimmäistä kohtaamista vuonna 1954. Ensimmäinen suomennettu tarina Sysivuoren kirot ilmestyi Ruudussa 1974, mutta palataan siihen myöhemmin. Varhaisin suomennettu on kuudes Peyon julkaisema albumi Jumalten lähde vuodelta 1958 (Spiroussa 1956), joka julkaistiin Non Stopeissa 6-8/1976.


Tarinan alussa on viittaus edelliseen viikinkien kanssa koettuun seikkailuun. Pirkaleen fyysisen olemuksen kummallisuudet antavat säväyksen heti alussa: tyynellä hänellä oli kamala merisairaus, mutta myrskyn noustua kunto koheni ja aikaisemmin ällöttävältä tuntunut rasvainen kalakeitto maistui.

Myrskyn vuoksi Johannes ja Pirkale paiskautuvat merelle maston varaan. He rantautuvat Vätysten kylään, jota ilkeä Rasvamaxa piti ikeessään. Kun ritarillinen Johannes kuulee tarina kirouksesta, joka kyläläisten ylle on langetettu, hän tarjoutuu hankemaan vettä jumalten lähteestä. Hörppy sitä antaisi elinvoimat takaisin.

Matkalla on kommellus jos toinenkin, huumoria ja selvitettäviä ongelmia sopivassa suhteessa. Lähdekin löytyy sieltä missä se tarinan mukaan oli.


Kun miettii parivaljakkoa ja julkaisuajankohtaa, niin tulee mieleen Johanneksen ja Pirkaleen suhde myöhempiin Asterixiin ja Obelixiin. Hahmojen roolit on vain käännetty toisin päin. Jumalten lähteessä ajatuksia johtaa tähän suuntaan villisika-kohtaus, joka voisi olla myös Goscinnyn käsikirjoittama.

Seuraavaksi Musta nuoli


LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset