Brasilian tyttö

Perussuomalaisten puoluekokouksessa, kaikesta spekuloinnista huolimatta, valittaneen Riikka Purra puheenjohtajaksi myös seuraavalle kaudelle. Purralla ja hänen edeltäjällään Jussi Halla-aholla on vankka kannatus puolueen nuivassa, kansallismielisessä tai äärioikeistolaisessa siivessä, mitä nimitystä siitä haluttaneenkaan käyttää.

Tässä kirjoituksessa haluan käsitellä tuon nuivan siiven edustajien perusteluja Purran tai Halla-ahon suosimiseen. Kyse ei siis ole Purran tai Halla-ahon henkilökohtaisista ominaisuuksista tai ajatuksista, vaan näiden henkilöiden julkikuvaan liitetyistä kuvitteellisista, fantasioiduista piirteistä. 

Molempien perussuomalaisten puheenjohtajien nuoruuteen liittyy traumaattisia kokemuksia. Halla-ahon vanhemmat erosivat hänen ollessaan 12-vuotias, ja tämän jälkeen Jussi tapasi alkoholisoitunutta isäänsä vain harvoin. Purran alkoholisoitunut äiti kuoli hänen ollessaan 12-vuotias.

Kansallissosialismiin tai natsiaatteeseen on alusta alkaen liittynyt vahva pakanallisuuden, mystiikan ja mustaan magian korostaminen. Arjalaisia juuria etsittiin Keski-Aasiasta, Himmler teki arkeologisia tutkimuksia Karjalassa ja suomalainen avoimesti Adolf Hitleria ihannoinut Pekka Siitoin kirjoitti useita okkulttisia teoksia. Populaarikulttuurissa natsit eivät sattumalta ole seikkailija-arkeologi Indiana Jonesin vihollisia.

Toisen maailmansodan jälkeen tutkittiin Adolf Hitlerin ja natsismin nousua monin eri tavoin. Yksi tutkimussuunta etsi syitä joukkotuhontaan ja ihmisvihaan Hitlerin perheestä. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi löydettiin Hitlerin isän Alois Hitlerin (1837-1903) alkoholismi ja väkivaltaisuus. Adolfin henkistä kehitystä häiritsi myös se, että tullivirkamiesisä kuoli hänen ollessaan 12-vuotias.

Yhdysvaltalainen kirjailija Ira Levin (1929-2007) julkaisi vuonna 1976 jännitysromaanin The Boys from Brazil. Se suomennettiin jo samana vuonna nimellä Mengelen pojat ja filmattiin jo pari vuotta myöhemmin 1978. Romaanissa Etelä-Amerikkaan paennut pahamaineinen natsitohtori Josef Mengele oli uudella mantereella jatkanut keskitysleirillä aloittamiaan "tutkimuksia". Saatuaan Adolf Hitlerin dna:ta hän halusi luoda kopioita valtakunnanjohtajasta. Tarkoin valikoidut 94 pohjoisamerikkalaista ja pohjoiseurooppalaista alempaa viranhaltijaperhettä oli aikaisemmin saanut hedelmöityshoitoja ja nyt oli aika eliminoida noiden perheiden isät uusille hitlereille suotuisten kasvuolosuhteiden synnyttämiseksi.

Toistan vielä alussa sanomani. Tässä kirjoituksessa haluan käsitellä perussuomalaisten kansallissiiven edustajien perusteluja Purran tai Halla-ahon kannattamiseen. Kyse ei siis ole Purran tai Halla-ahon henkilökohtaisista ominaisuuksista tai ajatuksista, vaan näiden henkilöiden julkikuvaan liitetyistä kuvitteellisista, fantasioiduista piirteistä. 

Tällaisessa okkulttisessa ajattelussa Halla-ahon 12-vuotiaana kokema vanhempien avioero paransi hänen johtajuuttaan. Purraan ne sopivat vielä vielä paremmin, koska äiti ei ollut vain poissa, vaan oikeasti kuollut. Lisäksi äiti oli töissä Yleisradiossa ja ammattiyhdistysaktiivi, joten hänen saattoi kuvitella olleen "kommunisti", joka tuputti tyttärelleen omaa "sairasta ideologiaansa" ja siten "henkisesti pahoinpiteli" lastaan (sitaatit alan miehiltä twitteristä).

Näin luotu tarina on tietysti puhdasta fantasiaa ja mystiikkaa. Mutta monenlaista ihmismieli voi kehitellä. Tämä voisi olla salaliittoteoria, mutta tavallisesti niissä valtaapitävät on esitetty negatiivisessa valossa. Tässä on päinvastoin, vaikkakin makaaberilla tavalla. Jonkin sortin taikauskoa, sanoisin.

Paluu Alcatraziin

 

Useat mediat ovat kertoneet, että lauantaina Floridassa paikallinen tv-kanava esitti iltayhdeksältä elokuvan Pako Alcatrazista (1979). Ja kuten tiedämme, hieman myöhemmin Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump määräsi vuonna 1963 suljetun vankilan uudelleen rakennettavaksi ja avattavaksi alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Jo Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella löydettiin selvä korrelaatio hänen julkisten puheidensa ja Fox News -kanavalla esitettyjen ohjelmien välillä. Esimerkiksi Suomessa silloin tällöin siteeratut puheet metsien haravoimisesta sattuivat päivään, jolloin kanavalla oli näytetty miten Kaliforniassa riehuvia metsäpaloja yritettiin torjua tekemällä palokatkoja.

Mutta mistä tulivat puheet 100 prosentin tuontitulleista kaikille ulkomailla tehdyille elokuville? Juuri ennen illan elokuvaa mainitulla paikalliskanavalla esitettiin jakso BBC:n tuottamasta Isä Brown ja hänen laumansa -sarjasta.

Kyseessä oli neljännen kauden viides jakso Varkaiden ruhtinas (The Daughter of Autolycus), jossa isä Brown joutuu painiskelemaan omantunnonkysymysten kanssa. Voiko toisen pelastaakseen auttaa rikollista kavalissa touhuissa?

Eettiset ongelmat ovat kyllä päätä vaivaavia.

Alueelliset taidetoimikunnat lakkautetaan

Tänään aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriö piti tiedotustilaisuuden taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta. Taustalla on pidempi arviointityö, mutta Orpon hallituksen leikkaukset pakottavat ministeriön hakemaan säästöjä myös taiteiden ja taiteilijoiden tukemisesta.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on kaksi vaihtoehtoa. Nykyisten 24 taidetoimikunnan (ja lautakunnan) sijaan vuoden 2026 jälkeen olisi ainoastaa yksi tai viisi valtakunnallista taidetoimikuntaa. Maakunnalliset alueelliset taidetoimikunnat (nyk. 13 kpl) lakkautettaisiin kokonaan. 

Yhden tai viiden taidetoimikunnan tukena olisi 100-200 taideasiantuntijan asiantuntijapankki, josta Taiteen edistämiskeskus Taike valitsisi sopivan, esteettömän joukon arvioitsijoita jokaista apurahahakua varten erikseen. Malli olisi hieman samanlainen kuin Suomen Akatemiassa, asiantuntijat tekisivät ehdotuksen apurahansaajista, mutta taidetoimikunnalla oli oikeus poiketa ehdotuksesta.

Asia on vielä viranhaltijoiden valmisteltavana, poliittisia päätöksiä asian etenemisestä tehdään myöhemmin. Kevään mittaan asiasta pyydetään myös lausuntoja valmistelun tueksi. Vertaisarvionnista tullaan joka tapauksessa pitämään kiinni.

Alueellisten taidetoimikuntien lakkauttamista aamupäivän tilaisuudessa perusteltiin muun muassa sillä, että alueellisesta yhdenvertaisuudesta huolehtiminen kuuluu Suomessa pääasiassa kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulle. Valtiolla on tässä ainoastaan tasapainottava rooli.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtajana, jo luottamustehtävän puolesta, näen alueellisilla toimikunnilla merkitystä alueiden omaleimaisuuden säilyttämisen puolesta. Sellaiselle on tarvetta, esimerkiksi Lapua 1976 -elokuva on tänä vuonna siitä oiva esimerkki. Valtakunnallinen Elokuvasäätiö ei tuotannolle myöntänyt tukea, mutta paikallinen aihe on vetänyt 160 000 ihmistä elokuvateatteriin. (Alueellisten taidetoimikuntien apurahoilla ei toki kokonaisia elokuvia tai muitakaan suurtuotantoja tehdä.) 

Orpon hallituksen säästöjä tuskin taiteilijat ja heidän järjestönsä saavat kumottua. Mietinkin, että olisiko helpompi kääntyä kuntien ja hyvinvointialueiden puoleen? Irtoaisiko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnilta (maakuntaliitoilta) tai Pohjois-Pohjanmaan Pohteelta ja Kainuun hyvinvointialueelta neljännesmiljoona taiteilijoiden apurahoittamiseen vuoden 2026 jälkeen?

Kun valtio pesee kätensä alueista, ottavatko alueet haasteen vastaan?

 

Keskisarja ja Pohjolan n-sana

 

Kansanedustaja, tietokirjailija Teemu Keskisarjan puhe eduskunnassa on herättänyt laajaa keskustelua. Hän ujutti rasismitiedonannosta käytyyn keskusteluun n-sanan, kiertotietä käyttäen. Ranskalainen 1800-luvun rotutieteilijä olisi muka käyttänyt suomalaisista "Pohjolan n***t" termiä, ja rasismin historian esittelyn nimissä tämä tuli saada sanoa ääneen kansanedustuslaitoksen suuressa salissa.

Selvittelin mistä tämä "pohjolan neekerit" -ilmaisu on oikeasti peräisin, ja lopputulos on se, että anonyymilta Wikipedian käyttäjältä vuodelta 2009. Mitään sen suurempaa todistetta siitä, että tällaista ilmaisua olisi koskaan käytetty, ei näytä olevan. https://t.co/vn4mT5t6mT

— Ahto Apajalahti 🇫🇮🇪🇺 (@ahtoapajalahti) September 8, 2023

Ahto Apajalahti selvitteli heti tuoreeltaan termiä, ja sille ei internetissä olevien aineistojen perusteella löytynyt mitään perustetta. Joku on sanaparin wikipediaan lisännyt, ja sieltä se on päätynyt Keskisarjan käyttöön.

Halusin kuitenkin tarkistaa, mitä annettavaa painetulla sanalla olisi tähän keskusteluun.

Keskisarja on käyttänyt termiä Aleksis Kivestä kirjoittamassaan teoksessa Saapasnahka-torni sivulla 61. Tässä kohtaa hän viittaa Oiva Ketoseen, "Ketonen 1989, 16-19". Kuten Anssi Sinnemäki Agricolaan kirjoittamassaan arviossa Alemman Keskisarjan Kivi toteaa, lähdeluettelossa ei ole tällaista teosta. Ketoselta luetteloon on päässyt ainoastaan Jaakko Anhavan toimituksen vuonna 1993 tehty artikkeli Aleksis Kivi ja August Ahlqvist.  Se on kokoelman sivuilla 126-136, joten kyse ei ole siitä.

Vuonna 1989 Ketonen on julkaissut teoksen Kohtalon vaihtoehdot: Aleksis Kivi, August Ahlqvist ja sivistyneistön vähäinen kansalaisrohkeus. Sen sivuilla 16-19 käsitellään aihetta, johon Keskisarja Saapasnahka-tornissa viittaa. Tosin Ketonen ei mainitse mitään keltaisesta rodusta, joten sylttytehdas on wikipediassa.

Ketonen käsittelee viitatuilla sivuilla suomalaista identiteettiä ja sen pohjustukseksi kertoo kreivi J-A. de Gobineaun käsityksistä suomalaisista. Ketosen mukaan Gobineau yritti olla tieteilijä, mutta moninpaikoin käsitykset ovat sellaisia, "jotka saattoivat sellaisinaankin kelvata Hitlerin puheisiin". Ketonen on lukenut alkukielisen Gobineaun teoksen Essai sur l'inégalité des races humaines (1853-1855), tai ainakin sen neljännen osan, jonka sivuille 5 ja 64 hän viittaa. 

"Puhuessaan skandinaavisista valtioista [Gobineau] mainitsi kolmantena ryhmänä orjat, "basanée et difforme", epämuodostunutta ja ahavoitunutta parkitun lampaannahan väristä rotua, jota oli mahdotonta olla tunnistamatta suomalaiseksi. [Gobineaunkin] ihanteenaan oli rodun puhtaus."

Seuraava kappale on Keskisarjan tapauksen kannalta erittäin mielenkiintoinen.

Ketonen kertoo, että Gobineaun teos käännettiin saksaksi vasta vuosisadan vaihteessa (julkaistiin 1902). Ludwig Schemannin, yhden keskeisen natsien rotuteoreetikon, käännöksessä ei noudatettu alkuteoksen sanamuotoja, vaan saksantaja lisäili joukkoon omiaan.

Schemannin käännöksessä suomalaisista puhuttiin Ketosen mukaan "mustanruskeina" kun alkuteoksessa oli "tummanruskea". 

Suomalainen sivistyneistö ja tutkijat 1900-luvun alkupuolella tutustuivat maailman aatevirtauksiin lähinnä saksankielisistä teoksista. "Pohjolan n****t" on saattanut olla käytössä virheellisen käännöksen vuoksi. Alkukieliseen teokseen perehtynyt Ketonen tässä Keskisarjan viittaamassa kohdassa kumoaa sen käsityksen, että Gobineau olisi tuollaisen termin synnyttänyt.

Kohtalon vaihtoehtoja kirjoittaessaan Ketonen oli ollut liki vuosikymmenen tieteen akateemikko. Tämän aseman ja Ketosen aikalaisille muutenkin yleisen käytännön mukaan kollegoita ei osoiteltu tai nolattu virheellisten käsitysten levittämisestä (muuten kuin oppiriidoissa). Ketonen oikoo harhaluulon vulgääriin kieleen sortumatta ja jättää viittaamatta virheen tehneeseen. 

Hyväntahtoinen korjaus on Keskisarjalta huomaamatta tai ymmärtämättä. Käyttämästään lähteestä huolimatta hän ryntää käyttämään ja edelleen levittämään tieteen jo hylkäämää käsitystä.

  

Kulttuurikurmuutus onkin iltalypsy hevosurheilulle

 

Muutama päivä sitten kulttuuriministeri Kurvinen piti tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin tarkennetusti miten kulttuurialan tukia pienennetään Veikkausvoittovarojen supistuttua. Erityisesti liipaisimella olivat kulttuurilehtien ja vähälevikkisen kirjallisuuden tilaus- ja ostotuet kirjastoille. Ne oli tarkoitus lakkauttaa kokonaan.

Kurvinen oli pitänyt tiedotustilaisuutensa kesken hallituspuolueiden neuvotteluiden. Pääministeri Marin ei pitänyt menettelyä hyvänä, ja onkin vakuutellut kulttuurialan 18 miljoonan löytyvän jostakin toisaalta. 

Tänään illalla keskustan pelikuvio paljastui. Maa- ja metsätalousministeri Leppä tuli julkisuuteen kertomaan, että jos kulttuurille kompensoidaan veikkausrahojen menetys, niin se täytyy tehdä myös hevoskasvatukselle ja -urheilulle.

Leppä on pitänyt tätä ajatusta esillä koko ajan, mutta suurta medianäkyvyyttä se ei ole saanut. Esimerkiksi 2019 hän vaati Kuninkuusraveihin suurempia palkintoja ja syyskuussa 2020 hän tviittasi: "Hevoskasvatus ja -urheilu vaatii vakaan rahoitusnäkymän, jotta jalostustoimintaa voidaan suunnitella pitkäjänteisesti". Tänään hän on toistanut vaatimuksen.

Kulttuurialan ihmisten ja hevosten saamien palkkioiden määristä on keskusteltu aika ajoin jo pitkän aikaa. 1980-luvulla näyttelijöitä ja kulttuuriystäviä järkyttivät tiedot, että Rauta-ajan kuvauksiin osallistuneet hevoset saivat suuremman korvauksen kuin pienemmissä rooleissa olleet näyttelijät. 

Nyt käynee siis niin, että jos kirjastojen kulttuurilehtitilauksia tai vähälevikkistä kirjallisuutta halutaan tukea, niin Kuninkuusraveihin on annettava korkeammat voittopalkkiot.

 

 

Oululaiset olisivat halunneet Trumpin jatkavan

Yhdysvaltain presidentinvaalien lopputulosta on odotettu hartaasti. Laskennasta puuttuu erityisesti suurien kaupunkien postiääniä, ja niiden perusteella on arvioitu kisan lopulta menevän demokraattien Joe Bidenin hyväksi. 

Pienemmille maaseutupaikkakunnilla äänet on saatu jo laskettua. Yksi näistä paikkakunnista on Oulu Wisconsinissa. Tuossa noin 540 asukkaan kylässä äänioikeuttaan käytti 380 asukasta. Oululaisten antamat äänet presidentinvaaleissa jakautuivat seuraavasti:

Biden / Harris                                 178

Trump / Pence                                200

Jorgensen / Cohen                              1

Charles / Wallace                                1

Oululaiset olisivat siis halunneet Donald Trumpin jatkavan Yhdysvaltain presidenttinä. 

Neljä vuotta sitten edellisissä vaaleissa oululaiset äänestivät myös Trumpia. Silloin parivaljakko Trump/Pence sai 166 ääntä ja toiseksi tulleet Clinton/Kaine 148 ääntä. Äänestysaktiivisuus on noussut suhteellisesti paljon, koska edellisissä vaaleissa kaikkiaan äänesti 336 henkeä.

Bayfieldissä, johon piirikuntaan Oulu kuuluu, äänestettiin pääasiassa Joe Bidenia. Hän päihitti Trumpin selkein äänin 6155 - 4617.

Nyt on kansainvälinen kirjaviikko

 

Jo vuosia sosiaalisessa mediassa on juhlistettu kansainvälistä kirjaviikkoa. Neljä vuotta sitten MTV Uutiset ilkkuivat, että haksahditko tähän some-päivitykseen? Ei sellaista ole olemassakaan.

Olen osallistunut kirjaviikkoon lukuisia kertoja, ja jopa useita kertoja vuodessa. Sanoisin niin, että kansainvälisiä kirjaviikkoja juhlitaan joka viikko jossakin päin sosiaalista mediaa. Kirjaviikko tuntuu todellisemmalta kuin monet virallisten tahojen tai järjestöjen lanseeraamat tapahtumat.

Jos yli kymmenen vuotta juhlittu tapahtuma ei ole olemassa, niin mikä sitten on? 

Ja jos tarvitaan jokin virallinen julistus, niin teen sen tässä ja nyt. Nyt on kansainvälinen kirjaviikko. Niin oli viime viikkokin, ja alkava viikkokin on sellainen.

Supersankari Ruth Bader Ginsburg

 

Uutiset kertoivat Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Ginsburgin kuolemasta. Ginsburg oli Bill Clintonin vuonna 1993 nimittämä, ja tuoreeltaan häntä "populaarikulttuurin feministiseksi ikoniksi ja sarjakuvien supersankariksi". Ginsburgin ura oli poikkeuksellinen korkeimman oikeuden tuomarille.

Comic Vine -sivustolla on pidetty kirjaa muun muassa eri sarjakuvahahmojen ja todellisten ihmisten esiintymisistä eri sarjakuvalehtien sivuilla. Ginsburg tuon listauksen mukaan on ollut kymmenessä eri yhdeydessä amerikkalaisissa sarjakuvissa. Määrä ei ole kovin suuri, kuusi kerroista on MAD-lehden ajankohtaissatiireissa. Lisäksi Star Trek -tähti George Takei on maininnut Ginsburgin omaelämäkerrallisessa sarjakuvassa They Called Us Enemy.

Ginsburgin elämästä ja urasta on tehty kaksi sarjakuvalehteä. Toinen on osa laajemmin yhdysvaltalaisia merkkinaisia esittelevää Female Force -sarjaa. Sen kannesta on ylläoleva kuva.

Toinen on Debbie Levyn ja Whitney Gardnerin Becoming RBG, josta viime marraskuussa ilmestyi ensimmäinen numero. Tästä on valmistuttuaan tarkoitus tulla laaja sarjakuvaromaani, tai tarkemmin sarjakuvaelämäkerta.

Enemmän Ginsburg oli oikean elämän supersankari kuin sarjakuvien supersankari.

Etymologiaa verkkoon

Ahdas, ahma, ahne, ahtera, ahven, airo, aisa, aita, aitta, arvo, haava, huhta, jama, juoda, juoni, jumala, kala, kehrä, kekri, kota, kuningas, lehti, maksa, marras, mato, mehiläinen, mesi, mykkä, nato, onki, ora, orasa, orja, osa, paras, peijas, perna, piimä, sammas, sarvi, sata, sataa, taivas, taarna, tiine, varsa, vasa, vasara, verso ja äimä.

Näillä 50 sanalla pääsee alkuun Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja.

Pandemiasta eteenpäin

Koronakaranteenin aikana tutkimus ei ole pysähtynyt. Taloudessa on laajalti pohdittu sitä, millaisilla tukipaketeilla normaalin arjen jälleen koettaessa pystyttäisiin minimoimaan pysähdyksen aiheuttamat haittavaikutukset. Viime viikolla aiheesta ilmestyi historialliseen aineistoon perustuva työpaperi, jossa suositeltiin myös talouden kannalta tärkeimmäksi toimeksi karanteenia ja tartuntojen leviämisen estämistä. Työpapereita aiheesta on netissä luettavissa jo aika monta.

Ensimmäinen COVID-19-tautiin verrattavissa oleva pandemia oli keväästä 1918 kesään 1920 jatkunut Espanjantauti. Maailmanlaajuisesti taudin vaikutuksia on vaikea arvioida samanaikaisen ensimmäisen maailmansodan ja talouslaman vuoksi. Yhdysvaltain National Bureau of Economic Researchin tutkijat lähestyivät aihetta maailman laajuisesti, ja päätyivät siihen, että keskimääräisen valtion bruttokansantuote laski taudin vuoksi 6-8 prosenttia.

Sergio Correia, Stephan Luck ja Emil Verner ovat julkaisseet SSRN:ssä artikkelin Pandemics Depress the Economy, Public Health Interventions Do Not: Evidence from the 1918 Flu, jonka nimi kuvaa hyvin lopputuloksia. Tutkijat ovat verranneet Yhdysvaltain eri alueiden/kaupunkien reaktioita epidemiaan. Siellä missä tauti onnistuttiin oikea-aikaisella karanteenilla pitämään terveydenhuollon resursseilla hoidettavissa ja kuolinluvut pitämään kohtuullisen matalina, niin sen taloudelliset vaikutukset jäivät vähäisemmiksi. Artikkelin mukaan siellä, missä kuolleisuus kyettiin pitämään alhaisena, selviydyttiin taloudellisista vaikeuksista muita seutuja paremmin.

Yhdysvaltojen eri alueilla tautia onnistuttiin torjumaan eri tavoin. Tartuntakäyrät kaupungeittain ovat hyvin erilaisia, ja tarjoavat aineiston muuten kohtalaisen vakaalta alueelta. Yhdistämällä ne taloudelliseen kehitykseen saadaan arvokasta tietoa tulevan varalta.

Tämä tulos oikeastaan osoittaa, että taloudellisen toiminnan keskeinen yksikkö on ihminen. Kun kriisi ei tuhoa fyysistä omaisuutta tai kauppareittejä, niin keskeistä on taloutta pyörittävien ihmisten, niin tuottajien kuin kuluttajien, selviytyminen. Kun uhka on poistunut tappaen mahdollisimman vähäisen määrän ihmisiä, niin talous voi jatkaa toimintaansa lähes entiseen tapaansa. Kun ihmiset selviävät kriisistä, niin muu yhteiskunnallinen toiminta selviää myös.

Ensimmäinen haastateltu suomalaisessa lehdistössä

Näin Minna Canthin päivänä on aihetta muistuttaa, että ensimmäinen suomalaisessa lehdistössä haastatelu oli päivänsankari. 12. heinäkuuta 1892 Päivälehdessä julkaistiin Juhani Ahon kirjoittama juttu Vaihduksissa. Siinä Kuopiossa vierailulla ollut kirjailija kävi ensin jututtamassa Minna Canthia ja sitten Karl August Tavaststjernaa kieli- ja teatterikysymyksistä. Uskaltaudun nimeämään Canthin ensimmäiseksi henkilöhaastattelun antaneeksi henkilöksi Ahon kirjoittaman kehystyksen vuoksi.

Sitten edellisen Minna Canthin päivän on (mahdollisesti) löydetty yksi aikaisemmin tuntematon Minna Canthin kirjoittama näytelmä. Museonjohtaja Kalle Kallio kertoi tutkimusvapaansa aikana tekemästä löydöstä Työväenmuseon sivuilla. Ilman tekijän nimeä Kokkolan Lehdessä tammikuussa 1887 julkaistu ilveily Insinöörin konttoorissa vaikuttaisi olevan asiaperustein Canthin kirjoittama. Kaikki Canth-tutkijat eivät ole vakuuttuneita siitä, että näytelmä olisi Canthin kirjoittama. Mutta lähivuodet antanevat lisävalaistusta suuntaan tai toiseen. (Näytelmä on julkaistu kahdessa osassa tässä ja tässä).

Mutta palataan ensimmäiseen suomalaiseen henkilöhaastatteluun. Se tässä perässä.

Vaihduksissa.

(Kirje Kuopiosta)

Kirjoittaako rouva Canth ruotsin kielellä?

Äskettäin oli Uudessa Savossa pieni kirjallinen uutinen, jossa kerrottiin, että rouva Canth kirjoittaa näytelmää ruotsin kielellä. En ole nähnyt tätä uutista muihin lehtiin otettuna ja luulen, että se on tapahtunut siksi, että sitä on pidetty sellaisena siivekkäänä, joita tuon tuostakin lentelee sanomalehtipaperin valkoista pintaa pitkin. Sellaisena sitä minäkin pidin. Oleskellessani ”Päivälehden" lentävänä kirjeenvaihtajana täällä Kuopiossa päätin kuitenkin käydä tiedustelemassa uutisen todenperäisyyttä rouva Canthilta itseltään.
Rouva Canth asuu täällä kesänsä talvensa. Snellmanin puiston kulmassa nurkakkain vanhan tuomiokirkon kanssa on hänellä talonsa ja kaksi kauppapuotiansa. Alapuolella porttia on hänen hyvin varustettu lankakauppansa, yläpuolella toinen kauppa ia asuinhuoneet. Jyrkkiä rappuja noustaan isolle verannalle, siinä on pöytä ja keinutuoli, jossa kirjailijatar kauniilla säällä istuu ja tuumii tuumittavansa. Kun kaikki ovet ovat auki, menen ympärilleni katsellen salonkiin. Siellä ei näy ketään. Se on tavallisen kotoinen vaatimattomasti sisustettu sali, yhdellä seinällä riippuu niitä seppeleitä ia nauhoja, joita hän näyttämöllä on saanut vastaanottaa ihailemalta yleisöltä. Niitä käännellessäni tulee rouva Canth itse sisään.
Istuttuamme käyn hetikohta kiinni asiaan. ”Sallikaa minun kysyä, sanon minä, eikö välinne sanomalehti ”Uusi Savon" kanssa ole jotenkuten kireä?"
”Kuinka niin?" kysyy hän kummastellen.
”Minä vaan ajattelen siksi kuin se on laskenut ilmoille tuon uutisen siitä, että muka kirjoittaisitte ruotsin kielellä?”
”Mukako? kyllä se on aivan totta."
”Ettäkö siis todellakin olisitte muuttaneet kielenne?"
”Toistaiseksi olen. Miksi se sitten teitä niin kummastuttaa?"
Minä en osannut tehdä selkoa tunteistani, mutta pyysin kuitenkin saada tietää, mikä syyt tähän mielestäni vähän odottamattomaan muutokseen ovat vaikuttaneet.
”Minä kirjoitan niin siksi, että se huvittaa minua. Minä olen saanut kasvatukseni ruotsin kielellä ja minä tahdon nyt koettaa, enkö voisi sillä kirjoittaakin?"
”No, ja kuinka se käy?"
”Olen liika likeinen sitä itse arvostelemaan; saattehan sen sitten itse päättää, kun teokseni on valmis.”
”Ettekö suvaitseisi kertoa minulle sen sisältöä?"
Kirjailija kertoi minulle hyväntahtoisesti uuden draamansa sisällön. En tahdo siitä kuitenkaan nyt tehdä sen tarkempaa selkoa kuin että se käsittelee aviollisia suhteita ja päättyy sillä, että nuori rouva — myrkyttää miehensä. Aine on jännittävä ja kaikesta päättäen tulee käsittelykin vastaamaan sisältöä.
Mutta — niin, minun teki mieleni saada vielä syvempiä syitä siihen, miksi meidän yhteinen äidinkielemme on saanut väistyä ”toisen kotimaisen kielen" tieltä.
”Eikö siinä ole jo kylliksi, kun minä sanon, että minua huvittaa kirjoittaa ruotsiksi!"
Mutta kun rouva Canth on avonainen ja pelkäämätön, niin kävi jatketusta keskustelustamme kuitenkin selville että hänellä oli muitakin syitä, jotka tähän muutokseen olivat vaikuttaneet. Tuntui siltä kuin eivät hänen tunteensa suomalaista teaatteria kohtaan olisi olleet oikein suosiolliset ja kun häneenkin olisi epämiellyttävästi vaikuttanut se kohtelu, joka siellä oli tullut m. m. hra v. Numersia kohtaan. Omasta puolestaankin näkyy rouva Canthilla alevan yhtä ja toista tätä kotimaista taidelaitostamme vastaan. Rouva Canth viittasi m. m. siihen kohtaloon, joka oli tullut hänen näytelmänsä ”Kovan onnen lapsia" osaksi, joka ensimmäisen näytäntöillan jälkeen katosi näyttämöltä ilman mitään selityksiä syistä. Se oli sitä kummallisempaa kuin teaatteri oli sittemmin näytellyt aivan yhtä korkeakuorisia näytelmiä, esim. Therese Raquinin.
”Mutta ehkä oli teaatterin pakko valtiollisista syistä pyyhkiä pois teidän radikaalinen kappaleenne ohjelmastaan?" huomautin minä.
”Miksi sama kappale katsottiin voitavan esittää Uudenmaan pataljoonan julkisissa seuranäytelmissä, joista sanomalehdissäkin puhuttiin?"
Sitähän en m i n ä tiennyt.
”Ja sitäpaitse", sanoi rouva Canth, vähän kiivastuen, ”on minua loukannut se tapa, millä minua ovat kohdelleet muutamain teaattcrin kanssa hyvin likeisten sanomalehtien arvostelijat. Minä en enää voi kauvemmin kärsiä sitä enkä tahdo tulla millään tavalla heidän kanssaan tekemisiin. Yksinomaan sille teaatterille, jonka näkyy täytymän ottaa huomioon U. S:n-laisen lehden surullisesti tunnettuja arvostelijoita, joista m. m. eräs on julistanut sopimattomaksi ”Papin perheen" esittämisen kansan näytäntönä ja teaatteri näkyy tätä kieltoa totelleen — ei minun tee mieli kirjoittaa. En minäkään ikääni kaikkea jaksa olla heidän hammasteltavanaan. Haluttaa minunkin kääntyä yleisön puoleen, joka on osoittanut minua paremmin ymmärtävänsä ja osoittanut voivansa kirjailijaa hellemmin ja hienommin kohdella."
”Minkä yleisön puoleen aijotte sitten kääntyä. Minä tarkoitan : mihin teaatteriin?"
”Ruotsalaiseen."
Syntyi hetken äänettömyys. Minä katselin häntä epäilevästi hymyillen, ”Ehkä te sittenkin teette pilaa? Te ette kirjoita ruotsin kielellä?"
”No hyvänen aika!" nauroi puhuteltavani. Te näkyisitte toivovan, että en kirjoittaisi ruotsiksi. Mutta miksi en sitä tekisi? Niinkuin jo sanoin, ei itse kieli tee esteitä. Ja sitten sopii se itse aineeseenikin sillä minä kuvaan uudessa näytelmässäni meidän ruotsia puhumaa herrassäätyämme. Ja jos ette usko, niin katsokaa!"
Ja hän haki kirjoituspöydältään käsikirjoituksensa, joka oli kuin olikin — ruotsinkielinen.
”Vaan oletteko ajatelleet seurauksia?" kysyin.
”Minä vahät välitän siitä, mitä ihmiset sanovat. Minä olen vapaa ja kenestäkään riippumaton. Tietysti tullaan nyt huutamaan että olen puolueeni pettänyt, että olen liitossa viikinkien kanssa y. m. s. Mutta kyllä ääntä maailmaan mahtuu! Ja syy lisäksi, miksi kirjoitan ruotsiksi, on vielä se, että kun fennomaniia on aina käytetty usutusvälikappaleena, agitatsiooni-keinona kaikkia niitä vastaan, jotka eivät sovi kuin valetut sen kannen alle, minä tahdon näyttää, etten siitä vähääkään välitä. Ja minä toivon, että sillä aseella nyt tullaan iskemään niin silmittömästi, että se ase lopullisesti on kärkensä katkaisema.
”Hm" ... se oli ainoa, mitä voin sanoa. Sillä minä näin, että rouva Canth oli niin varma päätöksessään, ettei hän olisi siitä luopunut, vaikka olisin häntä siihen kehoittanutkin. Kiitin häntä niistä hyväntahtoisista tiedonannoista, joita olin häneltä saanut, heitin hyvästini ja läksin.

*

Läksin hra Tavaststjernan luo saamaan häneltä lähempiä tietoja siitä, kirjoittaako hra Tavaststjerna suomenkielellä?
Oli näet samassa ”Uuden Savon" uutisessa, jossa kerrottiin rouva Canthista, myöskin mainittu, että hra K. A. Tavaststjerna valmistaa näytelmää suomalaista teaatteria varten. Aiattelin että kenties hän vuorostaan kirjoittaa suomenkielellä ja menin häneltä sitä kysymään.
Hra Tavaststjerna asuu tätä nykyää täällä Kuopiossa nuoren rouvansa kanssa. Hänellä on asuttamanaan oikea runoilijan paikka, paras mitä suinkin voi toivoa. Se on johtaja Killisen asunto, josta on mitä ihanin näköala ulos Kuopion lahdelle ja Kallaselälle. Hra Tavaststjerna oli juuri tullut pitkältä purjehdusmatkalta lisalmesta ja oli hän aivan ihastunut niihin seutuihin, joiden kautta hän oli kulkenut, Hyvällä senterboordivenheellä oli hän, tämä ”För Morgonbris"-nimisen runovihkon kirjoittaja, vastatuuleen purjehtinut tuon kymmenen peninkulman pituisen saarisen ja salmisen väylän kahdessa päivässä. Paluumatkalla oli viivytty kolme päivää, mutta silloin oli saatukin purjehtia melkein tyynessä.
Tultiin sitten käyntini tarkoitukseen ja minä asetin hänelle yllä olevan kysymyksen.
Hra Tavaststjerna, joka on kotoisiin suomalaisesta seudusta — hän on syntynyt ja suurimman osan lapsuuttaan viettänyt Mikkelissä — käyttää suomenkieltä jotenkin virheettömästi.
”Minä kirjoittaisinkin suomenkielellä, jos osaisin, sanoi hän. Sillä kansan elämää kuvatessani ajattelen minä suomenkielellä. Siitä onkin seurauksena, että kielessäni on paljon suomalaisia käänteitä ja että taitavan suomentajan on helppo saada esille ajatukseni aivan yhtä hyvin kuin ne itse olen kirjoittanut. Onneksi on tätä nykyä helppo saada hyviä kääntäjiä, vaan jos en saisi niitä, koetteleisin pakoittaa harjoittaa itseäni kirjoittamaan suomeksi."
Kysymykseeni, miksi hra Tavaststjerna ei aijo tarjota näytelmäänsä ruotsalaiseen teaatteriin, vastasi hän, ettei hän luota tämän teaatterin taitoon eikä tahtoon esittää kotimaisia kappaleita, varsinkaan kansan kappaleita. Sen on kokemus jo kyllä osoittanut ja siitähän on syntynytkin se uusi harrastus joka viime kevännä vei ”dramallisen yhdistyksen" perustamiseen Helsingissä. Tyytymättömyys ruotsalaista teaatteria vastaan on jo kauan kytenyt hra Tavaststjernankin mielessä! Olipa hän ensimmäisiä jotka tästä asiasta kirjoittivat muutamia vuosia sitten. Silloin oli aate vielä uusi ja se lehti, jonka palstoilla hän arvostelunsa julkaisi pani siihen pitkän vastalauseen. Eikä maamme ruotsinkielinen sanomalehdistö vielä nytkään ole oikein taipuvainen myötävaikuttamaan niihin perinpohjaisiin muutoksiin, joita ruotsalainen teaatteri tarvitseisi. Vielä vähemmin teaatterin johtokunta. Sentähden ei hra Tavaststjernan te mieli tämän teaatterin puoleen kääntymään, vaan on hän päättänyt muuttaa ainakin nykyisin valmistumaisillaan olevan kappaleensa kanssa suomalaiseen teaattcriin, jonka johtajan tahto ja taito samalla kuin näyttelijäin kyky ja taipumukset ovat paremmin omansa vaikuttamaan näytelmän menestymiseen.
Jouduimme tämän johdosta puhumaan hra Tavaststjernan uudesta näytelmästä. Se on muodostettu hänen romaanistaan ”Kovina aikoina". Kirjailija on näyttämön vaatimusten mukaan jotenkin vapaasti käsitellyt ainettaan ja muutellutkin sitä. Siinä on m. m. aivan uusi henkilö: rouva Thoreld. Neiti Louisesta ja hänen äidistään on muodostettu nainen, jonka kanssa kapteeni Thoreld menee naimisiin.
Tämä näytelmä, joka jo aineensa puolesta sopii erittäin hyvin suomalaiselle näyttämölle, valmistunee jo ensi syyskautena esitettäväksi. Ja vaikka se kirjoitetaankin ruotsiksi, niin ilmaantuu se kuitenkin sitä ennen suomalaisessa puvussa ja voi sitä siis tavallaan pitää ruotsinkielisen kirjailijan — suomalaisena alkuteoksena.

* * *

Näin ovat siis yhden suomenkielisen ja yhden ruotsinkielisen kirjailijan osat tätä nykyä vaihduksissa ja hauskaa tulee olemaan nähdä, millä lailla he näitä uusia osiaan tulevat hoitamaan.

Lukemista

Oulussa Kulttuuritalo Valveella on kulttuurilehtigalleria, lehtipiste, jossa voi tutustua Kultti ry:n jäsenlehtiin.

Viime perjantaina Valve sulkeutui vallitsevan tilanteen vuoksi yleisöltä, joten nämä alkuviikosta kulttuurilehtigalleriaan tulleet uudet lehdet ovat luettavissa vasta aikojen rauhoittuessa.

Tässä tilanteessa suositan mielenkiintoisen lukemisen tilaamista kotiin.



* kultti.net

Entä jos Trump ei luovu presidentin virasta?

pic.twitter.com/JDS4zUXXJG

— Donald J. Trump (@realDonaldTrump) February 5, 2020

Koko Donald J. Trumpin presidenttikauden ajan ilmassa on ollut kysymys, että miksi hänen täytyisi joskus luopua virastaan? Trump on itse kysellyt jo kampanjansa aikana, miksi hänen täytyisi tyytyä kahteen kauteen. Dokumenttielokuvassa Fahrenheit 11/9 (2018) Michael Moore maalaili kauhukuvia, ettei Trump koskaan eläissään tule lähtemään Valkoisesta talosta. Vihjauksia ja vitsailuja aiheesta on ollut niin paljon, että Yhdysvalloissa on vakavissaan alettu pohtia mitä tapahtuisi, jos Trump kieltäytyy luovuttamasta paikkaansa presidentinvaalien voittajalle.

Yhdysvaltain perustajaisät laativat suosituksen, ettei kenenkään tulisi olla presidenttinä kahta kautta pidempää aikaa. Tätä lakeihin kirjaamatonta suositusta noudatettiin aina 1940-luvulle saakka. Vuonna 1940 Franklin D. Roosevelt valittiin virkaan kolmannen kerran, ja vielä neljännen kerran 1944. Roosevelt kuoli 1945 toisen maailmansodan vielä jatkuessa. Hänen kuolemansa jälkeen perustuslakiin tehtiin lisäys, jossa presidenttikausien määrä rajattiin kahteen.

Yksikään Yhdysvaltain tähänastisista presidenteistä ei ole kieltäytynyt luovuttamasta virkaa seuraajalleen. Itse asiassa lainsäädännössä vallanvaihto on määrätty luopuvan presidentin tehtäväksi. Tässä suhteessa usein esimerkiksi on nostettu George Bush vanhempi, joka ei tullut valituksi toiselle kaudelle. Hän reilun pelin hengessä jätti Valkoiseen taloon Bill Clintonille kirjeen, jossa kutsui seuraajaansa ”meidän presidentiksi”.

Yhdysvaltain pitkästä historiasta löytyy yksi osavaltion kuvernööri, joka kieltäytyi luovuttavasta viransa seuraajalle. Hän piileskeli kolme päivää virka-asuntonsa kellarissa, kunnes hänet saatettiin ulos virkapaikalta. Kerran kuvernööriksi valittu kuoli ennen virkaanastujaisia, ja viranhoidosta syntyi kiista kolmen henkilön kesken (entinen kuvernööri, kuvernööriksi valitun poika ja puolueen nimeämä varaehdokas). Kolmen kuukauden oikeuskäsittelyn päätteeksi varaehdokas todettiin oikeaksi viranhaltijaksi.

Oikeuskäytäntöä vallastaluopumisesta kieltäytymisestä ei siis juurikaan ole. Oikeusoppineet ovat arvioineet, että jos presidentti ei suostu vallanvaihtoon, niin tehtävän hoitaminen siirtyy presidentin valitsijoille, eli valitsijakokoukselle. Yhdysvaltain presidentin valitsee valitsijakokous, mutta tuo kokous ei ole yksittäinen tilaisuus. Niitä järjestetään kaikkiaan 51 kappaletta (50 osavaltiossa ja pääkaupunkiseudulla), joista äänet ilmoitetaan kongressille, joka julkistaa lopputuloksen.

On vaikea ajatella, miten noin hajanainen elin voisi joihinkin käytännön toimiin entisen presidentin poissaamiseksi virkapaikaltaan. Presidentin valitsijat ovat kukin sidottuja oman osavaltionsa tai vaalialueensa lainsäädäntöön, koko liittovaltion lainsäädännössä ei ole opastusta tällaisen mahdollisuuden varalta. Korkein oikeus on usein todennut, että vaaliasiat ovat osavaltioiden oma asia. Jo valitsijakokouksen järjestäytyminen muuhun kuin presidentin valintaan olisi aikaisemmin tuntematon tapaus. Käytännössä valitsijakokous pystyisi vain pyytämään kongressia, tai tarkemmin sen ylähuonetta, senaattia, toimimaan oikean ihmisen saamiseksi Valkoiseen taloon.

Trump on tehokkaasti kolmen vuoden ajan täyttänyt valtion ja oikeuslaitoksen virkoja itselleen myötämielisillä ihmisillä. Lukuisia kertoja olemme nähneet, kuinka virkansa velvoitteen vakavasti ottaneet ihmiset ovat saaneet potkut tai saaneet vankilatuomioita lain rikkomisesta. Trump on omilla toimillaan ajautunut tilanteeseen, että kun presidentin virka ei enää häntä suojaa, niin hän joutuu luultavimmin pitkäksi aikaa vankilaan (ellei seuraaja häntä armahda). Trump on usein leikkinyt ajatuksella, että hän voisi itse armahtaa itsensä. Ehkä ajatus on varautumista sellaiseen skenaarioon, että hän todella joutuu lähtemään virastaan.

Senaatin republikaanit ovat jo kerran estäneet Trumpin viraltapanon, joten ... nähtäväksi jää.


* Barbara McQuade. What Would Happen If Trump Refused to Leave Office? Atlantic
* Daniel Block. How Trump Could Lose the Election and Remain President. Washington Weekly

Astérix et le Brexit

Ison-Britannian eu-eron myötä eri sosiaalisissa medioissa on jaettu paljon Olivier Schwartzin (suomessa tunnettu lähinnä Pikosta ja Fantasiosta) tekemää kuvitteellisen Asterix-albumin kantta. Kansi on kunnianosoitus Albert Uderzon taannoin tekemälle Asterix Britanniassa alpparille. Kannessa esiintyvät samat hahmot, mutta dynamiikka on käännetty toisin päin.

Alkuperäisessä kannessa Asterix ja Obelix ovat Camulodunumin ja Duvovernumin välissä viiden tribuunin sarjaan kuuluvassa ottelussa. Camulodunumin joukkue on saanut vahingossa taukovirvokkeekseen taikajuomatynnyrin, jonka gallialaiset ottavat takaisin haltuunsa. Samalla Obelix nappasi kainaloonsa pelivälineenä käytetyn kurpitsan, ja tästä syystä he saavat peräänsä koko urheilujoukkueen. Kansikuvan tilanteen jälkeen Obelix palauttaa pelivälineen ja toverukset saavat paeta rauhassa.

Jos olisin ollut Schwartzin paikalla piirtämässä, niin olisin siirtänyt kurpitsan Obelixin kädestä paikallisen brittijoukkueen haltuun. Silloin viesti olisi selkeytynyt. Asterixin komennosta huolimatta britit lähtivät pelaamaan omia pelejään Euroopan Unionin ulkopuolelle.

Nyttemmin moni Asterix-albumin kansi on piirretty uudelleen. Tästä uudesta en ole niin ihastunut, vaikka se albumin sisältöä laajemmin kuvaakin.

Yhdysvaltain osavaltiot valtakunnallisen politiikan välineinä

Lähde: Wikipedia

Suomenkin uutisissa on tarkkaan seurattu Yhdysvaltain aborttilainsäädännön muutoksia. Republikaanit ovat ajaneet useissa osavaltioissa läpi lakeja, jotka käytännössä kieltävät abortin kokonaan kieltämällä sen kuudennen raskausviikon jälkeen. Tuossa vaiheessa raskautta äiti useimmiten ei edes tiedä odottavansa.

Ajatus on osavaltioiden lainsäädännön kautta saada muutettua koko maata koskevaa laintulkintaa siten, että abortti tulisi kielletyksi. Naisten oikeutta omaan ruumiiseensa vastustavat saivat propagandavoiton kun pienen pieni Saybie-vauva säilyi hengissä. Saybie oli kooltaan pieni, mutta Suomessakin on varhaisemmassa vaiheessa syntyneita lapsia selvinnyt keskoshoidon avulla hengissä.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt demokraattien ajama muutos presidentinvaaleihin. Kongressissa muutosta vaalilakiin on ajettu jo 50 vuotta, mutta se ei ole juurikaan edistynyt. George W. Bushin ja Donald J. Trumpin valinta valitsijamiesten äänillä ovat saaneet republikaanit pitäytymään nykyisessä käytännössä.

Jo vuodesta 2007 lähtien osavaltioissa on muutettu tapaa valita valitsijamiehet. Tuolloin Marylandissa muutettiin osavaltion lakia niin, että osavaltion valitsijamiehet tulevat äänestämään sitä ehdokasta, joka on saanut valtakunnallisesti eniten ääniä. Valitsijamiehet eivät siis välttämättä äänestä omassa osavaltiossa suosituinta ehdokasta vaan koko maan ykköstä.

Tällainen muutos on huomattavasti helpompi tehdä kuin kumota perustuslakiin muinoin tehty lisäys. Perustuslakihan jättää osavaltioiden päätettäväksi miten ne edellyttävät valitsijamiestensä äänestävän lopullisessa presidentinvaalissa. Nyt toukokuussa 2019 Uusi Meksiko päätyi viidentenätoista äänestysalueena samanlaiseen päätökseen Marylandin kanssa. Nykyisen tilanteen perusteella seuraavissa vaaleissa eniten ääniä saanut ehdokas tulee saamaan ainakin 189 ääntä valitsijakokouksessa.

Vastaava muutos on käsittelyssä kymmenessä osavaltiossa. Jos niistä suurin osa siirtyy äänestämään valtakunnallisesti eniten ääniä saanutta, niin jatkossa Yhdysvaltain presidentiksi tulee valtakunnallisesti eniten ääniä saanut. Jos valitsijamiesten enemmistö on sitoutunut valtakunnalliseen tulokseen, niin on kongressissakin helpompi muuttaa perustuslakia. Koska muutos on jo käytännössä tapahtunut.

Pursiaisen perustulo

Hei, perustetaan sellainen perustulo, että tulostetaan kaikille ihmisille tosi paljon rahaa. Tietenkin näin voidaan tehdä, mutta hyvien asioiden määrä maailmassa ei lisäänny ollenkaan, sillä että me jaetaan rahaa. Se totta kai voi vaikuttaa siihen miten hyvät asiat jakautuvat maailmassa, mutta se ei tässä mielessä eroa mitenkään... Se on vain tosi huono tapa verottaa ja tehdä tulonsiirtoja. 

Heikki Pursiainen on kirjoittanut pamfletin Olette kaikki väärässä (Tammi 2019). Teoksessa Pursiainen käy läpi viime aikoina käytettyjä julkisia puheenvuoroja ja kertoo miten argumentointi yhteiskunnallisissa asioissa niissä ontuu.

Pursiainen oli kertomassa kirjastaan Kalle Haatasen ohjelmassa loppumassa olevalla viikolla. Jo radiohaastattelun perusteella käy ilmi, että Pursiainen peilaa toisten perusteltuja näkemyksiä maailmasta omaan maailmankuvaansa.

Haastattelussa Pursiainen ensimmäiseksi tyrmää Antti Nylenin ajatuksen taiteilijapalkasta. Hän suositteli Nylenille oikeisiin töihin menemistä. Valtiolla ei voi olla velvollisuutta tukea taiteilijoita. Pursiainen vertaa taiteilijoita poliiseihin ja sairaanhoitajiin. Jälkimmäisille maksetaan palkkaa työstä yhteiskunnan turvallisuuden ja hoivan vuoksi, ei siksi, että joku haluaa olla poliisi tai sairaanhoitaja.

Pursiainen on lukenyt Nyleninsä huonosti. Poliisina ja sairaanhoitajana toimimista on usein sanottu kutsumusammateiksi, molemmille on yhteiskunnassa asetettu vaatimuksia, jotka ulottuvat työajan ulkopuolelle. Taiteilijana oleminen on myös kutsumusammatti, ilman taidetta ja kulttuuria yhteiskuntaa ei olisi olemassa.

Ylle kirjattu sitaatti on Pursiaisen radiossa kertoma kiteytys perustulon vastustamiselle. Yksinkertaistetusti perustulo olisi nykyisestä poikkeavaa tulonjakoa, verotusta, ja siksi sitä on vastustettava. Perustulon kaltaisia asioita Pursiaisen mielestä ei voi luoda nykyisin olemassa olevilla rahoilla, vaan niitä varten olisi luotava uutta rahaa. Näin Pursiaisen ajattelussa perustulo jää ikuisesti toteutumattomaksi, koska uuden rahan painaminen vähentää arvoa olemassa olevilta "hyviltä asioilta".

Tällaiset pamfletit ovat hämmentämistä ja yhteiskunnallisen eteenpäin menemisen hidastamista. Miksi jonkun Heikki Pursiaisen maailmankuvan pitäisi olla osa keskustelua, kun samoista aiheista on valtavasti oikeata tieteellistä tutkimusta?

Bristolin museon kokoelmista

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

. Devolved Parliament I made this ten years ago. Bristol museum have just put it back on display to mark Brexit day. . “Laugh now, but one day no-one will be in charge.”

Henkilön Banksy (@banksy) jakama julkaisu Maalis 28, 2019 kello 7.41 PDT

Brexitin teemoissa Bristolin museon henkilökunta oli tutkinut varastojaan ja tuonut yleisön nähtäville Banksyn kymmenen vuotta sitten tekemän teoksen.

Mutta en menisi vertaamaan parlamentaarikkoja apinoihin. Tunnetun tarinan mukaanhan sattumanvaraisesti kirjoituskonetta hakkaava apina tuottaa jossakin vaiheessa mestariteoksen. Kansanedustajilla pitää olla älyä, että pystyvät kaikki mahdolliset ratkaisut torppaamaan.

Brexit on sulautuma

Brexit är teleskopord. #Szóösszerántás

— Reijo Valta (@reijovalta) 29. maaliskuuta 2019

Ison-Britannian eroaminen Euroopan Unionista ei suju suunnitelmien mukaan. Maan parlamentti ei tunnu hyväksyvän minkäänlaista mallia, ainakaan sellaista jonka pääministeri May olisi valmis tuomaan sen käsiteltäväksi. Eikä koeäänestyksissä Mayn vastustamat mallitkaan ole saaneet kannatusta.

Brexit on sulautuma. Ruotsissa sanottaisi 'teleskopord'. Unkarissa szóösszerántás. Englantia puhuvat portmanteausta ranskalaisilta lainatulla sanalla. Sulautuma on suomessa kuvaava sana, kaksi sanaa on sulautunut yhteen. Britannia exit. Usein toistettuja esimerkkejä ovat motelli ja smog, motor ja hotel (moottori hotelli) ja smoke ja fog.

Kieli luo maailmaa. Britannian eroa varten syntyi iskevä kampanjointisana, joka on siis luonteeltaan sulautuma; fuusio, yhtyminen. Kampanjasana on siis kielen tasolla päinvastaista siihen verrattuna, mitä sillä haluataan ajaa.

Etäisyyden ottamisen, eron, vaatiminen sanalla joka on yhdistelmä kahdesta, tuntuu oudolta. Sana kuvastaa sitä, että jos kaukoputkea, teleskooppia, haluttaisiin pidentää niin sitä kuitenkin painetaan kasaan.

Kaksi sanaa palvelisi parlamenttia paremmin.

Kuka istuttaa Sipilän puut?

Juha Sipilä ja monet muut keskustalaiset ovat puhuneet paljon puiden istuttamisesta. Sipilä oli jo aikaisemmin laskenut, että hän voi kuitata lentokoneharrastuksensa istuttamalla 60 000 puuntaimea. Nyt vaalitentissä hän olisi laittanut nuoret (ilmastolakkolaiset) istuttamaan kymmenen miljoonaa taimea.

Suomen laissa on iät ja ajat ollut metsien uudistamisvelvoite. Suomessa on pitkät perinteet sillä, että metsänomistajia on estetty vähittämästä omia metsiään. Yli 30 aarin hakkuuaukiot on pitänyt istuttaa metsäksi uudelleen.

Sipilän ajatuksenjuoksua puiden istuttamisesta on vaikea seurata. Onko keskustalaisten tarkoitus siirtää metsänomistajien velvollisuus nuorten kansalaisten hoidettavaksi? Tuleeko metsänomistajien velvollisuus laajemminkin yhteiskunnan hoidettavaksi?

Metsien uudistamisen kytkeminen ilmastotavoitteiden hoitamiseksi on asioiden sotkemista. Suomen metsiä on varjeltu omistajiltaan ainakin 1800-luvulta lähtien ja tuon velvoitteen muuttaminen "ilmastohyötyjen saamiseksi" tuntuu nurinkuriselta.

Panemassa ja Yötöissä

Seiska-lehden sunnuntain klikin kalastelija kertoi Alina Tomnikovin olleen Panemassa. Baarien pitäjät ovat kautta vuosisatojen olleet näppäriä keksimään kaljakuppiloilleen vetäviä nimiä. Helsingin Kalliossa on Panema, jossa siis näyttelijä Tomnikov oli tavattu.

Oulussa 1990-luvulla oli Yötöi. Se oli pieni baari, jolla oli joustavat ja pitkät aukioloajat. Nimi oli taivutettu valmiiksi inessiivimuotoa varten, jotta yötöissä tulisi varmasti kaikkien mieleen. Nimi oli baarin suurin vetonaula. Huonona vitsinä saattoi sanoa olleensa Yötöissä.

En tiedä on Panemalla muita ansioita kuin nimi. Seiskan vitsailu ei näytä saaneen arvostusta ainakaan Amppareiden käyttäjiltä. Linkki on saanut 119 miinusta ja vain viisi plussaa.