Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perinne. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. lokakuuta 2022

Yöitkettäjä ja muita suomalaisia arjen häiritsijöitä

 


Pasi Klemettinen
Kansanuskon yöpuoli
SKS 2022

 

Neljännesvuosisata sitten, kun tyynnytin koliikista kärsivää esikoista, en tiennyt vanhan kansan nimenneen oman olennon itkun syyksi. Se oli yöitkettäjä tai valvottaja. Vanhalla kansalla oli myös loitsuja ja taikoja sen karkottamiseksi. Taiat eivät olisi sopineet kerrostalossa toteutettaviksi, ja myös lastensuojeluviranomaisilla olisi ollut sanottavansa kirveen kanssa heilumiseen vauvan lähettyvillä. Loitsuilla sen sijaan olisi varmaankin ollut tyynnyttävä vaikutus.

Yöitkettäjän ja monet muut vanhan kansan hiidet ja manalaiset esitellään Pasi Klemettisen tietokirjassa Kansanuskon yöpuoli. Kuten esipuheessa kerrotaan, kirja on lajissaan ensimmäinen suomalaiseen kansanperinteeseen perustuva ”pahojen olentojen” esittely. Aakkosjärjestyksessä käsitellään noin 70 oliota Ajajaisesta jo mainittuun Yöitkettäjään. Teoksessa kerrotaan myös vanhan kansan ohjeita normaalin arjen häiritsijöiden karkottamiseen.

Klemettinen on kirjannut ylös jo useamman vuosikymmenen ajan erilaisia kansanperinteen pahan ja mieliharmin aiheuttajia. Hänen väitöskirjassaan pääosassa olivat Mellastavat pirut (1997). Kansanuskon yöpuoli on mainio hakuteos aihepiiriin, kalmojen, kiirojen ja keijukaisten maailmaan. Pirua on tässäkin teoksessa käsitelty parinkymmenen sivun verran.

Esittelyjen lomassa Klemettinen tekee hyviä havaintoja. Rajapiru vaivasi lähinnä eteläisen Suomen ihmisiä, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan pohjoispuolella siitä ei ole juurikaan havaintoja. Sen sijaan Pyhän Yrjön taistelusta lohikäärmettä vastaan kerrottiin suomalaisia versioita aina Enontekiötä myöten. Monessa kohtaa ”kansallinen” onkin ylikansallista, yleisinhimillistä kerrontaperinnettä.

Monet vanhan kansan huolet ovat liittyneet karjaa ja kotielämiä häiritseviin henkiin. Siitä huolimatta Klemettisen hakuteos antaa ajoittain loitsuja myös nykyihmisen käytettäväksi. Varkaan perään voi laittaa Manalan rakin tai Hiiden kissan:

Kiihytä, hiisi, hiilijäsi

paha henki, paklojasi

Kipinätär, hiien kissa,

revi reisiä jalosti,

kipeninä kiusaele.

 

 


tiistai 18. helmikuuta 2020

Niittyperhosten lajimäärä voidaan turvata



Suomen uhanalaisimpia eliölajeja ovat ne, joiden elinympäristönä ovat niityt, perinnebiotoopit. Ne ovat syntyneet ihmisen toiminnan tuloksena vuosisatojen aikana, ja kun karjatalous on muuttanut muotoaan, niin monet perinteiset niityt ovat metsittyneet tai raivattu pelloiksi. Niityt eivät pysy niittyinä ilman ihmisen toimia.

Itse olen yrittänyt pitää isän pientilaan kuulunutta metsähakaa metsähakana. 2000-luvun alkupuolella siihen sai maataloustukeakin, mutta paikallisten tukipainotusten muuttumisen myötä se lakkasi. Rahallisesti tuki ei ollut suuri, mutta se loi velvoitteen hoitaa hakaa hyvin.

Jussi Lampinen on tutkinut tarkastettavaksi tulevassa väitöskirjassaan The conservation of declining grassland species in novel habitats (Turun yliopisto, 2020) niittylajien tulevaisuuden mahdollisuuksia. Jos lehmät ja lampaat eivät enää hoida niittyjä, niin voisivatko lajit siirtyä esimerkiksi avoimina pidettävien sähkölinjojen alle asustamaan?

Lampisen tulokset ovat rohkaisevia. Niittyperhosyhteisöt voivat muuttaa tuoreidenkin sähkölinjojen alle, niiden menestyminen ei edellytä pitkää saman alueen maankäyttöhistoriaa.

Tässä kuitenkin kohdataan uudenlaisia vaikeuksia. Sähkölinjojen hoitamisesta vastaavat tahot pitäisi saada hoitamaan maa-alojaan siten, että niistä tulisi niittymäisiä. Hoitomenetelmät ovat osin työläämpiä, tai ainakin asennemuutoksia vaativia.

Omat kokemukset perinnebiotoopin hoitamisesta puoltavat hakkuujätteen ja niittoheinän keräämistä pois niittymäiseksi toivottavalta alueelta. Maaperän lievä köyhdyttäminen saa lajikirjon kukoistamaan. Parin ensimmäisen vuoden raskaan tekemisen jälkeen työ helpottuu vuosi vuodelta. Pajukko ja horsmikko lakkaa rehottamasta, kun muutaman vuoden jaksaa huolehtia korjuu- ja niittojätteet pois.

Niityillä ja niiden monipuolisella faunalla ja floralla on onneksi myönteinen maine. Lampisen kyselyjen mukaan niihin suhtaudutaan pääosin myönteisesti tai ainakin neutraalisti. Ja lisäksi mielikuva menneisyydestä on vahva: niittylajistoa suosien hoidetut uusympäristöt säilyttävät ihmisten silmissä siistin, hoidetun ulkoasun. Niittyperhosilla ja kumppaneilla on toivottavasti valoisampi tulevaisuus.



* Jussi Lampinen. The conservation of declining grassland species in novel habitats. Turun yliopisto

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Kuoreen kalastus



"Kuoreen lippoaminen on siitä erityinen kalastuksen muoto, että siinä kateutta ei tunneta", kirjoitti Ilta-Sanomat vuosi sitten. Toukokuussa kuore eli norssi nousee koskiin kutemaan ja parin päivän ajan sitä saa lippoamalla ämpäritolkulla. Kaloja riittää kaikille halukkaille, kunhan sattuu paikalle oikeaan aikaan. Yleensä kuoreiden ajatellaan nousevan viikon, puolentoista jäidenlähdön jälkeen.

Vain muutamana päivänä pyydettävä kuore on käytännössä kaikkialla valtion kalastusluvalla vapaasti pyydettävä. Kuoretta saa tietyin paikoin lipota myös sellaisissa vesissä joissa kalastus on muuten kokonaan kielletty. Kalalla ei ole juurikaan taloudellista merkitystä, joten erillisiä lupia sitä varten ei yleensä tarvita.

Facebook on kuitenkin sellainen paikka, jossa kuoreen lippoaminenkin muuttuu kalakateuden kohteeksi. Suosittaisin, että jos näkee lippoajia, niin menee heitä jututtamaan. Silloin saa itselleenkin ämpärillisen tai pari kaloja mukaansa. Älykännykällä näköetäisyydelta napattu kuva ja facebookiin saatteeksi kirjoitetut sadattelut eivät kuulu hyviin tapoihin.




sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Yhdysvaltain armeija tutkii: Mämmi


Paranormaalien ilmiöiden yhteydessä usein kerrotaan, että asiaan kannattaa suhtautua vakavasti. Yhdysvaltain armeijakin on selvitellyt/tutkinut tätä ilmiötä. Jos ei voida vedota armeijan tutkimusaineistoihin, niin aina löytyy joku armeijasta eläkkeelle jäänyt upseeri, joka voi kertoa asiasta tarkemmin.

Pentagonin alaisuudessa on vaikka mitä. Organisaatio on valtava ja sillä ei ole niukkuutta rahoituksesta. Kaikkea sodissa mahdollisesti hyväksikäytettävää on tutkittu ja tutkitaan.

Yhdysvaltain armeija on tutkinut myös mämmiä. Yle Radio1:n arkisto-ohjelmassa vuodelta 1996 dosentti Hely Tuorila kertoi tutkimuksista, joilla selvitettiin sotilaiden suhtautumista etnisiin, erikoisiin ruokalajeihin. Yksi ruokalajeista oli mämmi.

Huolto on armeijan selkäranka. Jos muonamestarilla ei ole antaa sotilaille normaaleja ruoka-annoksia, niin täytyy turvautua siihen mitä on tarjolla. Tutkimuksessa johon Tuorila osallistui etsittiin keinoja saada sotilaat syömään sitä mitä on tarjolla.

Mämminsyöjät oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Ensimmäiselle tuotiin ruoka eteen ilman selittelyjä, toiselle kerrottiin nimi ("Finnish Pudding") ja kolmannelle selvitettiin tarkasti mämmin ainesosat ja sen asema suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Suomalaista juhlaruokaa, pääsiäisherkkua, syöneille mämmi maistui parhaiten. Kun ruoan ainekset ja tarina olivat selvillä, niin harvalla oli syytä karsastaa pöytään tuotua. Ja useampi myös tykkäsi syömästään.

Ilmeisesti tämä tutkimus on vaikuttanut laajemminkin elintarviketeollisuuden ja erityisesti artesaanituotteiden markkinointiin. Tarinoilla on myyty aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että se on lisääntynyt tällä vuosituhannella.


tiistai 26. helmikuuta 2019

Pelottava Kraken


Maaliskuun alussa Otto Latva väittelee Turussa aiheenaan The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s. Latva on siis käsitellyt sitä miten ja milloin jättiläiskalmareista on tullut hirvittäviä kansantarujen petoja.

1700-luvun merenkävijät eivät pitäneet jättiläiskalmaria petoja tai pelottavana. Päinvastoin, kuolleen kalmarin jäännökset kertoivat missä kaskelotit liikkuivat ja kalmari itsessään oli hyvin riittoisa syöteiksi kelpaava eläin.

Latvan mukaan jättiläiskalmari alkoi saada hirvittäviä piirteitä vasta 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan myös eläimen nykyinen nimi vakiintui. Valistushenkiset luonnontieteilijät halusivat purkaa kansanperinteen uskomuksia selittämällä niitä oikeasti olemassaolevien eliöiden avulla. Samalla tieteilijät tulivat siirtäneeksi monet uskomukset noiden olemassaolevien eläinten niskoille.

Kun olen viimeaikoina käsitellyt ihmissusia, niin väitösuutisesta tuli ensimmäisenä mieleen analogia, että susille olisi käynyt samoin kuin jättiläiskalmarille. Eli kansan yliluonnollisiksi tietämät uskomukset on liitetty oikeisiin susiin 1800-luvulla ja näin olisi susiviha saanut alkunsa.



Väitöstiedote: The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s

perjantai 8. helmikuuta 2019

Punapartainen pikikärsä


Uusi toimitus ilmestynyt! Kannakselta lähtöisin ollut A. Emil Virtasalo (1901-1928) kirjoitti 1920-luvulla kolme kirjaa Afrikasta ja kaikenlaisia juttuja suomalaisiin aikakauslehtiin. Punapartaiseen pikikärsään (Kustantamo Helmivyö 2019) on koottu Virtasalon suomalaisia novelleja ja tarinoita. Niminovelli ja muutamat muut kirjan toiseen osaan kootut tarinat käsittelevät Koiviston talonpoikaispurjehdusta ja Itämerta ennen maailmansotaa.

Teos on saatavissa ainakin BoDin ja Bookyn nettikaupoista. BoDissa myös lukunäyte. Kirjan kansi on J.T. Lindroosin.


* Punapartainen pikikärsä, Bod
* Punapartainen pikikärsä, Booky


sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Kainuun kuuluisa goljatti


Kainuun museossa poiketessa huomasin, että paljon Kainuun ja Kajaanin vaiheista kirjoittaneelta Reijo Heikkiseltä on ilmestynyt uusi kirja. Daniel Cajanus -- Kainuun kuuluisa goljatti on ilmestynyt melkein vuosi sitten ja museo on sen kustantanut.

Paltamossa n. 1703 syntynyt papin poika Daniel on hämmästyttänyt pituudellaan kaikki nämä vuosisadat. Isonvihan aikaan kaikki asiat eivät tulleet kirjatuiksi ylös. Niinpä Cajanuksen syntymävuosi on pitänyt laskea kuoliniästä, Muutenkaan jätin vaiheista ei voi kirjoittaa aukotonta elämäkertaa.

Joitakin sirpaleita ja tarinoita Daniel Cajanuksen vaiheista on säästynyt sieltä täältä ympäri Euroopan. Ne Heikkinen on koonnut yksien kansien väliin. Osa jutuista ei ehkä pidä paikkaansa, mutta niitä on kerrottu niin usein, ettei niitä enää voi sivuuttaakaan. Jos asiat eivät olleet osa Cajanuksen elämää, niin ne ovat olleet osa hänen jälkimainettaan.

Ensi kesänä Daniel Cajanus on Kainuussa esillä monin tavoin. On ooppera ja taidenäyttely Suuri tuntematon. Ehkä jotain muutakin.



tiistai 4. joulukuuta 2018

Uusi vaalilaki käytännössä

[Tänään liputetaan ensimmäiselle yleisille ja yhtäläisille kunnallisvaaleille. Päivän tarina on Väinö Katajan (1867-1914) ensimmäisistä eduskuntavaaleista kirjoittama, mutta sopii hyvin teemaan.]




Levisi huhu kylällä, että kansakoululla on joku kokous, johon sai mennä kenen mieli teki, että siellä puhutaan ja selitetään ja äänestetään. Ja kertoi huhu lisäksi, että vaimoväki varsinkin oli tervetullutta. Mutta tiesivät jotkut kertoa, ettei siellä puhuta kuin uudesta vaalilaista, jota ei kukaan ymmärrä, ja että esitelmän pitäjä oli Helsingistä mikä lie ollut "temokraatti".

Mutta uutta vauhtia sai huhu, kun lukkari kertoi, että siellä oli "näytelmä".

Ja kun oli joutilas päivä, niin olipa aikaa käydä "näytelmää" katsomassa, sillä enemmistö tuntui olevan sitä uskoa, että "näytelmä" siellä oli, mikä liekin. Ja alkoi koululle väkeä kokoontua, tuli vaimoväkeäkin laumoittain, poikasia ja vakavia ukkoja sekaisin.

Useimmat eivät tienneet, mistä tulee kysymys, mutta Eeli-Mikkolan Vante, joka oli kaupungissa käydessään asiasta kuullut ja muutenkin oli lukenut ja aikaansa seuraava mies, selitti kämmeniään levitellen, että "se pitää esitelmän uudesta vaalilaista".

Selitti sen ja kertoi lyhyesti vaalilaista mitä tiesi, kertoi ja silmäili ympärilleen juuri kuin ei kukaan muu asiasta tietäisi tai ymmärtäisi mitään.

"Niin... jaa... vai uudesta vaalilaista", virkkoi välinpitämättömästi Erkkilän Jooseppi. "Minä olen sen jo tutkinut moneen kertaan... ja sitä paitsi on siitä jo muilla paikkakunnilla ammon aikoja pidetty esitelmiä."

"Kuuluu olevan vaimokin tämän uuden lain mukaan yhtä suuri herra kun mieskin", kuului joku sanovan sieltä oven puolelta.

"Joo, saavat kyllä äänestää herrainpäivämiestä, mutta eivät ne saa huutaa ja kurkuta muuten enempää kuin ennenkään", tiesi Eeli-Mikkolan Vante taas selittää.

"Ei suinkaan sitä kaikille vaimoille ole yhdenlaista valtaa annettu", lausui epäilyksensä Sillanpään emäntä, joka oli varakas leski ja aina etukynnessä miestenkin keskellä.

"Yhtä suuri on nyt ääni teillä, Sillanpään emäntä, kuin tuolla Olkkos-Kaisalla tuolla oven suussa, ei enempää vähääkään", vastasi Erkkilän Jooseppi, ymmärtäväinen mies.

"Siinä vain valhe tuli", riensi Sillanpään emäntä sanomaan, mutta oven suussa syntyi naurua ja hihitystä ja joku virkkoi ääneen, että kuului kaikille:

"Olkkos-Kaisalla on valta huutaa, että maa tärisee."

Siitä sitten keskustelu vilkastui, kun tuo arveli tuota, tämä tätä. Ja koetti joku jakaa sukkeluuksiakin.
Mutta etumaisilla riveillä istuvilla oli tullut kiivas tinka, ja väittely oli täydessä vauhdissa. Tinka oli syntynyt siitä, että Ollilan Isso, joka muutamia kuukausia sitten oli palannut rahamiehenä Amerikasta, tahtoi olla viisaampana kuin muut ja väitöksillään kumota toisten mielipiteet. Mutta kiivaasti vastusti häntä Eeli-Mikkolan Vante.

Ja kovin siinä sydäntyi kumpikin, ja väittelyinto tarttui muihinkin; oven puolessa jo kuului Tolos-Sakari kiroilevan.

"Sinulla ei ole äänivaltaa vielä ollenkaan", sanoi Eeli-Mikkolan Vante Ollilan Issolle.

Se harmitti Issoa, koski hänen kunniaansa kipeästi. Hänelläkö ei olisi äänivaltaa, joka vasta joku viikko sitten oli kunnan säästöpankkiin pannut monta tuhatta markkaa!

"Minulla on äänivaltaa vähän enemmän kuin muilla", hän vastasikin Eeli-Mikkolan Vantelle.
"Ei ole. Saadaan nähdä, kun ääniluetteloa tarkastetaan."

"Ja miksei ole? Vissiin sentähden, että taidan olla velassa jollekin... esimerkiksi kunnalle", sanoi hän ylpeänä Vantelle.

"Sinä olet ollut monta vuotta ulkomaalla ja semmosilta on äänivalta kielletty useammaksi vuodeksi..."

"Minä olen veroni maksanut niinkuin sinäkin... vähän paremminkin..."

"Ei se auta..."

Mutta yhä enemmän sydäntyi Ollilan Isso, ja kun ei muuta osannut, niin rupesi soimailemaan. Siihen sekaantuivat muutkin, ja kun alussa väittelyä oli ollut kysymys vaalilaista, niin nyt jo oli ehditty Eero Kalskeen kiväärijuttuihin.

Mutta oven puolella oli myös syntynyt tinka suntion ja Tolos-Sakarin kesken, ja siihen sekaantuivat kaikki itsellismiehet ja mäkitupalaiset.

Suntio, joka uskotteli olevansa erittäin tärkeä jäsen kirkonpalvelijain kirjavassa ketjussa ja muutenkin oli "maallisestikin" oppinut, alkoi ensin härnäillä Tolos-Sakaria, ettei Sakarilla muka ole äänioikeutta, koska ei ollut verojaan maksanut, oliko koskaan. Mutta Sakari sai puolelleen kaikki jätkät, ja muuan, joka oli nähnyt mitä kansa voi, huusi suntion korvan juuressa:

"Pian me hävitämme koko kirkon ja paistamme suntion vartaassa... vartaassa, niinkuin Kukkolan siian... Minä olen ollut Rovaniemellä... niin minä kyllä tiedän, että jätkä se nyt on herra... hei, pojat!"
Siitä saivat Sakarin puoluelaiset uutta vimmaa ja mellastamisen halua, ja yhä kiivaammasti väiteltiin ja kovemmaksi ääni paisui.

"Olkaa hiljempaa siellä oven suussa!" huusi joku sitten etempää.

Mutta äskeinen rohkea jätkä vastasi:

"Täällä saapi puhua yksi niinkuin toinenkin."

Ja väittely ja tingan halu tarttui vähitellen kaikkiin, ja vähän ajan päästä oli koko kansakoulusali yhtenä ainoana äänimerenä, jossa myrsky vimmatusti myllersi ja mellasteli. Mutta oli yksi, joka ei mitään virkkanut, vaan itsekseen naureskeli toisten huutoja, haukkumisia huvikseen kuunteli. Hän oli tuon Taavettila-vainajan köykkyselkäinen poika, Jooseppi.

Viisaasti vilkkuivat hänen pienet harmaat silmänsä, kun hän seurasi valkearintaisen suntion ja pitkäsäärisen Tolos-Sakarin tuimaa tinkaa, vilkkuivat silmät ja suu hymysi...

Mutta Ollilan Issolla ja Eeli-Mikkolan Vantella oli tullut tosi, ja vihassa vaahtosivat ja pauhasivat molemmat, koska "nokolla lämminneitä" järkensä puolesta tiedettiin molempain olevan...

"Lyö!... Koskepa...! Satuppa kädelläsi!" huusi Vante.

"Nykäseppä sinä ensin... nykäseppä vähä... sinä maarotta ja paulakengän paikkaaja", kiljui Ollilan Isso vastaan.

"Sillä lailla, pojat! Iskekääpä yhteen!" kehoitteli se äskeinen jätkä, Tolos-Sakarin puolustaja.

"Asettukaa hiidessä!" kuului joku vanhempi mies huutavan jostakin nurkasta.

Ja mikä kehoitti, mikä kielsi, mikä nauroi ja mikä taivasteli, että tämäpä vasta elämää on...
Mutta juuri kun pauhu ja huuto oli ehtinyt korkeimmilleen ja juuri kun Ollilan Isso ja Eeli-Mikkolan Vante olivat iskemässä yhteen, kuului oven suusta huuto:

"Jo maisteri tulee!"

Ja hän tulikin ja päästyään sisälle karjaisi:

"Mikä hirmuinen elämä täällä on?"

Mutta sai hän huutaa toisen ja kolmannen kerran ennenkun pauhu taukosi, taukosi vähitellen kuulumattomaksi.

Silloin hän vielä kerran silmäsi ympäri pirttiä ja virkkoi:

"Tämähän ei ole... Mikä kauhea rähinä täällä oli?"

Ei kuulunut vastausta.

Silloin nousi Taavettila-vainajan poika, köykkyselkäinen Jooseppi ylös ja virkkoi:

"Täällä oli uusi vaalilaki käytännössä."

Virkkoi, iva suupielissä.

perjantai 23. marraskuuta 2018

Chester A. Arthur


Amerikassa on tapana listata kaikenlaisia asioita. Helmikuinen uutinen Donald J. Trumpin valinnasta maansa huonoimmaksi presidentiksi kautta aikojen noteerattiin laajasti. Wikipediaan on koottu erilaisia yli puoluerajojen tunnustettuja kyselyitä ja arvioita.

Vuonna 2014 amerikkalaisilta kyseltiin kuinka muistettavia eri presidentit ovat olleet. Ykkössijalla oli silloinen presidentti Barack Obama. Hän saattaa pysyä korkealla myös sadan vuoden päästä, koska on ensimmäinen mustaihoinen valkoisten miesten joukossa. Toisena oli Bill Clinton ohittaen Bushit.

Omalla kompuroinnillaan Trump on vallannut suuremman näkyvyyden mediassa ympäri maailman kuin kukaan edeltäjistään. Muistettavuudessaan Trump tullee varmaankin olemaan omaa luokkaansa. Huonoin presidentti ikänä.

Huonoiten muistettu Yhdysvaltain presidentti oli Chester A. Arthur. Kun James Garfield salamurhattiin 1881 kuuden kuukauden pestin jälkeen, varapresidentti Arthur astui ohjiin. Kautensa lopuksi Arthur ei päässyt edes oman puolueensa presidenttiehdokkaaksi, vaikka haluja siihen oli. Garfieldkaan ei ole salamurhastaan ja suosittuun sarjakuvakissaan viittaavasta nimestä huolimatta päässyt kovin korkealle muistettujen listalla. Miten siis hänen varapresidenttinsäkään.

Ainakin nyt näyttää siltä, että Trump tullaan muistamaan. Tuskin kuitenkaan hyvällä.






perjantai 16. marraskuuta 2018

Sitä kuusta kuuleminen



Suomalaiset aina ovat, tai ainakin suurin osa meistä, asuneet metsässä. Ei siis ihme, että metsiin liittyy paljon kansanperinnettä, vanhaa ja uutta. Kun kuusen juurella kerta asumme. Metsälehti on haastanut suomalaiset kertomaan kuulemiaan ja lukemiaan sanontoja metsistä. Tulokset professori Matti Kärkkäinen on koonnut nyt käsillä olevaksi teokseksi Suomalaiset metsäsanonnat (Mestäkustannus 2018).

Metsäluontokuvilla terästetty opus on jäsennelty aiheittain. Ensin määritellään mitä metsä on.

"Joka metsässä kasvaa, se metsään katsoo."

"Eivät kaikki puut ole petäjiä."

"Kaiku kantaa, metsä vastaa."

"Kyllä metsä itse itsensä korjaa."

"Metsä ei vastaa pahoille."

Kansien väliin on päässyt myös palindromi:

"Uupuva haapa vapisi: oispa vapaa havupuu."

Kiinnostavin osa koostetta on metsien arvoja käsittelevä.

"Ei metsässä ilman ihmettä."

"Mene metsään, löydät itsesi."

"Metsä palkitsee kulkijansa."

Lukijoilta kyselyn lisäksi teosta tehdessä olisi kannattanut käydä myös kansanrunousarkistoissa. Uskoisin niiden kokoelmien tarjonneen kokoelmaan yllättävämpiä ja jo osin unohduksiin päässeitä viisauksia. Toki kirja kokoaa 2010-luvun ajatukset.



sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Jeesuksen esinahka


Yle on nostanut päivän yhdeksi uutisteemaksi intersukupuolisten leikkaukset. Eli lapsi, jolla syntyessään on molempien sukupuolien tuntomerkkejä, edelleen leikataan mielellään tytöksi tai pojaksi. Leikkausten määrä on laskussa, mutta vahvana perusteluna elää edelleen kiusaaminen liikuntatunnilla pukuhuoneessa tai uimahallissa.

Samaan aikaa transsukupuolisten korjausleikkaukset on lopetettu. Väärän sukupuolen ruumiiseen syntyneille ei enää julkisena palveluna tarjota ruumiin korjaamista, vaan ainoastaan keskusteluapua itsensä hyväksymiseksi.

Molemmissa tapauksissa kyse on terveiden ihmisten muokkaamisesta toisenlaiseksi. Ruumiissa ei ole korjattavaa vikaa, ja siksi leikkaukset ovat tuottaneet eettisiä ongelmia monille kirurgeille. Voi olla, että inter- ja transihmisten hoitokäytännöt muuttuvat samanlaisiksi nopeastikin.

Yksi ihmisen ruumiiseen liittyvä eettinen pohdinta alkoi keskiajalla kun Euroopan kirkkoihin kerättiin reliikkejä. Useassa kirkossa on pyhäinjäännöksenä Jeesuksen esinahka. Tämä Jeesuksesta vauvana poistettu pieni nahanpala aiheutti merkittävän teologisen keskustelun.

Jos uskomme ruumiin ylösnousemukseen, niin mitä tapahtuu ruumiille irrotetulle osalle ylösnousemuksen yhteydessä? Onko taivaassa esinahaton Jeesus? Eikö esinahan olisi pitänyt nousta taivaaseen Jeesuksen mukana? Jos ylösnousemuksessa pääsee vaivoista ja vajavaisuuksista, niin onko Jeesus saanut taivaaseen päästyään uuden esinahan?

Keskiajan teologit pyörittelivät kysymystä moneen suuntaan, ja samalla tulivat miettineeksi ruumiin olemusta laajasti. Ihmisyys alkoi näyttäytyä hyvin moninaisena ilmiönä, oli kaikenlaista eläjää pohjoisen lintukotolaisista päiväntasaajan varjojalkoihin.

Ihmisen valjastaminen koneeksi uudella ajalla latisti käsityksen ihmisen ruumiista. Eiköhän olisi aika palata esinahkapohdintoihin.

torstai 6. syyskuuta 2018

Maalaustela


Tarkoitukseni oli menneenä kesänä ulkomaalata mökki. Säät eivät kuitenkaan suosineet, aurinkoisen jakson jälkeisiä pilvisiä päiviä ei juuri ollut. Keltamultapurkit saavat odottaa ensi kesään.

Tuoreessa Tekniikan historia -lehdessä (4/2018) sivutaan maalaamista. Kannessa kerrotaan maalaustelan olevan suomalainen keksintö. Tämän tiesinkin, sillä Kaisa Kyläkoski kirjoitti asiasta kolme vuotta sitten. Suomessa syntynyt, sittemmin ruotsalaistunut Fride Dahlström keksi telan 1930-luvulla ja sai sille Ruotsissa patentin marraskuussa 1940.

Rauhallisessa Ruotsissakaan 1940-luku ei ollut sopivaa aikaa siviilitöiden kehittämiseksi. Maalaustela ei herättänyt kiinnostusta. Keksijä päätti kokeilla onneaan rapakon takana, mutta hän sattui väärän oven taakse. Dahlströmin palkkaama asianajaja väitti, että vastaava keksintö on jo tehty ja sitä paitsi ei maalausuutuudelle ei olisi markkinoita Yhdysvalloissakaan.

1950-luvulla paljastui, että asianajaja oli toiminut omaan lukuunsa. Patentointijärjestelmä onneksi tietyissä tapauksissa suojaa keksijää ja Dahlström sai korvaukset ja tunnustuksen työstään. Itse tela tuli laajempaan käyttöön 1960-luvulla. Nykyisin se on tuttu kotimaalarillekin.


torstai 30. elokuuta 2018

Äpäränimet


Game of Thronesissa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saavat äpäränimen. Näistä kuuluisin on John Nietos, joka kuitenkin avioliitossa syntynyt vaikka ei sitä vielä itse tiedä. Muita Westerosin äpäränimiä ovat Vesi, Piikki, Joki, Kivi, Mäki, Keto, Myrsky ja Hieta. George R.R. Martin on kopioinut tavan mielikuvitusmaailmaansa maailmalla taannoin noudatetuista käytännöistä.

Ajattelin, että Suomessa tämän tavan heijastumia ei olisi. Täällähän Länsi-Suomessa ei sukunimi ollut mikään tarpeellinen osa elämää, ja Itä-Suomessa avioton sai äidin nimen.

Vienan Karjalasta Suomeen on kuitenkin tullut yksi "äpäränimi", Bogdanov.  Vienassa Bogdanov/Bogdanoff on yleinen sukunimi, ja sieltä se on levinnyt Suomeenkin tavanomaisen yleiseksi nimeksi. Nimi tarkoittaa "Jumalan antama", ja toimi muistutuksena avioliiton ja "virallisen" isän puutteesta.

Vienassa vanhauskoisuus oli yleistä ja ortodoksisen kirkon papit eivät hyväksyneet vanhauskoisten pappien toimituksia. Niinpä väärän papin vihkimien lapset saivat virallisiin papereihin äpäränimen. Tämä uskonkiista siis lisäsi Bogdanoffien määrää huomattavaksi.



keskiviikko 29. elokuuta 2018

Wiki Loves Monuments


Syyskuun alussa alkaa uusi Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailu. Tällä kertaa toivotaan erityisesti kuvia samoilta paikoilta, joista on vuodelta 1918 päätynyt kuvia Museoviraston kuvakokoelmiin. Vanhoista ja uusista valokuvista toivotaan muodostuvan kuvapareja.

Finnan avulla voi etsiä kuvia, joille voi napata parin. Ohjeet ovat Digimen sivuilla.



Wiki Loves Monuments -valokuvauskilpailu. Digime

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Kekkonen Lapinlahdella


Urho Kekkonen on leimallisesti pielaveteläinen tai kainuulainen. Hänen elämänsä varrelta on muistolaattoja paikassa jos toisessa. Yksi on Lapinlahden koulun seinällä. Juho Kekkonen muutti 1900-luvun alussa runsaasti töiden perässä. Mikkelin Otavasta tultiin Pielavedelle, jossa Lepikon torpassa syntyi poika ja tytär. Sieltä päädyttiin Kuopioon ja vuodeksi 1908 Lapinlahdelle, jossa Urho aloitti koulutien.


Koulu on vuosien mittaan laajentunut, saanut lisäsiipiä ja -rakennuksia. Vanha osa on silti edelleen käytössä.


torstai 31. toukokuuta 2018

Rinnevarjostus paljastaa


Keväällä televisiossa kerrottiin, että Maanmittauslaitoksen Karttapaikan aineistojen avulla voi tehdä kotiarkeologin hommia. Karttapaikan tarjoaman rinnevarjostuksen avulla pääsee tarkastelemaan maanpinnan muotoja. Ne paljastavat ihmisen kaikenlaista toimintaa vuosisatojen ja -tuhansien takaa.

Heti piti tarkastaa, että millaisia jälkiä muinaiset mökkinaapurit ovat Jynkänlahden asuinpaikan maastoon jättäneet.

Ensin ei erottunut kuin myöhempien aikojen teitä ja ojia, mutta kun kartan kokoa näyttöllä vaihteli ja katsoi näyttöä eri kulmista, niin Viitamäen rinteestä sattui silmiin talonpohja, jonka halki kulkee polku.

Karttapaikassa voi mitata etäisyyksiä. Talonpohjan pisin, pohjoiseen oleva seinä oli 48 metriä. Siinäpä muinaisilla naapureilla on tainnut olla rivitalo! Pohjaratkaisussa ei ole noudatettu suoria kulmia, vaan etelään päin on ollut kiilamainen iso erkkeri. Sisäänkäyntien paikkoja ei pohja paljasta.

Kohollaan olevan möykyt ovat myöhempien aikojen tervahautoja. Paikalla tiedetään 1600- ja 1700-luvuilla aktiivisesti poltetun tervaa. Käräjilläkin on käyty selvittelemässä tervaspuiden omistussuhteita.



Maanmittauslaitoksen Karttapaikka

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Sotatalous



50 vuotta sitten Jörn Donner oli maailmanympärysmatkalla. Reissusta syntyi Maailmankirja (Otava 1968, suom. Jukka Kemppinen), joka käsitteli maailman tapahtumia maaliskuusta kesäkuuhun. Loppusanoiksi on lisätty kommentti Tsekkoslovakian miehittämisestä. Pääosa kirjasta käsittelee Vietnamin sotaa ja sen vaikutuksia kolmanteen maailmaan.

Donner raportoi ja kommentoi. Teksti etenee aiheittain, ei matkareitin mukaan vaikka sekin on kirjaan otettu mukaan. Vietnamin pitkittynyt ja kallis sota näytti myös jälkikäteen ajatellen yllättävän puolen:

Kun maailmalla kuultiin huhtikuussa, että amerikkalaiset suostuisivat kenties istuutumaan pohjoisvietnamilaisten kanssa neuvottelupöydän ääreen, monien reaktioille oli luonteenomaista näkymätön pelko siitä, että heidän dollarivirtansa tyrehtyisivät. Myös sitä pelättiin, että kaikkialla läsnäoleva amerikkalainen sotilasmahti vetäytyisi joistain muistakin Aasian asemistaan. ... Tietyissä Aasian pääkaupungeissa olivat kommentit paljon katkerampia [kuin Australiassa]. Australian talous ei ole sodasta riippuvainen. Monet muut maat ovat sodasta riippuvaisia suuremmassa tai pienemmässä määrin. On ehkä aihetta osoittaa Aasiaan suuntautuvat dollarivirrat, jotka ovat välittömässä yhteydessä sotaan.

Sotien aiheuttamat rahavirrat ovat nykyisin entistä piilommassa. Niitä ei ole avattu, vaan päinvastoin ne on siirretty tiukasti julkisuudelta piiloon. Ei ole onnistunut sellainen rauhantyö.



tiistai 13. maaliskuuta 2018

Maakuntien poliittiset suhteet



Kenellekään ei liene yllätys, että Keskustan ajamissa maakunnissa valta tulisi pääasiassa keskittymään Keskustalle. Eri yhteyksissä on tehty aikaisempien vaalien perusteella laskelmia maakuntavaltuustopaikkojen jakautumisesta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Superissa on tehty optimoituja laskelmia edellisten eduskunta- ja kuntavaalien perusteella. Niiden mukaan maakunnissa näyttäisi oheisten kuvien mukaiselta.

Aikaisemmat vaalit eivät kuitenkaan taida kuvata tulevaa -- jos sellaista ylipäätään tulee -- vaalitulosta. Perussuomalaisten kannatus on puolueen hajaantumisen jälkeen puolittunut, ja toisen puoliskon kannatus etsii uutta kotia. Mutta antavat nämä jotakin viitettä.



















maanantai 26. helmikuuta 2018

Roskilden rauha


Tänään 1658 Roskildessa sovittiin Ruotsin ja Tanskan välisestä rauhasta. Tanskaa kurmootettiin oikein kunnolla. Se menetti muun muassa Itämeren saaret ja Skänen, Norjasta Trondheimin läänin ja Itämeren etelärannalta Pinnebergin kaupungin Ruotsille. Lisäksi koko Norja, Islanti ja Fär-saaret siirtyivät 30 vuodeksi Ruotsille.

Rauhan jälkeen Kaarle X Kustaa (1622-1660, kuninkaana 1654-1660) oli voimaista tunnossa. Hän päätti hävittää koko Tanskan maailman valtakuntien joukosta. Sota syttyikin pian uudelleen, mutta Kaarlen suunnitelmat olivat kantautuneet myös muiden maiden tietoon. Tanska sai liittolaisen Alankomaista, jotka olisivat olleet seuraavana vaarassa joutua ruotsalaisten valtaan.

Hollannin laivaston avulla Kaarle X Kustaan toinen sota Tanskaa vastaan kääntyi puolustajan hyväksi. Itävallan, Puolan ja Brandenburgin joukot tulivat Jyllantiin ja ruotsalaisten voitto haihtui taivaan tuuliin.

Rauha solmittiin Kööpenhaminassa 1660. Tanska sai vuokra-alueensa, Bornholmin ja Trondheimin läänin takaisin. Näiden episodien päätteeksi syntyi Tanskan ja Ruotsin väliset nykyiset rajalinjat. Tanskasta sittemmin irtautuneen Norjan ja Ruotsin rajakin syntyi samalla pääosin. Lapissa rajat käytiin loppuun vasta 1800-luvun kuluessa.

Rajat Kööpenhaminan rauhan jälkeen:


The height of Swedish territories in 1658..png
Vihreällä Tanskalle palautuneet alueet. CC BY-SA 3.0, Länk

tiistai 20. helmikuuta 2018

Vuoden 1967 sanat


Merriam-Websterin sanakirjassa on Time Traveler -sovellus, jossa voi vuosiluvun perusteella hakea tuona vuonna käyttöönotettuja sanoja. Omana syntymävuotenani erityisen suosittuja näyttäisivät olleen huumeisiin ja muihin hippitouhuihin liittyvät sanat. Elettiinhän tuolloin rakkauden kesää, joten tulos ei ole kovin yllättävä.

Erityisesti lämmitti tämä sana:


conceptual art

nounoften capitalized C
Popularity: Bottom 20% of words |Updated on: 15 Feb 2018

Definition of conceptual art


conceptual artist

 noun, often capitalized C
NEW! Time Traveler
First Known Use: 1967
SEE WORDS FROM THE SAME YEAR

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset