Aarne Ankka Turussa

Tänään Aarne Ankka ilmoitti Facebook-tilillään, että seuraava albumi ilmestyy (Ruotsissa) 13. lokakuuta. Julkistetusta kannesta voi nähdä, että Aarne on ainakin hetkeksi hylännyt Tukholman kantakaupungin ja matkustanut itäiseen naapuriin Turkuun.

Turun sarjakuvakauppa tuli paljastaneeksi asian jo viikko sitten, kuvasta ilmenevistä syistä.

Viime vuonna Aarne Ankan tekijä, Espanjassa asuva Charlie Christensen vieraili Turussa Necrocomicon-sarjakuvafestareilla. Vierailun syynä oli uuden Aarne Ankka -suomennoksen julkaisu. Aarnen uudelleen tuleminen otettiin hyvin vastaan, albumi Kansankodin pesänjakajat sai kvaak.fin parhaan käännösalbumin Herra Koipeliini -kunniapalkinnon.

Tätä tarkemmin en ole tietoinen Aarnen seikkailuista Turussa. Asia selviää lokakuussa.


* Kvaakissa on ruodittu Suomen esiintymisiä eri sarjakuvissa

Turun taidemuseo (20/100)

Perjantaina käytin jälkikasvua Turussa rokkia kuuntelemassa. Matkalla olisi voinut käydä museossa jos toisessakin, mutta tiukka aikataulu ja sattumat kartuttivat kesähaasteen listaa vain yhdellä. Pääteiden varrella Savosta Varsinais-Suomeen informoitiin kolmesta museosta, Jyväskylässä Alvar Aalto-museosta, Loimaalla maatalousmuseo Sarasta ja jossain Jämsän seuduilla vaatimattomammin Lelumuseosta. Aikaa pysähdyksiin ei nyt ollut.

Perillä Turussa olimme puoli viiden aikoihin. Ilta-aika ei ole otollinen museoissa kävijälle. Useimmat kun menevät kiinni jo kello 17. Ajattelin ehtiväni Wäinö Aaltosen museoon (menee kiinni klo 18), Turun taidemuseoon (klo 19) ja Turun tuomiokirkkoon ja sen etelälehterillä olevaan tuomiokirkkomuseoon (klo 20).

Aukioloajat selvisivät Turku 013 -turistioppaasta (kannessa Michael Monroe). Turku ei ole kovin tuttu kaupunki, joten suunnistuksessa tukeuduin oppaan alkusivuilla olevaan keskustan Aurajoen rantaa esittelevään kartakkeeseen. Sen perusteella en kuitenkaan Wäinö Aaltosen museolle osannut. Useampaan kertaan kuljin Aboa Vetus & Ars Novan (klo 19) ohi, mutta halusin selvittää kartanlukutaitoni ensin. Aloin ihmetellä kummalla puolen jokea oikein pitäisi olla, kunnes hoksasin etteivät museoiden esittelyjen yhteydessä olleet numerot viitanneet alkusivujen kartakkeeseen vaan oppaan loppupuolella olevaan karttaan. Kartakkeen numerot viittasivat vain esipuheen tekstiin.

Lopulta olin oikeassa paikassa, mutta liian myöhään. Kello oli 17.58, ja julkisivua katsellessa näin kuinka henkilökunta lukitsi ulko-ovet. Myöhemmin alkuillasta Tuomiokirkkoonkin sain tutustua vain ulkopuolelta. Kirkossa oli meneillään konfirmaatio.

Turun taidemuseossa käynti onnistui. Olinpa paikalla perjantain sisäänpääsymaksuttomien tuntien aikana.

Tuttuun tapaan taidemuseon alakerrassa oli vaihtuva näyttely ja yläkerroksessa museon omia kokoelmia. Kesän vaihtuva näyttely oli ruotsalaisen Max Walter Svanbergin elämäntyötä esittelevä Outo lintu (15.9. saakka). Joskus Svanbergia on kutsuttu Ruotsin Palsaksi, mutta yhteneväisyys on lähinnä kuva-aiheiden valinnoissa.

Yläkerrassa oli Suomen taidehistoriasta tuttuja töitä, niin kultakaudelta kuin myöhemmiltäkin ajoilta. Yksi yläkerran saleista oli kauhuteemainen. Keskellä salia oli kirjoja ja tuoleja, siihen olisi voinut viivähtää vaikkapa Edgar Allan Poeta lukemaan.

Wäinö Aaltosen museon ulkopuolella.

Keskellä Max Walter Svanbergin omakuva.

Esillä oli monta Harro Koskisen työtä.

Kauhusalista.

Suomen vanhin valokuva

Suomen ensimmäinen valokuva otettiin Turussa 3. marraskuuta 1842. Kuvaaja oli piirilääkäri Henrik Cajander ja kuvalaji daguerrotypia. Kuvaamisesta on kulunut 170 vuotta ja sen kunniaksi Turun museokeskus ensi tiistaina järjestää valokuvaillan. Lisäksi turkulaiset lapset on haastettu ottamaan valokuvia omalta kotikadultaan tänä viikonloppuna. Cajander kuvan ottaessaan asui Uudenmaankadulla, siitä haasteen idea.

Kari Hintsala blogissaan näyttää mitä samalla paikalla nykyisin on. Enää ei paikalla ole kuvan päätähteä ns. Nobelin taloa tai kauempana näkyvää puutaloakaan.

Ensimmäinen tunnettu valokuva on ranskalaisen keksijän Nicéphore Niépcen vuonna 1826 ottama.  Apuna hänellä oli Louis Daguerre, joka jatkoi työtä Niépcen kuoltua 1833. Saman vuosikymmenen lopulla syntyi daguerrotypia-kuvausmenetelmä, jonka Ranskan valtio osti ja lahjoitti kaikille vapaasti käytettäväksi. Kolme vuotta keksimisen jälkeen se oli siis Suomessakin käytössä.

Louis Daguerre otti ensimmäisen valokuvan, jossa on ihmisiä. Tämä 1838 otettu Pariisin katunäkymä (Boulevard du Temple) sisälsi ihmisiä sattumalta, eikä kuvattujen henkilöllisyyttä tunneta. Katu oli vilkas, mutta pitkän valotusajan (kymmenen minuuttia) ei ollut oletettavaa, että kukaan kuvaan ikuistuisi. Toisin kuitekin kävi.

Ensimmäisen kerran Cajanderin kuvan nähtyäni mietin ja suurennuslasilla tarkkaan tutkin olisiko Suomen ensimmäisessä kuvassa myös ihmisiä. Kuvan oikeassa laidassa tummuneella alueella näyttää siltä, kuin joku olisi Vähä Hämeenkadun risteyksen kohdalla.

Painokuvaa tutkaillessa tulin siihen tulokseen, ettei siinä ihmistä kulje. Ehkä joku ajuri on rattailla tai kärryillä seisahtanut viideksi minuutiksi Uudenmaankadun laitaan jättäen epämääräisen jäljen, optista alitajuntaa jälkipolville ihmeteltäväksi.

Henrik Cajander otti kaikkiaan kolme daguerrotypiaa. Yksi niistä oli hänen omakuvansa. Kaikki kolme kuvaa ovat Turun museokeskuksen kokoelmissa.


* Suomen ensimmäinen valokuva 170 vuotta. Turun museokeskus 25.10.2012.
* Suomalainen valokuva 170 vuotta. Kaponieeri 2.11.2012.