Syksyllä varustauduin luontokappaleiden talviruokintaan kahdella automaatilla. Oraville hankin toisen ja linnuille oli jo aikaisemmin hankittu lintulauta. Aina asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin ihmiset ovat ne suunnitelleet.
Tiaiset kävivät koko talven heille varatulla lintulaudalla syömässä auringonkukansiemeniä. Närhet isompina lintuina eivät mahtuneet lintulaudalle. Jonkin aikaa he tyytyivät syömään tinttien maahanpudottamia siemeniä.
Oraville varatut maapähkinät kiinnostivat närhiä enemmän. Ne aloittivat systemaattisen puun nokkimisen, ja eipä aikaakaan kun orava-automaatin muovilevy lähti urastaan irti. Maapähkinät menivät närhien suihin. Kun automaatti oli rikottu, myös pienemmät tintit intoutuivat pähkinöistä.
Oravat eivät koskaan oppineet käyttämään heille varattua automaattia. Yksi vierailija siinä osasi käydä, mutta kaksi vakioasukasta ajoivat sen pois reviiriltään. Temmellys mäntyjen rungoilla oli melkoinen. Ne kävivät lintulaudalla syömässä siemeniä.
Nyt toukokuun lumien aikana lintulaudalle on tullut uusi asiakaskunta. Järripeipot ja vihervarpuset orava kuitenkin pyrki ajamaan pois. Lisäksi orava järsi siementen syöttöaukon muovin, jolloin koko automaatin sisältö valui maahan. Varhaiset muuttajat saivat maasta saaliin.
Tällä ruokintakaudella siis linnut rikkoivat orava-automaatin ja orava lintulaudan. Ei ihmisen sopuisaksi ajattelema asetelma toiminut.
