Mannerheim aterioi Seinäjoella lähes sata vuotta sitten

Sunnuntain Ilkka uutisoi aina ajankohtaisesta aiheesta, marsalkka Mannerheimista. Tällä kertaa aihetta uutiseen oli antanut tieto, että lähes sata vuotta sitten Mannerheim oli aterioinut Seinäjoella. Etusivulla kysyttiin Tiesitkö, että ...

Sisäsivuilta käy ilmi, että vuonna 1918 Mannerheim junaili useasti Seinäjoen ohi. Muutamilla kerroilla juna pysähtyi pidemmäksi aikaa ja valkoiselle kenraalille kumppaneineen katettiin pöytä rautatieaseman läheiseen taloon.

Uutisen taustalla taitaa enemmän olla se, että Mannerheimista innostunut saattaa nykypäivänä poiketa samaiseen taloon syömään. Melkein niin kuin Mannerheim.

Kirjoittaja söi Ilkkaa lukien Seinäjoen ABC:lla.

Oma lehmä ja laidun

Eläkeliitto ja Elämää käsillä-projekti haastoivat Eläkeliiton XVIII liittokokoukseen osallistujat tekemään lehmiä. Maaseudun vanhemmille sukupolville lehmät olivat tärkeitä kumppaneita ja niitä oli lähes kaikissa taloissa. Parin-kolmen lehmän navettoja oli vielä 1970-luvulla runsaasti. Laidunta tai heinäpeltoa ei pienillä tiloilla useamman pitoon ollut.

Liittokokoukseen osallistuneet ottivat haasteen vastaan ja erilaisia lehmiä oli Seinäjoella kesäkuun alussa runsain määrin. Pienempiä tuotoksia on ollut esillä Seinäjoen Apila-kirjastossa. Näyttely on avoinna vielä tänään. Kuvia töistä voi katsella facebookissa. Lehmän anatomia on vaikea, vaikka eläin olisi kuinka läheinen tai tuttu.

Kirjaston lehmä-näyttelyssä oli myös naudan muotoinen ilmoitustaulu, johon sai kertoa oman käsityksensä luovuudesta. Vakavasti eteläpohjalaiset lapset olivat pyynnön ottaneet.

Seinäjoki. Miksi?

Seinäjoki on ihmeellinen. Pari edellistä päivää olin Seinäjoella akateemisen historiantutkimuksen parissa muun joukon jatkona. Arvovaltaisille akateemisille vieraille esiteltiin kaupunkia. Ilkan entinen päätoimittaja luennoi kaupungin historiasta, kaupungin kehittämisjohtaja Erkki Välimäki kertoi nykyisyydesta ja Siirtolaisuusinstituutin Pohjanmaan alueyksikön johtaja, tamperelainen Markku Mattila pyrki esittämään paikallisen ulkopuolisen näkökulman.

Seinäjoki on rautatien synnyttämä kaupunki. Hokkanen käänsi kuluneen puheen mitättömästä kylästä radan varressa, josta tuli keskus vain koska isommat eivät keskenään osanneet päättää mistä niistä tulisi lakeuden pääpaikka Seinäjoelle positiiviseksi asiaksi. Monesta Hokkanen antoi kiitosta Wasastjernan aatelissuvulle (suku päättyi 1891), myös heidän jälkeensä syntyneestä taajamasta. Koska ratalinjaus oli Wasastjernojen miettimä, niin siten myös kaupungin synty ja kehitys.

Seinäjoen monomentaalikeskuksen suunnitteli Alvar Aalto. Kaupunki näkyi juhlivan keskukseen kuuluvan "keraamisen" kaupungintalon 50-vuotisjuhlia. Uusin lisä keskukseen on viime vuonna valmistunut uusi maakuntakirjasto. Se on hieno, kuten aikaisemmin olen todennut. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa sisätiloihin tutustumaan. Tilan tuntu on Aallon muotokieleen erinomaisesti sopiva.

1990-luvun lama oli syöstä Seinäjoen kuihtumiskierteeseen. Kaupunkiin yritettiin aikaisemmin saada omaa yliopistoa, mutta se ei onnistunut. Tilalle synnytettiin yliopistokeskus, johon koottiin kaupungissa toimivat eri yliopistojen yksiköt ja yritysten tutkimusyksikköjä. Näin joen rannalle syntyi Frami, joka Hokkasen mukaan sai kaupungin taas jaloilleen.

Kehittämisjohtaja Välimäki ei ollut nykyisyydesta aivan yhtä tyytyväinen. Kaupunki on taas kasvu-urilla ja kunnalliset tunnusluvut näyttävät hyviltä. Mutta kaupungin talous on kuralla. Syyksi Välimäki arvioi tähän työpaikkarakenteen muutosta. Yhä useampi seinäjokelainen on osa-aikainen myyjä. Sellaisten tuloista ei kassaan veroja juurikaan tule, mutta palveluja on kuitenkin tarjottava.

Uuden kirjaston lastenosastolla lapset näyttivät viihtyvän. Nuo ylimmässä kuvassa näkyvät hyllykuutiot toimivat myös lukunurkkauksina. Ainakin kahdessa oli käydessäni vanhempi jälkikasvulleen jotakin lukemassa.

Ihmetteleviä pupuja Seinäjoella

Seinäjoen keskustassa majaili puiden katveessa tällainen pupuryhmä.

Mutta mitä noin hämmästyneen oloisena ihmetellään?

Pioneeriajan Seinäjoki

Vanha ja uusi Seinäjoki.

Eilisen vietin Seinäjoella. Olin kuljettajana rokkifestivaaleilla olleelle nuorisolle, ja isäihmiselle jäi aikaa katsella kaupunkia. Viimeksi Seinäjoella olen käynyt yksitoista vuotta sitten. Kaupunki on kasvanut ja uudisrakennuksia oli ympäri keskustan. Olin laskenut sen varaan, että voisin kirjoittaa blogia Seinäjoen kirjastosta, mutta se olikin muuton vuoksi suljettu. Naapuritontille oli noussut uusi kirjastorakennus, maakuntakirjasto on viimein saanut isommat, asianmukaiset tilat.

Uudisrakentaminen on saanut paikalliset katsomaan eräitä kaupungin vanhoja rakennuksia uusin silmin. Ilkassa oli juttu näistä "pioneeriajan" rakennuksista, jotka ränsistyvät ja uuden keskellä sattuvat entistä pahemmin silmiin.

Uusi kirjasto. Pihatyöt vielä tekemättä.

Etelä-Pohjanmaalla omistaminen ei ole peiteltävä asia. Vanhojen rakennusten omistajat olivat kertoneet Ilkan toimittajalle avoimesti omistuksistaan ja suunnitelmistaan. Vaikea ajatella, että muissa Suomen kaupungeissa toimittajat edes uskaltaisivat kysyä näin "henkilökohtaisia". Pitäisi uskaltaa, se osoittaisi kaupunkikuvan olevan yhteisen asian, ei vain yksityisen harkinnan.

Osa tyhjilleen jätetyistä taloista oli hankittu sijoitukseksi, ne odottivat sopivan hinnan tarjoajaa. Osa vastauksista kertoi, että suku ja perhe menevät rahan edelle. Yksi talo oli "siskon koti niin kauan kuin hän elää", toinen oli jätetty silleen Alzheimeriin sairastuneen vuoksi.

Erityisesti jutussa pisti silmään näiden 1920--1940-luvuilla rakennettujen talojen nimittäminen pioneeriajan jäljiksi. Ne ovat ikään kuin väistämättä katoavaa katukuvaa. Omistajathan voisivat kunnostaa rakennuksensa ja jatkaa niiden elinkaarta. Purkaminen ei ole väistämätön vaihtoehto.

Pioneeriajasta puhuminen muistutti, että Etelä-Pohjanmaalla on tietty flirtti Yhdysvaltojen historian kanssa. Vaikka kotiseuturakkaus on silmiinpistävää.

Kauppakeskusten naapurissa on edelleen maatilan piharakennus.