lauantai 31. lokakuuta 2015

007 ja quis custodiet ipsos custodes?


Roomalainen satiirikko Juvenalis (n. 55-140) on viime aikoina ollut ajankohtainen kirjailija. Viime vuosina on ollut aiheellista kysyä kuka valvoo valvojia? Juvenalis muotoili kysymyksen otsikon tapaan. Toinen samaan aihepiiriin kuuluva lentävä lause "Dat veniam corvis vexat sensura columbas", "sensuuri antaa anteeksi korpeille, mutta kiusaa kyyhkyjä".

Jälkimmäinen lausuttiin ääneen tuoreessa Asterix ja Caesarin papyrus -albumissa. Juvenaliin lentävien lauseiden aihepiiri on keskeisessä osassa myös uudessä James Bond-elokuvassa 007 Spectre (Iso-Britannia-Yhdysvallat 2015). 00-agentteja ei muka enää tarvita uudessa, yhdistetyssä tiedusteluorganisaatiossa. Vallan keskittäminen, laajamittainen tietoverkkojen urkinta ja robottilentokoneet korvaavat perinteiset lupa tappaa-agentit. Uusi C on enemmän kyyhkyjen kuin korppien perään.

Olkaa huoleti, 007 osoittaa kaltaistensa agenttien tarpeellisuuden ja elokuvasarja tulee jatkumaan. Tiedustelumaailmakaan ei selviä nykyiseltä julkisen sektorin kurittamiselta, vaikka se ei olekaan järkevää. Ulkopuolisella yritysrahoituksella on hintansa.


Kuten elokuvan nimi paljastaa, viholliset ovat vuosikymmenten takaa. En voi kuitenkaan yhtyä joihinkin ylistäviin arvioihin, että kylmän sodan hengen uusi nousu olisi antanut ytyä Bondille. Elokuvan alku oli miellyttävä yllätys, se toi mieleen vuoden 1973 Bondin Elä ja anna toisten kuolla. Huumoria uutuudessa ei samassa määrin kuitenkaan ole.

Paljasta pintaa tai naisten hurmaamista agenttimme harrastaa nykyisin paljon vähemmän. Naistenmiehen maineelle tulee alkukohtauksessa kolaus. Bondin mukaansa vampannut nainen jää vaille haluamaansa. Ainakin filmissä se jää näkemättä.

007 Spectren kuvaajat imartelevat kaupunkeja, joissa seikkailun tiimellyksissä vieraillaan. Takaa-ajot ovat näyttäviä. Bond jatkaa elämäänsä.


* 007 Spectre

perjantai 30. lokakuuta 2015

Valerian ja tuhansien planeettojen kaupunki


Ensi vuoden tammikuussa aloitetaan Ranskassa kuvaamaan uutta Valerian-elokuvaa. Marraskuussa 1967 Pilotessa alkaneet Valerianin ja Laurelinen seikkailut ajassa ja avaruudessa saivat sarjakuvamaailmassa päätöksen vuonna 2010. Käsikirjoittaja Pierre Christinin (s. 1938) ja piirtäjä Jean-Claude Mézièresin (s. 1938) pitkä saaga koostuu 21 sarjakuva-albumista, jotka ovat vuosien varrella vaikuttaneet useisiin science fiction ja fantasiaelokuvien tekijöihin. Usein mainittu esimerkki on George Lucasin Tähtien sota -sarja, jonka nykyisen neljännen osan ravintolakohtaukset ovat lähes suoraan Valerianista. Mézières on itsekin ollut mukana lavastamassa useita tieteiselokuvia.

Uuden Valerianin ohjaa Luc Besson. Aikaisemmin hän on tehnyt yhteistyötä Mézièresin kanssa Viidennessä elementissä (1997). Elokuvan maailma oli tuttu Valerianin ystäville. Lentäviä takseja oli esimerkiksi Vallan piireissä (1994).

Luc Besson on kertonut Valerian-elokuvan valmisteluista säännöstellysti. Valerianin ja Laurelinen rooleihin on kiinnitetty Dane DeHaan ja Cara Delevingne. Viimeisimmän paljastuksen mukaan elokuvaan on palkattu myös amerikkalainen laulajatähti Rihanna. Hänen roolihahmonsa nimeä ei paljastettu, roolin kerrottiin kuitenkin olevan "merkittävä".

Elokuvan nimenä tässä vaiheessa kulkee Valérian and the City of a Thousand Planets. Se tuo mieleen albumisarjan toisen osan, Tuhannen planeetan valtakunnan (1971). Valtakunta, imperiumi, on vain vaihtunut kaupungiksi. Samaan suuntaan viittaa neljäs ilmoitettu näyttelijävalinta. Komentaja Arün Filittin (juuri nyt en saa tarkistettua hahmon suomenkielistä nimeä) rooliin on nimetty Clive Owen.

Tuhannen planeetan valtakunnassa Valerian ja Laureline selvittelevät rappeutuvan imperiumin ongelmia. Sen päättäjiltä on kadonnut usko tulevaisuuteen. Aiheena tämä on yhä ajankohtainen, tosin toisella tavalla kuin 1970-luvun alussa. Vuoden 2017 aikana nähtäneen miten Besson saa Valerianin uuteen lentoon.


* IMDb: Valérian and the City of a Thousand Planets


torstai 29. lokakuuta 2015

37/2015 Markettityömaa


Aamulla kello kahdeksan työt ovat jo täydessä käynnissä. Pakkasesta huolimatta.

Edellinen osa.





keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Piraatit kuriin!


Äkkinäinen voisi ajatella, että nettipiratismilla ja autojen päästöjen peukaloinnilla ei ole mitään yhteistä. Kun teksti alkaa näin, lukija voi olla varma yhteyden olemassaolosta. Piratismin vastaiset toimet ovat tehneet autoteollisuudelle vilpin entistä houkuttelevammaksi.

Musiikkiteollisuus oli 1990-luvun lopulla hätää kärsimässä. Se ei kyennyt kehittämään keinoja myydä internetin kautta eikä halunnut musiikkia jaettavan uudessa välineessä edes kavereiden kesken. Suuret levyfirmat lobbasivat lainsäätäjiä ja syntyi DMCA. Uudet CD-levyt varustettiin "tehokkaalla suojauksella" ja suojauksen rikkomisesta tuli laitonta. Nyttemmin levyteollisuus on luopunut suojauksien käytöstä, koska ne eivät ratkaisseet varsinaista ongelmaa.

Uusittuihin tekijänoikeuslakeihin ei kirjattu suojauksien koskevan tiettyä tallennemuotoa, kuten CD-levyä tai korppua. Tekniikka näytti etenevän kovaa vauhtia, eikä vielä keksimättömiä tallennealustoja haluttu jättää lain ulkopuolelle.

Kun tekijänoikeuspykälät suojasivat myös ohjelmistoja ja niitä ryhdyttiin käyttämään laajasti myös henkilöautoissa, niin Volswagenilla houkutus vilppiin kasvoi liian suureksi. Päästötesteissä voitaisi huijata ohjelmoimalla auto testitilaan ja tuo ohjelma voitaisi suojata. Näin koodi pysyisi salassa ja jos joku sorkkisikin sen tarkoituksen esille, niin hän tulisi samalla rikkoneeksi lakia. Samaan aikaan tekijänoikeusrikkomuksista annetut valtavat vahingonkorvaustuomiot toimivat hyvänä pelotteena.

Mistä tämä kertoo? Ainakin siitä, että lainsäädäntöä ei pitäisi muuttaa yksittäisten toimialojen vaatimusten mukaan. Lain muuttaminen saattaa mahdollistaa huomattavan vilpin toiselle toimialalla. Viimeisten tietojen mukaan Volkswagen on vain yksi esimerkki. Elää vahva epäilys, että Samsungin televisiot on ohjelmoitu huijaamaan EU:n sähkökulutustesteissä.

Piraatteja ei saatu uusilla laeilla kuriin. Mahdollistettiin vielä suurempi huijaus.



* Smarter Copyright Laws Could Stop the Next VW Skandal. Wired.com


tiistai 27. lokakuuta 2015

Suurituloisimmat kuolleet 2015


Amerikkalainen talouslehti Forbes on jälleen julkistanut listoja raharikkaista. Tällä kertaa vuorossa olivat parhaiten tienaavat rajan taakse siirtyneet ihmiset (Top-Earning Dead Celebrities). Käytännössä listalle voi päästä vain julkisuuden henkilöitä, sillä kuolleena ei oikeastaan voi hankkia muuta kuin tekijänoikeuskorvauksia.

Vuoden 2015 lista on hyvin samanlainen kuin edellisen vuoden:

1. Michael Jackson (k. 2009), 104 miljoonaa euroa. Laulaja.
2. Elvis Presley (1977), 50 miljoonaa euroa. Laulaja.
3. Charles M. Schulz (2000), 36 miljoonaa euroa. Sarjakuvatekijä.
4. Bob Marley (1981), 19 miljoonaa euroa. Laulaja.
5. Elizabeth Taylor (2011), 18 miljoonaa euroa. Näyttelijä.
6. Marilyn Monroe (1962), 15 miljoonaa euroa. Näyttelijä/malli.
7. John Lennon (1980), 11 miljoonaa euroa. Laulaja.
8. Albert Einstein (1955), 10 miljoonaa euroa. Fyysikko.
9. Paul Walker (2013), 10 miljoonaa euroa. Näyttelijä.
10. Bettie Page (2008), 9 miljoonaa euroa. Näyttelijä.
11. Theodor Geisel (1991), 9 miljoonaa euroa. Kirjailija.
12. Steve McQueen (1980), 8 miljoonaa euroa. Näyttelijä.
13. James Dean (1955), 8 miljoonaa euroa. Näyttelijä.

Viime vuonna listalla olleen Bruce Leen on korvannut pari vuotta sitten kuollut Fast and Furious Paul Walker. Listan kahdeksan ensimmäistä ovat pysyneet samoina. 2010-luvulla Tenavien luoja Charles M. Schulz on noussut ylöspäin tulevan elokuvasarjan sopimusten myötä ja Marilyn Monroe on laskenut vuoden 2011 sijalta kolme kuudenneksi. Listan ainoa kirjailija tunnetaan paremmin Dr. Seussina.


* Forbes Top-Earning Dead Celebrities 2015.



maanantai 26. lokakuuta 2015

Poistuuko Sebastian talosta?


Päivän uutinen on ollut Perussuomalaisten kolmannen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen erottaminen puolueesta. Puheenjohtaja Timo Soini ja puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo ovat perustelleet puoluehallituksen päätöstä erikoisin perustein. Tynkkynen ei ole vastannut puoluehallituksen tekemiin kysymyksiin ja on syyllistynyt rikoksiin.

Kummallisiin perusteisiin on jo Saku Timonen puuttunut. Perussuomalaiset eivät aikaisemmin ole puuttuneet merkittävien jäsentensä tekemiin rikoksiin tai erottaneet jäseniään edes Korkeimman oikeuden tuomioiden jälkeen. Timonen ihmettelee "mahdollisiin rikoksiin" viittaamiseen erottamisen perusteluissa. Voihan puolueesta sen sääntöjen mukaan erottaa henkilön, "jos tämä on menettelyllään puolueessa tai sen ulkopuolella vahingoittanut puoluetta". Ilman sen suurempia perusteluja, oman harkintansa mukaan.

Toisaalta, Sebastian Tynkkynen on varapuheenjohtajana puoluehallituksen jäsen. Rekisteröidyn yhdistyksen hallituksen jäsentä ei voi erottaa yhdistyksestä. Halilan ja Tarastin Yhdistysoikeuden (Talentum 2011) mukaan
"erikoistilanne syntyy silloin, kun erottaminen yhdistyksestä merkitsee myös hallituksen jäsenyyden päättymistä. Näin on asian laita silloin, kun hallituksen jäsenen on oltava myös yhdistyksen jäsen. Tällaisessa tapauksessa hallituksella ei voi olla toimivaltaa jäsenen erottamiseen yhdistyksestä. Muutoin se voisi erottaa hallituksen jäseniä."
Perussuomalaisten sääntöjen mukaan tuskin on mahdollista, että puolueeseen kuulumaton voisi olla puoluehallituksen jäsen.

Voisin kuvitella, että Tynkkysen tutkimattomat ja poliisille ilmoittamattomat "rikokset" ovat yritys kiertää hallituksen jäsenen erottamattomuutta koskevat pykälät. Uskottavampaa olisi ollut, jos vastaavaa toimenpidettä olisi käytetty aikoinaan Jussi Halla-ahoon tai James Hirvisaareen.

Tynkkysellä on kuitenkin täydet perusteet riitauttaa oma erottamisensa. Asia ei ole mitenkään selvä ja ehkä näemme ministeri Lauri Tarastin illalla televisiossa selventämässä asiaa.



lauantai 24. lokakuuta 2015

perjantai 23. lokakuuta 2015

Paavo Väyrynen ja Dostojevski

Kuva: Hikipedia.

Suomeen on viime viikkoina toivottu faktojen tarkastustoimistoa. Sellaisen perustamista on ajateltu Yleisradion tehtäväksi, viimeisten irtisanomisten jälkeen on selvää, ettei kaupallisista kauneimmalla, Sanomalla ole sellaiseen halua. Faktojen tarkistus kuuluu journalistien tehtäviin automaattisesti, mutta kaikkea ei voi toimittajien niskaan kaataa. Maailmalla tarkastustoimistoista on saatu hyviä kokemuksia.

Faktojen tarkistaminen katkaisisi siivet vuodesta toiseen kierteleviltä jutuilta, joiden totuusarvo on kyseenalainen. Eilen Helsingin kirjamessuilta tehty Ylen aamu-tv:n osuus toisti tarinan Paavo Väyrysestä ja Dostojevskistä, jonka mukaan poliitikko olisi lukenut venäläisen klassikkokirjailijan tuotannon kolmessa päivässä.

Johanna Korhosen Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen (Helsinki-kirjat 2010) selostaa luku-urakan taustoja. Keminmaalainen Väyrynen kertoi toimittajalle viikonlopun aikana lukeneensa kaikki kotikuntansa kirjastossa lainattavissa olleet Dostojevskin teokset. Korhonen kirjoittaa Väyrysen lukeneen pääkohdat tarkasti ja muun kursorisesti.

Väyrynen on kommentoinut legendaa itsekin. Kolmen päivän luku-urakka ei tunnu lainkaan suurelta kun kuulee Keminmaan kirjastossa tuolloin olleen vain pari, kolme nidettä, jotka sisälsivät puolitoista teosta. Keminmaalla kirjastossa on edelleen lainattavissa Otavan vuonna 1980 julkaisemaa Dostojevskin suuret romaanit 1-16 -sarjaa, jossa esimerkiksi Idiootti on jaettu kolmeen niteeseen.

Netistä ei saa kaikkia asioita tarkistetuksi. Faktantarkistus voisi selvitellä tämän Väyrynen ja Dostojevski -ongelmankin.

Eli moittiko Väyrynen alkujaan Keminmaan kirjaston kurjaa kokoelmaa vai rehvasteliko hän lukunopeudellaan?



torstai 22. lokakuuta 2015

Polemix, tiedonvälittäjä ilman rajoja


Jean-Yves Ferri & Didier Conrad
Asterix ja Caesarin papyrus
suom. Outi Walli
Egmont Kustannus 2015


Tänään maailmanlaajuisesti ilmestynyt Asterix ja Caesarin papyrus oli tullut myyntiin syrjäkylänkin marketin lehtipisteeseen. Asterixin uuden tekijäkaksikon Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin toinen albumi kunnioittaa sarjakuvan pitkiä, vuoteen 1959 yltäviä perinteitä tuomatta niitä kuitenkaan pääjuonta rasittavaksi taakaksi. Teos on aiheeltaan ajankohtainen.

Albumin avaa kohtaus Roomassa. Julius Caesar oli saanut valmiiksi Gallian sodan käsikirjoituksen, mutta kustantaja Promoplusin mielestä luku vastoinkäymisistä voittamattomien gallialaisten kanssa ei istunut kokonaisuuteen. Promoplus ehdotti sen poistamista. Caesar empii ja suostuttelujen myötä suostuu vaikka senaatille ja lukevalle yleisölle tulee tietoon vain osa totuudesta.

Promoplusin toimintatavat eivät olleet tasavaltalaisen perinteen mukaisia. Hän tahtoi hävittää XXIV luvun kaikki kappaleet. Tietovuotaja Bigdata ei periaatteesta hyväksynyt Promoplusin toimintatapoja vaan toimitti oman kappaleensa luvusta tiedonvälittäjälle ilman rajoja, toimittaja Polemixille.

Uuden albumin aiheena on siis tietovuodot ja Wikileaks. Polemixin esikuvana on Julian Assange ja Promoplus toimii kuin Jacques Séguéla (s. 1934), ranskankielisessä maailmassa tuttu PR- ja viestintätoimisto Havasin keskeinen vaikuttaja.

Promoplus yritti kaikin keinoin saada kadonneen kopion takaisin ja estää tiedon kantautumasta Caesarin korviin. Keinot ovat häikäilemättömiä ja tasavaltaan sopimattomia.

Onneksi hyvin asioista perillä olevat tietävät miten toimia antiikin maailmassakin. Polemix ja kopio luvusta pääsivät voittamattomien gallialaisten kylään turvaan. Monikaan kyläläisistä ei oivaltanut mikä ongelma tässä on oikein kyseessä.

Eri kansat säilyttävät perinteensä eri tavoin. Toisilla on kirjallinen kulttuuri, toiset luottavat suulliseen perimätietoon. Tarina tietenkin päättyy kylän yhteisiin juhliin, mutta sen jälkeen on vielä puolen sivun mittainen jälkikirjoitus. Siinä kytketään kauniisti kirjallinen ja suullinen perinteensäilytys yhteen.

Asterix ja Caesarin papyrus oli vetävä lukukokemus vaikka kaikki sanaleikit eivät ensimmäisellä tai toisella lukukerralla avautuneet. Jääpä jotakin tuleviinkin lukuhetkiin. Uudet tekijät ovat tuoneet Asterixin taas ajan hermolle laadukkaaseen tapaan.


* Kvaakissa keskustellaan uudesta Asterixista.



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kello, kylän nimen etymologia


Tämän vuoden kotiseututeokseksi on alkukuusta Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä valinnut entisen kulttuuriministerin Tytti Isohookana-Asunmaan toimittaman Kello merelle soi -kirjan (Kellon kyläyhdistys 2014). Lukevalle yleisölle teos julkistettiin lokakuussa 2014 Kellon nuorisoseurantalolla. Samassa tilaisuudessa esitettiin Isohookana-Asunmaan puolison Martti Asunmaan käsikirjoittama näytelmä Oravan koulun vihkiäiset 18.9.1893 ja Lassi Kalleinen lausui runojaan.

Oulun ja Haukiputaan välillä on useita kyliä. Niistä Kello erottautuu erikoisella nimellään ja kalasatamallaan. Tänään Kalevassa valaistaan erikoisen nimen taustaa.

Kansan suussa kiertävien tarinoiden mukaan nimi tulisi järveen pudonneesta tai upotetusta kirkonkellosta. Vastaavia tarinoita kerrotaan kerrotaan ympäri Suomen. Joskus taannoin kansatieteen luennolla muistutettiin, että Suomessa on niin monta Kellolahtea ja -järveä, ettei niihin kaikkiin mitenkään olisi menneiden suomalaisten varoilla riittänyt kirkonkelloja upotettavaksi.

Kellon nimen antaja on kylässä nähtävissä. Kylän halki virtaa Kalimenjoki, jonka vanha ruotsinkielinen nimi on Kelloneå. Jossakin vaiheessa kylän ja joen nimitykset eriytyneet ja nykyisin on samaa juurta olevat Kello ja Kalime. Kylä on vanha, ensimmäisen kerran Iin seurakunnan kappeli Kello on asiakirjoissa mainittu vuonna 1488.

Kellon kyläyhdistys perustettiin Kalimenjoen suojelemiseksi. Kyläläiset tarvitsivat viranomaisten kanssa asioidakseen ja vaikuttaakseen jonkun elimen ja kyläyhdistys tuntui silloin sopivalta ratkaisulta.

Kalimenjoki ei ole nimestään huolimatta viranomaisten kirjoissa joki. Tästä Lassi Kalleinen on kertonut humoristisesti eräässä runossaan. Jos virtaava vesi luokiteltaisi joeksi, monet kyläläisten ongelmista poistuisivat. Joen korkeisiin fosforiarvoihin ja happamuuteen ympäristöviranomaisten pitäisi puuttua. Mutta Kalimenjoki ei ole joki.

Kylähistoriassa, josta on juuri otettu toinen painos, kerrotaan useita muitakin vaihtoehtoja Kellon nimen alkuperälle. Saahan sitä kylähistoriassa miettiä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua.

Mutta historiassa pitää ottaa yksi selkeä kanta, mihin tutkimuksessa on päädytty.


* Kellon kyläyhdistys

tiistai 20. lokakuuta 2015

Kokoomuksen paperinkeräysastia


Porvarillisen työn arkistolla on nettisivujen mukaan erityiskeräyksen kohteena vaalien kampanja-aineistot. Vastaavia keruukampanjoita on ollut muillakin puolueita lähellä olevilla yksityisarkistoilla ja myös valtiollisilla arkistoilla. En tiedä miten Porvarillisen työn arkisto on onnistunut keräämään aineistoja, sillä muista arkistoista poiketen se edellyttää kirjautumista virtuaalitutkijasalin käyttäjäksi ennen arkistoluetteloihin tutustumista varten.

Kirjautumattomuuden vuoksi en myöskään pääse tarkastamaan kuinka paljon kuittiaineistoja Kansallisen Kokoomuksen arkisto sisältää. Tänään julkisuudessa olleiden tietojen mukaan luultavasti ei paljoakaan.

Vaalirahaselvittelyjen neljännen kierroksen tiimoilta haastateltavana ollut kokoomuksen puoluesihteeri Minna Arve kertoi, että puolueen vuoden 2006 kuitit on hävitetty. Jos asuisin Helsingissä olisin tänään käynyt katsomassa mitä Kokoomuksen toimiston paperinkeräysastiassa on.

Lakien mukaan vuoden 2006 kuitteja ei enää tarvitse olla olemassa. Tilinpäätöksiin liittyvät tositteet on säilytettävä vähintään kuusi vuotta tilinpäätöksen hyväksymisestä. Vuoden 2006 kuittien osalta tuo kuusi vuotta on ilmeisesti tullut täyteen. Puoluetoimisto ei ole osallistunut puolueen keskusarkiston toivomaan kampanja-aineistojen tallettamiseen.

Tilinpäätökset täytyy säilyttää vähintään kymmenen vuotta. Puoluesihteeri Arve kertoi samassa haastattelussa, että se ei valitettavasti kerro lahjoituksia antaneiden nimiä.

Voi harmi!

Uskoisin Porvarillisen työn arkistossa olevan täydellisen sarjan tilinpäätöksiä aina vuodesta 1918 alkaen jolloin Kansallinen Kokoomus perustettiin. Niitä ei ole hävitetty, vaikka niin kymmenen vuoden kuluttua saisikin.



* Porvarillisen työn arkisto


maanantai 19. lokakuuta 2015

Vaalirahat, neljäs kierros


Iltauutisissa Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vetosi, että hänen vuoden 2006 vaalikampanjaansa rahaa antaneet kertoisivat itse asiasta.

Valitettavasti en voi auttaa. En lahjoittanut kampanjaan, enkä kenenkään muunkaan presidenttiehdokkaan kampanjaan.

Presidentin vetoomus liittyy Keskustan entisen puoluesihteeri Jarmo Korhosen tuoreeseen teokseen Maan tavalla (Tammi 2015), jonka sisältöön pureuduttiin uutisia edeltävässä MOT-ohjelmassa. Ruotimista jatkettiin uutisten ja urheilun jälkeisessä A-Studiossa.

Nimetöntä vaalirahaa presidentivaalikampanjan jäljiltä on reippaasti.

MOT:ssa hyvään journalistiseen tapaan annettiin heti vastineen mahdollisuus. Kampanjaa vetänyt Ben Zyskowicz parhaansa mukaan vetosi silloin voimassaolleisiin lakeihin ja selitti asioita parhain päin. Jarmo Korhosen haltuunsa saamat sähköpostit saivat kuitenkin aina sanavalmiin Zyskowiczin empiväksi ja vetoamaan kuluneeseen lähes kymmeneen vuoteen ja huonoon muistiinsa.

"Minulla ei ole mielikuvaa", totesi pääministeri Matti Vanhanen taannoin.

Jarmo Korhonen taisi olla ensimmäinen keskustalainen, joka sanoi Vanhasen eron pääministerin paikalta johtuneen juuri vaalirahoituskuvioista. Vanhanen ja Korhonen olivat kohun toisessa vaiheessa päättäneet salata osan rahaliikenteestä, josta saatiin aikaan vaalirahasopan kolmas kierros. Korhonen summasi, että muut puolueet joutuivat kolmannella kierroksella avaamaan tilinsä, mutta Kokoomus ei. Viideltäkymmeneltä lahjoittajalta tulleen puolen miljoonan alkuperä on edelleen pimennossa.

Julkisuuden paine ja presidentin kiukku ajanee Kokoomuksen paljastamaan lahjoittajat.

Toivoisin, että tämän uuden kierroksen myötä lähihistoria kirjoitettaisi selkeämmäksi. Vanhasen eron poliittiset syyt ovat pitkälti jääneet verukkeiden taakse. Esimerkiksi Wikipediassa tätä kirjoitettaessa ei vaalirahoitussekoilua ja valehtelua eduskunnassa mainita eron syinä.

Asian tunnustaminen selkeyttäisi Suomen poliittista tilaa ja eduskunnan työskentelyä.

Seuraavat vaalit, jos normaalissa järjestyksessä edetään, ovat kuntavaalit huhtikuussa 2017. Nyt ilman vaalien painetta voitaisi käydä poliittinen lähihistoria täikammalla läpi.




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Valtakunnallinen satupäivä: Kuninkaan poika ja hänen toverinsa

Ilja Repin. Tolstoi, 1891.
Tänään Sadun nimipäivänä vietetään valtakunnallista satupäivää. (Lukupinolle kiitos vinkistä) Sen kunniaksi poimin päivän tekstiksi Leo Tolstoin sadun Kuninkaan poika ja hänen toverinsa. Olkaa hyvät!

Kuninkaanpoika ja hänen toverinsa

Kuninkaalla oli kaksi poikaa. Kuningas rakasti vanhempaa poikaansa ja antoi hänelle koko valtakuntansa. Äiti sääli nuorempaa poikaa ja nuhteli kuningasta tästä teosta. Tästä kuningas suuttui vaimoonsa ja he kinastelivat keskenään joka päivä. Silloin nuorempi prinssi ajatteli: parasta minun on lähteä pois, — ja sanoi hyvästi isälle ja äidille, pukeutui yksinkertaisiin vaatteisiin ja lähti vaeltamaan.

Matkalla hän tutustui kauppiaaseen. Kauppias kertoi hänelle olleensa ennen rikas, mutta kaikki hänen tavaransa olivat hukkuneet mereen ja nyt hän oli menossa vieraille maille onnea etsimään.

He läksivät yhdessä matkaan. Kolmantena päivänä yhtyi heihin uusi toveri. He rupesivat pakinoimaan ja uusi toveri kertoi olevansa talonpoika; hänellä oli ollut talo ja viljelysmaita, mutta kun sota syttyi, niin hänen peltonsa tallattiin ja hänen talonsa poltettiin, eikä hänelle jäänyt mitään, millä elää ja nyt hän oli menossa työn hakuun vieraille maille.

He jatkoivat kaikki yhdessä matkaa. He saapuvat suuren kaupungin portille ja istahtivat lepäämään. Silloin talonpoika sanoi: Toverit, käveleminen saa jo riittää; olemme tulleet kaupunkiin, ryhtykäämme siis työhön, kukin siihen, mitä hän osaa.

Kauppias sanoi: Minä osaan harjoittaa kauppaa. Jos minulla vain olisi edes vähänkään rahaa, niin tekisin hyviä kauppoja.

Ja prinssi sanoi: Mutta minä en osaa tehdä työtä, enkä käydä kauppaa, minä osaan vain hallita. Jos minulla vain olisi valtakunta, niin hallitsisin sitä hyvin.

Ja talonpoika sanoi: Minä en tarvitse rahaa, enkä valtakuntaa; niin kauan kuin jaksan liikuttaa jalkojani ja käsiäni, tulen toimeen ja elätän vielä teidätkin. Muutenhan te, rahoja ja valtakuntaa odotellessanne saisittekin kuolla nälkään.

Ja prinssi sanoi: Kauppias tarvitsee rahaa, minä valtakunnan ja sinä voimaa työtä tehdäksesi. Mutta sekä raha, valtakunta, että voima tulee Jumalalta. Jos Jumala tahtoo, niin hän antaa minulle valtakunnan ja sinulle voimaa, mutta jollei hän tahdo, niin ei hän anna meille kumpaistakaan.

Talonpoika ei kuunnellut enempää, vaan läksi kaupunkiin. Siellä hän rupesi puunkantajaksi. Illansuussa hänelle maksettiin kantopalkka. Hän toi rahat tovereille ja sanoi: Sillä aikaa kuin te hankkiudutte hallitsemaan, olen minä jo ehtinyt ansaita.

Seuraavana päivänä kauppias pyysi talonpojalta vähän rahaa ja läksi kaupunkiin.

Torilla kauppias sai tietää, että kaupungissa oli voi loppunut ja että joka päivä odotettiin voilähetyksen saapuvan. Kauppias meni satamaan ja rupesi tähystelemään laivoja. Samassa laiva saapuikin. Kauppias astui ensimäisenä laivaan, sai käsiinsä voin omistajan, osti koko varaston häneltä ja antoi hänelle käsirahaa. Sitten kauppias kiiruhti kaupunkiin, myi voin ja palkkioksi vaivoistaan sai rahaa kymmenen kertaa enemmän kuin talonpoika edellisenä päivänä oli ansainnut, ja palasi toveriensa luo.

Silloin prinssi sanoi: Nyt on minun vuoroni lähteä kaupunkiin. Te molemmat olette hyvin onnistuneet, kenties minullekin käy samoin. Jumalahan voi yhtä helposti antaa prinssille valtakunnan kuin talonpojalle työtä, taikka kauppiaalle voittoa.

Prinssi saapui kaupunkiin, näki kansan kulkevan kaduilla ja itkevän. Prinssi alkoi kysellä syytä heidän itkuunsa. Hänelle vastattiin: Etkö sitten tiedä, että kuninkaamme kuoli viime yönä, emmekä mistään voi saada toista samanlaista. — Miten hän sitten kuoli? — Luultavasti ovat vihollisemme hänet myrkyttäneet. — Prinssi rupesi nauramaan ja sanoi: — Se ei ole mahdollista.

Muuan mies oli sillä välin alkanut tarkastella prinssiä ja huomannut, ettei tämä puhunut ihan puhtaasti heidän kieltään, eikä ollut puettukaan samalla tavalla kuin kaikki toiset kaupungin asukkaat ja hän huudahti: Toverit! Vihollisemme ovat lähettäneet tämän miehen urkkimaan asioitamme. Kukaties hän juuri onkin myrkyttänyt kuninkaamme. Kuulettehan, ettei hän puhukaan meidän laillamme ja sitäpaitsi hän nauraa, silloin kun me kaikki itkemme. Ottakaa hänet kiinni ja viekää vankilaan!

Prinssi otettiin kiinni ja vietiin vankilaan, eikä hänelle kahteen päivään annettu ruokaa. Kolmantena päivänä tultiin häntä hakemaan ja vietiin oikeuden eteen.

Paljon kansaa oli kokoontunut kuulemaan oikeudenkäyntiä.

Prinssiltä kysyttiin oikeudessa, kuka hän oli ja mitä varten hän oli tullut heidän kaupunkiinsa. Prinssi vastasi: Olen kuninkaan poika. Isäni antoi koko valtakunnan vanhemmalle veljelleni, ja kun äitini tahtoi pitää minun puoltani, syntyi riita vanhempieni välillä. Minua ei tämä miellyttänyt, sanoin jäähyväiset isälle ja äidille ja lähdin maailmalle. Matkalla tapasin kaksi toveria: kauppiaan ja talonpojan, ja heidän seurassaan saavuin kaupunkinne portille. Istuessamme siinä levähtämässä talonpoika arveli, että meidän tuli ryhtyä johonkin työhön. Kauppias sanoi osaavansa harjoittaa kauppaa, mutta hänellä ei ollut rahaa; ja minä sanoin osaavani hallita, mutta minulta puuttui valtakunta. Talonpoika sanoi, että me kuolisimme nälkään odotellessamme rahoja ja valtakuntaa, mutta että hänellä oli voimaa käsivarsissaan ja kykyä elättää sekä itsensä että meidät. Ja hän läksi kaupunkiin, ansaitsi rahaa ja toi meille. Näillä rahoilla kauppias teki kauppoja ja ansaitsi kymmenkertaisesti. Minäkin läksin kaupunkiin ja silloin minut suotta pistettiin vankilaan, enkä kahteen päivään ole saanut edes ruokaa, ja nyt te aiotte vielä tuomita minut. Mutta minä en sitä pelkää, sillä tiedän, että jos Jumala tahtoo, niin te teette minusta kuninkaan.

Kaiken tämän kuultuansa tuomari vaikeni, eikä tiennyt mitä sanoa. Silloin muuan mies väkijoukosta huusi: Jumala on lähettänyt meille tämän prinssin. Emme mistään voi saada parempaa kuningasta itsellemme! Valitkaamme hänet kuninkaaksemme!

Kaikki valitsivat hänet kuninkaaksi.

Kun prinssi oli tullut kuninkaaksi, lähetti hän kutsumaan tovereitaan luoksensa. Kuultuaan, että kuningas heitä kutsui, pelästyivät nämä, sillä he ajattelivat, että he varmaan olivat tehneet jotain pahaa kaupungissa. Mutta heidän oli mahdotonta paeta, ja niin heidät tuotiin kuninkaan eteen. He lankesivat kuninkaan jalkoihin, mutta tämä käski heidän nousta. Silloin he tunsivat toverinsa. Kuningas kertoi heille kaikki, mitä hänelle oli tapahtunut ja sanoi: Näettekö, minä olin oikeassa. Sekä paha että hyvä tulee Jumalalta. Eikä Jumalan ole vaikeampi antaa prinssille valtakuntaa, kuin kauppiaalle voittoa taikka talonpojalle työtä.

Kuningas palkitsi tovereitaan ja salli heidän asua valtakunnassansa.





[Satu on julkaistu suomennettuna Pääskysessä n:o 11 15.11.1909. Se on luettavissa myös Jatkokertomuksissa, jossa on muitakin Tolstoin satuja ja tarinoita.]

lauantai 17. lokakuuta 2015

Lisää kuvia Kemin sarjisfestareilta 2015


Kemin sarjakuvapäivien aikaan pääsy pysyvään sarjakuvanäyttelyyn tutustusmaan ilman pääsymaksua. Pysyvä näyttely oli saanut rinnalleen Pahkasika 40 vuotta -sarjakuvanäytteluyn ja keräilijä Thomas Karlssonin omistamia siupersankarisarjakuvien originaaleja. Uusi Pahkasika teki kauppansa myyntipöydässä, se loppui jo alkuiltapäivästä.




Jarkko Vehniäinen selvitteli Kamalan luonnon tekemistä, hahmoja ja syntyvaiheita. Alkujaan ilves ja kärppä syntyivät Ilta-Sanomien tilaamaan Helsinki-aiheiseen sarjakuvaan. Silloin jääkiekon SM-liigassa Ilves pudotti jatkosta HIFK:n ja Kärpät Jokerit. Vehniäiselle syntyi ajatus Helsingin vihatuimmista eläimistä, ilveksestä ja kärpästä haastateltavina aamutelevisiossa. Nämä elukat näyttivät siinä sohvalla istuessaan niin mukavan näköisiltä, että päätin siltä istumalta tehdä niille oman sarjakuvan, Vehniäinen kertoi.


Sanna Hukkanen kertoi Juuri-albumistaan. Afrikan vuosien jälkeen paluu Joensuuhun oli kulttuurishokki, jonka sulattelusta sarjakuva syntyi. Albumin nimellä on kolme erilaista merkitystä: omat juuret, puiden juuret ja taikinan juuri.

Seuraavat sarjakuvafestivaalit ovat Oulussa 5.-8.11.2015. Festivaalin ohjelma on jo suurelta osin tiedossa.



Kemin sarjisfestareilta


Kemin 34. sarjakuvapäivät ovat tänään. Ohjelmiston alkupuolella Jukka Heiskanen kertoi Angry Birds -sarjakuvista ja Ilpo Koskela kertoi Lusiasta. Mikko Huusko esitti muutamia Koskelan sarjakuvan teksteihin tekemiä lauluja. Vielä tulossa muun muassa Kamala luonto.







perjantai 16. lokakuuta 2015

35/2015 Markettityömaa


Perjantaina kahden aikoihin markettityömaalla on lähdön tunnelmia. Ihan vielä viikko ei kuitenkaan ole paketissa, hetki vielä töitä jatketaan.

Edellinen osa.





torstai 15. lokakuuta 2015

Kaikki oikeudet pidätetään


Olen aloittamassa tuoreiden Lehtimies Tintin seikkailujen lukemista. En päässyt nimiösivuja pidemmälle, kun sain aihetta kirjoitukseen. Julkaisutietojen sivuilla lukee suurella "Kaikki oikeudet pidätetään".

Luultavasti suurella tekstillä on tavoiteltu 1930-luvun painotuotteiden ilmiasua. Kuitenkin suuri, nimiösivuilta silmille hyppäävä teksti tuo väistämättä mieleen viimekesäisen oikeudenpäätöksen, jonka mukaan Moulinsartilla ei ole oikeutta määrätä kirjamuotoisten Tintti-tuotteiden tekijänoikeuksista. Tästä kirjoitin aikaisemmin. Hollannin hovioikeuden päätös selkeytti työnjakoa Castermanin ja Moulinsartin välillä. Jälkimmäinen voi myydä elokuva-, figuurinvalmistus- ja muita oikeuksia, mutta sarjakuvien ja sarjakuvaruutujen oikeuksien kanssa on asioitava Castermanin kanssa.

Moulinsartin mielestä oikeuslaitos oli ymmärtänyt täysin väärin tekijönoikeuksien perusteet. Omasta mielestään sillä oli kaikki oikeudet irrallisiin sarjakuvaruutuihin. Moulinsart yrittänee saada asiansa korkeimpaan oikeuteen. Tässä mielessä "Kaikki oikeudet pidätetään" näyttää Moulinsartin hätähuudolta.

En tiedä onko kesäinen päätös vaikuttanut asiaan, mutta Lehtimies Tintti seikkailee -sarjan kahden ensimmäisen albumin julkaisutiedoissa ei mainita Moulinsartia ollenkaan. Oikeuksien omistajan kerrotaan olevan Casterman ja kotimainen Otava on julkaissut teoksen sen luvalla. Hergén sarjakuvan oikeudet ovat Castermanilla ja Heikki Kaukorannan suomennoksen Otavalla.

1930-luvun henkeen pyrkimisestä kertoo myös Otavan vanha logo. Vuonna 1890 perustetulla Otavalla on ehtinyt olla useita erilaisia tunnusmerkkejä. Tuota 1930-luvun mallia näkee harvemmin nykyään.


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Hornet polttaa kumia


Viimeisimmän ilmasotaharjoituksen aikana Vieremän varalaskukenttä kantatiellä 88 oli hornetien käytössä. Jäljet näkyvät tiessä.







LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset