Eläkeläinen Osbourne

Tänään Ozzy Osbourne (s. 1948) täyttää Ison-Britannian virallisen eläkeiän. Rokkarin on mahdollista jäädä tänään vanhuuseläkkeelle. Nykyisen eläkejärjestelmän mukaan hän voi lykätä eläkkeelle jäämistä, tällöin kukin viiden viikon lykkäys nostaa eläkettä yhdellä prosentilla.

Joskus blogin alkuaikoina kirjoitin Osbournen uransa eri vaiheissa saamista lisänimistä. 1970-luvulla Black Sabbathin aikoina Osbournea alettiin tituleerata englanninkielisellä Prince of Darkness -nimellä. Suosikki samalla vuosikymmenellä esitteli laulajan pimeyden ruhtinaana. Bändin nimi, laulujen sanoituksen ja kanojen kaulojen katkominen lavalla hampailla antoivat musiikkitoimittajille aiheen verrata yleisön huudattajaa alaherran herraan.

Vuonna 2007 Suomen vierailun yhteydessä sama titteli suomennettiin toisin. Vuosikymmenten kuluttavan kiertue-elämän jälkeen Osbourne oli pimeyden prinssi.

Englannin 'prince' kääntyy asiayhteydestä riippuen ruhtinaaksi tai prinssiksi. Niccolo Machiavelli kirjoitti Ruhtinaan, mutta Ison-Britannian kruununperijä onkin vakiintunut taannoisen käännösvirheen vuoksi Walesin prinssiksi.

Pimeyden prinssi oli asiallisempi suomennos Suomen vierailun aikoihin. Samoin kuin pimeyden ruhtinas 1970-luvun alkupuolella.

Nykyisin vanhuuseläkkeelle siirtyvää rokkistaraa voisi käännösmahdollisuuksien rajoissa nimittää pimeyden prinssipuolisoksi. Sharon Osbourne on ottanut julkisuudessa puolisoaan paljon aktiivisemman roolin.

Vallanvaihdoksia

Eilisen uutiset ovat kertoneet vallanvaihdoksista maailmalla. Egyptin armeija ilmoitti, että presidentti saa mennä. Mursin valta on murrettu. Kolmannen säädyn keskinäiseen tasa-arvoisuuteen perustuvat valta-asemat ovat kovasti vaihtuvia. Toista ovat kuningashuoneiden vuosisataiset perinteet, joissa asema ja arvo siirtyy korkeintaan sukupolvittain. Belgian Albert II ilmoitti luopuvansa vallasta poikansa kruununprinssi Philippen hyväksi.

Uutisoinnista huomaa, että suomen kielen lautakunnan 15. huhtikuuta 2002 antama suositus kuninkaallisten nimistä on otettu huomioon. Lautakuntahan suositti, että jatkossa vieraskielisiä nimiä ei suomennettaisi, ei edes institituutioon perustuvia hallitsijanimiä. Albertin seuraaja tulee siis olemaan Philippe (kuvassa), eikä Filip kuten vanhan käytännön mukaan.

Aikaisemmin tänä vuonna Alankomaiden kuningatar Beatrix luopui myös vallasta poikansa hyväksi. Alankomaiden kuningas on tätä nykyä Willem-Alexander. Vanhastaan tuota kruunupäätä olisi kutsuttu Vilhelm IV Aleksanteriksi.

Ei mene varmaankaan aikaakaan, kun suositus alkaa tuottaa vaikeuksia historiankirjoittajille. Suomen kielen lautakunta korosti, ettei se halua muuttaa nimiä takautuvasti. Historialliset nimet siis säilyvät. Belgian hallitsijaluettelon kanssa ei tule ongelmia, belgialaisten kuninkaina on ollut Leopoldeja, Alberteja ja yksi Baudouin. Philippe on siis ensimmäinen.

Mutta miten rakentaa Alankomaiden ja Ison-Britannian kuningashuoneen kruunupääluettelot? Tuleeko joukon jatkoksi Willem-Alexander IV? Tuleeko Elisabeth II seuraajaksi Charles III? Kuitenkaan luetteloista ei samoja nimiä löydä. Luetteloihin pitää selvennykseksi tehdä viite suomen kielen lautakunnan suositukseen 15.4.2002.

Olen reilut kymmenen vuotta pohdiskellut suositusta. En vieläkään oikein ymmärrä sitä, varsinkaan kun suositusta ei lainkaan perusteltu. Ehkä oli aika jättää hallitsijainstituutioon perustuvat nimet historiaan vuosituhannen vaihteen myötä. Ovathan nykyiset kuninkaalliset ryhtyneet naimaan oikein urakalla kolmannesta säädystä, ja kuninkaalliset ovat olleet vain konservatiivista pysyvyyttä edustavia keulakuvia jo vuosikymmenet.

Oli siis aika murtaa tämä hallitsijanimi traditiokin.

Mikä laitaoikeisto?

Pari vuotta sitten Itävallan vaaleista uutisoidessaan Helsingin Sanomat keskustelutti nimittämällä Jörg Haiderin puoluetta laitaoikeistolaiseksi. Sen jälkeen termi on tarttunut lehdestä silmään, viimeksi Belgian burkakiellosta uutisoitaessa: "Laitaoikeiston keppihevosesta tuli koko poliittisen kentän suosikki" (HS 15.4.2010).

Miksi äärioikeisto ei Hesarille kelvannut? Tarkoitukseni oli kaivella termin taustaa, mutta asia jäi kunnes se tuli vastaan aivan toisessa yhteydessä.

Kuuluisa kommunisti Tuure Lehén teoksessaan Työväenluokan maailmankatsomus (Kansankulttuuri 1950) moittii porvareita ja erikseen vielä laitaoikeistoa. Lehén ei avaa käyttämäänsä termiä, mutta aika antaa vihjeen.

Toisen maailmansodan jälkeen hävinneissä maissa äärioikeiston toiminta oli kielletty. Oikeistolaista politiikkaa ei siis käynyt äärioikeistolaiseksi moittiminen, ellei se todella sellaista ollut. Olisi saattanut syyte tulla perättömästä ilmiannosta.

Laitaoikeistolaiseksi saattoi kuitenkin moittia.

Helsingin Sanomat ovat digitoituina verkossa vuodesta 1990 alkaen. Aineistosta voi tehdä hakuja, vaikka palvelua ei olisi tilannutkaan.

"Laitaoikeisto" haku tuotti eilen 61 tulosta. Vanhin oli tammikuulta 1990, jolloin uutisoitiin Länsi-Saksan poliisin ratsioista. "Uusnatsien toimista löytyi näyttöä - Länsi-Saksan poliisi etsi kotiratsioissa todisteita kielletyn äärioikeiston jäsenistä" (HS 25.1.1990). Tuolloin vielä äärioikeistolainen toiminta oli siis kielletty ja uutisessa kerrottiin "paineen laillista laitaoikeistoa vastaan lisääntyvän".

1990-luvulla Hesari käytti laitaoikeisto-termiä lähinnä Saksasta raportoidessaan. Huhtikuussa 1992 otsikoitiin "Äärioikeisto jyräsi Saksan kaksissa osavaltiovaaleissa" (6.4.1992), itse jutussa ääri- ja laitaoikeistosta puhuttiin. Seuraavan päivän pääkirjoituksessa arvioitin voiton syyksi "muukalaiskaunaa" (7.4.1992). Saksan laitaoikeistosta kirjoitettiin pitkin vuosikymmentä.

Heinäkuussa 1993 "valkoinen laitaoikeisto" jättäytyi Etelä-Afrikassa pois uuden perustuslain neuvotteluista. Huhtikuussa 1994 laitaoikeistolaiset söivät Mitterandin ja sosialistipuolueen kannatusta Ranskassa. Toukokuussa 1995 Belgiassakin laitaoikeiston kannatus nousi.

1990-luvulla laitaoikeistolaisuutta oli myös Yhdysvalloissa. Nykyisin tuota suuntausta sanottaisiin pikemminkin uskonnolliseksi oikeistolaisuudeksi. Heinäkuussa 2003 Hesarin kulttuurisivuilla suuntauksen edustajaksi nimettiin Ann Coulter (21.7.2003).

2000-luvulla laitaoikeisto-sanaa käytettiin pääasiassa Itävallan politiikasta ja Jörg Haiderista kerrottaessa. Ensimmäinen maininta on helmikuulta 2002. "Haideria moititaan jo Vapauspuolueessakin" (19.2.2002). Mainintoja on myös Saksan, Sveitsin ja Belgian laitaoikeistolaisista.

Ääri- ja laitaoikeiston ovat siis perua toisen maailmansodan rauhansopimuksista. Äärioikeistolainen toiminta oli kriminalisoitua, laitaoikeistolaisuus "laillista äärioikeistolaisuutta". Itse raja on varmaankin veteenpiirretty, kuten rajat poliittisella kentällä muutoinkin.


(kuvassa yhdysvaltalainen laitaoikeistolainen Ann Coulter vuonna 2007, Alex Erden ottama kuva wikipediasta)

Vaatteiden pesuohjemerkkien merkitykset

Vesipesu

Valkopesu, enintään 95 astetta, normaaliohjelma





Valkopesu, enintään 95 astetta, siliävä ohjelma





Kirjopesu, enintään 60 astetta, normaaliohjelma





Kirjopesu, enintään 60 astetta, siliävä ohjelma





Hienopesu, enintään 40 astetta, normaaliohjelma




Hienopesu, enintään 40 astetta, siliävä ohjelma





Hienopesu, enintään 30 astetta, varovainen ohjelma





Käsinpesu enintään 40 astetta






Vesipesu kielletty

Kloorivalkaisu

Kloorivalkaisu sallittu





Kloorivalkaisu kielletty

Silitys

Silitys kosteana, enintään 200 astetta




Silitys kosteana tai kostean liinan läpi, enintään 150 astetta




Silitys kuivana, enintään 110 astetta




Silitys kielletty

Kuivapesu

Normaali kuivapesu A





Normaali kuivapesu P





Erikoiskuivapesu P






Erikoiskuivapesu F





Erikoiskuivapesu F, varovainen ohjelma






Kuivapesu kielletty

Kuivaus
(vapaaehtoinen)

Normaali rumpukuivaus






Rumpukuivaus, enintään 60 astetta






Rumpukuivaus kielletty

Vaatteiden pesuohjemerkkien merkitykset
semanttinen takaisinkierto

Tavaraselosteet/Hoito-ohjemerkkien tulkinta
Suomen Standardisoimisliitto
50 000.84-01

Kempeleen vaakuna

Eilen automatkalla Pohjois-Pohjanmaalta Pohjois-Savoon emme nähneet Kempeleen vaakunaeläimiä sorsia Oulun eteläpuolen lakeuksilla, etelään ovat jo lähteneet. Mutta Siikalatvan vaakunan joutsenia oli matkan varrella paljon, etenkin Kempeleen ja Limingan pelloilla. Kunnan rajoja tuli ylitetyksi useitakin, vaakunoin ja paikannimin tiellä kulkijaa tervehdittiin. Mökkejä, lumikkoja, kiuluja, aitaa, puita, jousia ja tapparoita. Perillä odotti kolme tavia.

Kuusikymmentä vuotta sitten 1949 kuntalaissa säädettiin, että maalaiskunnillakin voi olla vaakuna. Lakia kunnioitettiin ja sen antamaa mahdollisuutta noudatettiin. Vaakunasuunnittelijoilla oli työteliäät päivät seuraavat vuosikymmenet.

Viimeisenä maalaiskuntana vaakunan otti käyttöön Kempele. Kaj Kajanderin suunnittelema sorsia ja vesijättöjä kuvaava vaakuna otettiin virallisesti käyttöön 24. marraskuuta 1969. Oulun eteläisessä naapurissa saadaan vaakunan 40-vuotisjuhlia noin kuukauden päästä juhlia.

Maanteiden varsilla kulkijaa muistetaan vaakunoin ja paikannimin. Oulun ja Kemin välisellä rautatiellä myös junamatkustajille paikkakunnan vaihtuminen ilmineerataan. Kyltit ovat tosin vanhoja, jo hieman ruosteen syömiä. Niissä juhlii vuoden 1949 kuntalaki toisin.

Kerrotaan: Haukiputaan kunta, Iin kunta, Simon kunta, Kemin kaupunki. Korostetaan kuntamuotoa.

Sellaista ei maantien varsilla näe. Eikä 1970-luvun kuntalakimuutosten myötä sellaiseen ole tarvettakaan. Sama on laki kaikille.

Suomen postinumero 90210

Postinumeroissa on jotakin maagista. Ne ovat virallisia todisteita jonkin alueen statuksesta, vaikka ihan ihmisten tekemiä sopimuksia ne ovat. Kiinteistönvälittäjät ymmärtävät maagisen merkityksen hyvin. Kerrostaloasunto kaupungin XX100-alueella on arvokkaampi kuin muualla, vaikka se muualla oleva olisi itseasiassa lähempänä menoa ja meininkiä.

Yhdysvaltalainen teinitv-sarja Beverly Hills, 90210 antoi erityisen karman ympäri maailman otsikkonsa postinumerolle. Statusarvo numerolla on ollut ennen sarjaakin, ei sitä muutoin nimeen olisi valittu.

Viime vuonna 1990-2000 tehty teinidraama sai jatkoa uusin teinein nimellä 90210.

Postinumerot otettiin Suomessa virallisesti käyttöön vuoden 1973 alusta. Kansalaisia uuteen käytäntöön totuttava kokeilu alkoi kaksi vuotta aiemmin. Sitä ennen postin piti osata perille paikkakunnan nimen mukaan.

Suomen postinumero 90210 sattui Ouluun. Viime vuodet sen vaikutuspiiriin on kuulunut vain yksi katu, Peltolantie. Postinumerohaku '90210' antaa seuraavan tuloksen:

Hakusana: 90210, löytyi 2 kpl.
Kadunnimi Toimipaikka Kunta
Peltolantie 90210 OULU Oulu
Poste restante 90210 OULU Oulu

Käytännössä 90210 on ollut vain Peltolantiellä olevan Oulun yliopistollisen sairaalan Psykiatrian klinikan käytössä.

Itella on muuttamassa Oulun postinumerointia. Muutoksen yhteydessä 90210 jää kokonaan pois käytöstä. Itella olisi halunnut muutokset voimaan jo kuluvan lokakuun alusta, mutta asia on tullut vasta kaupungin lautakuntakäsittelyyn, joten muutos venynee ensivuoden helmikuun alkuun, arvellaan.

Numeroilla on magiansa ja taloudelliset merkityksensä. Ei niitä voi noin vain kunnallispoliitikkoja kuulematta muuttaa. Joku grynderi saattaa satojatuhansia menettää tuosta vaan.


* Postinumeroluettelo
* Nelosen 90210 -sivu
* Tiesitkö, että Beverly Hills 90210 -tähti Shannen Doherty näytteli Jenny Wilderia Pieni talo Preerialla -sarjassa? YLE TV2 esittää ensimmäisen jakson, jossa Doherty on mukana 15. lokakuuta 2009 klo 16:10.

Lappeteläinen, Lapveteläinen, Valta (LLV-sukuseura)

Silloin tällöin saan yhteydenottoja sukuseuraamme ja sen sukututkimukseen liittyen. Kykyni mukaan olen vastannut ja ohjannut ihmisiä sukuseuran omille sivuille. Seuran nimi lyhennettynä on LLV-sukuseura ja sen nettisivut ovat osoitteessa www.llv-sukuseura.fi. Syystä tai toisesta seuran sivuja on hankala hakukoneilla suoraan tavoittaa. Linkin kautta sivuille ainakin pääsee.

* LLV-sukuseura

Tapio Nurmela ja Jaakko Louhio ovat tehneet leikkimielisen eliittimittarin Nomen est omen. Se perustuu netissä oleviin tietokantoihin ja sen avulla voi vaikka oman sukunsa eliittiasteen määritellä.

Muuttujia on kuusi. Ensiksi mittari tarkistaa Väestörekisterikeskuksesta nimenhaltiojoiden määrän. Lappeteläisiä rekisterissä on 960, Lapveteläisiä 336 ja Valtoja 1333. Mitä pienempi suku, niin sitä oletettavammin se kuuluu eliittiin. Kone antaa Lapveteläisille 5 eliittipistettä, muille ei lain.

Seuraavaksi tutkitaan kansanedustajamatrikkeli. Kaksi Valtaa ja yksi Lapveteläinen ovat edustaneet kansaa, eliittipisteitä kertyy kuitenkin epäreilun oloisesti: Valloille 320, Lapveteläisille 635!

Kansallisarkiston Vuosien 1939-45 sodissa kaatuneiden tietokannasta etsitään kaatuneiden määrää. Eliittimittausta kiinnostaa kaatuneiden upseerien määrä. Niitä ei näillä sukunimillä löydy. Ei siis lisäpisteitä.

Vuosien 1640-1852 ylioppilasmatrikkelistakin tiedot tarkistetaan, mutta suomenkielisten talonpoikaissukujen osalta haku harvoin tuottaa eliittipisteitä. Moni opinkäynyt muutti sukunimensä, eikä siis tässä vertailussa taustalleen arvostusta tuo.

Viides vertailupaikka on SKS:n Biografiakeskus. Moniko sukunimellä varustettu on Kansallisbiografian noin yhdeksäntuhannen arvostetut joukkoon päässyt? Näistä kolmesta ei yksikään.

Viimeiseksi eliittimittari vierailee Kuvataidematrikkelissa. Valloista siinä mainitaan yksi, 80 pistettä. Muille ei lisäpisteitä.

Lopputuloksen Nomen est omen -eliittimittari antaa prosentteina. Lappeteläiset ovat puhtaita tallukoita nollallaan, Valloille mittari värähtää kahdeksan kohdalle. Sukuseuran korkeinta eliittiä ovat siis Lapveteläiset 12,8 prosentin tuloksella.

Vertailua tärkeämpää tässä palvelussa on tehdä julkisia tietokantoja tunnetuiksi. Testin tehtyään saa myös suorat linkit kunkin osa-alueen tuloksiin. Niitä tarkastelemalla tieto omasta suvusta tai sukunimestä saattaa kasvaakin.


* Nomen est omen -eliittimittari

Miehistön jäsen Abdullah

Tänään kun kulunut kymmenen vuotta kun Abdullah II tuli Jordanian kuningas. Vuonna 1962 syntynyt Abdullah on hallinnut maataan vakaasti ja pitänyt maansa Lähi-idän jatkuvien kriisien polttopisteiden ulkopuolella. Akaban vapaakauppa-alueen perustaminen Punaisen meren rannalle Jordanian ainoaan satamakaupunkiin on kohentanut maan taloudellisia oloja.

Abdullah II:a tai edeltäjänsä Abdullah I:ä (1882-1951), Jordanian ensimmäistä emiiriä ja kuningasta ei pidä nimen samankaltaisuudesta huolimatta sekoittaa Tintin seikkailujen Khemedin prinssi Abdullahiin. Hergé loi hahmonsa Irakin viimeisestä kuninkasta Feisal II:sta (1935-1958) kuusivuotiaana otetusta valokuvasta.

Jos samankaltaisuutta kuitenkin havaitsette, niin eivät silmänne täysin petä. Sekä Jordanian että Irakin kuningassukujen juuret ovat johdettavissa profeetta Muhammediin, Abdullah II on 43:tta sukupolvea kunnioitetusta profeetasta.

Muhammediin saakka ei Feisal II:n ja Abdullah II:n sukulaisuussuhteita selvittäessä tarvitse mennä. Abdullah II:n isoisän isä Abdullah I oli Irakin kuningas Feisal I:n veli. Feisal II oli hänen pojanpoikansa.

Briteissä opiskellut ja sotilaskoulutuksen saanut Abdullah II on ymmärtänyt hyvin populaarikulttuurin arvon hallitsijan julkikuvaa luodessaan. Pääsy osaksi jotakin kulttisarjaa tuo huomattavaa positiivista julkisuutta.

Star Trek-faniksi sanottu Abdullah II pääsi kruununprinssinä vuonna 1995 osallistumaan Star Trek: Voyager sarjan kuvauksiin miehistön jäsenenä. Univormun perusteella hän näytteli tiedeupseeria.

Valitettavasti televisiosarjan tekijät eivät voineet antaa Abdullahille suurempaa roolia, koska hän ei kuulunut näyttelijöiden ammattiliittoon. Niinpä hahmolla ei ole nimeä tai vuorosanoja. U.S.S Voyagerin miehistön jäseneksi hän joka tapauksessa pääsi.


* Memory Alpha: Abdullah II

Paljon uusia kunnanvaltuutettuja

Jo eilen ja vielä tarkemmin tänään on medioissa esitelty kunnallisvaalien eniten ääniä saaneita, ääniharavia Osmo Soininvaara ja Timo Soini etunenässä. Antaa muiden kirjoittaa suurimmista ääniensaajista. Keskittykäämme kahteen valtuutettuun, jotka saivat paikkansa alle kymmenellä äänellä.

Monissa pienissä Ahvenanmaan kunnissa on tavallista, että yli viidellä äänellä pääsee valtuustoon. Mutta manner-Suomestakin löytyy kuntia, joissa valtuustoon pääsee jopa alle kymmenellä äänellä.

Eilisissä vaaleissa Pelkosenniemen valtuustoon pääsi kahdeksalla äänellä Marko Poikela (kesk.) ja Kuhmalahden valtuustoon yhdeksällä äänellä Jukka Jokinen (kok.). Nämä ehdokkaat olivat alustavien tietojen mukaan pienimmillä äänimäärillä kunnanvaltuutetuiksi päässeet.

Molemmat ovat aikaisemminkin olleet kunnanvaltuutettuja. Maaliskuussa 2008 Marko Poikela vastusti Pelkosenniemen liittämistä osaksi Kemijärveä. Aamulehden haastattelussa Jukka Jokinen puolusti voimakkaasti Kuhmalahden kunnan itsenäisyyttä.

Pelkosenniemellä Keskusta kärsi rökäletappion. Aikaisemman seitsemän valtuutetun sijaan uudessa valtuustossa on vain neljä keskustalaista.

Kuhmalahdessa Kokoomus puolestaan voitti kolme lisäpaikkaa ja kohosi kunnan suurimmaksi puolueeksi. Uudessa valtuustossa on kahdeksan kokoomuslaista. Kuhmalahden aiemmin suurin puolue Keskusta menetti paikan ja jatkossa valtuustossa vaikuttaa viisi keskustalaista.

Alle kymmenellä äänellä valtuustoon päässeitä yhdistää kunnan itsenäisyyden puolustamisen lisäksi kouluasioista päättäminen. Poikela on ollut sivistyslautakunnan jäsen, Jokinen kuntansa koulutuslautakunnassa.

Suipa Oy:n toimitusjohtaja Jokisella on vankka puolue- ja yrittäjätausta: hän toimiin Kuhmalahden Kokoomuksen ja Yrittäjien puheenjohtajana. Poikela puolestaan harrastaa metsästystä.

Onnea Poikelalle ja Jokiselle tuleviin valtuuston kokouksiin, samoin kuin myös enemmän ääniä saaneille valtuutetuille ja rannalle jääneille. Onneksi kunnallisdemokratiaan kuuluu paljon muutakin kuin valtuusto. Lauta- ja johtokunnissakin voi vaikuttaa.


Lisäys 30.10.2008 tarkastuslaskennan jälkeen:

Tarkastuslaskenta ei muuttanut Poikelan tai Jokisen äänimääriä, ne oli laskettu aivan oikein. Poikela sai kunnanvaltuutetun paikan, mutta Jokinen ei. Kuhmalahden tarkastuslaskennessa ilmeni, että Jokinen ja toinen kokoomuslainen Juhani Penttilä saivat molemmat yhdeksän ääntä. Arvonnassa valtuustopaikan sai Penttilä.

Jokinen jäi varavaltuutetuksi.

Keskisuomalainen kertoi, että pihtiputaalainen Kalervo Kantola (kesk.) ja konnevetinen Laila Markkanen (kesk.) pääsivät varavaltuutetuiksi yhdellä äänellä. Kummankaan ei olisi tarvinnut saada yhtään ääntä tullakseen varavaltuutetuiksi, koska listalta meni niin monta ehdokasta läpi valtuustoon.

Myös kesälahtelaisen Raisa Kherralan (sdp) kohdalla kävi samoin. Hänestä tuli varavaltuutettu yhdellä äänellä. Varavaltuutetun paikka alustavan laskennan mukaan oli hänelle tulossa ilman ääniä (nolla ääntä), mutta tarkistuslaskennassa löytyi yksi Kherralaa äänestänyt.


***

Vaikka monet nettilehdet mainostivat, että niiden kautta voi seurata vaalituloksen kehittymistä, käytännössä se ei onnistunut. Paras vaali-illan seuralainen oli Yleisradion Teksti-Tv.

Suomen kuningas

Eilen vuonna 1918, 90 vuotta sitten, Eduskunta valitsi Suomen kuninkaaksi Hessenin prinssi Friedrich Karlin. Epävirallisissa yhteyksissä on puhuttu kuningas Väinöstä, mutta hallitsijan nimeksi virallisesti suunniteltiin (Fredrik) Kaarlea ja titteliksi "Suomen ja Karjalan kuningas, Ahvenanmaan herttua, Lapinmaan suuriruhtinas, Kalevan ja Pohjolan isäntä".

Friedrich Karlista ja kuninkuushaaveista saatiin viime viikolla lisätietoja, kun prinssin pojanpojan, historioitsija Rainer Prinz von Hessen löysi isoisänsä kirjeitä ja kirjoitti niiden perusteella jutun Frankfurter Allgemeine Zeitungiin.

Tähän asti on ajateltu, että Friedrich Karl olisi ollut vastentahtoinen tulemaan kuninkaaksi. Von Hessenin löytämät kirjeet osoittavat, että hän aktiivisesti haki kuninkaanpaikkaa, ja kirjoitti langolleen keisari Vilhelmille usein asiasta, ainakin vuodesta 1915 lähtien.

Uusi ja vanha tieto eivät kuitenkaan ole ristiriidassa toistensa kanssa. Friedrich Karl toivoi tulevansa jonkin Baltian maan kuninkaaksi. Suku oli aikaisemminkin hallinnut Baltiassa ja hyvitys pikkuvaltioiden Preussiin liittämisessä tapahtuneessa kruunuhäviössä olisi ehkä ollut paikallaan.

Kun suomalaiset pyysivät keisari Vilhelmiä suosittamaan sopivaa henkilöä kuninkaaksemme, Vilhelm ehdotti usein kuninkuutta pyytänyttä Hessenin prinssiä. Siksi Friedrich Karlin oli myöhemmin, Saksan sotaonnen käännyttyä, luopua tarjotusta kruunusta ja todeta, ettei koskaan ole ollut Suomen kuninkuuden perään.

Jos Friedrich Karl olisikin Suomen kuningaskunnan johdossa aloittanut, olisi meillä nyt jo neljäs kuningas, vuonna 1970 syntynyt Phillipp von Hessen, joka olisi ollut valtaistuimella vuodesta 1999. Friedrich Karlin (1868-1940) jälkeen valtaan olisi noussut hänen poikansa Wolfgang (1896-1989). Wolfgangin kuoltua kruununperimyslinjassa seuraava olisi ollut Friedrich Karlin veljentyttären poika Henrich (1927-1999). Nykyinen 'kuningas' Phillipp on hänen poikansa.

Helsingin sijasta Phillipp von Hessen asuu New Yorkissa ja työskentelee muotikuvaajana.

Phillipp von Hessenin nimissä kulkee nettipeli, jonka avulla voi tutustua Hessenin historiaan.

Jimi Salama

Viisi vuotta sitten Juri Nummelin ja Elina Teerijoki kokosivat ja julkaisivat Osma, Ranja, Vilmiina kirjassa 800 harvinaista etunimeä. Kriteerinä kirjaan pääsylle oli, että korkeintaan kaksisataa kaimaa mainitulle löytyy.

Kirja tarttui kirjastosta mukaan, kun jäin pohtimaan eilistä utraa (eli saukkoa). Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Utra -nimellä ei ole ketään suomalaista muistettu.

Utraa ei Nummelin ja Teerijokikaan esittele, mutta Utrion ja Utrian kylläkin Kaari -nimen yhteydessä. Kirjailijan julkisuudesta tuttu nimi saisi kuvittelemaan, että nimi olisi yleisempikin, mutta ei ole. Vain 128 kaimaa Kaari Utriolla on.

Utrio etunimenä on vain yhdellä 1940-luvulla syntyneellä, Utria -nimen haltijoita on 34, joista yksi on annettu kirjan ilmestymisen jälkeen.

Valitettavasti kirja ei osaa kertoa enempää Utr- alkuisten nimien historiasta, mutta jo nimenä käyttö tukee Nuutisen saukko-teoriaa.


Toinen syy, miksi kirja tarttui mukaan oli julkkisjuorut. Mari Kakon vastasyntynyt on saanut nimekseen Jimi Salama ja luultavimmin tuo toinen nimi on tästä Nummelinin ja Teerijoen teoksesta löytynyt.

Salamasta kerrotaan, että se on ollut nimiehdotuksena jo Isak Edward Sjömanin Kauno-almanakassa vuonna 1864 ja uudelleen sitä käytettäväksi kannusti Rauha Hammar 1940-luvulla.

Vanhemmista suosituksista huolimatta vain viisikymmentä Salamaa oli nimetty helmikuuhun 2003 mennessä. Uuden esille tuomisen myötä muutkin kuin Kakko ovat Salaman löytäneet. Kirjan julkaisemisen jälkeen on Salamaksi nimetty 33 lasta (15.9.2008 mennessä), joista viisi tai kuusi tyttöjä.

Osma, Ranja, Vilmiinan takakansi lupailee, että "tästä teoksesta löydät lapsellesi taatusti kauniin nimen, jota ei osu samalle luokalle toista!"

Varmaan 1960-luvulla lapsensa Jariksi tai Mikaksi nimenneet ajattelivat samaa. Varsinkin Mika oli kirjailija Waltaria lukuunottamatta lähes käyttämätön nimi kunnes 1970-luvulla peruskoulussa heitä oli lähes kolmekymmentätuhatta.

Asemansa harvinaisena nimenä on menettänyt teoksessa mainituista ainakin Aava. Nimi on kasvattanut suosiotaan koko 2000-luvun ja Lordin Euroviisuvuonna Aavaksi vuosittain nimettujen määrä nousi yli sataan. Avaksi on nimetty myös lähemmäs kolmesataa ja Awaksikin 15 tyttöä.

Kita ei Lordin voiton ansiosta saanut yhtään uutta kaimaa. Ne samat seitsemän ennen vuotta 1980 nimettyä vain Nimipalvelu tuntee. Kaksi uutta Amenta on nimetty.

Nimimuodit on oikukkaita. Salamienkin määrä tulevina vuosina kasvanee.

Kuukauden viimeinen

Aloin elokuussa kirjoittaa päivittäin. Syyskuussa olen joka päivä kirjoittanut. Ovat sen jotkut huomanneet ja olen Privaattidosentin linkkilistallekin päässyt.

Muutoin blogeissa on ollut esillä kapteeni Haddockin haukkumat kokoava Turskatti! -sanakirja. Elokuun lopulla Aristoteleen kantapäässa oli hadokismeihin liittyen kaksikin Heikuran kirjoitusta: Kapteeni Haddockin haukkumasanojen loisto ei himmene ja Kiroile kuin kapteeni Haddock! Tuo jälkimmäinen ei kyllä minuun mitenkään liity, Haddockiin ja toimittajan työhön vain.

Kiroilusta ja hadokismeista kirjoittaa myös Riku Korvenpää.

Korvenpää listaa City-lehden äänestyksessä törkeimmiksi kirosanoiksi valitut. Kaivoin Kainon sananparsikorpuksesta mistä nuo sanat kumpuavat. Toivottavasti tällainen aineiston käyttö on Kotuksen mielestä "kunniallinen tarkoitus", johon annetaan lupa. (Luvan voi saada aineistoille, joiden käyttö "ei edellytä erillistä lupaa".)

1930-luvulla nuo törkeimmät näyttäisivät pääosin olleen asiallisessa käytössä. Elina M. Reenkolahan toteaa Intohimoinen nainen tutkielmassaan (Yliopistopaino 2004) vitun ja pillun olleen asiallisia ja arvostettuja vielä 1800-luvulla. 1930-luvulle tultaessa negatiivistakin on noihin liittynyt.

1. Kyrpä

Se on paha kun ruumist naitattaa, mut ei seiso kyrpä.
Se on paha, kun ruumista naitattaa, mutta ei seiso kyrpä.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)

Et sie maata hävitä niin kauvalle kun min pään pystys pysyy, sano kyrpä pirulle.
"Et sinä maata hävitä niin kaualle kuin minun pääni pystyssä pysyy", sanoi kyrpä pirulle.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)

Sehän seisoo kun sinaatin päätös ja Korjan miehen kyrpä.
Sehän seisoo kuin senaatin päätös ja Korian miehen kyrpä.
--Korja: kylä Valkealassa.
(Valkeala, A. Stenroth, 1932)

Seisoo kun kyrpä häissä.
Seisoo kuin kyrpä häissä.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)

Vittu viitassa viheltää kyrpä karjuu kankahal.
Vittu viidassa viheltää, kyrpä karjuu kankaalla.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)

Ei sovi kyrpä kalja tuoppii.
Ei sovi kyrpä kaljatuoppiin.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)

Suur kyrpä on kun halko vitus.
Suuri kyrpä on kuin halko vitussa.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)

Seisoo kun kyrpä ilman jalkoi.
Seisoo kuin kyrpä ilman jalkoja.
(Valkeala, M. Rantala, 1932)

2. Vittu

Wieras vittu on kyrvän herkkuu.
Vieras vittu on kyrvän herkkua.
(Eno, I. Kärki, )

Eijjou persep poloven piässä, eikä vittu varpaan nenässä.
Ei ole perse polven päässä eikä vittu varpaan nenässä.
(Eno, I. Kärki, )

Silimä on kun varsan vittu, eikä niäs sittääk.
Silmä on kuin varsan vittu, eikä näe sittenkään.
(Eno, I. Kärki, )

Sillä valta jolla vittu.
Sillä valta, jolla vittu.
(Eno, I. Kärki, )

Ei vittu viljellen lopu, eikä kyrpä piätä kastellen.
Ei vittu viljellen lopu eikä kyrpä päätä kastellen.
(Eno, I. Kärki, )

Ei vittu vihkiin parane.
Ei vittu vihkien parane.
(Eno, I. Kärki, )

Oma vittu ja oma yö talon leipä ja talon työ.
Oma vittu ja oma yö, talon leipä ja talon työ.
(Eno, I. Kärki, )

Vuotahan vittu iltaa kyllä se kyrpä kotiin tuloo.
Vuotahan vittu iltaa, kyllä se kyrpä kotiin tulee.
--Tämä on sanottu sille jolle meinataan jotaki kostaa.
(Eno, J. Tolonen, )

Haista perse perjantaina vittu viimmessä pyhänä suutarin mulukku sunnuntaina.
Haista perse perjantaina, vittu viimeisenä pyhänä, suutarin mulkku sunnuntaina.
(Eno, V. Räty, )

Sinun vittu sijan vittu minun vitun suhteen.
Sinun vittusi sian vittu minun vittuni suhteen.
(Eno, V. Räty, )

Pien kun itikan vittu.
Pieni kuin itikan vittu.
(Eno, A. Heiskanen, )

Vittu ei vihkiin parane
Vittu ei vihkien parane.
(Eno, O. Härkönen, )

3. Pillu

Ku on perse perintöä ja pillu kalavettä.
Kun on perse perintöä ja pillu kalavettä.
(Paltamo , Matti Lehtola , 1933 - 34 )

Hellerei! Se on pillu ruohtiksi.
Hellerei! Se on pillu ruotsiksi.
(Paltamo , Matti Lehtola , 1933 - 34 )

Kupsakka kun kupparin pillu.
Kupsakka kuin kupparin pillu.
(Paltamo , H. Möttönen , 1933 )

Ne on yhtä herttaset kun lesken pillu ja kissan poekaset.
Ne on yhtä herttaiset kuin lesken pillu ja kissanpoikaset.
(Paltamo , V. Tolonen , 1933 )

Sananlaskut: Kaino - Kotuksen aineistopalvelu

Työväen pääneuvoston jäseniä

Punaisen Suomen kansanedustuslaitokseksi perustettiin Työväen pääneuvosto. Perustava kokous pidettiin 26. tammikuuta 1918 ja tuon kokouksen puheenjohtajana toimi leipuri Juho Viitasaari.

Pöytäkirjoja Työväen pääneuvoston toiminnasta ei ole säilynyt ja siksi muun muassa Punaisen Suomen historiassa ei ole julkaistu luetteloa tuon korporatiivisen kansanedustuslaitoksen jäsenistä. Kaikkiaan pääneuvostossa oli 35 jäsentä.

Sisällissodan jälkeen Esikunnan tiedusteluosasto julkaisi kaksi ja Valtiorikosasian tiedusteluosasto vielä kolmannen luettelon etsintäkuulutetuista kapinallisista, kaikki vuonna 1918. Luettelot löytyvät Suomen Sukututkimusseuran sivuilta. Noiden luetteloiden perusteella saa jonkinlaisen luettelon henkilöistä, joiden epäiltiin olevan punaisen Suomen kansanedustajia.

Kolmesta luettelosta löytyy kaikkiaan 53 jäsentä tai varajäsentä:

Aalle-Teljo, Ida, rouva, Työväen pääneuvoston jäsen.
Aaltio, M., levyseppä, Työväen pääneuvoston jäsen.
Ahmala, Kustaa, varastonhoitaja, kansanedustaja, Postineuvoston ja Työväen pääneuvoston jäsen
Airola, Matti Aleksanteri, asianajaja, kansanedustaja, Työväen pääneuvoston jäsen, perustuslakivaliok. puh. joht.
Elving, O., Helsinki
Engström, Gustav Gideon, metallityömies, Helsinki
Heimonen, K., sähkötyöntekijä
Hypén, Karl E., lämmittäjä, Helsinki
Iivarinen, Emil Edvard, Helsinki
Jalonen, Heikki, pääsihteeri, piirisihteeri, Työväen pääneuvoston jäsen, kansanedustaja
Jokinen, Väinö, toimittaja, Työväen pääneuvoston sihteeri
Jokivirta, W., Vallankumouslakitoimikunnan jäsen, vallankumousoikeuden yleinen syyttäjä, Helsinki
Karhunen, E., Työväen pääneuvoston jäsen
Kiiskinen, Aura, neiti, kansanedustaja, työväen pääneuvoston jäsen
Kokkola, Aksel B., räätäli, Työväen pääneuvoston sota- ja talousvaliokunnan varapuheenjohtaja
Kokkonen, Akseli
Komu, Juho Alfred, piirisihteeri, valtiovarainvaliokunnan jäsen, Helsinki
Korhonen, Kaarlo, maanviljelijä, Helsinki
Kotiranta, Hugo
Laakkonen, Adam, piirisihteeri, kansanedustaja, vallankumous ylioikeuden jäsen, Työväen pääneuvoston jäsen, Kemi
Lapveteläinen, Taavetti, kirvesmies, kansanedustaja, vallank. ylioikeuden jäsen, Kuopio
Lehtinen, A., Helsinki
Lehtinen, B., Työväen pääneuvoston jäsen
Lehto, August R., Työväen pääneuvoston varapuheenjohtaja, Helsinki
Leino, E.
Lindberg, H., Helsinki
Mäkelä, Santeri, pienviljelijä, Vimpeli
Ojala, J., Helsinki
Oksanen, Yrjö, viilaaja, Helsinki
Peltonen, Emil, räätäli, sota- ja talousvaliokunta, Helsinki
Perttilä, Valfrid, Työväen pääneuvoston puheenjohtaja, Helsinki
Pärssinen, Hilja Amanda, opettajatar, Työväen pääneuvoston varajäsen, Helsinki
Rainio, J., Helsinki
Salo, Erik J., ulkotyöministeri, työväen pääneuvoston jäsen, sota- ja talousvaliokunnan jäsen
Sainio, Juho W., sokerileipuri, Helsinki
Savolainen, Anni, ompelijatar, kansanedustaja, Työväen pääneuvoston jäsen
Siren, Aatto, kirvesmies, ulkoasiain valiokunnan puheenjohtaja, Orimattila
Tervonen, Kalle, virkailija, Helsinki
Toikka, K.
Toikka, V., perustuslakivaliokunta
Tuomi, Onni, toimittaja, Jyväskylä
Tuominen, K., Työväen pääneuvoston varapuheenjohtaja, sota- ja talousvaliokunta, Helsinki
Uurtamo, V., Helsinki
Valo, Johan Viktor, Helsinki
Veijola, A., lakivaliokunta
Vesainen, K.
Vesanto, K.
Viitasaari, Juho Theodor, leipuri, Helsinki (puheenjohtaja 26.1.1918 Lyyra IV teatterissa pidetyssä kokouksessa, jossa hyväksyttiin uusi hallitusmuoto, kansanvaltuuskunnan jäsenet ja Työväen Pääneuvoston muodostaminen)
Virenius, E., Helsinki
Vuorinen, E. J. K.
Vuorio, Santtu, Oulu
Vuorio, Väinö, Helsinki
Vuoristo, Juho, puutyömies, Työväen pääneuvoston varajäsen, Viipurin pitäjä

Lähteet
* Esikunnan tiedusteluosaston Luettelo A (25.4.1918).
* Esikunnan tiedusteluosaston Luettelo B (29.5.1918).
* Valtiorikosasiain tiedusteluosaston Luettelo C (15.10.1918).

Jynkkä metsä

Mitä tarkoittaa jynkkä? Voisiko nimi kertoa kivikautisten ihmisten elämästä seudulla, jota muutamia päiviä sitten käsittelin?

Pikaisen googlauksen tuloksena voisi sanoa ei. Jynkän kerrotaan pohjois-savossa olevan adjektiivi, joka tarkoittaa jylhää, kolkkoa tai synkkää. Maaningan Jynkänniemen ja Jynkänlahden lisäksi Jynkkä on yksi Kuopion kaupunginosista. Myös sieltä on löydetty kivikauden asuinpaikka.

Ferd. Ahlmanin ruotsalais-suomalainen sanakirja vuodelta 1865 vahvistaa: dyster (ankea, lohduton, synkkä, toivoton) tai hemsk (aavemainen, kaamea, kamala, kauhea). Esimerkkilauseena mainitaan "Kirkon jynkkä laki".

Tuskin minkään aikakauden ihmiset ehdoin tahdoin hakeutuvat asumaan ankeisiin, synkkiin ja kolkkoihin paikkoihin.

Varhaisnykysuomesta löytyy 'jynkä' sanalle sopivampikin merkitys.

Paksu, tukeva metsä.

Sellainen tuo aivan eri mielikuvia.

Lisäys: Jynkänlahden kivikautisen asuinpaikan tienoilla hakattiin jälleen heinäkuussa 2007. Puut pötköttävät muinaisrannalla kuin uittoa odottaen. Nuo puut hakee kuitenkin auto, rannan siirryttyä kauemmaksi nelisen tuhatta vuotta sitten Vuoksenkosken syntyessä. Kaadettujen puiden joukossa oli vain yksi, jonka saattaisi kuvitella olevan jynkästä metsästä. Se ei valitettavasti näy kuvassa. Puukaupan sääntöjen mukaisesti myyjä saa tuosta ylijäreästä puusta vain kuitupuun hinnan.

Perse voitti!

Lapin Kansa on perin harvoin suurin otsikoin uutisoinut kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittajista. Poikkeuksen säännöstä aiheutti Saint-John Perse, jolle Nobel myönnettiin vuonna 1960. Monen palstan otsikko kertoi peräpohjalaisille Perseen voitosta.

Pointe-à-Pitressa Guadelupen saarella (Karibianmerellä) syntynyt runoilija oppi, että nimellä on merkitystä. Sittemmin on Ranskassa pohdittu jopa kirjailijoiden nimissä esiintyvien kirjaimien merkitystä kirjamyyntiin.

Paljon maailmaa kiertäen hän oppi, ettei Alexis Léger -niminen mies saisi Lapin Kansaan tai moneen muuhunkaan maailman lehteen monen palstan otsikoita. Eikä Alexis Léger -nimisen runoilijan kokoelmia ostettu kirjakaupoista suurin mitoin, vaikka nimi sisälsikin g-kirjaimen, jolla myöhemmin on todettu olevan myyntiä ja arvostusta lisäävä merkitys.

Vuosina 1910-1923 Alexis Léger julkaisi teoksiaan omalla nimellä. Viimein 1924 syntyi Saint-John Perse. Ja loppu onkin historiaa.

Saint-John Perse

Prince of Darkness

Englannin 'prince' sana voidaan asiayhteydestä riippuen suomentaa joko prinssiksi tai ruhtinaaksi. Monikaan ei varmaan tiedä Machiavellin Prinssi -nimistä teosta, mutta Ruhtinaan tietäminen kuuluu varmaan Helsingin Sanomien peräänkuuluttamaan yleissivistykseenkin.

Walesin ruhtinas Charles lienee myös monille tuntematon, mutta Walesin prinssi Charles paljon tutumpi. Kruununprinssi Charlesin kohdalla edellinen käännös olisi oikeampi, mutta suomeen on vakiintunut jälkimmäinen, erheellinen tapa. Yhdistyneiden Kuningaskuntien hallitsijahuoneessa kun oli tarkoituksena korostaa, että kruununperimyksessä ensimmäisenä oleva ei ole mikä tahansa tavallinen aatelisprinssi (tai -prinsessa), vaan jo yhtä valtakunnan osaa hallitseva ruhtinas.

Viikolla Helsingissä esiintyi legendaarinen hevipappa Ozzy Osbourne. Jo Black Sabbath aikoina Ozzya arvostettiin 'Prince of Darkness' tittelillä. 1970-luvun Suosikki kirjoitti monta juttua Pimeyden ruhtinaasta ja hänen ritualistisesta kanojen kaulojen katkomisesta hampailla.

Uudella vuosituhannella suomen tapa on Ozzy Osbournen suhteen muuttunut. Enää hän ei ole ruhtinas vaan Pimeyden prinssi. Taustalla on varmaan puhdas tittelin suomentajan virhe, mutta muutos joka tapauksessa kuvastaa Ozzyn asemaa Pimeyden valtakunnassa. Nykyisin hän ei enää ole kruununperimyksessä ensimmäisenä oleva ruhtinas, vaan ainoastaan tavallinen, köpöttelevä Pimeyden aatelisprinssi.


The Prince
by Nicolò Machiavelli (written c. 1505, published 1515)

Pimeyden prinssi Helsingissä (Kaleva 8.6.2007)