tiistai 31. tammikuuta 2017

Ministerillä on väliä


Päivän uutiset ovat kertoneet ministeriöiden käytännöistä, jotka ovat Suomen perustuslain vastaisia. Puolustusvoimat eivät ole huolineet Venäjän kaksoiskansalaisia virkoihin ja on räätälöinyt heidän varusmiespalveluaan omanlaisekseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut tiukat ohjeet niiden ihmisten kohtelusta, joita maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt pakolaisiksi. Paperittomille ei saisi myöntää normaalia toimeentulotukea ja terveydenhoitoa.

Ministerillä on väliä. Molemmissa tapauksissa on kyseessä perussuomalainen ministeri. Perustuslain säätämästä ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta ei välitetä.

Suomen laki on tuntenut kansoiskansalaisuuden vasta vuodesta 2003. Lainsäädäntö, joka on säädetty aikaisemmin, ei tunne lainkaan sellaista tilannetta, että yksi ihminen voisi olla kahden maan kansalainen. Tämän perkaaminen koko lainsäädännöstä olisi valtava urakka, ja resurssien puutteessa se on jäänyt tekemättä. Sote on mennyt monen lakihankkeen ohi.

Kansalaisuusongelmista tulee mieleen saksalaisen Wladimir Kaminerin Ryssändisko. Venäjänjuutalainen nuori päätti hetken mielijohteesta Berliinin muurin murtumisen jälkeen muuttaa Saksaan. Sattumuksen ja kommellukset ovat nautittavaa luettavaa.

Kaminerin isä oli kunnon kommunisti. Mutta puolueen jäseneksi häntä ei koskaan hyväksytty, koska isä olisi halutessaan saanut Israelin kansalaisuuden. Puolue ei voinut ottaa sellaista riskiä, että sen jäsenenä olisi vihamielisen vallan edustaja.

Kuten kansainväliset sopimukset edellyttävät, niin kutakin ihmistä tulisi kohdella yksilönä. Erityisen tärkeää se olisi nyt, kun Yhdysvallat on kaaoksessa.



maanantai 30. tammikuuta 2017

Kuolleista noussut

Nyt on Jatkokertomuksissa kokonaisuudessaan luettavissa saksalainen Sherlock Holmes-seikkailu Kuolleista noussut. Tarinassa Sherlock Holmes on menossa ansaitulle lomalle ystävänsä luokse Dieppeen, mutta menomatkalla tapahtuu kummallisia. Holmesin täytyy virittää aivonsa ongelman ratkaisemiseksi. Tällä kertaa saksalaisen Sherlock Holmesin apuri Harry Taxon on jäänyt Lontooseen, mutta häntäkin tarvitaan ennen kuin arvoitus on ratkennut.

Suomessa näitä kioskikirjoina ilmestyneitä Sherlock Holmes-tarinoita julkaisi Wiipuri-lehti jatkokertomuksina. Kuolleista noussut julkaistiin kahtenatoista osana maaliskuusta 1910 lähtien. Huhtikuun lopulla ratkaisu oli lukijoiden tiedossa.


Kuolleista noussut



Muut samaan sarjaan kuuluvat tarinat

* Kuinka Jack-halkaisija vangittiin. (Wiipuri 1910)

Kullankaivajan majan salaisuus. (Wiipuri 1909)

Kuningattaren pitsileninki. (Wiipuri 1909)

* Lady Ruthin avioliitto. (Wiipuri 1909)

* Orjakauppiaan aarre. (Wiipuri 1910)




sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikot 1.-28.2.2017


Hiljan uutiset kertoivat amerikkalaisesta kirjastonhoitajasta, joka joutui oikeuteen petoksesta. Hän kollegoineen oli tehnyt väärennetyn kirjastokortin, jonka avulla lainattiin oman kirjaston teoksia joita kukaan asiakas ei lainannut. Näin kirjaston henkilökunta pystyi pitämään tarjolla kirjoja, jotka muutoin olisi kokonaan poistettu kokoelmista.

Suomessa kirjastonhoitajien ei tarvitse käyttää yhdysvaltalaisten kollegoiden kaltaisia keinoja pitääkseen arvostamiaan kirjoja asiakkaille tarjolla. Suomen yleisissä kirjastoissa ei ole niin ankaria poistosääntöjä kuin maailmalla.

Silti vähän tai ei ollenkaan lainattu kirja on vaarassa joutua poistetuksi myös meillä Suomessa. Poistaminen kuuluu normaaliin kirjastotyöhän. Sofi Oksasen parin vuoden takaisesta menekkiteoksesta ei tarvitse enää olla satoja kappaleita hyllyssä. Mutta joskus jonkun teoksen ainoakin kappale päätyy varaston sijasta muille kirjastokirjojen jälkimarkkinoille.

Eilen facebookissa julistettiin Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikot. Ryhmässä innostetaan ihmisiä lainaamaan muutakin kuin myyntilistojen kärjessä olevia kirjoja. "Näytetään, että muullekin kuin luetuimpien kirjojen listalle on kysyntää!" on ryhmän kuvaus.

Ryhmän luonut Harto Hänninen kirjoittaa seuraavasti:

Mistä saan käsiini uusinta kotimaista lyriikka, filosofiaa, esseitä? Uusinta kotimaista sarjakuvaa? En kohta mistään.
Kirjastot hankkivat nihkeästi kokoelmiinsa vähälevikkistä kirjallisuutta, ja kirjastohankintojen puuttuessa suuret kustantamot eivät sitä julkaise.
Kirjastohankinnat perustuvat ainakin osittain lainausmääriin. Autetaan yhdessä vähälevikkisen kirjallisuuden asiaa: lainataan koko helmikuun ajan uutta, arvaamatonta, ällistyttävää luettavaa ja selailtavaa! Pannaan kirjastojen tavara liikkeelle, viedään kassillinen kirjoja kotiin vaikka vain selailtavaksi: samalla voi tehdä yllättäviäkin löytöjä. Ja seuraavalla viikolla uusi kassillinen!

Haaste on kannatettava. Mikäli jatkossakin haluaa lainata kotikirjastostaan monipuolista kirjallisuutta, niin ei kannata jättää monipuolisuuden vaalimista kirjaston henkilökunnan varaan. Hankintapäätöksiä tekevien on helpompi perustella valintoja, jos lainaajat ovat myös noiden päätösten takana.

Helmikuun aikana -- ja myöhemminkin -- kannattaa lainata runoja, filosofiaa, esseitä, tai ylipäätään jotakin sellaista johon normaalisti ei tule tartuttua. Anna kirjalle mahdollisuus yllättää!


Vähälevikkisen kirjallisuuden lainausviikot


perjantai 27. tammikuuta 2017

Ehdokkaita Blogistanian Globaliaan


Vaikka kirjablogeja seuraankin, en ole ollut kovin aktiivinen kommentoimaan tai muutoinkaan osallistumaan. Nyt osallistun nimeämällä kaksi suosikkia Blogistanian Globaliaan.

1. Edward Lear. Hölynpölykirja (suom. Ville-Juhani Sutinen). Savukeidas
2. Emmanuel Moinot. Ranskalainen sarja - myrsky kesäkuussa (suom. Marja Luoma). Jalava

Globalia-äänestys järjestetään kuudetta kertaa. Aikaisempina vuosina on palkittu John Williamsin Stoner (2015 Bazar, suom. Ilkka Rekiaro) Kate Atkinsonin Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014, suom. Kaisa Kattelus), Haruki Murakamin 1Q84 (Tammi 2013, suom. Aleksi Milonoff), Gaute Heivollin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012, suom. Päivi Kivelä) ja Sarah Watersin Vieras kartanossa (Tammi 2011, suom. Helene Bützow).

Tänä vuonna Blogistanian Globaliaa emännöi Yöpöydän kirjat. Tulokset ilmoitetaan siellä lauantaina 28. tammikuuta klo 10.



torstai 26. tammikuuta 2017

Huuda Huudan teoksia


Eilen Huuda Huuda sarjakuvakustantamo ilmoitti, että se on virallisesti lopettanut toimintansa. Päätös on odotettu, mutta silti se jättää ison aukon sarjakuvien kustannuskenttään. Huuda Huuda on ollut nykysarjakuvan asialla julkaisten kiinnostavaa koti- ja ulkomaista taiteellisesti korkeatasoista sarjakuvaa.

Tässäkin blogissa on usein kirjoitettu Huuda Huudan julkaisuista. Tässä listausta:


* Kansalainen Cowboy Henk
* Pappa Afrikassa
* Mowglin peili
* Vacuum Horror
* Paimen
* Cowboy Henk
* Tylsät ritarit
* Ei muistikuvaa
* Yölinja
* Samuelin matkassa

Lisäksi Kvaakissa

* Gynekologiaa
* White Cube
* Keittokirja


* Huuda Huuda
* Kvaakin uutinen: Huuda Huuda ja Daada lopettivat


keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Gadji Beri Bimba



Vuonna 1978 ilmestyi seitsemän LP-levyn boksi Futura, Poesia Sonora. Se piti sisällään dadaistien ja muiden avantgardikkojen runoutta. Kooste alkoi itseoikeutetusti Filippo Tommaso Marinettin runojen lausunnalla.

Varhaisia saksalaisia dadaisteja esittelevässä osuudessa on mukana Hugo Ballin runo Gadji Beri Bimba (1916). Sen sattui kuulemaan David Byrne, uuden aallon orkesteri Talking Headsin laulaja. Runon pohjalta syntyi Byrnen ja tuottaja Brian Enon yhteistyönä seuraavana vuonna ilmestyneelle Fear of Music -levylle laulu I Zimbra.




Hugo Ball merkittiin yhdeksi lauluntekijäksi, käytettiinhän hänen kirjoittamiaan sanoja. Tässä kohtaa voisi sanoa, käytettiin Ballin luomia sanoja. Sisältöä ei niillä ole.

Ball kirjoitti runon kuulussa Cabaret Voltairessa esittämistä varten. Muistikirjaansa hän kirjoitti keksineensä uudenlaisen runon, värssyjä ilman sanoja. Esityksissä Ballilla oli yllään kummallisia, ylisuuria paperisia pukuja. Ehkä Byrne sai idean omaan myöhempään ylisuureen pukuunsa myös dadaisteilta?

Gadji Beri Bimban kielessä on nähty lainoja latinasta, kreikasta, italiasta, romaniasta, ruotsista, turkista, saksasta ja englannista. Talking Headsin esityksen myötä on ajateltu myös afrikkalaisia kieliä, mutta mielteet siihen suuntaan lienevät levyllä taustalla soivien surdon, djemben ja taman aiheuttamia.


Gadji beri bimba

gadji beri bimba glandridi laula lonni cadori
gadjama gramma berida bimbala glandri galassassa laulitalomini
gadji beri bin blassa glassala laula lonni cadorsu sassala bim
gadjama tuffm i zimzalla binban gligla wowolimai bin beri ban
o katalominai rhinozerossola hopsamen laulitalomini hoooo
gadjama rhinozerossola hopsamen
bluku terullala blaulala loooo
zimzim urullala zimzim urullala zimzim zanzibar zimzalla zam
elifantolim brussala bulomen brussala bulomen tromtata
velo da bang band affalo purzamai affalo purzamai lengado tor
gadjama bimbalo glandridi glassala zingtata pimpalo ögrögöööö
viola laxato viola zimbrabim viola uli paluji malooo
tuffm im zimbrabim negramai bumbalo negramai bumbalo tuffm i zim
gadjama bimbala oo beri gadjama gaga di gadjama affalo pinx
gaga di bumbalo bumbalo gadjamen
gaga di bling blong
gaga blung






* Viikon runo: Gadji Beri Bimba. Guardian


tiistai 24. tammikuuta 2017

Tiellä 9010



Eilisessä kirjoituksessa moitiskelin liikenneministeri Berneriä sivulauseessa. Monet muutkin ovat moittineet ja tänään iltauutisten jälkeen suunnitelmien kerrottiin peruuntuvan. Kokonaan.

Ainakin toistaiseksi voi edelleen ajaa rauhassa Kainuun korpiteitä ilman pelkoa satelliittipaikannuksesta tai kilometrimaksuista.


maanantai 23. tammikuuta 2017

Vastinraha Kansallisgallerialle

Hugo Simbergin esimerkki mauttomasta kehystyksesta. Kansallisgalleria.

Yle uutisoi tänään, että Kansallisgalleria on onnistunut keräämään lahjoituksina 2,7 miljoonaa. Summa on auttamattoman pieni, sillä valtio on odottanut kahdeksaa miljoonaa.

Ennen yliopistojen yksityistämistä valtio käytti samaa menetelmää niiden rahoittamiseksi ja taloudellisen aseman turvaamiseksi. Mikäli yliopisto onnistui keräämään miljoonan, niin valtio antoi kaksi ja puoli miljoonaa. Tätä kutsutaan vastinrahaksi. Yliopistoja on vastinrahoitettu kaksikin kertaa, suurimmat potit on kerännyt Aalto-yliopisto.

Sama periaate tuli tutuksi 1990-luvulla joidenkin säätiöiden kanssa. Mikäli onnistui keräämään julkista rahoitusta, niin yksityinen säätiö lupasi tuplata sen. Tuolloin säätiöt ajattelivat, että julkinen tuki takasi hankkeen laadun.

2000-luvulla ajatus on kääntynyt päinvastoin. Jos yksityiset ovat valmiita rahoittamaan, niin hanke on kannatettava ja valtion tuen arvoinen.

Teknisillä ja kaupallisilla aloilla toimivan Aalto-yliopiston on ollut helppo kerätä rahaa. Yritykset ovat helposti nähneet lahjoituksen hyödyt itselleen. Taideyliopiston rahankeruu puolestaan on takunnut.

Kansallisgalleria on saanut pääasiassa pieniä lahjoituksia. Yli kymppitonnin on antanut alle kymmenen lahjoittajaa, suurin, sadantuhannen lahjoittaja Veho saa aiheesta positiivista julkisuutta. Sitä autokauppias nyt tarvitsee, liikenneministeri Bernerin sotkettua liiketoiminnan ainakin kuukausiksi, mahdollisesti pidemmäksikin aikaa.

Keräys on aloitettu kolme vuotta sitten. Valtion tarjous on voimassa kesäkuun loppuun. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että keräys päättyy nolosti ja vielä Suomen satavuotisjuhlien aikana.

Nolon tilanteen välttämiseksi on pohdittu keräysajan jatkamista vuoteen 2019. Toinen vaihtoehto olisi, että valtio antaisi varaamansa vastinrahat ilman ehtoja.

Juhlien kunniaksi kannattaisin jälkimmäistä.


sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kontiomäen Siwa


Kontiomäellä ei ole yli vuoteen ollut yhtään kauppaa. Viimeisin toiminut on ollut Siwa, joka joutui lopettamaan kiinteistön huonokuntoisuuden vuoksi. Tammikuussa 2017 rakennuksessa oli vielä ulkovalot ja käännetystä kyltistä näki kaupan nimen.

Kaupan sulkeminen ei liity siihen, että Kesko osti Suomen Lähikaupan. Kontiomäen Siwan sulkemisesta Kainuun Sanomat kertoivat jo syyskuussa 2015.

– Olemme saaneet viranomaisilta huomautuksia rakennuksen soveltumattomuudesta päivittäistavarakaupaksi. Vanhahkossa rakennuksessa on huono sisäilma, sanoi Suomen Lähikauppa Oy:n kauppapaikkapäällikkö Jesse Kohonen Kainarille.

Nettikeskustelijat olivat myös huomanneet huonon sisäilman.

– Heti kun ulko-oven avasi lävähti hirveä homeen haju vasten naamaa! kirjoitti nimimerkki THYI! Suomi24:een.

Kaupalle etsittiin ja olisi saatukin uudet tilat, mutta Lähikauppa pyörsi halunsa. Konsepti muuttui, perusteli Kohonen Kainarissa.

Aivan ilman kauppoja Kontiomäki ei Siwan sulkemisen jälkeen ole jäänyt. Paikalliselle Shellille avattiin hieman sulkemisen jälkeen päivittäistavarapuoli.



lauantai 21. tammikuuta 2017

Trumpin aikakausi on alkanut


Donlad John Trumpin aikakausi Yhdysvaltain 45. presidenttinä alkoi eilen. Tapahtumia seurattiin tiiviisti myös suomalaisissa medioissa. Trumpin käyttäytymistä ja virkaanastuijaispuhetta pidettiin sikamaisena, mutta Yleisradion kommentaattorit tyytyivät kohteliaampiin sanamuotoihin. Trump on nyt maailmanlaajuisesti erittäin tarkassa kontrollissa ja kaikista virheeseen viittaavistakin raportoidaan. Pikkutakki olisi pitänyt pitää napitettuna valaa vannoessa!

Toki on asiallisempaakin seurantaa. Sekin löysi virkaanastujaispuheesta palturia.

Kuten kotimaassa on nähty, niin korkeaan poliittiseen asemaan päässyt liikemies on hyvin altis erilaisille jääviyssyytöksille. Laajasti onkin vitsailtu, että vielä tänä vuonna nähtäisi Yhdysvaltain 46. presidentin Mike Pencen virkavala.

Pohjois-Pohjanmaalla Trumpin kausi on alkanut sikamaisesti. Oulun poliisin mukaan sika ja mies parittelivat sikalassa. Mies oli antautunut karjun astuttavaksi. Myös Kaleva uutisoi tapahtuneesta. Ilmeisimmin kaikki tapahtui "kännissä ja läpällä".



perjantai 20. tammikuuta 2017

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Jussi Parviainen arvioi Jumalan teatteria 30 vuotta myöhemmin


Vuoden 1987 Pohjoiset teatteripäivät ovat jääneet Suomen historiaan. Päivillä oli kaikkien tuntema Jumalan teatterin esitys, jota pohtimaan Merikoskikerho oli kutsunut Jussi Parviaisen. Hänen ensimmäisen vuosikurssin oppilaansa Esa Kirkkopelto, Jari Halonen, Jorma Tommila ja Jari Hietanen muodostivat Jumalan teatterin, jonka toinen esitys oli Oulussa teatteripäivillä.


Merikoskikerhon tilaisuuteen oli tullut useita esityksessä olleita. Paikalla oli myös asiaa tutkineita poliiseja. Parviaisen puheita johdatteli silloinen Kalevan kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola, joka myös oli ollut esityksessä.

Parviainen tai teatterikorkean silloinen ohjaajantyön professori Jouko Turkka eivät olleet Oulussa esitystä katsomassa. Jälkipuinnissa hekin joutuivat epäillyiksi yllytyksestä ja saivat suuren annoksen mediajulkisuudesta.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jumalan teatteri rinnastui Parviaisen mielessä terroritekoon. Hän olisi vuonna 2002 ilman taksin myöhästymistä joutunut osaksi Moskovan teatterikaappaukseen. Teatterin ulkopuolella poliisien hyökätessä sisään Parviaiselle oli tullut mieleen Jumalan teatteri.

Jumalan teatterin esityksessä käytetyt armeijan räjähteet olisivat voineet tehdä suurta vahinkoa. Tästä puhuivat Parviainen ja Oulun poliisin silloinen rikososaston johtaja, myöhempi kansanedustaja Kari Myllyniemi. Jälkimmäinen painotti, että Oulun raastuvanoikeus oli laskenut sakot oikein, vaikka Halonen on julkisuudessa toisin väittänyt. Henkilöön kohdistuvissa rikoksissa sakkoja ei yhdistetä.



Parviainen puhui aiheesta sitä paljon pohtineen äänenpainoin. Eniten Parviaista harmitti, että jälkiseurauksena Teatterikorkeakoulu muuttui. Oma nuosujohteinen teatteriurakin katkesi tapahtumiin.

Jumalanteatterilaisten motiiviksi Parviainen arveli oman koulun ja Turkan puolustamisen. Turkan "horkkametodi" (esim. myöhemmästä Turkan Seitsemästä veljeksestä tuttu) oli saanut julkisuudessa tuomion ja nuoret vasta-aloittaneet opiskelijat reagoivat siihen. Parviainen oli yrittänyt kysyä Turkalta, mikä oikein oli tuon metodin ajatuksena, mutta vastausta hän ei ollut saanut.


Parviainen vyörytti tapahtunutta Turkan syyksi. Turkka oli lopettamassa teatterikorkeassa ja ei ajatellut koulun ja sen opiskelijoiden tulevaisuutta. Jumalanteatterilaisista kyytiä sai "kansakoulupohjalta toimiva" Halonen.

Kaikkiaan koko homma oli Parviaisen mielestä valtataistelua, narsismia ja julkisuuden kipeyttä. Tämä kävi Turkankin kohtaloksi. Oppilas murhasi mestarinsa Turun kaupunginteatterin Konkurssisirkuksessa.

Reilun minuutin mittaisen esityksen Parviainen totesi sisällöltään tyhjäksi.

Juha Calamnius oli tuonut tilaisuuteen kirjoittamiaan lehtijuttuja.



* Eeli Aallon valokuvia Jumalan teatterin Oulun esityksestä.


tiistai 17. tammikuuta 2017

President Trump


Kahdeksan vuotta sitten raportoin siitä, kuinka Hämähäkkimies pelasti Barack Obaman. Tulevan presidentin visiitti Amazing Spider-Man -lehden numerossa #583 herätti suurta julkisuutta (ja kysyntää). Lehdestä julkaistiin neljä painosta, joissa kussakin oli erilainen kansi. Yksi kappale on todistettavasti vaihtanut omistajaa ebayssa miljoonalla dollarilla.

Comicvinen tilastojen mukaan ennen presidenttiyttä Obama oli esiintynyt sarjakuvissa kaksi kertaa. Nyt toisen kauden saman tilaston mukaan luku on 329. Useimmiten Obama on mainittu satiirisessa Madissa (35 kertaa).

Trumpin virkaanastujaiset eivät ole herättäneet samanlaista innostusta kuin Obaman. Kiinteistömoguli on jo aikaisemmin päässyt useasti sarjakuviin, muun muassa Madiin (27 kertaa) ja Robert Crumbin töihin. Doonesburyssa Trump on ollut vakiohahmo jo 30 vuotta. Viimeksimainittua Comicvinen tilastot eivät huomioi muuten kuin yhtenä kokooma-albumina. Kaikkiaan Trumpilla on 65 esiintymistä sarjakuvissa. Hillary Clintonilla niitä on 80.

Hämähäkkimiehen ja Obaman sarjakuvaelämäkerran menestys on tuottanut laajan poliitikkoja käsittelevän sarjakuvalehtien kirjon. Jopa Obamien koira Bo on saanut oman lehden. Trumpistakin on Sarah Palinin, Condeleezza Ricen, John McCainin ja monien muiden tavoin tehty lehti.

Tuorein yrittäjä Trump-sarjakuvien saralla on Samuel McIntosh (kuva yllä). Comicvinen tietojen mukaan hän on omakustanteena julkaissut President Trump -lehden. Sitä on saatavissa vain sähköisessä muodossa.



Comicvine: Barack Obama
* Comicvine: Donald Trump

maanantai 16. tammikuuta 2017

Daniel Cajanuksen tarina



[Tänään luettavaksi jälleen ajankohtaiseksi tulleen Daniel Cajanuksen tarinan (2006) jälkisanat]


Aluksi varoituksen sana: tähän kirjakauppias Thomas Boremanin (k. 1743?) kirjoittamaan tekstiin tulee suhtautua suurella kriittisyydellä. Kirjoitus vaikuttaa olevan suurelta osin kirjakauppiaan mielikuvituksen tuotetta ja Boremanin Cajanuksen näytännöissä kuulemat kertomuksetkin ovat saaneet moraalisen sävytyksen.

Ehkä varoituksen sana on turha: meneehän Boremanilta jo teoksen nimessä kohdehenkilön kansallisuus väärin (the Swedish giant), ja heti varsinaisen tekstin alussa syntymäaika (1709, po. 1704) ja -paikka (Oulu, po. Paltamo). Tosin Cajanuksen ruotsalaiseksi muuttamista ei sovi Boremanin viaksi lukea, sillä ruotsalaisena tai hollantilaisena jätti englantilaisille esiteltiin.

Historiallisena dokumenttina tämä jo kokonaan kadonneeksi luultu teos sisältää kuitenkin jotakin valaistusta pitkän Tanelin huonosti tunnetuihin vaiheisiin. Boreman vahvistaa käsitystä, että Daniel Cajanus kärsi ylikasvua aiheuttavasta aivolisäkkeen häiriöstä. Boremanin mukaan Cajanus kasvoi aikuisiässäkin, oli sairaalloinen ja etsi apua lääkäreilta ja kirurgeilta.

Ylikasvusta kainuulaiset ovat kärsineet laajemminkin: puolankalainen Lauri Moilanen (1886-1913, asui Michiganissa Yhdysvalloissa) kasvoi 246-senttiseksi. Paltamosta oli kotoisin yleisesti Suomen kaikkien aikojen pisimpänä miehenä pidetyn Väinö Myllyrinteen äiti Maria Keränen. Paltamon pitkillä miehillä oli legendaarinen maine: Cristfrid Gananderin Mythologica Fennican (1789) mukaan Kaleva -jättiläinen asui taannoin juuri Paltamon Hiisivuorella. Rovasti Johannes Cajanus kirjoittaa Paltamon pitäjän kuvauksessa (1674) tavanneensa 40 vuotta aiemmin kookkaita ja voimakkaita miehiä ja naisia, joita pidettiin tämän Kalevan jälkeläisinä.

Daniel Cajanus syntyi ja vietti nuoruutensa Paltamossa, jossa hänen isänsä Anders Cajanus (k. 1730-luvulla) oli kappalaisena ja “korpipappina”. Hänen isoisänsä Jeremias oli Paltamon nimismies. Suku oli Axel Bergholmin Sukukirjan mukaan lähtöisin Limingalta. Danielin äiti oli Kuopion kirkkoherran tytär Anna Sculptoria. Toisin kuin kirjakauppias Boreman väittää, vanhemmat eivät olleet poikkeuksellisen kookkaita.  Daniel Cajanus itsekin kyllä väitti niin vieraillessaan The Royal Societyn kokouksessa. Brittiläisen imperiumin johtavat tiedemiehet olettivat jättikokoisten ihmisten olevan tyhmiä, joten pitkä Taneli vastaili heidän kysymyksiinsä ennakko-oletusten mukaisesti.

Mutta miksi Thomas Boreman halusi kirjoittaa Daniel Cajanuksesta? Tekstissä hän usein mainitsee Guildhallin jättiläisistä kirjoittamansa kaksiosaisen teoksen The gigantick history of the two famous giants, and other curiosities in Guildhall. Johdannossa kirjakauppias sanoo haluavansa puolustaa naapurissaan olevia Guildhallin “jättiläisiä”, joista Boreman oli tehnyt brittiläisen isänmaallisuuden symboleja. Gogmagog ja Corinaeus olivat epähistoriallisia hahmoja antiikin ajoilta (Rooman keisari Diokletianuksen ilkeiden tytärten aviottomia poikia, tosin heihin liittyvät myyttiset tarinat vaihtelivat aikojen saatossa). Lontoolaisille he olivat hyvin todellisia Cityn portinvartijoita keskiajan hämäristä — patsainakin. Hahmot tunnettiin Gogmagog ja Corinaeus nimillä 1500-luvulta Henrik V:n ajoista lähtien. Vierailullaan Guildhallissa Daniel Cajanus näki kapteeni Richard Saundersin vuonna 1708 puusta veistämät patsaat. Nykyisin paikalla olevat patsaat ovat vuodelta 1953, Saundersin veistosten tuhouduttua Lontoon pommituksissa 1940.

Menestyksekkäin Thomas Boremanin kirjoista oli kaikenlaisia outoja jumalan luomia kuvaava A Description of Three Hundred Animals. Teos sisälsi myös kuvauksen valaanpyynnistä Grönlannissa. Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1730, ja vuoteen 1795 mennessä siitä oli ilmestynyt 14 eri painosta tai laitosta erilaisin sisällöin (esimerkiksi A Description of A Great Variety of Animals and Vegetables ja A Description of Some Curious And Uncommon Creatures). Boreman nimitti kaikkia teoksiaan “jättiläiskirjoiksi”, giganttisiksi tarinoiksi, vaikka ne olivatkin miniatyyrikokoisia, yleensä noin 6.3 x 4.7 cm.

Boremanin teoksia pidetään lastenkirjallisuuden historiassa edelläkävijöinä. Tavallisesti kunnia pienikokoisten, viihdyttävien lastenkirjojen keksimisestä annetaan John Newbielle (1713-1767) ja hänen A Little Pretty Pocket Bookille (1744). Boreman oli kuitenkin asialla jo ennen häntä!

Patricia Demers kuvaa Boremanin ja Newbien tapaa kirjoittaa “hauskalla tavalla ohjaavaksi”. Perustarkoitus oli viihdyttää, mutta nuorisolle suunnatussa kirjallisuudessa ei kuitenkaan voinut olla mitään epäilyttävää ja moraalisen opetuksen perille menoa mahdollisesti häiritsevää. Cajanusta kohdannut sairauskin johtui rehellisen työnteon ja raittiin ulkoilman puutteesta.

Daniel Cajanuksen tarinan alussa on aakkosellinen luettelo teoksen (ennakko)tilaajista. Suomennoksesta tämä luettelo on jätetty pois. Ennakkotilaajia on yli kymmensivuinen luettelo. Tilaajien joukossa on itse Cajanuskin sadalla kappaleella.

Boreman ei näytä olevan perillä kaikista Cajanuksen vaiheista Britanniassa(kaan). Suomessa Cajanuksen pituudeksi on väitetty 247,5 cm englantilaisen muotokuvamaalari Enoch Seemanin vuonna 1734 tekemän maalauksen perusteella (muotokuvassa on teksti: Cajanus, born in Lapland, who was in London 1734. His hight is 7 foot 10 inc.). Vuonna 1974 Kansallismuseoon hankitun maalauksen tilasi aikanaan erikoisuuksista kiinnostunut Montagun herttua John, jonka omistamassa Boughtonin kartanossa Ketteringissä Cajanus toimi vahtimestarina.

Lontoossa Daniel Cajanus esiintyi pääasiassa  yläluokalle (ja ylemmälle keskiluokalle). Kuten Boreman kuvaa, sairauden aikana tavallinen rahvas ja lapset saivat tilaisuuden hänen näkemisekseen. Muutoin hänestä saattoi nähdä vain satunnaisen vilahduksen. Teoksen ennakkotilaajina on nuoria herroja (Master) ja neitejä (Miss), siis lapsia. Jälkikasvua varmaan kiinnosti mitä vanhemmat olivat teatterissa nähneet ja tämä ehkä oli Boremanin olettama markkinarako. Kuitenkaan teoksesta ei otettu ilmeisesti kuin yksi painos. Boremanin Towerin salaisuuksista otettiin ainakin kaksi painosta ja mainitusta kolmen sadan eläimen kuvauksesta yksin vuonna 1736 kolme painosta. Guildhallin jättiläisten tarinakin ylsi ainakin kolmeen painokseen

Boreman näyttää olevan tietämätön siitä, että Daniel Cajanus ei vuonna 1742 ollut Lontoossa ensimmäistä kertaa — tosin edellisen käynnin muistaneille väitettiin, että nyt maahan tullut Cajanus oli aikaisemmin vierailleen vielä suurempi veli. Kahdeksan vuotta aiemmin helmikuussa 1734 Cajanus esiintyi Lontoossa Drury Lanen teatterissa kuuluisan Henri Fieldingin tuottamassa pantomiimissa Cupid  and Psyche Gargantuan roolissa. Daily Advertiserin (28.2.1734) ilmoituksen mukaan “mynheer Cajanus” oli saatu suostumaan arvon herrojen (Gentlemen) ja rouvien (Ladies) pyynnöstä lisänäytöksiin.

Henri Fielding kirjoitti Cajanukselle roolin Don Quixote in England näytelmään, jonka ensi-illan oli tarkoitus olla lopputalvesta 1734, ilmeisesti Cupidin ja Psychen jälkeen. Don Quijote Englannissa jäi kuitenkin esittämättä: Fieldingin mukaan Don Quijoten vihollisjätti-Cajanuksen piti perhesyiden takia matkustaa Ruotsiin.

Lienevätkö “perhesyyt” olleet tekosyitä vai ei, joka tapauksessa Danielin veljet Jöran ja Gustaf olivat Tukholmassa jossakin vaiheessa muonakauppiaina. Kyseessä olisi voinut olla myös kutsu isän hautajaisiin Suomeen. Paltamon rippikirjassa vuosilta 1731-37 mainitaan vielä isä ja Jöran-veli Pyykkölän asukkaina. Vuonna 1738 aloitetussa kirjassa heitä ei enää mainita ollenkaan.

Vuoden 1742 vierailulla Cajanus oli myös yhteistyössä Fieldingin kanssa. Ensimmäiset ilmoitukset näytelmistä, joissa Cajanus oli mukana julkaistiin tammikuussa, 12. ja 23. päivä. Seuraavat ilmoitukset  olivat vasta huhtikuun 19. ja toukokuun kolmas. Daniel Cajanus sairasteli paljon: Fieldingin mielestä hän oli “jättiläinen jonka laittaminen näyttämölle tuotti tuskaa”. Ehkä siksi Daniel solmi kesällä 1742 sopimuksia vähemmän kunnianarvoisten viihdealan toimijoiden kanssa — kuten Pinchbone ja Boreman.

Boreman oli viimeistellyt käsikirjoitustaan elokuun lopussa. Kuvaus “marakatista laatikossa” on päivätty 24. elokuuta. Syyskuun 27. päivä 1742 London’s Daily Advertiserissa ilmoitettiin, että Cajanus oli toipunut viisi viikkoa kestäneestä vakavasta sairaudestaan ja oli jälleen arvoisten herrojen ja rouvien nähtävissä. Cajanuksen näyttelijänura on Boremanille ollut tuttu: hänhän ehdotti, että jätti olisi voinut “näytellä” hurjaa sotilasta ja siten tuottaa kunniaa joukoilleen.

Tervehdyttyään Cajanus jatkoi jättiläisnäyttelijän “luonneroolissa” ainakin vuoden 1742 loppuun saakka. Vielä 4. joulukuuta Daily Advertiserissa ilmoitettiin hänen esiintyvän.

Miten lienee Cajanus itse suhtautut Boremanin kirjaan? Tuskin kovinkaan hyvin, kuten Boreman itsekin arvelee.

Vuonna 1745 Daniel Cajanus asettui pysyvästi asumaan Hollantiin, Haarlemin kaupunkiin lähelle Amsterdamia. Kaupunki oli ollut hänelle jo aikaisemminkin koti — pitkä Taneli lienee hollantilaistunut jo 1730-luvulla. De Hollandsche Spectator mainitsee jatkuvasti kasvavan Danielin 16. marraskuuta 1733 julkaistussa numerossaan.

Daniel Cajanus suunniteli jäävänsä pysyvästi Haarlemiin jo 1730-luvulla. Puolan hovissa hankkimansa omaisuuden turvin hän toimi rahanlainaajana. Parin luoton korkojen ja lyhennysten maksu kankerteli, ja Cajanus joutui turvautumaan oikeuden apuun saadakseen omansa takaisin. Nämä epäkelvot velalliset ajoivat luultavasti Danielin uudelleen Lontooseen rahan hankintaan. Toisesta myöntämästään luotosta hän sai lopulta oikeuden päätöksellä pääomansa takaisin, toisesta osan korostakin.


Sotilas?

Daniel Cajanus lähti Suomesta ja Paltamosta ilmeisesti vuonna 1723. Vielä tuona vuonna hän oli verotusasiakirjojen mukaan isänsä luona Paltamon kirkonkylän Pyykkölän talossa. Vuonna 1724 hänen sijastaan kotitilalla oli apuna Jeremias-poika.

Heidän isänsä Anders menetti kappalaisen viran vuonna 1712 arvosteltuaan julkisesti kirkkoherraa. Vuonna 1714 hän sai kuitenkin oikeuden saarnata “syrjäisemmillä seuduilla”. Vuonna 1719 Paltamon käräjillä Anders oli jälleen vaikeuksissa: kruununvouti oli pahastunut “korpipapin” puheista ja haastanut hänet käräjille yllytyksestä olla maksamatta veroja ja kruunun virkamiehen (eli voudin) panettelusta. Arvatenkin Anders oli suivaantunut Ruotsin kruunun tavasta jättää Kainuu suojattomaksi venäläisiä sotavoimia vastaan.

Näihin aikoihin sijoittuu Danielin ensimmäinen “sotilaallinen urotyö”. Sakari Topelius Välskärin kertomuksissa kertoo hänen suunnitelleen Kajaanin linnan räjäyttämisen vuonna 1716. Tuolloin 12/13-vuotias pitkä Taneli oli kuitenkin muiden Kajaanin seudun asukkaiden kanssa evakuoituna Pohjanmaalla. K. V. Åkerblomin paikallishistoriallisten kirjoitusten mukaan maaliskuussa 1716 Daniel hämmästytti Koivulahden asukkaat kipuamalla Markus Enrothin väentuvan katolle lepäämään ilman tikkaiden apua. Eikä Ruotsin armeijakaan ollut paikalla, kun linna räjähti helmikuun 28. päivä.

Ensin Daniel on matkannut joka tapauksessa Ouluun. Sinne hän ei kuitenkaan henkikirjojen mukaan jäänyt. Boremanin mukaan Cajanus lähti maasta Dolla Rucinan vanhempien tuottamamien sydänsurujen ja armeijan pakoilun vuoksi.

Seuraava varma tieto Danielin olinpaikasta on vuodelta 1731, jolloin hän on lähettänyt kirjeen Dresdenistä. Tuolloin Cajanus palveli Puolan kuninkaan August II Väkevän vartiokaartissa kornettina (ratsuväen nuorempana upseerina). Virka sisälsi luultavasti vain hovipalvelua, sillä August piti hoviaan juuri Dresdenissä, Saksassa. Siirtyminen Ruotsin entisen vihollisen palvelukseen sopii hyvin kainuulaisen korpipapin pojalle.

Kertomukset palvelusta Saksassa Fredrik Wilhelm I:n “pitkässä kaartissa” eivät saa minkäänlaista vahvistusta Preussin armeijan arkistoista. Nämä tarinat ovat syntyneet luultavasti 1780-luvulla, jolloin eräs Jonas Cajanus kiersi Saksan maaseudulla valistamassa perunan erinomaisuudesta. Perunoita syöden Daniel Cajanuskin oli kasvanut huomattaviin mittoihinsa... Kyseessä saattaa olla myös väärinkäsitys, sillä August II oli yksi Saksan vaaliruhtinaista nimellä Fredrik August I. Erehdykseen syynä on voinut olla myös hovin pito vieraalla maalla.

Puolan kuninkaan vartiokaartista Daniel Cajanus näyttää eronneen August II:n kuoltua ja ennen Puolan perimyssodan puhkeamista vuonna 1733. Mukaansa hovista hän otti puolalaiset univormunsa, joita hän käytti koko loppuelämänsä. Vaateparsi oli siis puolalainen, ei turkkilainen kuten Boreman oletti. Vuoden 1733 tapahtumiin saattaa liittyä myös Boremanin kirjaansa lisäämä huhu. Jalkaväen vänrikki vastaa arvoltaan ratsuväen kornettia.

Vuodesta 1745 lähtien Daniel Cajanus, täysin hollantilaistuneena, asui pysyvästi Haarlemissa. Cajanus osti asunnon paikallisesta palvelukodista ja hänestä tuli yksi paikallisista merkkihenkilöistä ja koko kaupungin symboli — kuten Gogmagogista ja Corinaeuksesta Lontoossa. Haarlemin väki saattoi ihastella häntä aivan ilmaiseksi, moni tulikin kaupunkiin vain jätin nähdäkseen.

Cajanus kuoli 27. helmikuuta 1749. Hautajaisista maaliskuun alussa muodostui suuri tilaisuus, johon ottivat osaa niin ylhäiset kuin alhaiset. Valtava arkku herätti suurta huomiota. Edelleen turistit voivat käydä Grote Kerkissä (eli St. Bivon kirkossa) ihailemassa pylväässä 2,64 metrin korkeudella olevaa pituusmerkintää. Kaupungista löytyy myös B. Brandin maalaama Daniel Cajanuksen muotokuva.

Daniel Cajanus haudattiin Grote Kerkin sisälle, näin Cajanus halusi turvata hautarauhansa. Hauta oli lisäksi merkitsemätön. Mutta koska hautapaikka oli vain määräajaksi vuokrattu, aloittivat Cajanuksen maalliset jäännökset uuden Euroopan kiertueen vuokra-ajan umpeuduttua 1700-luvun lopulla. Joitakin 1800-luvulla tehtyjä kopioita pitkän Tanelin luista on edelleen esillä Leidenin luonnonhistoriallisessa museossa.

Omaisuutensa Daniel Cajanus testamenttasi ystävälleen Roelof Swerisille ja sisaruksilleen. Vuonna 1749 sisaruksista oli elossa enää Jöran-veli.


Kirjallisuutta

J. R. Aspelin. Daniel Cajanus -hakusana Kansallisessa elämäkerrastossa (1927)
Axel Bergholm. Sukukirja 1 (1901)
Jan Bondeson. Daniel Cajanus, the Swedish giant, artikkeli teoksessa The Two-Headed Boy, and Other Medical Marvels (2000)
Patricia Demers. From Instruction to Delight - An Anthology of Childrens Literature to 1850 (2003)
Henry Fielding. Miscellanies, vol. 2 (1993)
Kristfrid Ganander. Mythologica Fennica (1789, suomennos 2003)
C.A. Gottlund. Otawa eli suomalaisia huvituksia I (1828)
Aimo Halila. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia IV (1984)
Märtha Norrback. De store mannen från Paldamo, artikkeli teoksessa Ur armod och ur öde mark (1982)
Kimmo Koskela. Jättien juuret johtavat Kainuuseen, artikkeli Hiidenkivessä (5/2001)
J. H. van Lennep. The Dutch Giant Daniel Cajanus, and the Dutch Dwarf Simon Jane Paap, juttu The Living age -lehdessä (25.9.1860)
Kimmo Rauatmaa. Kalevan jättimäiset pojat, juttu Kalevassa (1.11.2004)
Tamminen, Marketta. “The Lapland Giant.” Daniel Cajanuksen muotokuva. Suomen Museo 1976, 93-107.
Ilkka Teerijoki. Cajanus, Daniel (1704-1749) -hakusana Suomen kansallisbiografiassa (2003)



* Thomas Boreman. Daniel Cajanuksen tarina. 2006


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Obaman Nobel-palkinto


Viikolla Matti Apunen kirjoitti ilkeästi Barack Obaman presidenttiajasta ja hänen saamastaan Nobel-palkinnosta. Tänään Hesarin Sunnuntai-sivulla palattiin vielä aiheeseen. Obaman vuonna 2009 heti presidenttiyden alussa saamaa Nobelin rauhanpalkintoa on arvostelu ja ihmetelty paljon. Mitä ne norjalaiset palkinnonjakajat oikein ajattelivat?

Barack Obaman suurin ansio rauhanpalkintoon oli läsnäolo. Sillä on merkitystä millainen ihminen on maailman ykkössuurvallan johtaja.

George Bush nuorempi ei herättänyt luottamusta ja uskoa parempaan maailmaan, päinvastoin hänen aloittamansa sota terrorismia vastaan lisäsi kansainvälisten kriisien ja konfliktien uhkaa. Kun Obama tuli presidentiksi, usko ja luottamus rauhallisempaan kehitykseen levisi kaikkialle maailmaan.

Obaman rauhoittava vaikutus on nähtävissä myös nyt, kun hän on jättämässä viran. Hyvin laajasti on arvioitu, että seuraaja Donald J. Trump lisää epävarmuutta kansainvälisessä politiikassa. Arvaamaton ja traditiot hylkäävä presidentti on jo ennen virkaan astumistaan lisännyt sodan uhkaa Etelä-Kiinan merellä.

Siis pelkkä läsnäolo voi olla "rauhan edistämistä", jota Alfred Nobel palkittavalta testamentissaan edellytti.


lauantai 14. tammikuuta 2017

Eläinsarjakuvanäyttely


Oulun pääkirjaston yhteyteen on viime marraskuussa avautunut Sarjasto. Se on kolmannessa kerroksessa musiikkiosaston yhteydessä. Oulun Sarjakuvakeskus tekee Sarjastoon näyttelyitä, ensimmäisessä esiteltiin Karoliina Korhosen Finnish Nightmarea. Tänään avautunut toinen näyttely on perinteisempi kirjastonäyttely, jossa esitellään eläinsarjakuvia lainaajien inspiraatioksi.





Sarjastoon on siirretty kirjaston lainattavat sarjakuvat ja sarjakuva-aiheiset tietokirjat. Lainata voi muun muassa yllä olevan opuksen.




perjantai 13. tammikuuta 2017

Tintti Venäjällä


Loppukuusta vietettävillä Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla julkistetaan uusi Tintti-albumi. Tai "uusi", varsinaisesti ei uutta ole tulossa. Kyse on Tintti Neuvostojen maassa -albumin värillisestä versiosta. Vuosina 1929-1930 Le Petit Vingtiémessä jatkosarjana ensin ilmestyneestä tarinasta julkaistiin jo alkujaan osa (muutamia sivuja) väritettyinä. Tätä on käytetty perusteena koko muunkin albumin uudelleenvärittämiseen.

Tuskin väritys tuo juurikaan lisäarvoa vanhaan seikkailuun. Saadaanpa näin Tinttiä pidettyä markkinoilla ja huomion kohteena. Suomeksi väritettyä versiota ei ainakaan vielä ole tulossa. 1930-luvun mustavalkoisten albumien Lehtimies Tintin seikkailut -sarja on vielä kesken. Ehkä joskus sen jälkeen.

Värillinen Neuvostojen maassa on jo inspiroinut tuottamaan parodian (yllä). Mitäpä paljastuksia Tintti nykyisestä Kremlistä voisi tehdä?


Ja nyt, jakakaamme maailma, toveri Trump!
Right! Nämä eurooppalaiset eivät meitä estä
Eteenpäin!
Lopussa minusta tulee jauhelihaa

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

tiistai 10. tammikuuta 2017

Matkustajat


Passengers (Yhdysvallat 2016) on suurella budjetilla tehty tieteiselokuva, jossa ratkotaan muuttuneiden olosuhteiden tuomia moraalisia ongelmia. Elokuvassa avaruuden ihmeitä ja avaruusaluksen designia esitellään laajasti ja näkymissä silmä lepää.

Tulevaisuuden maa on tiuhaan asuttu. Homestead-yhtiö on löytänyt oivan markkinaraon tarjoamalla siirtolaisuutta avaruudessa. Asuttavat planeetat ovat kuitenkin harvassa. Homestead 2:lle matka puolella valonnopeudella vie 120 vuotta. Siirtolaiset ja miehistö on vaivutettu horrokseen matkan ajaksi.

Kolmenkymmenen vuoden matkan jälkeen yksi matkustajista herää meteoriittien aiheuttamien ongelmien vuoksi. Alimman tason lipun osamaksulla ostanut mekaanikko Jim (Chris Pratt) yrittää selvittää mitä on tapahtunut, mutta ei saa juuri mitään selville, koska horroksesta heräämisen ei pitäisi olla mahdollista ja hänellä ei ole pääsyä miehistön tiloihin. Ainoa puhekumppani aluksella on baarimikko-androidi. Yksin Jim ei pysty horrostamaan itseään uudelleen. Hän tulee kuolemaan matkalla uudelle kotiplaneetalle.

Aluksella on viisituhatta matkustajaa. Jim pohtii ankarasti voisiko hän herättää jonkun seurakseen? Vastaus on kuukausia ei. Miehistön herättämisessä hänellä ei olisi moraalisia ongelmia, mutta miehistön tiloihin ei kerta kaikkiaan pääse.

Jim ihastuu kirjailija Aurora Laneen (Jennifer Lawrence). Hän lukee hänen kirjansa ja katsoo haastattelut moneen kertaan. Vuoden yksinolon jälkeen Jim herättää hänet.

Vasta elokuvan näkemisen jälkeen luin kritiikistä, jota filmi on saanut Yhdysvalloissa. Sitä on moitittu muun muassa naisen objektivisoinnista ja deittiraiskausten hyväksyttäväksi tekemisestä. Elokuvaa katsoessa tuollaiset teemat eivät tulleet mieleen.

Kritiikin voisi nähdä elokuvan aloittaman keskustelun jatkona. Tosin sen sävyt ovat olleet tuomitsevia ja tyrmääviä, eivätkä syventäviä tai pohdiskelevia.

Tieteiselokuvat ovat heijastuksia tekohetkensä maailmasta. Päällimmäisenä elokuvassa on yhtiövallan kasvun kritiikki. 1960-luvun Star Trekissä mekaanikko Jim olisi esteettä päässyt diagnosoimaan ja korjaamaan avaruusaluksen viat. 2010-luvun elokuvassa liikesalaisuudet ja kulkurajoitukset eivät anna siihen mahdollisuutta. Luottamus ihmisyyteen on kaventunut.



 

maanantai 9. tammikuuta 2017

Preacher Herra Koipeliini -voittajaksi


Kvaakin äänestyksessä vuoden 2016 parhaaksi käännösalbumiksi on valittu Garth Ennisin ja Steve Dillonin Preacher (osat 1-4). Sarjakuva ovat suomentaneet Petri Silas ja Antti Koivumäki ja sen on julkaissut RW Kustannus. Toiseksi sijoittui Deribin Buddy Longway (suom. Saara Pääkkönen, Apollo Kustannus. Kolmannelle sijalle tuli Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi 2 (suom. Saara Pääkkönen, WSOY).

Joulupäivän jälkeen alkanutta äänestysta johti pitkää Buddy Longway. Loppiaiseen asti pohtineet äänestäjät kuitenkin ratkaisivat kisan Preacherille.

Herra Koipeliini -palkinto jaettiin nyt kahdeksatta kertaa. Äänestykseen osallistuivat Kvaak.fi -sarjakuvaportaaliin kirjautuneet jäsenet.



* Kvaakin tiedote


lauantai 7. tammikuuta 2017

Kultakausi


Suomi 100 -vuosi näkyy kaikkialla. Myös teatterissa. Oulun kaupunginteatterissa tulee 19. tammikuuta ensi-iltaan komedia Kultakausi, joka on Pohjois-Suomen ja Ruotsin teattereiden yhteistuotantoa. Ruotsinlaivalla tapahtuvan esitys on Oulun kaupunginteatterin, Kajaanin kaupunginteatterin, Kemin kaupunginteatterin, Norrbottensteaterin ja Riksteaterin yhteistyö.

Pääsin näkemään näytelmästä hieman alkua. Ainakin ajankohtainen brändäys, kansallinen kuvasto ja ruotsinsuomalainen identiteetti saavat kukin osansa tässä työssä.

Lehdistötilaisuudessa käsiteltiin laveasti taustoja. Suomalaisten kaupunginteattereiden varojen puutteeseen on ehdotettu ratkaisuksi yhteistyössä tehtäviä näytelmiä. Kultakauden tuottaja tiesi kertoa, että pitkien välimatkojen vuoksi ainakaan Pohjois-Suomessa yhteistyöproduktiot eivät tuo säästöjä. Hyvien käytäntöjen leviämistä se kuitenkin edistää.

Näytelmää esitetään ensin Oulussa, helmikuun alkupuolella Kemissä. Keväällä on vuorossa Kajaani. Syksyllä luvassa on Ruotsin kiertue.



* Kultakausi - Strålande tider


perjantai 6. tammikuuta 2017

Baabelissa


Tänään 1832 syntyi Gustave Doré, joka muistetaan erityisesti Raamatun kuvituksista. Yllä näyte sekaannuksesta, joka syntyi Baabelin tornin juurella kun ihmiset lakkasivat ymmärtämästä toistensa kieliä.

Internetissä kielten sekamelska on jo tuttua ja turvallista. Tästä huolimatta sosiaalinen media haluaisi ihmisten ymmärtävän toisiaan paremmin ja tarjoaa avuksi konekäännöksiä. Facebook ryhtyi automaattisesti kääntämään ihmisten viestejä jo ennen joulua.

Konekäännöksille nauramisen aika alkaa olla jo ohi. Moni ymmärtäisi viestit paremmin alkukielellä, vaikka ei tuota kieltä juurikaan osaisi. Monen konekäännöksen kohdalla piti katsoa alkuperäistä, että pääsisi edes hajulle mitä vieraskielinen kaveri on kirjoittanut.

Twitter on myös ryhtynyt tarjoamaan käännöspalvelua. Tarjolla oleva palvelu on hyvä. Ehkä.

Jo kielen tunnistamisessa on vaikeuksia.




Jos kieli meneekin oikein, niin yleensä asia menee enempi mutkalle. Juha Mieto, Kaikki anarkistit. W voisi olla paljon jäätä parta, mutta Mieto - voi luoja.



torstai 5. tammikuuta 2017

Ei seiniä rakenneta taiteelle


Tänään Kalevassa kirjoitetaan lehtitalon taidekokoelmasta. Noin 800 teoksen kokoelma ei mahdu Kalevalle pian valmistuviin uusiin tiloihin ja suurelle osaa kokoelmaa etsitään uutta sijoituspaikkaa.

Sanomalehti on mielipidevaikuttaja. Taidekokoelmaa käsittelevä nettijuttu on saanut juuri sellaisia kommentteja kuin on toivottu. Kun kaupunki ei aio ottaa kokoelmaa hoitoonsa, niin Arvo Tasan mielestä se

On aika häpeällistä, että Oulun kaupungin päättäjät - ilmeisestikin kaupungin kulttuuritoimi tai vastaava - ei halua järjestää Kalevan taidekokoelmalle sijoituspaikkaa. ...

Nettijutussa ei lue, että Kaleva ei halua lahjoittaa edes osaa kokoelmasta kaupungille. Se tahtoisi deponoida 700 teosta. "Deponointi tarkoittaa, että työt siirtyvät toisen tahon hoitoon, mutta omistusoikeus säilyy entisellään", selventää paperilehti.

Taide- tai muutkaan museot Suomessa nykyisin ottavat hyvin harvoin hoitoon toisten teoksia. Niistä aiheutuu ainoastaan kuluja, eikä niitä omistusoikeuden vuoksi voi käyttää edes normaalin näyttelytoiminnan osana. Pahimmillaan takavuosina taidemuseoiden varastoihin tuotiin teoksia oman kodin putki- tai muun remontin ajaksi. Näinä niukkojen määrärahojen aikoina museoilla ei kerta kaikkiaan ole varaa tällaisiin ylimääräisiin menoihin.

Kalevan hallituksessa haaveillaan, että jokin "sairaala tai muu julkinen tila" ottaisi osan kokoelmasta seinilleen. En tiedä onko tässä ajateltu maakuntauudistusta tai uusia yksityisiä sairaaloita. Ainakin Oulun seudulla Oulun taidemuseo on hankkinut terveyskeskusten, kuntainliittojen sairaaloiden, päiväkotien jne julkisten tilojen teokset. Ne kuuluvat kaupungin kokoelmiin ja ovat sijoitettuina paikkoihin, joissa niistä on kuntalaisille iloa. Kaupungille lahjoitettuina teokset olisivat voineet päästä "sairaalaan tai muuhun julkiseen tilaan". Aivan ilmaista ei ole sekään. Nykyiset lakien ja säädösten mukaan kunnan yksiköt eivät saa tehdä ilmaisia palveluksia toisilleen. Niinpä terveyskeskuksen, kirjastot ja muut maksavat teoksia huoltavalle taidemuseolle pientä hoitomaksua.

Tosin sote-myllerrys sotkee tätä taiteen näkyville tuomista. Haluavatko maakuntien omistamat terveysyritykset ottaa seinilleen taidetta? Sopivatko teokset terveysyrittäjän brändiin ja/tai imagoon?

Tässä olisi oivan jatkojutun paikka. Mitä sote-uudistus aiheuttaa (sisätiloissa olevalle) julkiselle taiteelle? Täyttyvätkö taidemuseoiden varastot entistä enemmän esillä olevien teosten palatessa niiden haltuun?



keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Tyyppejä pakkasessa


Iin kylällä oli tyyppejä pakkasessa. Itse pysyin lämpimässä autossa.





LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset