Toisen koronavuoden arkea

 

Ensimmäisen koronakevään aikana pohdittiin, että seuraavana syksynä ilmestyy varmasti paljon koronaa käsittelevää kirjallisuutta. Sitä ei loppujen lopuksi tainnut paljoakaan tulla, uusi tilanne jatkuessaan vaati enemmän aikaa tulla käsitetyksi ja käsitellyksi. Tosin jo ensimmäisen kevään aikana ilmestyi Slavoj Žižekin Pandemic (OR Books), joka pääosin koostui filosofin viikottaisista kolumneista. Žižek arveli, että pandemiasta selviäisivät parhaiten maat, jotka säilyttäisivät demokraattiset rakenteensa eivätkä sortuisi perusoikeuksien perusteettomiin loukkauksiin. 

Harri Hertellin Tiedän sen olevan rakkautta (Enostone 2022) alkaa tammikuusta, toisen koronavuoden alusta. Tuolloin oli jo kaikille selvää, että viruksen kanssa tullaan elämään pidempään kuin aluksi toivottiin ja kuviteltiin. Elämä on jo asettunut tiettyihin raameihin.

Runoissa Hertell on kotona lasten kanssa. Aika rytmittyy vuodenaikojen mukaan, runoihin kirjautuu mukaan muun muassa Helsingissä hiihtävä Wolt-kuski. Päiväkoti ja Tukkutorin Lidl ovat muuttuneet suurien retkien määränpäiksi.

Hertell kertoo, että hänellä on jääkaapinovessa ohjelista lasten kasvattamiseen. Ensimmäisenä asiana listassa mainitaan, että "sanoita tunteita". Se on myös tämän runokokoelman keskeisin anti. Monissa kohdin pystyin samaistumaan runoihin, esimerkiksi ystävien ja kavereiden tapaaminen on muuttunut sellaiseksi, joka pitää perustella itselle aina uudestaan ja uudestaan.

mietin hetkellisyyttä

miten tärkeää on voida välillä kohdata ystävä

nauraa himmeässä valossa

kuunnella musiikkia

puhua asioista joita haluaa tehdä

Tiedän sen olevan rakkautta on rehellinen ja avoin kuvaus poikkeusoloissa elämisestä. Kun katsoo maailmaa uusin silmin niin näkee rakkautta paljon enemmän kuin on aikaisemmin uskonutkaan.

Harri Hertell

Tiedän sen olevan rakkautta

Enostone 2022

  

Länsipohjan ensimmäinen auto

 

Länsipohjan museossa Uumajassa on esillä ensimmäinen läänin alueelle hankittu automobiili. Auto on vuoden 1899 mallia oleva Benz Victoria, ja sen hankki vuonna 1900 apteekkari Jon H:son Hedin. Museoon auton lahjoitti hänen leskensä vuonna 1928.

Hedin sai ensikosketuksen autoihin kylpylämatkalla Etelä-Saksaan 1890-luvulla. Uusi kulkuväline vaikutti olevan juuri sopiva Hedinin tarpeisiin: hän asui Lyckeselenissä, mutta työpaikka oli 75 kilometrin päässä Degerforsissa (nyk. Vindeln). Vuonna 1900 hän koeajoi Tukholman kivetyillä kaduilla Benzin, ja se tuntui sopivalta matkavälineeltä. Kaupat syntyivät ja auto lastattiin junaan kohti uutta kotia. Kauppahinta oli 5000 kruunua (nykyrahassa n. 30000 euroa).

Keskisen Västerbottenin tiet eivät kuitenkaan olleet kivettyjä ja muutenkin kunnoltaan aivan toista luokkaa kuin pääkaupungissa. Tämä paljastui ensimmäisellä matkalla. Teiden kunnon vuoksi sitä ei voinut käyttää ajateltuun tarkoitukseen.

Hedinin Benz Victoria vietti suurimman osan ajastaan autotallissa. Silloin tällöin se nähtiin Lyckelen pääkadulla Storgatanilla, muttei juurikaan muualla.

* Länets första bil

 

Kaltiossa

 

Ville Linna

Paavo Tynell - Chasing Light

The Batman (2022)

 

Uusi Lepakkomies-elokuva The Batman on synkkäsävyinen kuvaus sateisesta Gotham Citystä. Läpi koko pitkän, liki kolmituntisen elokuvan on hämärää tai pimeää, ja runsaat syksyiset sateet tuovat kuvailmaisuun oman lisänsä. Lisäksi monin paikoin kamera ei tarkenna teräväksi katsojalle näkyvää, joten hämärä synkkyys korostuu tätäkin kautta. 

Tarinaltaan elokuva sijoittuu jonnekin Year One ja Year Two -sarjakuvien maisemiin. Batman on saanut jonkinlaisen jalansijan Gotham Cityn poliisilaitoksen avustajana, mutta oma missio tai osuus kaupungin rikoksentorjunnan osana ei ole vielä vakiintunut. 

Elokuvan alkumetreillä Alfred kertoo kirjanpitäjien olevan tulossa käymään, koska Bruce Wayne ei ollut suostunut asioimaan heidän kanssaan. Sankarimme kivahtaa, ettei ole kiinnostunut rahasta. Kosto on tärkeämpää. Raha-asiat ovat aivan toissijaisia.

Jos Wayne olisi ollut tilikirjoista kiinnostuneempi, niin elokuva olisi ollut lyhyempi ja paljon vähemmän toiminnallinen. Elokuvaa katsellessa tuli vahva mielikuva, että olisi samantyyppisen sarjakuvan joskus lukenut, mutta en nyt pysty asiaa tarkastamaan. Oma Batman-sarjakuvakokoelmani on varsin pieni.

Elokuvan mittaan Batmanin kuva maailmasta laajentuu. Jatkossa hän tutkinee isänsä perustaman säätiön ja muutkin tilit huomattavasti tarkemmin. Vastustajat saavat hänen silmänsä avautumaan ja muuttamaan toiminta-ajatuksia. Vaikka elokuvan lopussakin sataa ja tulvii, niin gothamilaisille näyttäytyy uudenlainen supersankari.

  

Pahanhautoja

 

Huomenna ensi-iltaan tulee uusi suomalainen kauhuelokuva. Hanna Bergholmin esikoisohjaus Pahanhautoja (Suomi 2022) on jo ennakkoon saanut kunniaa maailman filmifestivaaleilla, ja ennakkojutuissa kotimaiset kriitikot ovat kehuneet leffaa. Näihin kehuihin voin vilpittömästi yhtyä.

Kotimainen kauhuelokuva on Pahanhautojaan saakka pitänyt esikuvanaan hyvin pienellä budjetilla tehtyjä B-luokan elokuvia. Niillä on toki oma camp-arvonsa, tahaton huumori on suomalaisissa tuotannoissa jalostettu harkituksi komiikaksi. 

Bergholmin lähtökohdat kauhuelokuvaan ovat aivan toiset. Työ on tehty huolella ja ammattitaitoa arvostaen. Esikuvat ovat olleet tämän vuosisadan kansainvälisissä kauhutuotannoissa, joita Suomessa on harvemmin valkokankailla nähty. Omakin kokemus tästä genrestä rajoittuu Iik!-kauhuelokuvafestivaaleilla nähtyyn. 

Kansainvälisestikin kauhu on tuotu tämän päivän (ylemmän) keskiluokan asuinalueille. Tarinatyypit usein ovat kuitenkin vanhoja tuttuja, mutta 2000-luvun ympäristöihin istutettuja.

Pahanhautojassa on näkemäni perusteella sukellettu kokonaan uudelle alueelle. Muistuuko mieleen kauhuelokuvaa, jonka keskiössä on äiti-tytär -suhde? Ihana arki -videoblogia pitävä äiti (Sophia Heikkilä) on rakentanut hienot kulissit, ja patistaa varhaisteini-ikäistä Tinja-tytärtään (Siiri Solalinna) telinevoimistelukisoihin. Ensimmäiset enteet pahasta nähdään, kun korppi pääsee perheen olohuoneeseen. Muutamalla lehahduksella se rikkoo kaiken. Tinja pyydystää linnun vilttiin viedäkseen sen ulos, mutta äiti hymyillen katkaisee idyllinrikkojan niskat.

-- Vietkö tämän roskiin, biojätteeseen? Äiti pyytää Tinjalta.

Symbolisella tasolla elokuva on runsas, siitä riittää pureksittavaa moneen eri suuntaan. Vakavasti otettava kauhufilmi on suomalaisessa elokuvakentässä jotain uutta. Kannattaa tutustua. Se tarjoaa jokaiselle perheenjäsenelle mietittävää.

 

Murhamies ja muuta Eino Leinon tuotantoa

 

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on jaettu paljon Eino Leinon Ukrainaa käsittelevää runoa Terve Ukraina (mm. Sofi Oksanen on jakanut ja kommentoinut). Leino kirjoitti paljon ajankohtaista runoutta, tilapäärunoja, kuten aikoinaan sanottiin. Keväällä 1917 Ukraina erkani Venäjästä ja sitä Leino tervehti muun muassa näin

Uljas Ukraina! Nyt älä horju!

Kerran se koittaa kansojen koi.

Leino kirjoitti elääkseen. Nimekkään kirjailijankin piti kirjoittaa paljon kattaakseen elinkulunsa.

Kustantamo Helmivyö on viime vuonna julkaissut Juri Nummelinin toimittaman Leinon novellikokoelman, jonka nimi myös resonoi meneillään olevaan Ukrainan sotaan. Murhamies ja muita novelleja on ohut kokoelma, aavistuksen yli 50 sivua. Kokoelmassa ovat jäljellä vain nykylukijaa puhuttelevat novellit, "päiväperhot" Nummelin on jättänyt pois siitä. Leinolle runot ja pakinointi olivat luontevampia keinoja ilmaista.

Murhamies-novellikokoelman tarinoissa eepokset ja kansansadut ovat keskeisiä toimintaympäristöjä. Kalevala on ollut innoittajana monessa. Homeros on henkilönä yhdessä novellissa.

Niminovellin nimi siis tuo mieleen Ukrainan vastustajan johtajan. Vladimir Putinia on jo sodan ensipäivinä ehditty kutsua tällä nimellä ja syyttää sotarikoksista. Ja onhan jo sota sinänsä erittäin tuomittava asia.

Leinon murhamies on hyvin paatunut pahantekijä. Ovelasti hän on saanut sysättyä rikoksensa toisen ihmisen syyksi ja ryöstämänsä saaliin avulla noussut yhteiskunnassa arvostettuun asemaan. Vaikka murhamies omantunnontuskissaan myöhemmin tunnustaa tekonsa, kukaan ei häntä usko. "Lautamies laskee leikkiä", totesivat kylänmiehet.

Leinon novelissa murhaa ei ajatella oikeudenmukaisuuden tai totuuden julkitulemisen kautta. Oikean henkilön rankaiseminen ei ole oleellista, vaan miten asia viimeisella tuomiolla ratkaistaan. Tämä elämä on merkityksetön, vain taivaspaikat lasketaan.

Novelleissa muotona on usein ajatuksena avata erilaisia ajatusmalleja ja näkökulmia ihmisten sisäisiin perusteluihin. Tässä mielessä Murhamies tarjoaa yhden mahdollisen silmäyksen pahantekijän mieleen. Omasta mielestään hän pelasti kaksi.