Kuningas Tomislav II

Kroatin kuningas Tomislav II syntyi tänään satakymmenen vuotta sitten. Syntyessä suku ei tiennyt tai aavistanutkaan, että kruunun pojan päähän laskettaisiin. Kuninkaallista verta Aimone Roberto Margherita Maria Giuseppe Torinoksi kastettu lapsi oli, Savoijin kuningashuoneen vesa ja kuulun Italian kuningas Viktor Emanuel II:n jälkeläisiä.

Kuningas Savoijin prinssistä tuli toisen maailmansodan melskeissä. Balkanin valloitusretken jälkeen fasistit järjestelivät alueen hallintoa ja Kroatiasta muodostettiin muodollinen kuningaskunta. Sen kruunupääksi istutettiin Savoijin prinssi Aimone, siis tämä kastenimeltään Torino-niminen mies.

Viktor Emanuel II:n oli nyky-Italian ensimmäinen kuningas, Viktor Emanuel I oli ollut Sardinian kuningas 1800-luvun alussa.

Toukokuussa 1941 Roomassa kruunattiin uuden valtion ensimmäiseksi kuninkaaksi Tomislav II. Nimittäjänä oli serkku Viktor Emanuel III.

Hallitsijanimi oli kaivettu Kroatian historiasta ja valinta oli selkeää historiapolitiikkaa. Tomislav I oli keskiaikaisen Kroatian kuningaskunnan ensimmäinen kuningas 900-luvulta. Tuolloinen valtakunta eli vajaat kaksisataa vuotta kunnes tuli osaksi Unkaria, ja sitä kautta Habsburgien Itävalta-Unkaria kunnes Ottomaanit alkoivat kolkutella Wienin portteja.

Tomislav oli uuteen alkuun sopiva propagandanimi. Tosiasiallista valtaa Tomislavilla ei ollut ja itse asiassa hän ei kertaakaan valtakunnassaan käynyt. Kruunusta hän luopui sodan melskeiden otettua toisen suunnan lokakuussa 1943. Sodan loppuajan hän palveli Italian laivastossa. Entinen kuningas Tomislav II kuoli sodan jälkeen alkuvuodesta 1948 Argentiinassa, Buenos Airesissa.

Kuningaskunnan alueen seitsemälle miljoonalle asukkaalle ei Tomislavin valtakausi ollut helppo. Fasistinen yksipuoluejärjestelmä hoiteli saksalaisten toiveiden mukaan juutalaiset sun muut epäilyttävät, ja lisäksi serbit. Joukkotuhonnassa kuoli kaikkiaan yli 400 000 ihmistä, joista yli kolmeneljäsosaa naapureita.

Seurapiireissä tuskin myöhemmin on suuremmin kehuskeltu Kroatian kuningashuoneen myöntämillä arvonimillä ja kunniamerkeillä. Paitsi harvoissa suljetuissa Argentiinassa ja Paraguayssa. Tai no, muistetaanhan meillä Mannerheimin 1942 saamaa Kroatian kuningas Zvonimirin kruunuritarikunnan suurristiä, tosin marsalkan saamien suurristien luettelon viimeisenä.

Hyvää naistenpäivää 2010!

Tänään vietetään kansainvälistä naistenpäivää. YK on tämän vuoden teemaksi valinnut yhtäläiset oikeudet, yhtäläiset mahdollisuudet - edistystä kaikille. Teema on noussut 15 vuotta annetusta Pekingin julistuksesta, vuonna 1995 Kiinassa pidettiin neljäs naisten kansainvälinen konferenssi.

Ruusuja kaikille naisille! @>-`-,---

Miehet voisivat ottaa naistenpäivän vieton ohjeita esimerkiksi venäläisestä naistenpäivän julisteesta vuodelta 1932: "8. maaliskuuta on työtä tekevien naisten kapinapäivä keittiöorjuutta vastaan. Alas sorto ja kotitaloustyön kapeakatseisuus".



* YK:n naistenpäivän 2010 sivu

Varjo vain

Kesällä kuvasin itseni kuumalla asfaltilla. Mustaa ja valkoista haaste 14: Varjo.

Millainen konsulttifirma McKinsey on?

Suomen hallitus yleensä ja Matti Vanhanen erikseen ovat saaneet pyyhkeitä amerikkalaisen konsulttifirman McKinseyn palkkaamisesta seuraavan hallituksen toimintasuunnitelman tekemiseksi. Ajatus poliittisen harkinnan siirtämisestä pois poliitikoilta on vieras demokratiassa, ja erityisesti sen jälkeen kun Anna Kontula paljasti McKinseyn aikaisemman vuonna 2007 tekemän raportin toimintaehdotusten tulleen lähes kokonaisuudessaan Vanhasen toisen hallituksen aikana toteutetuiksi.

Samanlainen kohu viisi vuotta sitten oli Briteissä, kun paljastui Tony Blairin palkanneen konsultit selvittämään. Firmakin oli sama, McKinsey.

Amerikkalaisista puhuminen vie asian hieman harhaan. Toki firma on yhdysvaltalainen, mutta Helsingin toimistossa työskennellee kuitenkin suomalaisia. Ja se asiaa hallitukselle selvittelee ja myy mietintänsä tulokset.

Seitsemisen vuotta sitten olin seminaarissa, jossa käsiteltiin konsulttifirmoja. Nekään eivät yhdestä puusta ole veistettyjä, niiden toimintamalleissa on erotettavissa kaksi päinvastaista tapaa toimia.

Toiset keräävät ratkaisumahdollisuuksia valtavaksi tietopankiksi. Kun asiakas tulee ongelmansa kanssa, vastauksia etsitään tietovarannosta ja sovelletaan asiakkaan tarpeisiin.

Toisessa päässä firmat alkavat etsiä ongelmaan kokonaan uutta, yksilöllistä ratkaisua. Aikaisempien mallien selvittäminen on vasta pohjatyö.

Suomen hallituksen ja Blairin eduksi on luettava, että ainakin seitsemän vuotta sitten McKinsey luettiin tähän jälkimmäiseen, uusia ratkaisuja luovaan ryhmään. Ryhmän ykkönen oli kuitenkin Bain & Co, joka veloitti vuosituhannen vaihteessa kahdentuhannen dollarin tuntipalkkiota mietintätyöstään.

Seminaarin esimerkeissä mainittiin Bain & Co:ta palvellut Marcia Blenko. Eräs pankkiiriliike oli palkannut hänet luomaan uusia rahoitusalan instrumentteja ja neljän kuukauden työllä hän oli kehitellyt jotain mullistavaa.

Siitä ei ollut puhetta mitä tuo mullistava oli, jälkiviisaalle voisi tulla mieleen sen olevan jotenkin liitoksissa sittemmin tapahtuneeseen finanssikriisiin.

Enimmäkseen konsulttien työ on kuitenkin arkista. Andersenin ja Ernst & Youngin ihmiset kiertävät työpaikoilla opastamassa uusien järjestelmien käyttöön otossa. Jakavat kokemuksiaan ja auttavat siirtymissä.

McKinsey on vanha firma, perustettu 1926. Arkista työtä hekin pitkään tekivät, kunnes 1996 päätettiin suunnan muutoksesta. Siis tähän nykymalliin. Kasvuun pyrkii, ja sellainen on mahdollista myös uudenlaisia asiakkaita hankkimalla.

Olennaista konsulttien käytössä on heille asetettu kysymys. Jos tilaa vastauksia, ne ovat vastauksia esitettyihin kysymyksiin. Millaisen ongelman, kysymyksen Vanhanen esikuntineen on konsulteille antanut ratkaistavaksi?

Tämän ajan suuri ongelma on kokonaisuuksien hahmottamisen puute. Konsultit voivat antaa hyvän, erinomaisenkin vastauksen jonkin osa-alueen hoitamiseksi. Kokonaisuutta he eivät yritäkään hahmottaa.

Kilpailutusta on pidetty patenttivastauksena ongelmaan kuin ongelmaan jo pitkän aikaa. Perjantaina pääministeri Vanhanen sai itsekin tuta ettei se ole oikea vastaus aina ja kaikkialla. Kilpailutus vei Valion maidot osuuskaupan hyllyistä. Sinänsä harmi, ettei Vanhanen vallastaan luopuneena enää voi linjauksiin vaikuttaa.

Oleellistahan ei ole se, missä kaupassa pääministeri Vanhanen käy, vaan se, missä hänen naisystävänsä Sirkka Mertala ostokset tekee.

Jukkopuu (taxus baccata)

Suomalaista muinaisuutta ennakkoluulottomalla otteella tarkasteleva ja tutkiva metsänhoitaja Ilmari Kosonen on yhdistellyt balttilaista ja suomalaista nimistöä ja saanut aikaan monenlaisia uusia tulkintoja menneisyydestämme. Esimerkiksi että Mikkelin kaupunki olisi saanut nimensä muinaislatvialaisten tähtitieteen, ennustamisen ja runsauden jumalalta Mikelikseltä, eikä arkkienkeliltä, kuten tavallisesti esitetään.

Nimistöntutkimuksessa on monia surmankuoppia. Konditionaaleja on paljon. Voisi. Mahdollisesti saattaisi. Mutta onhan balteilta suuhumme istunut perkele, joten muutakin myös varmaankin.

Metsänhoitaja Kosonen on omimmillaan puhuessaan puista. Viisi vuotta sitten hän kirjoitti Puumies -lehteen marjakuusista, tarkemmin ottaen manner-Suomesta sukupuuttoon kadonneesta Euroopan marjakuusesta, jukkopuusta.

Marjakuusi levisi Suomeenkin jääkauden jälkeisinä lämpiminä kausina, jolloin pähkinäpensaskin oli yleinen. Kylmenevä ilmasto ei kokonaan marjakuusta hävittänyt, tosin puiden määrää laski. Uusi tulokas Japanin marjakuusi viihtyy pihapiireissä korkealle.

Marjakuusella on erityinen rooli varhaisten metsästäjä-kerääjien elämässä. Siitä sai erinomaisia jousia, 5300 vuotta sitten Alpeilla kulkeneella Ötzillä oli sellainen. Sittemmin sotilaat tarvitsivat hyviä jousia, ja marjakuusen myrkky otettiin käyttöön myös.

Keskiajalla brittein saarilla jousimiehien ylläpitäjille luvattu verovapaus nostatti näiden sotamiesten määrää. Jopa siinä määrin, että marjakuusi harvinaistui harvinaistumistaan. Talonpojat yrittivät kasvattaa marjakuusta jousia saadakseen. Englannissa kasvatus ei tuottanut hyviä tuloksia, koska havumetsät ylipäätään olivat maasta kokonaan katoamassa.

Parlamentti keksi ratkaisun. Vuonna 1492 se sääti lain, että jokaista maahan tuotua tavaratonnia kohden piti tuoda myös neljä marjakuusesta tehtyä jousta.

Kosonen kirjoittaa, että näin taxus lyheni muotoon tax - vero, maksu.

Englantilaisten vaatimuksen myötä marjakuusi alkoi vähentyä ja lopulta se katosi. Kosonen arvelee, että manner-Suomesta marjakuusi hävisi sukupuuttoon 1700-luvulla. Ahvenanmaalla sitä edelleen kasvaa. Kuten etelämpänä Euroopassa edelleenkin. Puut voivat olla tuhansiakin vuosia vanhoja, kannoista vesoo hyvin.

Puumiehessäkin Kososen artikkelin pääosan vie nimistönselvittely. Euraasian toisesta laidasta kun marjakuusta puistojen koristeeksi tuotiin, oli vanha nimi jo unohdettu. Ahkion ja reen osien mukaan Kosonen päättelee sen olleen jukko- tai jukkapuu. Ja että marjakuusesta Jukkasjärvet ja muut samankaltaiset paikannimet juontuisi. Voi olla. Tai voi olla olematta.

Tuosta väliltä Tverinmaalta netissäkin kirjoitetaan:

Jukkopuu on pedäjä, vain àurkiksi pilittü. Pedäjän valliàet ßuondeikolda ali ünnäh ßuoßta, hienoßilozen, oigien. Ülen loèie eu hüvä. (S. J. Volkovan ßanondua müöò)

Tverien vakkasissa jukko on tarkoittanut suurinpiirtein samaan ahkioissa, kantokahvaa, vetoköyttä.

Perkunas kun lähteet vanhemmista ajoista ovat niin vähäiset.


Kirjoittaja on lapsuudenkesinään joutunut tekemään jousensa katajasta. -- Kuva L'Obelin piirustus vuonna 1591 julkaistusta Icones Stirpiumista, Wikimedia Commons.