Muodollista, kiitos!

Mari Koppinen kirjoitti eilen Helsingin Sanomain nettisivuilla, että orkesterikulttuuri pitäisi räjäyttää. Kolumnin mittaan Koppinen lievensi otsikossa julistamaansa, ja lopulta toiveiksi jäi jo monin paikoin toteutettuja ja tuttuja taidemusiikin kynnyksen madaltamiseksi käytettyjä keinoja. Koppinen ei ole otsikoineen yksin. Sinfoniaorkesterien saamat kulttuurirahat ovat olleet intohimojen kohteena monesti aikaisemminkin.

Sinfoniaorkesteri on iso ja raskas organisaatio. Sitä ei missään suhteessa voi pitää dynaamisena ja helposti uusiin tarkoituksiin muokattavana ja muotoutuvana. Siksi orkesteri näyttäytyykin muodollisena ja luutuneena, kuten Koppinen kirjoittaa. Mutta se vain osatotuus. Hiljan Ismo Alanko ihmetteli sitä miten vähin harjoituskerroin iso orkesteri on valmis esityksiin. Kaikilla soittajilla on pitkä koulutus, ja se näkyy toimintakyvyssä. Alangon mukaan pienet orkesterit eivät samaan kykenisi.

Suomessa on "jopa kolmekymmentä" sinfoniaorkesteria. Tosin täysi miehitys on niistä on vain muutamalla. Oulussa täydestä vahvuudesta puuttu kolme virkaa. Sinfoniaorkesterin nimellä kulkee myös kaksitoista jäsenisiä kaupunginorkestereita. Koko vaikuttaa paljon siihen mitä voi esittää.

Koppisen kovasti moittima muodollisuus on tärkeä osa musiikkikokemusta. Se luo konserttisaliin turvallisen ilmapiirin. Kun sellainen on syntynyt, kuulijat ovat valmiimpia ottamaan vastaan uusia kokemuksia, uusia häiritseviäkin nautintoja. Konserttimusiikki ei ole taustamusiikkia, joka soljuu korvasta toiseen. Turvallinen tunne konsertissa auttaa heittäytymään musiikin vietäväksi. Silloin György Ligetin (1923-2006) musiikin koukut on mahdollista tunnistaa.

Muodollisuus on siis mahdollistaja. Siitä ei pidä pyrkiä eroon.

Solutuksen kuution

ulkoisten tuoksuun  
solutuksen kuution  
ulkoisen tuoksunut  
koulutustuki enson
tuloksien tuoksuun  
luontokeskus uunit  
ulkoisen kuntoutus  
konsulin sotkeutuu
luokituksen suonut  
luontokeskus uinut  
luokseni tuoksunut  
sokolin sukeutunut
luokituksen osunut  
koulutusten uskoin  
luokseni kuntoutus  
kouluun nostetuksi
luokituksen noustu  
koulutuksen suntio  
luokkien suostunut  
sulokkuus nuottien
oikutteluun kossun  
koulutuksen soinut  
kokeilun suostunut  
kuntoutuksen suoli
luokitukset nousun  
koulutuksen sointu  
kuunnelko suositut  
kuntoutuksen louis
ulostuksen kuution  
koulutuksen nousit  
kuunnelko suosittu  
kuntoutuksen liuos
tuloksen sinkoutuu  
kuuletkos onnistuu  
lukuinnostus eukot  
tuoksukin seulonut
suukottelun uskoin  
kuuletkos innostuu  
konsultoitu kuusen  
tukkoisuus luennot
kukoistus luutonen  
oksisto kuunteluun  
kostosi kuunteluun  
uskonnot sulkeutui  
tuoksuton luukisen  
koostunut luukisen  
kokous suunnittelu  
kokous suunniteltu  
ostosten kuuluukin

Coo-ee!

Jatkokertomuksissa on kuukauden verran pyörinyt Robert Leightonin (1859-1934) Etelämeren saarille sijoittuva seikkailukertomus Coo-ee - Boyscoutkertomus Etelämeren saarilta. Nyt loppu lähestyy, 32. ja viimeinen luku ilmestyy ensi tiistaina. Leighton oli brittikirjailija, joka sijoitti seikkailunsa historiallisiin kehyksiin. Netin perusteella nykyisin parhaiten muistetaan hänen viikinkiaikaan sijoittuvat tarinansa.

Suomessa Leighton tuli tunnetuksi Etelämerelle sijoittuneista tarinoista. Molemmat suomennetut kirjoina julkaistut seikkailut tapahtuvat siellä. Coo-een julkaisi Kustannusosakeyhtiö Ahjo vuonna 1920 ja WSOY kustansi Valtameren aarre - seikkailukertomus Etelämeren saarilta -teoksen 1933.

Jatkokertomuksissa julkaistu Coo-ee on eri suomennos kuin Ahjon julkaisema. Alkuteos Coo-ee! A story of peril and adventure in the South Seas oli suomentaja Uuno Salanderin käytettävissä Ahjon kirjaa tehtäessä. Aikakauslehti Vivuttaren tuntemattomaksi jääneellä suomentajalla ei tuota teosta ollut. Hän käänsi tarinan ruotsista, sen kavaltaa teoksen alaotsikko. Ahlen & Åkerlunds julkaisi kirjan Göteborgissa 1912 nimellä Coo-ee! - en boyscotberattelse fran soderhavsoarna. Sieltä siis tulee Vivuttaren suomennoksen erikoinen "boyscoutkertomus".

Tarinalla ei ole mitään tekemistä scoutien eli partiolaisten kanssa. Ruotsissa alaotsikkoa oli muutettu, koska kirja ilmestyi partiolaiskirjasarjassa. Pääosassa ovat nuoret miehet, jotka saavat yllättävän arvonylennyksen, mutta ovat he jo asemansa vaatimat koulut käyneet. Hyvin oli oppi päähän mennyt, eikä nokkeluuttakaan puuttunut.

Mutta lukekaa itse. Jos alkukielellä haluatte lukea, niin sekin onnistuu. Coo-ee on digitoituna netissä.



* Coo-ee - Boyscoutkertomus Etelämeren saarilta. Jatkokertomukset.

Kuvia Musteklubilta

Torstai-iltana Huutomerkin Musteklubilla. Tilaisuudessa muun muassa julkistettiin Pirjo Suvilehdon Morfeuksen koirat (ntamo 2013).

Valkoista savua

Vatikaanin valkea savua saatiin jo eilen. Paavinistuimelle tuli valituksi  argentiinalainen Buenos Airesin arkkipiispa Jorge Mario Bergoglio (s. 1936). Jatkossa hänet tunnetaan Franciscus I:nä.

Pietarin kirkon aukiolle kerääntynyt väki otti uuden paavin ilolla vastaan. Franciscus oli ilmeisen tyytyväinen saamastaan vastaanotosta. Siksi nämä kuvat Vatikaanin suorasta nettilähetyksestä.

Uuden paavin valitsemaan nimeen liittyy koulumuisto. Ala-asteella käsiteltiin katolista kirkkoa ja paaveja. Katolisuuden tuntemukseni rajoittui lähinnä Franciscus Assisilaiseen, josta oli uskonnon oppikirjassa lempeitä tarinoita kerrottu. Käydessäni läpi paavien luetteloa tunsin pientä pettymystä, koska kukaan kirkon johtaja ei ollut valinnut Assisilaista esikuvakseen. Nyt siis on!