Turkansaaren ulkomuseo (40/100)

Turkansaaren ulkomuseosta olen kerran aikaisemminkin kirjoittanut tähän blogiin. Perustajansa, läheisen Määtän tilan omistajan tohtori Östen Elfvingin haaveena oli Pohjois-Suomen Seurasaari. Nykyisin Turkansaaren tehtäväksi on määritelty suppeampi Oulujokilaakson ja sen maatalousperinteen vaaliminen. Maataloudesta museo on laajentunut metsä- ja uittoperinteisiin tervanpolttoa unohtamatta.

Turkansaaren ainoa alkuperäinen rakennus on kirkko vuodelta 1694. Se tosin kävi reilun sadan vuoden mutkan Oulun Raatissa varastona. Elfving jäljitti ja palautti rakennuksen paikalleen.

Osaksi Pohjois-Pohjanmaan museota Turkansaari tuli vuonna 1989. Sen aikana ulkomuseo on laajentunut myös viereiseen Siikasaareen, jossa metsä- ja uittorakennukset ovat. Siikasaaressa on myös ansapolku muistuttamassa kielletystä metsästystavasta. Ansanimityksistä ainakin kaksi on vielä yleisessä käytössä.

Kesänavetta ja museon paloturvallisuusvälineitä.

Maitolaiturilta alkoi maidon tie kuluttajalle.

Pienoismalli Oulujoesta ja Turkansaaresta.

Metsäkämppäkartano kolmine sisäänkäynteineen.
Kolmas ovi oli talon päädyssä.

Metsäkämpän miesten puoli.

Uittokämppä.

Uitto- ja koskiveneitä.

Tervahaudan jäänteet.

Säreksiä, joista terva poltetaan.

Käpälälauta

Sudenkuoppa

Ponkilan museosillalla ja Muhoksen kotiseutumuseon pihamaalla (38-39/100)

Muhoksen kotiseutumuseo ei ollutkaan sunnuntaisin auki. Niinpä vanhaan lainajyvämakasiiniin koottu esineistö jäi näkemättä. Ulkomuseon rakennukset ja suuremmat esineet uskaltauduin katselemaan kun tänne asti olin tullut.

Pihapiirissä on muutamia varastorakennuksia, maataloustyökoneita ja koskivene.  Suomen matkailijayhdistys kuljetti matkustajia Vaalasta Ouluun koskiveneillä 1920- ja 1930-luvuilla. Ennen Oulusta länteen lähtevän rautatien valmistumista venereitti muuhunkin liikkumiseen kuin turistielämyksiin. Tosin vastavirtaan venereitti ei toiminut.

Muhoksen kotiseutumuseo vihittiin käyttöönsä 1963. 50-vuotisjuhlat museolla siis.

Muhoksen kirkonkylän kohdalla Oulujokeen laskevan Muhosjoen yli johtava Ponkilan riippusilta nimettiin vuonna 1982 museosillaksi. Paikallisten tekemä teräsrakenteinen ja puukantinen silta on vuodelta 1931, ja nykyisin se palvelee kevyttä liikennettä. Pituutta sillalla on 71 ja sen jänneväli on 60 metriä. Teräsrakenteet kaipaisivat uutta maalipintaa.

Sumussa

Oma pöytäkone on ollut käyttämättömänä juhannuksesta lähtien. Reilussa kuukaudessa koneeseen oli tullut tarjolle päivitys jos toinenkin, ja niiden asentuminen ei sujunut. Nyt kone on kuin sumussa, pätkii ja antaa odotuttaa. Toivottavasti saan osaset lutviutumaan.

Kuvissa lauantai-iltaa Tuirassa.

Oulun linnan kellari (37/100)

Oulujokisuistossa on ollut linna keskiajalta lähtien. Nykyiset rauniot ovat linnasta, jonka Kaarle XI määräsi uudistettavaksi vuonna 1605. Rauniot ovat vähäiset, tähtitornikahvilan alla oleva kellari ja kaupunginpuoleinen maavalli porttiaukkoineen. 31. heinäkuuta 1793 salama sytytti linnan palamaan ja ruutikellarin räjähtäminen viimeisteli tuhon.

Linnansaaressa vuonna 1980 tehtyjen kaivausten jälkeen linnan kellariin tehtiin löytöjä ja linnan vaiheita esittelevä näyttely. Oulun linna oli tosiaan puolustuslinnake, sillä kaivauksissa löydettiin yli kuusisataa eri kokoista palloluotia, suurin osa niistä oli tarkoitettu pieniin tykkeihin.

Kellari on kostea paikka, esittelytaulujen päälle on tiivistynyt runsaasti vettä. Esillä on enää kosteutta sietäviä materiaaleja. Museo-olosuhteita vaativat esineet on siirretty Pohjois-Pohjanmaan museoon.

Lasi, keramiikka ja liitupiiput kestävät kosteutta.

Valistunut arvaus linnan ulkonäöstä.

Kaupunginpuoleinen valli porttiaukkoineen.

Kesäkahvilana tähtitorni on ollut vuodesta 1912.

Piippolan kirkkomuseo (36/100)

Piippolan kirkon tapuliin avattiin vuonna 2006 kirkkomuseo. Vihkikäisissä oli läsnä arvovaltainen joukko arkkipiispaa ja tasavallan presidenttiä myöten. Piippolaan oli saatu takaisin aikoinaan kansallis- ja kirkkomuseoihin siirrettyjä esineitä. Paikallisen oppilaitoksen oppilastyönä myös muuta esineistöä konservoitiin ja järjestettiin pysyväksi näyttelyksi. Mukava pieni museo onkin saatu aikaiseksi.

Tapulin alakerroksen aulassa ja kahdessa kamarissa on erilaisia kirkollisia esineitä Raamatuista kastemaljaan, kirkon koristeista ruumisvaunuihin. Paksujen verhojen takana vaikutti olevan kolmaskin kamari, mutta verhojen takaa paljastui nykyaikaisen kylmiön ovi. Vainajien kamari, kuten oven yllä luki.

Pienoismalli kirkon alkuperäisestä ulkoasusta.

Virsitauluja museossa oli useita.

Justus jalkapuussa.

Kirkko oli tärkeä tiedonkulun varmistaja.
Tässä esillä hallitsijoiden vakuutuksia.