Kun arkkitehtuurikilpailun voittajaksi paljastui nainen, niin talo päätettiin tehdä toisin piirustuksin

Olen lukenut sveitsiläisen René Gardin matkakirjaa Puoris päivä! (Atrain & Nord, 2019). Sen pääasiallinen kohde on Suomen Lappi, mutta tekijä kuvailee reissun varrelle sattunutta eteläisempääkin Suomea. 1930-luvun lopulla matkannut Gardi ihasteli Tampereella uutta, vastavalmistunutta rautatieasemaa. Siitä hän kertoi anekdoottina, että kun aseman suunnittelukilpailun voittajaksi paljastui nainen, niin suunnitelmaan ihastunut palkintolautakunta päättikin vaatia siihen muutoksia.

Gardin teoksen suomentaja Heikki Annanpalo on selvittänyt, että rautatieasemakilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa ja kilpailussa ei ollut mukana arkkitehtejä, joiden sukupuoli oli nainen. Vuonna 1936 valmistunut funktionalismia edustava asema on Eero Seppälän ja Otto Flodinin suunnittelema.

Tässä kohtaa Gardi on ymmärtänyt kuulemansa väärin tai tahallaan sotkenut kaksi tarinaa. Tampereella on tosiaan rakennus, jonka suunnittelukilpailun voitti nainen, ja sen paljastuttua rakennuttaja päätti olla toteuttamatta voittajavaihtoehtoa.

Tampereen vapaapalokunnan uuden toimitalon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1908 kilpailu. Sen voitti Wivi Lönn (1872-1966), jolla oli oma arkkitehtuuritoimisto Tampereella. Vapaapalokunnan johtokunta alkoi kuitenkin empiä, ja piti valittua suunnitelmaa liian kalliina. Lönn teki uudet, edullisemmin toteutettavat piirustukset, mutta niitäkään ei toteutettu, vaan johtokunta lykkäsi päätöksen tekemisen vapaapalokunnan varsinaiselle kokoukselle. Siinä päädyttiin pyytämään rakennusmestari Heikki Tiitolaa hoitamaan homma. Ja niin tapahtui.

Wivi Lönn ei koskaan ymmärtänyt, miksi hänen suunnitelmiaan ei toteutettu. Ehkä Gardin kuulemat juorut antavat vastauksen. Arkkitehdit tuntuvat 1900-luvun alussa olleen kollegiaalisia, eikä toinen saman ammattikunnan edustaja lähtenyt mestaroimaan uusia piirustuksia.

Z, kaupunki viidakossa

Vielä parin viikon ajan on Yle Areenassa nähtävissä James Greyn ohjaama Z: Amazonin kadonnut kaupunki (Yhdysvallat 2016). Elokuva perustuu David Grannin samannimiseen kirjaan, jota Aki Ilmanen on lyhyesti esitellyt. Molemmat ovat Percy Fawcettin (1867-1925?) elämästä kertovia, katoamisensa myötä Fawcett on saanut pysyvän paikan tutkimusmatkailijoiden kerhossa.

Grey lähestyy aihettaan hellin käsin. Osin keskeisiksi nostetut teemat ovat anakronistisia, esimerkiksi suhtautuminen alkuperäiskansoihin ja heidän kykyihin. Aikaisemmin olen tutustunut Fawcettin vaiheisiin Tintissä seikkailevan Ridgewellin taustoja selvittäessäni. Fawcettin ura tutkimusmatkailijana alkoi positiivisissa merkeissä, mutta ymmärtääkseni hän pilasi maineensa tiedeyhteisön silmissä ihan itse. Kyse ei ollut pelkästään kadonneesta kaupungista, vaan hän väitti nähneensä Amazonilla muun muassa jättiläisanakondia ja kaksikuonoisia koiria. Ne olivat liikaa Royal Geographic Societylle.

Fawcett jatkoi tutkimusmatkoja yksityisen rahoituksen turvin. Varmistaakseen tarvitsemansa taloudellisen tuen hän keksi mitä uskomattomampia tarinoita. Z oli esimerkiksi atlantislaisten pakopaikka oman maan tuhoutumisen jälkeen. Rahoittajat olivat tyytyväisiä kun saivat lehtiä kaupaksi ja ihmisten eksotiikan halut täytetyiksi. Kahdeksas retki oli kohtalokas, siltä Fawcett ryhmineen ei koskaan palannut.

Greyn elokuva on tarina intohimoisesta ihmisestä, jonka ideoita ei ymmärretä. Sellaisena se on mainio. Joku toinen tekisi Fawcettista toisenlaisen filmin.


* Z: Amazonin kadonnut kaupunki. Yle Areena

Kätketty luostari

1980-luvun puolivälissä lukion viimeisellä luokalla teimme luokkaretken Tukholmaan. Perillä naapurin pääkaupungissa aikaa oli pari tuntia, ja siinä ajassa piti ehtiä useammissa levy- ja kirjakaupoissa. Olin erittäin innostunut, koska hyllystä löytyi koko joukko Piko ja Fantasio -albumeita, joita ei ollut suomennettu. Niitä hankin nipun, kuusi tai seitsemän kappaletta.

Yksi tuolloin ostamistani oli Det mystiska klostret, joka ilmestyi suomeksi viime syksynä nimellä Kätketty luostari. Suomentaja Mirka Ulanto on kertonut työstään blogissaan.

Jo linja-autossa takaisin Savoon Piko ja Fantasio -hankinnat osoittautuivat pettymykseksi. Suomessa oli tuolloin tutustuttu vain Franquinin tekemiin seikkailuihin ja näiden hankkimieni tekijä olikin Fournier.  Tuolloin tuomio oli, että ihan syystä oli nämä albumit jätetty suomentamatta.

Nyt uuteen suomennokseen tutustuessa tuomio ei ole yhtä jyrkkä. Pikon ja Fantasion ura on tullut monin tavoin tutuksi ja Fournierin lapsekkailla albumeilla on siinä selkeä merkitys. Seikkailut ovat vauhdikkaita vaikka roistot eivät nerokkaita olekaan.

Kvaakissa

Tuomas Tiainen

El Pasante

Dead Genesis

Valintamme ei kohdistunut sinuun

Anssi Ylirönni
Valintamme ei kohdistunut sinuun – Työttömyyden monet kasvot
DSL 2019


Ensi vuoden alusta työttömyysturvan aktiivimallin leikkurit poistuvat laista. Juha Sipilän hallituksen säätämä työttömiä töihin patistelevan lain elinkaari jäi lyhyeksi, koska se oli epäoikeudenmukainen ja asetti ihmiset eriarvoiseen asemaan eri puolilla maata. Ongelmat tiedettiin jo lakia säädettäessä, ja ne toteutuivat juuri niinkuin oli ennustettu.

Anssi Ylirönni on lokakuussa ilmestyneessä kirjassaan Valintamme ei kohdistunut sinuun käsitellyt muun muassa aktiivimallia ja sen monia edeltäjiä. Perusturvan saadakseen työttömän on aina pitänyt olla valmis ottamaan töitä vastaan ja kieltäytymisestä on seurannut sanktioita. Liekö yhtään työtöntä, joka ei olisi menettänyt osaa tarvitsemastaan tuesta väärän sanavalinnan tai ennakko-oletusten vuoksi. Työttömälle asetetaan aivan eri normit kuin jo töissä oleville.

Työttömyys on toisaalta työmarkkinoiden toimivuuden kannalta välttämätön ilmiö. Ilman työttömiä ei olisi työvoimareservejä, ja työn hinta nousisi työnantajien mielestä liian korkeaksi. Lisäksi työttömyyden uhka pitää ”potkujen antamisen kurinpidollisena pelotteena”, kuten Ylirönni kirjoittaa.

Työttömyysturvaa tarvitsevan työttömän ongelma on pudota viranomaistoiminnan ja markkinatalouden väliseen harmaaseen maastoon. Toisaalta työtöntä patistellaan ottamaan vastaan mitä tahansa työtä, mutta niin tehdessään työtön menettää omaa arvoaan työnantajan silmissä. Liian helposti työtön alkaa nähdä syyn mahdottomaan tilanteenseen omassa itsessään. Totuuden kaunisteleminen kuuluu olennaisena osana rekrytointiprosesseihin, mutta viranomaisten kanssa asioidessa se tuo karenssin. Epävarmuus ja sanktiot puolestaan laskevat työnhakijan arvoa työnantajien silmissä edelleen, ja pitkäaikaistyöttömyyteen johtava kierre on valmis.

Vuonna 1994 kirjoitin filosofian tutkielman samoista teemoista joita Ylirönni teoksessaan käsittelee. 25 vuodessa yhteiskunnassamme ei paljokaan ole muuttunut tässä suhteessa. Aktiivimalliepisodi paljasti osin työttömien mahdottoman tilanteen, olisi mentävä työhön vaikka työpaikkoja kaikille ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Toivottavasti tämä ajatus pysyisi mahdollisimman monien mielessä aktiivimallin purkamisen jälkeen.




* Anssi Ylirönni: Valintamme ei kohdistunut sinuun