Kvaakissa

Matti Nieminen - Anssi Rauhala

Väinö I Suomen kuningas

Täysikäsi 2020

Ritari Ardent

Hiljan edesmennyt sarjakuvaneuvos Timo Reenpää (1949-2020) suomensi 1970-luvulla neljä Ritari Ardent -albumia. Tuota sarjakuvaa en ole lukenut vuosikymmeniin, joten kaivelin hyllyjäni. Niistä löytyi sarjan avaava Musta prinssi (Otava 1976) ja viimeiseksi suomennokseksi jäänyt Noiduttu viikinki (Otava 1978). 

Alkujaan Castermanin julkaisema ja François Craenhalsin (1926-2004) piirtämä sarjakuva sijoittui myyttiselle keskiajalle frankkien valtakuntaan, päähenkilönä on Walburgen herran poika Ardent, lisänimeltään Intomieli. Seikkailujen alussa Ardent on 14-15-vuotias poika, jolla on kiivas ja malttamaton luonne.  

Ritari Ardentista ei tullut Otavalle samanlaista menestystä kuin 1970-luvun alussa julkaisuohjelmaan otetuista Tintistä ja Lucky Lukesta. Tuolloin Casterman kuitenkin edellytti vähintään neljän albumin julkaisemista, joten ilman ranskalaisen kustantamon vaatimusta suomennossarja olisi jäänyt lyhyemmäksikin.

Mustassa prinssissä Ardent päätyy kuningas Arthurin nuoren tyttären Gwendolinen aseenkantajaksi. Suomentaja Reenpää on nimivalinnoilla liittänyt myyttiseen maailmaan Brittein saarten Camelotin sävyjä. Craenhalsin nimetkin ovat samaan suuntaan viittaavia, mutta eivät niin selkeitä. Ardent ja Gwendoline ovat suurin piirtein samanikäisiä, ja jälkimmäisellä on huomattavan rauhoittava vaikutus edelliseen. 

Craenhalsin työstä tulee lähinnä mieleen samoihin aikoihin syntynyt Jean Van Hammen ja Grzegorz Rosinskin Thorgal, jota WSOY yritti kolmen albumin verran tuoda Suomen markkinoille pari vuotta sitten. Ardent on kuitenkin askeleen tai pari Peyon Johanneksen ja Pirkaleen suuntaan.

Craenhals teki kaikkiaan 21 Ritari Ardent -albumia. Viimeinen ilmestyi vuonna 2003. Parhaiten Craenhals on tunnettu 4 ässää -sarjakuvasta, jota hän aloitti tekemään jo 1950-luvulla.

Kvaakissa

Fluctuat nec mergitur

Vincent Mahé,

750 ans à Paris,

2015.

Etymologiaa verkkoon

Ahdas, ahma, ahne, ahtera, ahven, airo, aisa, aita, aitta, arvo, haava, huhta, jama, juoda, juoni, jumala, kala, kehrä, kekri, kota, kuningas, lehti, maksa, marras, mato, mehiläinen, mesi, mykkä, nato, onki, ora, orasa, orja, osa, paras, peijas, perna, piimä, sammas, sarvi, sata, sataa, taivas, taarna, tiine, varsa, vasa, vasara, verso ja äimä.

Näillä 50 sanalla pääsee alkuun Suomen vanhimman sanaston etymologinen verkkosanakirja.

Kirjauutuus: Mark Twain, Älä lausu väärää todistusta

Kustantamo Helmivyö on julkaissut Mark Twainin kaksi novellia sisältävän koosteen Älä lausu väärää todistusta. Suomennosten uudistus ja jälkisanat ovat tekemiäni. Kansi Timo Ronkaisen.

Rehellisyys maan perii, kertoo vanha sanonta. Vai periikö? Milloin on soveliasta valehdella, rikkoa kahdeksatta käskyä vastaan?

Vuoden 1900 tienoilla kirjailija Mark Twain (1835-1910) pohti omintakeiseen tapaansa näitä kysymyksiä. Tapakristillisyyttä kammoksunut kirjailija käsitteli empatiaa ja sen puutetta puhuttelevalla tavalla.

Älä lausu väärää todistusta sisältää kaksi novellia, Taivas vai helvetti? ja Rehellisen Hadleyburgin tuho, jotka käsittelevät valehtelemista, syntiinlankeemusta ja niiden seurauksia.

Teosta on saatavilla esimerkiksi Adlibriksen kautta.