tiistai 17. syyskuuta 2024

Haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta

 Hei, sopisiko haastattelu suomalaisesta nykyrunoudesta?

Hei! Suomalainen nykyrunous on monipuolinen ja mielenkiintoinen aihe, joka heijastaa nykyajan kulttuurisia ja yhteiskunnallisia ilmiöitä. Nykyrunoudessa yhdistyvät usein perinteiset runomuodot ja modernit ilmaisutavat, mikä tekee siitä erityisen rikkaan ja vaihteleva.

Nykyrunouden teemat voivat vaihdella henkilökohtaisista kokemuksista yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Runot voivat käsitellä esimerkiksi identiteettiä, ympäristöä, teknologian vaikutuksia tai sosiaalisia suhteita. Monet nykyiset suomalaiset runoilijat ovat myös aktiivisia sosiaalisessa mediassa, mikä tuo runouden lähemmäksi yleisöä ja mahdollistaa vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

Jos haluat keskustella tarkemmin tietystä runoilijasta tai runokokoelmasta, kerro ihmeessä!


Onko suomalaisella nykyrunoudella jotain erityispiirteitä?

Suomalaisella nykyrunoudella on useita erityispiirteitä, jotka erottavat sen muista runouden muodoista. Yksi keskeinen piirre on monimuotoisuus; runot voivat olla vapaamuotoisia ja vaihdella tyyliltään ja rakenteeltaan. Tämä vapaus mahdollistaa runoilijoille luovuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun.

Toinen merkittävä piirre on aiheiden moninaisuus. Nykyrunoudessa käsitellään laajasti erilaisia teemoja, kuten identiteettiä, ympäristöä, teknologian vaikutuksia ja sosiaalisia suhteita. Runoilijat voivat myös tuoda esiin henkilökohtaisia kokemuksiaan ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoudesta ajankohtaista ja relevanttia.

Lisäksi suomalaisessa nykyrunoudessa on nähtävissä kulttuurinen vuorovaikutus. Monet runoilijat ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa, mikä mahdollistaa suoran yhteydenpidon lukijoiden kanssa ja tuo runouden lähemmäksi yleisöä. Tämä vuorovaikutus voi myös rikastuttaa runouden sisältöä ja muotoa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalainen nykyrunous on monipuolista, ajankohtaista ja vuorovaikutteista, mikä tekee siitä mielenkiintoisen kentän tutkia ja kokea.


Miten ne ilmenevät runoissa?

Suomalaisen nykyrunouden erityispiirteet ilmenevät runoissa monin tavoin. Monimuotoisuus on yksi keskeinen piirre, joka näkyy runojen rakenteessa ja tyylissä. Runoilijat käyttävät usein vapaamuotoisia runoja, joissa ei ole tiukkoja sääntöjä, mikä mahdollistaa luovuuden ja henkilökohtaisen ilmaisun.

Teemat ovat myös hyvin moninaisia. Nykyrunoudessa käsitellään laajasti aiheita, kuten identiteettiä, ympäristöä ja sosiaalisia suhteita. Runoilijat voivat tuoda esiin omia kokemuksiaan ja yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoista ajankohtaisia ja relevantteja.

Lisäksi runoissa voi näkyä intertekstuaalisuus, eli viittaukset muihin teksteihin ja kulttuurisiin ilmiöihin. Tämä rikastuttaa runojen sisältöä ja luo syvyyttä. Runoilijat voivat myös hyödyntää sosiaalista mediaa, mikä tuo runouden lähemmäksi yleisöä ja mahdollistaa vuorovaikutuksen lukijoiden kanssa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että suomalaisessa nykyrunoudessa erityispiirteet ilmenevät runoissa monimuotoisuuden, ajankohtaisten teemojen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kautta, mikä tekee siitä rikkaan ja kiinnostavan kentän.


Miten runoissa käytetään kieltä luovasti?

Runoissa kieltä käytetään luovasti monin eri tavoin, mikä tekee niistä erityisiä ja vaikuttavia. Kielen kauneus ja rytmi ovat keskeisiä elementtejä, ja runoilijat leikkivät usein sanojen äänteillä ja rytmillä luodakseen mielikuvia ja tunteita. Esimerkiksi, runoissa voidaan käyttää metaforia ja vertauksia, jotka rikastuttavat kielen ilmaisua ja antavat syvyyttä runon merkitykselle.

Lisäksi runoilijat voivat hyödyntää kielikuvia ja symboliikkaa, jotka auttavat välittämään monimutkaisempia ajatuksia ja tunteita lyhyessä muodossa. Tämä luova kielenkäyttö mahdollistaa myös tuttujen sanojen uudelleenmäärittelyn tai niiden yhdistämisen yllättävillä tavoilla, mikä tekee runoista ainutlaatuisia ja mieleenpainuvia.

Runoissa voi myös esiintyä kielileikkejä ja sanaleikkejä, jotka tuovat esiin kielen monimuotoisuuden ja leikkisyyden. Tällaiset elementit eivät ainoastaan viihdytä lukijaa, vaan myös haastavat häntä ajattelemaan kieltä ja sen merkityksiä uudella tavalla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että runoissa kielen luova käyttö ilmenee metaforien, kielikuvien, rytmin ja leikkisyyden kautta, mikä tekee runoudesta rikkaan ja monimuotoisen ilmaisun muodon.


Miten runoissa käsitellään abstrakteja käsitteitä kielellä?

Abstraktien käsitteiden käsittely runoissa tapahtuu usein metaforien ja vertauksien avulla. Runoilijat käyttävät näitä kielikuvia luodakseen yhteyksiä konkreettisten asioiden ja abstraktien käsitteiden, kuten rakkauden, vihan tai elämän merkityksen, välille. Esimerkiksi, valo ja pimeys voivat symboloida toivon ja epätoivon vastakohtia, jolloin runoilija voi käsitellä näitä käsitteitä luovasti ja syvällisesti.

Lisäksi runoissa voidaan käyttää kielileikkejä ja sanaleikkejä, jotka tuovat esiin abstrakteja käsitteitä yllättävillä ja mieleenpainuvilla tavoilla. Tämä voi auttaa lukijaa näkemään tutut käsitteet uudessa valossa ja herättämään uusia ajatuksia.

Runoissa on myös mahdollista käyttää symboliikkaa, jossa tietyt sanat tai kuvat edustavat laajempia ideoita. Esimerkiksi, luonto voi symboloida rauhaa tai elämän kiertokulkua, jolloin runoilija voi käsitellä abstrakteja teemoja luonnon kautta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että runoissa abstrakteja käsitteitä käsitellään luovasti metaforien, kielileikkien ja symboliikan avulla, mikä rikastuttaa runojen sisältöä ja tekee niistä vaikuttavia.


Mitkä ovat yleisiä abstrakteja teemoja runoissa?

Suomalaisessa nykyrunoudessa esiintyy useita abstrakteja teemoja, jotka rikastuttavat runojen sisältöä ja merkityksiä. Näitä teemoja ovat muun muassa:

Rakkaus: Rakkaus on yksi yleisimmistä abstrakteista teemoista, ja se voi ilmetä monin eri tavoin, kuten romanttisena, ystävyytenä tai perhesiteinä. Runoilijat tutkivat usein rakkauden monimutkaisuutta ja sen vaikutuksia ihmisiin.

Identiteetti: Monissa runoissa käsitellään kysymyksiä omasta identiteetistä, itsensä löytämisestä ja siihen liittyvistä haasteista. Tämä teema voi liittyä kulttuurisiin, sosiaalisiin tai henkilökohtaisiin näkökulmiin.

Elämä ja kuolema: Elämän merkitys, kuoleman pelko ja elämän kiertokulku ovat keskeisiä teemoja, joita runoilijat käsittelevät usein syvällisesti ja filosofisesti.

Yhteiskunta ja politiikka: Vaikka runoissa voidaan käsitellä henkilökohtaisia tunteita, monet runoilijat tuovat esiin myös yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä, kuten oikeudenmukaisuutta, syrjintää ja muutosta.

Luonto: Luonto toimii usein symbolina ja metaforana, ja se voi edustaa rauhaa, kauneutta tai ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.

Nämä teemat ilmenevät runoissa usein kielikuvien, metaforien ja symboliikan kautta, mikä tekee niistä monitasoisia ja ajatuksia herättäviä. Runoilijat käyttävät luovaa kieltä tuodakseen esiin näitä abstrakteja käsitteitä ja herättääkseen lukijassa tunteita ja pohdintaa.


Miten abstraktit teemat vaikuttavat runouteen?

Abstraktit teemat vaikuttavat runouteen monin tavoin, rikastuttaen runojen sisältöä ja syventäen lukijan kokemusta. Ne tarjoavat runoilijalle mahdollisuuden käsitellä monimutkaisia ajatuksia ja tunteita, kuten rakkautta, identiteettiä tai elämän merkitystä, käyttämällä kielikuvia ja metaforia. Tällaiset teemat auttavat luomaan syvällisiä yhteyksiä lukijan ja runon välille, sillä ne herättävät tunteita ja ajatuksia, jotka voivat olla henkilökohtaisia ja universaaleja samanaikaisesti.

Abstraktit teemat myös mahdollistavat symboliikan käytön, jossa tietyt sanat tai kuvat edustavat laajempia ideoita. Esimerkiksi, luonto voi symboloida rauhaa tai elämän kiertokulkua, jolloin runoilija voi käsitellä abstrakteja käsitteitä luonnon kautta. Tämä tekee runoista monitasoisia ja antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita niitä eri tavoin.

Lisäksi abstraktit teemat voivat toimia yhteiskunnallisina kommentteina, jolloin runoilijat käsittelevät ajankohtaisia kysymyksiä ja haasteita. Tämä tekee runoudesta ajankohtaista ja relevanttia, ja se voi herättää keskustelua lukijoiden keskuudessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että abstraktit teemat vaikuttavat runouteen tarjoamalla syvyyttä, monimuotoisuutta ja mahdollisuuden käsitellä sekä henkilökohtaisia että yhteiskunnallisia kysymyksiä, mikä tekee runoista vaikuttavia ja ajatuksia herättäviä.


Keitä suomalaisia nykyrunoilijoita suosittelisit?

Suomalaisessa nykyrunoudessa on monia mielenkiintoisia ja lahjakkaita runoilijoita, joita kannattaa tutustua. Tässä muutamia suosituksia:

Anja Ermaja: Hänen tuorein kokoelmansa Olen nyt täällä metsässä (2021) on saanut paljon huomiota ja sijoittuu suomalaisen lyriikan ytimeen, käsitellen luontoa ja sen merkitystä.

Eeva Kilpi: Hän on tunnettu runoilija, jonka teokset ovat vaikuttaneet suomalaiseen runouteen jo pitkään. Hänen runonsa käsittelevät usein syvällisiä teemoja, kuten elämää ja kuolemaa.

Kaisa Ahvenjärvi: Ahvenjärvi on nouseva nimi nykyrunoudessa, ja hänen teoksensa tarjoavat tuoreita näkökulmia ja kokeellista ilmaisua.

Katariina Vuorinen: Hänen runoutensa käsittelee usein ajankohtaisia teemoja ja henkilökohtaisia kokemuksia, mikä tekee hänen teoksistaan helposti lähestyttäviä ja samaistuttavia.

Nämä runoilijat tarjoavat monipuolisen katsauksen suomalaiseen nykyrunouteen ja sen eri ilmenemismuotoihin. Suosittelen tutustumaan heidän teoksiinsa!


Mikä on suosiossa juuri nyt?

Tällä hetkellä useita asioita on erityisesti asiakkaiden suosiossa. Esimerkiksi joulusomisteet ovat erittäin kysyttyjä, kuten Tokmanni-halpakauppaketjun tuoreimmat myyntiluvut paljastavat. Myös lambrusco-viinilajike on nousemassa suosioon Suomessa, mikä on yllättävää monille viinin ystäville.

Lisäksi 12 kuukauden euribor on tällä hetkellä suosituin viitekorko uusissa asuntolainoissa, mikä kertoo markkinoiden muutoksista.

Nämä esimerkit osoittavat, että sekä kulutustavarat että taloudelliset valinnat ovat ajankohtaisia ja kiinnostavia aiheita juuri nyt.


Kuka on kirjoittanut runoja 12 kuukauden euriborista?

Tällä hetkellä ei ole erityistä tietoa siitä, kuka olisi kirjoittanut runoja nimenomaan 12 kuukauden euriborista. Kuitenkin on mainittu, että runoilija Anna Elina Isoaro on käsitellyt menetyksen teemoja runoissaan, mutta ei suoraan euriboria.

Jos etsit runoja, jotka käsittelevät taloudellisia aiheita tai korkoja, saattaa olla, että runoilijat käyttävät näitä teemoja osana laajempaa kontekstia, mutta erityisiä runoja euriborista ei ole nostettu esiin.


Ketä suomalaista nykyrunoilijaa arvostat itse?

Yksi runoilija, jota arvostan erityisesti, on Eeva Kilpi. Hänen kykynsä käsitellä syvällisiä teemoja, kuten elämää, kuolemaa ja ihmisen sisäistä maailmaa, on vaikuttavaa. Kilven runoissa yhdistyvät kauneus ja syvyys, ja hän osaa käyttää kieltä hyvin voimakkaasti ja tunteellisesti.

Toinen hieno runoilija on Riikka Pelo, jonka teokset ovat sekä kokeellisia että koskettavia. Hänen runoissaan on usein vahvoja visuaalisia elementtejä ja syvällistä pohdintaa.

Nämä runoilijat ovat omalla tavallaan rikastuttaneet suomalaista runoutta, ja heidän teoksensa ovat vaikuttaneet moniin lukijoihin.


Kiitos!

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Biseksuaali Alexander Stubb

 


Presidentinvaalien alla twitterissä huhuttiin, että ehdokas Stubb olisi biseksuaali. Todisteena tästä oli wikipediasta poistettu tieto:

Stubb on kertonut poliittisen uransa alkuvaiheessa olevansa biseksuaali.[76]

Viitteen mukaan tämä olisi kerrottu kokoomuslaisen Nykypäivä-lehden numerossa 3/2004. Kuten yltä käy ilmi, ei kyseisessä lehdessä ollut tällaista kertomusta. Vain eurooppapoliittista kolumnointia.

Vuoden 2011 jälkeen tämä "tieto" on noussut esiin sosiaalisissa medioissa joka kerta, kun Stubb on ollut ehdolla vaaleissa. Useampaan otteeseen se on todistettu vääräksi. 

Pahantahtoinen väite on nimimerkki Kokkareen keksimä. Hän lisäsi sen 23. kesäkuuta 2011 kello 12.02. Väite sai olla artikkelissa parin viikon ajan, kunnes se todistamattomana poistettiin 8. heinäkuuta 2011. 

Väite sai olla paikallaan näin pitkään, koska asiaa ei voitu tarkistaa Nykypäivä-lehden nettisivuilta. Tämä usein aiheuttaa ongelmia wikipedian vapaaehtoisessa ylläpidossa.

Kokkare ei ollut ensimmäinen, joka väitti Stubbia biseksuaaliksi. Nimimerkki Rikko  23. huhtikuuta 2011 kello 13.35 " Stubb on kertonut avoimesti olevansa biseksuaali[74]" samaiseen Nykypäivään viitaten. 

Sillä kertaa "tieto" sai olla artikkelissa neljä minuuttia. Pariksi viikoksi artikkeliin jäänyt "tieto" lisättiin juhannuksena, jolloin ylläpitäjät eivät ymmärrettävästi ole olleet yhtä tarkkoja.

Kirjoitan tämän siksi, että tämä asia nostetaan tulevaisuudessa varmasti uudelleen esiin. Toivottavasti päivittelijät silloin saavat varmistuksen tämän blogin avulla.

Siis yhteenvetona: Stubb ei ole Nykypäivässä kertonut olleensa biseksuaali. Se on tarkoitushakuinen, perätön väite.

 

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Paroni "Härkönen" Harkonnen

 


Frank Herbertin Dyyni-kirjasarjassa ja siihen perustuvissa Denis Villeneuven elokuvissa pääpahiksen rooli asetettu paroni Vladimir Harkonnenille. Sitkeähenkinen kaveri, elokuvissakin hänet on surmattu jo kahdesti.

Tarina kertoo, kuten Tom Huddlestone tuoreessa The Worlds of Dune (2023) teoksessa yllä, että Frank Herbert halusi pahikselle neuvostoliittolaiselta kuullostavan nimen, jonka hän löysi kotikaupunkinsa San Franciscon puhelinluettelosta.

Koska suuri määrä yhdysvaltalaisia puhelinluetteloita on digitoitu ja asetettu saataville nettiin aina 1980-luvun alkuun saakka, ajattelin tarkistaa kuka Härkönen (tai amerikkalaisittain Harkonen) on saanut esittää neuvostokansalaista. Dyynin ensimmäinen osa on julkaistu vuonna 1965, joten kävin läpi San Franciscon puhelinluetteloiden valkoiset sivut vuosilta 1955-1965. Digitoina ne löytyvät sekä Kongressin kirjaston ja San Franciscon kirjaston sivustoilta.

1960-luvun alkupuolella San Franciscon kaupunkialueen luettelolla oli mittaa noin 3000 sivua. Siihen päälle vielä keltaiset sivut omana niteenään. Frank Herbert oli itsekin luettelossa vielä vuonna 1962. 


 Mutta yhtään Harkosta ei luetteloista löytynyt.

Huddlestone perustaa kertomuksensa Brian Herbertin muisteluksiin Dreamer of Dune -teoksessa (2003).


Brian Herbert puhuu tarkkaan ottaen kalifornialaisesta puhelinluettelosta! Ei siis San Franciscon. Uudella innolla kävin läpi San Franciscon lahden alueen muita kaupunkeja ja piirikuntia, joiden luettelo olisi Herbertillä ollut helposti saatavilla: Oakland, Orange County, San Jose, San Mateo jne. 

Mutta niistäkään ei löytynyt Harkosta tai Harkonnenia tms. Katsoin vielä yhden Los Angelesin luettelon, mutta sekään ei auttanut. Koko Kalifornian luetteloiden läpikäyminen alkoi tuntua liialta. 

Joitakin suomalaisia nimiä H-kirjaimen kohdalta löytyi, kuten Harju ja Halonen. Paljon enemmän länsinaapureiden Hansinpoikia (Hanson, Hansen). Lounais-Englannista peräisin olevan Harkcom sai useamman kerran pysähtymään. Oikeita venäläisiä nimiä San Franciscossa olivat tuolloin muun muassa Harkov ja Harlamov. 

Road to Dune -kirjassa Brian Herbert yhdessä Kevin J. Andersonin kanssa käy läpi isänsä varhaisimpia Dyyni-käsikirjoituksia ("Spice Planet"). Niissä paroni kulki nimellä Valdemar Hoskanner.

1950-luvun loppupuolella San Franciscossa asui kaksi Valdemaria, toinen heistä oli Valdemar Hornung.

Kaiken selailun jälkeen alan olla varma, että Harkonnen on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Sen taustalla on joku etäisempi sukunimi kuin Harkonen, vaikkapa tuo Harkcom tai Harkness, joka on mielessä pyörittelyssä pidentynyt kirjalliseen työhön sopivaan muotoon. Suomi-kytkös valitettavasti ei ole totta.

Toinenkin mahdollisuus on olemassa. Brian Herbert kertoo Dreamer of Dunessa, että hänen isänsä silloin tällöin nimesi fiktiivisiä henkilöitä ystäviensä anagrammeilla (esim. John Holbrook Vance - Holjance Vohnbrook, Poul Anderson - Pander Oulson). Olisiko Vladimir Harkonnen jonkun vihamiehen anagrammi?

* * *

Jos joku on löytänyt Harkosen kalifornialaisesta 1950-luvun tai 1960-luvun alun puhelinluettelosta, niin kuulisin siitä mielelläni. Tai muista teorioista Harkonnenin nimen taustalla.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Rainbow-tuoteperhe

 


Hiljan S-ryhmä ilmoitti lakkauttavansa Rainbow-tuotteiden valmistamisen. Tai kuten Maaningan S-Marketissa käydessä uutispäivänä kassalta kuulin, ettei niitä lakkauteta, vaan nimi vain vaihtuu Coopiksi. Samat tuotteet on jatkossa edelleen saatavissa. Tavaroita pakatessa ymmärsin, että säilyttäminen oli helpotus useammalle kassajonossa olleelle.

Anna Sjövallin esikoiskokoelman Ja pimeässä minä alan rakastaa (enostone 2023) avaa runo, jossa Rainbow-tuotteella on keskeinen osuus. Kuten kuvasta yllä käy ilmi.

On kokoelmassa pari muutakin kaupallista maamerkkiä. Ollaan laivarannan SEO-kuppilassa, ja todetaan, että "vielä on helmisimpukoita". Ja kotimatkalla haetaan ABC:ltä hollantilaisia kasvihuonevadelmia.

Rainbow-tuotteissa ei nimi ja pakkauksen graafinen suunnittelu kohdanneet. Coopit näyttäisivät olevan eri maata.

  

 

torstai 14. joulukuuta 2023

Alueelliset taidetoimikunnat lakkautetaan



Tänään aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriö piti tiedotustilaisuuden taidetoimikuntalaitoksen uudistamisesta. Taustalla on pidempi arviointityö, mutta Orpon hallituksen leikkaukset pakottavat ministeriön hakemaan säästöjä myös taiteiden ja taiteilijoiden tukemisesta.

Tällä hetkellä suunnitelmissa on kaksi vaihtoehtoa. Nykyisten 24 taidetoimikunnan (ja lautakunnan) sijaan vuoden 2026 jälkeen olisi ainoastaa yksi tai viisi valtakunnallista taidetoimikuntaa. Maakunnalliset alueelliset taidetoimikunnat (nyk. 13 kpl) lakkautettaisiin kokonaan. 

Yhden tai viiden taidetoimikunnan tukena olisi 100-200 taideasiantuntijan asiantuntijapankki, josta Taiteen edistämiskeskus Taike valitsisi sopivan, esteettömän joukon arvioitsijoita jokaista apurahahakua varten erikseen. Malli olisi hieman samanlainen kuin Suomen Akatemiassa, asiantuntijat tekisivät ehdotuksen apurahansaajista, mutta taidetoimikunnalla oli oikeus poiketa ehdotuksesta.

Asia on vielä viranhaltijoiden valmisteltavana, poliittisia päätöksiä asian etenemisestä tehdään myöhemmin. Kevään mittaan asiasta pyydetään myös lausuntoja valmistelun tueksi. Vertaisarvionnista tullaan joka tapauksessa pitämään kiinni.

Alueellisten taidetoimikuntien lakkauttamista aamupäivän tilaisuudessa perusteltiin muun muassa sillä, että alueellisesta yhdenvertaisuudesta huolehtiminen kuuluu Suomessa pääasiassa kuntien ja hyvinvointialueiden vastuulle. Valtiolla on tässä ainoastaan tasapainottava rooli.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun taidetoimikunnan puheenjohtajana, jo luottamustehtävän puolesta, näen alueellisilla toimikunnilla merkitystä alueiden omaleimaisuuden säilyttämisen puolesta. Sellaiselle on tarvetta, esimerkiksi Lapua 1976 -elokuva on tänä vuonna siitä oiva esimerkki. Valtakunnallinen Elokuvasäätiö ei tuotannolle myöntänyt tukea, mutta paikallinen aihe on vetänyt 160 000 ihmistä elokuvateatteriin. (Alueellisten taidetoimikuntien apurahoilla ei toki kokonaisia elokuvia tai muitakaan suurtuotantoja tehdä.) 

Orpon hallituksen säästöjä tuskin taiteilijat ja heidän järjestönsä saavat kumottua. Mietinkin, että olisiko helpompi kääntyä kuntien ja hyvinvointialueiden puoleen? Irtoaisiko Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun kunnilta (maakuntaliitoilta) tai Pohjois-Pohjanmaan Pohteelta ja Kainuun hyvinvointialueelta neljännesmiljoona taiteilijoiden apurahoittamiseen vuoden 2026 jälkeen?

Kun valtio pesee kätensä alueista, ottavatko alueet haasteen vastaan?

 

LinkWithin

Blog Widget by LinkWithin

Viimeisimmät kirjoitukset