Tammen keltaisen kirjaston 500. teos oli ranskalaisen Édouard Louisin omaelämäkerrallinen Ei enää Eddy. Teollisuusyhteisössä kasvanut Eddy Bellegueule sai etunimensä amerikkalaisen nyrkkeilijän mukaan ja sukunimi suoraan suomennettuna on jotakin Kaunisnaaman tapaista. Teoksen viimeisillä sivuilla, kun päähenkilö on päässyt taidelukioon naapurikaupunkiin, nimi herättää naurunremakat koulunpihalla.
Kirja herättää ajatuksia työläisromaanista ja työväenliikkeen merkityksestä laajemminkin. Usein on sanottu, ettei työläiskirjallisuutta enää ole ja työnväenliike on menettänyt merkityksensä jälkikasvun sosiaalisen nousun myötä. Ei enää Eddyn lukemisen jälkeen kummankaan yhteiskunnallisen merkityksen vähentymistä ei sure.
Messinkitehtaan ympärillä elävä teollisuusyhteisö on raaka paikka kasvaa. Pojista kasvatetaan kovia, jotta he asettautuisivat hyvin osaksi tulevaa tehdastyöyhteisöä. Tyttöjen annetaan haaveilla paremmasta, ensimmäinen raskaus ja nuorena saatu lapsi kuitenkin katkaisevat koulutuksen ja niin heistä tulee työmiesten vaimoja.
Édouard Louis ei moiti ketään, tilanne hänen lapsuudessaan vain oli tällainen. Hän yritti sopeutua yhteisöönsä, mutta sille hänen homoseksuaalisuutensa oli kerta kaikkiaan liikaa. Sen tultua julki vanhemmatkin ymmärsivät Eddyn kuuluvan muualle.
Työväenliikkeen tavoitteena on aina ollut kannustaa ihmisiä oppimaan ja avartamaan maailmankuvaansa. Pienen tehdaspaikkakunnan kuviot saattavat nopeasti muuttua tunkkaisiksi ja ksenofobisiksi, kuten Eddyn kotikylässä. Naapurikaupungissa oli maahanmuuttajia, ja isä vannotti Eddyä karttamaan heitä viimeiseen asti. Ne ovat ryöstäjiä ja raiskaajia.
Ahdistava ja sulkeutunut ilmapiiri ei ole hyväksi yhteisölle itsellekään, siitä Ei enää Eddy kertoo. Teoksen kanteen on nostettu sitaatti kirjailijan ensimmäiseltä kustantajalta saamasta hylkäyskirjeestä, jossa Bellegueulien kotikylää pidettiin epäuskottavana tässä maailmanajassa. Mutta valitettavasti tuollainen näköalattomuus on todellista. Työväenliikkeellä on vielä paljon tehtävää, pimeitä nurkkia valaistavaksi.
Muualla kirjasta:
- Omppu Martin
- Vesa Lahti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti