1970-luvun jatkikset

Blogilistalta huomasin, että Matti Mattila oli kirjoittanut blogiinsa arvion Jarlan Fingerporista. Myönteisen, suomalaisella sarjakuvalla menee hyvin. Samalla huomasin, että Mattila oli tehnyt myös sivut lapsuuden iki-ihanista sarjakuvalehdistä, Ruudusta, Zoomista ja Nonstopista.

Sivut ovat pitkät sisältäen kaikkien lehtien kansikuvat, tiedot ja yleistä esittelyä. Mattila on myös tehnyt graafit ja analyysit kunkin lehden irtonumero- ja tilaushintojen kehityksestä valitettavan lyhyeksi jääneiltä julkaisuajoilta.

Kun Nonstopin ilmestyminen yllättäen lakkasi alkuvuodesta 1978, Yhtyneet kuvalehdet tarjosivat mahdollisuutta saada tilausmaksu takaisin toisena lehtenä tai rahana. 11-vuotiaana poikana olin terhakkaasti päätöstä tekemässä. Tarjottujen lehtien listalla oli Suomen Kuvalehteä sun muuta kiinnostamatonta ja yksi täysin tuntemattomaksi jäänyt aikakausjulkaisu, Parnasso.

Koska lehteä ei tullut Niiralan sivukirjastoon, piti polkea aina torin toiselle puolelle Kuopion pääkirjastoon, joka oli tuolloin pitkälti yli normaalien liikkumisrajojeni ulkopuolella.

Parnasso oli pettymys. Ei sen tekstivoittoisuus lannistanut, vaan selailussa riveiltä esiin hypännyt valittamisen sävy. Väiteltiin asioista, joita en ollut ongelmiksi koskaan ymmärtänytkään. Aika pikkuvanha olisin ollut, jos olisin ollut ymmärtävinäni.

Tilausmaksun loppuosa saatiin takaisin rahana (näin toimi kolme neljästä tilaajasta Yhtyneiden suureksi hämmästykseksi). Tai äiti sai. Vastalauseista huolimatta en saanut ylimääräistä rahaa, vaan piti tyytyä tavalliseen viikkorahaan.

Robert Lieberman: Maameren tarinat

Pari päivää sitten 79-vuotta täyttäneellä Ursula LeGuinilla ei ole ollut onnea Maameren tarinoiden visualisoinneissa. LeGuin on kertonut antaneensa ohjaajille vapaat kädet, koska elokuvataide on oma lajinsa ja hänellä kirjailijana ei ole kykyä tai halua ryhtyä toisen taiteenalan ammattilaisia opastamaan. Pari vuoden takainen Goro Miyazakin animaatio (Gedo senki/Tales from Earthsea/Maameren tarinat, 2006) oli pettymys ja herätti polemiikkiakin ohjaajan kerrottua blogissaan LeGuinin pitäneen hänen näkemyksestään. LeGuin vastasi ohjaajalle sanomansa olleen ensi-illan kohteliaisuutta.

Eilen tytär löysi kirjastosta Maameren tarinat DVD:n (2004). Kovin suuria odotuksia ei herättänyt elokuva, jonka ohjaajan nimeä ei kotelossa mainita. Lisätietojen myötä Legend of Earthsea paljastui kaksiosaiseksi kaapelitelevisiolle tehdyksi minisarjaksi, jonka on ohjannut paljon tv-työtä tehnyt Robert Lieberman. Hänen saavutuksiinsa kuuluu muun muassa yksi Salaiset kansiot jakso ja samoin yksi jakso illalla Subilla alkannutta uutta Eureka -sarjaa.

Lieberman ja käsikirjoittaja Gavin Scott olivat muokanneet tarinan LeGuinin Maameren tarinoiden kahdesta ensimmäisestä osasta. Gontin Ged (Shawn Ashmore) ja Atuanin Tenar (Kristin Kreuk) esitellään molemmat rinnakkain alussa, näillä kahdella oli ollut side toisiinsa jo syntymästä alkaen. Atuanin holvihautojen ylipapitarta näytteli kuuluisin nimi, Isabella Rosselini.

Fantasia- ja seikkailuaineksista huolimatta kuva pelkistyi rakkaustarinaksi, jossa oli siteenä rauhanamuletin yhdistäminen erilaisine vaiheineen. Tarinan tunnisti, mutta aineksia tässä kirjasarjassa olisi paljon suurempaan.

Kolmetuntinen DVD:n parissa sateisena syyslomapäivänä kului kirja- ja minisarjan eroja kartoittaessa. Pahimpana mokana tekijöiltä tyttäret pitivät velhomme kutsuma- ja tosinimien sekoittamisen. Varpushaukka oli kutsumanimi, Ged tosinimi. Ei toisinpäin.

Täydelliset Tenavat

Linkkivinkki toisaalle: Agricolan kirja-arvosteluihin kirjoitin Charles Schulzin Täydellisistä Tenavista (ensimmäinen osa 1950–1952, Egmont 2007).

"Carmen et error"

Kaksituhatta vuotta sitten vuonna 8 keisari Augustukselta kävi käsky, että runoilija Publius Ovidius Nason (43 eKr-17 jKr) oli muutettava valtakunnan pääkaupunki Roomasta Mustameren rannalle Tomisiin (nykyinen Constanta Romaniassa). Augustus ei ollut huolestunut viisikymppisen kaunosanailijan terveydestä lähettäessään tämän aurinkorannikolle, vaan Rooman nuorison turmelemisesta kirjoituksillaan ja jostakin muustakin.

Ovidius itse kirjoitti syitä olevan kaksi: carmen et error, runo ja virhe. Runo oli tietenkin kirjoitus Ars Amatoria (Rakastamisen taito), jossa Ovidius opastaa kanssaihmisiään rakastamisen vaikeassa taidossa. Toisen hyvänä pitäminen ja nautinnon saaminen siitä on kautta historian ollut vaarallista, ainakin ääneen sanottuna, ja varsinkin kirjoitettuna.

Suomeksi Rakastamisen taito ilmestyi vuonna 1965 Seppo Heikinheimon suomentamana ja Rauno Westrén-Dollin kuvittamana. Heikinheimohan tuli kuuluisaksi Helsingin Sanomien pelättynä musiikkikriitikkona ja Westrén-Doll muun muassa Uuden Kuvalehden graafikko-kuvittajana.

Rakastamisen taidosta on otettu neljä painosta, viimeisin vuonna 2006 Gummeruksen julkaisemana. Aikaisemmat kolme kustansi Weilin & Göös (1966, 1988).

Virheen sisältöä Ovidius ei määrittele. Mutta hän kertoo sen olleen pahempi kuin murhan ja aiheuttaneen enemmän harmia kuin runouden.

On arveltu runoilijan sattuneen väärään paikkaan väärään aikaan. Samana vuonna Ovidiuksen kanssa Augustus määräsi sisäiseen karkoitukseen kaksi lapsenlastaan Agrippa Postumuksen ja Julia nuoremman, lisäksi hän teloitutti Julian aviopuolison keisarin vastaisesta vehkeilystä. Koska kansaa kiukutti vieläkin Caesarin vieraissakäymisen muuttaminen aviorikokseksi, juoruttiin mieluusti jotain sen suuntaista tapahtuneen. Ja 'sen' näkemisestä olisi Ovidiusta rangaistu.

Todennäköisemmin oli kuitenkin kyse keisarin vastaisten salaliittopuheiden kuuleminen ja niiden kertomatta jättäminen viranomaisille. Oman maan sisällä karkotetun ei parane vähätellä tekemisiään. Vuonna kahdeksan Ovidius oli saanut valmiiksi kuuluisimman teoksensa, Metamorphoses (Muodonmuutoksia), jossa yhteiskunnallisenkin muutoksen mahdollisuuksia käsitellään.

Suomen kansallisbibliografian mukaan Ovidiuksen tekstejä ensimmäisen kerran painettiin Turussa Frenckellin kirjapainossa kaksi sataa vuotta sitten 1808. Painokoneissa oli tuolloin Publii Ovidii Nasonis Metamorphoseon libri XV. : Editio nova diligentissime expressa. Yhteiskunnallisen muutoksen aikaan tarvittiin yhteiskunnallista muutosta käsittelevää kirjallisuutta. Tai: melkoinen sattuma.

Suomeksi Muodonmuutoksia saatiin vasta 1935 V. Artin käännöksenä. Uusi laitos syntyi 1997 Alpo Röntyn tekemänä (WSOY). Milleniumin kunniaksi ilmestyi Metamorphoses selectae, Päivö ja Teivas Oksalan suomennosvalikoima (Artipictura).


(kuva wikipediasta, Ovidiuksen patsas Constantassa)

Sotamies Sven Tuuvan patsas

[Valokuvatorstain 106. haaste: Suomalainen nuorallatanssi]

Iisalmen pohjoispuolella Koljonvirralla, Pohjois-Pohjanmaalle menevän tien varrella matkaajia tervehtii puinen sotamies Sven Tuuvan patsas. Aikoinaan virran yli kulkevalla sillalla Tuuva taiteili tunnetusti.