Hiihdetään Talvisodan hengessä

Yle Puheen urheilulähetyksiin alkaa jo tottua. Eilen hiihtolomaseuduille autoillessa kuuntelimme Salpausselän kisoja. Hiihtourheiluselostuksen lomassa haastateltiin niin suorittajia kuin suoritusten mahdollistajia. Yksi jälkimmäiseen joukkoon kuuluva oli Maastohiihto ry:n toimitusjohtaja Mika Kulmala, joka toimensa puolesta valitteli Suomessa hiihdettävän "talvisodan hengessä".

Urheilujohtajat luovat lajeistaan näköjään mielellään sotahenkisiä. Jääkiekkomainonnassa käytetään sotakuvastoa, viime aikoina vähemmän menestyksekkään lajin täytyy tyytyä etsimään vertauskuvia alakynteen joutumisesta.

Toimitusjohtaja Kulmalan sotahistoriasta hakema kansallista yhtenäisyyttä kuvaava vertaus ei tuntunut istuvan hänen muihin linjauksiinsa tai maastohiihtäjien itsensä kokemaan. Kulmala painotti, että lajiliiton johdon tehtävä olisi etsiä muutamia potentiaalisia menestyjiä joiden valmentamiseen liiton varat satsataan. Muutamat hiihtäjät valittelivat, että liitto ei lähetä kansainvälisiin kisoihin sitä määrää kilpailijoita mihin sillä olisi mahdollisuus. Uusille kyvyille ei ole tarjolla näytönpaikkoja. Miten siis potentiaaliset menestyjät löydetään?

Kulmala tarkoitti "talvisodan hengellä" resurssien vähyyttä. Kulmala puhui samassa yhteydessä norjalaisten budjetista, suomalaisella maastohiihdolla on naapuriin verrattuna huomattavasti paljon vähemmän rahaa käytettävänä.

Talvisodassa oli tietyllä tavalla kyse resurssien puutteesta. Vastustajalla oli lähes kaikkea enemmän. Suomen armeija oli 1930-luvulla valtion budjetin kokoon verrattuna hyvin resursoitu. Ongelmana oli se, että määrärahat käytettiin organisaatioon ja kantahenkilökunnan kasvattamiseen. Omaan vaalipiiriin tarvittiin varuskunta, sukulaisille ja kumppaneille varmoja työpaikkoja. Valmistautuminen vihollisen hyökkäykseen jäi vähemmälle, ja viime hetkeen.

Talvisodan henkistä yhtenäisyyttä ei kilpahiihtäjäporukoissa viime vuosina ilmeisesti ole ollut. Kotikatsomoihin saakka ovat kaikuneet kiistat. Kilpailijoita on asetettu epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi syntymävuoden perusteella. Toiset joutuvat antamaan voittorahoistaan prosentit liitolle, toiset eivät. Epäluottamuksesta kertoivat illan urheilu-uutisetkin.

Talvisodassa reilut kaksikymmentä vuotta aikaisemmin keskenään sotineet asettuivat yhteiseen rintamaan saman asian puolesta. Sellaista yhteenliittymistä hiihtäjien kesken ei ole. Entiset kilpahiihtäjät jatkavat edelleen Lahden 2001 MM-kisoja oikeusistuimissa.

Suomen Maastohiihto ry on vuonna 2010 perustettu urheilujärjestö, joka toimii Suomen hiihtoliiton alaisuudessa. Maastohiihto ry:llä on luottamusjohtoa, henkilökuntaa, valmennusjohtoa, joukkueenjohtajia ja työryhmiä. Suomi on jaettu yhdeksääntoista hiihtopiiriin. Niistä vastaavat itsenäiset rekisteröidyt yhdistykset, joiden tehtävänä on organisoida ja koordinoida toimintaa alueellaan. Suomen hiihtoliitolla on luonnollisesti oma luottamusjohtonsa, henkilökuntansa ja työryhmänsä. Hiihtoliiton nettisivujen mukaan Skisport Finland ry on oma itsenäinen yhdistyksensä, jolla on oma organisaationsa.

Varsinainen hiihtourheilu- ja -harrastustustoiminta tapahtuu urheiluseuroissa.

Teknisiä ongelmia.

Tietokoneen näyttö lämmetessään viiruuntuu niin,

ettei kirjoittaja kunnolla erota mitä näytöllä on.

Jatketaan huomenna viileämmin vehkein.

Urja jatkaa taisteluaan

Maaliskuun alusta Uutispäivä Demari vaihtoi nimeään Demokraatiksi. Samalla lehden ulkoasua muutettiin. Lehden idea luvataan pitää samana. Uuden ajan Työmies on on siis Demokraatti.

Uudesta nimestä ensimmäisen tulee mieleen Lasse Lehtisen ja kumppaneiden ehdotus sos. dem. puolueen nimen muuttamiseksi. Demokraatit oli Lehtisen kannatusta saamaton ehdotus.

Eilisen perjantain numero oli ensimmäinen, jonka sain luettavakseni. Kriittiset silmät tarkastelivat uutta painotuotetta ja havaitsivat, että Urja on poissa! Samoin B. Virtanen!

Ei sarjakuvaton lehti ollut. Sarjakuvapaikalla oli kotimainen Demari-Mari, jonka tekijöiksi esiteltiin veljekset Janne ja Johnny Ramstedt. Demari-Mari seikkailee lehdessä perjantaisin, se on ikäänkuin arkipäivisin ilmestyvän lehden "sunnuntaisarjis". Demari-Mari on kolmekymppinen opiskelija ja pätkätyöläinen, jonka kämppäkaverina on homoseksuaalinen Tommi. Ajankohtaista jutustelua aamukahvilla on ensimmäinen julkaistu, samanlaista on jatkossakin tiedossa.

Urja jatkaa taisteluaan pahiksia vastaan maanantaista torstaihin. Torstaina Urja oli vuorilla. Vuonna 1945 alkanut seikkailujen sarja ei siis nimenmuutoksen myötä katkea.

Myös B. Virtanen jatkaa puurtamista toimistossa.

Perjantaisen lehden toinen uutuus oli Sauli Niinistön statuspäivitys. Pahkasiastaan tuttu Markku Paretskoi on  laatinut sokkelo- ja kryptotehtävän, jossa on tarkoituksen selvittää puuttuvat sanat lauseesta "Takavuosien puolivallattomasta leskimiehestä tuli _____ ________ presidentti".

Emil Reinicke: Seikkailu viidakossa (1892)

Emil Reinicke, Ein Abenteuer in den Dschungeln. Fliegende Blätter n:o 2434/1892.

Aikaisemmin tässä blogissa: 

Emil Reinicke: Undank ist der Welt Lohn.

Halosen raskaat mullat

Suomen Yhdysvaltain suurlähetystön nettisivujen kuvitusta.

Poliittista agendaa ajavana journalistina on vaikea olla. Sitoutumattomien pääkirjoitustoimittajien klubilla saatetaan nojatuolikenraalien tapaan sopia linjaviitoista tulevaisuuteen, mutta joskus ikävästi todellisuus toimii aivan toisin.

Ajateltakoon vaikka suomalaista ulkopolitiikkaa. Klubilla sovitaan, että ulkoministerin onnistumista mitataan Yhdysvaltain ulkoministerin tapaamiskerroilla. Tästä kirjoitetaan toistuvasti lehdissä, ja viesti alkaa mennä perille. Irakin sodan tuominneen Suomen hallituksen ulkoministeri ei tapaa amerikkalaista kollegaansa, joten hän on ollut huono ulkoministeri.

Klubilla on kuultu, että oman puolueen miehet ovat käyneet Yhdysvaltain suurlähetystössä varmistamassa, että jos oma mies saadaan paikalle niin kutsu käy. Wikileaks ikävästi paljastaa asian, mutta sen voi jättää lehdessä mainitsematta. Lukekoot netistä.

Mutta voi! Juuri sinä päivänä kun Suomen ja Amerikan Yhdysvaltain pitäisi jälleen solmia lämpimät ja tuttavalliset suhteet, niin Islannin tuhkapilvet estävät lentämisen. Eikä uutta tapaamista järjesty.

Voiko oman porukan ulkoministeri olla huono ulkoministeri, koska ei tavannut amerikan kollegaa?

tpk.fi 4.4.2008

Ja sitten vielä tuo aikaisempi huono ulkoministeri saa kutsun Hillary Clintonin luo. Kalevan pääkirjoitustoimittaja hädissään yrittää selittää, että kyseessä oli vain valmistelukäynti meidän porukoihin kuuluvan tulevan presidentin tulevaa Valkoisen talon vierailua varten.

Huono ulkoministeri tapaa Yhdysvaltain kollegansa vielä seuraavalla viikolla uudelleen. Paljastuu, että molempien tapaamisten tarkoitus oli Lähi-idän tilanteen rauhoittaminen, ei Suomen uusi presidentti.

Hymyilevä eläkeläinen kertoi eilen, että Turun Sanomien pääkirjoituksessa oli arvioitu ettei Tarja Halosesta ole suurmieheksi. Kaleva oli palkannut Jussi Lähteen kirjoittamaan, että viimeiset kaksitoista vuotta on ollut pysähtyneisyyden aikaa.

Turun Sanomien pääkirjoitus antaa ymmärtää, ettei Halonen ole tavannut Yhdysvaltain presidenttiä. Hymyilevä eläkeläinenkin on mennyt lankaan. Virallinen lukema on 26. Se on niin suuri, että sitoutumattomien päätoimittajien klubillakin ymmärretään, että tänään toimensa aloittava uusi presidentti ei koskaan tule sellaiseen lukemaan pääsemään kahdessa kaudessakaan.

Eikä Barack Obama, Mitt Romney, Sarah Palin tai kukaan muukaan mahdollinen Yhdysvaltain presidentti tule pyytämään, että Sauli Niinistö ojentaisi hänen kravattinsa ruotuun.