Kvaakissa

Umpah-pah yksissä kansissa

(Egmont 2014)

Nato eläkeikään

Tänään 1949 Washingtonissa allekirjoitettiin Pohjois-Atlantin liiton (Nato) synnyttänyt sopimus keskinäisestä avunannosta. Liitto täyttää siis 65 vuotta, saavuttaa tavallisen kansalaisen kansaneläkeiän. Juhlia liitto viettää työn merkeissä, eilen Naton pääsihteerin vieraana kävi Viron pääministeri Taavi Roivas.

Naton kotisivujen mukaan tänään ei vietetä mitään erityisiä juhlallisuuksia. Harvemminpa niitä 65-vuotispäivänä, ellei olla eläkkeelle jäämässä. Ja Nato ei näyttäisi olevan.

Kansainvälisen politiikan logiikka on erikoista. Nato perustettiin aikoinaan torjumaan Neuvostoliiton kasvavaa vaikutusvaltaa. Ja sen perustaminen synnytti vuonna 1955 Varsovan liiton, Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan kansandemokratioiden puolustusliiton. Näkyvä reaktio synnyttää aina vastareaktion.

Natoa oli perustamassa kaksitoista maata, kymmenen Euroopasta ja kaksi Pohjois-Amerikasta. Perustettaessa Ranska vaati ja sai Naton suojelukseen myös laajat alueet Pohjois-Afrikasta. Ensimmäisessä laajentumisessa 1952 Kreikan ja Turkin myötä myös osia Aasiaa tuli liiton piiriin. Algerian itsenäistyttyä Natolla ei ole ollut laajempia velvoitteita Afrikassa.

Nykyisin yksitoista entistä Varsovan liiton alueella sijainnutta maata on Naton jäseniä. Suomessakin Nato-keskustelu käy kuumana, vaikka kansa vastustaa gallupien mukaan laajasti jäsenyyttä. Viimeksi Naton jäseniksi on hyväksytty Albania ja Kroatia vuonna 2009. Makedonia odottaa jäsenyyttä, sitä jarruttaa ainoastaan Kreikan vastustus maan nimen takia.

Kylmän sodan aikana Suomi vakiintui samaan maaryhmään Ruotsin ja Itävallan kanssa. Jos nämä maat liittyvät, on Suomenkin harkittava. Mutta sellaista ei taida näköpiirissä olla.

Naton jäseniksi haluavia maita tällä hetkellä ovat Georgia, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina ja Ukraina. Georgia on saanut rukkaset, Ukraina on poliittisen taistelun tanner sisäisesti ja ulkoisesti, ja entiset Jugoslavian maat päässevät mukaan niiden talouden kohennuttua.

Eilisessä tapaamisessa Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen vakuutteli pääministeri Roivakselle, että Nato on sitoutunut keskinäiseen puolustukseen. Hyvä niin, koska taannoin solmittu sopimus on edelleen voimassa.

Nikotinistin riippuvuus

Pia Ronkainen
Nikotinisti
ntamo 2014
54 s.


Pia Ronkaisen Nikotinisti (ntamo 2014) on omakohtainen tunnustus. Kirjailija on tupakoitsija, nikotinisti vaikka hänellä olisi erittäin hyvät syyt lopettaa polttaminen. Mutta vanhasta, tutusta ja helpottavasta tavasta luopuminen ei olekaan niin helppoa.

"Tupakoinnin lopettaminen on maailman helpoin asia, olen lopettanut tupakoinnin tuhansia kertoja" tiivisti Mark Twain ongelman reilut vuosisata sitten. Ronkainen ei ole päässyt tuhansiin kertoihin, yli neljän sadan kuitenkin.

Vaikka kirjassa siteerataan Mark Twainia kolmannen runon motoksi, niin kokonaisuuteen on innoittanut kotoinen kirjailija. Ronkaisen tuki ja turva riippuvuudesta eroon pyrkimisessä on ollut Väinö Kirstinän runokokoelma Vieroitusoireita (Tammi 1994). Alkusanoissa Ronkainen kertoo Kirstinän toivoneen kirjansa auttavan "jotain toista". Ronkaista se on auttanut. Lukuisia kertoja.

Kirstinä syntyi ja asui Tyrnävällä, jossa Ronkainenkin nykyisin asuu. Toisen kirjailijan kokemuksista on ollut apua lakeuteen totuttelussa. Näistä kahdesta syystä Nikotinisti on avoin kirje, kunnianosoitus Väinö Kirstinälle (1936-2007).

Ronkaisen kolmeen osaan jakautuva kokoelma rajautuu tarkasti aiheeseensa. Runot, havainnot ja muistiinpanot ovat avoin ja rehellinen tunnustus. Ronkainen kirjaa riippuvuuden huonot puolet, joita on kosolti, ja yhden hyvän puolen. Se on sellainen jota tavallinen tupakoitsija ei voi käyttää keppihevosenaan. Punninta koskettaa. Valitako elämä vai elämän laatu?


Voin kirjoittaa tupakalle oodin
ja heti perään hahmotella
vetoomusta sen puolesta,
että tupakointi kielletään lailla

Aprillipila Milttonin tapaan

Eilen selvisi mistä asioista ei sovi tehdä aprillipiloja. Pörssitoiminta on sellainen tärkeä yhteiskunnallinen ala, josta ei sovi vitsailla. Ei edes aprillipäivänä. Rakennusfirman kuravesitiedote olisi saattanut johtaa sijoittajia tekemään vääriä päätöksiä. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että valtio valvoo ja pitää huolta ettei sijoittajia vedetä nenästä.

Rakennusyhtiö ei kaikeksi onneksi ollut keksinyt aprillipilaa itse. Sen palkkaama viestintätoimisto Miltton oli pilan takana. Milttonin viestinnän ammattilaiset olivat kuitenkin unohtaneet mistä aprillipiloissa on kyse. Kun joku menee lankaan tai edes epäilee vitsin olevan totta, niin silloin pitää sanoa: "aprillia! Syö silliä ja juo kuravettä päälle!"

Miltton oli ohjeistanut yhtiön vakuuttamaan toimittajille, että kyseessä on tosi.

Viestintäyhtiö Miltton on tullut kuuluisaksi siitä, että se on palkannut suuren määrän nykyisen Kataisen hallituksen ministereiden erityisavustajia ja poliittisia valtiosihteereitä. Pari vuotta sitten syntyi jopa pienimuotoinen mediakohu, kun yhtiö palkkasi pääministerin ykkösavustajana pidetyn Jussi Kekkosen. Myöhemmin esimerkiksi A-Studio on ihmetellyt hallituksen avustajien virtaa firmaan.

Nyttemmin Miltton on paistetellut julkisuudessa Guggenheimin Helsingin museon viestintätoimistona. Milttonia on moitittu demokraattisten kanavien ohittamisesta. Ennen G-museon uutta tulemista sen työntekijät kiersivät kertomassa uusista suunnitelmista keskeisille poliittisille päättäjille. Yleensä poliitista päätöstä tarvitseva asia esitellään kaikille samaan aikaan.

Onneksi Finanssivalvonta on ottanut asian vakavasti ja harkitsee seuraamuksia. Vapaa markkinatalous ei voi toimia, jos kaikille talouden toimijoille tärkeitä tietoja vääristellään ja jaetaan vastaanottajien yhteiskunnallisen aseman perusteella. Valtion pidettävä huolta vapaan markkinatalouden toimivuudesta. Sitä Adam Smithkin edellytti.

Surullisia lauluja Euroopan sydämestä

Eilen ja tänään Kajaanissa esitetään Kristian Smedsin käsikirjoittamaa Sad songs from the heart of Europe -näytelmää. Kuten käsiohjelma kuvaa, näytelmä on F. M. Dostojevskin aiheuttama. Se kuvaa Rikoksen ja rangaistuksen tarinan Sonjan silmin. Lappeenrannan kaupunginteatterin tuotannon on ohjannut Jari Juutinen ja monologinäytelmän pääroolissa oli Liisa Sofia Pöntinen.

Näytelmä on jaettu lauluihin. Alussa Sonja on prostituoitu, joka rahoittaa isänsä juomisen. Äitipuoli laittaa lapsensa maailmalle viinan, liiman ja pillereiden voimin. Lavalla on varsinainen tuhansien murheellisten laulujen maa.

Sonja pääsee pinnalle, elää kituuttaa musiikinopettajana ja rakastuu. Olisiko vastarakkauden saaminen turhan suuri toive? Rakkauden kohteella on kuitenkin omat kuvionsa.

Näytelmän aihe tuntuisi sijoittavan Euroopan sydämen Pietariin. Puhutaanhan venäläisestä suurisydämisyydestä. Teos ei puitteiltaan oikeastaan sijoitu mihinkään fyysiseen paikkaan, sitä luonnehtii onnen ja omaisuuden uusjako. Sellaista on tapahtunut muuallakin kuin Venäjällä.

Pöntinen siirtyi sujuvasti roolista toiseen. Helposti hän sai ryyppykavereita lavalle, ja sai yleisön muutenkin mukaansa. Raskolnikov oli särmätön, mutta se olikin hahmon yleinen olemus.

Mukava ilta Kajaanin Sissilinnassa. Ei saisi toive vastarakkaudesta olla liian suuri.


* Kajaanissa esitys vielä tänään klo 19.