Taiteen kerjäläiset

Suomen perustuslaissa taataan taiteen vapaus (16 §). Vuonna 2007 valmistuneessa tutkimuksessaan Taiteen vapaus perusoikeutena Pauli Rautiainen havaitsi, että tämä perustuslain pykälä on jäänyt lähes kuolleeksi kirjaimeksi, se tunnetaan huonosti ja sitä sovelletaan käytännössä hyvin niukasti vaikka taiteen vapaus on yksi perusoikeuksista. Perustuslaissa julkinen valta velvoitetaan turvaamaan perusoikeuksien toteutuminen (22 §).

Outi Järvinen, Simo Kellokumpu ja Panu Varstala ovat päättäneet taiteen keinoin vedota valtioon taiteen aseman ja kulttuurimäärärahojen puolesta. On syntynyt Kerjäläiset -kokonaistaideteos, jonka toteuttamiseen vetoajat kutsuvat kaikki halukkaat. Kultakin osallistujalta toivotaan A4-arkille mahtuvaa taideteosta osaksi kokonaisuutta. Muita kuin kokovaatimus ei ole.

Kerjäläiset -taideteos on tarkoitus lahjoittaa Suomen valtiolle joulukuussa 2014. Valtiolle on tarkoitus, kuten asiaan kuuluukin, lahjoittaa teos kaikkine oikeuksineen yhteiseksi kulttuuriseksi pääomaksi.

Lahjoitettavat teokset kootaan kerjalaiset.fi -sivustolle kaikkien tutustuttavaksi. Tätä kirjoitettaessa sivuilla on viisi lahjoitettua teosta. Myös nettisivu ja sen osoite on tarkoitus lahjoittaa valtiolle.

Suosittelen osallistumaan.


* kerjalaiset.fi

Truck

Yhdysvaltalainen runoilija Halvard Johnson (s. 1936) on alkuvuodesta 2011 pitänyt blogia, jossa on julkaistu uutta runoutta. Johnson on luovuttanut runojen valikoimisen kuukausittain vaihtuvalle toimittajalle. Nyt kuluvana syyskuuna Truckia on toimittanut Karri Kokko.

Kuukauden aikana Truckissa on ollut muun muassa Satu Kaikkosen, Sami Liuhdon, Jukka-Pekka Kervisen ja Tero Hannulan visuaalisia runoja.  Tänään vuorossa oli eräs Reijo Valta.


* Hand (2 variations)

Taavetti Lukkarisen hirttopuu

Aikaisemmin tässä blogissa kirjoitin kuolemantuomioista ja käsittelin myös viimeistä suomalaista hirtettyä, Taavetti Lukkarista. Hänen tarinansa on innoittanut muun muassa Joni Skiftesvikiä romaaniin Isäni, sankari (1987).

Vuonna 1935 tehtyyn muistokaiteeseen on kirjoitettu tapahtumista: "Tähän puuhun hirttivät ja puun juurelle kuoppaan hautasivat venäläisen sortovallan viranomaiset aktivisti Taavetti Lukkarisen 6.10.1916. Ruumis siirrettiin täältä v. 1917 Oulun hautausmaan siunattuun multaan. Tämä kaamea muisto herättäköön tulevissakin sukupolvissa kammon kaikkea vierasta sortovaltaa vastaan ja kasvattakoon kansassa rohkeutta ja voimaa elää ja kuolla isänmaan itsenäisyyden puolesta. / Oulun seudun rintamamiesyhdistys 1935."

Lukkarisen aktivismista on keskusteltu, siitä ei todisteita ole. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, juuri tähän puuhun Lukkarista ei ole hirtetty. Todennäköisesti oikea hirttopuu on kaadettu jo 1916 tai 1917. Kuluneena kesänä paikalla on tehty arkeologisia kaivauksia. Muistopuun ympärillä on harjoitettu kansantaikuutta. Puun viereen on haudattu rikkinäinen kenkä ja pätkä naudan sääriluuta. Molempien tarkoituksena lienee ollut saada vainajan haamu pysymään paikallaan. Samaan viittaavat neljätoista lähipuihin kaiverrettua ristiä. Muistoaidassakin oli 24 rautaista ristiä, niistä tosin seitsemän on kadonnut vuosien varrella.

Raahen kirjamessut

Raahessa vietetään kirjamessuja, ensimmäistä kertaa. Tänään on varsinainen messupäivä, Raahe-salissa on monipuolista kirjallista ohjelmaa ja sen aulassa on kirjamyyntiä. Poiketkaa paikalle katsomaan jos lähistöllä olette.

Messut alkoivat jo eilen. Ohjelmaa oli järjestetty muun muassa yläasteelaisille. Viihderunoilija Paavo J. Heinonen avarsi koululaisten käsitystä runoudesta matkalaukkurunoperformanssillaan ja parilla muulla runoesityksellä.

Raahe-salin yhteydessä olevassa Galleria Myötätuulessa on Paula Blåfieldin veistoksia ja Tuula Arina-Sundelinin maalauksia ja grafiikkaa. Sitä ehtii katsomaan myöhemminkin, näyttely on avoinna 26. syyskuuta saakka.

* Raahen kirjamessujen päiväohjelma
* muista tapahtumista ja oheisohjelmasta facebookissa

Hajoavat atomit

Ydinvoimarakentamisessa on suuria ongelmia, sekä teknisiä että taloudellisia. Olkiluoto 3:n valmistuminen on siirtynyt vuosilla eteenpäin, edelleenkään rakentaja ei ole saanut kaikkia laitoksen prosesseja toimimaan edes paperilla. Fennovoiman vanhempaan, toimivaksi havaittuun teknologiaan perustuva laitos ei ole saanut toimintaansa kannattavaksi, edes paperilla. Ei ihme ettei sijoittajia saada mukaan hankkeeseen.

Ydinvoiman, fissioreaktorin toimintaperiaate keksittiin tänään 1933. Unkarilaissyntyinen Leó Szilárd oli Lontoossa vastapäätä British Museumin päärakennusta ja odotti liikennevalojen vaihtumista. Aamulla oli sataa tihuttanut ja iltapäiväksi oli luvassa samanlaista säätä. Lontoo oli kostea, kolea ja tylsä. Kun valot vaihtuivat vihreiksi ja Szilárd lähti ylittämään katua, aika avautui hänen edessään. Szilárd näki tulevaisuuteen, ja ymmärsi atomien hajoamisesta syntyvän ketjureaktion.

Unkarinjuutalainen Leó Szilárd (s. 1898 Budapestissä) osoitti kouluaikanaan suurta matemaattista lahjakkuutta. Vuonna 1916 hän aloitti insinööriopinnon Budapestin teknisessä korkeakoulussa, mutta ne jäivät sodan vuoksi kesken. Sotilaspalveluksen jälkeen Szilárd sai havaita kotimaansa muuttuneen ankaran juutalaisvastaiseksi. Yliopistoon ei ollut palaamista juutalaiskiintiöiden vuoksi. Szilárd lähtikin vainoja pakoon Berliiniin. Siellä hän kirjautui teknilliseen korkeakouluun ja pääsi muun muassa Albert Einsteinin oppiin. Fysiikka vei hänen mennessään.

1920-luvun mittaan hän väitteli saksalaiseen tapaan kahteen otteeseen ja kehitti muun muassa hiukkaskiihdyttimen. Patenttia sille hän ei kuitenkaan saanut, Kaliforniassa toinen tutkija oli hoksannut saman periaatteen hieman aiemmin.

Kuten tunnettua, 1930-luvun Saksa ei ollut juutalaisemigranteille kovin suopea. Vuonna 1933 Szilárdinkin tie vei Ison-Britannian kautta Yhdysvaltoihin. Ja Lontossa ydinreaktion olemus avautui.

Jälkikäteen Szilárdin oivalluksen perustaksi on nimetty kaksi Szilárdin edellisenä vuonna lukemaa hyvin erilaista tekstiä. Toinen oli fysiikkaa, The Timesin artikkeli uusista havainnoista atomien rakenteesta, litium-atomien "pilkkomisesta". Toinen oli H. G. Wellsin suomentamaton The World Set Free (1914).

Wells käyttää romaanissa termiä atomipommi. Kirjassa sillä ei ole nykyisin tunnettuja ominaisuuksia, vaan Wells kuvitteli atomipommin jatkuvaksi, pitkäkestoiseksi räjähdykseksi, pommiksi, joka räjähtää seitsemäntoista päivää. Lienee turha mainita, että Szilárd oli ensimmäinen fyysikko, joka oivalsi atomivoiman sopivan myös pommiksi.

Wellsin kirjassa atomivoima vapauttaa ihmiskunnan työstä. Sen avulla syntyi tulevaisuuden yhteiskunta, jossa suurin osa ihmisistä oli taiteilijoita. Kurjat, julmat, syrjivät yhteiskunnat olivat taakse jäänyttä elämää. Tämä puoli kirjaa vaikutti Szilárdiin suuresti.

Kirjan tieteilijä Holsten keksi atomien voiman vuonna 1933. Siinä Wells sattui oikeaan. Kunpa toinenkin puoli kävisi toteen, edes myöhässä.


(kuva wikimedia commons)