Aikaisemmin tässä blogissa kirjoitin kuolemantuomioista ja käsittelin myös viimeistä suomalaista hirtettyä, Taavetti Lukkarista. Hänen tarinansa on innoittanut muun muassa Joni Skiftesvikiä romaaniin Isäni, sankari (1987).
Vuonna 1935 tehtyyn muistokaiteeseen on kirjoitettu tapahtumista: "Tähän puuhun hirttivät ja puun juurelle kuoppaan hautasivat venäläisen sortovallan viranomaiset aktivisti Taavetti Lukkarisen 6.10.1916. Ruumis siirrettiin täältä v. 1917 Oulun hautausmaan siunattuun multaan. Tämä kaamea muisto herättäköön tulevissakin sukupolvissa kammon kaikkea vierasta sortovaltaa vastaan ja kasvattakoon kansassa rohkeutta ja voimaa elää ja kuolla isänmaan itsenäisyyden puolesta. / Oulun seudun rintamamiesyhdistys 1935."
Lukkarisen aktivismista on keskusteltu, siitä ei todisteita ole. Ja kuten aikaisemmin mainitsin, juuri tähän puuhun Lukkarista ei ole hirtetty. Todennäköisesti oikea hirttopuu on kaadettu jo 1916 tai 1917. Kuluneena kesänä paikalla on tehty arkeologisia kaivauksia. Muistopuun ympärillä on harjoitettu kansantaikuutta. Puun viereen on haudattu rikkinäinen kenkä ja pätkä naudan sääriluuta. Molempien tarkoituksena lienee ollut saada vainajan haamu pysymään paikallaan. Samaan viittaavat neljätoista lähipuihin kaiverrettua ristiä. Muistoaidassakin oli 24 rautaista ristiä, niistä tosin seitsemän on kadonnut vuosien varrella.
1 kommentti:
Metsäradiossa on juteltu tämän puun juurella.
Lähetä kommentti