Ilmaisten sarjakuvalehtien päivä

Lisää amerikkalaista kaupallista hapatusta Suomeen! Meillä on jo joitakin vuosia ollut Black Friday, nyt huomisesta alkaen myös Free Comic Book Day. Sivuston sarjakuvakauppahaku ei tätä kirjoitettaessa löytänyt suomalaisia osallistuvia liikkeitä, mutta päivää vietetään ainakin Turun Sarjakuvakaupan toimipisteissä Turussa, Oulussa ja Helsingissä.

Free Comic Book Daytä vietettiin ensimmäisen kerran viistoista vuotta sitten Pohjois-Amerikassa. Päivän tarkoituksena tukea kivijalkasarjakuvakauppoja. Yhdysvaltalaiset kustantajat (esim. Image, DC, Marvel, Fantagraphics, Dark Horse, Drawn & Quarterly, BOOM!, Titan jne.) julkaisevat tätä päivää varten lehtiä, joita ei saa hankittua muualta.

Turun Sarjakuvakaupoissa tarjolla on noin 40 erilaista amerikkalaista FCBD-julkaisua. Jaossa on lisäksi kaupan omia varastolöytöjä. Ilmaisen lehden saa kaupanpäälliseksi kustakin viiden euron ostoksesta. Kymmenen euron kaupasta saa kaksi lehteä, 15 eurosta kolme ja niin edelleen.

Mainosvideon perusteella FCBD on amerikoissa perhetapahtuma. Saapa nähdä kotoutuuko päivä Suomeen ja millaisena.

Entistetyt ajoneuvot

Ylen Uutisissa eilen kerrottiin, että nykyisin konservoidunkin moottoriajoneuvon voi saada museoautorekisteriin. Muutos on tehty jo 2011, mutta osin alan asenteista johtuen siitä ei ole suurta meteliä pidetty. Pääsääntöisesti edelleen suositaan tehtaalta tullutta alkuperäisasua, entistettyä museoajoneuvoa.

Museologian professorri Janne Vilkuna kirjoitti jo 1990-luvulla konservoitujen ajoneuvojen puolesta. Esimerkkinä hän käytti kustomoitua ja uudelleen maalattua moottoripyörää. Vähissä varoissa olevilla parikymppisillä miehillä oli ja on edelleen tapana muokata jostakin vanhasta rungosta muodinmukainen ajopeli osia melkoisen paljon uusia osia käyttäen. Lopputulos silataan vielä räväkillä koristemaalauksilla.

Suuret muutokset kokenutta pyörää ei vanhojen sääntöjen mukaan saanut museoajoneuvorekisteriin, vaikka muutoksistakin olisi kulunut useita vuosikymmeniä. Saman kohtelun saivat rantakirput ja muut kesäajopelit. Vilkunan mielestä tällaiset nuorisokulttuurin tuotteet voisi museoida sellaisinaan, konservoituina.

Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK, joka ohjaa museoajoneuvorekisteröintejä, ei edelleenkään lämpene sille, että viisikymppiset ukot alkaisivat museorekisteröidä nuoruuden tuotoksiaan. Liitto suosittelee konservoinnin ikärajaksi viittäkymmentä vuotta. Ylen Uutisessa haastateltu Clas Palmberg esittelikin vanhoja konservointikohteita.

Konservoinnilla säilytetään paljon ajoneuvon tarinasta ja sen käyttäjien kokemuksista. Ja kuten Palmberg muistuttaa, konservoidun menopelin voi aina entistää alkuperäiseen asuun, mutta poistettuja ajan ja tapahtumien jälkiä ei millään saa takaisin.



* Museoajoneuvo. SAHK

Parhaita nettisarjiksia

San Diegon kansainvälisen sarjakuvafestivaalien yhteydessä jaettavien Eisner-palkintojen ehdokkaat on julkistettu. Tänä vuonna ei ollut mukana suomalaisia. Vuosi sitten Tove Jansson valittiin Hall of Fameen, ja aikaisemmin ehdolle on nimetty Lauri ja Jaakko Ahosen Pikku Närhi (2015).

Eisner-palkintoja jaetaan todella monessa eri sarjassa. Uusien sarjakuvien maailmoihin pääsee myös ehdokaslistausten kautta. Parhaat nettisarjakuvat ja osa digitaalisista sarjakuvista on netissä vapaasti luettavissa. Ehdokkaiden tyylillinen kirjo on laaja.

Best Webcomic

• Bird Boy, by Anne Szabla, http://bird-boy.com
• Deja Brew, by Teneka Stotts and Sarah DuVall (Stela.com)
• Jaeger, by Ibrahim Moustafa (Stela.com)
• The Middle Age, by Steve Conley, steveconley.com/the-middle-age
• On Beauty, by Christina Tran,  sodelightful.com/comics/beauty/

---

Best Digital Comic

• Bandette, by Paul Tobin and Colleen Coover (Monkeybrain/comiXology)
• Edison Rex, by Chris Roberson and Dennis Culver (Monkeybrain/comiXology)
• Helm, by Jehanzeb Hasan and Mauricio Caballero, www.crookshaw.com/helm/
• On a Sunbeam, by Tillie Walden, www.onasunbeam.com
• Universe!, by Albert Monteys (Panel Syndicate)

* Eisner Awards Nominees 2017

Pilapiirtäjä Ansu esillä

Oulussa 1936 syntynyt Antero "Ansu" Halla kuului tyyliltään siihen harvalukuiseen pilapiirtäjien joukkoon, joka pyrki kuvillaan kertomaan tarinoita. Ansu itse määritteli pilapiirroksen kuva-aforismiksi tai kuvanovelliksi. Maailmallakaan vertaiskuvia on vähän, lähinnä tulevat mieleen Quino ja Sempé.

Ansu kuoli kymmenen vuotta sitten. Oli pienoinen yllätys, että hänen töistään järjestetään nyt kesällä näyttely Belgiassa, Antwerpenissa. Toki Ansun sanattomat kuvat sopivat erinomaisesti kansainväliseen levitykseen. Belgiassa hän sai jo aktiiviaikoinaan tunnustusta, vuonna 1979 julkaistu Go-Go palkittiin Belgian kansainvälisillä pilapiirrosfestivaaleilla seuraavana vuonna vuoden parhaaksi pilapiirroskirjaksi.

Netistä ei löydy paljon apuja Ansun töiden tutkailuun. Hänen aikansa oli ennen internetiä ja nyttemmin hän ei ole paljon ollut esillä. Jyrki Vainion blogissa on muutamia piirroksia. Siinäpä ne taitavat olla. Toki kirjastoista saa vielä hyvin lainaksi hänen kolmea pilapiirroskokoelmaansa.

Ehkäpä saisimme Belgian jälkeen jonnekin Suomeenkin Ansun töitä esille.


* Ansu esillä Antwerpenissa. Kvaak.fi

Blogi kymmenen vuotta

Vappu on työn juhla. Niissä merkeissä aloitin tämän blogin kymmenen vuotta sitten. Muutamat ensimmäiset kuukaudet kirjoitin silloin tällöin, mutta jo syksyllä 2007 aloitin kirjoittamaan päivittäin. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli vappua ja se on edelleen luettavissa. Sen alkua siteeraten tänä vappuna tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun vasemmiston punaisella lipulla liputtaminen sallittiin.

Suomen juhlavuoden teemana on Yhdessä. Suomen historiassa yhdessä tekeminen on lyhytaikainen ilmiö. Pari päivää sitten Yle Puheella urheilujournalismia käsiteltäessä kaivattiin aikoja, jolloin asiat tehtiin omissa leireissä. SVUL:n ja TUL:n keskinäinen kamppailu kiritti suomalaisia urheilijoita niin, että menestymisen mahdollisuudet kansainvälisellä tasolla moninkertaistuivat.

Toki urheilumaailmassa on paljon muutakin muuttunut. Huippu-urheilu on levinnyt todella maailmanlaajuiseksi ilmiöksi eikä ainoastaan Euroopan valtioiden väliseksi mittelöiksi.

Lapsuuden kotiseutujuhlilla oli kaksi juhlapuhetta ja kaksi juhlatilaisuutta. Molempiin ei kukaan voinut mennä, koska molemmat alkoivat samaan kellon aikaan. Jos halusi osallistua, niin piti valita puolensa.

Lapsuus oli 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä alettiin järjestää oikeasti yhteisiä juhlia. Mieleen ovat jääneet eräät kotiseutupäivät Nurmeksessa, jossa olin pragmaattisen mummoni kanssa. Ohjelmassa ainoastaan sunnuntaiaamupäivän jumalanpalvelukset olivat päällekkäistä ohjelmaa, eli luterilaisten ja ortodoksien kirkonmenot olivat samaan aikaan kymmeneltä.

Me olimme luterilaisina luterilaisessa kirkossa. Sieltä päästyämme mummo ihmetteli miten kotikylän ortodoksirouvat olivat ehtineet jo omille asioilleen paljon aikaisemmin.

"Olisi pitänyt meidänkin mennä ortodoksien palvelukseen", harmitteli mummo kuulemaamme pitkää ja väkevää saarnaa, ja etenkin koko palveluksen läsnäolovelvoitetta.