Vappu on työn juhla. Niissä merkeissä aloitin tämän blogin kymmenen vuotta sitten. Muutamat ensimmäiset kuukaudet kirjoitin silloin tällöin, mutta jo syksyllä 2007 aloitin kirjoittamaan päivittäin. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli vappua ja se on edelleen luettavissa. Sen alkua siteeraten tänä vappuna tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun vasemmiston punaisella lipulla liputtaminen sallittiin.
Suomen juhlavuoden teemana on Yhdessä. Suomen historiassa yhdessä tekeminen on lyhytaikainen ilmiö. Pari päivää sitten Yle Puheella urheilujournalismia käsiteltäessä kaivattiin aikoja, jolloin asiat tehtiin omissa leireissä. SVUL:n ja TUL:n keskinäinen kamppailu kiritti suomalaisia urheilijoita niin, että menestymisen mahdollisuudet kansainvälisellä tasolla moninkertaistuivat.
Toki urheilumaailmassa on paljon muutakin muuttunut. Huippu-urheilu on levinnyt todella maailmanlaajuiseksi ilmiöksi eikä ainoastaan Euroopan valtioiden väliseksi mittelöiksi.
Lapsuuden kotiseutujuhlilla oli kaksi juhlapuhetta ja kaksi juhlatilaisuutta. Molempiin ei kukaan voinut mennä, koska molemmat alkoivat samaan kellon aikaan. Jos halusi osallistua, niin piti valita puolensa.
Lapsuus oli 1970-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä alettiin järjestää oikeasti yhteisiä juhlia. Mieleen ovat jääneet eräät kotiseutupäivät Nurmeksessa, jossa olin pragmaattisen mummoni kanssa. Ohjelmassa ainoastaan sunnuntaiaamupäivän jumalanpalvelukset olivat päällekkäistä ohjelmaa, eli luterilaisten ja ortodoksien kirkonmenot olivat samaan aikaan kymmeneltä.
Me olimme luterilaisina luterilaisessa kirkossa. Sieltä päästyämme mummo ihmetteli miten kotikylän ortodoksirouvat olivat ehtineet jo omille asioilleen paljon aikaisemmin.
"Olisi pitänyt meidänkin mennä ortodoksien palvelukseen", harmitteli mummo kuulemaamme pitkää ja väkevää saarnaa, ja etenkin koko palveluksen läsnäolovelvoitetta.
2 kommenttia:
Onnittelut vuosipäivän johdosta!
Kiitän ja kumarran.
Lähetä kommentti