Äitienpäivän sää Limingassa

Ilmoista ei pitäisi valittaa. Sää on asennekysymys, ulkona pärjää kun ennen uloslähtöä katsoo ikkunasta ulos.

Yllä kuvassa äitienpäivän säätä Limingasta. Räntää tuli ja tuuli kylmästi.

Tänään ei ole tullut räntää, mutta tuuli on vieläkin kylmempää. Se etu kelistä on ollut, että ei ole ulkona työmaalla tullut seisoskeltua. Sää on pitänyt koko ajan liikkeessä ja toimessa. Työ edistyy.

Kalenterin mukaan on kevät. Ja se tarkoittaa, että Limingan taidekoululla on kevätnäyttely. Näyttely on avoinna 21. toukokuuta saakka.


* Limingan taidekoulu

Manu sarjakuvissa

Eilen muistettiin Mauno Koiviston (1923-2017) poismenoa monin eri tavoin. Sisäministeriön suosittama suruliputus oli laaja-alaista. Monien muisteltujen asioiden lisäksi Mauno Koivisto oli sarjakuvasankari. Parhaiten Koiviston sarjakuvasankariura muistetaan Kari Suomalaisen sarjakuva-albumista Manu ja kultatupsu (Otava 1982).

Kari siirsi pilakuvistaan tutut hahmot sarjakuvaan. Albumiin tuli ehjä juoni ja lukemista kestävä kuosi, ainakin lähtökohtia ajatellen. Moni muu pilakuvien tai animaatiohahmojen pohjalta tehty sarjakuva ei ole ollut näin onnistunut. Karilla oli sarjakuvantekijän tausta, tosin Manun ja kultatupsun aikaan edellisista sarjakuvista oli kulunut lähemmäs neljäkymmentä vuotta.

Toinen sarjakuva, jossa Koivistolla on keskeinen rooli on Timo Mäkelän ja Jukka Parkkari Manu, Mara, Tarja ja Mä (Arktinen Banaani 2009). Teoksen piirroksista vastannut Mäkelä on myös tehnyt pitkän uran pilapiirtäjänä muun muassa Ilta-Sanomissa. Mäkelän sarjakuva-albumituotanto on Karia huomattavasti suurempi.

Alaotsikon mukaisesti Manu, Mara, Tarja ja Mä käsittelee Suomen poliittisen historian käännekohtia 1991–2009. Johdantoa lukuunottamatta kirjan tarinat on julkaistu tapahtuma-aikaan Kansan Uutisissa. Käsikirjoittaja Parkkari on ottanut vapauksia tulkita politiikan kiemuroita melko vapaamuotoisesti.

Toki Koivisto on vilahdellut muissakin ajankohtaissarjakuvissa, kuten Kutri-Helenassa ja Nyrok Cityssä. Sarjakuvahahmon ura taisi alkaa jo 1960-luvun lopulla Seppo Seppälän ja Seppo Lindqvistin Vallan veri ei vapise (Weilin+Göös 1969) alpparista.

Botnia-palkinto

Oulun kirjailijaseura on perustanut uuden kirjallisuuspalkinnon, Botnia-palkinnon. Se voidaan myöntää kirjailijoille, jotka asuvat tai ovat kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Lähinnä palkinnosta tulee mieleen Savonia-palkinto, joka myös myönnetään kirjailijan synty- tai kotipaikan mukaan.

Muitakin paikallisia kirjallisuuspalkintoja Suomessa on. Lappi-kirjallisuuspalkinnon voi saa olemalla lappilainen tai kirjoittamalla Lapista. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon voi saada tamperelainen tai lähiseuduilta oleva.

Tulevan Botnia-palkinnon arvo, kuten kirjailijaseuran tiedotteessa sanotaan, on 10 000 euroa. Rahat palkintoon lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina.

Nykyisestä kirjallisuuspalkuintotrendeistä Botnia poikkeaa positiivisesti. Palkinnon voi saada kaikkien kaunokirjallisuuden lajien (romaanit, novellit ja runot, sarjakuvateokset ja tietokirjat) kirjailijat. Myös kaikki lukutaitoiselle yleisölle suunnatut nuorten- ja lastenkirjat huomioidaan.

Lisäksi palkittavan teoksen kieleltä ei edellytetä mitään. Teos voi olla kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi tai saameksi, tai millä tahansa muulla kielellä.

Ensimmäiset Botnia-ehdokkaat julkistetaan Uudella kirjallisuusfestivaalilla 23.9.2017, ja palkinnon saaja nimetään kuukautta myöhemmin, 25.10.2017. Palkintoraadin puheenjohtajaksi on valittu Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto.


* Uusi kirjallisuuspalkinto. Oulun kirjailijaseura

Uusi kausi Ankkalinnan Pamausta

Ankkalinnan Pamauksen facebook-sivuilla kerrottiin, että kohta on tulossa lehden numero 36. Timo Ronkaisen luotsaama lehti kertoo Ankkalinnan ja Disney-maailman tapahtumista asiallisin artikkelin. Lehti syväluotaa Carl Barksin ja monien muiden ankkapiirtäjien tekemisiä ja sarjakuvien maailmaa.

Lehti ilmestyy volyymeittain. Numerosta 36 alkaa uusi neljän lehden sarja, jonka voi tilata. Aluksi Ankkalinnan Pamaus ilmestyi neljä kertaa vuodessa, mutta muutamien tekijöiden (pääasiassa Ronkaisen) varassa toimivalle lehdelle se oli liikaa. Tason ja kiinnostavuuden säilyttämiseksi se muuttui volyymipohjaiseksi. Samalla tilausmaksulla saa edelleen neljä lehteä, vaikka niiden tekemiseen meneekin pari vuotta.

Suosittelen tutustumaan, jos lehti ei ole tuttu ja Disney-sarjakuvien taustat ja tekijät kiinnostavat.



* Ankkalinnan Pamaus

Viannankoskella

Viannankoskella odotetaan jo kovasti kuoreita. Puhelimet soivat ja lokkeja tarkkaillaan. Vielä kuoreet eivät ole tulleet, kalojenkin kevät on myöhässä. Viime vuosina koskella on lipottu keväisin, ja saalista on saatu ämpäritolkulla.

* Katso myös Viannankoski