Myrsky ja mylväys!

[Kuvassa edesmennyt nettikeskustelumyrskyjen nostattaja]

Valokuvatorstai on päässyt jo sadanteen haasteeseensa. Jo kesäkuussa aiheeksi annettiin kuvata myrskyä. Paljon olen kesän mittaan kameraa mukana pitänyt, mutta luonnonilmiönä myrsky ei kuvaamaan innostanut. Kyllä tiedostoihin on synkkiä pilviä kertynyt, mutta niistä ei mielestäni esiteltäviksi ole. Liian tummia tai liian vähän uhkaavia.

Kauniiden säiden kuvaaja mieluimmin olen.

Syyskuuhun siirtyminen on kiukuttanut, sen huomaan viime päivien kirjoituksia kerratessa. Kiukku tunkee kirjoituksista läpi, nousematta kuitenkaan myrskyksi.

Keskeneräisyyttä käsittelevän haasteen tiilikatto on valmis. Kesällä keskeneräisiksi jääneiden asioiden ei pitäisi siis kiukuttaa.

Melkeinpä koko vuoden myrskyisien nettikeskustelujen aiheuttaja on ollut tämän patsaan malli. Mannerheim. Maaliskuussa aloitettiin herran seksuaalisesta suuntautumisesta mylviminen. Vihreät nuoret toukokuussa homofobian vastaisena päivänä kukittivat kuvien patsaan, Mikkelin torilla marssivan.

Nyt syyskuulle tultaessa on vaahdottu Mannerheimin Itä-Karjalaan perustuttamista keskitysleireistä. Tieto on itseasiassa vanha, kuten Jokisipilä kertoi, ja ei se taannoin 1980-luvun alussa myrskyjä nostattanut.

Ajat muuttuvat ja ihmiset niiden mukana. Vuodenajat vaihtuvat ja vaihtumiseen on totuttava. Neljä kertaa vuodessa.

Google Chromen käyttöehdot

Uutta selainta en ole vielä testannut, hitaaksi olen iän myötä uutuuksien ja ohjelmapäivitysten asentamisessa tullut. Karvalakkiselain K-Meleoniin olen edelleen tyytyväinen varsinkin 1.5 päivityksen myötä ja asiaintilan näin ollen ei ole kiirettä.

Pääasiassa positiivista palautetta uutuus on saanut. Tietokone.fi kertoo selaimen murskaavan nopeusennätyksiä (K-Meleonia ei valitettavasti vertailuissa mukana ollut) ja blogostaniassakin ollaan haltioissaan.

Digitoday on kuitenkin ilon pilaaja. "Googlen selain vie oikeutesi" otsikoi lehti ja siteeraa käyttöehtojen kohtaa 11.

Tarkemmassa luvussa juttu paljastuu samanlaiseksi pelotteluksi kuin keväinen blogilista.fi:n käyttöehdoilla jeesustelu. Lakiteksti ei avaudu.

Ajateltakoon vaikka tuomionlukua suomalaisissa tuomioistuimissa. Rötöstelleelle kerrotaan ensin kuinka monta vuotta ja kuukautta kakkua on tulossa:

Lähettämällä, julkaisemalla tai esittämällä sisältöä käyttäjä myöntää Googlelle pysyvän, peruuttamattoman, maailmanlaajuisen, tekijänpalkkioista vapautetun ja ei-yksinomaisen oikeuden jäljentää, mukauttaa, muokata, kääntää, julkaista, suorittaa julkisesti, esittää julkisesti ja jakaa käyttäjän Palveluissa tai niiden kautta lähettämää, julkaisemaa tai esittämää Sisältöä.

Sen jälkeen tuomari kertoo, että tuomio suoritetaan ehdollisena:

Käyttöoikeuden ainoana tarkoituksena on antaa Googlelle mahdollisuus näyttää, jakaa ja mainostaa Palveluita.

Käytännössä siis annetaan lupa siihen, mitä Google jo nykyisin tekee. Että hakutulosten yhteydessä näytetään pätkä sivun tekstiä ja kirjoitukset voi välimuistista kaivaa esille jos ne eivät muutoin ole saatavilla.

Aina on tietysti hyvä olla valppaana ja nostattaa keskustelua siitä mitä pykäläkielen taakse oikeasti kätkeytyy. Kaiken rehellisyyden nimissä: en ole näiden kielten asiantuntija, mutta näin asia mielestäni näyttäytyy.

Blogilista.fi muutti käyttösääntöjään ymmärrettävämpään kieleen käyttäjien reagoitua. Toivottavasti saman konsernin Digitoday tekee jatkojutun, miten Chromen käyttösääntöjen käännöskojemainen kieli pitäisi ymmärtää.

Käyttäjä säilyttää Palveluiden kautta tai Palveluihin lähetetyn, julkaistun tai esitetyn Sisällön tekijänoikeudet ja muut käyttäjän omistamat oikeudet.

Lisäys 11:06

Minnan nettikolossa huomataan, että samat ehdot on muissakin Googlen tarjoamissa palveluissa ja että kannattaa lukea myös käyttöehtojen kohta 9.4 "Google ymmärtää ja hyväksyy, että sillä ei näiden Ehtojen mukaisesti ole mitään oikeuksia tai etuja"...

Vanitas vanitatum

WSOY on julkaissut nelisen vuotta sitten sarjan Raamatun kirjoja, joilla yleisesti on katsottu olevan muutakin kaunokirjallista merkitystä kuin olla osa Raamattua. Nämä
neljä vanhan testamentin kirjaa ovat Saarnaajan, Psalmien ja Sananlaskujen kirjat sekä Laulujen laulu.

Näistä teoksista Rotuaarin Suomalaisen alennuslaarista tarttui mukaan Saarnaajan kirja (WSOY 2004).

Saarnaja oli Israelin kuninkaista se, joka heikkona hetkenään manasi "turhuuksien turhuus ja kaikki on turhaa" (Vulgatan Vanitas vanitatum et omnia vanitas), mutta pilkahti aurinkokin kynän päästyä lentoon: kaikelle on aikansa. "On aika rakastaa ja aika vihata".

Ihan lopusta löytyy suosikkini: "paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua".

Teoksen käännös on vuonna 1992 kirkolliskokouksen käyttöön ottama ja Marjaana Virta on antanut teksteille nykyaikaisen kaunokirjan graafisen asun.

Raamatun kaunokirjallisten tekstien tarjoaminen kaunokirjan asussa on kaunis ajatus. Näin esitettynä teksti osoittaa raamattupainotapaa inhoavallekin, ettei tekstissä sinänsä ole mitään vikaa, päinvastoin.

Yksi kauneusvirhe toteutukseen on kuitenkin jäänyt. Luku- ja jaenumerot. Ei tavan runo- ja proosateoksissa yleensä tapaa yläindeksinumeroita. Joissakin kyllä, mutta silloin ne merkkaavat lähdeviitteitä ja ovat joko suomentajan huomautuksia tai runoilijan/kirjailijan vinoilua/alatarinaa.

Tälläkin alalla on huippunsa. Paras lähdeviitoitettu romaani on mielestäni Flann O'Brienin Kolmas konstaapeli (WSOY 1988).

Koloveden seidat

Uusimmassa Muinaistutkijassa (2/2008) Satu Koivisto selvittelee Itä-Suomen seitalöytöjä. Nyt 2000-luvulla Itä-Suomen erikoisia paikkoja on alettu tarkastella saamelaisten historian kautta. Heinävedellä Koloveden kansallispuistossa ajatellaan olevan seitoja, uhripaikkoja (Norppakivi, Ukonvuori).

Koiviston selvityksen taustalla on Metsähallituksen halu liittää Kolovesi kansainväliseen Delos-luetteloon (teollisuusmaiden kansallispuistoissa olevien uskonnollisten kohteiden luettelo).

Norppakivi on näyttävä kohde riippumatta siitä, miten se on syntynyt. Iso laakea kivi kolmen pienemmän kiven päällä -- muoto tuo mieleen länsi-eurooppalaiset dolmenit. Hauta dolmenien tapaan Norppakivi ei voi olla, koska se on kallion päällä. Kivessä ja kalliossa on "veriuria".

Kärsivällisesti Koivisto selvittää kaikki asianhaarat. Hän joutuu tylysti toteamaan, että Koloveden norppakivi veriurineen on erikoisuudestaan huolimatta luultavasti luonnon muovaama eikä ihmiskäden tuote.

Ukonvuoren puoliluolasta löydettiin 1970-luvulla kalliomaalauksia. Esihistorian ihmisille paikka on ollut tärkeä, mutta entä historiallisen ajan? Koloveden kohteisiin ei liity minkäänlaista kerättyä kansanperinnettä ja paikalliset tuntevat koko mäen toisella nimellä, Pekanvuorena. Nykyinen Ukonvuori -nimi on periytynyt vanhoista kartoista.

Periaatteessa olisi mahdollista, että Ukonvuori ja Norppakivi olisivat seitoja. Viimeiset saamelaiset muuttivat pois (Pohjois-)Savosta 1660-luvulla. Perimätieto paikoista on saattanut unohtua. Monet tunnetut seidat ovat luonnon muovaamia.

Paljailta kallioilta ei voi ottaa näytteitä, joilla voisi todentaa onko paikalla uhrattu vai ei. Vähäinenkin maininta aikaisemmissa perinnekeruissa voisi todistaa toisin, uusi perinnetieto jää lähdekritiikin hampaisiin varsinkin kun se osoittaa intitaatioriittijuoksun reitinkin.

Mutta tällaisten olemattomien faktojen äärellä tutkija turhautuu, kuten Koivisto kirjoittaa: "tiedeyhteisön on vaikea suhtautua tällaisiin hankkeisiin".

Intuitio ei riitä todisteeksi.

Mitä tulee Metsähallituksen tavoitteisiin saamelaisten ja heidän uhripaikkojensa kunnioittamisessa, on liikelaitoksella siihen mahdollisuuksia Ylä-Lapissa saamelaisten nykyisillä asuinsijoilla.

Saamelaisten kunnioittaminen Kolovedellä tuo mieleen juutalaisten arvostamisen Varsovassa. Turisteille luodun fantasian.


(Kuva Metsähallituksen Luontoon.fi -sivuilta)

Ja rauha maan päällä

Norjalainen rauhantutkija ja -aktivisti Johan Galtung (s. 1930) ei ole luopunut toivosta maailmanrauhan aikaan saamiseksi. Pitkän linjan rauhantoimija ja kansainvälisen politiikan arvioija ennusti melko oikein Neuvostoliiton romahtamisen ajankohdan (viimeistään 1990) ja viime vuosina on aikaistanut Yhdysvaltojen romahtamisen ennustettaan (viimeistään 2028).

Kun kansainvälisessä politiikassa on parina viime vuosikymmenenä luotu tukuittain uusia valtioita ja toimijoita maailmanpolitiikan kentälle, on Galtung päätynyt ehdottamaan maailmalle päinvastaista.

Pitäisi synnyttää lisää liittovaltioita.

Pitkäikäiseen lähi-idän kriisiin Galtung esitti joitakin vuosia sitten pysyväksi ratkaisuksi Israelin, Palestiinan, Libanonin, Syyrian, Jordanian ja Egyptin yhteisen liittovaltion perustamista.

Galtungin ajatus lähtee tasapainon aikaansaamisesta arabien ja juutalaisten välille.

Taisipa Galtung ehdottaa Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteisöä EU:hun liittymisen vaihtoehdoksi.

Tuoreessa IPS:lle kirjoittamassaan artikkelissa (suomeksi esimerkiksi Demarissa 26.8., KSML 29.08.) Galtung kertoo etsineensä jo 1997 ratkaisua Etelä-Kaukasian levottomuuksiin. Toimeksi antajina olivat alueen kolme valtiota: Armenia, Azerbaidzhan ja Georgia.

Galtung kertoo ehdottaneensa Kaukasian yhteisön perustamista, jossa nuo kolme valtiota ja kaikki 28 eri kansallisuutta olisivat perustaneet yhteisen hallinnon.

Kuten tiedämme, sellaista ei ole syntynyt. Edelleen Galtung pitää ehdotustaan parhaana ratkaisuna ongelmiin. Öljytuloilla rikastuneet kansallisuudet (heimot, klaanit) voivat pitkäänkin kahakoida keskenään.

Kaiken taustalla Galtungin mukaan on Yhdysvallat ja sen kymmenkohtainen Project for a New American Century. Sen tavoitteena on eristää Venäjä ja Kiina laajentamalla Natoa itään ja Ampoa (Japanin ja Yhdysvaltain puolustusliitto) länteen. Ohjelman seitsemäntenä kohtana mainitaan suorasanaisesti 'hallituksen vaihto' Kiinassa.

Georgian paras toivo selviytyä nykyisestä tilanteesta Galtungin mukaan Kaukasian yhteisö kaikkien kansallisuuksien mukana ollen.

Ajatuksella Georgian yhtenäisyydestä ei ole toivoa muussa kuin kansallismielisessä propagandassa. Liittovaltiolla voisi olla jonkin verran lupaavampi tulevaisuus. Ja Kaukasian yhteisö saattaisi yhä olla elinvoimaisin ratkaisu.

Yhdysvalloille sopii alueen epämääräinen, räjähdysaltis ilmapiiri, jossa alue ei pääse kehittämään omaa yhteiskuntaansa ja talouttaan, mutta kykenee raaka-aineiden toimittamiseen.