Ruudussa

Monenlaisia vuodenaikoja

Torstainen Oulun sinfonian konsertti kuullosti lyhyen etukäteisinformaation perusteella tylsältä ja kalutulta. Luvassa olisi Antonio Vivaldin (1678-1741) Vuodenajat. Kyseessä oli niin sanottu tähtikonsertti, kapellimestarina ja viulistina Jaakko Kuusisto. Tähtikonsertit ovat niin sanotusti laajemmalle yleisölle suunnatut, populaarimpaa ja uutta kuulijakuntaa orkesterille ja taidemusiikille houkuttelevaa.

Eihän Vivaldin Vuodenajoissa mitään vikaa. Mutta ne on niin monesti kuultu, melkein mainosmusiikiksi jo taipuneet.

Konsertissa olikin juju. Itseasiassa kaksi.

Jaakko Kuusisto on säveltänyt 1990-luvun puolivälissä Vivaldin Kevään, Kesän, Syksyn ja Talven välissä soitettaviksi Välivuodenajat. Jyväskylän Kesän järjestäjät olivat tällaisen idean saaneet tutun teoksen virkistämiseksi ja erinäisten vaiheiden jälkeen Kuusisto sävelsi.

Kuusiston välivuodenajat ovat Kevätkesä, Syyskesä ja Syystalvi. Nimenomaan Vivaldin välissä soitettavina ne ovat esikuvilleen uskollisia ja ilmaisultaan nykymusiikiksi konservatiivisia. Uutta ilmettä joka tapauksessa.

Konsertin toinen juju oli Välivuodenaikojen lisäksi soittaa Vivaldin välissä myös Astor Piazzollan (1921-1992) Buenos Airesin neljä vuodenaikaa. Nämä kuultiin Leonid Desjatnikovin sovituksina.

Argentiinan pääkaupungista kertova musiikki on tietenkin tangoa, tässä tapauksessa uutta sellaista (tango nuevo). Vivaldista Piazzolakin on sävellykseensä vaikutteet ottanut, mutta ajatellen omaa pallonpuoliskoaan. Kun meillä pohjoisessa on talvi, etelässä on kesä.

Piazzolan Kesässä onkin sitaatit Vivaldin Talvesta jne.

Vivaldin Kevään tutuista alkutahdeista päästiinkin melko laajalle musiikilliselle matkalle. Juuri näin taidemusiikkia pitääkin tehdä tutuksi.

Jaakko Kuusistolla piti kiirettä orkesterin edessä useamman roolin hoidossa. Konsertin alkupuolella se heijastui katsomoonkin. Mutta tango tempaisi mukaansa.

Lippaassa on monenlaista

[Tuhannennen blogimerkinnän kunniaksi Aarni Koudan runo Korulipas kokoelmasta Aurinkohäät. -- en ajatuksella jalokiviä hae, vaan sekalaista aihekirjontaa]

Cecilia, leikkiessään jalokivillään, laulaa

1.
Onyks.


Onyks sysimusta, oot mustempi yötä,
ei tähtien vyötä,
ei kultaista kuuta
tunne sun taivaas.
Lohtua vaivaas
ei ole muuta
kuin sydänsyysi,
kyynel, min kova kohtalo hyysi.

Onyks sysimusta,
on haijastusta
sinuss' on sieluni salain.
Ah, tummina palain
sen tuholieskat
kohoaa olemukseni yöstä.

Kuiluihin syöstä
ne voivat kaikkein kalleimman multa,
kuin purppura, kulta
ne leimuaa, loistaa,
mun mieleni murhetta hehkuen toistaa.

Onyks, sydänsyyni,
sa tunnon kylmä, kalvava kyyni,
sa mieleni rauha ja tahtoni tyyni,
olet itkuni öinen ja iltainen ilo,
levoton meren pinnalla kulkeva kilo.

Onyks, surun nyyhky,
minun murheeni musta ja lempeä kyyhky,
mua koskaan et heitä,
minut mustien siipies suojaan peitä.

Onyks, surun kyynel!



2.
Rubiini.


Pisara, kuuma verestäin!
hohdossas näyn oudon näin.

Kohisi Gangesvirran vuo, --
kuu kultasilmäns' auki luo.

Aaltoili tummat suortuvain,
asetti niille armahain

kasteisen lootosseppeleen, --
soi alla pyörteet pyhän veen.

Purtemme alas virtaa ui,
min kalvoon tähdet kuvastui.

Istuimme yössä rinnakkain,
kuiskeemme kuuli vahvuus vain.

"Oot nuori, norja palmupuu,
min hopeehuntuun kutoo kuu.

Sun silmäs suuret, ruskeat
kuin uhrilamput loistavat.

Oot outo yrttitarha yön,
rubiini tumma Ratin vyön.

Jäsenes paljaat, notkeat
mun syleilyynsä kietovat.

Ah, unten tumma morsiamein,
mun teki sairaaks rakkautein.

Ma syöksyn lempes kuiluihin,
ah, huulin kiihkein, janoovin

ma suutelen sun huulias.
Huumaantuin sinun janostas

janoni kasvain janoaa
syleilys tulta tuhoovaa."

Näin kuiski yössä armahain,
yllämme vahvuus valvoi vain.

Veen pyhän pyörteet alla soi,
kutreillein kaste pisaroi,

tuoksuivat kukat seppeleen.
Tuijotan yhä lootokseen,

vereni kuumaan pisaraan,
mi hehkuu yössä rakkauttaan.


(Rati = hindujen rakkaudenjumala)



3.
Smaragdi.


Yö lankee yli erämaan,
min hiekka hehkuu kuumuuttaan.

Humisee hiljaa palmupuu,
taivaalle kohoo kirkas kuu.

Soinnahtaa illan tuuli pois,
on niinkuin sävel outo sois

helmassa yön, ei mikään näy,
vain varjot kummat maassa käy.

Varjosta kaukaa tuijottaa
kaks pedonsilmää hehkuvaa.

Smaragdilieskat vihreät nuo
loistettaan kylmään yöhön luo.

Hämärän halki värjyvät
kuumeiset soinnut, kiihkeät.

Sävelin pehmein, kehräävin
soi laulu naarastiikerin:

-- On olemuksein erämaa,
min salasta ei selvää saa.

Ei rajaa, äärtä missään näy.
Elon ja kuolon taisto käy

ainainen, julma helmass' sen,
osansa saa vain surmaten.

Pään päällä pätsi auringon,
aavikko eessä eloton.

Askelta hiekka hillitsee,
sen kuumuus verta villitsee.

Himoitsen voimaa väkevää,
yön rauhaa, unta näkevää

koruista kumman tähtivyön,
mi kaartuu yllä lemmenyön.

Mut tähtein tulikipunat
vain päällä pääni palavat. --

Soi laulu, yöhön sulautuu,
väsynyt häilyy palmupuu.

Kaks pedonsilmää vihreää
vain pimeydessä välkähtää.



4.
Timantti


Väritön tulenlieska,
värit kaikki sun särmiisi säihkyen taittuu,
elämän, valon valkea, polttava piste!

Tulen, tuskan outo, laulava liekki!
Olemuksessas avaruudet uinuu,
sävel äänetön koko kosmoksen oot sa.
Povessas sadat aurinkosaatot säihkyy,
tasapainossas tulet tähtien tuikkii,
säde oot, joka ehtoon porteilla puuntaa,
elon, luomisen aamun kiiluva kaste,

sävel sfäärien soiton.

Sinun liekeissäs koko kosmos liikkuu!
Sua katson, ja nään elon karkelon kuuman,
tulet tuskan ja intohimojen huuman.

Jäsenissäni kuin kulo kiiltävä kuljet,
poveain salamas tuli oudosti polttaa,
veressäin säkenet sinun sähkösi laulaa,
elämän sinun eessäsi rintani aukee,
ah, rakkaudesta mun ruumiini raukee.

Sävel siintävä sähkön!
Sinun eessäsi tanssin ma elämän tanssin,
povin paljain ja polttavin karkeloon kiidän,
keveästi kuin lehti kultainen liidän.
Salamoivin lennän ma sähkösi siivin,
väristen rakastettuni luokse ma hiivin,
ma hälle suon olemukseni sulon,
elon mahlani, kuoleman polttavan kulon,
olen viesti viimeisen tuomion tulon.

Säen oon säkenöivä ma ikuisen yön,
minä temppelivaatteen kahtia lyön!



5.
Koralli.


Valkea kuin valkein tyrsky,
kirkas, aurinkoinen myrsky,
haihtuu päivän tieltä sumu,
kuuluu kaukaa kelloin kumu.

Sävel syvyyksien helää,
jokainen sen sointu elää,
ääntää alakuloisesti,
kiehtoen ja suloisesti.

Outoa se laulaa rauhaa.
Aurinkoinen myrsky pauhaa,
palaa purppura ja kulta,
aallot tyrskyvät kuin tulta.

Syvyyksien kellot kaikaa,
ei oo paikkaa eikä aikaa,
uinuu valkeata unta
syvyyksien valtakunta.

Ympäriltä elo haihtuu,
syvyyksien rauhaan vaihtuu,
yllä kellot oudot kiikkuu,
koralliset linnut liikkuu.

Helää sävel hopeekelloin,
yllä vedet vyöryy velloin,
alla valkeata unta
uinuu unten valtakunta.

Täyttää mielen outo kaipuu,
uneen aistit, vaistot vaipuu,
vaiti kaiken varhoo sumu,
kuuluu kaukaa kellon kumu.

Ääntää alakuloisesti,
kiehtoen ja suloisesti,
jokainen sen sointu elää.
Unten, unhon kellot helää.

Kommunistijohtajien huikea kirjoitusnopeus

Jyväskylän Lyseossa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa samalla luokalla olivat Otto Ville Kuusinen ja Edvard Gylling. Luokka aloitti koulunsa vuonna 1892, ensimmäisen vuoden jälkeen Otto Villen keskiarvo oli ainoastaan 6,7. Edvard oli luokan priimus. Kyläräätäli Kuusisen pojalla vie hetken aikaa oppia koulun tavoille, kuudennella luokalla hän otti Gyllingin paikan priimuksena.

Historiateoksissa kiitellään Kuusisen olleen jo lyseolaisena terävä kynäniekka. Taskurahoja hän tienasi kirjoittelemalla kotiaineita toisille markan kappalehintaan.

Lyseossa suomen lehtorina toimi kirjoistaan, lehdistään ja kirjapainostaan tunnettu K.J. Gummerus. Tarina kertoo, että lehtori Gummerus erään oppitunnin alussa havaitsi oppilas Kuusisen kotiainevihon puuttuvan.

Muitta mutkitta opettaja lähetti pojan kotiin vihkoaan hakemaan. Pikkukaupungissa eleltiin, sellainen kävi hyvinkin päinsä. Kotona Otto Ville huomasi, että läksyaine oli jäänyt tekemättä. Siitä alkoi kynä sauhuta ja ennen kellonsoittoa hän oli takaisin koululla.

Aikaa oli kuitenkin mennyt sen verran ettei siitä selittelemättä selvinnyt. Hengenahdistusta poika valitti, mitä lie rinta- tai sydäntautia.

Aine tuli ajallaan palautetuksi ja mallioppilaan maine pysyi.

Kaupunkilaisillekin Kuusinen tuli tutuksi. Hän kirjoitti koululehti Oraaseen jykevän isänmaallisia runoja. Gummerus myönsi stipendinkin sananiekalle.

Suomen kansallisbibliografia tietää Otto Ville Kuusisen kirjoittaneen 89 teosta, näistä ensimmäiset vuonna 1906. Nimekkeet olivat Anarkia ja vallankumous ja Älkää koskeko painovapauteen!

Kuten tiedämme, Leninin koottuja teoksia on melkoinen rivi. Pragmaattisempi Stalin oli silti tuotteliaampi.

Vaikka Kuusisenkin nimekemäärä on jo kunnioitettava, niin se on vähäinen verrattuna Pohjois-Korean Suuren johtajan Kim Il-Sungin tai Rakkaan johtaja Kim Jong-Ilin teosten määrään. Rakas johtaja yksin opiskeluaikoinaan teki ainakin 1200 teosta.

Juche-aatteen edistämisen nimissä keskeisiä teoksia on myös suomennettu. Kim Il-Sungin tuotantoa on saatavilla suomeksi 71 nimekettä. Kim Jong-Ilinkin teoksia on suomennettu kuusi, viimeisin vuonna 1997 Vallankumouksen uranuurtajien kunnioittaminen on vallankumouksellisten ylevä moraalinen velvollisuus (kustantaja Korean kansantasavallan suurlähetystö).

Kaikkia Kim Jong-Ilin teoksia ei saa luettavakseen edes koreaksi. Monet opiskeluaikaisista töistä olivat sotaa käsitteleviä tutkielmia, joiden sisältö on turvallisuussyistä salainen.

Keskisuomalainen - Kirja-arviot

1990-luvulla pohdittiin runsaasti mitä vaikutuksia internetillä julkaisualustana voisi olla kritiikille. Ensimmäinen ja ilmeisin oli tilan riittävyys, sähköinen todellisuus antaisi mahdollisuuden kirjoittaa niin paljon kuin on sanottavaa. Paperijulkaisujen rajalliset merkkimäärät eivät ohjaisi kriitikon sanottavaa. Myöskään ei olisi pakko läyrytä ylimääräisiä tyhjän tilan peitoksi.

Paljon puhuttu mahdollisuus oli kirjoittaa kritiikit hypertekstinä. Siis sellaisena kirjoituksena, jossa lukija jostakin termistä tai tekijästä kiinnostuttuaan yhdellä hiiren klikkauksella saattoi lisätietoa saada. Tämähän on tuttua ja arkea, tosin useimmat luottavat siihen, että ihmiset osaavat googlata ja jättävät linkitykset tekemättä.

Loppujen lopuksi ei paljoa tainnut muuttua. Luettavan ja ymmärrettävän tekstin vuosituhansien aikana muotoutuneet ja hioutuneet kaavat eivät ole juurikaan muuttuneet siirryttäessä alustalta toiselle.

Pelkästään internetissä saatavilla olevia kirjakritiikkejä (meidän blogaajien lisäksi) julkaisee aika harva. Kiiltomadon kirjoittajat ovat hyvin sisäistäneet mainitun ensimmäisen mahdollisuuden.

Sanomalehtien nettiversioissa julkaistavat kritiikit ovat yleensä samoja kuin paperilehdessä, tehty siis vanhan alustan ehdoin. Joskus nettilehdessä olevat kirjoitukset ovat jopa lyhennelmiä varsinaisessa lehdessä olleista.

Aikakaus- ja kulttuurilehdille netti tarjoaa mahdollisuuden julkaista suuriakin aineistoja, jotka eivät varsinaiseen lehteen mahdu. Esimerkiksi viime vuoden viimeisessä Kaltiossa Kari Sallamaa listaa lisäyksiä Marjut Paulaharjun Oulu. Kirjailijan kaupunki -teokseen (SKS 2009). Paperilehdessä niitä on sivun verran, ja sitten kerrotaan netistä löytyvät lisää.

Näihin muisteloihin ja luennointiin heräsin vierailtuani Keskisuomalaisen kulttuurisivuilla kirjakritiikkejä lukemassa. Hannu Waaralan sana on usein kohdallaan.

Kirjakritiikit ovat nettilehdessä yhtenä listauksena pidemmältä ajalta.

Se listaus hämmensi: Pekka Jäntti - Houdinin uni, Hannu Mäkelä - Mikä sanomatta jää, Harry Salmenniemi - Texas, sakset, Niilo Rauhla - Sana koskettaa sanaa jne.

Kyse ei ollut siis arvosteltujen kirjojen luettelosta vaan kritiikkien luettelosta. Lähes systemaattisesti kaikki arviot oli nimetty kirjailijan ja kirjan mukaan. Täytyy myöntää, itsekin olen samaa tapaa käyttänyt, kun en ole otsikkoa keksinyt tai kyse on ollut vanhemmasta klassikosta.

Kysehän on tietysti hakukoneoptimoinnista. Kritiikkiportista (sanomalehtikritiikkejä kokoava sivusto) näin tavan olevan käytössä myös toisessa saman konsernin lehdessä Savon Sanomissa. Itseasiassa samoja kirjoituksia molemmat julkaisevat.

Kaipaisin arvioille oikeita otsikoita. Usein niissä jopa yhdellä sanalla tiivistyy kriitikon tärkein sanottava. Jos muutos oli pakko tehdä, niin olisi siihen mallia Kiiltomadosta katsottu.

Kirjailijan ja kirjan nimellä otsikointi palvelee lähinnä edellä mainittuja lisätiedon etsijöitä. Ja osoittaa, ettei oman tuotteen laatuun ja merkitykseen luoteta. Jotenkin verkko-osoitekin siihen viittaa "ksml.fi/viihde/kirjat".


* Keskisuomalainen - Kirja-arviot
* Kiiltomato
* Kritiikkiportti