Torstainen Oulun sinfonian konsertti kuullosti lyhyen etukäteisinformaation perusteella tylsältä ja kalutulta. Luvassa olisi Antonio Vivaldin (1678-1741) Vuodenajat. Kyseessä oli niin sanottu tähtikonsertti, kapellimestarina ja viulistina Jaakko Kuusisto. Tähtikonsertit ovat niin sanotusti laajemmalle yleisölle suunnatut, populaarimpaa ja uutta kuulijakuntaa orkesterille ja taidemusiikille houkuttelevaa.
Eihän Vivaldin Vuodenajoissa mitään vikaa. Mutta ne on niin monesti kuultu, melkein mainosmusiikiksi jo taipuneet.
Konsertissa olikin juju. Itseasiassa kaksi.
Jaakko Kuusisto on säveltänyt 1990-luvun puolivälissä Vivaldin Kevään, Kesän, Syksyn ja Talven välissä soitettaviksi Välivuodenajat. Jyväskylän Kesän järjestäjät olivat tällaisen idean saaneet tutun teoksen virkistämiseksi ja erinäisten vaiheiden jälkeen Kuusisto sävelsi.
Kuusiston välivuodenajat ovat Kevätkesä, Syyskesä ja Syystalvi. Nimenomaan Vivaldin välissä soitettavina ne ovat esikuvilleen uskollisia ja ilmaisultaan nykymusiikiksi konservatiivisia. Uutta ilmettä joka tapauksessa.
Konsertin toinen juju oli Välivuodenaikojen lisäksi soittaa Vivaldin välissä myös Astor Piazzollan (1921-1992) Buenos Airesin neljä vuodenaikaa. Nämä kuultiin Leonid Desjatnikovin sovituksina.
Argentiinan pääkaupungista kertova musiikki on tietenkin tangoa, tässä tapauksessa uutta sellaista (tango nuevo). Vivaldista Piazzolakin on sävellykseensä vaikutteet ottanut, mutta ajatellen omaa pallonpuoliskoaan. Kun meillä pohjoisessa on talvi, etelässä on kesä.
Piazzolan Kesässä onkin sitaatit Vivaldin Talvesta jne.
Vivaldin Kevään tutuista alkutahdeista päästiinkin melko laajalle musiikilliselle matkalle. Juuri näin taidemusiikkia pitääkin tehdä tutuksi.
Jaakko Kuusistolla piti kiirettä orkesterin edessä useamman roolin hoidossa. Konsertin alkupuolella se heijastui katsomoonkin. Mutta tango tempaisi mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti