Väinö Tannerit

Kirjoitin arvostelun Maria Lähteenmäen Terra Ultima. Matka Lapin historiaan -oppikirjasta Yhteiskuntapolitiikka -lehteen. Arvio julkaistiin numerossa 3/2007. Lehden lukija löysi kirjoituksestani virheen: Väinö Tannereita onkin kaksi, valtiomies Väinö Tanner (1881-1966) ja maantieteen professori Väinö Tanner (1881-1948). Tässä vaiheessa ei lohduta yhtään Marjut Anttosen toteamus, että "sama nimi ja jopa sama syntymävuosi on aiheuttanut lukemattomia sekaannuksia".

Kriitikon velvollisuuksiin kuuluu tarkastaa ja tarkastaa. Nyt se jäi puolitiehen. En osaa sanoa, onko Lähteenmäki ollut kirjaa kirjoittaessaan tietoinen kahden eri Väinö Tannerin olemassaolosta. Joka tapauksessa kun kerrotaan Väinö Tannerista, joka on ollut Tarton rauhan neuvottelukunnan valtuuskunnassa, lukijalle tulee mieleen poliitikko Väinö Tanner. Hyvässä oppikirjassa ei kerrota samassa luvussa kahdesta eri Väinö Tannerista tekemättä selkeästi eroa, että puhutaan kahdesta eri Väinö Tannerista.

Mutta moka on minun.

Valtiomies Väinö Tannerkin vaikutti Lapissa. Valmistuttuaan liikemiesopistosta 1900 hän sai töitä Torniosta F. O. U. Nordbergin tukku– ja vähittäiskauppaliikkeestä konttoristina. Lisäksi Tanner toimi paikallisen lehden aputoimittajana. Tämä Tanner ei kuitenkaan pohjoisessa viihtynyt. Jo 1901 hän irtisanoi vuoden työsopimuksensa kesken irti ja palasi etelään.

Yhteiskuntapolitiikka 3/2007. Sisällysluettelo
Marjut Anttinen: Kolttatutkimusta suomennettuna. Agricolan kirja-arviot 21.1.2002
Väinö Tannerin tarina. Väinö Tannerin säätiö

Tietokirjallisuus

Filosofi J.E. Salomaa (1891-1960) totesi taannoin, että käännöskirjallisuus on merkki siitä, kuinka paljon kukin kulttuuri kykenee omaksumaan toisista kulttuureista ja käyttämään niitä omana rakennusaineenaan. Salomaa käänsi itsekin, tunnetuin ja edelleen WSOY:n hallussa oleva osa tuosta työstä on Immanuel Kantin Siveysopilliset pääteokset (Tapojen metafysiikan perustus, Käytännöllisen järjen kritiikki). Muutoinhan Salomaan tekijänoikeudet ovat erinäisten vaiheiden kautta päätyneet Kampus Kustannukselle (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnalle).

Kustantaja Kimmo Pietiläinen oli sunnuntain Helsingin Sanomissa aiheesta huolissaan tietokirjallisuuden kääntämisestä. Vaikka kaikki suomalaiset osaisivatkin lukea kaikkia maailman kieliä, se ei toisi tietoja vierailla kielillä luetuista teoksista osaksi suomalaista kulttuuria. Ilman Salomaata Kantia olisi voitu lukea suomeksi yhtä pamflettia lukuunottamatta vasta 1990-luvun lopulla. Kantin (1724-1804) aktiivisen kirjoitusajan huomioonottaen se olisi ollut aikalailla myöhään.

Toivottavasti suomentaminen jatkuu, vaikka Suomennoskirjallisuuden historia onkin saatu jo valmiiksi.

Jyrki Räikkä: Tietokirjojen kääntäminen suomeksi yhä vaikeampaa. hs 29.7.2007
Kampus Kustannus
Suomennoskirjallisuuden historia

Kasakkakeihäs

Tutustuin mikkeliläiseen Suur-Savon museoon muutamia päiviä sitten. Museopedagogisesti museo oli edelleen syntyaikojensa asussa, 1900-luvun alkupuolelta. Vanhalla, jo lähes kokonaan väistyneellä museopedagogiikalla oli omat hyvät puolensa: se nostaa esineet keskiöön. Nykyisin valtaa saanut museopedagogiikkahan pyrkii pikemminkin kertomaan eri historiallisista ilmiöistä esineiden kautta. Tuolloin itse esine jää väistämättä taka-alalle, ja voisi olla vaikka nykyaikana tehty kopio.

Suur-Savon museon esineistä parhaiten mieleeni jäi kolmannen kerroksen kattohirsien päällä ollut kasakkakeihäs. Yleensäkin löydän museoista ja arkistoista kiinnostavimmat kohteet ja asiakirjat 'sekalaista' osastoilta. Näyttelyluettelo kertoi esineen nimen ja itse esine loput. Keihään kärki oli rautainen kolmion muotoinen ja oli kiinnitetty molemmin puolin pitkään mustaksi maalattuun puiseen varteen. Varren puolivälissä oli nahkaremeli ja päässä nahkainen kädensija. Päässä oli myös kärkeä pienempi piikki. Kokonaisuudessaan kasakkakeihäs toi mieleen ritarien peitset.

Mutta mitä ihmettä kasakkakeihäs tekee mikkeliläisessä museossa? Tässä on väistyvän museopedagogiikan heikko kohta, se vaatii asiantuntevat museovirkailijat ja oppaat. Mikkeli oli varuskuntakaupunki ennen Päämajaakin. Vuosina 1859-1882 Mikkelissä oli noin sadan kasakan koulutusyksikkö, jonne nuoria miehiä tuli ratsusotaoppiin Donin varrelta. Eli olennaisesti Mikkeliin kasakkakeihäskin liittyi.

Esinettä katsellessa saatoin olla varma, että juuri tuon esineen avulla useampikin nuori on harjoitellut taistelun taitoja ja saloja.

Suur-Savon museo

Noidat kertovat

Heinäkuun 15. olimme Savonlinnan oopperajuhlilla seuraamassa uutta Macbeth produktiota. Esitys ja näyttämöllepano oli loistelias, kuten Länsi-Savossa kirjoitettiin. Segerstamin johtama orkesteri erityisesti.

Filosofi Eerik Lagerspetz on kauniisti määritellyt ennustuksia ja jakanut ne muun muassa itsensä kumoaviin ja itsensä toteuttaviin. Edellisistä Lagerspetz kertoo esimerkiksi Karl Marxin Pääoman ja jälkimmäisistä Shakespearen näytelmän Macbethin.

Verdin libretistit Francesco Maria Piave ja Andrea Maffei ovat muun muassa muuttaneet alkuperäistekstin noitien määrää ja roolia isänmaan asian hyväksi. Yhtenäisen Italian valtion syntyä voisi varmaankin pitää 'itsensä toteuttaneena' ennustuksena. Tai ainakin Verdin Macbeth esitti asian niin.

Macbeth ensiesitettiin Firenzessä 1847. Italian valtio syntyi 1861 (tosin ei vielä koko Apenniinien niemimaan kokoisena) ja sen pääkaupungiksi tuli 1865 Firenze.


Loistelias Macbeth. Länsi-Savo

Terrorismi globalisaation luomuksena

Hiljan edesmenneen Jean Baudrillardin (1929-2007) kirjoituskokoelma ’Terrorismin henki’ tarjoaa koko joukon mahdollisuuksia pohtia syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumia. Teokseen on koottu neljä intellektuellin kirjoitusta vuosilta 2001-2002. Jos jätämme syrjään amerikkalaisten arroganssista johtuvat selitykset, Baudrillardin keskeiseksi oivallukseksi jää se, että isku New Yorkin kaksoistorneihin oli jotakin, josta unelmoimme, mutta emme toivoneet.

Baudrillardin mukaan terrorismi on jotain globalisaation tuottamaa. Globaalille mahdille ei ole pahinta joutua hyökkäyksen kohteeksi, pahinta on tulla nöyryytetyksi. Isku laskelmoivan kapitalismin symboleihin oli nöyryytys pahimmasta päästä, mutta järjestelmän kannalta tarpeellinen.

Nykymuotoisen globalisaation juuret ovat 1950-60-lukujen Hongkongissa, jossa ankarasti pelättiin kommunismin aavetta. Milloin Kiina ottaisi omansa takaisin? Oli siis tahkottava rahaa kuin viimeistä päivää.

1990-luvun alkupuolella Baudrillard kirjoitti vuoden 2000 symbolisesta merkityksestä. Millennium tarjosi viimeisen päivämäärän kaikille länsimaille Hongkongin tuotantotapaan ja -laatuun.

Vuosi 2000 tuli ja siirtyi menneisyyteen ilman maailmanloppua tai Kristuksen toista tulemista. Globaalilta kapitalismilta katosi peruste toimintatavoilleen hetkeksi, mutta 11.9.2001 se sai uuden perustan. Terroristi tyhjyydestä saattaisi koska tahansa tulla ja likvidoida olemassaolomme ilman meille ymmärrettävää syytä. Globalisaation kannalta tapahtuma oli unelman täyttymys: jatkuva uhka ilman viimeistä päivämäärää, pysyvä lupa maksimoida voittoja kaikin mahdollisin keinoin. Kommunismin aave tuli korvattua terrorismin hengellä.

Tässä mielessä olisi helppo uskoa, että iskut olivat CIA:n järjestämiä. Salaliitto.

Baudrillard ei usko globalisaation vastaisen liikkeen kykenevän torjumaan muutosta. Pyrkiessään hidastamaan maapalloistumista se on jo hyväksynyt tulevaisuuden vääjäämättä tapahtuvaksi. Globalisaation ’estämiseksi’ voi toimia vain ainutkertaista, omaehtoista ja erilaista vaalimalla. Olisi tuettava yhteismitattomuutta. Olisi pelattava omaa peliä omilla pelisäännöillä, kuten terroristit tekivät. Väkivalta ei ole ainoaa ainutlaatuista, se voi olla mitä tahansa vaikkapa kielen, taiteen, ruumiin tai kulttuurin alalta. Lopputulosta on etukäteen kuitenkin mahdoton ennustaa, se voi olla joko paras tai pahin mahdollinen. WTC-iskuissa toteutui jälkimmäinen.

Jean Baudrillard: Terrorismin henki. Tutkijaliitto 2007.

Tintti rasistina

Hergen satavuotisjuhlien tiimoilta Tinteistä kirjoittanutta tietokirjailijaa haastateltiin useampaankin otteeseen. Eräs toimittaja kysyi, että miksi sarjakuvista nousee kohuja niin usein, viitaten Dragon Balliin ja nimenomaan Tintteihin. Tuolloin vastasin, että vanhemmat eivät halua antaa lapsilleen luettavaksi sellaista, jota he eivät itse ymmärrä. Sarjakuva voimallisesti intertekstuaalisena ilmaisumuotona johdattaa lukijansa ajatukset helposti juuri sinne minne lukija haluaa niiden menevän. Ilmaisumuoto siis antaa lukijalle mahdollisuuden olla seikkailun sankari.

Pari kuukautta haastattelua myöhemmin Tintti on lastensuojelullisista syistä jälleen otsikoissa. Yhdistyneiden kuningaskuntien rasismin vastainen neuvottelukunta, The Commission for Racial Equality, on todennut, että Tintti Afrikassa -albumi sisältää julmia rodullisia stereotypioita. Samantyyppisiä havaintoja on tehty Tintti Amerikassa -albumista joissakin yhdysvaltalaisissa kirjastoissa, ja sarjakuvat on siirretty vain tutkijoille tarkoitetuiksi lukemistoiksi. Brittikomission tutkimusten perusteella Borders -kirjakauppaketju on siirtänyt Tintti Afrikassa -albumit pois lastenosastoiltaan, niin Briteissä, Yhdysvalloissa kuin Australiassakin.

Briteillä on omalaatuinen suhde Tinttiin muuhun maailmaan verrattuna. Briteille Tintti on britti, ei belgi kuten muulle maailmalle. Tintti Afrikassa -albumia ei julkaistu koskaan englanniksi Hergén eläessä. Mustavalkoinen, vuoden 1931 versio julkaistiin vuonna 1991 ja vuoden 1975, skandinavian markkinoita varten siistitty värillinen versio vasta muutamia vuosia sitten (2004 muistaakseni?).

Yhdistynyt kuningaskunta oli pitkään imperiumi, jossa aurinko ei koskaan laskenut. Toisen maailmansodan jälkeen maalla oli vaikeuksia tunnustaa vaikutusvaltansa vähentyminen, The Beatles ja muut rokkarit 1960-luvulla loivat uutta perustaa uudelle kansalliselle identiteetille. Tintti Afrikassa brittiläisen Tintin kera olisi tuonut liikaa kolonialistisia mielleyhtymiä, ja siksi kustantaja onkin lykännyt albumin julkaisua pitkään. Mutta aika ei tuntunut olevan vielä 2000-luvullakaan kypsä.

Tintti, kuten sarjakuvat yleensäkin, perustuvat stereotypioihin ja ikonimaisiin hahmoihin. Myös valkoiset hahmot ovat stereotypioita. Tintti Afrikassa -albumin kolonialismi näyttäytyy kaksisuuntaisena. Se muistuttaa yhtä lailla afrikkalaisten sorrosta kuin eurooppalaisten ylimielisyydestä. Olemmeko valmiita näkemään itsemme noina ylimielisinä eurooppalaisina?

Kysymys on yhtä aiheellinen suomalaisille, vaikka meillä ei omia siirtomaita ollutkaan. Olihan meillä Ambomaa. Ja saamelaiset.

Tintti Afrikassa
Ray Cassin: The world of Tintin may be gone, but that's why we like it. The Age 20.07.2007

Zappojen sarjakuvakokoelma

Tuoreen Valittujen Palojen numeron (heinäkuu 2007) mukaan Frank Zapan sarjakuvakokoelmiin ei kuulunut Hämähäkkimies -lehtiä. Näin ainakin kertoo Zapan poika Ahmet (s. 1974). Pelkkää laatusarjakuvaa, olettaisin Frankin kokoelman olleen. Lukiolaisiässä Ahmetin kun piti Spidermaninsa itse ostaa, kun hän havaitsi sarjakuvat erinomaiseksi luettavaksi dyslektikolle.

Valittuille Paloille sanelemassaan jutussaan Ahmet Zappa kertoo tuoreen, WSOY:n suomeksi julkaiseman kirjansa syntytarinaa. Kirjan filmioikeudet Disney osti jo ennen teoksen ilmestymistä. Siksi varmaankin Ahmet toteaa sanelussaan:

Vaikka vanhempani olivat rockmuusikoita, he eivät kuitenkaan koskaan käyttäneet huumeita

Sarjakuvaa on turhaan pitkään (ja edelleen?) aliarvostettu. Ahmet Zapan dysleksiaa Hämäri siis kovasti paransi. Ties miten "normaali" Ahmetista olisi tullut, jos hän olisi saanut Hämähäkkimies -lehtiä luettavakseen kymmentä vuotta aiemmin.

Soile Kaukoranta totesi 1999 näin:

"Sarjakuvassa pystytään yhdistämään kuvaa ja tekstiä varsin monella tavalla, joka ylittää kieli- ja käsitysrajoja. Tällä tapaa voitaisiin myös ohittaa kielivaikeuksia. Sarjakuva voi myös antaa ihmisille uusia ahaa elämyksiä, jotka ovat aina arvokkaita. Sarjakuvan käyttöön asettaa ainoastaan mielikuvitus rajat."

Opetusministeriö voisi jollakin tavoin asiaan suopeasti suhtautua.

Kääntäjä Soile Kaukoranta: Sarjakuva auttaa kieltenopetuksessa (Kirjatyö)

Kesäuutisia

Kesällä pienemmätkin asiat saavat suurempien puutteessa huomiota. Tänäinen Savon Sanomat raportoi, että asiakkaat varastavat ravintoloista ruokailuvälineitä. Eräs haastateltu ravintolapäällikkö kertoi uusia kahveleita ja snapsilaseja ostettavan varkauksien takia tuhannella eurolla vuodessa.

Onneksi ravintoloiden (pääsääntöisesti) ei enää tarvitse olla huolissaan tuhkakuppeja varastelevista asiakkaista.

Mistä mieleen juohtuu: mitä on tehty kaikille savuttomiksi muuttuneiden ravintoloiden tuhkakupeille?

Jänis!

Turskatti! -hakuteoksen jänis -hakusanan kohdalla pari vuotta sitten sadattelin tuon metsiemme nisäkkään intoa tyrehdyttää haluni kasvattaa vaahteroita Maaningan kunnan Onkiveden kylän Nallikalliolla.

Vaahterametsiköstä haaveilun olen lopettanut. Piste jäniksille.

Sen sijaan haaveilen omenapuutarhasta. Tontilla kasvaa nyt lähemmäs neljäkymmentä tainta, joista kaikkia ei ole vielä suojattu.

Te surffaavat jänikset! Nyt teillä on viimeinen yö kuluttaa jatkuvasti kasvavia hampaitanne taimikossa. Huomenna suojaan kanaverkolla loputkin.

Metsäntutkimuslaitos: Jänikset