Keskituloisille 540 euroa lisää käteen

Koko eilisen päivän valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai autoradiossa kertoa, että keskituloinen (noin 35000 vuodessa hankkiva) saa ensi vuonna 540 euroa enemmän käteen. Bubjettiriihessä oli näin hallituksen kesken sovittu. Kovin on aikaista riihtä lämmittää, ei matkataipaleen viljapellot vielä edes puimakunnossa olleet.

Keskituloisen 540 euroa lisää maksaa valtiolle 800 miljoonaa euroa. Kataisen mukaan vähemmän hankkivillekin on jotain luvassa, yli 15000 euron vuosituloihin pääsevä saa ensi vuonna 200 euroa enempi käteen.

Siitä, paljonko isotuloinen saa ensi vuonna enemmän käteen ei Katainen puhunut mitään. Kevennyksiä on kuitenkin luvassa kaikkiin tuloluokkiin.

Pari kuukautta sitten samainen valtiovarainministeri Katainen piti täysin erikoisena, että keskituloisille lapsiperheille voitaisi antaa ilmainen päivähoito.

- Mieluummin kohdistaisimme tukea pienituloisimmille, Katainen totesi arvopuheessaan Kokoomuksen puoluekokouksessa kesäkuussa.

Ilmainen päivähoito kaikille kustantaisi valtiolle 247 miljoonaa euroa. Tuolla rahasummalla keskituloinen (ja isotuloinenkin) lapsiperhe saisi 2200-2400 euroa enemmän vuodessa käteen.

Tuloverotaulukkoja rukkaamalla 800 miljoonan euron verran kahden keskituloisen aikuisen lapsiperheelle saadaan siis 1080 euroa enempi käteen.

Eikö päivähoitomaksun poistaminen tulisi valtiolle halvemmaksi ja keskituloisille lapsiperheille edukkaammaksi?


Kuva: Lehtikuva Oy/Valtioneuvoston kanslia.

Opas (post)modernin elämän ymmärtämiseen

R-kioskin pokkarihalvennusmyynnistä tarttui mukaan Steve Lowen ja Alan McArthurin globaalin nykyajan opas kirja Onko minussa jotakin vikaa vai onko kaikki paskaa? (Loisto 2007) Alaotsakkeen mukaan teos olisi "modernin elämän sanakirja", mutta kyllä mielestäni modernin eteen pitäisi laittaa se post.

Tutustuin teokseen jo pari vuotta sitten, kun se ilmestyi Atenan julkaisemana "kovakantisena" painoksena. Skeptisesti mediaan, markkinointiin ja yrityselämään suhtauvalle teos tarjoaa naurun jos toisenkin. Opitut asiat kun tuntuvat julkisuusmyllytyksessä kääntyvän yksi toisensa jälkeen päälaelleen, enkä puhu nyt vain ruokailu- ja dieettisuosituksista.

Julkisuus- ja julkkisilmiöt teoksessa on suomalaistettu. Toimitustyön on tehnyt Kalle Haatanen. Niinpä teoksen hakusanoista löytyvät Paavo Lipponen, Matti Vanhanen ja Mika Myllylä. Kuten Mikko Kivinen kuin Seiska -lehtikin. Keskolle ja Plussa -pisteille naljuillaan oikein urakalla. Ihan suorin sitaatein.

Matti Vanhasellekin piruillaan ihan suoralla sitaatilla: "kuudes helmikuuta 2005 saattaa jäädä historiaan toisenlaisena merkkipäivänä. Merja Vanhanen antoi silloin STT:lle tiedotteen, jossa kerrottiin pääministeripariskunnan avioerosta".

Briteille suomalaisessa laitoksessa irvaillaan silloin, kun britti on Suomessa asti tunnettu. Esimerkiksi teoksesta löytyy hakusana David Bowien hampaista. Kirjoittajien mukaan megastara aloitti purukalustonsa kunnostuksen vuonna 1980. Kirjoittajien mielestä hän levytti viimeisen hyvän biisinsä samana vuonna. Ei kai se ihan niin ollut? Vai oliko? Life on Mars on 1973 ja Ashes to Ashes 1980...

Onko minussa jotain vikaa... auttaa nauramaan itselleen arjen tilanteissa. Sekin on tärkeää. Mutta pitäisikö systeemille tehdä jotain tai irrottautua oravanpyörästä? Se onkin vaikeampi kysymys. K-kaupan kassalla tänäänkin kaivoin kiltisti Plussa-kortin esiin myyjän kysyttyä onko sellaista.

Autoileva Kuolajärvi

Lapin vuosisatojen ajan rauhassa kasvaneet metsät tulivat suuren kiinnostuksen kohteeksi 1800-luvun lopulta lähtien. Aluksi tukkeja kaadettiin etelästä, mutta pikku hiljaa hakkuut siirtyivät pohjoisemmaksi ja pohjoisemmaksi. Puun myynti toi alueen väestölle työtä ja myyntituloja, jotka – kuten Jorma Ahvenainen Faravidin maa kokoomateoksen artikkelissaan toteaa – menivät pääasiassa kulutukseen. Pohjoiseen virranneilla varoilla ei perustettu suuria tehdaslaitoksia, jotka olisivat taanneet toimeentuloa väestölle pidemmällä aikajänteellä.

Ahvenaisenkaan mukaan kaikki tulot eivät menneet syöntiin, juontiin ja naintiin vaan lappilaiset sijoittivat varojaan liikenneyhteyksien luomiseen. Korvessa sijaitsevasta tehtaasta ei ole paljoakaan hyötyä, jos sen tuotteita ei saada maailmanmarkkinoille. Yksi perustetuista yhtiöistä oli Rovaniemen höyrylaivaosakeyhtiö, joka sittemmin (vuonna 1925) muuttui linja-autoyritykseksi.

Pohjoisen pitkiä jokia myöten saatettiin uittaa puutavara jokisuiden sahoille ja tehtaille. Jokia myöten myös laivat pääsivät, koskitaipaleita lukuun ottamatta, kuljettamaan hevosia nopeammin sekatavaraa pohjoiseen. Mutta Koillis-Lapissa oli alue, josta ei ollut vesiyhteyttä muuhun Suomeen: Kuolajärvi (nykyinen Salla). Sen vedet virtasivat Vienanmereen.

1910-luvulla kuolajärveläisetkin pääsivät osallisiksi metsärahoista. Alueelta myytiin runsaasti tukkeja ruotsalaisille, Vienanmeren rannalla toimiville sahoille. Muusta Suomesta erillään maakannaksen takana asuvat kuolajärveläiset halusivat myös kehittää liikenneyhteyksiään. Vuosisadan vaihteessa valtion tuella alueelle oli saatu uusi maantie, mutta hevoskärryillä matkaaminen oli perin vitkasta. Kuolajärvi halusi käyttöönsä uusimman teknologian, polttomoottoreilla vauhdikkaasti kulkevat automobiilit.

Kuolajärven Salmijärven kylään perustettiin vuonna 1914 Kuolajärven Auto-osakeyhtiö. Sen perustajina ja osakkaina olivat talolliset Eemeli Kujala, Eljas Pirttilä ja Henteri Pohtila, talonpojat Albert Ruokanen, Eemeli Ruokanen ja Matti Ruokanen sekä työmies Albin Kivelä. Perustetulle yhtiölle kävivät Helsingistä S. Nikolajeff Jr:n autokaupasta hankkimassa Opel -henkilöauton. Koska ajotaitoisia kuljettajia ei kuolajärveläisissä ollut, autolle palkattiin Helsingistä samalla reissulla safööri, Lauri Paaskoski. Hänen kuljettamanaan Opel tuli Kuolajärvelle heinäkuussa 1914. Osakeyhtiö kohtasi loppunsa jo samana vuonna. Syksyllä auto myytiin takaisin Nikolajeffin kaupalle ja osakeyhtiö purettiin.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan autonominen Suomikin joutui osallistumaan Venäjän armeijan varustamiseen. Varusmiehiä ei Suomesta rekrytoitu, mutta kuljetusvälineitä alusmaan tuli luovuttaa. Ensimmäisen kerran pakko-ostettiin suomalaisia hevosia ja autoja vuonna 1914. Täydennystä venäläiset tarvitsivat jo 1916, jolloin Oulun läänin kuvernööri vastusti jyrkästi pohjoisten tuontiviljasta riippuvaisten ja pitkien kuljetusmatkojen maakuntien hevosten vientiä ties minne. Mutta kuvernöörin valitukset eivät auttaneet, pohjoisenkin oli hevosten pakko-ostoihin suostuttava.

Autojen pakkolunastamisesta ei vuonna 1916 enää puhuttu. Ne oli jo aikaisemmin melko tarkasti kerätty koko maasta venäläisten tarpeisiin. Huomattavaa on, että vuoden 1914 pakkolunastuksesta oli Kuolajärvi saanut erityiskohtelun: Kursun kylälle, joka sijaitsee Sallan ja Kemijärven puolivälissä, oli saanut jäädä kahdeksan autoa. Nämä autot kylällä olivat vielä marraskuun 1916 lopussa. Kursun kylä oli määrällisestikin mitattuna Pohjois-Suomen autoistunein paikkakunta. Samaan aikaan Oulussa oli vain viisi autoa. Väkilukuun suhteutettuna autojen määrä Kursussa lienee ollut maan suurimpia, ellei suurin, sillä kylällä asui 433 henkeä (130 miestä, 121 naista ja 182 lasta). Kylässä oli siis yksi auto 54 asukasta kohden.

Luetteloita "asukkaiden lukumäärästä, omaisuuden määrästä ja laadusta v. 1916" on Oulun lääninkanslian arkistossa säilynyt viidestä maalaiskunnasta. Näissä kunnissa oli autoja ja hevosia seuraavasti:

kunta autoja/hevosia
Alatornio 1/772
Kemin kunta 1/472
Tervola -/306
Kemijärvi -/654
Kuolajärvi 8/581

Alatorniolaiseksi merkitty auto oli itse asiassa Helsingissä, sillä eräs Alatornion kuusiluotolainen oli ”kirjoilla Kauppa- ja teollisuuskomissiossa”. Keminmaan menopeli oli sikäläisen uittoyhdistyksen auto.

Kuolajärven Kursun kyläläiset autonomistajat olivat Juho Pekka Tukkala, Arvid Kujala, Olli Kantola, Emma Toivo, Olli Aug. Vuonnala, Antti Paldanius, Pekka Tiikkoja ja J. A. Huossa. Ensiksi mainittujen Tukkalan ja Kujalan autot olivat yhteisomistuksessa.

Samainen luettelo kertoo, että Kursun kylällä oli 49 hevosta, 208 lehmää, kesäajopelejä 40 ja talviajopelejä 161. Kursussa oli siis yksi auto kuutta hevosta kohden. Tällaiseen suhdelukuun päästiin koko maassa vasta paljon myöhemmin.

Suomen itsenäistyttyä autoilevan Kuolajärven tarina ei jatku yhtä linjakkaana. Puiden uitto Vienanmereen oli poissuljettu vaihtoehto ja 1910- ja 1920-luvun kuorma-autoilla ei tukkikuormia ajettu. Uusiin autoihin ei alueella ollut varaa, vaikka niiden hinta koko ajan laski. Metsäomaisuus oli jälleen arvotonta.

Jo vuodesta 1913 alkaen Lapissa ja Kuusamossa oli tehty erilaisia kokeita maantievetureilla ja traktoreilla tukkien kuljettamiseksi, mutta vasta 1930-luvulla laman jälkeen kuolajärveläisten tukit kelpasivat ostajille. Ensimmäisen suuren autosavotan järjesti talvella 1934-35 Kemi-yhtiö, juuri Kuolajärvellä, Oulankajoen vesistön alueella. Tuolloin satatuhatta sahapuuta kuljetettiin 60 Fordilla, Volvolla ja Chevroletilla välilansseista uittoväylälle.


Kirjoitus aikaisemmin julkaistu Pohjoisessa autokirjassa (Osk. Jyväs-Ainola 2003, loppuunmyyty).

Tintti seikkaili Olavinlinnassa

[Lopputalvesta uudesta ranskalaisjulkaisusta paljastui, että Tintti seikkaili myös Olavinlinnassa. Kirjoitin aiheesta Savonlinnan paikallislehti Itä-Savoon pikkujutun, joka julkaistiin sen ja Länsi-Savon yhteisessä Sunnuntai viikonvaihdelukemistossa. Juttu päivän tekstinä. Savonlinnassa käydessä yritin kameralla etsiä samaa kulmaa, joka oli Hergén mallina käyttämässä kuvassa.]

Tintin seikkailuissa esiintyvän Kropowin linnan yhtenä esikuvana on ollut Olavinlinna. Tarkasta taustatyöskentelystä kuuluisaksi tulleen Tintin isän Hergén arkistoista on löydetty kuva Olavinlinnasta 1930-luvulta, jota hän on käyttänyt luodessaan Syldaviaa Kuningas Ottokarin valtikkaan.

Helmikuussa ilmestyneessä ranskalaisten Le Figaron ja Beaux Arts Magazinen Tintti ja suuret sivilisaatiot (Tintin à la découverte des grandes civilisaions) julkaisussa on syvennytty Hergén käyttämään lähdemateriaaliin. Näin kaksi Kropowin linnan porttia ympäröivää tornia osoittautuivat Olavinlinnasta kopioiduiksi. Linnan kolme muuta tornia on ranskalaisarvioiden mukaan kopioitu muista skandinaavisista linnoista.

Suoria Suomi-viittauksia Tinteistä ei löydy. Virolainen lentäjä Pahk kirjoista löytyy. Aikaisemmin on paljastunut, että arumbajojen keskuudessa asuvan tutkimusmatkailija Ridgewellin esikuvana Hergé käytti suomalaista antropologi Rafael Karstenia.

Kuningas Ottokarin valtikka ilmestyi vuonna 1939. Tuorein suomalainen painos siitä on viime vuodelta.

[Kropowin linnan toiseen puoleen esikuvana on toiminut ilmeisesti ruotsalainen Kalmarin linna. Keskustornin esikuva ei ole tiedossa. Epäilisin, ettei sillä niin selkeää esikuvaa olekaan kuin linnan muilla osilla.]

Enempi kuvia linnasta viime viikkoisessa merkinnässä Olavinlinnan huussit.

Lisäys 7.10.08: Spekulaatio jatkuu, oliko Aino Ackté Bianca Castafioren esikuva?

Viannan vanha kanava

Viannan vanha kanava Maaningalla oli käytössä vuosina 1852-1872. Se helpotti veneiden kulkua Kuopio - Iisalmi reitillä ja tuli myöhemmin korvatuksi Ahkionlahden kanavalla. Iisalmelaisten muistelujen mukaan venekanavaa käytettiin myöhemminkin. Tie- ja vesirakennusylihallitus sulkikin kanavan tammisella padolla.

Sittemmin tie on rakennettu yläkanavan poikki, joten veneet on nykyisin kannettava kannaksen yli. Opasteetkin tätä varten löytyvät.

Tarkemmin aikaisemmasta merkinnästä Viannankoski.

Suomen korkein vesiputous

Suomen korkein vesiputous on Korkeakoski Maaningalla. Korkeakoskenjoen vesi putoaa 46 metriä rotkoon. Lehtomainen rotkolaakso ja vesiputos ovat olleet suosittuja matkakohteita jo 1800-luvulla. Luonnonsuojelualueeksi Korkeakoski lunastettiin vuonna 1947, aluksi kymmenen hehtaarin alalta. Nykyisin suojeltu alue on 32 hehtaaria.

Kapeassa rotkossa on omanlaisensa luonto ja tunnelma. Näin laaksossa puronmutkassa sinisiä, perhosmaisesti liihottelevia Neidonkorentoja. Liian vilkkaita olivat amatöörikuvaajalle ikuistettaviksi.

Rotkon yhdessä sivuhaarassa on usein ollut jäätä ympäri vuoden. Tänä kesänä ei ollut: runsaat sateet ovat sulattaneet jään paikasta, jonne aurinko ei pääse.

Myllykin koskessa on ollut 1800-luvulla. Kivi siitä muistutuksena edelleen koskessa.

Olavinlinnan huussit

Jossakin Fakta homman hengessä tehdyssä Suomen matkailunähtävyyksiä esittelevässä televisiosarjassa Hansu ja Pirre tutustuivat myös Savonlinnaan. Kaksikon siivousalan ammattilainen hämmästeli, miten kaikki kolme Olavinlinnan huussia ovat kaupungin puolella ja niistä seinille roiskuneita jätöksiä ei oltu kunnolla pesty.

Kieltämättä tuolloisissa kuvissa huussien alla olivat ruskeat vanat. Lienekö syynä Pirren ja Hansun lähettämä viesti vai joku muu rapistumisilmiö, mutta enää ei huussin aluset likaisia ole. Ainakaan niin näkyvästi.

Kuvassa Jarkko Martikainen?

Savonlinnan juhlahumussa sain tarpeekseni korkeakulttuurista. Tai oikeastaan siihen ensimmäistä kertaa (ja statussyistä) tutustuvista ihmisistä. Onhan se jännittävää, ja jännitys on jotenkin purettava. Ymmärrän. Kolme oopperaa nyt nähneenä voinkin paheksua avoimesti ensikertailaisten moukkamaista käytöstä :-)

Valopilkun päivään sain Juri Vasendin taidenäyttelyn näyteikkunasta. Siinähän on Jarkko Martikainen! Mietin, olisiko jossakin baarissa bändejä, joita voisi mennä katsomaan Rigoleton sijaan... Tai M. A. Numminen ja Pedro Hietanen, he varmaan myös esittäisivät Rigoleton kuuluisimman aarian La donna é mobile.

Mutta ei ollut kuvassa Jarkko, vaan taisi taiteilija Vasendinin omakuva olla.

Hallitus esittää puun myyntituloille osittaista veroa

Lisäys 28.11. Asia on jo edennyt eduskuntaan. Tiedote hallituksen esityksestä ja itse esitys (pdf).

Lisäys 11.9. [Hallitus on kiireiltään saanut metsien ensiharvennuksen verovapautta koskevan lain lausuntokierrokselle 10.9.2008. Ensiharvennuksen verovapaudestahan maaliskuussa päätettiin. Hallituksen esityksen mukaan verovapuden saisi 1.4.2008-31.8.2008 tehdyistä kaupoista, joiden perusteella maksettava puun myyntitulo on saatu viimeistään 31.12.2009 myyjän tilillä. Esityksen mukaan ensiharvennuksena pidettäisiin hakkuuta, "joka on kohdistunut metsään, jonka puuston keskiläpimitta ennen hakkuuta 1,3 metrin korkeudelta maanpinnasta mitattuna on enintään 16 senttimetriä".

Mielenkiintoisia veroselvityspyyntöjä ja -valituksia on siis tiedossa. Jonkinlaiset todisteet kannattaa siis puuston keskiläpimitasta hommata.

Ongelmaksi koettuun verovähennyksen pienentymiseen verohuojennetuissa puukaupoissa hallitus tarjoaa ratkaisuksi uutta metsävähennystä. VM:n tiedotteen mukaan

Metsävähennystä ehdotetaan muutettavaksi siten, että uusi korotettu vähennys koskisi vähennykseen oikeutetun henkilön omistamia kaikkia metsäkiinteistöjä koko Suomen alueella, jos kiinteistö on vastikkeellisesti hankittu 1.1.1993 jälkeen. Vähennystä korotettaisiin siten, että vuotuisen metsävähennyksen saisi tehdä 60 prosentin suuruisena puun myyntitulosta.

Metsävähennys muuttuisi verovelvolliskohtaiseksi, jolloin metsän omistaja voisi vähentää käyttämättä olevan metsävähennyksen miltä tahansa omistamaltaan metsäkiinteistöltä saadusta metsätalouden pääomatulosta. Metsänomistajan verovuonna ja aikaisempina verovuosina tekemien metsävähennysten yhteismäärä ei voisi kuitenkaan ylittää 60 prosenttia metsänomistajan verovuoden lopussa omistamien metsäkiinteistöjen hankintamenojen yhteismäärästä. Muutos ehdotetaan otettavaksi käyttöön takautuvasti siten, että uusimuotoisen vähennyksen saisi tehdä jo vuoden 2008 verotuksessa.

Metsävähennyksen uudistamisella pyritään puun saannin turvaamisen ohella myös kannustamaan metsänomistajia lisäämään metsäomistustensa määrää, jotta edistettäisiin metsätilojen koon kasvattamista ja omistuksen keskittämistä sellaisille omistajille, jotka harjoittavat aktiivista metsätaloutta.

Samana päivänä annettiin myös tiedote tulevasta perintöverouudistuksesta. Hallituksen aikaisempi esityshän olisi ollut perustuslain vastainen. Hallitus korjaa esitystä siten, että yritysten ja maatilojen taseet tullaan repimään auki perintöverotuksen yhteydessä ja yritystoimintaan liittymätön omaisuus verotetaan normaalisti.

VM:n tiedotteen mukaan:

Täydentävällä esityksellä perintö- ja lahjaverolakiin lisättäisiin säännös, joka rajoittaisi huojennuksen saamista yrityksen sijoitusluonteisten varojen osalta. Mikäli sijoitusluonteisten varojen arvo vähennettynä yrityksen lyhytaikaisilla veloilla muodostaisi yli puolet siirtyvästä yritysvarallisuudesta, arvostettaisiin sijoitusluonteiset varat käypään arvoonsa. Perintö- tai lahjaveroa olisi tällöin suoritettava näiden varojen käyvästä arvosta lyhytaikaisten velkojen ylittävältä osalta. Muu yritysvarallisuus arvostettaisiin pääsääntöisesti 20 prosenttiin arvostamislain mukaisesta arvostaan.

Sijoitusluonteisia varoja olisivat rahoitusomaisuus ja omaisuuslajista riippumatta julkisesti noteeratut arvopaperit, sijoitusrahasto-osuudet ja joukkovelkakirjat sekä muut vastaavat sijoitusvarat. Samoin sijoitusomaisuuteen luettaisiin muut kuin elinkeinotoimintaa välittömästi palvelevat kiinteistöt ja kiinteistöarvopaperit.

Huomioon otettaisiin myös välillisen omistuksen tilanteet. Kohdeyrityksen varoihin ja velkoihin lisättäisiin sen välitöntä tai välillistä omistusosuutta vastaava osa sellaisten yritysten varoista ja veloista, joista kohdeyritys välittömästi tai välillisesti omistaa vähintään 20 prosenttia.

Tässähän päädytään juuri siihen, mitä Katainen ja hallitus yrittivät välttää perumalla ajatuksensa maatilojen ja yritysvarallisuuden perintöverottomuudesta. Suurentamalla verohuojennusta 80 prosenttiin pyrittiin välttämään yritysten taseiden avaaminen perintöverotuksen yhteydessä. -- Nyt se siis on esityksen mukaan joka tapauksessa tulossa.

Ei ihme, että hallitus antoi esityksensä perintöverotuksesta juuri eilen, medialla kun oli muuta pohdittavaa UPM:n ja StoraEnson ilmoitettua tehtaiden lakkauttamisista.]



***

[Hakukoneet näyttävät tuovan tähän uutissatiiriin paljon oikeaa tietoa etsiviä, heille kerrottakoon, että metsien ensiharvennusten verovapaus oli yliasiamies Esko Ahon ehdotus jota hallitus ei ole vielä toteuttanut, lupaillut kyllä syksyn mittaan esitykset eduskuntaan viedä. Tarkempia tietoja ei ole vielä kenelläkään: maa- ja metsätalousministeriön ylijohtajan Aarne Reunalan mukaan esityksen soveltamiseen liittyy vielä lukuisia avoimia yksityiskohtia. Koska hakkuille ei voi saada päällekkäisiä tukia, metsänomistajilla riittää vaivaa miettiessä valitseeko esimerkiksi kestävän metsänhoidon rahoituslain mukaisen ns. kemera-tuen vai verohuojennuksen. Vanha tuttu kemera lienee suurimmalle osalle edullisempi (katso tarkemmin Verolupaukset sekoittivat metsänomistajat:

Metsänomistajien keskuudessa vallitsee Metsänomistajien liitto Järvi-Suomen aluejohtajan Pauli Rintalan mukaan suuri epätietoisuus siitä, miten veroedun pystyy hyödyntämään. Metsänhoitoyhdistysten puhelimet soivat jatkuvasti, kun metsänomistajat pyytävät neuvoja. Vastauksia he eivät saa, koska yhdistyksissäkään ei tiedetä toimintaohjeita.

Verohuojennusten valmisteluun osallistuneen maa- ja metsätalousministeriön ylijohtajan Aarne Reunalan mukaan esityksen soveltamiseen liittyy vielä lukuisia avoimia yksityiskohtia. Koska hakkuille ei voi saada päällekkäisiä tukia, metsänomistajilla riittää pähkäiltävää miettiessään, valitsevatko he esimerkiksi kestävän metsänhoidon rahoituslain mukaisen ns. kemera-tuen vai verohuojennuksen.

Verohyödyn saaminen on metsänomistajien omalla vastuulla. Heidän on itse ilmoitettava metsäveroilmoituksessa, minkä hyödyn haluavat käyttää.

Tarkempia tietoja ja ohjeita saadaan vasta sitten, kun kansanedustajat ja virkamiehet palaavat lomiltaan. (KSML 9.8.2008)

Ensiharvennus on 20-30 vuotiaan metsän hoitoa. Nimi on harhaanjohtava. Aikaisemmista metsänhoidollisista toimenpiteistä ensiharvennus poikkeaa siten, että siitä saattaa saada jo puunmyyntituloa mikäli aikaisemmat hoitotoimenpiteet on tehty kunnolla. Puuta ostavat yhtiöt saattavat ottaa ensiharvennuksen tehtäväkseen, mikäli kuitupuuta olisi tarjolla vähintään 35-40 kuutiota hehtaarilta. Hallitus esittää eduskunnalle puunmyyntitulon verohuojennuksia, katso tarkemmin Hesarin uutista. Metsäverotuksesta tarkemmin esimerkiksi Farmit.netissä.]

Lisäys 22.8.: Virkamiesten palaillessa lomilta tietoja alkaa tihkua: saadakseen ensiharvennuksen verovapauden kaupat on tehtävä viimeistään 31.8.2008, eli pian. Tosin on vielä määrittelemättä miten ensiharvennus lakiin määritellään.

Juuri STT kertoi pikku-uutisessa, että verohuojennukset pienentävät myös verovähennyksiä. Huojennuksen ollessa prosenttia saa menoista verovähennystä saman 50 prosenttia. (Katso esim. Verkkouutiset tai Aamulehti 22.8.)

Asiasta löytyy myös valtiovarainministeriön tiedote:

Hallitus päätti 23.7.2008 keventää puun myyntitulojen verotusta puun saannin turvaamiseksi. Metsänomistajat saavat osittaisen veronhuojennuksen 1.4.2008 jälkeen tehdyistä metsänhakkuu- tai puun hankintasopimuksista, joista saadut tulot on maksettu vuoden 2010 loppuun mennessä. Ajanjaksolla 1.4.2008-31.12.2009 saaduista, metsätalouden pääomatulona verotettavasta puun myyntitulosta on 50 prosenttia verosta vapaata tuloa, ja ajanjaksolla 1.1.2010-31.12.2010 myyntitulosta on 25 prosenttia verosta vapaata tuloa.

Lisätietoja: ylitarkastaja Minna Upola p. (09) 160 33168

***

Julkaistu: 00:05
Päivitetty: 00:08

HTT

Hallitus esittää puun myyntitulon osittaista verottamista metsäteollisuuden puun saannin turvaamiseksi. Vero on 50 prosenttia, ja se tulee voimaan takautuvasti 1. huhtikuuta 2008 alkaen.

Vero on voimassa ensi vuoden loppuun. Vuonna 2010 vero on 25 prosenttia.

Uuden toimenpiteen tarkoituksena on turvata metsäteollisuuden puun saanti siinäkin tapauksessa, että Venäjän puutullien seuraava korotus toteutuisi vuoden 2009 alussa.

Hallituksen esitys menee tuntuvasti pitemmälle kuin aiemmin esitetty ensiharvennuksien verotus, sillä uusi vero koskisi kaikkea puukauppaa.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk) kertoi tiedotustilaisuudessa, että EU:n komissio on hyväksynyt järjestelyn. Vanhanen kiitteli komissiota ja sen puheenjohtajaa Jose Manuel Barrosoa Suomen tukemisesta tässä asiassa.

Vanhasen mukaan tilanne puukaupassa on ollut tänä vuonna hälyttävä. Verolla yritetään saada suomalaiset metsäomistajat myymään puutaan. Jos tämä ei onnistu, siitä seuraisi Vanhasen mukaan katastrofi.

"Kansantalous supistuisi merkittävästi ja tulisi kymmeniätuhansia työttömiä", Vanhanen sanoi.

Myös valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) patisteli matsänomistajia "kansallisiin talkoisiin".

Vero lisää valtion verotuloja ensi vuonna noin 170 miljoonaa euroa. Lisäksi ensiharvennusten verotus tuo vajaat 10 miljoonaa euroa.

Kaikki suuret metsäyhtiöt kertovat tällä viikolla osavuosituloksensa, ja yhtiöiden on etukäteen arveltu kertovan uusista saneeraustoimista. Tänään tuloksestaan kertovat huonoimmassa tilanteessa olevat Metsäliitto ja M-real, huomenna vuorossa ovat UPM ja Stora Enso.

Vanhanen toivoi tiedotustilaisuudessa, että ennen kuin metsäyhtiöt tekevät pysyviä ratkaisuja esimerkiksi tehtaiden sulkemisista, ne antaisivat nyt metsänomistajille aikaa todistaa, että kotimaistakin puuta löytyy.


(Vertaa HS)

Tintti - Brysselin symboli

Tuoreimmassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen Pääkaupunki -sarjakuvassa on vierailija Brysselistä. Vai onko sen sarjakuvan nimi Tää kaupunki? Molemmat lukutavat olen nähnyt ja omaksunut. Kyseessä on Käyttökuvan lehdelle jo pitkään tekemä politiikan ajankohtaisia ilmiöitä käsittelevä, kärkipoliitikkojen miehittämä sarja.

Tämän kertaisessa jaksossa Toivo Sukarin johdolla yritetään pitää hallitusta pystyssä vaalirahasotkuista huolimatta.

- Älkää nyt näyttäkö tuollaiselta! Minä tein teistä hallituksen ja minä teidät myös pelastan.

Pelastajaksi Sukari tuo paikalle Tintin ja Miloun. Tintti, tuo mahdottomien tilanteiden mies, selviytyjien kuningas ja median ammattilainen.

Tintti ehdottaa selvitymiskeinoksi rehellisyyttä, mutta se vaihtoehto tulee hylätyksi. Ei toivoa ihmiskunnalle. Vain ekobensaa.

Mieltäni jäi askarruttamaan mikä Tintin symboliarvo tässä jutussa oikeastaan on? Mahdollisuuksia on moniakin: mediaa neljäntenä valtiomahtina on manattu valvomaan poliitikkojen toimia, kuten vaalirahanottoa. Oikeusministeriö ei sitä halua tehdä.

Toisaalta puutullit. EU:ta on huudettu apuun ja Brysselin miehet neuvottelevat meidän puunjalostusteollisuudelle pelastuksen?

Ajankohtaisuuteen pyrkivän kerran kuukaudessa ilmestyvän sarjakuvan täytyy pelata monimerkityksellisyyksillä. Niin on parempi mahdollisuus saada ilmestymisajankohtaan naseva kannanotto.

Piin päivä

Tänään vietetään Piin päivää. Kyse ei ole melko harvinaisesta naisen nimestä, vaan matemaattisesta piistä. Tänä naisten viikon päivänä juhlitaan Leenan nimipäivää. Koska matemaattisen vakion likiarvoksi voidaan ilmoittaa murtoluku 22/7, on tämä päivä omistettu piille.

Wikipedian mukaan juhlan kunniaksi piireissä saatetaan ottaa Pina Coladat.

Tässä blogissa transsendenttiluvun päivää juhlistetaan neljällä tuhannella desimaalilla alusta.

3.1415926535 8979323846 2643383279 5028841971 6939937510 5820974944 5923078164 0628620899 8628034825 3421170679 8214808651 3282306647 0938446095 5058223172 5359408128 4811174502 8410270193 8521105559 6446229489 5493038196 4428810975 6659334461 2847564823 3786783165 2712019091 4564856692 3460348610 4543266482 1339360726 0249141273 7245870066 0631558817 4881520920 9628292540 9171536436 7892590360 0113305305 4882046652 1384146951 9415116094 3305727036 5759591953 0921861173 8193261179 3105118548 0744623799 6274956735 1885752724 8912279381 8301194912 9833673362 4406566430 8602139494 6395224737 1907021798 6094370277 0539217176 2931767523 8467481846 7669405132 0005681271 4526356082 7785771342 7577896091 7363717872 1468440901 2249534301 4654958537 1050792279 6892589235 4201995611 2129021960 8640344181 5981362977 4771309960 5187072113 4999999837 2978049951 0597317328 1609631859 5024459455 3469083026 4252230825 3344685035 2619311881 7101000313 7838752886 5875332083 8142061717 7669147303 5982534904 2875546873 1159562863 8823537875 9375195778 1857780532 1712268066 1300192787 6611195909 2164201989 3809525720 1065485863 2788659361 5338182796 8230301952 0353018529 6899577362 2599413891 2497217752 8347913151 5574857242 4541506959 5082953311 6861727855 8890750983 8175463746 4939319255 0604009277 0167113900 9848824012 8583616035 6370766010 4710181942 9555961989 4676783744 9448255379 7747268471 0404753464 6208046684 2590694912 9331367702 8989152104 7521620569 6602405803 8150193511 2533824300 3558764024 7496473263 9141992726 0426992279 6782354781 6360093417 2164121992 4586315030 2861829745 5570674983 8505494588 5869269956 9092721079 7509302955 3211653449 8720275596 0236480665 4991198818 3479775356 6369807426 5425278625 5181841757 4672890977 7727938000 8164706001 6145249192 1732172147 7235014144 1973568548 1613611573 5255213347 5741849468 4385233239 0739414333 4547762416 8625189835 6948556209 9219222184 2725502542 5688767179 0494601653 4668049886 2723279178 6085784383 8279679766 8145410095 3883786360 9506800642 2512520511 7392984896 0841284886 2694560424 1965285022 2106611863 0674427862 2039194945 0471237137 8696095636 4371917287 4677646575 7396241389 0865832645 9958133904 7802759009 9465764078 9512694683 9835259570 9825822620 5224894077 2671947826 8482601476 9909026401 3639443745 5305068203 4962524517 4939965143 1429809190 6592509372 2169646151 5709858387 4105978859 5977297549 8930161753 9284681382 6868386894 2774155991 8559252459 5395943104 9972524680 8459872736 4469584865 3836736222 6260991246 0805124388 4390451244 1365497627 8079771569 1435997700 1296160894 4169486855 5848406353 4220722258 2848864815 8456028506 0168427394 5226746767 8895252138 5225499546 6672782398 6456596116 3548862305 7745649803 5593634568 1743241125 1507606947 9451096596 0940252288 7971089314 5669136867 2287489405 6010150330 8617928680 9208747609 1782493858 9009714909 6759852613 6554978189 3129784821 6829989487 2265880485 7564014270 4775551323 7964145152 3746234364 5428584447 9526586782 1051141354 7357395231 1342716610 2135969536 2314429524 8493718711 0145765403 5902799344 0374200731 0578539062 1983874478 0847848968 3321445713 8687519435 0643021845 3191048481 0053706146 8067491927 8191197939 9520614196 6342875444 0643745123 7181921799 9839101591 9561814675 1426912397 4894090718 6494231961 5679452080 9514655022 5231603881 9301420937 6213785595 6638937787 0830390697 9207734672 2182562599 6615014215 0306803844 7734549202 6054146659 2520149744 2850732518 6660021324 3408819071 0486331734 6496514539 0579626856 1005508106 6587969981 6357473638 4052571459 1028970641 4011097120 6280439039 7595156771 5770042033 7869936007 2305587631 7635942187 3125147120 5329281918 2618612586 7321579198 4148488291 6447060957 5270695722 0917567116 7229109816 9091528017 3506712748 5832228718 3520935396 5725121083 5791513698 8209144421 0067510334 6711031412 6711136990 8658516398 3150197016 5151168517 1437657618 3515565088 4909989859 9823873455 2833163550 7647918535 8932261854 8963213293 3089857064 2046752590 7091548141 6549859461 6371802709 8199430992 4488957571 2828905923 2332609729 9712084433 5732654893 8239119325 9746366730 5836041428 1388303203 8249037589 8524374417 0291327656 1809377344 4030707469 2112019130 2033038019 7621101100 4492932151 6084244485 9637669838 9522868478 3123552658 2131449576 8572624334 4189303968 6426243410 7732269780 2807318915 4411010446 8232527162 0105265227 2111660396

Hyvällä ulkomuistilla varustetut ihmiset ovat ottaneet mittaa toisistaan piin avulla. Tällä hetkellä ennätys lienee eläkkeellä olevan japanilaisen insinööri Akira Haraguchin nimissä. Hänen kerrotaan vuonna 2006 muistaneen oikein yli satatuhatta desimaalia alusta lukien.

Ensimmäinen revolveritaistelu

Tänään vuonna 1865 käytiin ensimmäinen villin lännen kaksintaistelu. Wild Bill Hickok (1837-1876) voitti Davis Tuttin kahdenkeskisessä ampumakilpailussa. Siihen nähden miten paljon populaarikulttuurissa on Villiä länttä hyödynnetty, sen "historiallinen" kesto oli lyhyt, laajasti käsitettynäkin vain pari vuosikymmentä. Paljon käytetty Pony Expressin aika kesti vain puolitoista vuotta.

Kaksintaisteluista on kirjoitettu ja kuviteltu paljon, mutta Hickokin ja Tuttin nopeusvetokilpailu on ensimmäinen tunnettu.

Tapahtumapaikkana oli Springfield Missourissa.

Sisällissodasta toipuvassa maassa kaksintaistelu sai myös toisenlaista julkisuuskuvaa kuin populaarikulttuurissa. Tutt oli entinen konfederaattiveteraani, Hickok unionin tiedustelija. Asetelma oli kuin käydyn sodan jälkinäytös.

Kaksintaistelu ei ollut mikään läpihuutojuttu. Hickokia syytettiin Tuttin taposta ja asiaa käsiteltiin oikeudessa elokuussa 1865. Asian selvittelyyn tuomioistuimessa käytettiin kolme päivää.

Todistajia oli paljon, peräti 22.

Tutt ja Hickok olivat molemmat uhkapelureita. Kaksintaistelun motiivia haettiin pelipöydästä ja naissuhteista (Hickok olisi liehitellyt Tuttin siskoa, tai Tutt Hickokin tuolloista naisystävä Susanna Moorea). Miehet tunsivat toisensa entuudestaan pelipöydistä ja tiedettiin Tuttin olevan veloissa Hickokille.

Tapausta edeltäneessä pelissä Hickok oli jo kaksi sataa voitolla (huikea summa noihin aikoihin) ja pääosa rahasta oli Tuttilta peräisin. Häviämiseen tuskaantunut Tutt muistutti Hickokia tämän 40 dollarin velasta aikaisemmista hevoskaupoista. Hickok kuittasi velkansa samantien. Tutt muistutti myös 35 dollarin pelivelasta, joka Hickokin mukaan olisi ollut vain 25 dollaria.

Tuolloin Tutt nappasi pöydästä Hickokin taskukellon ja sanoi pitävänsä sen panttina niin kauan kunnes hän saisi 25 dollariansa. Tempauksesta ärtynyt Hickok kielsi Tuttia näyttäytymästä kaupungilla hänen kellonsa kanssa.

Seuraavana päivänä kymmenen aikoihin Tutt kuitenkin tuli torille Hickokin kello näyttävästi esillä. Sana kulki ja puolilta päivin Hickok tuli tarkastamaan tilanteen. Torilla oli Tutt hänen kellonsa kanssa.

Väki kaikkosi torilta ja Tutt jäi yksin sen keskelle. Hickok asteli häntä kohden, kunnes pysähtyi vajaan 70 metrin päähän.

Hickok muistutti Tuttia eilisistä sanoistaan.

Miehet epäröivat mitä tehdä.

Tutt veti ja lähes samanaikaisesti kaupungilla kiiri kahden laukauksen ääni. Tutt ampui ohi, mutta Hickokin .36 kaliberin luoti lävisti Tuttin sydämen. Hän kuoli samantien.

Asiaa harkinneen valamiehistön mukaan teko oli itsepuolustusta. Peliveloista panttina olleen taskukellon julkinen esitteleminen oli sellainen provokaatio, joka oikeutti aseen käyttöön.

Harper's Magazine kertoi tapauksesta vuonna 1867. Wild Billistä tuli kerta heitolla kuuluisa. Myöhemmin Wild Bill Hickok keräsi mainetta Deadwoodin kaupungissa, jossa hän korttipöydässä kuoli.

***

Hickokia muistelee myös hänen myöhempi naisystävänsä Calamity Jane 1890-luvulla julkaistussa omaelämäkerrassaan:

Calamity Janen elämä ja seikkailut (Life And Adventures of Calamity Jane by Herself)

Kesän tuotetuttavuuksia: Orka silikonikinnas

Kesäisin on enempi aikaa kierrellä kauppoja, katsella ja ihmetellä millaisia tuotteita ja innovaatioita on ihmisille arjen helpottamiseksi aikaan saatu. Hesarissa pääkirjoitussivulla kolumnoitiin siitä, miten miesten henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät innovaatiot ja keksinnöt jäävät suunnitelijoidensa pöydille. Kolumnistin mukaan muun muassa Leijonan kidassa oli miesten wc-käyntien helpottamiseen tarjolla lukuisa joukko uusia keksintöjä, mutta yksikään niistä ei bisnesenkeleitä kiinnostanut.

Naisten arjen ja olon helpottamiseen innovoidut tuotteet sen sijaan pääsevät huomattavasti helpommin valmistukseen. Kuten kuvan Orka -hanskat. Valmistajan mukaan hanskat kestävät lyhytaikaista kuumuutta, ovat vedenpitävät ja helpot ja hygieeniset puhdistaa. Voi pestä vaikka astianpesukoneessa.

Ranskalainen valmistaja Mastrad ei varmaankaan ole ajatellut millaisia mielleyhtymiä kintaan tuotemerkki Suomessa tuottaa.

Vaimoa kikatuttaa vieläkin.

Pohjoismaissa muutoinkaan tuotemerkki ei liene keittiötöihin liitettynä myynnin kannalta suotavia mielleyhtymiä tuottava. Jaksamiseen viittaaminen tuo yleensä mieleen väsymisen, raatamisen.

Koululaisen perussanakirjan mukaan:

ork|a -ade -at jaksaa, olla voimia

Keskiaukeamalla Tauno Palo

Mediat muuttuvat ajan virrassa. Aina niin vakaa ja arvokas Suomen Kuvalehtikin on ottanut mallia nuorisoprinttimedioista. Suosikin ja sen ajoittaisten kilpailijoiden yksi merkittävin tunnusmerkki läpi vuosien ovat olleet julisteet ja fanikuvat. Nyt niitä on Suomen Kuvalehdessäkin.

Tuorein Suomen Kuvalehti 29/2008 tarjoilee keskiaukeamallaan nannaa Tauno Palo -faneille. Palo tuijottelee taivasta Helsingin kattojen yläpuolella koko aukeaman mustavalkokuvassa.

On lehdessä pitkä juttukin Tauno Palon (1908-1982) vaiheista. Ja siitä miten hän taas on ajankohtainen.

Lokakuussa ilmestyy Lauri Meren kirjoittamana elämäkerta. Otavan kustantamana.

Muutoin lehti on entisensä. Kansijutussa päivitellään taas Venäjän karhun Suomelle tuottamia riskejä.

Sarjakuvapuolella ikiklassikko Helmi & Heikin rinnalla seikkailevat Pauli Kallion ja Christer Nuutisen Kramppeja & Nyrjähdyksiä ja arkistoista kaivettu Rymy-Eetu. Tällä kertaa Erkki Tantun Rymy-Eetu on antelias, alkujaan sarjakuva on julkaistu Kansan Kuvalehdessä vuonna 1953.

Rymy-Eetu tekee paluun tässä numerossa. Manu Larcenetin Maallemuuttajat päättyivät lehdessä viime numeroon (27/2008).

(Kuvassa Kramppeja & Nyrjähdyksiä loppukohtaus)

Sairausloman tuuraajat

Eilen alkoi Helsingin Sanomissa Viivin ja Wagnerin sairausloma. Tuuraajiksi loman ajaksi palkattu ei vain yksi, vaan peräti viisi tekijää. Kukin heistä tekee oman tulkintansa hahmoista viikon eli kuuden stripin ajan.

Ensimmäisenä sairausloman tuuraajana sai kunnian olla Ville Ranta. Hänen kuusiosainen Ville & Wagner -sarjansa alkoi siis eilen.

Rannan jälkeen tuuraussarjaa piirtää Petteri Tikkanen. Seuraavina vuoroon tulevat Katja Tukiainen, Aiju Salminen ja Tiitu Takalo.

Muutoksen tuulia on myös Rannan sarjakuvablogissa, tosin paljon pienempiä kuin Viivin ja Wagnerin parissa. Ranta jatkaa kuvamerkintöjensä tekemistä entiseen malliin, mutta nykyisin sallii muiden blogien tapaan niiden kommentoinnin.


Tuuraajien stripit Helsingin Sanomien sivuilla 17.7. alkaen.

Ryijyt ja muut sisustusvaatteet

Varkauden taidemuseossa on näyttely ryijyistä. Näyttelyyn on saatu koottua pitkä aikaskaala, vuodesta 1778 tähän vuoteen saakka. Valikoima on melko tasaisesti eri vuosikymmeniltä.

Ryijy elää, julistaa näyttelyn nimi. Niin elää, meilläkin on makuuhuoneen seinällä kapioryijy. Ryijyperinne omien havaintojeni mukaan elelee melko vahvasti, ja osaltaan siihen vaikuttanee sen kytkeytyminen nuorempien ja vanhempien sukupolvien välisyyteen.

Kapioryijy on osa omasta lapsesta luopumisprosessia, sieltä loppupäästä. Tyttärelle (tai lapsenlapselle) ja hänen miehelleen tehdään uuteen kotiin muistoesine. Monilla lahjaryijy saattaa pitkiäkin aikoja olla varastossa, mutta ennen pitkää se löytää paikkansa, niin kuin meilläkin.

Näyttelyn esittelemä ryijyjen elämänkaari 1700-luvulta lähtien on melko yhtenäinen. Muutokset näyttäytyvät pieninä vivahteina, kudontatekniikan pysyessä samana ei suuria mullistuksia voi tapahtuakaan. Touko Issakaisen Rosanvärisessä ryijyssä vuodelta 2006 on sukkia, tukkapompuloita ja kangasriekaleita villalangan lisäksi, mutta muutoin materiaalikokeilut loistavat poissaolollaan.

1900-luvun alun kansallisromantiikan (jugendin) aikaan ryijyjä suunnittelivat myös kuuluisat nimimiehet: Väinö Blomstedtin, Amras Lindgrenin ja Akseli Gallen-Kallelan ryijyt ovat näyttelyssäkin näyttävästi esillä.

Ryijyissä on melkein aina pyritty väripintojen ja melko abstraktien kuvioiden/kuva-aiheiden yhdistämiseen. Poikkeuksen tähän pitkään historialliseen linjaan tekee 1930-luku, erityisesti Impi Sotavallan suunnittelemat esittävyyteen pyrkivät mallit.

Tuo aika ymmärtääkseni vei ryijyiltä maineen piireissä pitkäksi aikaa.

1960-luvun uudet mallit palauttivat sen, erityisen ihastuttavina esimerkkeinä voisi mainita Lea Eskolan Pingviinin (1962) ja Kirsti Ilvessalon kerrostalomaiseman mieleen tuovan Huomispäivän (1961).

Ryijy ei ole yleensä ainutkertainen taideteos. Pikemminkin niitä voisi verrata grafiikkaan. "Vedosten" ottaminen ryijyistä on kuitenkin paljon työläämpää ja hitaampaa. Monet näyttelyssä olevat 1900-luvun ryijyt ovat tuttuja entuudestaan sukulaisten, naapureiden ja kyläläisten seiniltä.

Suomen Käsityön Ystävillä onkin merkittävä osuus ryijymuotien luonnissa ja levittämisessä. Meidänkin ryijyn malli ja tarveaineet on Käsityön Ystävien kautta hankittu. Näyttelyssäkin oli järjestön ryijypaketteja myynnissä. Tompuloille myös starttiryijy -paketteja.

Ryijy elää - Suomalaisia ryijyjä 1778-2008

Kesähommia

Näin heinäkuun jo ollessa yli puolen välin alan laskeskella mitä vielä kesän aikana pitäisi saada aikaiseksi. Urheiluseuran historiasta puuttuvat edelleen samat kaksi alalukua, jotka olivat toukokuun alussa tekemättä kun sain kuulla juhlien ja julkaisun siirtyessä. Loppuyhteenvetoon olen hienon idean löytänyt, jota toukokuussa ei ollut.

Järjestäytyneessä urheilutoiminnassa on tärkeintä se, miten organisaatio suhtautuu oman toimintansa tuottamiin lieveilmiöihin. Kaikenlaista vähemmän suotavaa massaliikkeiden ympärille tahtoo muodostua. Silloin kun ikävien asioiden torjunta on tärkeämpää kuin varsinaisen kilpa- tai kuntourheilun saavutukset, ollaan eettisesti kestävällä pohjalla.

Onkiveden rannalle Onkiveden kylän Nallikalliolle on alkanut nousta venevaja. Pariin viikkoon en työmaalla ole käynyt, työt siellä ovat edistyneet vanhempien voimin. Reilun viikon päästä sinne itsekin, valmiille loppusilausta antamaan.

Ollaan itse oltu Mikkelissä musiikkijuhlilla, käytetty lapsia Tampereella ja majailtu Jäppilässä. Loppuviikosta Savonlinnaan.

Jäppilässä hieman myöhäsyntyisesti aloitin puutarhavadelmaviljelmän laajentamisen. Olisi pitänyt ennen juhannusta tehdä, keskikesä on taimenistutukselle (tässä tapauksessa siirrolle) huonointa mahdollista aikaa.

Puutarhamyymälöissäkin (ainakin aikaisempina kesinä) on tähän aikaan alennusmyynnit. Elokuussa nyt alennuksessa olevat taimet ovat tarjolla taas normaalihinnoin.

Syksy onkin oikeastaan parasta istutusaikaa, jos alkukesästä ei ole ehtinyt.

Oikeastaan kesään harkitut hommat on tehty.

Idealaariin on toivottavasti syksyllä hieno sato korjattavissa?

Jaroslavlin aukio

Jyväskylässä Viitaniemessä on Jaroslavlin aukio, jolla toimivat kustannusyhtiö Minerva ja kirjapaino Kopijyvä. Aukiolta avautuu puisto, mutta toiselta puolen sitä varjostaa Alvar Aallon suunnittelema tornitalo.

Tornitalosta (Viitatorni) pahat kielet tietävät kertoa, että se sai rakennusluvan päivää ennen kuin alue siirtyi maalaiskunnalta kaupungille. Joka tapauksessa torni on hieno Harjun takainen aksentti pientaloalueella.

Yllä olevan kirjapainon rakennuksen Kauko Sorjonen on suunnitelluttanut nimenomaan painoansa varten.

Aukiolle on jälkensä jättänyt myös kissa, joka ei ole osannut märästä sementistä varoittavia kylttejä lukea.

Onko tietoisuutta olemassa?

Tänä vuonna Osuuskunta Jyväs-Ainolan kustannustoiminta poikkeuksellisesti alkaa vasta nyt heinäkuussa. Aikaisempina vuosinahan olen jo tammikuussa parikin opusta saattanut markkinoille, ja kevään aikana saanut kaikki vuoden neljä aiottua teosta julkaistua.

Mutta tästä vuodesta tuli poikkeus.

Vuoden ensimmäisenä teoksena julkaisemme William Jamesin (1842-1910) 1904 Journal of Philosophy, Psychology, and Scientific Methods -aikakauskirjassa julkaiseman pohdinnan Onko 'tietoisuutta' olemassa? Suomennos on Salla Rissasen.

Jamesin käsityksen mukaan tietoisuutta ei ole olemassa. Tekstissäänkin hän toteaa tällaisen ilmoituksen olevan kovasti tylyn. Hän puolustelee väitettään mahdollisia nousevia vastaväitteitä vastaan omaan jamesmaiseen tyyliinsä.

Teosta voi piakkoin hankkia nettimyymälämme kautta.

Naissaari

Vaajakosken kiertoliittymästä on tullut nelostien yksi solmu, tai pikemminkin tukos. Kiertoliittymässä oli pitkään kaksi kaistaa, mutta niiden sulava käyttö ei suomalaisilta autoilijoilta onnistunut. Pelti rytisi päivittäin.

Niinpä kiertoliittymässä on siirrytty yhteen kaistaan. Kesäkuun alkupuolella järjestely oli vielä pelottavan oloisesti betoniporsain tehty, nyt heinäkuussa levikkeitä oli jo saatu vähemmän uhkaavista materiaaleista tehtyä.

Ennen kiertoliittymään uskaltautumista on hyvä käydä keräämässä voimia Naissaaressa.

Lisäys 6.8.: Naissaaren kahvihuone on Oikotiellä myytävänä (hintapyyntö 295000). Keskisuomalainen uutisoi, että kahvilan pito paikassa saatta loppua.

Koljonvirralla

Kahdensadan vuoden takaisia Suomen sodan taisteluja muistetaan monin tavoin Pohjois-Savossa heinäkuun lopulla. Keskeisin ja tunnetuin näistä taisteluista on Koljonvirran taistelu, jonka tapahtumista Runeberg sai aiheen Sven Dufva -runoonsa (Kuvia Koljonvirran Sven Dufva patsaasta täällä).

Muitakin kaunokirjallisia kuvauksia taistelusta löytyy. Gustav Henrik Mellinin (1806-1875) Paavo Nissinen -nimellä julkaisema Kuvaelmia viimeisestä Suomen sodasta (Antti Jalavan suomennos julkaistu 1879) keskittyy pääasiassa Kurun seutujen tapahtumiin, mutta viimeisessä kappaleessa siirrytään Iisalmeen antamaan sodalle ratkaisu.

Iinsalmen tappelu.

Iinsalmen kirkko seisoo eräässä laaksossa Saimaan pohjaisimmilla haaranneilla. Suomen etevin vuorijakso, Maanselkä, menee pohjaispuolella kirkkoa. Vesijaksojen ylitse on tässä rakettu iso silta, kahdensadan kyynärän pituinen. Molemmin puolin levenee raivaamattomia erämaita, jylhiä, suuria kallioita ja monimutkaisia vesiä, toinen toisensa kanssa yhdistetyt koskilla ja salmilla. Itse Iinsalmen kirkko oli rauhan temppelinä molempain vihollisten sotajoukkojen välissä, joidenka päälliköt, Lohtajassa tehdyn sotilakon mukaan, olivat julistaneet kirkon ynnä vähäisen alueen sen ympärillä rauhan-alaisiksi.

Kaksi talonpoikaa läheni kirkkoa erään naisen kanssa. Tämä oli nuori, sielunvaivoista ja taudista riutunut tyttö. Hellyydellä ja varovaisuudella, ikäänkuin hän olisi ollut joku taivaallinen olento, kantoivat talonpojat sairasta tyttöä paarilla, jotka he olivat tehneet pitkistä seipäistä. Kirkon vieressä seisoi ensimmäinen etuvartija, yksi Karjalan rakuuna. Hän huusi tulijoille, ja toinen kantajista vastasi, että he olivat kaksi talonpoikaa, jotka veivät leipää Suomen armeijaan ja erään majuri Gek'in tyttären isänsä luokse.

Rakuuna käski heidän odottaa ja antoi ilmoituksen asiasta likimmäiselle miehellensä, joka taas lähetti sen edemmäksi.

Talonpojat puhuttelivat sill'aikaa rakuunaa ja saivat häneltä lupauksen kantaa sairaan sisälle kirkkoon. Täällä he laskivat taakkansa alas alttarin eteen. Tyttö viittasi kädellään ja toinen talonpoika nojautui hänen ylitsensä, kuullaksensa niitä sanoja, joita hän heikolla äänellä kuiskasi.

Nuori talonpoika ei voinut estää suuria kyyneliä vierimästä alas poskiansa myöten, pidättäessään hengitystänsä, jotta paremmin kuulisi tytön sanoja. "Meidän ei tarvitse kiirehtiä", virkkoi hän, "niin kauan kuin sotilakko kestää. Mutta lähde sinä, Heikki, sotaväen luokse ja koeta saada tieto siitä, missä majuri on".

Heikin mentyä ei kauan viipynyt, ennenkuin eräs upsieri astui sisään. "Onko mamseli Gek täällä?" kysyi hän.

Talonpoika viittasi ääneti tyttöön. Upsieri astui likemmäksi, katseli häntä muutamia silmänräpäyksiä ja sanoi: "hänellä oli sotatautia, näen mä. Mutta meillä on lääkäri prikaatissamme. Mamseli Gek", pitkitti hän, "minua ilahduttaa ja omaisianne on se vielä enemmän ilahduttava, että olette tullut pelastetuksi. Rykmentinpastori Holm, joka Savon prikaatin kanssa äskettäin tuli tänne, on kertonut meille äitinne ja sisarenne pelastuksesta Tampereelta. Minä voin ilahduttaa teitä sillä tiedolla, että he onnellisesti ovat tulleet isänne tykö ja että hän on lähettänyt heidät turvaan Uuteenkarlepyyhyn. Niin pian kuin terveytenne ja voimanne sen myöten antavat, tahdomme hankkia teille tilaisuutta jonkun kuormastomme kanssa päästä sinne. Ensinlähtevällä kurierilla lähetän heille teidän terveisenne".

Amalian kasvot valkenivat vähäisen. Hän avasi silmänsä ja niistä loisti syvä kiitollisuuden tunne. Rehellisen Paavon kasvoilla kuvautui myöskin hetkeksi tyytyväisyys, mutta hän käänsi taas kohta huolettavan huomionsa tyttöön.

Samassa hetkessä kuului torven räminä. "Kapteini Burman!" huusi yksi rakuuna. "Meidän sananlähettimme tulee takaisin, vihollinen rikkoo sotilakon".

"Se on mahdotonta", vastasi upsieri. "Kello ei vielä ole kaksitoista ja sotilakko loppuu vasta kello yksi. Mutta me emme voi jättää tätä sairasta naista avutonna vihollisen valtaan. Tule sinä ja auta talonpoikaa häntä kantamaan".

Rakuuna totteli kohta upsieriansa ja tarttui paariin. Paavo kehoitti häntä surullisella äänellä kantamaan hiljaa ja varovasti.

"Voi, ett'en saa kuolla Jumalan huoneessa!" huokasi tyttö puoliääneen, vietäessään pois kirkosta, joka vihollisen tullessa ei saanut olla turvapaikkana edes kuolevallekaan.

Tiellä oli kapteini Burman koonnut etuvartijansa. Hän käski paarten kiiruhtaa edelle sillan ylitse. Silloin näkyi tiellä vastaiselta puolelta joukko ratsastajia, jotka lähenivät täyttä ravia ajaen.

"Se on kapteini Brusin", lausui hän. "Mitähän tämä on? Eikö he pidä häntä arvossa sananlähettinä? Vetäytykää yhteen, pojat! Me viivytämme vihollista kumminkin niin kauan, että sairas pääsee pakoon. Hän on urhoollisen soturin tytär".

Brusin tuli samassa. "Ne heittiöt!" huusi hän Burman'ille. "Minä sanoin ajutantille kellon olevan ainoastaan kaksitoista, mutta hän vastasi, että hänen päällikkönsä kello näytti oikean ajan. He ovat ampuneet minua. Silta on pikaisesti revittävä".

"Jos tahdot pidättää heitä vähän", sanoi Burman, "niin otan minä Savon jääkärit, jotka seisovat sillan vieressä, avuksi ja revin sen.

"Hyvä", vastasi Brusin ja asetti pienet joukkonsa riviin. Aika oli täpärällä, sillä ensimmäinen kasakkiparvi läheni jo. He hiljensivät vähän vauhtiansa, nähdessään nämät kaksitoista (sillä useammat eivät he olleet) Karjalan rakuunaa odottavassa asennossa. Mutta he lähestyivät kuitenkin, kunnes tulivat pyssynkantamuksen päähän. Silloin laukasivat rakuunat karpiininsa ja kasakit vetäytyivät nopeasti muutamia askeleita takaisin. Mutta rakuunain oli myöskin peräytyminen. He tekivät sen kuitenkin niin verkalleen, ett'ei vihollisen etujoukko uskaltanut tulla aivan likelle. Vaan tätä seurasi suurempia joukkoja. Kokonainen ratsaskunta keisarillisen kaartin ulaaneja valmistautui rynnäkköön. Rakuunat kiiruhtivat pois.

Sillalla olivat Savon jääkärit täydessä toimessa, repiessään irti ansaita ja hävittäessään tukkeja ja salvaimia. Mutta viholliset tunkivat eteenpäin. Karjalan rakuunat laukkasivat viimeisillä ansailla sillan yli, vihollisten luotien vinkuessa heidän ympärillänsä. Savon jääkärit, jotka tähän asti olivat käyttäneet kirvestä, tempasivat nyt tussarin olalta ja surmaava, vaikka epätasainen laukaisema heitti joukon ulaaneja maahan.

Keskellä kähäkkää tunkeutuivat nopeilla askelilla ansaiden yli ne molemmat, jotka kantoivat paaria. Vihollinen luoti lensi yht'äkkiä avuliaan rakuunan käsivarren lävitse. Hän päästi käsistään paaret. Mutta Paavo otti joutuisasti Amalian uumiin kiinni, nosti hänet syliinsä ja pakeni kiiruulta. Kuolevan tytön pää nojasi hänen rintaansa vastaan ja voipunut kätensä lepäsi hänen olkapäällään.

Hän pääsi onnellisesti sillan ylitse. Sen vasemmalla puolella oli pari taloa. Oikealle, jonneka tie meni, näkyi patteri useammilla siltaan päin käännetyillä tykeillä, jotka olisi luullut voivan estää kenenkään siitä ylitse pääsemästä. Paavo kiiruhti taakkansa kanssa likimpään tupaan, jossa luuli olevansa turvassa.

Asukkaat olivat kaikki lähteneet pois huoneistansa. Paavo laski Amalian alas rahille ja otti vienosti kiinni hänen kädestänsä. Silloin liikkuivat tytön huulet. Hän kumartui alas, kuullaksensa hänen heikkoa ääntänsä. "Paavo!" kuiskasi hän, "nyt et enää kauemmin voi pelastaa lapsuuden ystävääsi. Vie terveiseni isälleni, äidilleni, sisarilleni! Sinun äidillesi myöskin, Paavo! Nyt ovat vaivani loppuneet. Paavo, ystäväni, rukoile Jumalaa -- --"

Paavon silmät himmentyivät kyynelistä. Hän piti vielä kiinni tytön kädestä ja pyyhki toisella kädellään kyynelet pois silmistänsä. Katsoessaan nyt Amaliaan oli henki paennut tämän huulilta. Paavo seisoi aivan kuin kivestyneenä ja katseli tytön vaalenneita kasvoja; sanomaton tuska painoi hänen rintaansa ja hän ei kuullut, kuinka tappelun meteli kasvoi ulkopuolla, kuinka tykkien jyrinä lopuksi sekautui kivärinlaukauksiin.

Kenraali Tutschkoff oli saanut käskyn valloittaa sillan, maksakoon mitä hyvänsä. Ääretön joukko jalkaväkeä täytti seudun aina kirkolta asti. Monilukuinen tykistö leveni rannalle, oikealla puolen siltaa. Hävitettyänsä noin puolen siltaa olivat Savon jääkärit pakoitetut vetäytymään takaisin, antaaksensa Suomen tykistölle tilaa ampua. He kiirehtivät vasemmalle, järjestyäksensä kylän takana. Silloin rupesivat Suomalaisten tykit jyrisemään. Kenraali Sandels seisoi muutamalla kalliolla ja katseli asemata. Hän näki keisarillisen kaartin kranatöörit, valmiina ensiksi astumaan puoleksihävitetylle sillalle, jota Venäläiset keskellä luotien vinkunaa korjasivat irtaimilla laudoilla ja ansailla. Mutta Sandels oli asettanut patterinsa niin hyvin, että hänen tykistönsä saattoi pyyhkäistä koko sillan.

Rohkeasti rupesivat nyt kranatöörit liikkumaan sillan yli. Vaan kauas eivät olleet ehtineet, ennenkuin heidän ruumiinsa peittivät tätä hirvittävää tietä ja ainoastaan muutamia ylijääneitä vetäytyi takaisin. Mutta se varma kuolema, joka täällä kohtasi sotilaita, ei kuitenkaan voinut hillitä jälelle jääneiden intoa. Uusi rykmentti astui esiin, Veliki-Luk'in, jonka päällikkönä oli evesti Tschoglokoff. Hurranhuudoilla ryntäsi se eteenpäin. Keskellä siltaa saavutti sitä tappio. Mutta sen jälessä tuli Räävelin rykmentti, jota nuori ruhtinas Dolgoruki itse komensi. Valkoisen ratsunsa selässä riensi hän kiihoittamaan soturien horjuvia rivejä. Hilpeillä liikennöillä puhutteli hän sotamiehiä ja tiheä joukko hyökkäsi eteenpäin.

Uusi laukaus Sandels'in pattereista löi tukulta Venäläisiä maahan. Nuori ruhtinas, jonka keskellä meteliä voi tuntea valkoisesta hevosestaan, riensi ylijääneiden etupäässä ja onnistui pääsemään sillan ylitse. Mutta juuri siinä hetkessä, kuin hän astui toiselle rannalle, nähtiin hänen hellittävän ohjakset ja horjuvan. Hän kaatui takaperin hevosensa selälle ja veri purskui hänen lävistetystä sydämestänsä. Hetken aikaa epäilivät hänen seuraajansa, mutta vaikka heidän rivinsä olivat harvettuneet, tunkivat he kuitenkin esiin ja heittäytyivät vasemmalle, hakeaksensa suojaa Kauppilan asuinhuoneiden takana. Mutta siellä kohtasi heitä Savon jääkärit. Sill'aikaa tulvaili yhä Venäläisiä sillan yli, vaikka ainoastaan vähin osa pääsi toiselle rannalle. Kaikki ylitulleet heittäytyivät Kauppilan taakse ja siellä nousi ankara taistelu Suomen jääkärien kanssa, joidenka vähitellen täytyi peräytyä.

Likimmäisen huoneen ovessa näkyi nuori Suomen talonpoika, kirves nostetussa kädessä. Venäläisten sinne rynnätessä kaatuivat ensimmäiset hänen raivokkaista iskuistaan, kunnes hän viimein, ylivoimalta voitettuna, vaipui alas veriselle kynnykselle. Samassa lensi rätisevä raketti Venäläisten patterista salmen ylitse ja putosi tuvan kattoon. Tiheä savupilvi peitti tämän kauhistavan kohtauksen ja kaikki talot seisoivat pian ilmitulessa.

Palavien rakennusten takana olivat Venäläiset vähittäin koonneet melkeän voiman, vaikka jokainen eri joukko sillalla oli kärsinyt suurta tappiota. Sandels'in tarkka silmä huomasi heidän pian aikovan tehdä rynnäkön itse patteria vastaan. Hän odotti että kaksi pataljonaa Valkiaisista ehtisi tulla hänen avuksensa. Kaikissa tapauksissa seisoi kuitenkin varajoukkona varustusten takana kaksi komppaniaa Savolaisia, joidenka päällikköinä olivat mainiot majurit Duncker ja Malm. Sandels katsahti heihin luottavalla silmäyksellä ja antoi vaan käskyn pitää tykintulta siltaa vastaan hyvässä voimassa.

Nyt rupesivat ulaanit tunkemaan sillalle. Silloin hyökkäsivät Venäläiset palavasta Kauppilasta ja tekivät rynnäkön patteria vastaan. Kauhealla vimmalla kiipesivät urhoolliset Veliki-Luk'in jääkärit juoksuhaudan ylitse ylös vallille. Jokaisen tykin välissä nähtiin venäläisiä päitä. Keisarillisen kaartin kranatöörit pääsivät ensiksi vallin ylitse. Suomen tykkimiehet patterin toisessa päässä lyödä sivalsivat ympäriinsä laastukeilla ja sapeleilla, mutta kranatöörein pajunetit viskasivat heidät maahan.

Nyt oli oikea hetki käsissä. Sandels katsahti evestluutnantti Fahlander'iin, joka seisoi hänen vieressänsä: "anna Malm'in ja Duncker'in komppaniat astua esiin ja poistaa rynnäkkö!"

Kuin salama lensi Fahlander odottavien soturien luokse. He olivat jo järjestyneet, kivärit valmiina, joka silmä isketty päällikköön. "Pojat", huusi Fahlander, "ojentakaa pajunetti! Edespäin! Kuolema noille koirille!"

Ääretön hurranhuuto kaikui soturien huulilta, heidän rivinsä rupesi liikkumaan, joka askel enensi heidän vauhtiaan ja kotkan nopeudella syöksivät he kranatöörien päälle, jotka kohta viskattiin takaisin juoksuhautaan, nyt täynnä vihollisia.

Mutta Suomalaiset eivät seisahtaneet vallille. Nähdessään vihollisten joukkoja kiihtyi vaan yhä enemmän heidän sotahimonsa.

"Eteenpäin! päälle!" kuului upsierien ääni. Silloin kaikui uusi hurranhuuto ja vallin ylitse hyökkäsivät he alas vihollistensa päälle. Joukottain kaatui Venäjän sotamiehiä. Joka Savon pajunetti tuli veriseksi. Mitään armoa ei pyydetty, mitään ei annettu. Jossa pajunetti murtui, lyötiin tukilla; jossa kiväri meni rikki, lyötiin puristetuilla nyrkeillä ja sijaa saivat Savolaiset. Pian oli juoksuhauta puhdistettu
ja ne Venäläiset, jotka vielä olivat jälellä, pakenivat täyttä laukkaa sillalle. Mutta Savolaiset karkasivat heidän jälkeensä, ajoivat heidät pajunetilla veteen, ja kahdesta tuhannesta, jotka olivat astuneet rannalle, ei neljäsosakaan tullut takaisin sillan ylitse.

Kun Venäläisten rynnäkkö tällä tavoin oli takaisin lyöty, vietiin kiiruusti tykistö alas vastuksitta ja järjestettiin sillan vieressä.

Ulaanit, jotka olivat tulleet pakenevia kumppanejansa vastaan, pakoitettiin juuri näiltä takaisin. Silloin rupesi taas Suomen tykistö ampumaan lähemmältä ja kaikki Venäläisten yritykset päästä sillan yli raukesivat tyhjään.

Tappelua kesti vielä, vaikka etäällä, siksi kuin ilta rupesi lähenemään. Silloin kuului Venäläisten puolelta torven kajahdus.

"Se oli sananlähetti", sanoi Sandels. "Lakatkaa ampumasta ja antakaa hänen tulla. Menkää häntä vastaan, kapteini Burman, ja kysykää, mitä hänellä on sanomista!"

Upsieri lähti sillalle. Yleinen hiljaisuus syntyi salmen molemmilla puolilla keskustelijain puhellessa.

Burman'in ääni kuului lopulta: "kenraali Tutschkoff ehdoittaa neljänkolmatta tunnin sotilakkoa".

"Sano hänelle", vastasi Sandels, "kuudenneljättä tunnin! Muuten pitkitämme tappelua".

Taas pitkä äänettömyys.

"Kuusineljättä tuntia!" kuului Burman'in ääni.

"Hyvä!" vastasi Sandels. "Kenraali saa tuottaa haavoitettunsa ja kuolleensa, kohta, jos tahtoo".

Samassa tuli myöskin kurieri Suomen ylipäälliköltä ja antoi kirjeensä Sandels'ille, joka ääneti otti ne vastaan. Hänen muotonsa synkistyi, lukeissaan niiden sisältöä. Kaikki lähellä seisovat upsierit katsoivat häneen suurella uteliaisuudella.

Viimein lausui Sandels: "Hyvät herrat, meillä on käsky kohta peräytyä".

"Peräytyä!" kertoivat hämmästyen läsnä-olevat. "Peräytyä!" kuului kolkosti soturein rivistä. Kaikki kasvot synkistyivät, kaikki silmät tirkistivät maahan.

"Mutta olemmehan voittaneet!" huusi eräs nuori upsieri.

"Meidän on kuitenkin peräytyminen!" sanoi Sandels. "Se on ylipäällikön käsky".

Kun tämä käsky ilmoitettiin voittaville sotamiehille, nousi yleinen valitus. Monen kivikovan sotijan silmä, joka ei ollut vuodattanut kyyneltäkään sodan kauhistavimmissa kohtauksissa, vettyi nyt, kun hänen täytyi voittamatonna jättää isänmaansa voitetuille vihollisille.

"Hyvät herrat", sanoi Sandels, katsoessaan viimeisen kerran mainehikasta tappelutannerta, "tämä on kuitenkin pieni Austerlitz!"

Eila Roine joka puolella!

Tampereella poikettiin, tällä kertaa jäivät museot katsomatta sillä matkan tarkoitus oli käyttää lapsia Särkänniemessä. Siellä vilahtikin aika nopeasti, alueella oleva Sara Hildénin taidemuseokin jäi käymättä huvipuiston puolella ollessa.

Laukun pitäjän ja tavaroiden vahtijan roolissa olin. Joihinkin laitteisiinkin uskaltauduin, sellaisiin jotka eivät kovasti hurskuta.

Näsinneulan lisäksi aikaa kaupunkiin tutustumiseen jäi niukalti. Tammelantorilla pois lähtiessä kuitenkin poikettiin.

Ensimmäisellä hetkellä Tammelantorin torikahviossa istuessa luulin, että naapuripöydästä kuuluisi Eila Roineen ääni. Sitten sama ääni kuului myös toisella puolella olevasta pöydästä. Ympärilläni joka puolella istui eilaroineita!

Sama murre.

Kovaäänisimmät eilaroineet suunnittelivat 70-vuotispäiviä. Aikoivat kutsua vieraita Hämeenkyröstäkin.


(Kuva Yleisradion sivuilta)

Herra Aasi

Varmaankin kaikki Kari Suomalaisen (1920-1999) piirtämä on julkaistu, ja jopa useampaan kertaa. Karikatyyrit loivat hänelle vankkumattoman maineen ja Helsingin Sanomissa julkaistuista pilapiirroksista tehdyt koosteet olivat vuosikymmeniä yksi suosituin isänpäivälahja.

WSOY on julkaissut uusintapainoksena jopa Suomalaisen 1940 Sirkka -lehteen tekemän Herra Aasi -sarjakuvan (tai oikeammin kuvasarjan, Herra Aasissa tekstit kulkevat ruutujen alla, eivät puhekuplissa -- tämä huomautus on saivartelua). Vuonna 1993 uusintajulkaistussa jutussa 20-vuotias piirtäjä jäljittelee lasten tapaa piirtää.

Takakansi tekstin mukaan Suomalainen jäljittelisi myös lasten mutkatonta tapaa ajatella, mutta se on liikaa sanottu. Pikemminkin mutkattomuus on perua sarjakuvan traditiosta, kuvasarjojen absurdista perinteestä.

Tulkitsisin lapsellisen tavan piirtää ennemminkin vinoiluksi jo 1930-luvulla kaavamaiseksi muuttuneelle sarjakuvailmaisulle. Sankari ystävineen lähtee seikkailemaan kaukomaille, tapaavat niiden eksoottisia ja jännittäviä asukkaita ja erinäisten kommellusten jälkeen he pääsevät onnellisesti takaisin kotiin.

Herra Aasin tapauksessa kohdataan ihmissyöjiä, krokotiili, metsästäjä, rosvo, kenraali ja presidentti.

1940-luvulle tultaessa satavuotinen absurdius oli kangistunut kaavaksi, johon Suomalainen sai vielä piirrostyyliä muuttamalla luotua uutta virtaa.

Takakansitekstissä jätetään myös esittelemättä (ymmärrettävistä syistä) pääpahis Nekrukuningas ja hänen apurinsa Nekrusotilaat. Huonosti kävi pahiksille: Metsästäjä ampui heidät kaikki kerralla kahtia, jonossa kun seisoivat.

Savolainen mökkimaisema

Mökkivierailulla käytiin Joroisissa. Sieltä näpsittyjä kuvia.