Kun arkkitehtuurikilpailun voittajaksi paljastui nainen, niin talo päätettiin tehdä toisin piirustuksin

Olen lukenut sveitsiläisen René Gardin matkakirjaa Puoris päivä! (Atrain & Nord, 2019). Sen pääasiallinen kohde on Suomen Lappi, mutta tekijä kuvailee reissun varrelle sattunutta eteläisempääkin Suomea. 1930-luvun lopulla matkannut Gardi ihasteli Tampereella uutta, vastavalmistunutta rautatieasemaa. Siitä hän kertoi anekdoottina, että kun aseman suunnittelukilpailun voittajaksi paljastui nainen, niin suunnitelmaan ihastunut palkintolautakunta päättikin vaatia siihen muutoksia.

Gardin teoksen suomentaja Heikki Annanpalo on selvittänyt, että rautatieasemakilpailussa ei jaettu ensimmäistä palkintoa ja kilpailussa ei ollut mukana arkkitehtejä, joiden sukupuoli oli nainen. Vuonna 1936 valmistunut funktionalismia edustava asema on Eero Seppälän ja Otto Flodinin suunnittelema.

Tässä kohtaa Gardi on ymmärtänyt kuulemansa väärin tai tahallaan sotkenut kaksi tarinaa. Tampereella on tosiaan rakennus, jonka suunnittelukilpailun voitti nainen, ja sen paljastuttua rakennuttaja päätti olla toteuttamatta voittajavaihtoehtoa.

Tampereen vapaapalokunnan uuden toimitalon suunnittelusta järjestettiin vuonna 1908 kilpailu. Sen voitti Wivi Lönn (1872-1966), jolla oli oma arkkitehtuuritoimisto Tampereella. Vapaapalokunnan johtokunta alkoi kuitenkin empiä, ja piti valittua suunnitelmaa liian kalliina. Lönn teki uudet, edullisemmin toteutettavat piirustukset, mutta niitäkään ei toteutettu, vaan johtokunta lykkäsi päätöksen tekemisen vapaapalokunnan varsinaiselle kokoukselle. Siinä päädyttiin pyytämään rakennusmestari Heikki Tiitolaa hoitamaan homma. Ja niin tapahtui.

Wivi Lönn ei koskaan ymmärtänyt, miksi hänen suunnitelmiaan ei toteutettu. Ehkä Gardin kuulemat juorut antavat vastauksen. Arkkitehdit tuntuvat 1900-luvun alussa olleen kollegiaalisia, eikä toinen saman ammattikunnan edustaja lähtenyt mestaroimaan uusia piirustuksia.

Näkymiä Kainuusta: Mustarinda

Mustarindassa taiteilijat ja tutkijat rinta rinnan pohtivat ekologisemman yhteiskunnan rakentamista. Puitteet pohdinnoille on hienot.

Pulkkilan ABC

Pulkkilan ABC puretaan nelostien varresta. Ei huolta, vieressä on jo uusi ABC valmiina.

Hylätyn estetiikka

Hylättyjä taloja Suomessa riittää. Tässä niistä yksi.

Katso myös:

* Autiotalojen kuvat
* Hylätty pientila
* Vanha konetalli
* Katoava lato
* Tannisen talo
* Autiobaari
* Mennyttä loistoa

Punaiset pyörätiet

Oulussa on levitetty punainen matto pyöräilijöille. Ei kaikkialle, mutta keskeisimpiin pyöräteiden ja katujen risteyksiin. Punainen bitumimassa erottuu hyvin, ja selkeyttää pyöräilijöiden kulkua.

Värivalinta on aiheuttanut närää tai ihastusta pyöräilyyn asennoitumisen mukaan. Voitte hyvin kuvitella ilman siteerauksiakin.

Tuira tiivistyy

Tuira tiivistyy. Tyhjilleen jääneitä tai vajaakäytössä olleita maakaistaleita rakennetaan täyteen. Tämän talon tieltä on purettu hieman matalan kansalaisopiston nurkkaa.

Rinnevarjostus paljastaa

Keväällä televisiossa kerrottiin, että Maanmittauslaitoksen Karttapaikan aineistojen avulla voi tehdä kotiarkeologin hommia. Karttapaikan tarjoaman rinnevarjostuksen avulla pääsee tarkastelemaan maanpinnan muotoja. Ne paljastavat ihmisen kaikenlaista toimintaa vuosisatojen ja -tuhansien takaa.

Heti piti tarkastaa, että millaisia jälkiä muinaiset mökkinaapurit ovat Jynkänlahden asuinpaikan maastoon jättäneet.

Ensin ei erottunut kuin myöhempien aikojen teitä ja ojia, mutta kun kartan kokoa näyttöllä vaihteli ja katsoi näyttöä eri kulmista, niin Viitamäen rinteestä sattui silmiin talonpohja, jonka halki kulkee polku.

Karttapaikassa voi mitata etäisyyksiä. Talonpohjan pisin, pohjoiseen oleva seinä oli 48 metriä. Siinäpä muinaisilla naapureilla on tainnut olla rivitalo! Pohjaratkaisussa ei ole noudatettu suoria kulmia, vaan etelään päin on ollut kiilamainen iso erkkeri. Sisäänkäyntien paikkoja ei pohja paljasta.

Kohollaan olevan möykyt ovat myöhempien aikojen tervahautoja. Paikalla tiedetään 1600- ja 1700-luvuilla aktiivisesti poltetun tervaa. Käräjilläkin on käyty selvittelemässä tervaspuiden omistussuhteita.



* Maanmittauslaitoksen Karttapaikka

Syksyinen talo

Monet syksyt katselin autioituvan maaseudun tyhjiä taloja ja ne vaikuttivat kutsuvilta. Sääliksi kävi moni talo, ja uusia asukkaita niille toivoin. Sellaisetkin talot jotka tiesin jo elinkaaren päähän tulleiksi tai suuria korjauksia vaativiksi, näyttivät hienoilta ja lämpimiltä.

Pian hahmottuikin, että vuodenaika sai suhtautumaan rakennuksiin toisella tavalla. Syksy ja etenkin lähenevä talvi saivat talot näyttämään paremmilta kuin ne olivatkaan.

Tein päätöksen, etten koskaan ostaisi omakotitaloa syksyllä. Mieluiten keväällä tai kesällä.

Tämä nyt tuli mieleen Oikotien Facebook-mainonnasta.

Miten haluat asua?

Lauantaina Oulussa pidettävillä arkkitehtuuripäivillä oli laajemmalle yleisölle suunnattu osuus. Aiheena on Genius Loci, paikan henki. Petri Vuojala piti aiheesta lyhyen alustuksen, ja sen jälkeen käytiin paneelikeskustelu, johon osallistui lähinnä arkkitehtejä.

Vuojala liitti tunnettuun paikan hengen määritelmään paikan muistin. Hyvän hengen syntymiseen vaikuttaa oleellisesti siihen liitetyt muistot. Turvallisena pidettyyn asuinpaikkaan usein liittyvät siellä asuneiden sukupolvien muistot. Ihminen muistajana ja asujana huomioitiin myös keskustelussa tavallista paremmin. Harmiteltiin muun muassa sitä, että Venetsia on menettämässä paikan henkensä, koska sen asujaimisto on korvautumassa turisteilla ja turistien palvelijoilla. Muistot ovat katoamassa.

Paneelikeskustelu eteni perinteiseen tyyliin useita eri aiheita esiin nostaen ja sivuten. Asuminen ja asumisyhteisöt jäivät juttelusta päällimmäiseksi mieleen. Kaupunkien keskustoihin kaivattiin pöhinää ja kivijalkakauppoja, mutta nykyisellä asumistiheydellä se ei mahdollistu muistutti Oulun kaupunginvaltuutettu ja arkkitehti Jenni Pitko. Vaikka on puhuttu paljon siitä miten uudet asunnot pienenevät ja pienenevät, niin asumisväljyys kokonaisuutena on kasvanut vuosikymmenten mittaan.   Keskustoissakaan ei asu enää tarpeeksi ihmisiä palveluja varten.

Ville Ranta kuvitti paneelikeskustelun.

Ihanneasunto tällä hetkellä vaikuttaisi olevan kaksio ydinkeskustassa. Safan puheenjohtaja Henna Helander keskustelun loppupuolella muistutti, että taannoin kyselytutkimusten mukaan ihmiset toivoivat kyselytutkimuksissa asuntoihinsa omaa saunaa. Nyttemmin toive on kaikonnut saunan todellisen koon ja käyttämisen hinnan selvittyä. Monessa puheenvuorossa aikaisemmin oli toivottu ihmisten osallistamista ja toiveiden huomioon ottamista. Helandetin toteamus muistutti ihmistieteiden tutkimusmenetelmien soveltamisen vaikeudesta.

Kun saunakysymystä on myöhemmin selvitelty, niin ihmiset ovat toivoneet saunaa, koska he ovat kiinteisönvälittäjien viestien ja muun kaupallisen informaation ohjaamina ajatelleet saunallisen asunnon olevan arvokkaampi kuin ei-saunallisen. Kyse ei siis ole ollut saunomistoiveesta, vaan asunnon arvonnoususta. Miten siis selvittää ihmisten oikeita asumistoiveita? Siinäpä kysymys.

Omia toiveitaan Huutajien kuoronjohtaja Petri Sirviö oli selvitellyt hyvin. Omana esimerkkinään Genius Locista hän esitteli Kiirunan vanhan kaupungintalon. Sirviö perusteli valintaa mittasuhteiden moninaisuudella. Talossa on jotakin samaa kuin luonnossa tai suurkaupunkien ytimissä. Ja näissä ääripäissä hän viihtyy.

Mutta miten tämä on sovellettavissa Ouluun tai Suomeen? Ja miten saada useiden sukupolvien muistot säilymään osana rakennettua ympäristöä? Ja ne puolet tilasta vievät autot? Ottamalla aikaa ja keskustelemalla. Niin ihmisten ongelmat muutenkin on tapana ratkoa.

Vanha holvikirkko

Av Holger.Ellgaard - Eget arbete, CC BY-SA 4.0, Länk

Eero Raittisen laulama Vanha holvikirkko on tuttu laulu. Koskaan ei ole tullut ajatelleeksi, että se saattaisi perustua johonkin olemassa olevaan kirkkotilaan. Kunnes Pasi Hiihtola kertoi Euroopan valoissa, että 1960-luvun lopulla Sven Lindahl innoittui Adelsön kirkosta. Syntyi laulu Mälarö kyrka, jonka Lenne Broberg levytti vuonna 1968. Eero Raittinen lauloi samojen pohjien päälle suomalaisen klassikon.



Av Holger.Ellgaard - Eget arbete, CC BY-SA 4.0, Länk


* Adelsö kyrka

Vanhaa Raumaa

Eilen oli ilo tutustua Raumaan ja etenkin sen vanhaan kaupunkiin. Sää suosi retkeä. Tässä muutama otos Vanhan Rauman keskustorin ympäriltä.

Saarijärven Paavo

Tänään vietetään Runebergin päivää. Aamulla radiossa historioitsija Henrik Meinander arvioi Runebergin perintöä molempien kansalliskielien puhujien kannalta. Ruotsinkielisille Runeberg oli kaksikielisen maan luojia. Runeberg oli tärkeä myös aitosuomalaisuudelle. Esimerkiksi Saarijärven Paavolla hän loi ihannekuvia suomenkielisistä suomalaisista.

Tämä mökki, jossa kirjoitan, on myös Saarijärven Paavo. Vuonna 1939 Maatalousministeriö järjesti arkkitehtuurikilpailun, jossa etsittiin suomalaisille sopivia asuintalomalleja. Arkkitehti Jouko Ylihannu antoi omalle ehdotukselleen nimeksi "Saarijärven Paavo". Tuvan, kamarin ja eteisen sisältävä 42 neliöinen ehdotus voitti kilpailun.

Ensi kesänä rakennus saa keltamullan pinnoitteekseen.

Vanhoja piirustuksia selatessani ja valitessani en vielä tiennyt voitosta. Sitä ei ollut ehdotukseen merkitty. Asia selvisi vasta myöhemmin etsiessäni tietoja arkkitehdistä.

Runebergillä on siis yhteys myös suomalaisen maaseudun vähäisemmän väen, pientilallisten asuinoloihin. Juuri näillä piirustuksilla ei liene kovin monta taloa Suomeen noussut, koska maailmanpoliittinen tilanne muuttui pian kilpailun jälkeen. 1940-luvulla tehtiin useammat uudet mallitalopiirustukset jälleenrakennuskautta varten.

Varsin toimiva ja mukava on Saarijärven Paavo majailla.

Laatua rakentamiseen

Ai Saukonpaaden Hitas-taloissakin ollut kosteusvaurioita. Erään rakennusfirman prosesseissa pahasti vikaa - ja valvooko kukaan viranomainen kosteudenhallintaa työmailla? https://t.co/ZkuGwNi6tn

— Jussi Kivimäki (@tumpeG) 22. marraskuuta 2017

Helsingissä on jälleen ilmennyt kosteusongelmia. Twitterissä kyseltiin, kenelle viranomaiselle asian valvonta olisi kuulunut. Oulun rakennusvalvonnan tiedotusta vuosia seuranneena voin sanoa, ettei muutaman kympin peitteissä säästäminen miljoonataloja rakentaessa ei kannata. Eikä miltään viranomaiselta voi edellyttää, että he jokaisen työpäivän päätteeksi kävisivät katsomassa ovatko keskeneräiset rakenteet käyty suojaamassa.

Akateemisesta maailmasta on jo vuosia todettu, että rakennusyhtiöitä ei kiinnosta laatu. Professorit ovat esittäneet ratkaisuksi rakennusmääräysten väljentämistä, RT-kortistossa annettujen sääntöjen määrää on ehdotettu pudotettavaksi kolmasosaan tai vähintään puoleen nykyisestä.

Meidän taloyhtiössä putkiremontin yhteydessä uusittiin kylpyhuoneet. Vanhan talon pienissä tiloissa ei ollut suihkuseiniä, joten nykymääräysten mukaan sellaiset sinne oli asennettava. Nyt siellä ei ole kunnolla tilaa suihkussa käymiselle eikä pesukoneelle. Remontti-informaatiotilaisuudessa rakennusyhtiön edustaja tyytyi toteamaan, että ”jos te otatte sen pois remontin valmistumisen jälkeen, niin se ei enää kuulu meille”. Jos suihkuseinän ottaisi pois, kylpyhuoneen seinään jäisi reiät, joiden kautta kosteus luultavimmin pääsisi suojauksen läpi seinärakenteisiin.

Lähes jokaisella asujalla on vastaavia kokemuksia rakennusyhyiöiden kanssa toimimisesta. Ratkaisut tehdään sääntöjä noudattaen eikä ajatella asukasta tai sitä mitä sääntöjen seuraamisesta aiheutuu. Sääntöjen väljentäminen antaisi rakentajille enemmän tilaa ajatella ratkaisujen seurauksia ja toimivuutta.

Vuosi tai pari sitten eräässä gallupissa tiedusteltiin miten yhdistän rakentamisen laadun ja eri rakennusyhtiöt. Vastasin rehellisesti, suurimpien yhtiöiden osalta en pystynyt tekemään mitään eroa niiden välillä. Gallupin tuloksia en ole julkisuudessa nähnyt, mutta tuskin moni muukaan pystyisi asettamaan yhtiöitä paremmuusjärjestykseen. Laatua ei paranneta kyselemällä yleisön mielipiteitä, vaan parantamalla toimintatapoja.

Rakennuksella ja sen osilla on tietyt tarkoituksensa. Rakentaessa kannattaisi pitää ohjenuorana toimivuutta, eikä määräysten mukaisuutta. Toki määräykset on tehty sillä ajatuksella, että niitä noudattamalla päästäisiin hyvään lopputulokseen. Mutta käytännössä aina tarvitaan soveltamista, ei sokeaa noudattamista.

Suomi ei kuitenkaan kulje tähän suuntaan. Valtiolta on tullut lisää ohjeita ja määräyksiä...

Työmaan edistyminen, osa 17

* edellinen osa