Katse sinne minne ei haluta nähdä

Maanantai-iltojen ratoksi Yle tv1 on tarjonnut uuden Epäkorrektia, Tuomas Enbuske! -sarjan. Ohjelmia on nyt nähty kolme ja teemoina ovat olleet masennus, opiskelu ja äänestäminen. Aiheita lähestytään virallisen totuuden vastaisesti, kysyen ja kuunnellen olisiko vastakkaisella näkemyksellä jotakin annettavaa.

Masennusta ei ole, tyytymättömyys vain purkautuu tässä muodossa. Opiskelu ei kannata, duunarina hankit paremmin, etkä velkaannu opiskeluaikana. Äänestäminen ei kannata, virkamiesvalmisteltujen päätösten vahvistavan kumileimasimen värillä ei ole väliä.

Kysymykset ovat siis niitä, joihin melkein kuka tahansa vastaisi ministerien tavoin. Toisia vaihtoehtoja tavallisesti ei edes suostuta miettimään.

Mutta: jonkin on pielessä, koska emme osaa olla onnellisia. Tekisi mieli sanoa, että jos 'saisimme' olla avoimen kateellisia toisille, niin monella olisi helpompaa.

Moni opiskelee katteettomat lupaukset mielessään, ajatellen maailman kohtelevan toisin tohtoria. Ei kohtele.

Useamman meistä ei halutakaan äänestävän, koska ei tiedetä, miten nykyisin nukkuvat tulisivat äänestämään.

Vastauksia tai ongelmanratkaisuja ohjelmasarja ei anna, vaan se esittää löydetyn ja antaa katsojan tehdä päätelmät itse, kuten hyvään asiaohjelmaan kuuluukin. Se virallinen totuus ei olekaan ainoa totuus.

Tulossa ovat vielä jaksot:

6.10. Pääministerin naisasioista pitää tietää
13.10. Puoliso paranee vaihtamalla
20.10. Raha tuo onnea
27.10. Lisää globaalia riistoa!

Kuva Ylen Epäkorrektia -sivuilta.

Mitä lintu unessa merkitsee

[Jatkoa aikaisempaan Unien selityksiä -kirjoitukseen]

Unien tulkinnassa usein oletetaan alitajunnan askartelevan päinvastaisten tekojen kanssa kuin uni ihmiselle näyttäytyy. Niinpä Kariston Unikirja antaa unessa nähdylle kunnianloukkaukselle merkityksen 'sinusta puhutaan hyvää'.

Luontokappaleiden näkeminen unessa tarkoittaa useimmiten kuitenkin samaa kuin kansanperinne on selittänyt niiden elävässä elämässä olevan. Korppi ja varis ovat huonoja enteitä, siipikarja puolestaan hyvinvointia ja menestystä.

Määrittelemättömän linnun näkeminen unessa merkitsee kotoista onnea. Häkkilintu taas merkitsee huolia ja kuolleet murhetta. Linnunpesä tuo menestystä suuressa toimessa.

Eri lintulajien merkityksistä Unikirja tietää kertoa:

Ankka - sovit vihamiehesi kanssa.
Fasaani - ilosia uutisia.
Haikara - uskollista ystävyyttä.
Hanhi - muuttuvaa säätä, usein sadetta.
Harakka - pahansuopia juoruja.
Haukka - taloudellista riskinottoa.
Joutsen - uskollisuutta. Musta tai laulava joutsen: sairautta tai kuolemaa.
Kalkkuna - elävä: voitat vihamiehesi. Kuollut: vaikeuksia edessä.
Kana - hyvien ystävien seuraa. Kaakatus: riitoja.
Kanarialintu - häkissä: rakkautesi tekee sinut sokeaksi. Vapaa: välien rikkoutumista.
Kotka - lähestyvää suurta vaaraa.
Kottarainen - vähäistä pettymystä.
Kukko - iloa ja vaurautta.
Kurki - huonoa säätä.
Kyyhky - vilpitöntä rakkautta, onnea kodissa.
Käki - näkeminen: saat jonkun kiinni uskottomuudesta. Kukunta: surua.
Leivonen - ilmassa: onnea. Maassa: ole varovainen!
Naakka - varoittaa kateellisesta ihmisestä.
Papukaija - panettelua.
Punatulkku - suurta iloa.
Pääskynen - häitä.
Pöllö - murhetta.
Riikinkukko - uusia merkittäviä tuttavuuksia.
Satakieli - häitä.
Strutsi - ajattele vähemmän itseäsi.
Varis - huonoa onnea.
Varpunen - saat joltain tarvitsemasi avun.
Västäräkki - lyhytaikaista seurustelua.

Munien näkeminen tuottaa etua ja hyötyä, paitsi pilaantuneiden. Ne merkitsevät juoruamista.

Linnunpelätin näkeminen tietää, että joku salaisesti rakastaa sinua. Ennen kuin alkaa kysellä salaisen rakastajansa perään, kannattaa muistella minkä lintujen karkoittamiseen pelätin oli tehty. Silläkin on merkitystä. Variksenpelätin merkitsee, että tunnet itsesi epävarmaksi jossakin tilaisuudessa.



[aikaisempi Unien selityksiä, seuraavat Käärme unessa luikertaa, Numerot unissa ja Unet vedessä ja veden äärellä]

Kutitushyökkäys - kuvia Valvegalleriassa

[Valokuvatorstain 103. haaste: Painavinta mitä tiedän on salaisuus / joka jäi kertomatta --- Lattiallahan Jan von Holleben kuvassa lapset leikkivät, eivätkä avaruudessa. Mutta sen näkee vasta läheltä, ainakin likinäköinen]

Kulttuuritalo Valveen galleriassa on meneillään Backlight 08 – Tickle Attack kansainvälinen valokuvanäyttely, joka on osa samannimistä valokuvatapahtumaa. Valvegalleriassa on esillä itävaltalaisen Kurt Hörbstin, saksalaisten Ivo Mayrin ja Jan von Hollebenin, britti Anne Guestin ja japanilais-saksalaisen työparin Mai Yamashita ja Naoto Kobayashi töitä. Suurin osa on valokuvia, muutama videokin on näytillä. Yamashitan ja Kobayashin videotyössä juostaan nurmikolla kahdeksikkoa niin kauan, että syntyy polku.

Valokuvien yhteisenä teemana on painovoima. Ihmisiä ja heidän ympäristöään tarkastellaan siten, että painovoima vetääkin johonkin toiseen suuntaan kuin normaalisti olemme tottuneet.

Kurt Hörbst on ikäänkuin skannannut ihmisiä. Hän on nostanut pystyyn selällään makaavien ihmisten kuvia. Ero seisovaan ei ole suuri, mutta silti äärimmäisen hyvin erottuva.

Ivo Mayrin kuvissa ihmiset on manipuloitu seinille. Hämähäkkimies on ilmeisesti ollut ajatuksen innoittaja, supersankari on ainakin yhdessä kuvassa mukana.

Jan von Hollebenin töissä ollaan tasamaalla, mutta ikäänkuin ylös kurkoittaen. Tapa kuvata näin valeperspektiivistä ylhäältäpäin on vanha kikka, mutta von Holleben on löytänyt tuoreen otteen. Kuvien lapset on lavastettu muun muassa avaruuteen (kuva yllä) ja King Kong -elokuvan loppukohtaukseen.

Painovoima erisuuntaisuus saa jo kaukaa terästämään katseen, että jotakin tuossa on vialla. Lähempää katsottuna salaisuus paljastuu ja hämmennys muuttuu nauruksi. Näyttely on nimensä mukaisesti kutitushyökkäys, josta poistuu iloisin mielin hymy huulilla.


* Backlight 08 – Tickle Attack näyttely Valvegalleriassa 2.11.2008 saakka (Oulu, Hallituskatu 6)

Ankkojen kyvystä kävellä pitkiä matkoja Pohjoismaissa

Don Rosan Sammon salaisuudessa Roope Ankka sukulaispoikineen taapertaa Suomen Kirjallisuuden Seuran johtajan varoituksista huolimatta talviaikaan Helsingistä Mustasaareen. Matka ei kummemmin hetkauta Ankkoja, joskaan kuvituksen mukaan nietos ei ole kovinkaan mittava.

Helsinkiläistä johtajaa ajatus Helsingistä poistumisesta muualle Suomeen talvella kuitenkin puistattaa, vaikka kalevalaisia aarteita olisi tiedossa.

Lumi ja pakkanen eivät pidätä Klondiken keisaria. Myyttinen aarre löytyy, mutta kuten aina Rosan tarinoissa, muruakaan ei siitä rahasäiliöön päädy.


Romano Scarpan tarinassa (käsikirjoitus Rodolfo Cimino) Kvaksterin helmi (AATK 345) ankat vaappuvat aarteen perässä Norjassa. Roope saa vihiä muinaisesta aarteesta, jonka esi-isä on vaihtanut viikinkikypärään, jolla ei valitettavasti ole juuri muuta kuin tunnearvoa.

Roope epäilee huijausta vaihtokaupoissa. Kvaksterin helmi olisi varmaan moninkerroin arvokkaampi kuin kypärä.

Niinpä vain tallustamaan Bergenistä saamelaisalueiden rajalle. Roope on menettää Skandian vuorilla vainunsa. Koska lumi ja pakkanen eivät tällä kertaa vaivaa kulkijoita, niin Akulla ja pojilla on voimaa pistää Roopelle hanttiin.

Matkan päästä löytyy vaihtokaupan toisen osapuolen jälkeläinen ja Roope saa kuin saakin kaupat peruttua. Helmi ei vain ole sitä mitä itaruksemmme odotti. Esi-isä oli tehnyt asialliset kaupat -- kultaa ei rahasäiliöön tältäkään matkalta ollut kotiinviemisiksi.

Molemmissa tarinoissa Ankat kulkevat noin neljänsadan kilometrin matkan. Scarpan tarinassa Eurooppaan tullaan laivalla. Kolmenkymmenen kilometrin päivävauhtia matka-aika on suurinpiirten sama kuin Atlantin ylitys.

Helsinkiin Ankat matkaavat "parissa päivässä", välinettä ei kerrota. Matka Mustasaareen jalan on varmaan lyhyempi kuin "kevään odottaminen", jota SKS:n johtaja ehdottaa.

Jostakin syystä on vain niin, että Pohjoismaissa ankantekijöiden mielestä on yksinkertaisinta ja nopeinta liikkua apostolin kyydillä. Tiedä sitten miksi. Ovathan kaikki Pohjoismaat auraamisen (loskan paiskaamisen, kuten ammattimiehet sanovat) luvattuja maita. Täällä ei voi jäädä mökillensä jumiin lumimyrskyn ajaksi kuten Kalliovuorilla.

Päiväkävelyltä

Tein pitkän kävelylenkin päivällä. Hyvään tarpeeseen se oli.

Hauska tavata, Luna!

Eräs Matti uuden ihmisen tapaamisen ilossaan pohti minkälainen ihminen kätkeytyy nimen Luna taakse. Nimi tuo tietysti heti kirjojen parissa olevalle mieleen Luna Lovekivan, tuon Harry Potterin koulukaverin. Kun muutama päivä sitten kirjoitin Lordin vaikutuksista suomalaiseen nimistöön, niin kävi ilmi Awan vaikutuksen olleen suurin. Mutta miten Harry Potter on vaikuttanut?

Potter-mania alkaa olla kestänyt kymmenen vuotta (Harry Potter ja viisasten kivi ilmestyi suomeksi 1998), niin kirjojen parissa kasvaneilla alkaa olla jo lapsiakin. Ainakin niille vanhemmille, jotka teossarjaa ovat lapsilleen lukeneet, on syntynyt lisää jälkikasvua.

Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan (22.9.2008 mennessä) ei ainakaan Harry tai Ron nimien antaminen ole Suomessa runsastunut. Nimi on suomenruotsalaisilla tavallinen, kaikkiaan n. 6400 tunnetaan, näistä 110 2000-luvulta. Roneja on 187 vuodesta 1960 lähtien, kirjan ilmestymisen jälkeen heistä 64, mutta muitakin kuuluisia Roneja on paljon.

Tarinoiden kolmannella päähahmolla, Hermione Grangerilla, on Suomessa kahdeksan kaimaa. Heistä neljä on saanut nimensä vuoden 1998 jälkeen. Kaksi Hermionea on syntynyt aivan 1900-luvun alussa.

Albus tai Hagrid -nimiä ei Suomessa kukaan kanna. Harryn lemmikkipöllö Hedv/wigin kaimoja sen sijaan löytyy runsaasti, mutta vanhemmilta ajoilta.

Inhottavalla Muriel-tädillä on 42 kaimaa, kukaan ei onneksi ole hänen mukaansa nimetty. Inhotus Voldemortilla ei ole yhtään kaimaa.

Epäilyttävällä Severus Kalkaroksella on 280 etunimikaimaa, hekin Harry Potterista riippumattomista syistä. Samoin Rita Luodikolla on lukuisia kaimoja.

Kaunotar, osittain veela Fleur Delacourilla on Suomessa 11 kaimaa, hekin ennen tietoa veelojen hurmaavasta laulusta.

Murjottava Myrtti on 2000-luvulla saanut kaksi kaimaa Suomesta. Toinen heistä on poika, toinen tyttö.

Kaksi selvää vaikutusta Harry Pottereilla suomalaiseen nimistöön vaikuttaisi olevan. Sirius Mustan myötä Sirius on Suomessa muuttunut pojan nimeksi. Suomessa on molemmista sukupuolista nimetty 19 Siriusta, pojista viisitoista on saanut nimensä 2000-luvulla, tytöistä vain kolme. Tänä vuonna Sirius nimi on annettu kolmelle pojalle, mutta ei yhdellekään tytölle.

Ensimmäinen Luna -nimi annettiin Suomessa suurimmista suurimman ikäluokan syntyessä 1947. Yksin hän sai elää aina vuoteen 1971. 1900-luvun puolella Lunia nimettiin viisikymmentä. Nyt 2000-luvulla nimi on annettu jo 192 kertaa, vuonna 2007 nimen sai peräti 42 tyttöä. Tänä vuonna nimi on annettu kolmellekymmenelle.

Luna. Se on Harry Potterin suurin vaikutus suomalaiseen nimistöön. Eikä tietenkään pidä unohtaa kuuta siellä taustalla.

Väkivalta sosiaalisena ongelmana Suomessa

Kunnan vuokra-asunnossa asuessamme kunta järjesti säännöllisesti asukaskokouksia, joiden tarkoituksena oli talossa asuvien yhteisöllisyyden lisääminen. Keskenään toisista huolehtivat ihmiset pitivät paremmin huolta myös kunnan kiinteistöstä ja siten sen ylläpitokustannukset laskisivat. Nämä tavoitteet oli kirjattu kokouskutsuihin, lausuttiin kokouksissa ja niistä tehdyissä pöytäkirjoissa.

Ei niissä kokouksissa monikaan käynyt.

Käytäntö tuli mieleen Ajankohtaisen kakkosen haastatellessa Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpelää. Hän peräsi lisää yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnan vastuuta sen luomisessa.

Samalla Rimpelä peräänkuulutti suvaitsevaisuuden ja toisten ymmärtämisen perään, mutta ei malttanut olla tölväisemättä ammattiyhdistysliikettä kerta julkisuuten oli päässyt. "Yläkoulujärjestelmä on kuin ammattiyhdistysliikkeen luoma", tutkimusprofessori manasi luokanvalvojien puutetta.

Kun yhteisöllisyyttä perätään, ammattiyhdistysliikkeen työpaikkojen työntekijöiden vapaavalintaisena ja -ehtoisena omaehtoisesti syntyneenä yhteisönä pitäisi olla yhteisöllisyyttä yhteiskuntaan lisää vaativalle malliesimerkkinä. Yhteisöllisyys ei voi olla ainoastaan alistumista hallittavaksi, vaan siihen aina liittyy huolenpito omista.

Stakesin julkaisemassa tuoreessa Yhteiskuntapolitiikassa (4/2008) Suvi Ronkainen pohtii Kenen ongelma väkivalta on? Ronkainen tarkastelee väkivaltaa yhteiskunnan rakenteissa kolmesta eri näkökulmasta, joista eilisiä Kauhajoen tapahtumia ajatellen kiintoisin on väkivallan huomiointi sosiaalipolitiikassa.

Kansainvälisesti rikosuhrityö on kehittynyt kolmessa vaiheessa. Alan pioneerimaita olivat 1970-luvulla Iso-Britannia, Hollanti ja Saksa, 1980-luvulla mukaan tulivat Ruotsi ja Ranska. Vasta kolmannessa vaiheessa 1990-luvulla väkivallan uhrien ja tekijöiden auttaminen levisi Suomeenkin.

Edelleenkin valtakunnallinen ja kattava väkivaltatyö on Suomessa lapsenkengissä. Pääasissa Raha-automaattiyhdistys rahoittaa eri järjestöjen tekemää väkivaltaongelmaa ehkäisevää työtä.

Järjestöt toimivat oman ideologiansa mukaan ja vain jonkin tietyn ryhmän etua ajaen. Suomesta puuttuvat valtiolliset ja kunnalliset organisaatiot väkivaltaongelmien ehkäisemiseen. Onneksi jotkut valveutuneet sosiaalityöntekijät kuitenkin pyrkivät ottamaan väkivaltaongelmat huomioon työssään.

Siksi valtioneuvoston täytyy erikseen perustaa elimiä, jos jotain suurta pahaa tapahtuu. Perheväkivaltatapauksissa suuremmissa kaupungeissa lyödyt naiset ja lapset voidaan ohjata Ensi- ja turvakotien suojaan, lyöjämiehet joissakin näistä omiin tukiryhmiinsä. Alueellisesti palveluiden tarjonta on hyvin kirjavaa. Lyödyille miehille ja lyöjänaisille ei ole palveluja.

Koska ehkäisytyötä tehdään vain olettaen mies särkyvänä ja nainen uhriksi joutuvana osapuolena, on se herättänyt myös vastarintaa.

On oireellista, että koko trauman käsite väkivallan yhteydessä tuli Suomessa käyttöön vasta 1990-luvun lopulla. Nyt kuluneen vuoden aikana siitä on puhuttu paljon.

Miksi sitten Suomessa on niin myöhään käsittää väkivalta sosiaalityössä ongelmaksi? Ronkainen tekee historiallisen katsauksen 1910-luvun lopulta alkaen. Keskeinen selittäjä on sodat ja niiden jälkihoito. Toisen maailmansodan jälkeen Sotainvalidien Veljesliitto ei ottanut tosissaan "romahtaneita", posttraumaattiseen stressioireyhtymään sairastuneita sotaveteraaneja. Heitä ei autettu, eikä heille herunut myötätuntoa. Sisällissodankin jälkeiset tapahtumat jäivät käsittelemättä.

Oli vain kestettävä, selvittävä. Uhriutuminen ja särkyvyys jätettiin näkemättä, katkeruus, viha ja suru käsittelemättä.

Se on meidän sosiaalinen perintömme. Siitä olisi jo aika päästä eroon.

Olitko paikalla? Lähetä uutiskuva

Hyvät toimittajat,

kiitän siitä asiallisuudesta jo etukäteen, että Kauhajoen kouluammuskelutapauksen uutisoinnissa olette ottaneet oppia Jokelan vajaan vuoden takaisista tapahtumista.

Mutta pyytäisin, ettette usuttaisi tavallisia kansalaisia kameroineen paikalle. Asiallinen uutisointi ja surun kohdanneiden arvostaminen ei parane sillä, että jätätte itse menemättä paikalle liian aikaisin, jos usutatte tavalliset ihmiset ehkäpä rahapalkkion toivossa urkkimaan.

Odotetaan rauhassa. Kyllä poliisi pitää tiedotustilaisuuden jo tänään. Silloin on uutiskuvaakin tarjolla.

___

Lisäys 25.9.

No, menihän se päivä ihan kelvokkaasti, eikä tästä pitäisi ongelmaa syntyä. Kun muutenkin uutisvinkkien ja -kuvien lähettäminen on näkyvästi sivuilla esillä, niin sen erityinen esille nostaminen ärsytti. Näkyy olevan kansainvälinen tapa.

Muualta jo kadonneisiin tiedoistoisin Henry linkittää blogissaan peileihin.

Mutta tämä Hesarin 23:12 juttu selventää paljon. Poliisit (ja sisäministeriö?) ovat netistä pihalla kuin tonttu-ukot juhannuksena.

Tavallinen poliisi ei pääse tietokoneeltaan katselemaan YouTube-palvelun videoita verkossa.

Poliisin työtä ohjaava sisäministeriö ylläpitää listaa internetsivustoista, joille tavallisella poliisilla ei ole pääsyä:

Kauhajoen poliisilaitoksella ... on yleisessä käytössä ainakin yksi kone, jossa pääsyä YouTubeen ei rajoiteta.

Verkon käyttö on vapaata niille poliiseille, joiden työ liittyy läheisesti internetiin, mutta heidän määränsä on melko pieni.

poliisin yksiköillä on mahdollisuus hankkia satunnaista internetsurffaamista varten tietokone, jota ei ole yhdistetty poliisin omaan verkkoon. Santalahti ei osaa sanoa, ovatko kaikki yksiköt hankkineet tällaisen koneen.

Eipä ihme, että annetaan "google on selain" lausuntoja. Muutoinkin tämä paljastunut selvittää hyvin paljon julkisuudessa ollutta täyttä ymmärtämättömyyttä nykyisestä tietoyhteiskunnasta.

Hyvät sisäministeri Holmlund ja poliisiylijohtaja Paatero. Eikö teidänkin olisi jo aika tulla 2000-luvulle? Ehkä on parempi, että ette ala täydellä palkalla ottaa kiinni sitä mitä viimeisten 15 vuoden aikana on tapahtunut.

Jätetätte virkanne ajan tasalla oleville ihmisille ja menette vaikka Porin kaupunginkirjaston internetin käyttöopastukseen.

Sarjakuvareportaasit

Huhtikuussa Tampere kuplii -sarjakuvafestivaaleilta Ville Ranta teki sarjakuvareportaasin festareiden tapahtumista Helsingin Sanomien kulttuurisivuille. Tuolloin lehti lupaili, että jatkossakin tällaisia sarjakuvamuotoisia juttuja tultaisiin näkemään. Viime sunnuntaina Hesari talousliitteessä olikin jatkoa.

Talousliitteessä oli laajempi kokonaisuus Yhdysvaltoja ja ainakin läntistä Eurooppaa riepovasta finanssikriisistä. Osana sitä oli kokosivun Joel Melasniemen piirtämä ja Juhana Rossin käsikirjoittama Asuntolainasta kaikki alkoi.

Sarjakuvapiireissä on joskus harmiteltu, että Melasniemi ei ole laajemmin sarjakuvia tehnyt. Lahjoja alalle hänellä on, mutta oletettavasti muusikon ura on leveämmän leivän pöytään tuoja. Hyvä, että Melasniemellä riittää intoa edes silloin tällöin kuvien ja sanojen yhteenliittämistä harjoittaa.

En tiedä onko ollut tekijöiden vai toimituksen ajatus numeroida sarjakuvaruudut. Tavastahan on yleisesti jo yli 50 vuotta sitten luovuttu, eikä niitä välttämättä tässäkään olisi tarvittu. Niiden näkyminen antaa viestin lähettäjälle turvallisuuden tunteen siitä, että lukija varmasti viestin oikein ymmärtää.

Työn taustana on netissä kierrellyt kuvasarja tapahtumista. Juhana Rossin muotoilemana se napakasti kertookin mistä on oikein kyse.

Pari-kolme, tai ehkä enemmänkin ruutuja alkuun olisi ollut tarpeen. Mistä tulivat ne asunnot, jotka piti saada kaupaksi hyvä hintaan ja nopeasti? Uusia rakennuksiahan ne eivät ole olleet. Juttukokonaisuudessa kyllä mainitaan tehdasteollisuuden alamäki ja se, että tyhjilleen jäänyt omakotitalo on hyvin nopeasti ilkivallan, varkaiden ja mätänemisen vuoksi arvoton "purkukuntoinen", tonttimaan arvoinen kiinteistö. Ketkä niistä muuttivat pois ja minne? Kenen uuden asunnon ostaminen piti turvata?

Jos ryhdytään tekemään satojentuhansien kauppoja ns. elloslainoilla, niin onhan selvää jo etukäteen että vain aniharva sellaisesta selviä.

Siksi kiinnostaisi myös kenen perse pelastettiin.

Iskee kuin divarillinen vanhoja korkkareita

Kiroguru Jari Tammelta on alkuvuodesta ilmestynyt uusi teos, Haisee kuin eilinen silli (Pikku-idis). Aikaisemmin solvaus- ja kirosanoja laajasti kerännyt ja julkaissut Tammi on nyt vertailujen äärellä. Useinhan vertailuilla ei niinkään mairitella kohdetta, vaan pyritään solvaamaan tai halventamaan. Hurmaa kuin ylioppilas Yrjö.

Vertailun tunnistaa kuin-sanasta. Jos joskus etsitään kirjaa, jossa on eniten kuin-sanoja, niin veikkaisin tätä voittajaksi. Varovaisen arvion mukaan niitä Tammen teoksesta löytyy kuin kusta koirapuistosta, reippaat 50000 kappaletta.

Tammen tarkoituksena oli kerätä tämän päivän käyttöön sopivat vertailut, joita lukija voisi käyttää kuin uraohjus kyynärpäitään. Mukana on murre-erikoisuuksia Matti Kuusen ja Leea Virtasen aiemmin keräämistä aineistoista, mutta pääpaino on annettu 2000-luvun aineistolle. Tässä työssä googlaus on ollut pääkeräysmetodi. Luettelosta onkin tullut pitkä kuin Nykäsen lööppilistasta.

Kirjallisuutta lukiessaankin Tammella on ollut kynä kädessä. Mukana ovat muun muassa Minna "kaunis kuin keväinen nauris" Canth ja Aleksis "vihoissansa kuin nuijalla tupattu säkki" Kivi. Erityisen antoisiksi vertailijoiksi Tammi nimeää dekkareiden kirjoittajat. Näistä vertailumaestro on Reijo "pitää kovempaa ääntä kuin tuvallinen itkijäeukkoja raja-aunuslaisissa hautajaisissa" Mäki.

Vinkiksi vertailuhalukkaille Tammi antaa Mäen Vares-kirjat. Niiden vertailu olisi antoisa kuin mormuska pilkkikaudella.

Kun Tammi on nettiä selannut, niin tietenkin hän on myös blogeihin tutustunut. Jukka Kemppinen tulee erityisesti mainittua hyvänä vertailijana. Kemppinen kirjoittaa kuin kulttuurinisäkäs, jonka teksti toimii kuin kastemato.

Pääsanan mukaan aakkostetussa luettelossa ei lähteitä mainita, kootusti johdanossa Tammi materiaalinkeruutaan ja vertailuaineistoaan kuvailee. Paljon tuttua ja paljon tuntematonta teoksesta löytyy. 'Lähtee kuin lahna lammesta' taisi olla Markus Kajon auton myyntiä edistävänä markkinalauseena.

Kerta vertailuja on kerätty paljon ja hyviä kuin povarin korteissa, teosta näkyy olevan liikkellä erilaisin kansitekstein. Haisee kuin eilinen silli on saanut seurakseen yhtä hurmaavat kuiva kuin nunnan kohtu, pakarat kuin pennin korput ja ruma kuin laaman terska -kansinimekkeet. Nimiösivulla viralliseksi nimekkeeksi ilmoitetaan Suuri vertailusanakirja.

Suuri vertailusanakirja on pitkä kuin tuhatjalkainen, mutta kiva kuin kamppaava pingviini.

Jimi Salama

Viisi vuotta sitten Juri Nummelin ja Elina Teerijoki kokosivat ja julkaisivat Osma, Ranja, Vilmiina kirjassa 800 harvinaista etunimeä. Kriteerinä kirjaan pääsylle oli, että korkeintaan kaksisataa kaimaa mainitulle löytyy.

Kirja tarttui kirjastosta mukaan, kun jäin pohtimaan eilistä utraa (eli saukkoa). Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Utra -nimellä ei ole ketään suomalaista muistettu.

Utraa ei Nummelin ja Teerijokikaan esittele, mutta Utrion ja Utrian kylläkin Kaari -nimen yhteydessä. Kirjailijan julkisuudesta tuttu nimi saisi kuvittelemaan, että nimi olisi yleisempikin, mutta ei ole. Vain 128 kaimaa Kaari Utriolla on.

Utrio etunimenä on vain yhdellä 1940-luvulla syntyneellä, Utria -nimen haltijoita on 34, joista yksi on annettu kirjan ilmestymisen jälkeen.

Valitettavasti kirja ei osaa kertoa enempää Utr- alkuisten nimien historiasta, mutta jo nimenä käyttö tukee Nuutisen saukko-teoriaa.


Toinen syy, miksi kirja tarttui mukaan oli julkkisjuorut. Mari Kakon vastasyntynyt on saanut nimekseen Jimi Salama ja luultavimmin tuo toinen nimi on tästä Nummelinin ja Teerijoen teoksesta löytynyt.

Salamasta kerrotaan, että se on ollut nimiehdotuksena jo Isak Edward Sjömanin Kauno-almanakassa vuonna 1864 ja uudelleen sitä käytettäväksi kannusti Rauha Hammar 1940-luvulla.

Vanhemmista suosituksista huolimatta vain viisikymmentä Salamaa oli nimetty helmikuuhun 2003 mennessä. Uuden esille tuomisen myötä muutkin kuin Kakko ovat Salaman löytäneet. Kirjan julkaisemisen jälkeen on Salamaksi nimetty 33 lasta (15.9.2008 mennessä), joista viisi tai kuusi tyttöjä.

Osma, Ranja, Vilmiinan takakansi lupailee, että "tästä teoksesta löydät lapsellesi taatusti kauniin nimen, jota ei osu samalle luokalle toista!"

Varmaan 1960-luvulla lapsensa Jariksi tai Mikaksi nimenneet ajattelivat samaa. Varsinkin Mika oli kirjailija Waltaria lukuunottamatta lähes käyttämätön nimi kunnes 1970-luvulla peruskoulussa heitä oli lähes kolmekymmentätuhatta.

Asemansa harvinaisena nimenä on menettänyt teoksessa mainituista ainakin Aava. Nimi on kasvattanut suosiotaan koko 2000-luvun ja Lordin Euroviisuvuonna Aavaksi vuosittain nimettujen määrä nousi yli sataan. Avaksi on nimetty myös lähemmäs kolmesataa ja Awaksikin 15 tyttöä.

Kita ei Lordin voiton ansiosta saanut yhtään uutta kaimaa. Ne samat seitsemän ennen vuotta 1980 nimettyä vain Nimipalvelu tuntee. Kaksi uutta Amenta on nimetty.

Nimimuodit on oikukkaita. Salamienkin määrä tulevina vuosina kasvanee.

Naapurin lehmät

[Valokuvatorstain 102. haaste: helppo. Yllä: Helppo on pihasta katsella ja zoomailla kun toiset töitä tekevät. Lehmien ajo metsähakaan perinnemaiseman hoitoon ei ollutkaan aivan yksinkertainen tehtävä, kuuli pihastakatselija myöhemmin. Alla: sumuinen kesäpäivä]

Utra - mitä se on?

Joensuussa on Utra -niminen kaupunginosa ja pitkin Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa on runsaasti Utra-alkuisia paikannimiä. Lönnrot Kalevalan muutamien säkeiden (esimerkiksi 'Ukko utra') päätteli sanan tarkoittavan kurjaa, raukkaa, poloa.

Joensuun Utra oli 1700-luvulla perustetun vesisahan ympärille kasvanut tehdasyhteisö, jonka kukoistuskausi oli 1800-luvun lopulla. 1880-luvulla Utrassa oli kirjoilla viitisen sataa henkeä, mutta jo 1900-luvun alussa sahan toiminta lakkasi. Uusi omistaja vei puun Kotkaan sahattavaksi.

Utra jäi ilman ilman tehdasta, siitä tuli asuinalue toisaalla töissä käyville. Voi kurjat, raukat ja polot. Uitto sentään jonkun työllisti.

Näinkö nimi oli enne?

Kotuksen Etymologinen viitetietokanta ei tiedä utralle merkitystä kertoa. Olli Nuutinen on kirjoituskokoelmassaan Hetkisen pituus (SKS 1994) intoutunut selvittelemään mitä utralla oikeastaan tarkoitettu.

Nuutinen on saanut kokoon Lönnrotia paljon suuremman esimerkkiaineiston. Muun muassa sellaisen sananpläjäyksen kuin 'oli humalassa kuin utru' Säämäjärveltä.

Erilaisten yhteyksien kautta hän päätyy päätelmään, että utra on saukkoa tarkoittava sana. Tuo vedessä sulavasti liikkuva nisäkäs on maalla kovin kömpelö, siitä tuo humalaiseen vertautuminen. Latinaksi lutra lutra.


Kun saukko on kovasti harvinaistunut, on pariinkiin otteeseen sukupuuton partaalla käynyt, niin vanhemman rinnakkaisnimen merkitys on unohtunut.

Kovasti uhanalaisilta nuo tehtaiden ympärille rakentuneet yhteisöt nyt vaikuttavat. Kalevan taloustoimitus viikolla vakuutteli, että meren rannalla oleva tehdas on turvassa.

Tiedä sitten. Olihan se Summakin meren äärellä.

Antropologien julkikuva

Oletteko koskaan miettineet miksi useammissa televisiosarjoissa tätä nykyä (rikos)patologin hommia hoitaa kulttuuriantropologi? Ette varmaankaan, mutta joskus humanististen tieteiden julkikuvaa pohtiessa olen niin tehnyt.

Syy on Ötzi.

Tänään 1991 löydettiin Itävallan ja Italian rajalta jäätiköstä muumioitunut 160 senttinen mies, joka osoittautui tarkemmissa tutkimuksissa hyvin, hyvin vanhaksi äijäksi. Tuollaiseksi kolmevitoseksi tatuoiduksi menomieheksi.

Joskus 3300 eKr. Ötzin matka päättyi vasemman keuhkon puhkaisseeseen nuoleen. Sitä ennen hän oli tapellut ainakin neljää häiskää vastaan.

Veitsellään ihan viime hetkillä Ötzi oli pistänyt jotakuta, mutta sulanut jäätikkö ei kerro miten tuolle pistetylle on käynyt.

Löydetyn jäämiehen saama maailmanlaajuinen julkisuus on kertonut kaikille, millaisia asioita arkeologien ja antropologien tutkimuksissa selviää. Ötzin kaksi viimeistä ateriaa oli gemssiä ja saksanhirveä, molemmilla aterioilla hän oli syönyt myös leipää, juureksia ja hedelmiä.

Siis äijät söivät juureksensa ja hedelmänsä kiltisti jo 3300 eKr. Turha tulla puhumaan salaatinpuputtajista ja muista nykyajan vouhotuksista.

Tarkassa ja huolellisessa tutkimuksessa ensin osoitettiin paikannustutkimuksin, että Ötzi löydettiin pari metriä Italian puolelta. Tämä ei tv-käsikirjoittajia ole innostanut, samaahan jo muinaiset egyptiläiset joka kevät tekivät.

Kun arkeologit ovat jo Indiana Jonesiin hahmoutuneet, niin -- huolimatta Stargaten Daniel Jacksonista -- poliisit alkoivat pestata tv-sarjoissa kulttuuriantropologeja johtolankojen selvittäjiksi.

Siitepöly, hyönteiset, lyöntien ja iskujen mallinnukset. Kaikki Ötzin tutkimuksista.


(Kuva Bolzanon arkeologisen museon sivuilta, jossa Ötzi nykyisin on)

10 000 metriä

Eilen vuonna 1939 Taisto Mäki juoksi Helsingin olympiastadionilla ensimmäisen kerran 10000 metrin juoksun alle puolen tunnin. Maailmanennätys parani yhdeksällä sekunnilla ja uusi ennätys kirjattiin lukemiin 29.52,6. Edellinenkin ennätys oli Mäen nimissä, vuotta aiemmin Tampereella juostu.

Tuo juoksu ja kaikki muutkin maailmassa alle puolen tunnin juostut 10000 metrin tulokset on Esa Laitinen koonnut kirjaksi 10000 m - tulokset ja tilastot (1985). Kirjailija itsekin on tuon aikoinaan maagisena pidetyn rajan alittajia.

Esa Laitisella on maine tilastonikkarina. Reijo Häyrisen kirjoittamaan Suomen yleisurheilun historiaan (1987) hän laati 600-sivuisen tilasto-osan, josta löytyy kaikki oleellinen ja vähän enemmänkin.

Ilmeisesti tuota teosta tehdessään Laitinen havaitsi puutteen suomalaisen yleisurheilun tilastoinnissa. Tuloksia löytyi puutteellisesti 1930-luvulta ja kootusti vain vuodesta 1913 lähtien.

Laitinen päätti korjata asian. Syntyi Suomen yleisurheilu -kirjasarja, johon hän kokosi sanoma- ja muista lehdistä urheilutulokset vuodesta 1900 alkaen. Vuodesta 1987 alkaen vuoteen 1996 Laitinen julkaisi yhteensä 14 osaa, joissa aikajärjestyksessä esitellään erilaisten urheilukisojen tuloksia: etenkin vuosilta 1900-1912 on mukana paljon paikallisia kilpailuja.

Vinkki urheiluhistorioiden kirjoittajille ja miksei sukututkijoillekin: nämä kannattaa käydä läpi, jos haluaa saada vihiä varhaisten yleisurheilijoiden tulostasosta.

Laitinen on julkaissut myös kaksi osaa 100 metrin tuloksia 100 m tulokset 1-2 (1989-90) teoksessa.

Näinä internetin aikoina suomalaiset yleisurheilutulokset kirjautuvat tilastopaja.org -tietokantaan, jota täydennetään myös ajallisesti taaksepäin. Nyt löytyy jo paljon 1970-luvunkin tuloksia. Jos baarissa joku keski-ikää lähentelevä kehuskelee nuoruuden tuloksillaan ja mitaleillaan, niin puheiden oikeellisuuden voi tarvittaessa tilastopajasta tarkistaa.

Täydentämisessä on vielä kuitenkin pitkä matka, ennen kuin Laitisen kokoamia 1900-luvun alun tuloksia sinne saadaan.

Taisto Mäen (1910-1979) uran sotki sota. Toivotut olympiamitalit jäivät saamatta. 50 vuotta myöhemmin 1989 urheilutoimittajat kokoontuivat kuitenkin paikkaamaan aikoinaan tekemättä jääneen valinnan. Vuoden 1939 urheilijaksi tuolloin valittiin ylivoimaisella ääntenenemmistöllä kestävyysjuoksija Taisto Mäki.


(kuva ylen sivuilta)

New Yorkin Finntownit

Siirtolaisvirtojen myötä New York rakentui erilaisten etnisten kortteleiden kaupungiksi. Ellis Islandin kautta Yhdysvaltoihin tuli parhaimmillaan viisi tuhatta ihmistä päivittäin, osa heistä jäi heti New Yorkiin yrittämättäkään kauemmaksi kultaa vuolemaan. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa suomalaisvirta oli suurimmillaan ja tästä joukosta noin kaksikymmentätuhatta löysi uuden kodin kaupungista, johon ensimmäisenä Amerikan mantereella astui.

Kaikkien italialais-, irlantilais- ja liettualaiskortteleiden oheen New Yorkiin syntyi myös Finntown. Kieltä osaamattomien siirtolaisten oli helppo jäädä oman kielisten keskuuteen, niin arki sujui paremmin kielten sekamelskassa. Niin New Yorkiin syntyi Finntown. Tai itse asiassa kaksi Finntownia.

Työväen Finntown syntyi nykyisen Harlemin keskusalueille. Vuonna 1917 valmistui 5. ja 127. kadun kulmaan Finntownin keskelle valmistui työväentalo, työväenhaali. Iso rakennus, jossa oli kahdeksansataa ihmistä vetävä juhlasali.

Uutispäivä demarissa (16.9.2008) Mikko Majander kirjoittaa Suomalaisen siirtolaisuuden jäljillä -sarjassa tuosta talosta. Se on edelleen paikoillaan, julkisivut hienosti restauroituina ja kunnostettuina. Katto on kuitenkin kokenut tuoreissa muutostöissä suuria muutoksia penthouse -asuntojen ja niiden terassien rakentamisen myötä.

"Sydän suree ja silmiä särkee" kirjoittaa Majander nykyisestä ullakkokerroksesta. Tilannetta ei voi tarkistaa, vaikka Google Maps New Yorkista katumaisemia tarjoileekin. Mapsin katukuvissa talon remontti on vielä kesken, "Luxury homes" kyltit kyllä näkyvät. (kuva yllä kuvankaappaus Mapsin katunäkymistä)

Majanderin kertoman mukaan asuntojen neliöhinta on yli viidentuhannen euron.

Se toinen, Finntown New Yorkissa oli Brooklynissa Sunset Parkissa, 40. kadulla. Kadun lisänimenä on Finlandia Street. Suomalaisten rakennuttamia taloja on siellä edelleenkin parisen kymmentä, sellaisia kuin Moskova, Mannerheim, Kyöpeli, Kiusala ja Hikipisara. Pitkään tunnusmerkkinä toiminut New Yorkin Uutisten toimitus (lehden ilmestyminen lakkasi 1996) on nykyisin kiinalainen ravintola.

Majanderin mukaan sieltä saa hyviä kevätrullia.

The New York Timesissa Sunset Parkia asuinalueena arvioidaan turvalliseksi. Suomalaisten jälkeen puertoricolaiselle siirtynyt alue on saamassa uudet asukkaat. The New York Timesissa (29.1.2006) vuonna 2005 alueelle muuttanut Elizabeth Norman kertoo:

Because it's very working class, there are always people out, I've been surprised at how safe it is.

Lisäys 21.8.2008:
Löysinpä Harlemin työväenhaalista havainnekuvia talon asuntoja esittelevältä sivustolta:


Katolle rakennettu lisäkerros ja penthouset eivät tosiaankaan mikään kaunistus ole. Enemmän kuvia Rhapsody on Fifth -sivuilla.

Viitatar ja Roosa Pippuri

Edellisessä Aku Ankan taskukirjassa (344 Samassa veneessä) Iines Ankan superminä Viitatar (ex-naistaikaviitta) teki paluun. Uusimmassa tuplataskarissa Tähtihetki esitellään Taikaviikan historiasta Iinekselle uusi naamioasuhahmo, Roosa Pippuri.

Edellisen taskarin Viitattaren paluu (käsikirjoitus Riccardo Secchi, piirrokset Vitale Mangiatordi) oli kokonaisuudessaan hieman haparoiva tarina, jossa jäi arvoitukseksi miksi Viitatar oikeastaan palaa. Iineksellä on harmeja Roopen ja Akun machoasenteiden vuoksi, niiden vuoksihan hahmo alkujaan syntyi (Pyssyllä ei rahaa saa, AATK 56).

"Pääfeministi" Hanhikki Hanhen jouduttua (syyttömänä) telkien taakse Iines on superminänsä kanssa kovin epäröivä, mutta juttu ratkeaa kuitenkin.

Tarinasta jää uupumaan juju. Ilmaan jää tuntuma, että nainen hoitaa homman ainoastaan miehen poissaolon vuoksi.

Marco Gervasion Roosa Pippurin aarteen Roosa Pippuri on Taikaviitan esihahmon Fantom Ankan tyttöystävä ja tuleva vaimo. Kreivitär Eriskumman järjestämä aarteenetsintäkilpailu perustuu hänen sukuhistoriaansa, johon Taikaviitta ja Pippuri liittyvät.

Roope tuntee aarretarinat ja lähtee Riitta Hanhen kanssa mukaan etsintään. Akun ja Iineksen on tarkoitus olla pari, mutta Roope järjestää hänelle vartiointi töitä siksi aikaa. Näin samalla mahdollistuu Taikaviitan läsnäolo.

Aku on siis kuitenkin läsnä kaksoissala-asussa, kuten viime aikaisissa tarinoissa yleensäkin. Aku on pukeutunut Taikaviitaksi, joka on pukeutunut esi-isäkseen Fantom Ankaksi. Roosa Pippuriksi naamioitunut Iines luulee etsinvänsä aarretta Hannu Hanhen kanssa.

Salaiseksi jää myös tieto aarteen oikeasta piilopaikasta ja Fantom Ankan ja Roosa Pippurin pariutumisesta. Onnellinen loppu jää vain Akun tietoon.

Roosa Pippurin aarre asettautuu Ankka universumiin oivallisesti. Tarinalla on onnellinen loppu, mutta vakiohahmojen keskinäisiä suhteita ei muuteta. Kaikki voi alkaa taas seuraavassa tarinassa alusta, ilman että lukija itse siirtäisi hahmot alkuruutuunsa.

Kuvankäsittelyä ja -kerrontaa

Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla uudeksi Kylli-tädiksi on valittu Olli Hietala (kuvassa Oulun sarjakuvaseuran vuosikokouksessa taloudenhoitajan ominaisuudessa, taustalla tilintarkastaja Elina Niiranen). Valitsijoina toimineet lapset palkitsivat Hillon kuvakerronnasta "Maailman kaunein keiju".

Onnea voittajalle täältäkin.

Aika on mennyt kuvien asettelussa omaan historiakerrontaan. Tänään pitäisi saada valmista.

Omien kuvankäsittelytaitojen tuskailun sijasta tänään annan linkkivinkin. Netin syövereissä törmäsin Akseli meets Milla -blogiin, josta löytyy tuttuja vanhoja ja uusia kuvia hauskalla tavalla yhteen käsiteltyinä. Blogin nimi tulee ensimmäisestä teoksesta, jossa Paloniemen Kiroileva siili kohtaa Gallen-Kallelan Pojan ja variksen (1884) pojan.

Muutakin kivaa löytyy, Vitruviuksen mies lumienkeleitä tekemässä ja Rasmus Nallen Mary Keiteleeltä. Oma suosikkini on Paavo Pesusieni Mark Rothkon teoksessa.

* "Mark and Bob"

Raimo Sailas on sosialidemokraatti

Raimo Sailas on sosialidemokraatti, vaikka monet toverit sitä epäilevätkin. Valtiovarainministeriön valtiosihteerinä työskentelevää Sailasta on vuosien varrella ehditty pitää enemmän porvarina kuin porvarit itse ovat, mutta viime viikon urotyö osoittaa, että hän on puolueen miehiä.

Sailas onnistui ujuttamaan ministeriönsä poliittisessa johdossa olevan ministeri Jyrki Kataisen perintöverouudistukseen niin sanotun Troijan hevosen, viruksen, joka aktivoitui keskiviikkona 10. syyskuuta Kataisen ja valtioneuvoston hyväksyttyä perintöverouudistuksen täydennetyn version hallituksen esitykseksi.

Sailaksen perintöverouudistukseen upottama virus havaittiin Veronmaksajien keskusliitossa ja Perheyritysten liitossa vasta perjantaina 12. syyskuuta. Tällöin uusi sijoitusluonteisen omaisuuden täysimittainen verotus oli jo hallintobyrokratiassa huomattavan laajalle levinnyt.

Sijoitusluonteisen omaisuuden verotus tulee olemaan alustavien arvioiden mukaan valtiolle paljon tuottoisampi kuin aikaisempi, pari vuotta sitten poistettu varallisuusverotus ja vanha huojennettu yritysperintöverotus yhteensä.

Kokoomuksen Verkkouutisten mukaan Perheyritysten liitossa ollaan paniikissa. Kataisen toimia arvostellaan "järjenvastaisiksi" ja muistutetaan, että verotukseen haluttiin kevennystä.

Veronmaksajain keskusliitto ja Perheyritysten liitto haluaisivatkin nyt järjestelmän buuttamista aikaan ennen Vanhanen 2.0 -ohjaimen asennusta.

Kokoomuksen mediaosastokin on liittynyt kyvyttömäksi osoittautuneen puheenjohtajansa arvosteluun: "Jos kerran lakia ei voida säätää hallituksen aluksi esittämässä muodossa niin jatkettakoon sitten nykyisellä lailla. Jos tämä ei käy, sitten kysymys ei olekaan sukupolvenvaihdosten helpottamisesta, vaan alussa mainitusta Troijan hevosesta", kirjoittaa Reino Summanen Verkkouutisissa.

Verkkouutisetkaan eivät tavoittaneet Kataista kommentoimaan.

Wikipedian mukaan Raimo Sailas saavuttanut luottamuksen myös Sitrassa, Suomen 4H-liitossa, Anders Chydenius -säätiössä, Suomen Kotiseutuliitossa, Työtehoseurassa, Suomen Metsäyhdistyksessä ja Paperiteollisuuden tulevaisuustyöryhmässä. Järjestöjen edustajat eivät ole julkisuudessa kommentoineet onko Sailas mahdollisesti ujuttanut troijalaisia heidän tavoitteisiinsa.

Toukokuussa Sailas ehdotti Ylioppilaslehdessä (9/08), että joutenolo tulisi palkalliseksi.

- Siitä olisi pitänyt aavistaa Sailaksen aikeet, jälkiviisastellaan Veronmaksajissa ja Perheyrityksissä.

Unien selityksiä

Karisto on vuonna 1929 julkaissut Unikirjan. Teoksessa selvitetään lyhyin sanoin unissa nähtyjen asioiden merkityksiä, esimerkiksi todeten "Naamiaiset - Tulet petetyksi." Uusintapainos kirjasta on otettu Karisto 95-vuotissynttäreiden johdosta 1996 nimellä Unien avain.

Pokkaristossa on vasta julkaistu Heikki Siltalan nimiin merkitty Unikirja, joka saattaisi olla sama teos. Pokkaristohan uusintapainoksia on julkaisee?

Käsissäni olevassa painoksessa ei ole merkintää kirjoittajasta tai alkuperästä. Takakansiteksti kertoo tietojen olevan "ikivanhoista lähteistä" määrittelemättä niitä tarkemmin.

Tämä teos kertoo yöllisten unien olevan tulkinnallisesti merkittävimpiä. Päiväunien näyillä ei ole suurta merkitystä. Keskiyön jälkeen tai aamuyöllä nähdyt unet kannattaisi muistaa parhaiten, jos vain siihen kykenisi.

Unien avaimen mukaan päivällä ja kuun vaiheella on väliä. Ensimmäisenä kuun kierron päivänä nähty uni ei merkitse mitään, mutta 28.-30. päivä nähty uni "toteutuu täydellisesti". 30. päivä nähty uni jopa heti.

21. päivä nähtyjä unia ei kannata tulkita.

Jos haluaa olla tarkasti perillä kuun vaiheista, suosittelen Helsingin yliopiston almanakan hankkimista. Samaisessa keltaisessa kalenterissa on myös päivän Raamatun jakeet.

Unet ovat kirjan moniselitteisiä. Pitäisi osata tarkata unistaan monenlaisia seikkoja: esimerkiksi linnuista niiden laji, liike ja lennon suunta. Ilman kaikkia kolmea tulkintaa ei voi tehdä. Kalat ennustavat hyvää, jos ne ovat virkeitä. Mitä suurempi parvi, sitä suurempi onni. Kuolleet tai sairaat kalat taas ennustavat pahaa, ja vielä kamalampaa jos ovat joukoittain.

Linnuista pitäisi vielä osata muistaa, onko sen nähnyt oikealla vai vasemmalla puolella. Oikea tietäisi hyvää, vasen pahaa. Mutta korkealla oleva on hyvä, matalalla paha.

Yhteys ratkaisee aina paljon.

Yksi klassinen unien näkemisen aihe lienee hampaat. Niiden näkemiselle unissa Unien avain tarjoaa koko joukon erilaisia selityksiä. Kun linnuista haukan todetaan tuovan taloudellista riskinottoa tai hauen ikävää löytöä, niin hampaille ei vastaavaa yksiselitteistä selvitystä tarjota.

Terveiden hampaiden näkeminen unessa tuo menestystä. Mutta jos terveet hampaat ovat ministeri Alexander Stubbin suussa, niin uni täytynee tulkita ministerin näkemiseksi. Ministerin unessa näkeminen ei tuo menestystä, silloin täytyy varautua pahoihin pettymyksiin.

Huonot tai liikkuvat hampaat merkitsevät äkkinäistä sairautta. Mutta jos huonot hampaat ovat muusikko Andy McCoyn suussa, niin luvassa on lohtua vastoinkäymiseen.

Hampaan putoaminen unessa merkitsee läheisen äkkikuolemaa. Siis jos unennäkö sattuu sellaiselle kuun kierron päivälle, jolloin se pitäisi ottaa tosissaan.

Hampaan puhkeaminen tarkoittaa raskautta. Uuden perheenjäsenen tuloa.

Tekohampailla leikittely tietää vaikeuksia kotona.

Jos näin syyssateiden aikana unissa nousee esiin kesämökki, niin luvassa levollista arkielämää. Jos uni kuitenkin keskittyi mökin ympärillä kasvaviin mäntyihin, olet luultavasti aloittanut jonkin uuden harrastuksen.

Niin moni näin syksyisin tekee.


[Jatkuu -- Mitä lintu unessa merkitsee, Käärme unessa luikertaa, Numerot unissa ja Unet vedessä ja veden äärellä]

Ajatus (mietelauseita)

[Kuvat Valokuvatorstain 101. haaste: ajatus. Tekstinä mietelauseita ajatuksista. Ajatushan on Suomen Filosofisen Yhdistyksen vuosikirja, 64 ilmestynyttä osaa vuodesta 1926 lähtien]



Ihmisluonnon mukaista on ajatella viisaasti ja toimia mielettömästi.

Anatole France


Ajattelemisen muoti muuttuu niin kuin pukeutumisen muoti, ja on vaikeaa, jollei suorastaan mahdotonta useimmille ajatella toisin kuin aikakautensa muodin mukaan.

G. B. Shaw


Kyky ajatella tänään erilailla kuin eilen erottaa viisaan itsepäisestä.

John Steinbeck



Elleivät aivot kylvä viljaa, ne istuttavat ohdakkeita.

George Herbert


Sen joka ajattelee, täytyy sitä tehdessään tarkastella mielikuvituksen luomia kuvia.

Aristoteles


Se, joka ajattelee syvällisesti, tietää, että hän on aina väärässä, riippumatta siitä, miten hän menettelee tai miten hän asioita arvostelee.

Friedrich Nietzsche



Ajatukset ovat tullivapaita.

Martti Luther


Ajatus on aina universumin hallitsija.

Platon


[Enempi mietteitä, elämänviisauksia, sananlaskuja ja sanontoja Sanottua-sivuilla]

Puolueet: Kokoomus

Petfilmsin Puolueet -lyhytelokuvasarja on sijoitettu TV1:n ohjelmistoon niin, että ainakin minulla on ollut vaikeuksia löytää sitä. Eilen iltapäivällä onnistuin näkemään sarjan Kokoomusta käsittelevän jakson, josta Keskisuomalainen yritti Yleisradion vastastaista kampanjaakin aloittaa. Tosin onnistumatta.

Kaikkia eduskuntapuolueita käsittelevästä sarjasta olen nähnyt kaksi jaksoa, eilisiltapäiväisen Kokoomuksen lisäksi Keskustaa kuvaavan Kunnanjohtajan. Pieni Juupion kunta kamppailee demografisissa ongelmissa ja kuntaliitos näyttää väistämättömältä.

Kolmoisvauvat pelastavat viime hetkellä väestökehityksen takaisin vaadittaville urille. Juupio jatkaa itsenäisenä. Sulevi Peltola tekee kunnanjohtajana vähäeleisyydessään vakuuttavan roolin.

Kokoomusta käsittelevässä Eteenpäin -lyhärissä painitaan pelkojen, painajaisten ja kauhukuvien kanssa. Lapsuuden selvittämättömät traumat painostavat, uni sekoittuu toteen, työpaikka menee, valvotaan sairaalassa vanhemman vuoteen äärellä ja kuolemakin korjaa.

"Sinun pitäisi suuntautua eteenpäin. Perusta oma yritys", kannustetaan useammaltakin suunnalta.

"Eteenpäin Milla", siinäpä taas yksi vasemmiston iskulauseista oikeiston uusiokäytössä. "Perusta oma yritys."

Lyhytelokuvan käyttövoima on sosiaalipsykologia, jonka mukaan lapsuudessa syystä tai toisesta traumatisoituneet muita useammin äänestävät konservatiiveja. Myös se, että ns. paremmissa piireissä ajatellaan olevan parempi, että lapset tulevat petetyiksi jo kotona. Siten muka selviää paremmin elämästä. Kaikkihan me pyrimme lapsissa uusintamaan oman elämämme, hyvine ja huonoine kohtineen.

Alunpitäen Puolueet-sarjan Kokoomusta käsittelevä lyhytfilmi oli nimeltään Muisti ja sen ohjaajana oli Peter Lindholm. Keskisuomalaisen mukaan Lindholm ei hyväksynyt teoksensa leikkaamista ja siksi se televisiossa esitettiin Eteenpäin -nimellä ja Juhani Lintula ohjaajanaan.

Peter Lindholm on aikaisemmissakin töissään huonosti kohtelevia isiä käsitellyt. Niin kuin muutamia päiviä sitten uusitussa Leijat Helsingin yllä -elokuvassa.

Muistia näkemättä on vaikea vertailla. Lehtitiedon mukaan poisleikattu lisäsi Millan (Mi Grönlund) painajaistaakkaan pedofilian.

Miksi kreationismi on syntynyt?

Näin vanhan mantereen puolella tuntuu ihmeelliseltä, miten kreationismi ja älykäs suunnittelu ovat voineet lyödä itsensä läpi uudella mantereella. Olen yrittänyt olla välittämättä koko ilmiöstä, mutta Suomessakin se tuntuu jonkinlaista jalansijaa saaneen, suomeksikin on jo koko joukko kreotionismia selittäviä teoksia, nettisivuista puhumattakaan.

Jo pitkään on tiedetty, että tavalliselle kansalaiselle newtonilainen maailmankuva tuntuu ymmärrettävämmältä ja todemmalta kuin einsteinilainen, joka syrjäytti sen vajaat sata vuotta sitten. Uudempien maailmanselitysten hallinta lienee vielä vaikeampaa, vaikka Michio Kaku viime vuonna Ylen esittämässä neliosaisessa Aika -tv-sarjassaan yritti hitaalla temmolla ja mahdollisimman paljon kansantajuistaen fyysikkojen nykynäkemystä selvittää. Samaa Esko Valtaoja keskustelukumppaneineen 5 kulmaa kosmologiaan -ohjelmassa maanantai-iltana tekivät.

Maailmankaikkeus sai alkuräjähdyksessä alkunsa, mutta lopussa sitä ei odota romahdus. Maailmankaikkeus tulee jatkumaan loputtomiin, loputtomiin ja loputtomiin. Ja tuo taival on tietojen mukaan vasta aivan alussa.

Maailmanlopun peruuntuminen varmistui kymmenisen vuotta sitten.

Mutta niin paljon on tietämätöntä ja tuntematonta. Siksi entistä suurempia hiukkaskiihdyttimiä kvarkkien tutkimiseen. Se oudoin kvarkki on tietenkin "outo" (strange), ja muita lisätutkimuksia vaativia ovat ylös, alas, lumo, kauneus ja totuus.

Voisi tietenkin ajatella, että kreationismi olisi kaipuuta takaisin aikaan ennen Newtonia, paolta vahvasti hilseen yli menevälta tiedolta. Mutta miksi sitten newtonilaiselta tieteeltä kuullostava vakuuttelu korkeamman olennon ohjauksesta?

Jos maailmankaikkeus ei nykytiedon mukaan koskaan lopukaan, niin miten voitaisi pelotella maailmanlopulla ja vaatia tekemään parannus?

Se voisi olla osaselitys. Tiede ei enää tarjoa romahdusta ja sen jälkeistä Kristuksen toista tulemista.

Toinen ja tärkeämpi, ihmisläheisempi selitys löytyy kreationistien lempikiistakumppanista, Darwinista.

Muutama vuosi sitten saatiin ihmisen geenikartta selvitettyä. Keräämisen aikana toivottiin ja esitettiin kartoituksen olevan ratkaisu ihmisen henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin ongelmiin. Geenien avulla saataisi luotettavasti ennustettua tulevaisuutta ja voitaisi tehdä päätöksiä.

Kun kartta oli valmis, se osoittautui ainoastaan kartaksi menneisyyteen. Tulevaisuutta sen avulla ei voida mitenkään entisiä keinoja paremmin aavistella. Niin sanottu roska-DNA hoitaa hommansa (vielä) ennustamattomasti.

Perimäkartoitukset ovat valaisseet menneisyyttämme. Kaikki me eurooppalaiset, valkoiset kaukaasialaiset, periydymme seitsemästä afrikkalaisesta naisesta. Bryan Sykes on nimennytkin nuo naiset, yli puolet ovat Helenan jälkeläisiä, me suomalaiset olemme Ursulan jälkeläisiä. Pohjois-Amerikan intiaanit ovat Xenian peruja.

Ihminen on lähtöisin Afrikasta, me aivan kaikki.

Olisiko näin ollen myös niin, että meidän kaikkien esi-äidit ja -isät ovat olleet ... mustia? Ihan neekereitä olisi joskus oltu?

Miten se Antti Syrjäniemi taannoin laulun sanoja kirjoittikaan:

Ai ai ai ai apina
Oi voi voi mikä napina
siitä nyt nous
kun se mestari Scopes
tiesi ja antoi ymmärtää
että kävi vaan sellanen rapina
ku ihminen ennen ol apina
puita myöten kuorta syöden
ennenmuinoin rapusimme vaan
mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
johan siitä hullukin suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Oli Daytoni tuollainen tienoo
mis ei ollunna tietoa hienoo
siellä yhtään ei ihme nytkään
ne kehityksestänsä kerskaile
ne nousivat kaikkien raivoon
heittäkää se vietävä kaivoon
siel' nikkaroikoon lempo soikoon
ukkoja akkoja apinoistaan
mutta kun isä sen ol pappi
siksi lauhtu vähä niitten sappi
tuosta kyl hulluki suuttuupi
apinako niin paljo muuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Tuli oikeudenkäynti siit julma
mis selville saatav' ol pulma
miten ja milloin nytkö vai silloin
elikkä passaako ollenkaan
seinien sisälle se oppi
että ihminen on kehittyvä kloppi
vaiko tallaa maata allaan
ny ja aina ennallaan
mutta se tiukalle otti
Daytonissa kehitysoppi
apinako niin paljo muuttuupi
siitä hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Kun väittely oikeen tul tiukka
ni Bryanil liiku vaan viuhka
siin ilmaki kiehu kun Darrow se riehu
ja vaati siihen vastinta
kuinka valaskala Joonaan nieli
kun sen kurkku on niin vietävän pieni
kuink' Joona hyöri ja maako pyöri
aurinko kun ol alallaan
vastaa nyt ees tämän kerran
ei ei mun on turvani Herran
ja apinako niin paljo muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Siinä Darrow oikoili syltään
ja sieppasi pois takin yltään
hihat se kääri kun se hääri
tutkien ja toruen
kuka pani sen raamatun lehtiin
että Aatami ensiksi tehtiin
silloin jo juotiin kun maailma luotiin
ja tanssittiin ja hurrattiin
ne tuhansia vuosia katto Kiinas' jo kieroon
ennenku Aatamil ol Eevasta tietoo
ja apinakin niin paljon muuttuupi
siitä nyt hulluki suuttuupi
Ei ei me ei olla apina

Vielä kammottavammaksi asia muuttuu, jos apinan tilalle lauluun laitetaan neekeri... Sellainen oppi ei Daytonin tienoon koulujen seinien sisälle mahdu.

Kreationismi on syntynyt uudeksi "tieteelliseksi" pohjaksi valkoisten "paremmuudelle" yli muiden ihmisten.


(Kuvassa Lucyn kallon jäljennös. Fossiilisten kallojen jäljennöksiä myydään tuolla)

Oulu - Hietasaari junamatka

Oulun päivien aikaan viime viikonloppuna oli mahdollista matkustaa lättähatulla (Dm7) Oulu - Hietasaari -linjalla. Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat ry (PoRha) tarjosi mahdollisuuden museokalustollaan. Jos jäi pois Toppilan seisakkeella, niin sai vielä kyytiä resiinalla ja kahdella eri kiskoautolla.

Kiskoauto olikin hieno kokemus, auto kulki käytännössä hylätyillä raiteilla Toppilan aseman ohi teollisuusalueelle. Porhan kuljettaja kertoi tyytyväisenä kulkemamme ratapohjan, radan ja Toppilan aseman uudesta omistajasta, arkkitehtitoimistosta, joka aikoo entisöidä aseman ja pitää radan entisellään eli sitä ei näillä näkymin puretakaan.

Rataosuus Toppilasta Hietasaareen on myös ollut purku-uhan alla. Nyt Lapin uusien kaivoshankkeiden myötä öljysatamaan menevään rataan toivotaan puolta kilometriä lisää, että kappaletavaraakin voitaisi junalla kuljettaa. Sitä Lapista louhittua malmia.

Lättähatulla matkustelu oli nostalgiaa, mutta samalla se henki positiivista tulevaisuutta tälle liikennemuodolle. Kiskobussissa oli tunnelmaa, paljon tyytyväisiä ihmisiä ja iloisia ilmeitä. Konduktöörien ei tarvinnut käyttää poliisivaltuuksiaan...

Muuramen kirkko

Vuosina 1925-29 rakennettu Muuramen kirkko on myöhemmin suureen kuuluisuuteen nousseen Alvar Aallon varhaisia toteutettuja suunnitelmia. Aallon välimerelliset ihanteet kirkosta erottaa selvästi, valkoista seinää ja toisiinsa kiinnittyviä erilaisia muotoja.

Erityisesti kuvatessa kiinnitti huomiota siiven kirkkosalista poikkeava harja. Italialaisten kalastajakylien tarpeenmukainen rakentaminen, ja sen häivähdys Muuramen harjulle.

Sähköinen äänestäminen

Ensimmäinen patentti, jonka Thomas Alva Edison sai lukuisille keksinnöilleen, oli sähköinen äänestyskojeelle. Vuonna 1868 Yhdysvaltain patentti 90,646 sai kunnian olla se. Sittemmin Edison sai 1092 muutakin patenttia, kaikki ovat The Edison Papers -sivustolla selattavissa.

Patentti tuli tutuksi teknologian historian opetusnäytettä tehdessä. Ajattelin sen hyvin osoittavan, miten keksiminen ja keksinnöt ovat yhteiskunnasta riippuvia.

Edisonin sähköinen äänestyslaite oli kansanedustuslaitoksia varten. Kansanedustajat äänestävät omalla nimellään ja kansan on voitava tietää mitä heidän edustajansa on äänestänyt. Samaan oivallukseen Suomen eduskunnankin jaa-ei-tyhjiä-poissa valotaulu perustuu.

Silloin kun halutaan, että vaali on salainen, järjestetään suljettu lippuäänestys. Näin Suomen eduskunnassakin tehdään. Puhemiehistöä ei valotauluäänestyksillä valita.

Perustuslaki vaatii, että presidenttiä, eduskuntaa tai kunnan/kaupunginvaltuustoja valittaessa vaalisalaisuus säilyy. Edisonin patentoima sähköinen äänestyslaite ei siis sovi tällaisiin tarkoituksiin.

Täysin luotettavia eivät eduskunnankaan valotauluäänestykset ole. Silloin tällöin joku kansanedustaja kirjauttaa virallisiin pöytäkirjoihin, ettei hän ole äänestänyt niin kuin kone näyttää, ei ainakaan tarkoittanut äänestää niin. Sillä ei kuitenkaan lopputulokseen ole vaikutusta. Äänestetty on niin, kuin sähköinen koje näyttää.

Sähköistä, salaista äänestämistä on joissakin maissa kokeiltu, joissakin jopa internetin kautta. Suomessa syksyllä tulevissa kuntavaaleissa kolmessa kunnassa kokeillaan miten sähköinen äänestäminen Suomessa sujuisi.

Viime viikon lopulla oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kiistää mahdollisuuden, että sähköisessä äänestyksessä voisi kadota ääniä tai joku voisi muunnella vaalitulosta. Kuitenkin oikeusministeriön tilaamassa arviontiraportissa jyrkin kritiikki osoitettiin äänten laskemisen oikeellisuutta kohtaan:

Vaalitulokset laskeva ohjelma ei tuota todistusta tulosten oikeellisuudesta. On siis pystyttävä varmistumaan siitä, että tulokset lasketaan oikealla ohjelmalla. Turvallisuutta voidaan parantaa laskemalla tulos kahden eri ryhmän voimin.

Käytänössä siis sähköisesti annetut äänet olisi tulostettava paperille omaan uurnaansa ja laskettava käsin. Tätä ei oikeusministeriön Suomeen ostamassa äänestysohjelmistossa ole tarjolla. Ohjelmistokoodi on liikesalaisuus, nörtitkään eivät pääse toimivuutta tarkastamaan. En yhtään ihmettele, että Effi vastustaa.

Arviointiryhmä suosittaa: "Kunnallisvaalien pilotointia ei tulisi tehdä ilman korjaavia toimenpiteitä." Mutta tehdääpä silti, oikeusministerin huviksi?

Vastahan Kelan sähköisestä asioimisjärjestelmästä kävi ilmi, että joka sadastuhannes käyttäjä ei näe omiaan, vaan naapurin tiedot. Poliisikin tutki, mutta totesi vain asiantilan. Kela on asioissaan tarkka, promillen kymmenysosiin väärinkäytökset jäävät. Liike-elämässä harvemmin pyritäänkään alle viiden prosentin, koska kontrolli vaatisi enemmän kuin tuotto olisi.

Ei kansa varmaan tykkäisi äänestystuloksista, joissa voisi olla viiden prosentin klappi suuntaan tai toiseen.

Jos meillä on toimiva, sormeilematon järjestelmä, niin pidetään siitä kiinni. Nykyinen laskentajärjestelmä kertoo ennen keskiyötä vaaliuurnien sulkeudeuttua kello kahdeksan illalla, kuinka vaaleissa on käynyt. Luotettavasti. Tarkistuslaskennat harvemmin muutoksia tuovat.

Sähköisiä uurnia käyttäen tietäisimme tuloksen varmaankin jo 20:01, mutta mihin sitten tarvitsisimme Ylen isoa pajaan poliitikkoineen, Sami Borgia ja muita tutkijoita, toimittaja Tarmo Ropposta ja hänen seuraajiaan?

Eikö äänestyinnon säilyttäminenkin vaadi, että tulosta yhdessä voitaisi ainakin pari tuntia jännittää?

Orava (sananlaskuja)

Haukotus kulkee suusta suuhun niinkuin orava puusta puuhun.
(Alatornio)

Haukka lentää suusta suuhun niinku orava puusta puuhun.
(Alatornio)

Minä olen siittä kylästä josa ei orava ota ollakseen eikä harakka tee pesää ja semmosesta talosta josa on nelijä pirttijä eikä yhtään peräakkunaa.
(Hailuoto)

Ei joka kuusessa orava ole.
(Hausjärvi)

Jos orava tulee ihmisten nurkkiin se tietää tulipaloa.
(Riihimäki)

Hyöri pyöri piikaseni niinkuin oksalla orava.
(Hausjärvi)

Oksattomaankin puuhun orava pääsee, vaan käpyiset puut sen elättää.
(Hausjärvi)

Ei mettä siitä vähene vaikka orava osansa ottaa.
(Hausjärvi)

Haukotus menee suusta suuhun, orava menee puusta puuhun.
(Hausjärvi)

Harvoin orava maahan asti putoo vaikka oksa taipuu ja väliin katkeekin.
(Hausjärvi)

O ku rihmasee kuolt orava.
(Juva)

Ei siim puuss orava ollu.
(Kalanti)

Ei mittä muut ilma vaeva sa, ko kärpäm pivost ja orava puust.
(Kalanti)

Viuh vauh joka puussa orava.
(Kiuruvesi)

Kyl mie näytän mist puusta se orava putuaa.
(Kurkijoki)

Kyllä se mennöö peästään kun puhas orava.
(Paltamo)